
Psykologi Hannele Törrösen mukaan vaikeisiin tilanteisiin ajautuneet perheet saavat Suomessa usein vääränlaista ja riittämätöntä tukea ongelmiinsa.
Törrösen mukaan asiakkaiden pyöritys palvelujärjestelmässä on Suomessa suoranainen skandaali.
"On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat", hän sanoo.
Törrönen ihmettelee sosiaalialan halveksivaa suhtautumista konkreettiseen kotiapuun, jonka hän näkee perheiden parhaana tuen muotona.
Lastensuojelu tarjoaa nykyisin lapsen kaikkiin pulmiin ratkaisuksi perhetyötä, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä tai epäilyttävästä elämäntavasta.
Perhetyötä mainostataan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "
tukena" . Tosiasiassa perhetyö on pääsääntöisesti kaikesta käyttökelpoisesta esim. kodinhoidollisesta avusta riisuttu, usein huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja usein myös mielivallan muoto.
Moni perhe on ottanut vastaan perhetyötä olettaen saavansa helpotusta arkeensa mutta onkin saanut kotiinsa vain kirjaamaan ja komentelemaan pyrkivän puutteellisesti koulutetun ja ammattitaidottoman urkkijan.
Perhetyö on siis etääntynyt kodinhoidosta ja muuttunut konkreettisesta ja käyttökelpoisesta avusta kieltäytyväksi perheiden valvonnaksi, syntien kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen tai keksittyjen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.
Leeni Ikosen mukaan perhetyöntekijöiden huostaanottoasioihin kirjoittamista lausunnoista ilmenee, että luottamuksella kerrottuja, jo ohitettuihin elämänkriiseihin liittyviä tietoja käytetään kritiikittömästi perheitä vastaan.
Ikosen tapana on hallinto- oikeuden käsittelyssä kysyä perhetyöntekijöiltä, kuinka työ suunniteltiin ja tavoitteet asetettiin. Yleensä he vastaavat vain"sosiaalitoimen kanssa päätettiin aloittaa perhetyö". Vastaus paljastaa, ettei tavoitteita tai suunnitelmaa ole ja työtä tehdään perheiden toiveet ohittaen.
Perhetyöllä tavoitellaan lastensuojelun lanseeraamaa riittävän hyvän vanhemmuuden mittaa, jolle ei kuitenkaan löydy täsmällistä määrittelyä. Tyypillistä on, että lastensuojelun työntekijät eivät osaa vastata edes siihen, miksi perhe on lastensuojelun asiakkaana, mistä viranomaiset tuntevat huolta , mihin työskentely tähtää tai mitä halutaan muuttaa. Kuinka mahdottoman tehtävän edessä ja viranomaismielivallan kohteena ovat vanhemmat, joiden tulisi muuttua sellaisiksi, mitä kukaan ei osaa määritellä?( Ikonen, 2013, Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa)
Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty. Perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaa eli kerämään/ keksimään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletusten mukaisia irtohavaintoja, erään sosiaalityöntekijän sanoin ”etsimään lihaa luitten ympärille huolta aiheuttavien asioiden osalta”.
Asiakkaille ei yleensä anneta oikeutta lukea eikä korjata perhetyöntekijän kirjauksia, joita sitten käytetään "todisteina" hallinto- oikeudessa.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
On käsittämätöntä, että tätä valvonnan muotoa markkinoidaan jo neuvolassakin "tukena" lapsiperheille.
Ani Leikoniemen tapaus on yksi tunnetuimpia varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka perhetyöntekijän valheelliset ja mustamaalaavat kirjaukset tuottavat laittoman ja turhan huostaanoton. Hoitoapua syöpäsairaalle lapselleen hakenut Leikoniemi sai lastensuojelun "tukitoimena" perhetyöntekijät, jotka tekivät valheellisia ja vääristeleviä kirjauksia perheen arjesta huostaanoton tarpeen aikaansaamiseksi.
Kun hän pyysi tietojaan sosiaalityöntekijältä, tämä vaati yksilöimään halutut paperit. Kuitenkaan lastensuojeluasiakirjoihin ei ollut kirjattu, mitä tietoja sosiaalitoimessa oli. Asiakkaan oli mahdotonta yksilöidä tietoja, joita hän ei tiennyt olevan olemassa. Hän ei voinut puolustautua sellaisia huolia ja epäilyjä vastaan, joiden konkreettista sisältöä hän ei tiennyt. Ei, vaikka lain mukaan kirjaukset on näytettävä asiakkaalle.
”Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen varjolla estetään ihmistä näkemästä häntä tai lastaan koskevaa tietoa. Nykyään lastensuojelu saa antaa, vastoin huoltajan suostumusta, välttämättömiksi määrittelemiään tietoja muille viranomaisille tai vaikkapa toisen kunnan toimeksiannosta toimivalle yksityiselle lastensuojelulaitokselle.
- Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi. ” lainaus: Ani Leikoniemi, Revanssi-lehti
Varatuomari Outi Mannonen Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös (vaikkapa perhetyöntekijän) aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Leeni Ikosen mukaan ”Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.
Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojelutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin.”
Imatran malli tai 4astetta- yrityksen kokemus taas osoittaa, että vilpittömästi ongelmien ennaltaehkäisyyn pyrkivästä, oikein ohjeistetusta ja asennoituvasta ja kotiapua sisältävästä perhetyöstä voi olla perheille aitoa apua. Valitettavasti kunnat saavat itse päättää perhetyön sisällöstä, joka voi olla mitä tahansa urkkimisesta, väärästä kirjaamisesta ja komentelusta kotiapuun ja lastenhoitoon.
Jotta perhetyöstä olisi asiakkaille aitoa apua, työn tulisi olla asiakaslähtöistä, luottamuksellista, tarpeenmukaista ja sisältää konkreettista auttamista kontrollin sijaan.
Nykyistä perhetyöksi nimettyä kaikesta käyttökelpoisesta avusta kieltäytyvää viranomaislähtöistä ja asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa kontrollia ei pitäisi kutsua tueksi lainkaan.
Asiakkaiden kokemuksia nykyisestä perhetyöstä: http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=7161
Parannusehdotuksia:
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua