Heidi Reunanen ja Eija Paavilainen, kuvakaappaus TS
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden asenteellisuus estää sijaishuoltoväkivallan havaitsemista ja mahdollistaa sitä
Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteinen perustehtävä ja tarkoitus eli perheiden hyvinvoinnin ja vanhempien kasvatustehtävän tukeminen on vaihdettu kaltoinkohtelun ja häiriöiden metsästämiseen perheistä. Tästä metsästyksestä on tehty työntekijöiden uusi perustehtävä ja ammatillisuuden osoitin.
2000-luvun Suomessa etsitään väkivaltaa. Väkivaltaa etsitään pakonomaisesti ja yksipuolisesti perheiden sisältä nimeämällä tiettyjen kriteerien perusteella riskiperheet ja riskilapset.
Huoli- ja riskihavainnot arkistoidaan lastensuojelun asiakirjoihin, joita asiakas ei saa korjata eikä aina edes lukea.
Riskiperheseulonnasta ei ole kerrottu perheille kuten hyvä hallinto edellyttäisi.
https://leeniikonen.fi/2019/12/30/riskilapset-ja-riskiperheet/
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama).
Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden asenteellisuus estää sijaishuoltoväkivallan havaitsemista ja mahdollistaa sitä.
Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa.
Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.
”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.
HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.
”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”
Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta tai valvonnasta olla juurikaan kiinnostuneita.
Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.
Osa väkivaltatyön kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.
Kaltoinkohtelun riskitekijästä tuli kaltoinkohteluepäily
Sosiaali- ja terveydenhuollon opinnäytetöiden perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaamispuutteet lasten kaltoinkohtelun tunnistamis- ja hoitotyössä ovat vakavia ja vaarantavat vakavasti asiakas- ja potilasturvallisuutta.
Monien työntekijöiden eettinen, juridinen ja tieteellinen osaaminen on olematonta ja kaltoinkohtelututkimuksia tehdään pääasiassa Hotuksen( Hoitotyön tutkimussäätiö) asenteellisten riskilistojen ja kiintymyssuhdetestien perusteella.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan perinteiset työväenluokkaisiin perheisiin yhdistetyt ominaisuudet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Eija Paavilaisen (1998, 81) muistutus, ettei mikään riskitekijä yksinään aiheuta kaltoinkohtelua ( tässäkin oletuksena on, että riskitekijä aiheuttaisi kaltoinkohtelun) on tulkittu sosiaali- ja terveydenhuollossa siten, että kaltoinkohtelua on täytynyt tapahtua, mikäli perheessä ilmenee useita riskitekijöitä.
Työntekijät sekoittavat säännönmukaisesti riski- ja turvallisuusarvioinnin, vaaran ja vaaran uhan, riskin ja rikoksen ja tekevät riskifaktoreista riskimarkkereita.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329).
Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Kaltoinkohtelun riskilistojen perusteella kaltoinkohtelun riskitekijästä tuotetaankin virheellisesti kaltoinkohteluepäily tai jopa kaltoinkohtelusyyte.
Päivähoidon työntekijät kuvasivat lapsen laiminlyönnin piirteenä vanhempien kiireen ja uran luomisen ja toisaalta oman ajan tarpeen.
Lasten kaltoinkohtelun muodoksi nimettiin vanhemman väsymys, kärsimättömyys tai kiireisyys, huolittelematon ulkonäkö kuten likaiset hiukset ja television, älylaitteiden ja median käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22). Kaltoinkohtelun muodoista moni vastaaja mainitsi vanhempien tietämättömyyden ja ajattelemattomuuden ja puhelimen räpläämisen ( Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Myös organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut työntekijöiden erityinen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut :
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Sosiaali- ja terveydenhuollossa perheistä pyritään löytämään se paha, jonka olemassaolosta työntekijät ovat varmoja jo työskentelyn aloittaessaan.
Hotus ei puutu välineidensä väärinkäyttöön
Eija Paavilainen on markkinoinut asenteelliset lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisohjeensa kaikkialle terveydenhuoltoon ja lienee tietoinen riskilistojen perusteella tehtävistä villeistä ja runsaasti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavista seulauksista.
Hän ei ole tehnyt konkreettisia toimenpiteitä puuttuakseen asiaan vaan päinvastoin vähätellyt ongelmaa (YLE Kotimaa, 10.11.2015).
Tom Arnkil sentään reagoi huoliluokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.
Hotus sen paremmin kuin Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat eivät ole tehneet mitään luokitustensa jatkuvalle väärinkäytölle.
Hotuksen riskilistoja on ollut kehittämässä myös Tarja Pösö, joka tehtyään haastattelututkimuksen(1995, 40) sosiaalityöntekijöille Tampereen alueen viidessä sosiaalitoimistossa vuonna 1994, sai yllättävän tuloksen; sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he juuri törmänneet lasten pahoinpitelyyn työssään.
Lapsen joutumista fyysisen pahoinpitelyn uhriksi ei muistettu tapahtuneen juuri lainkaan. Myös huostaanottopäätöksissä lapsen pahoinpitelystä oli tullut marginaalinen syyperuste.
Havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia käännettiin kuitenkin tulkinnaksi, että pahoinpitelyjä varmaankin tapahtui mutta niitä ei huomattu tai kirjattu ylös.
Pösö ja Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.
Samalla tavoin kuin huumesodassa kontrollipolitiikan välineiksi valjastettiin laajennetun rikoksen käsitteen lisäksi varhainen puuttuminen, laajennettu ilmoitusvelvollisuus ja psykoanalyysin virheelliset teoriat mm. hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytymisestä.
Sijaishuollon valvonta puolestaan jätettiin omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Tunnista kaltoinkohtelun merkit lapsesta vanhempien muuttojen määrän perusteella
Lastensuojelussa vallitsevaa kaltoinkohtelun ja väkivallan tutkimuksen toimintatapaa kuvastaa hyvin seuraava sosiaalityöntekijän ohje: "Mikäli lapsessa ei näy selviä väkivallan merkkejä, eikä tilanteilla ole luotettavia todistajia, jää lapsen kohtaavien vastuulle osata tulkita merkkejä niin lapsissa kuin hänen vanhemmissaan mitkä voisivat kertoa väkivallasta ( Oikarinen, 2019, 115)
Asiakkaiden on hyvä tietää mitkä ovat merkkejä, joista tulkitaan kaltoinkohtelun/väkivallan riski tai työntekijän olettama jo tapahtunut kaltoinkohtelu/ väkivalta.
Lapsen käyttäytymisongelmat ja itkuisuus ovat myös keskeisiä lapsen kaltoinkohteluun yhteydessä olevia tekijöitä.
Myös lapsen ärsyttävyys, huono käyttäytyminen, tottelemattomuus ja vanhempien lapsuuden muistojen pinnalle nouseminen voivat olla kaltoinkohteluun vaikuttavia riskitekijöitä. (Paavilainen & Flinck 2008; Lindholm 2007, 117.)
Kaltoinkohtelu voi näkyä vauvalla liiallisena nukkumisena, vakavuutena sekä katseen kääntämisenä poispäin, kielen esiintyöntymisenä, hikkana ja pulautteluna uhkaavan ihmisen läheisyydessä. (Kauppi 2012, 127.)
Tarja Henttonen (2009) kertoo tutkineensa ensi- ja turvakodeissa esiintyvää vauvojen kaltoinkohtelua. Hänen mukaansa kaltoinkohtelun oireet ilmenivät vauvoissa samansuuntaisesti kokonaisvaltaisesti, kuten itkemisenä, katsekontaktin välttämisenä ja jäykkyytenä (Henttonen, 2009, 6).
Sanna Rannan haastattelema terveydenhoitaja nosti esiin eräänä kaltoinkohtelun riskitekijänä sen, kun perhe on vaihtanut useaan otteeseen asuinpaikkakuntaa ( Ranta, 2012, 41)
"et se oli tämmönen äiti mikä vaihto paikkaa paljon.” (Haastateltava E)
Kaltoinkohtelun kuvitellaan tapahtuvan vain biologisissa perheissä:
Kaltoinkohtelu tapahtuu perhe-elämän yksityisyydessä (Paavilainen & Pösö 2003, 18).
Jopa silloin kun lapset ovat asuneet jo vuosia lastenkodissa, lapsen oireilun syitä etsitään yksinomaan vanhemmista ( Piittisjärvi & Vihersaari, 2013).
Lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen edellytyksenä pidetään- ei kaltoinkohtelun merkkejä lapsessa- vaan työntekijän epäilyä.
Lapsiin kohdistuvassa kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja puuttumisessa edellytys on, että asiaa aletaan epäillä (Paavilainen & Pösö 2003, 75).
"Paljon yksinhuoltajii, epäsosiaalisii.”
Rannan haastattelemien terveydenhoitajien epäily kaltoinkohtelusta heräsi tavallisesti riskitekijöiden kasautumisesta .
Yksinhuoltajuus nähtiin riskitekijänä.
”(…)paljon yksinhuoltajii, epäsosiaalisii.” (Haastateltava E) ( Ranta, 2012, 40)
"Yksi terveydenhoitajista toi esille, että hänelle heräisi epäily lapsen laiminlyönnistä, jos lapsen fyysinen olemus poikkeisi hänen aikaisemmasta mielikuvasta lapsesta" ( mt., 28).
Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien työntekijät osaavat jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”.
"Kaltoinkohtelun muodoista moni vastaaja mainitsee vanhempien tietämättömyyden ja ajattelemattomuuden ja puhelimen räpläämisen.
Myös lasten piirustuksista ja leikeistä on tehty kaltoinkohteluhavaintoja " (Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18).
Lapsen kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi esitetään usein juuri lapsen leikin havainnointi ( mm. Lokka& Pokela, 2016, 30), jonka käyttämisestä kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmänä Katarina Finnilä on vuosikaudet turhaan varoittanut.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen esteitä ovat Paavilaisen (2007, 11) mukaan mm. vanhempien syyllistämisen pelko ja lapsen ja vanhempien taito peitellä tapahtumia.
Näkemys on erikoinen kun tiedetään, että vanhemmat - toisin kuin sijaishuollon palveluntuottajat - usein kertovat väkivallasta jos sitä heiltä kysytään.
Valitettavasti heiltä ei kysytä asiasta ennen lastensuojeluilmoituksen tekoa ja kaltoinkohtelun tunnistaminen tapahtuu tukeutuen työntekijöiden mututuntumaan ja hiljaiseen tietoon, jonka ei Aino Kääriäisen mukaan pitäisi lainkaan kuulua sosiaalityöhön.
"Mutta niitä huolia voi kalastella” - Tasapuolisuuden nimissä vääriä syytteitä myös äideille!
Sote-työntekijöiden maagisessa, ACE- ideologian ja psykoanalyysin kyllästämässä ajattelussa sama tuottaa samaa. Esimerkiksi raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi joutuneen kuvitellaan kohdistavan lapseensa seksuaaliväkivaltaa.
Jos vanhempi on itse tullut lapsena kaltoinkohdelluksi, on riski, että hän jatkaa kasvattajiensa käyttäytymismallia. (Paavilainen & Pösö 2003, 158; Taskinen 2005, 38 – 39.)
Kaikki lasten kaltoinkohtelulle altistavat tekijät, joita osallistujat pohtivat, liittyivät vanhempiin. (Nelimarkka, 2018, 26). Yhtenä riskitekijänä mainittiin myös se, että vanhempi on itse ollut lastensuojelun asiakas ( mt., 29).
Tämän takia vanhemman ei ole viisasta kertoa esim. aiemmasta rikoksen uhriksi joutumisesta tai itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Perhemuotoonsa kohdistuvien ennakkoluulojen takia tehostetun valvonnan alla elävien yksinhuoltajan kannattaa harkita erityisen tarkkaan voiko myöskään kertoa tai tehdä rikosilmoitusta itseensä kohdistuneesta seksuaaliväkivallasta.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on reagoitu syytöksiin isien syrjimisestä- kohdistamalla äiteihin yhä enenevässä määrin vääriä kaltoinkohtelun ja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä.
Ani Leikoniemen tapauksessa äidin rikosilmoitus tuntemattomien aiemmin tekemän kotirauharikoksen johdosta kirjattiin lapsen kiireellisen sijoituksen perusteeksi.
Leikoniemi kuvailee lastensuojelun asiakaskirjauksia: "Veljeni oli kirjattu huostahakemuksessa( ilmeisesti ylisukupolvisen itsetuhoisuuden lavastamiseksi) tehneen polttoitsemurhan. Tämä valhe kumottiin hallinto-oikeudessa virkatodistuksella (veli elää). Minun väitettiin pitävän ruokatilanteita "lähinnä pikniktyyppisinä", kun kerran oli nähty poikani syövän lasten tv:tä katsoessa omenan paloja, kurkun paloja ja ituja. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poika on minulle jotenkin näkymätön, joka vain kulkee mukana. Kun kerroin sossulle harrastavani elokuva-avustajana toimimista, se kirjattiin siten, että minä jollakin lailla kuvittelen näytteleväni.”
Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Ei kannata myöskään joutua rikoksen uhriksi, muuttaa tai riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.
Rannan haastattelemat terveydenhoitajat pitivät kaltoinkohtelun riskitekijöistä tärkeinä perheen taloudellisia vaikeuksia, mitkä näyttäytyivät työttömyytenä, toimentulotuen hakemisena, pienituloisuutena tai opiskeluiden keskeytyksinä (Ranta, 2012, 39).
Terveydenhoitajilla heräsi epäily kaltoinkohtelusta myös, jos toinen vanhempi ei ollut koskaan mukana neuvolakäynneillä ( mt., 41).
Asiakkaiden on hyvä tietää, että ACE- ideologian myötä työntekijät aktiivisesti etsivät lapsen ja vanhemman mahdollisia traumoja ja löytävät sellaisia mm. vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteita tarkkailemalla.
Yhdelle Rannan haastattelemista terveydenhoitajista oli herännyt epäily lapsen vanhemman joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Huoli heräsi lapsen ja äidin epätavallisen kiinteästä vuorovaikutussuhteesta ( Ranta, 2012, 36).
”(…)mutta niitä huolia voi kalastella.” (Haastateltava )G ( mt., 37)
Lapsen käsien nostaminen kasvojen eteen tulkittiin merkiksi vanhempien läimäyttelystä:
” (…)yks tyttö, ni hän meni niinkun näin nurkkaan, et pisti näin (kädet kasvojen eteen)(…) et varmaan koton läimä käy.” (Haastateltava E) ( mt., 44)
Myös ylenmääräinen lohdun hakeminen aikuisista voi tarkoittaa, että lapsi on joutunut kaltoinkohtelun uhriksi. (Kauppi 2012, 127-128.)
Lastensuojeluilmoitus, korttipelit ja huostaanottoja pohjustava perhetyö "tukena"
Entä miten sosiaalityöntekijät, päiväkodin työntekijät ja terveydenhoitajat tukevat riski-ihmisiksi luokittelemiaan lapsia ja vanhempia?
"Lapsen henkistä kaltoinkohtelua voitaisiin selvittää lastensuojelussa menetelmällisesti. Esimerkiksi työntekijä voisi kartoittaa lapsen tyytyväisyyttä omaan asemaansa perheessä pyytämällä tätä valitsemaan sen värisen kortin, joka kuvaa lapsen mielestä parhaiten hänen rooliaan perheessä. Korttien väreille olisi kehitetty valmis luokitus, joka helpottaisi lapsen valitsemien korttien tulkitsemista" ( Nilsson, 2011, 67).
”(…)että jos yhtään huoli herää ni kylhän se on niin että tonne sosiaalipuolelle me yhteyttä otetaan ( Haastateltava G).
”(…)muttet onneks pääsin sit heiän kans tonne, kun viranomaiset kutsu palaveriin, ni kasvatus-ja perheneuvolaan, mihin me sit saatiin sillä uhaten, että lastensuojeluilmoitus tulee, jos ette sinne mee.”(Haastateltava E)
"(…) ensimmäinen asia on se lastensuojeluilmoitus, siält voi tulla perhetyä. ” (Haastateltava E)(Ranta, 2012, 56-58)
Erityisesti terveydenhoitajia vaivaa perustelematon usko perhetyöhön.
"Terveydenhoitajat kokivat lastensuojelun tärkeäksi, koska sen avulla perhe sai lastensuojelun perhetyötä, joka auttoi ja tuki perhettä yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti "( Ranta, 2012, 56).
Perhetyötä mainostetaan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "tukena".
Usein perhetyö on kuitenkin kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttu huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja mielivallan muoto, jossa heikosti koulutetut työntekijät tulevat pareittain asiakkaan kotiin etsimään ja kirjaamaan perheen ja kodin puutteita.
Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.
Asiakkaille ei usein anneta oikeutta lukea eikä korjata perhetyöntekijän kirjauksia, joita sitten käytetään "todisteina" hallinto- oikeudessa.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Lastensuojelu kuitenkin tarjoaa perhetyötä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä .
Sijaishuollon gulageissa aurinko paistaa aina
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu.
Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147). Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S). Vuokko kertoi näkemyksensä lapseensa kohdistuneesta tapauksesta: "Nuorisokodilla ei ollu mitään muuta keinoa ku rangaista, rangaista ja rangaista" ( Hiltunen, 154).
Äidit kertoivat, että heidän yhteydenpitoaan lapsiinsa rajoitettiin. Hiltunen sai vaikutelman, ettei äideille kaikissa tapauksissa kerrottu miksi lasten tapaamisia rajoitettiin ( mt.,140).
Lapsen kanssa jaetut hetket keskittyivät huostaanoton jälkeen yhteen tai kahteen tapaamiseen kuukaudessa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ( mt., 117).
Haastatelluille äideille muodostui käsitys, että sijaisvanhemmilla on valta päättää lapsen ja biologisen äidin tapaamistiheydestä ja että sijaisvanhemmat määrittelevät kuinka hyvä tai huono lapsen biologinen äiti on ( mt.,161). Yhden haastatellun äidin mukaan; ” Jos ne saa päähänsä, että se biologinen äiti ei oo kiva, ja se täytyy saada pois elämästä, niillä on siihen valta. Ne voi sanoa sosiaalitoimelle, et lapsi saa huonoja vaikutteita äidiltä, he eivät saa toimia keskenään, tavata”.
Sote- työntekijät eivät tunnista harjoittamaansa kaltoinkohtelua
Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät kampeavat kaltoinkohtelun ehkäisyn nimissä lapsia sijaishuoltoon, jonka on useissa tutkimuksissa todettu altistavan lapset paljon vakavavammalle kaltoinkohtelulle ja väkivallalle ( Yk, World Report on Violence, 2006) kuin kodeissa ja laiminlyövän lasten koulutuksen ja terveydenhoidon?
Lasten kaltoinkohtelun vakavimmiksi riskitekijöiksi ovat kenties muodostuneet juuri villejä riskiseulauksia tekevät ammattitaidottomat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, jotka harhaisesti kuvittelevat vieläpä toteuttavansa "lapsen etua".
He eivät huomaa, että:
* Monet väkivallan muodot ovat sijaishuollossa yleisempiä kuin kotona.
* Lapsen seksuaalista riistoa ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon omien virheellisten päätösten tueksi tuotettujen väärien insestiepäilyjen johdosta tehdyt lapseen kajoavat tutkimukset.
* Psyykkistä kaltoinkohtelua on myös sijaishuollon käytännöksi muodostunut lapsen vanhempien solvaaminen, vieraannuttaminen ja lapsen eristäminen.
* Perustarpeiden laiminlyönti sisältää myös sijaishuollossa tapahtuvan lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamisen (esimerkiksi perheestä ja sisaruksista erottaminen) ja sijaishuoltopäätöksissä jatkuvasti todetun lapsen kulttuuritaustan huomiotta jättämisen (Hiitola & Heinonen, 2008).
* Aktiivista kemiallista väkivaltaa on se, että lapselle annetaan lastensuojelulaitoksessa rauhoittavia lääkkeitä helpottamaan työntekijävajetta.
* Aktiivista rakenteellista väkivaltaa on hierarkkisuus, kun joillain ihmisillä tai ryhmillä on oikeus määräillä ja alistaa muita heidän tarpeistaan, tunteistaan ja oikeuksistaan piittaamatta.
* Törkeää kaltoinkohtelua on lapsen lääketieteelliset tutkimukset estämällä varmistaa se, että alkuperäiset pakkotoimien valheelliset perusteet eivät tulee kumotuksi ja että kunnan palveluntuottaja saa pitää lapset rahantekokoneenaan siihen asti, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta.
Miksi Paavilainen ei halua pistää kuriin kouluttamiaan perheitä piinaavia ja sijaishuollon asiakashankkijoina toimivia sosiaalikhmerejä?
Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015).
Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
He eivät myöskään huomaa, että patologiset kaltoinkohtelijat eivät joudu riskiseuloihin ( esim. sijaishuollossa) tai osaavat salata kaltoinkohtelun esim. valehtelemalla tai laitoksen asiakirjoja fabrikoimalla. Puuttumishaaviin valikoituvat luultavasti vain köyhimmät ja kilteimmät( luottavaisimmat) kiinnisaatavat, jotka taitamattoman puuttumisen myötä usein menettävät luottamuksensa palvelujärjestelmään ja viranomaistoimintaan.
Käykääpä väärän kaltoinkohteluepäilyn kohteeksi joutuneet sosiaalihuollon asiakkaat valistamassa näitä rouvia Hotuksen toimistossa osoitteessa Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki.
Kaikkialle levitetyllä "systeemisellä ymmärryksellä" perheistä on myös toinen nimi: Se on perustuslaissa kiellettyä syrjintää, josta pitäisi tulla sanktio myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille.
Väärien kaltoinkohteluepäilyjen sorvaaminen vanhemmista on rikollista toimintaa, josta pitäisi napsahtaa ammatinharjoituskielto.
STEA:n, STM:n ja THL:n tulisi välittömästi lopettaa rahoitus tahoilta, jotka kouluttavat rikolliseen toimintaan ja uudistaa sosiaalialan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väkivallan ehkäisytyön asiantuntijoiden tulisi suitsia kaltoinkohtelu- käsitteen venyttämistä ja väärinkäyttöä laatimalla uudet myös palvelujärjestelmien ja sijaishuollon väkivallan muodot sisältävät määritelmät käsitteille laiminlyönti, kaltoinkohtelu ja väkivalta.
Tunnistaisivatko sosiaali- ja terveydenhuollon arviointivimmaiset työntekijät oman epäeettisen toimintansa paremmin, jos myös asiakkaat ottaisivat käyttöön riskilistat ja alkaisivat sommitella epäilyjä ja syytteitä työntekijöille oman huolensa ja riskitekijöiden kasautumisen perusteella?
Sosiaali- ja terveydenhuollon riskityöntekijän voi tunnistaa näillä ohjeilla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnekylman-virkamiehen-tunnistamisohjeet
#Hotus #Hoitotyöntutkimussäätiö #EijaPaavilainen #AuneFlinck #TarjaPösö # THL #STM #riskiseulaus #Lapsenkaltoinkohteluntunnistusohjeet #kaltoinkohtelunriskitekijä #kaltoinkohteluntunnistaminen #rakenteellinenväkivalta #rahoituskanavatylittäväsotepalvelunkäyttö
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neuvoloissa-aletaan-kartoittaa-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaalia-siivousinto-tulkitaan-lapsen-kaltoinkohtelun-riskiksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-vanhempien-nakokulmasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden asenteellisuus estää sijaishuoltoväkivallan havaitsemista ja mahdollistaa sitä
Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteinen perustehtävä ja tarkoitus eli perheiden hyvinvoinnin ja vanhempien kasvatustehtävän tukeminen on vaihdettu kaltoinkohtelun ja häiriöiden metsästämiseen perheistä. Tästä metsästyksestä on tehty työntekijöiden uusi perustehtävä ja ammatillisuuden osoitin.
2000-luvun Suomessa etsitään väkivaltaa. Väkivaltaa etsitään pakonomaisesti ja yksipuolisesti perheiden sisältä nimeämällä tiettyjen kriteerien perusteella riskiperheet ja riskilapset.
Huoli- ja riskihavainnot arkistoidaan lastensuojelun asiakirjoihin, joita asiakas ei saa korjata eikä aina edes lukea.
Riskiperheseulonnasta ei ole kerrottu perheille kuten hyvä hallinto edellyttäisi.
https://leeniikonen.fi/2019/12/30/riskilapset-ja-riskiperheet/
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama).
Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden asenteellisuus estää sijaishuoltoväkivallan havaitsemista ja mahdollistaa sitä.
Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa.
Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.
”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.
HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.
”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”
Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta tai valvonnasta olla juurikaan kiinnostuneita.
Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.
Osa väkivaltatyön kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.
Kaltoinkohtelun riskitekijästä tuli kaltoinkohteluepäily
Sosiaali- ja terveydenhuollon opinnäytetöiden perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaamispuutteet lasten kaltoinkohtelun tunnistamis- ja hoitotyössä ovat vakavia ja vaarantavat vakavasti asiakas- ja potilasturvallisuutta.
Monien työntekijöiden eettinen, juridinen ja tieteellinen osaaminen on olematonta ja kaltoinkohtelututkimuksia tehdään pääasiassa Hotuksen( Hoitotyön tutkimussäätiö) asenteellisten riskilistojen ja kiintymyssuhdetestien perusteella.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan perinteiset työväenluokkaisiin perheisiin yhdistetyt ominaisuudet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Eija Paavilaisen (1998, 81) muistutus, ettei mikään riskitekijä yksinään aiheuta kaltoinkohtelua ( tässäkin oletuksena on, että riskitekijä aiheuttaisi kaltoinkohtelun) on tulkittu sosiaali- ja terveydenhuollossa siten, että kaltoinkohtelua on täytynyt tapahtua, mikäli perheessä ilmenee useita riskitekijöitä.
Työntekijät sekoittavat säännönmukaisesti riski- ja turvallisuusarvioinnin, vaaran ja vaaran uhan, riskin ja rikoksen ja tekevät riskifaktoreista riskimarkkereita.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329).
Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Kaltoinkohtelun riskilistojen perusteella kaltoinkohtelun riskitekijästä tuotetaankin virheellisesti kaltoinkohteluepäily tai jopa kaltoinkohtelusyyte.
Päivähoidon työntekijät kuvasivat lapsen laiminlyönnin piirteenä vanhempien kiireen ja uran luomisen ja toisaalta oman ajan tarpeen.
Lasten kaltoinkohtelun muodoksi nimettiin vanhemman väsymys, kärsimättömyys tai kiireisyys, huolittelematon ulkonäkö kuten likaiset hiukset ja television, älylaitteiden ja median käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22). Kaltoinkohtelun muodoista moni vastaaja mainitsi vanhempien tietämättömyyden ja ajattelemattomuuden ja puhelimen räpläämisen ( Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Myös organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut työntekijöiden erityinen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut :
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Sosiaali- ja terveydenhuollossa perheistä pyritään löytämään se paha, jonka olemassaolosta työntekijät ovat varmoja jo työskentelyn aloittaessaan.
Hotus ei puutu välineidensä väärinkäyttöön
Eija Paavilainen on markkinoinut asenteelliset lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisohjeensa kaikkialle terveydenhuoltoon ja lienee tietoinen riskilistojen perusteella tehtävistä villeistä ja runsaasti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavista seulauksista.
Hän ei ole tehnyt konkreettisia toimenpiteitä puuttuakseen asiaan vaan päinvastoin vähätellyt ongelmaa (YLE Kotimaa, 10.11.2015).
Tom Arnkil sentään reagoi huoliluokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.
Hotus sen paremmin kuin Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat eivät ole tehneet mitään luokitustensa jatkuvalle väärinkäytölle.
Hotuksen riskilistoja on ollut kehittämässä myös Tarja Pösö, joka tehtyään haastattelututkimuksen(1995, 40) sosiaalityöntekijöille Tampereen alueen viidessä sosiaalitoimistossa vuonna 1994, sai yllättävän tuloksen; sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he juuri törmänneet lasten pahoinpitelyyn työssään.
Lapsen joutumista fyysisen pahoinpitelyn uhriksi ei muistettu tapahtuneen juuri lainkaan. Myös huostaanottopäätöksissä lapsen pahoinpitelystä oli tullut marginaalinen syyperuste.
Havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia käännettiin kuitenkin tulkinnaksi, että pahoinpitelyjä varmaankin tapahtui mutta niitä ei huomattu tai kirjattu ylös.
Pösö ja Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.
Samalla tavoin kuin huumesodassa kontrollipolitiikan välineiksi valjastettiin laajennetun rikoksen käsitteen lisäksi varhainen puuttuminen, laajennettu ilmoitusvelvollisuus ja psykoanalyysin virheelliset teoriat mm. hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytymisestä.
Sijaishuollon valvonta puolestaan jätettiin omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Tunnista kaltoinkohtelun merkit lapsesta vanhempien muuttojen määrän perusteella
Lastensuojelussa vallitsevaa kaltoinkohtelun ja väkivallan tutkimuksen toimintatapaa kuvastaa hyvin seuraava sosiaalityöntekijän ohje: "Mikäli lapsessa ei näy selviä väkivallan merkkejä, eikä tilanteilla ole luotettavia todistajia, jää lapsen kohtaavien vastuulle osata tulkita merkkejä niin lapsissa kuin hänen vanhemmissaan mitkä voisivat kertoa väkivallasta ( Oikarinen, 2019, 115)
Asiakkaiden on hyvä tietää mitkä ovat merkkejä, joista tulkitaan kaltoinkohtelun/väkivallan riski tai työntekijän olettama jo tapahtunut kaltoinkohtelu/ väkivalta.
Lapsen käyttäytymisongelmat ja itkuisuus ovat myös keskeisiä lapsen kaltoinkohteluun yhteydessä olevia tekijöitä.
Myös lapsen ärsyttävyys, huono käyttäytyminen, tottelemattomuus ja vanhempien lapsuuden muistojen pinnalle nouseminen voivat olla kaltoinkohteluun vaikuttavia riskitekijöitä. (Paavilainen & Flinck 2008; Lindholm 2007, 117.)
Kaltoinkohtelu voi näkyä vauvalla liiallisena nukkumisena, vakavuutena sekä katseen kääntämisenä poispäin, kielen esiintyöntymisenä, hikkana ja pulautteluna uhkaavan ihmisen läheisyydessä. (Kauppi 2012, 127.)
Tarja Henttonen (2009) kertoo tutkineensa ensi- ja turvakodeissa esiintyvää vauvojen kaltoinkohtelua. Hänen mukaansa kaltoinkohtelun oireet ilmenivät vauvoissa samansuuntaisesti kokonaisvaltaisesti, kuten itkemisenä, katsekontaktin välttämisenä ja jäykkyytenä (Henttonen, 2009, 6).
Sanna Rannan haastattelema terveydenhoitaja nosti esiin eräänä kaltoinkohtelun riskitekijänä sen, kun perhe on vaihtanut useaan otteeseen asuinpaikkakuntaa ( Ranta, 2012, 41)
"et se oli tämmönen äiti mikä vaihto paikkaa paljon.” (Haastateltava E)
Kaltoinkohtelun kuvitellaan tapahtuvan vain biologisissa perheissä:
Kaltoinkohtelu tapahtuu perhe-elämän yksityisyydessä (Paavilainen & Pösö 2003, 18).
Jopa silloin kun lapset ovat asuneet jo vuosia lastenkodissa, lapsen oireilun syitä etsitään yksinomaan vanhemmista ( Piittisjärvi & Vihersaari, 2013).
Lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisen edellytyksenä pidetään- ei kaltoinkohtelun merkkejä lapsessa- vaan työntekijän epäilyä.
Lapsiin kohdistuvassa kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja puuttumisessa edellytys on, että asiaa aletaan epäillä (Paavilainen & Pösö 2003, 75).
"Paljon yksinhuoltajii, epäsosiaalisii.”
Rannan haastattelemien terveydenhoitajien epäily kaltoinkohtelusta heräsi tavallisesti riskitekijöiden kasautumisesta .
Yksinhuoltajuus nähtiin riskitekijänä.
”(…)paljon yksinhuoltajii, epäsosiaalisii.” (Haastateltava E) ( Ranta, 2012, 40)
"Yksi terveydenhoitajista toi esille, että hänelle heräisi epäily lapsen laiminlyönnistä, jos lapsen fyysinen olemus poikkeisi hänen aikaisemmasta mielikuvasta lapsesta" ( mt., 28).
Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien työntekijät osaavat jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”.
"Kaltoinkohtelun muodoista moni vastaaja mainitsee vanhempien tietämättömyyden ja ajattelemattomuuden ja puhelimen räpläämisen.
Myös lasten piirustuksista ja leikeistä on tehty kaltoinkohteluhavaintoja " (Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18).
Lapsen kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi esitetään usein juuri lapsen leikin havainnointi ( mm. Lokka& Pokela, 2016, 30), jonka käyttämisestä kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmänä Katarina Finnilä on vuosikaudet turhaan varoittanut.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen esteitä ovat Paavilaisen (2007, 11) mukaan mm. vanhempien syyllistämisen pelko ja lapsen ja vanhempien taito peitellä tapahtumia.
Näkemys on erikoinen kun tiedetään, että vanhemmat - toisin kuin sijaishuollon palveluntuottajat - usein kertovat väkivallasta jos sitä heiltä kysytään.
Valitettavasti heiltä ei kysytä asiasta ennen lastensuojeluilmoituksen tekoa ja kaltoinkohtelun tunnistaminen tapahtuu tukeutuen työntekijöiden mututuntumaan ja hiljaiseen tietoon, jonka ei Aino Kääriäisen mukaan pitäisi lainkaan kuulua sosiaalityöhön.
"Mutta niitä huolia voi kalastella” - Tasapuolisuuden nimissä vääriä syytteitä myös äideille!
Sote-työntekijöiden maagisessa, ACE- ideologian ja psykoanalyysin kyllästämässä ajattelussa sama tuottaa samaa. Esimerkiksi raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi joutuneen kuvitellaan kohdistavan lapseensa seksuaaliväkivaltaa.
Jos vanhempi on itse tullut lapsena kaltoinkohdelluksi, on riski, että hän jatkaa kasvattajiensa käyttäytymismallia. (Paavilainen & Pösö 2003, 158; Taskinen 2005, 38 – 39.)
Kaikki lasten kaltoinkohtelulle altistavat tekijät, joita osallistujat pohtivat, liittyivät vanhempiin. (Nelimarkka, 2018, 26). Yhtenä riskitekijänä mainittiin myös se, että vanhempi on itse ollut lastensuojelun asiakas ( mt., 29).
Tämän takia vanhemman ei ole viisasta kertoa esim. aiemmasta rikoksen uhriksi joutumisesta tai itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Perhemuotoonsa kohdistuvien ennakkoluulojen takia tehostetun valvonnan alla elävien yksinhuoltajan kannattaa harkita erityisen tarkkaan voiko myöskään kertoa tai tehdä rikosilmoitusta itseensä kohdistuneesta seksuaaliväkivallasta.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa on reagoitu syytöksiin isien syrjimisestä- kohdistamalla äiteihin yhä enenevässä määrin vääriä kaltoinkohtelun ja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä.
Ani Leikoniemen tapauksessa äidin rikosilmoitus tuntemattomien aiemmin tekemän kotirauharikoksen johdosta kirjattiin lapsen kiireellisen sijoituksen perusteeksi.
Leikoniemi kuvailee lastensuojelun asiakaskirjauksia: "Veljeni oli kirjattu huostahakemuksessa( ilmeisesti ylisukupolvisen itsetuhoisuuden lavastamiseksi) tehneen polttoitsemurhan. Tämä valhe kumottiin hallinto-oikeudessa virkatodistuksella (veli elää). Minun väitettiin pitävän ruokatilanteita "lähinnä pikniktyyppisinä", kun kerran oli nähty poikani syövän lasten tv:tä katsoessa omenan paloja, kurkun paloja ja ituja. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poika on minulle jotenkin näkymätön, joka vain kulkee mukana. Kun kerroin sossulle harrastavani elokuva-avustajana toimimista, se kirjattiin siten, että minä jollakin lailla kuvittelen näytteleväni.”
Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon.
Ei kannata myöskään joutua rikoksen uhriksi, muuttaa tai riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.
Rannan haastattelemat terveydenhoitajat pitivät kaltoinkohtelun riskitekijöistä tärkeinä perheen taloudellisia vaikeuksia, mitkä näyttäytyivät työttömyytenä, toimentulotuen hakemisena, pienituloisuutena tai opiskeluiden keskeytyksinä (Ranta, 2012, 39).
Terveydenhoitajilla heräsi epäily kaltoinkohtelusta myös, jos toinen vanhempi ei ollut koskaan mukana neuvolakäynneillä ( mt., 41).
Asiakkaiden on hyvä tietää, että ACE- ideologian myötä työntekijät aktiivisesti etsivät lapsen ja vanhemman mahdollisia traumoja ja löytävät sellaisia mm. vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteita tarkkailemalla.
Yhdelle Rannan haastattelemista terveydenhoitajista oli herännyt epäily lapsen vanhemman joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Huoli heräsi lapsen ja äidin epätavallisen kiinteästä vuorovaikutussuhteesta ( Ranta, 2012, 36).
”(…)mutta niitä huolia voi kalastella.” (Haastateltava )G ( mt., 37)
Lapsen käsien nostaminen kasvojen eteen tulkittiin merkiksi vanhempien läimäyttelystä:
” (…)yks tyttö, ni hän meni niinkun näin nurkkaan, et pisti näin (kädet kasvojen eteen)(…) et varmaan koton läimä käy.” (Haastateltava E) ( mt., 44)
Myös ylenmääräinen lohdun hakeminen aikuisista voi tarkoittaa, että lapsi on joutunut kaltoinkohtelun uhriksi. (Kauppi 2012, 127-128.)
Lastensuojeluilmoitus, korttipelit ja huostaanottoja pohjustava perhetyö "tukena"
Entä miten sosiaalityöntekijät, päiväkodin työntekijät ja terveydenhoitajat tukevat riski-ihmisiksi luokittelemiaan lapsia ja vanhempia?
"Lapsen henkistä kaltoinkohtelua voitaisiin selvittää lastensuojelussa menetelmällisesti. Esimerkiksi työntekijä voisi kartoittaa lapsen tyytyväisyyttä omaan asemaansa perheessä pyytämällä tätä valitsemaan sen värisen kortin, joka kuvaa lapsen mielestä parhaiten hänen rooliaan perheessä. Korttien väreille olisi kehitetty valmis luokitus, joka helpottaisi lapsen valitsemien korttien tulkitsemista" ( Nilsson, 2011, 67).
”(…)että jos yhtään huoli herää ni kylhän se on niin että tonne sosiaalipuolelle me yhteyttä otetaan ( Haastateltava G).
”(…)muttet onneks pääsin sit heiän kans tonne, kun viranomaiset kutsu palaveriin, ni kasvatus-ja perheneuvolaan, mihin me sit saatiin sillä uhaten, että lastensuojeluilmoitus tulee, jos ette sinne mee.”(Haastateltava E)
"(…) ensimmäinen asia on se lastensuojeluilmoitus, siält voi tulla perhetyä. ” (Haastateltava E)(Ranta, 2012, 56-58)
Erityisesti terveydenhoitajia vaivaa perustelematon usko perhetyöhön.
"Terveydenhoitajat kokivat lastensuojelun tärkeäksi, koska sen avulla perhe sai lastensuojelun perhetyötä, joka auttoi ja tuki perhettä yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti "( Ranta, 2012, 56).
Perhetyötä mainostetaan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "tukena".
Usein perhetyö on kuitenkin kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttu huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja mielivallan muoto, jossa heikosti koulutetut työntekijät tulevat pareittain asiakkaan kotiin etsimään ja kirjaamaan perheen ja kodin puutteita.
Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.
Asiakkaille ei usein anneta oikeutta lukea eikä korjata perhetyöntekijän kirjauksia, joita sitten käytetään "todisteina" hallinto- oikeudessa.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Lastensuojelu kuitenkin tarjoaa perhetyötä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä .
Sijaishuollon gulageissa aurinko paistaa aina
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu.
Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147). Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S). Vuokko kertoi näkemyksensä lapseensa kohdistuneesta tapauksesta: "Nuorisokodilla ei ollu mitään muuta keinoa ku rangaista, rangaista ja rangaista" ( Hiltunen, 154).
Äidit kertoivat, että heidän yhteydenpitoaan lapsiinsa rajoitettiin. Hiltunen sai vaikutelman, ettei äideille kaikissa tapauksissa kerrottu miksi lasten tapaamisia rajoitettiin ( mt.,140).
Lapsen kanssa jaetut hetket keskittyivät huostaanoton jälkeen yhteen tai kahteen tapaamiseen kuukaudessa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ( mt., 117).
Haastatelluille äideille muodostui käsitys, että sijaisvanhemmilla on valta päättää lapsen ja biologisen äidin tapaamistiheydestä ja että sijaisvanhemmat määrittelevät kuinka hyvä tai huono lapsen biologinen äiti on ( mt.,161). Yhden haastatellun äidin mukaan; ” Jos ne saa päähänsä, että se biologinen äiti ei oo kiva, ja se täytyy saada pois elämästä, niillä on siihen valta. Ne voi sanoa sosiaalitoimelle, et lapsi saa huonoja vaikutteita äidiltä, he eivät saa toimia keskenään, tavata”.
Sote- työntekijät eivät tunnista harjoittamaansa kaltoinkohtelua
Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät kampeavat kaltoinkohtelun ehkäisyn nimissä lapsia sijaishuoltoon, jonka on useissa tutkimuksissa todettu altistavan lapset paljon vakavavammalle kaltoinkohtelulle ja väkivallalle ( Yk, World Report on Violence, 2006) kuin kodeissa ja laiminlyövän lasten koulutuksen ja terveydenhoidon?
Lasten kaltoinkohtelun vakavimmiksi riskitekijöiksi ovat kenties muodostuneet juuri villejä riskiseulauksia tekevät ammattitaidottomat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, jotka harhaisesti kuvittelevat vieläpä toteuttavansa "lapsen etua".
He eivät huomaa, että:
* Monet väkivallan muodot ovat sijaishuollossa yleisempiä kuin kotona.
* Lapsen seksuaalista riistoa ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon omien virheellisten päätösten tueksi tuotettujen väärien insestiepäilyjen johdosta tehdyt lapseen kajoavat tutkimukset.
* Psyykkistä kaltoinkohtelua on myös sijaishuollon käytännöksi muodostunut lapsen vanhempien solvaaminen, vieraannuttaminen ja lapsen eristäminen.
* Perustarpeiden laiminlyönti sisältää myös sijaishuollossa tapahtuvan lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamisen (esimerkiksi perheestä ja sisaruksista erottaminen) ja sijaishuoltopäätöksissä jatkuvasti todetun lapsen kulttuuritaustan huomiotta jättämisen (Hiitola & Heinonen, 2008).
* Aktiivista kemiallista väkivaltaa on se, että lapselle annetaan lastensuojelulaitoksessa rauhoittavia lääkkeitä helpottamaan työntekijävajetta.
* Aktiivista rakenteellista väkivaltaa on hierarkkisuus, kun joillain ihmisillä tai ryhmillä on oikeus määräillä ja alistaa muita heidän tarpeistaan, tunteistaan ja oikeuksistaan piittaamatta.
* Törkeää kaltoinkohtelua on lapsen lääketieteelliset tutkimukset estämällä varmistaa se, että alkuperäiset pakkotoimien valheelliset perusteet eivät tulee kumotuksi ja että kunnan palveluntuottaja saa pitää lapset rahantekokoneenaan siihen asti, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta.
Miksi Paavilainen ei halua pistää kuriin kouluttamiaan perheitä piinaavia ja sijaishuollon asiakashankkijoina toimivia sosiaalikhmerejä?
Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015).
Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.
He eivät myöskään huomaa, että patologiset kaltoinkohtelijat eivät joudu riskiseuloihin ( esim. sijaishuollossa) tai osaavat salata kaltoinkohtelun esim. valehtelemalla tai laitoksen asiakirjoja fabrikoimalla. Puuttumishaaviin valikoituvat luultavasti vain köyhimmät ja kilteimmät( luottavaisimmat) kiinnisaatavat, jotka taitamattoman puuttumisen myötä usein menettävät luottamuksensa palvelujärjestelmään ja viranomaistoimintaan.
Käykääpä väärän kaltoinkohteluepäilyn kohteeksi joutuneet sosiaalihuollon asiakkaat valistamassa näitä rouvia Hotuksen toimistossa osoitteessa Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki.
Kaikkialle levitetyllä "systeemisellä ymmärryksellä" perheistä on myös toinen nimi: Se on perustuslaissa kiellettyä syrjintää, josta pitäisi tulla sanktio myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille.
Väärien kaltoinkohteluepäilyjen sorvaaminen vanhemmista on rikollista toimintaa, josta pitäisi napsahtaa ammatinharjoituskielto.
STEA:n, STM:n ja THL:n tulisi välittömästi lopettaa rahoitus tahoilta, jotka kouluttavat rikolliseen toimintaan ja uudistaa sosiaalialan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väkivallan ehkäisytyön asiantuntijoiden tulisi suitsia kaltoinkohtelu- käsitteen venyttämistä ja väärinkäyttöä laatimalla uudet myös palvelujärjestelmien ja sijaishuollon väkivallan muodot sisältävät määritelmät käsitteille laiminlyönti, kaltoinkohtelu ja väkivalta.
Tunnistaisivatko sosiaali- ja terveydenhuollon arviointivimmaiset työntekijät oman epäeettisen toimintansa paremmin, jos myös asiakkaat ottaisivat käyttöön riskilistat ja alkaisivat sommitella epäilyjä ja syytteitä työntekijöille oman huolensa ja riskitekijöiden kasautumisen perusteella?
Sosiaali- ja terveydenhuollon riskityöntekijän voi tunnistaa näillä ohjeilla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnekylman-virkamiehen-tunnistamisohjeet
#Hotus #Hoitotyöntutkimussäätiö #EijaPaavilainen #AuneFlinck #TarjaPösö # THL #STM #riskiseulaus #Lapsenkaltoinkohteluntunnistusohjeet #kaltoinkohtelunriskitekijä #kaltoinkohteluntunnistaminen #rakenteellinenväkivalta #rahoituskanavatylittäväsotepalvelunkäyttö
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neuvoloissa-aletaan-kartoittaa-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaalia-siivousinto-tulkitaan-lapsen-kaltoinkohtelun-riskiksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-vanhempien-nakokulmasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
RSS Feed
