Lastensuojelun kokemusasiantuntijat kertovat usein, etteivät sosiaaliviranomaiset ilmoittaneet heille sen paremmin asiakkuuden alkamisesta kuin sen päättymisestä.
Jotkut kuvittelivat sosiaalityöntekijän yhteydenottoa vain rutiinitoimenpiteeksi. Heillä ei ollut aavistustakaan, että heidät merkittäisiin asiakkaiksi.
Puhelinsoitto riittää
Lastensuojelun asiakkuuden käynnistää usein yksi ainoa puhelinsoitto.
Asiakkuus voi alkaa esim. toimeentulotuen hakemisen, päiväkodista myöhästymisen, peruuttamattoman hammaslääkärikäynnin, lapsen leikin tai lauseen, kotiapupyynnön, sairastumisen tai perheen ulkopuolisen tekemän rikoksen seurauksena.
Kaikkia edellämainittuja on käytetty ja käytetään edelleen asiakkuuden aloituskriteereinä – usein asiakkaiden itsensä tietämättä. Asiakkuuden aloittamiseksi riittää kenen hyvänsä huoli. Perhettä ei tarvitse edes tuntea.
Yhä useammat sosiaalityöntekijät ovat epäpäteviä eli valesosiaalityöntekijöitä. Muodollisesti pätevienkin osaaminen on usein valetta; käytettyjen menetelmien ideologioista tai vaikutuksista ei ole mitään tutkimustietoa, ja ammattiekspertiisin sisältö muodostuu määrittelemättömästä huolen tunteesta ja hiljaisesta tiedosta.
Asiakkaana vastoin omaa tahtoa
Myös lastensuojelun asiakkaat ovat yhä useammmin valeasiakkaita; ihmisiä, jotka eivät tarvitse eivätkä halua lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojelun asiakkaiksi vastoin omaa tahtoaan, usein tietämättään.
Asiakkaille valehtelu ei ole uusi ilmiö sosiaalihuollossa. Esimerkiksi Perttulan kasvatuslaitoksessa sterilisoimisia kutsuttiin tyräleikkauksiksi. Potilas ei välttämättä tiennyt menettäneensä suvunjatkamiskykyään (Pohtila, 2001).
Lastensuojelussa asiantuntijuuden ja asiakkuuden lisäksi valetta on myös palvelu. Jotta voisi olla aitoa asiakastyötä, pitäisi myös olla jotakin tarjottavaa; asiakaspalvelua, jossa on tavoite/ suunnitelma, valvottu toteutus ja laaduntarkkailu, tulosvastuu ja seuranta. Lastensuojelussa kaikki edellämainitut jäävät usein kuvitelmiksi. Todellisia ovat vain kalliit vuosi vuodelta kohoavat kustannukset.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat usein ahdisteluksi ja itseensä kohdistuvaksi ajojahdiksi jopa asiakkaiden yhteydenotto- ja neuvontapyynnöt – siis työnsä ja siihen liittyvien velvoitteiden hoitamisen.
Aggressiivista asiakashankintaa ja reviirinlaajennuskamppailua
Onko lastensuojelun asiakasmerkinnästä tullut rangaistus, jolla itsetehtyyn kiireeseen hukkuva työntekijä näpäyttää lakisääteisiä peruspalvelujaan esim. kotiapua tai koulunkäyntiavustajaa vaativaa vanhempaa?
Onko yhteydenottajan lähes automaattinen asiakkuus osa lastensuojelun aggressiivista asiakashankintaa ja ammattikunnan vallan- ja reviirinlaajennuskamppailua, jolla oikeutetaan alati lisääntyvät resurssipyynnöt?
Onko asiakkuusmerkintä ikään kuin varotoimenpide sosiaalityöntekijän selustan varmistamiseksi, jottei kukaan voi myöhemmin syyttää puuttumattomuudesta?
Vai onko pakkoasiakkuus vain varhaisen huolen- ja puuttumisen väline, jonka alkuperäinen tarkoitus oli taata kaikille pääsy palveluihin, joita ei tosiasiassa ollutkaan?
Jos apua anelevia asiakkaita on jonoksi asti kuten väitetään, miten on mahdollista, että sosiaalitoimessa riittää aikaa kymmensivuisiin kirjelmiin asiakkaiden vaatekaapeista tai vuosien tutkimussulkeisiin äidin väsymyksen tai lapsen leikin perusteella?
Miksi sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” koko ajan biologisten perheiden seurassa mutta sijaishuollon kumppaneiden kanssa ei silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö?
Sosiaalityöntekijän ”naksaus” asiakkuuden kriteerinä
Lastensuojelussa hämärää on niin etiikka, epistemologia, expertiisi kuin asiakkuus. Tutkija Tarja Heino on kirjoittanut aiheesta kirjan: "Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa : Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi."
Tarja Heino kirjoittaa: Lähden liikkeelle oletuksesta, että lastensuojelun asiakkuus saattaa syntyä hetkessä tai se voi muodostua varsin vaivihkaa. Se kuitenkin määrittyy joidenkin focustapahtumien tai sosiaalityöntekijän saamien uusien tietojen ympärille. Käytän käsitettä "naksaus" hetkestä taikka vaiheesta, jossa lapsen asia määrittyy lastensuojelun asiakkuudeksi sosiaalityöntekijän työprosesseissa. Käsite perustuu erään yhdistettyä sosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän ilmaukseen, jolla hän tarkoitti, että yhtäkkiä hän sosiaalityöntekijänä vain oivaltaa, että tässähän on kysymys lastensuojelusta.. Pelkkä yhteydenotto tai lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuota asiakkuusmääritystä. Sen lisäksi tarvitaan, että työntekijä huolestuu riittävästi lapsen tilanteesta ja että lastensuojelusta vastaavalla työntekijällV e4 "naksahtaa". ( Heino, 1997, 72-73).
Kirjailija Maria Syvälä kommentoi: ”Naksaus on siis eräänlainen aistimus tai intuitio siitä, että jotakin on pielessä. Naksaus voidaan myös mieltää arjen asiantuntijuudeksi, jossa uhkakuvat tunnistetaan vaistonvaraisesti selkäytimessä ilman opaskirjoja. Tässä kolmen eri varatuomarin kertomat sosiaalityöntekijöiden naksauksista, kun näiltä tivattiin huostaanoton perusteluja hallinto-oikeudessa:
”No sen vain niinku aistii.”
”En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää.”
"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."
Asiakirjoihin nämä kansanomaiset letkautukset eivät luonnollisestikaan päädy. Kirjauksissa sovelletaan luovasti psykologisia termejä esimerkiksi silloin, kun on vakuuttavasti eriteltävä perheenjäsenten luonteenpiirteitä.
Lapsen todistetaan olevan kenties vaarassa siten, että tuikitavallisesta äidistä loihditaan jotenkin rajaton, vanhemmilla nähdään olevan kasvatuksellisia ristiriitoja ja kotitöissä auttava lapsi ottaa liikaa vastuuta arjessa.
Kotikuria pitävät vanhemmat ovat liian vaativia – ja toiset taas kotikurinpitoon kykenemättömiä. Sen sijaan kuria pitävät sijaisvanhemmat tai perhekotien johtajat tarjoavat turvalliset, ennakoitavissa olevat kasvuolosuhteet ja selkeät rajat lapselle.
Yhdessä tapauksessa aivan tavallinen, terve poika analysoitiin perhekuntoutuksen vanhemmuudenarvioinnissa tarkemmin perustelematta jollakin tavalla näkymättömäksi lapseksi.
Erään äidin kolmiviikkoisesta vauvasta kirjattiin vanhemmuudenarviointijaksolla näin: ”Hoitajan mielestä vauva liian kiltti.”
Kvasitieteellinen psykokieli asiakkuuden perusteluna
Syvälän mukaan kvasitieteellinen puhetapa vaikuttaa toisinaan tahattoman koomiselta, mutta myös pelottavalta, orwellilaiselta uuskieleltä: jollakin tapaa hämäräperäiseltä pimeydeltä:
"Siihen kaikkien on taivuttava, vaikka salakielen koukeroita ei ymmärtäisikään. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja.
Salakieleen kätketään kielteiset asenteet vanhempia kohtaan. Opettajan, lääkärin, tarhantädin, sosiaalityöntekijän tai jonkun muun ammattilaisen mielestä laiskat, uusavuttomat, heikot, luuserit, ressukat, hairahtuneet ja tyhmät vanhemmat voi määritellä epämääräisillä, merkityssisällöltään vain asiantuntijoille avautuvilla sanapareilla kuten voimavarojen riittämättömyys, äidin jaksamattomuus, keinottomuus lapsen kasvatuksessa, vanhemmuus hukassa."
Kuinka paljon valeasiakkaita on?
Lastensuojelun kasvavia asiakasmääriä taivastellaan ilman, että kukaan vaivautuisi tutkimaan väittämän todenperäisyyttä.
Lastensuojelun asiakkaaksi päätyy miltei mistä tahansa syystä, mutta asiakkuudesta on vaikeaa, joskus miltei mahdotonta päästä eroon. Luultavasti asiakkuudestaan tietämättömiä valeasiakkaita on eniten asiakasprosessien alku- ja loppupäässä.
Niistäkin, jotka tietävät asiakkuudestaan, harva saa asiakaspalvelua. Asiakkuusprosessien keskeltä löytynee lukuisia vanhempia, joille ei ole annettu eikä tulla antamaan mitään pyydettyä apua tai edes vastaanottoaikaa. LSKL:n tutkimuksessa valtaosa vanhemmista kertoi, ettei heille tarjottu mitään apua.
Lastensuojeluperheiden asiakkuuden luonnetta ja vapaaehtoisuutta voisi selvittää yksinkertaisesti kysymällä a) onko kukaan tehnyt kanssanne yhteistyötä?
b) oletteko hyötynyt asiakkuudestanne?
c) jos voisitte lopettaa asiakkuutenne ilman seuraamustoimia, tekisittekö sen?
Vaadi aina asiakkuuden lopettamista kirjallisena
Moni ei tiedä, että asiakkaan on itse hoidettava asiakkuutensa lopettaminen. Sosiaalityöntekijän suulliseen lupaukseen ei kannata luottaa vaan asiakkuuden lopettamisesta on aina vaadittava kirjallinen päätös.
Kuinka monta valeasiakasta lastensuojelun asiakaskuormasta oikein löytyy?
Asiaa voisi tutkia esimerkiksi isolla asiakaskyselyllä, soittamalla läpi muutaman yksittäisen sosiaalityöntekijän kaikki asiakkaiksi kirjaamat, tutkimalla rekisterimerkinnät ja/tai selvittämällä, kuinka moneen asiakkaaseen sosiaalityöntekijä on ollut yhteydessä, kuinka usein ja kuinka kauan viimeisestä yhteydenotosta on kulunut aikaa.
Kuka vaivautuisi tutkimaan asian ja kenen vastuulla asian tutkiminen oikein on?
Jos asiaa ei aiota tutkia, puheet kasvavista asiakaskuormista voi jättää omaan arvoonsa.
Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan kertomaan :
Ilmoitettiinko sinulle
a) asiakkuuden alkamisesta
b) asiakkuuden päättymisestä?
Mitä seurauksia eläämääsi oli sillä, ettei sinulle kerrottu lastensuojelun asiakkuudesta?
Myyrä
Aiheeseen liittyen:
Valesossujen valekirjaukset- sossun ”sanoittamat” lastensuojeluilmoitukset
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia Lokakuun liikkeeltä:
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/vieraannutetun-aumlidin-blogi/huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
Jotkut kuvittelivat sosiaalityöntekijän yhteydenottoa vain rutiinitoimenpiteeksi. Heillä ei ollut aavistustakaan, että heidät merkittäisiin asiakkaiksi.
Puhelinsoitto riittää
Lastensuojelun asiakkuuden käynnistää usein yksi ainoa puhelinsoitto.
Asiakkuus voi alkaa esim. toimeentulotuen hakemisen, päiväkodista myöhästymisen, peruuttamattoman hammaslääkärikäynnin, lapsen leikin tai lauseen, kotiapupyynnön, sairastumisen tai perheen ulkopuolisen tekemän rikoksen seurauksena.
Kaikkia edellämainittuja on käytetty ja käytetään edelleen asiakkuuden aloituskriteereinä – usein asiakkaiden itsensä tietämättä. Asiakkuuden aloittamiseksi riittää kenen hyvänsä huoli. Perhettä ei tarvitse edes tuntea.
Yhä useammat sosiaalityöntekijät ovat epäpäteviä eli valesosiaalityöntekijöitä. Muodollisesti pätevienkin osaaminen on usein valetta; käytettyjen menetelmien ideologioista tai vaikutuksista ei ole mitään tutkimustietoa, ja ammattiekspertiisin sisältö muodostuu määrittelemättömästä huolen tunteesta ja hiljaisesta tiedosta.
Asiakkaana vastoin omaa tahtoa
Myös lastensuojelun asiakkaat ovat yhä useammmin valeasiakkaita; ihmisiä, jotka eivät tarvitse eivätkä halua lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojelun asiakkaiksi vastoin omaa tahtoaan, usein tietämättään.
Asiakkaille valehtelu ei ole uusi ilmiö sosiaalihuollossa. Esimerkiksi Perttulan kasvatuslaitoksessa sterilisoimisia kutsuttiin tyräleikkauksiksi. Potilas ei välttämättä tiennyt menettäneensä suvunjatkamiskykyään (Pohtila, 2001).
Lastensuojelussa asiantuntijuuden ja asiakkuuden lisäksi valetta on myös palvelu. Jotta voisi olla aitoa asiakastyötä, pitäisi myös olla jotakin tarjottavaa; asiakaspalvelua, jossa on tavoite/ suunnitelma, valvottu toteutus ja laaduntarkkailu, tulosvastuu ja seuranta. Lastensuojelussa kaikki edellämainitut jäävät usein kuvitelmiksi. Todellisia ovat vain kalliit vuosi vuodelta kohoavat kustannukset.
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat usein ahdisteluksi ja itseensä kohdistuvaksi ajojahdiksi jopa asiakkaiden yhteydenotto- ja neuvontapyynnöt – siis työnsä ja siihen liittyvien velvoitteiden hoitamisen.
Aggressiivista asiakashankintaa ja reviirinlaajennuskamppailua
Onko lastensuojelun asiakasmerkinnästä tullut rangaistus, jolla itsetehtyyn kiireeseen hukkuva työntekijä näpäyttää lakisääteisiä peruspalvelujaan esim. kotiapua tai koulunkäyntiavustajaa vaativaa vanhempaa?
Onko yhteydenottajan lähes automaattinen asiakkuus osa lastensuojelun aggressiivista asiakashankintaa ja ammattikunnan vallan- ja reviirinlaajennuskamppailua, jolla oikeutetaan alati lisääntyvät resurssipyynnöt?
Onko asiakkuusmerkintä ikään kuin varotoimenpide sosiaalityöntekijän selustan varmistamiseksi, jottei kukaan voi myöhemmin syyttää puuttumattomuudesta?
Vai onko pakkoasiakkuus vain varhaisen huolen- ja puuttumisen väline, jonka alkuperäinen tarkoitus oli taata kaikille pääsy palveluihin, joita ei tosiasiassa ollutkaan?
Jos apua anelevia asiakkaita on jonoksi asti kuten väitetään, miten on mahdollista, että sosiaalitoimessa riittää aikaa kymmensivuisiin kirjelmiin asiakkaiden vaatekaapeista tai vuosien tutkimussulkeisiin äidin väsymyksen tai lapsen leikin perusteella?
Miksi sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” koko ajan biologisten perheiden seurassa mutta sijaishuollon kumppaneiden kanssa ei silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö?
Sosiaalityöntekijän ”naksaus” asiakkuuden kriteerinä
Lastensuojelussa hämärää on niin etiikka, epistemologia, expertiisi kuin asiakkuus. Tutkija Tarja Heino on kirjoittanut aiheesta kirjan: "Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa : Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi."
Tarja Heino kirjoittaa: Lähden liikkeelle oletuksesta, että lastensuojelun asiakkuus saattaa syntyä hetkessä tai se voi muodostua varsin vaivihkaa. Se kuitenkin määrittyy joidenkin focustapahtumien tai sosiaalityöntekijän saamien uusien tietojen ympärille. Käytän käsitettä "naksaus" hetkestä taikka vaiheesta, jossa lapsen asia määrittyy lastensuojelun asiakkuudeksi sosiaalityöntekijän työprosesseissa. Käsite perustuu erään yhdistettyä sosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän ilmaukseen, jolla hän tarkoitti, että yhtäkkiä hän sosiaalityöntekijänä vain oivaltaa, että tässähän on kysymys lastensuojelusta.. Pelkkä yhteydenotto tai lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuota asiakkuusmääritystä. Sen lisäksi tarvitaan, että työntekijä huolestuu riittävästi lapsen tilanteesta ja että lastensuojelusta vastaavalla työntekijällV e4 "naksahtaa". ( Heino, 1997, 72-73).
Kirjailija Maria Syvälä kommentoi: ”Naksaus on siis eräänlainen aistimus tai intuitio siitä, että jotakin on pielessä. Naksaus voidaan myös mieltää arjen asiantuntijuudeksi, jossa uhkakuvat tunnistetaan vaistonvaraisesti selkäytimessä ilman opaskirjoja. Tässä kolmen eri varatuomarin kertomat sosiaalityöntekijöiden naksauksista, kun näiltä tivattiin huostaanoton perusteluja hallinto-oikeudessa:
”No sen vain niinku aistii.”
”En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää.”
"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."
Asiakirjoihin nämä kansanomaiset letkautukset eivät luonnollisestikaan päädy. Kirjauksissa sovelletaan luovasti psykologisia termejä esimerkiksi silloin, kun on vakuuttavasti eriteltävä perheenjäsenten luonteenpiirteitä.
Lapsen todistetaan olevan kenties vaarassa siten, että tuikitavallisesta äidistä loihditaan jotenkin rajaton, vanhemmilla nähdään olevan kasvatuksellisia ristiriitoja ja kotitöissä auttava lapsi ottaa liikaa vastuuta arjessa.
Kotikuria pitävät vanhemmat ovat liian vaativia – ja toiset taas kotikurinpitoon kykenemättömiä. Sen sijaan kuria pitävät sijaisvanhemmat tai perhekotien johtajat tarjoavat turvalliset, ennakoitavissa olevat kasvuolosuhteet ja selkeät rajat lapselle.
Yhdessä tapauksessa aivan tavallinen, terve poika analysoitiin perhekuntoutuksen vanhemmuudenarvioinnissa tarkemmin perustelematta jollakin tavalla näkymättömäksi lapseksi.
Erään äidin kolmiviikkoisesta vauvasta kirjattiin vanhemmuudenarviointijaksolla näin: ”Hoitajan mielestä vauva liian kiltti.”
Kvasitieteellinen psykokieli asiakkuuden perusteluna
Syvälän mukaan kvasitieteellinen puhetapa vaikuttaa toisinaan tahattoman koomiselta, mutta myös pelottavalta, orwellilaiselta uuskieleltä: jollakin tapaa hämäräperäiseltä pimeydeltä:
"Siihen kaikkien on taivuttava, vaikka salakielen koukeroita ei ymmärtäisikään. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja.
Salakieleen kätketään kielteiset asenteet vanhempia kohtaan. Opettajan, lääkärin, tarhantädin, sosiaalityöntekijän tai jonkun muun ammattilaisen mielestä laiskat, uusavuttomat, heikot, luuserit, ressukat, hairahtuneet ja tyhmät vanhemmat voi määritellä epämääräisillä, merkityssisällöltään vain asiantuntijoille avautuvilla sanapareilla kuten voimavarojen riittämättömyys, äidin jaksamattomuus, keinottomuus lapsen kasvatuksessa, vanhemmuus hukassa."
Kuinka paljon valeasiakkaita on?
Lastensuojelun kasvavia asiakasmääriä taivastellaan ilman, että kukaan vaivautuisi tutkimaan väittämän todenperäisyyttä.
Lastensuojelun asiakkaaksi päätyy miltei mistä tahansa syystä, mutta asiakkuudesta on vaikeaa, joskus miltei mahdotonta päästä eroon. Luultavasti asiakkuudestaan tietämättömiä valeasiakkaita on eniten asiakasprosessien alku- ja loppupäässä.
Niistäkin, jotka tietävät asiakkuudestaan, harva saa asiakaspalvelua. Asiakkuusprosessien keskeltä löytynee lukuisia vanhempia, joille ei ole annettu eikä tulla antamaan mitään pyydettyä apua tai edes vastaanottoaikaa. LSKL:n tutkimuksessa valtaosa vanhemmista kertoi, ettei heille tarjottu mitään apua.
Lastensuojeluperheiden asiakkuuden luonnetta ja vapaaehtoisuutta voisi selvittää yksinkertaisesti kysymällä a) onko kukaan tehnyt kanssanne yhteistyötä?
b) oletteko hyötynyt asiakkuudestanne?
c) jos voisitte lopettaa asiakkuutenne ilman seuraamustoimia, tekisittekö sen?
Vaadi aina asiakkuuden lopettamista kirjallisena
Moni ei tiedä, että asiakkaan on itse hoidettava asiakkuutensa lopettaminen. Sosiaalityöntekijän suulliseen lupaukseen ei kannata luottaa vaan asiakkuuden lopettamisesta on aina vaadittava kirjallinen päätös.
Kuinka monta valeasiakasta lastensuojelun asiakaskuormasta oikein löytyy?
Asiaa voisi tutkia esimerkiksi isolla asiakaskyselyllä, soittamalla läpi muutaman yksittäisen sosiaalityöntekijän kaikki asiakkaiksi kirjaamat, tutkimalla rekisterimerkinnät ja/tai selvittämällä, kuinka moneen asiakkaaseen sosiaalityöntekijä on ollut yhteydessä, kuinka usein ja kuinka kauan viimeisestä yhteydenotosta on kulunut aikaa.
Kuka vaivautuisi tutkimaan asian ja kenen vastuulla asian tutkiminen oikein on?
Jos asiaa ei aiota tutkia, puheet kasvavista asiakaskuormista voi jättää omaan arvoonsa.
Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan kertomaan :
Ilmoitettiinko sinulle
a) asiakkuuden alkamisesta
b) asiakkuuden päättymisestä?
Mitä seurauksia eläämääsi oli sillä, ettei sinulle kerrottu lastensuojelun asiakkuudesta?
Myyrä
Aiheeseen liittyen:
Valesossujen valekirjaukset- sossun ”sanoittamat” lastensuojeluilmoitukset
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia Lokakuun liikkeeltä:
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/vieraannutetun-aumlidin-blogi/huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
RSS Feed
