Perheiden jälleenyhdistämistä kehittämään on nyt palkattu perheiden jälleenyhdistämisen estämisestä ja hankaloittamisesta kuuluisat sijaishuollon edunvalvontajärjestöt Perhehoitoliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, SOS-lapsikyläsäätiö ja Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta ja Pesäpuu ry.
Kuinka todennäköistä on, että sijaishuollon edunvalvojat, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen pidentämiseen toimisivat aktiivisesti perheiden jälleenyhdistämiseksi?
#Munperheet on osa Kaikille eväät elämään -ohjelmaa. Kaikille eväät elämään -avustusohjelma eriarvoisuuden vähentämiseksi on STEA:n rahoittama ja Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima 3,5-vuotinen ohjelma. Ohjelma kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaan.
Vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia hoitajia
Vanhempien ja perheen ensisijaista oikeutta lapsen kasvatukseen ja hoitamiseen korostetaan niin perustuslaissa kuin Lapsen oikeuksien yleissopimuksessakin. YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuo esiin sen, että perhe on ensisijainenlapsen kasvuympäristö ja perheellä on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua, jotta se voi hoitaa tehtäväänsä yhteiskunnassa. Lapsen vanhemmilla on sopimuksen mukaan ensisijainen vastuu lapsesta (YK, 1989, 18 artikla.)
Lastensuojelun kokonaiskehitys antaa viitteitä siitä, että vanhempien tukeminen ei aina toteudu lastensuojelulain edellyttämällä tavalla, kertoo Samalla puolella -raportti.
"Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on jatkanut kasvuaan lähes vuosittain (Lastensuojelu 2011). Varsinkin teini-ikäisten lasten määrällinen osuus ja kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet."
Toisin kuin sijaishuollon edunvalvojat väittävät sijoitusten vapaaehtoisuus on näennäistä. Ville Kantolan mukaan " Aineisto-otteiden mukaan näyttää siltä, että vanhempien on pakko suostua sijoitukseen, jotta tilanne ei pääty lapsesta erottamiseen.. Tappelemisen sijaan koetaan järkevämmäksi antaa periksi, vaikka vanhemman oikeuksia loukataankin". (Kantola, 2016, 25-26.)
Viimeaikaisissa lastensuojeluselvityksissä raportoidaan jatkuvasti siitä, että lastensuojelun piirissä olevat perheet jäävät vaille kokonaisvaltaista ja jälleenyhdistämistä kannattelevaa tukea (esim. Ikonen 2013; Pitkänen 2011; STM 2013; Valtiontalouden tarkastusvirasto 2012).
Käytännössä perheiden jälleenyhdistäminen toteutuu harvoin. Lastensuojelun keskusliiton raportti, LSKL:n kysely ja THL:n suurselvitys vahvistavat, että Suomi ei noudata YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen eikä sijaishuollon ohjeita. Perheen jälleenyhdistämiseen ei edes pyritä. Ylivoimaisesti suurin osa huostaan otetuista lapsista ei koskaan palaa vanhempiensa luokse asumaan, vaikka lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Valtiontalouden tarkastusviraston lastensuojelusta tekemän kertomuksen (2012) mukaan perheen jälleenyhdistämisen tavoite mainitaan erittäin harvoin asiakassuunnitelmissa, jotka toimivat sijaishuollon toimintaa ja sisältöä ohjaavina asiakirjoina. Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2011 tekemä selvitys osoittaa niin ikään, ettei vanhempien asiakassuunnitelmia tehdä. Ongelmana on myös se, että tehtyjen asiakassuunnitelmien sisältö ei ole välittynyt lapsen sijaishuoltoa toteuttaville tahoille. Asiakassuunnitelmia tehdään edelleen vähän ja ne liikkuvat usein aivan liian yleisellä tasolla. Tässä tilanteessa vanhemmille ei välity tietoa siitä, mitä asioita arjessa pitäisi konkreettisesti muuttaa (LSKL, Samalla Puolella, 44).
Lastensuojelun arvovaltakiistat estävät tukitoimet ja jälleenyhdistämisen
Lastensuojelun arvovaltakiista- luonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2014, 136-138).
Arvovaltakiistojen avuksi on valjastettu alunperin perheiden avuksi suunnitellut avohuollon tukitoimet. Riitelyn myötä avohuollon tukitoimista on tullut kontrolli- ja rankaisutoimia, joiden tarkoitukseksi on tullut osoittaa, että sosiaalityöntekijän ennakkoluulot ja kontrollitoimet olivat oikeutettuja; että vanhemmista löytyi etsitty ja haluttu vika. Riitojen seurauksena kotiapua tarvitseva suurperheen äiti pakotetaankin perhetyöhön ja koulukiusaamisesta valittava lapsi tai vanhempi psykiatrisiin tutkimuksiin.
Arvovaltakiistaan viittaa myös perheen hylkääminen heti kun voitto kiistassa on saavutettu. Huostaanottopäätöksen jälkeen sosiaalityöntekijän mielenkiinto lasta ja perhettä kohtaan lopahtaa. Lakisääteisiä tukitoimia ei viitsitä järjestää kummallekaan, sijoituspaikoissa ei vierailla, perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä eikä lapsen tai vanhemman havaintoja sijaishuollon puutteista oteta vakavasti. Ärsyttävien vanhempien lapsi saa myös luvan tulla toimeen ilman tarvitsemaansa terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Suomessa huostaanotot ovat lainvastaisesti pysyviä
Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännöissään korostanut huostaanoton luonnetta väliaikaisena toimenpiteenä, joka on lopettava niin pian kuin olosuhteet sallivat ja jonka aikana käytettävien lastensuojelutoimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävän päämäärän kanssa, kertoo Maria Ahoniemi julkisoikeuden alan tutkielmassaan Perheen jälleenyhdistämisen periaate, lapsen etu ja sijaishuollon järjestäminen (2014).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan viranomaisten on ryhdyttävä perheen jälleenyhdistämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin heti, kun se on kohtuudella toteutettavissa (mt., 83). Perheen jälleenyhdistämiseen tulee ryhtyä vuosienkin huostassapidon jälkeen, mikäli ei ole näyttöä selvästä lapsen edun vastaisuudesta.
Suomi on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta siitä, kuinka vähän huostaanoton purku on esillä lapsen ja nuoren asiakassuunnitelmassa.
Asiakassuunnitelmasta säätämisen yhteydessä huomioitiin EIT:n antamat moitteet siitä, että huostaanoton aikana tilannetta ei otettu säännöllisesti uudelleen arvioitavaksi perheen jälleenyhdistämisen kannalta. Nykyisen lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa, ja siihen kirjattava, miten jälleenyhdistämisen tavoite lapsen edun mukaisella tavalla huomioidaan.
Ongelmallista on, että asiakassuunnitelma itsessään ei takaa asianosaisille oikeuksia eikä se ole valituskelpoinen asiakirja. Asiakassuunnitelman tekemättä jättäminen ei sekään ole valitusperuste (Ahoniemi, 2014, 85-86).
Käytännössä jälleenyhdistämisen tavoitteeseen ei kuitenkaan pyritä ja sitä tukevat toimenpiteet usein puuttuvat kokonaan tai ovat pelkästään kosmeettisia.
Lainvastaiset yhteydenpidon rajoittamistoimet ovat lastensuojelun rutiinia
Lapsen ihmissuhteiden ja yhteydenpidon turvaamisella ja edistämisellä on korostunut asema lastensuojelussa.
Samalla puolella- raportin mukaan LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 68 % kuitenkin ilmoitti, että hänen ja lapsen välistä yhteydenpitoa on rajoitettu. Sosiaalityöntekijöistä vain 6 % ilmoitti, ettei yhteydenpitoa ole rajoitettu kenenkään lapsen tai nuoren kohdalla. Käytännössä siis yhteydenpidon rajoittaminen on sijaishuollon rutiinia.
Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? lapset surivat lyhyitä tapaamisaikoja ja osa ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet asua omien vanhempiensa kanssa (Vanhanen, 2014, 40).
Tutkimukseen haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Mikäli yhteydenpitoa rajoitetaan, tulee siitä tehdä asianmukainen, perusteltu ja valituskelpoinen päätös, josta voi valittaa hallinto-oikeudelle, varatuomari Leeni Ikonen muistuttaa.
Lastensuojelun työntekijän lakiin kirjattu velvoite on ohjata sijaisperheitä hyväksymään jaettu vanhemmuus ja toimimaan perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei lastensuojelun työntekijän tule hyväksyä sijaisperheen pyrkimyksiä omia lapsi itselleen. Sijaisperheen tulee toimia niin, että sen työ muuttuu tarpeettomaksi ja lapsi voi palata kotiinsa.
Yhteydenpidon rajoittamisasioissa ei tosiasiallisesti ole olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, koska valitusasioiden käsittelyaika on pitkä ja hallinto-oikeudet yleensä hyväksyvät tehdyt rajoitukset. Kyse on lapsen vapauteen sekä lapsen ja vanhemman perhe-elämään kajoavista toimista, joiden osalta lainsäädännön puutteet tulisi pikaisesti korjata.
Suomen valtio onkin saanut lukuisia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta koskien lastensuojelun vieroittavia toimia.
Tutkimusten mukaan huostaanoton jälkeen lapsen ja hänen vanhempansa välinen yhteydenpito hiipuu usein ajan myötä. Puoli vuotta sijoituksen jälkeen kolme neljäsosaa lapsista tapasi säännöllisesti vanhempiaan, mutta viisi vuotta sijoituksen jälkeen enää neljännes. Sosiaalityöntekijän rooli yhteydenpidon edistämisessä on ratkaiseva. (Valkonen & Janhunen 2016.)
Puhe yhteydenpidon hiipumisesta on tosiasiassa harhaanjohtavaa sillä vanhempien ja lasten yhteydenpitoa ja perheiden jälleenyhdistämistä estetään ja vaikeutetaan tarkoituksellisesti viranomaisten ja sijaishuollon järjestöjen ja yritysten toimesta.
Lasten ja vanhempien yhteydenpito on vaikeutunut perhehoidon lisääntymisen myötä
Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvasta pahoinpitelystä riitä viemään perhekotilupia.
Nuoret ja vanhemmat ovat kertoneet, että ammattilaiset eivät juurikaan halua tai uskalla puhua perheen jälleenyhdistämisestä.
Lastensuojelulaki kuitenkin korostaa perheiden jälleenyhdistämisen tavoitetta. Perheen jälleen yhdistämisen tavoite ei toteudu, mikäli yhteydenpidon rajoittaminen on systemaattista ja ajallisesti useat yhteydenpidon rajoituspäätökset seuraavat toisiaan ( LSKL, Samalla puolella, 45-46).
Lain mukaan sijaishuolto tulee toteuttaa siten, että se ei aiheuta tarpeetonta estettä yhteydenpidolle, vaan mahdollistaa vanhemman ja lapsen suhteen ylläpidon ja kehittymisen.
Sisarukset tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa yhdessä jatkuvuuden ja yhteydenpidon turvaamiseksi mutta sosiaalityöntekijöiden harhautunut lojaalisuus ja tarve taata eri sijaishuoltoyrittäjien yhtäläinen rikastuminen aiheuttaa sisarusten säännöllistä erottamista.
Sijaishuoltopaikkaa valitessa tulisi tutkia mahdollisuus sijoittaa lapsi läheistensä kanssa tai luokse. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö osoittaa vahvan velvoitteen asettaa sukulaiset etusijalle etsittäessä sopivaa sijoituspaikkaa mutta Suomessa niin läheisneuvonpidot kuin sukulaissijoitukset jäävät usein tekemättä.
Lapsen edun määrittelyssä lapsen mielipiteellä on vahva merkitys. Lapsen osallistumisoikeus on turvattu niin Lapsen oikeuksien sopimuksessa, perustuslaissa kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessakin. Ihmis- ja perusoikeuksien kannalta ongelmallista on, että lastensuojelulaki sitoo lapsen kuulemisen monin paikoin 12 vuoden ikään, vaikka lapsen mielipiteen selvittäminen on lastensuojelulaissa tarkoitettu koskemaan kaikkia lapsia. Tämä asettaa lapset iän puolesta eriarvoiseen asemaan ja antaa harhaanjohtavan käsityksen ja väärän viestin käytännön lastensuojelutyötä tekeville lapsen mielipiteen merkityksestä.
12 vuoden ikärajaa väitöskirjassaan arvostellut Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia.
"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.
Vanhempien asiakassuunnitelmien ja konkreettisten tavoitteiden puuttuminen sekä aikuispalvelujen ja lastensuojelun asenteet, viranomaismielivalta ja riittämätön yhteistyö hidastavat ja estävät jälleenyhdistymisiä. Sijoitetuille lapsille ja vanhemmille suunnattu tuki vaihtelee, eikä mikään taho ota vastuuta kokonaisuudesta.
Sijaishuollon järjestöjä ei pidä palkata valvomaan perheiden oikeuksia
Perheiden jälleenyhdistämisen ja muiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista estävät myös lastensuojelun laatu-, kehittämis-, lainsäädäntö- ja projektiryhmien henkilöstö ja kokoonpanot.
Miksi Munperheet- Kohti suunnitelmallista perheen jälleenyhdistämistä -hankkeessa toimivat Veikkauksen tuella pysyvän huostaanoton lobbaajina tunnetuiksi tulleet sijaishuollon hullunkuriset riskiperheet:
- Pelastakaa Lapset ry
- Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
- Perhehoitoliitto ry ja Pirkanmaan Perhehoitajat ry
- SOS-lapsikyläsäätiö
- Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta?
Kuinka uskottavia perheiden jälleenyhdistäjiä ovat perheiden erottamisesta elävät Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä? Molemmat ovat olleet lobbaamassa lastensuojelun edunvalvojia, joita on käytetty kaventamaan huoltajien oikeuksia, erottamaan lapset vanhemmistaan pysyvästi ja pidentämään huostaanottoja lainvastaisesti koko lapsuuden pituisiksi.
MunPerheet- hanke ei pyri yhdistämään perheitä konkreettisesti vaan " henkisesti"
Pesäpuun materiaaleissa kerrotaan, että hanketoimijat ovatkin jo tulleet siihen tulokseen, että perheen jälleenyhdistämisessä ei tärkeintä ole se, että lapsi palaa konkreettisesti kotiin vaan vanhemman ja lapsen "henkinen" jälleenyhdistyminen; " yhdessä tekeminen", joka tietysti vaatii kallista ja asiantuntijalähtöistä sijaishuollon asiantuntijaohjausta.
Tämä "yhdessä tekeminen" tarkoittaa parhaimmillaan joutavaa ja pahimmillaan hankkeen tavoitteiden vastaista puuhastelua, joka hyödyttää lähinnä projektiin palkattuja työntekijöitä.
Pesäpuu ry:n kohdalla "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut sijaishuoltojätti Anglicaren korteilla tapahtuvia peleiksi ja vuorovaikutuksen tukemiseksi naamioituja epätieteellisiä lastensuojelun olosuhdeselvityksiä ja urkintaa. Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä (2013) kuinka hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana , asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
SOS-lapsikyläsäätiö on tehnyt muutaman kelvollisen tutkimuksen ja hienoja suunnitelmia perheiden jälleenyhdistämisestä mutta toimii usein käytännössä vastoin periaatteitaan, kuten Jylyn , Hely Harvistolan ja monien muiden tapaukset osoittavat. Suurin osa SOS- lapsikylien lapsista on tahdonvastaisesti huostaanotettuja ja kotiutusprosentti on pieni. Huostaanottoja tuottaviin perhekuntoutuksiin investoineella SOS- lapsikyläsäätiöllä ei ole näyttöä jälleenyhdistämisen edistämisestä. Sen sijaan on todisteita lasten ja vanhempien sadistisesta kiristyksestä sijoitettujen ja sijaisperheiden oletettujen kiintymyssuhteiden edistämiseksi.
Englannin suurimman lasten sijoitusfirman Foster Care Associatesin ja sen suomalaisen tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa Oyn tapauksessa "yhdessä tekeminen" voi johtaa helposti tekaistuun insestisyyttesseen. Firman maihinnousua Suomeen auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä vaikka Ray:n (STEA) sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että Ray:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen.
Vanhempien ja lasten oikeuksia vuosikaudet rikkoneen ja STEAn lempisyöttilääksi kohonneen Perhehoitoliiton ei tarvitse edes teeskennellä välittävänsä perheiden jälleenyhdistämisestä tai noudattavansa lakeja ja ihmisoikeussopimuksia.
Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti pysyviä huostaanottoja Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.
Suomen Kasvatus- ja perheneuvonnan VOIKUKKIA-ryhmien ohjaajan opas puolestaan opettaa, että lapsen kertoma sijaishuollon väkivallasta on vain luonnollinen osa sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Opas kertoo, että "Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna.
STEAn rahoilla rangaistaan omia ja lastensa oikeuksia puolustavia vanhempia
STEA:n ja Veikkauksen päättäjille lienee selvää, että erityisesti näiden järjestöjen intresseissä on vesittää perheiden jälleenyhdistäminen, joten päättäjien alkuperäinen tavoite lienee ollutkin jälleenyhdistämisen estäminen ja nykyisen huostabisneksen ylläpito.
MunPerheet- hankkeen lastensuojelijoina esiintyvät sijaishuollon edunvalvojat tulevat tuottamaan loputtomasti asiantuntijalähtöistä puhetta ja A4- paperisaastetta, valheellisia mallinnuksia nykyisistä jälleenyhdistämiskäytännöistä ja sijaistoimintoja, pikkutarkkoja ohjeistuksia ja listoja perheiden jälleenyhdistämisen hankaloittamiseksi. Samaan aikaan ne itse jatkavat laittomia toimintakäytäntöjään huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi kenenkään estämättä- ja STEAn tuella.
Hanke saattaa syödä perheiden ennestäänkin hauraan luottamuksen lastensuojelun asiantuntijoihin, päättäjiin ja kehittämishankkeisiin.
Veikkaus ja STEA voisivat edellyttää rahoituksensa ehtona, että edes niiden rahoittamat järjestöt noudattavat voimassaolevia lakeja ja asetuksia omissa huostaanotoissaan.
STEA:n pitäisi tutkituttaa kaikki huostaanottotapaukset, joissa on ollut mukana joku STEAn jälleenyhdistämisen kehittämisrahoitusta saaneen järjestöjen edustaja ja kysyä heiltä aluehallintoviraston tavoin:
-Milloin on järjestetty viimeinen asiakassuunnitelmapalaveri?
- Miten perheen jälleenyhdistämistavoite on huomioitu asiakassuunnitelmissa ja tukitoimissa lapsille ja perheelle?
- Miten asiakassuunnittelussa on huomioitu lasten ja vanhempien sekä mahdollisten muiden läheisten yhteydenpito ja sen kehittäminen?
- Miten lasten ja vanhempien yhteydenpito on toteutunut ja miten sitä on tuettu?
- Onko lasten ja läheisten yhteydenpidon rajoittamisesta tehty päätöksiä viimeisten vuosien aikana?
- Miten tapaamisrajoitukset ja - käytännöt on perusteltu? Ovatko perustelut lainalaisia?
- Miten lapsen vastuusosiaalityöntekijän ja lapsen tapaamiset on järjestetty viimeisten vuosien aikana?
- Miten ja milloin lapsen mielipidettä vanhemman tapaamisten suhteen on selvitetty?
-Miten ja milloin lapsen mielipidettä perheen jälleenyhdistämisen suhteen on selvitetty?
-Mitä asiantuntijalausuntoja ja selvityksiä lapsen ja vanhemman tilanteesta on hankittu lastensuojelun toimesta viime vuosien aikana?
Jos STEA vaivautuisi tutkimaan em. asiat se huomaisi, että useimmissa tapauksissa perheen jälleenyhdistämisen "kehittäjät" ovat tietoisesti ja tarkoituksellisesti laiminlyöneet asiakassuunnitelmat ja niiden päivittämisen, sijoitettujen mielipiteen selvittämisen, lasten ja vanhempien yhteydenpidon ja perheen jälleenyhdistämisen tukemisen, sijaishuollon valvonnan ja tarpeenmukaiset tukitoimet lapsille ja vanhemmille.
Kuvaavaa on, miten eräässä laittomassa ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta kunnioittamattomassa huostaanotossa jossa on mukana jälleenyhdistämisen kehittämisrahaa nauttivan järjestön edustajia suhtaudutaan paljastuneisiin vakaviin puutteisiin ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vuosikausia jatkuneeseen laiminlyöntiin.
Sen sijaan, että asiantuntijat myöntäisivät virheensä ja yrittäisivät korjata ne, he liittoutuvatkin keskenään leimatakseen, mitätöidäkseen, mustamaalatakseen ja rangaistakseen valituksia tehnyttä äitiä.
STEAn ja Suomi 100- hankkeiden kehittämisrahaa valuu siis omia ja lastensa oikeuksia puolustavien suomalaisvanhempien rankaisuun.
Näinkö eriarvoistumista ehkäistään sosiaali- ja terveysministeriössä? Miksi päättäjät rahoittavat tällaisia eväitä lasten elämälle ?
Lastensuojelun asiakkaiden kannattaa lopettaa oman nöyryyttämisensä rahoittaminen ja pidättäytyä RAY:n ja Veikkauksen peleistä. Myös edellä mainittujen lastensuojelujärjestöjen tukeminen kannattaa lopettaa välittömästi, samoin lapsibisnestä ruokkivien poliitikkojen ja puolueiden äänestäminen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://yle.fi/uutiset/3-8754033
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen