Jari Sinkkonen / Kuvakaappaus Yle Oma trauma ei herkistä toisten traumoille
Suomalaiset lastensuojeluguru, Toimiva Lastensuojelu- ja LAPE- ohjausryhmän ja tieteellisen neuvoston jäsenet, Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanin rehtori , Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) puheenjohtaja Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n pitkäaikainen ylilääkäri ja Diakonissalaitoksen hallintoneuvoston jäsen Jari Sinkkonen puhuvat mielellään kiintymyssuhteiden merkityksestä ja ovat siteeratuimpia asiantuntijoita sosiaalityön tutkimuksissa.
Kalland kertoo Lapsemme- lehdessä (1/2018) kuinka yhden kuukauden mittainen sairaalajakson tuottama ero vanhemmista aiheutti hänelle elämänmittaisen trauman.
"Painajainen oli aina sama. Mirjam joutuu pyörteeseen, joka imaisee häneltä hapen. Hän herää henkeään haukkoen ja huutaa. Sitä oli jatkunut kymmeniä vuosia eikä hän tiennyt syytä siihen. Vasta opiskellessaan lasten psykoterapeutiksi hän ymmärsi mistä painajainen johtui.
1,5- vuotiaana Mirjam tukehtui maapähkinään. Hänen sydämensä pysähtyi. Siihen aikaan, 1960- luvun Suomessa, vanhemmat saivat käydä katsomassa sairaalassa olevaa lasta vain lasin takaa.
Mirjamia hoidettiin sairaalassa noin kuukauden verran. Kun äiti vihdoin pääsi samaan huoneeseen lapsensa luo, Mirjam kääntyi pois ja juoksi hoitajan syliin.
-En tiedä selitettiinkö vanhemmilleni, mistä oli kyse. Aikuisena ymmärsin kuinka vaikea tapahtuma se on ollut äidilleni ja koko perheelle. (Lapsemme 1/2018, 15).
Kalland kertoo Kodin kuvalehdessä kuinka "lapsen eloonjäämisen ehto on se, että hän pysyy fyysisesti lähellä vanhempiaan. Jos lapsi hylätään, hänen pieniin aivoihinsa jää jälki.
Kuukausi on pienen lapsen elämässä hirveän pitkä aika. Varsinkin, jos ei osaa puhua ja siten pitää yllä muistoja vanhemmistaan."
Pelastakaa Lapset ry:n pitkäaikainen ylilääkäri, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo Kodin kuvalehdessä omasta traumastaan. Kun Sinkkonen oli kaksivuotias, hän joutui viikoiksi sairaalaan ja eroon äidistään.
"Hätääntyneenä äitini vei minut lisätutkimuksiin Helsinkiin, ylilääkäri Arvo Ylpön vastaanotolle. Lastenklinikalla Ylppö sanoi: ”Pikkurouva lähtee nyt kotiin Joensuuhun. Me kyllä pidämme pojastanne huolen.”
Äiti lähti. Ihmettelin, mihin hän katosi. 1950-luvulla vanhempia ei päästetty sairaalaan, koska pelättiin, että äidit parkuisivat, juoksentelisivat ympäriinsä ja sotkisivat rutiinit. Mukanaan he toisivat hengenvaarallisia pöpöjä. Väitteet osoittautuivat naurettaviksi. Lapsi ei tarvitse vanhempiaan missään niin paljon kuin sairaalassa.
Kun muutaman viikon päästä pääsin kotiin, tivasin äidiltä, miksi hän oli lähtenyt. Saatoin leikkiä keskittyneesti ja kysyä yhtäkkiä: Miksi sie jätit? Äidin sydäntä se raastoi.
Selvisin sairaalaviikoistani, koska ympärilläni oli helliä hoitajia, jotka höpöttelivät lempeitä ja kantoivat sylissä. Yksin jäämisen pelko minuun kuitenkin jäi. Kun esikoiseni Elina joutui yksivuotiaana sairaalaan astmakohtausten vuoksi, muistoni palasivat. Ahdistuin, enkä suostunut jättämään Elinaa yksin sairaalaan."
Molemmat varoittavat vanhempia ruutujen vaaroista koska ne tuottavat vuorovaikutuksellisia katkoksia suhteessa lapsiin (mm. Lapsemme, 1/2019, 16), mutta eivät tunnu huomaavan omien toimiensa tai järjestöjensä linjausten aiheuttamia vuosien vuorovaikutuksellisia katkoksia lasten suhteisiin.
Omakohtainen trauma vanhemmista erottamisen seurauksena ei ole tuottanut Suomen johtaville lastensuojeluguruille sympatiaa tai ymmärrystä lastensuojeluun ajautuville lapsille, jotka erotetaan vanhemmistaan hatarin perustein keskimäärin 7 vuoden ajaksi huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) ja sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015).
Sekä Sinkkonen että Kalland ovat kiihkeitä lastensuojelun ja pysyvän huostaanoton puolestapuhujia. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella ( 2001) Kalland ja Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat kuitenkin biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. LSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä.
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Sosiaalipolitiikan professori J.P.Roos kertoo Huostaanotto- kirjassaan kuinka "Suomesta Ruotsiin vietyjä sotalapsia on tutkittu aikuisina ja todettu, että ne lapset, jotka palautettiin vanhemmilleen jopa hyötyivät tästä interventiosta. Sen sijaan niillä, jotka jäivät sijaisperheisiinsä, on ollut monenlaisia psyykkisiä vaikeuksia.
Ruotsissa on vertailtu adoptiolapsia sellaisiin lapsiin, jotka palautettiin heikoissa oloissa eläville yksinhuoltajilleen; palautettujen lasten ryhmässä ei ollut juurikaan enempää nuorisorikollisuutta kuin väestössä keskimäärin. Adoptiolasten rikollisuusluvut sen sijaan olivat korkeat.
Tällaisia tutkimuksia on tehty niin runsaasti ja monesta näkökulmasta, vakuuttavin tuloksin, että on vaikea käsittää, miten hallitus voi esittää sellaisen käsityksen, ettei lasta voida palauttaa huostaanoton jälkeen biologiseen perheeseensä".
Jari Sinkkonen on yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa ajanut lastensuojeluun eettisesti arveluttavia ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia pakkoadoptioita. Kun adoptio markkinoidaan lastensuojelukeinoksi, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia.
Kalland väittää, että useampi kuin joka neljäs lapsi elää "ongelmaperheessä". Hän huostaisi lapset pelkän vanhemman rikosepäilyn perusteella ja määräisi näille edunvalvojan. Lapsen olisi hänen mukaansa hyvä olla sijoitettuna koko sen ajan, kun hänelle haetaan ulkopuolista edunvalvojaa tuomioistuimelta.
Ilman minkäänlaista tutkimustietoa Mirjam Kalland väittää että, huostaanottoa ei koskaan tehdä kevein perustein vaan se on viimeinen keino rauhoittaa tilanne ja aina toimitaan lapsen parhaaksi. (IS, 17.2.2009)
Tällaisten lausuntojen vuoksi monissa sijaishuoltopaikoissa mm. SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.
Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja tunteita vastaan.
Sekä Kallandin että Sinkkosen toimintaon tuottanut ja ylläpitänyt lastensuojelulinjausta, jonka painotus on lapset ja vanhemmat erottavissa huostaanotoissa.
Kärsivätkö Kalland ja Sinkkonen toistamispakosta, järjenvastaisesta tarpeesta tarjota omaa traumaansa toistava kokemus kaikille lastensuojeluun ajautuneille lapsille?
Erityisen omituista kummankin gurun toiminnassa on, että he eivät ole puuttuneet huostaanottopäätösten perustana toimivien kiintymyssuhdearviointien väärinkäytöksiin ja virheellisiin olettamiin, jotka toistuvat säännönmukaisesti mm. ensi- ja turvakotien vanhemmuudenarvioinneissa. Joko he eivät tiedä väärinkäytöksistä tai vaikenevat tietoisesti edistääkseen kiintymyssuhdearvioinneilla tehtävää sijaishuollon liiketoimintaa.
Gurut tuntuvat siteeraavan Sinkkosen Pelastaa Lapset - kollega Anu Huovisen tavoin vain omaa agendaansa palvelevia vanhoja tutkimuksia ja vaikenevat uusimmasta tutkimustiedosta.
Näiden noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttineiden asiantuntijoiden, heidän järjestöjensä ja vaikuttamistoimintansa ansiota on:
Psykoanalyysin virheelliseksi todistettujen oletusten (esim. repressoitunut muisti) vakiintuminen lastensuojelun valtavirraksi
Neurologisten häiriöiden kieltäminen ja tulkitseminen vanhempien viaksi
Oletus ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä
Perheiden tietosuojan rikkominen
Hyödyllisen kotiavun korvautuminen oikeusturvariskin muodostavalla perhetyöllä
Lastensuojelun painottuminen huostaanottoihin
Huostaanottojen painottuminen puutteellisesti valikoituihin ja valmennettuihin sijaisperheisiin
Sijaishuollon olematon valvonta ja sadistiset toimintakäytännöt
Oletus sijaishuollon automaattisesta paremmuudesta , laiminlyöty "better mother"- lupaus
Lastensuojelun muuttuminen sijaishuollon edunvalvonnaksi
Lastensuojelun julkisuuskuvan puolustamisen muuttuminen asiakkaiden oikeusturvaa tärkeämmäksi
Lastensuojelun ongelmien kääntäminen sosiaalityöntekijöiden ammatilliseksi edunvalvonnaksi mediassa
Lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpidon ehkäisy ja vaikeutuminen sijaishuollossa
Lastensuojelun haluttomuus lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen
Varhaisen puuttumisen doktriini ja puuttumisen varhaistuminen - ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ja vauvojen huostaanotot
Erilaisten epätieteellisten perhe-, vanhemmuuden-, vuorovaikutuksen- ja kiintymyssuhdearviointien yleistyminen osaksi lastensuojelua
Erilaisten vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden ja niiden johdannaisten vakiintuminen osaksi lastensuojelua
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin evääminen lastensuojeluperheiltä (Kalland vastusti huostaanotto- oikeudenkäyntien siirtoa käräjäoikeuksiin)
Huostaanottojen muuttuminen pysyviksi
Adoptioiden markkinointi osana lastensuojelua
Nämä LAPE- ohjausryhmän asiantuntijat takaavat myös, että perhekeskukset eivät jää peruspalveluiksi vaan niissä tarjotaan järjestöjen kalliita, tutkimattomia ja valvomattomia erityistason palveluja ja huostaanottoja tuottavia lastensuojelun " avohuollon tukitoimia" saumattomasti peruspalvelujen yhteydessä.
Gurut eivät kerro, että lastensuojelun nykyiset "avohuollon tukitoimet" eivät ole perheiden tarpeiden mukaisia eikä niillä pyritä ehkäisemään vaan oikeuttamaan huostaanottoja.
Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia.
Tuomas Kurttilan mukaan termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisikin luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita.
Aiheellisesti voi kysyä, miksi lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ohjaus on jätetty asiantuntijoille, joiden agendasta löytyvät kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voidaan arvioida tuottavan lisää vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos?
Suomalaiset lastensuojeluguru, Toimiva Lastensuojelu- ja LAPE- ohjausryhmän ja tieteellisen neuvoston jäsenet, Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanin rehtori , Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) puheenjohtaja Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n pitkäaikainen ylilääkäri ja Diakonissalaitoksen hallintoneuvoston jäsen Jari Sinkkonen puhuvat mielellään kiintymyssuhteiden merkityksestä ja ovat siteeratuimpia asiantuntijoita sosiaalityön tutkimuksissa.
Kalland kertoo Lapsemme- lehdessä (1/2018) kuinka yhden kuukauden mittainen sairaalajakson tuottama ero vanhemmista aiheutti hänelle elämänmittaisen trauman.
"Painajainen oli aina sama. Mirjam joutuu pyörteeseen, joka imaisee häneltä hapen. Hän herää henkeään haukkoen ja huutaa. Sitä oli jatkunut kymmeniä vuosia eikä hän tiennyt syytä siihen. Vasta opiskellessaan lasten psykoterapeutiksi hän ymmärsi mistä painajainen johtui.
1,5- vuotiaana Mirjam tukehtui maapähkinään. Hänen sydämensä pysähtyi. Siihen aikaan, 1960- luvun Suomessa, vanhemmat saivat käydä katsomassa sairaalassa olevaa lasta vain lasin takaa.
Mirjamia hoidettiin sairaalassa noin kuukauden verran. Kun äiti vihdoin pääsi samaan huoneeseen lapsensa luo, Mirjam kääntyi pois ja juoksi hoitajan syliin.
-En tiedä selitettiinkö vanhemmilleni, mistä oli kyse. Aikuisena ymmärsin kuinka vaikea tapahtuma se on ollut äidilleni ja koko perheelle. (Lapsemme 1/2018, 15).
Kalland kertoo Kodin kuvalehdessä kuinka "lapsen eloonjäämisen ehto on se, että hän pysyy fyysisesti lähellä vanhempiaan. Jos lapsi hylätään, hänen pieniin aivoihinsa jää jälki.
Kuukausi on pienen lapsen elämässä hirveän pitkä aika. Varsinkin, jos ei osaa puhua ja siten pitää yllä muistoja vanhemmistaan."
Pelastakaa Lapset ry:n pitkäaikainen ylilääkäri, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo Kodin kuvalehdessä omasta traumastaan. Kun Sinkkonen oli kaksivuotias, hän joutui viikoiksi sairaalaan ja eroon äidistään.
"Hätääntyneenä äitini vei minut lisätutkimuksiin Helsinkiin, ylilääkäri Arvo Ylpön vastaanotolle. Lastenklinikalla Ylppö sanoi: ”Pikkurouva lähtee nyt kotiin Joensuuhun. Me kyllä pidämme pojastanne huolen.”
Äiti lähti. Ihmettelin, mihin hän katosi. 1950-luvulla vanhempia ei päästetty sairaalaan, koska pelättiin, että äidit parkuisivat, juoksentelisivat ympäriinsä ja sotkisivat rutiinit. Mukanaan he toisivat hengenvaarallisia pöpöjä. Väitteet osoittautuivat naurettaviksi. Lapsi ei tarvitse vanhempiaan missään niin paljon kuin sairaalassa.
Kun muutaman viikon päästä pääsin kotiin, tivasin äidiltä, miksi hän oli lähtenyt. Saatoin leikkiä keskittyneesti ja kysyä yhtäkkiä: Miksi sie jätit? Äidin sydäntä se raastoi.
Selvisin sairaalaviikoistani, koska ympärilläni oli helliä hoitajia, jotka höpöttelivät lempeitä ja kantoivat sylissä. Yksin jäämisen pelko minuun kuitenkin jäi. Kun esikoiseni Elina joutui yksivuotiaana sairaalaan astmakohtausten vuoksi, muistoni palasivat. Ahdistuin, enkä suostunut jättämään Elinaa yksin sairaalaan."
Molemmat varoittavat vanhempia ruutujen vaaroista koska ne tuottavat vuorovaikutuksellisia katkoksia suhteessa lapsiin (mm. Lapsemme, 1/2019, 16), mutta eivät tunnu huomaavan omien toimiensa tai järjestöjensä linjausten aiheuttamia vuosien vuorovaikutuksellisia katkoksia lasten suhteisiin.
Omakohtainen trauma vanhemmista erottamisen seurauksena ei ole tuottanut Suomen johtaville lastensuojeluguruille sympatiaa tai ymmärrystä lastensuojeluun ajautuville lapsille, jotka erotetaan vanhemmistaan hatarin perustein keskimäärin 7 vuoden ajaksi huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) ja sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015).
Sekä Sinkkonen että Kalland ovat kiihkeitä lastensuojelun ja pysyvän huostaanoton puolestapuhujia. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella ( 2001) Kalland ja Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat kuitenkin biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. LSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä.
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Sosiaalipolitiikan professori J.P.Roos kertoo Huostaanotto- kirjassaan kuinka "Suomesta Ruotsiin vietyjä sotalapsia on tutkittu aikuisina ja todettu, että ne lapset, jotka palautettiin vanhemmilleen jopa hyötyivät tästä interventiosta. Sen sijaan niillä, jotka jäivät sijaisperheisiinsä, on ollut monenlaisia psyykkisiä vaikeuksia.
Ruotsissa on vertailtu adoptiolapsia sellaisiin lapsiin, jotka palautettiin heikoissa oloissa eläville yksinhuoltajilleen; palautettujen lasten ryhmässä ei ollut juurikaan enempää nuorisorikollisuutta kuin väestössä keskimäärin. Adoptiolasten rikollisuusluvut sen sijaan olivat korkeat.
Tällaisia tutkimuksia on tehty niin runsaasti ja monesta näkökulmasta, vakuuttavin tuloksin, että on vaikea käsittää, miten hallitus voi esittää sellaisen käsityksen, ettei lasta voida palauttaa huostaanoton jälkeen biologiseen perheeseensä".
Jari Sinkkonen on yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa ajanut lastensuojeluun eettisesti arveluttavia ja lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia pakkoadoptioita. Kun adoptio markkinoidaan lastensuojelukeinoksi, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia.
Kalland väittää, että useampi kuin joka neljäs lapsi elää "ongelmaperheessä". Hän huostaisi lapset pelkän vanhemman rikosepäilyn perusteella ja määräisi näille edunvalvojan. Lapsen olisi hänen mukaansa hyvä olla sijoitettuna koko sen ajan, kun hänelle haetaan ulkopuolista edunvalvojaa tuomioistuimelta.
Ilman minkäänlaista tutkimustietoa Mirjam Kalland väittää että, huostaanottoa ei koskaan tehdä kevein perustein vaan se on viimeinen keino rauhoittaa tilanne ja aina toimitaan lapsen parhaaksi. (IS, 17.2.2009)
Tällaisten lausuntojen vuoksi monissa sijaishuoltopaikoissa mm. SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.
Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja tunteita vastaan.
Sekä Kallandin että Sinkkosen toimintaon tuottanut ja ylläpitänyt lastensuojelulinjausta, jonka painotus on lapset ja vanhemmat erottavissa huostaanotoissa.
Kärsivätkö Kalland ja Sinkkonen toistamispakosta, järjenvastaisesta tarpeesta tarjota omaa traumaansa toistava kokemus kaikille lastensuojeluun ajautuneille lapsille?
Erityisen omituista kummankin gurun toiminnassa on, että he eivät ole puuttuneet huostaanottopäätösten perustana toimivien kiintymyssuhdearviointien väärinkäytöksiin ja virheellisiin olettamiin, jotka toistuvat säännönmukaisesti mm. ensi- ja turvakotien vanhemmuudenarvioinneissa. Joko he eivät tiedä väärinkäytöksistä tai vaikenevat tietoisesti edistääkseen kiintymyssuhdearvioinneilla tehtävää sijaishuollon liiketoimintaa.
Gurut tuntuvat siteeraavan Sinkkosen Pelastaa Lapset - kollega Anu Huovisen tavoin vain omaa agendaansa palvelevia vanhoja tutkimuksia ja vaikenevat uusimmasta tutkimustiedosta.
Näiden noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttineiden asiantuntijoiden, heidän järjestöjensä ja vaikuttamistoimintansa ansiota on:
Psykoanalyysin virheelliseksi todistettujen oletusten (esim. repressoitunut muisti) vakiintuminen lastensuojelun valtavirraksi
Neurologisten häiriöiden kieltäminen ja tulkitseminen vanhempien viaksi
Oletus ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä
Perheiden tietosuojan rikkominen
Hyödyllisen kotiavun korvautuminen oikeusturvariskin muodostavalla perhetyöllä
Lastensuojelun painottuminen huostaanottoihin
Huostaanottojen painottuminen puutteellisesti valikoituihin ja valmennettuihin sijaisperheisiin
Sijaishuollon olematon valvonta ja sadistiset toimintakäytännöt
Oletus sijaishuollon automaattisesta paremmuudesta , laiminlyöty "better mother"- lupaus
Lastensuojelun muuttuminen sijaishuollon edunvalvonnaksi
Lastensuojelun julkisuuskuvan puolustamisen muuttuminen asiakkaiden oikeusturvaa tärkeämmäksi
Lastensuojelun ongelmien kääntäminen sosiaalityöntekijöiden ammatilliseksi edunvalvonnaksi mediassa
Lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpidon ehkäisy ja vaikeutuminen sijaishuollossa
Lastensuojelun haluttomuus lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen
Varhaisen puuttumisen doktriini ja puuttumisen varhaistuminen - ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ja vauvojen huostaanotot
Erilaisten epätieteellisten perhe-, vanhemmuuden-, vuorovaikutuksen- ja kiintymyssuhdearviointien yleistyminen osaksi lastensuojelua
Erilaisten vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden ja niiden johdannaisten vakiintuminen osaksi lastensuojelua
Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin evääminen lastensuojeluperheiltä (Kalland vastusti huostaanotto- oikeudenkäyntien siirtoa käräjäoikeuksiin)
Huostaanottojen muuttuminen pysyviksi
Adoptioiden markkinointi osana lastensuojelua
Nämä LAPE- ohjausryhmän asiantuntijat takaavat myös, että perhekeskukset eivät jää peruspalveluiksi vaan niissä tarjotaan järjestöjen kalliita, tutkimattomia ja valvomattomia erityistason palveluja ja huostaanottoja tuottavia lastensuojelun " avohuollon tukitoimia" saumattomasti peruspalvelujen yhteydessä.
Gurut eivät kerro, että lastensuojelun nykyiset "avohuollon tukitoimet" eivät ole perheiden tarpeiden mukaisia eikä niillä pyritä ehkäisemään vaan oikeuttamaan huostaanottoja.
Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia.
Tuomas Kurttilan mukaan termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisikin luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita.
Aiheellisesti voi kysyä, miksi lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ohjaus on jätetty asiantuntijoille, joiden agendasta löytyvät kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voidaan arvioida tuottavan lisää vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos?
Mirjam Kalland /Kuvakaappaus Yle Siivilöi hyttynen, niele kameli
Mirjam Kalland on todennut, että "Kyvyttömyys asettaa lapsen edut omien tarpeiden edelle on näkyvä piirre lastensuojelun toimenpiteitä tarvitsevissa perheissä". (Kalland 2001)
Hänen tutkimustensa perusteella voisi todeta yhtä lailla, että kyvyttömyys asettaa lapsen edut omien tarpeiden edelle on näkyvä piirre lastensuojelun toimenpiteitä tuottavissa ja hallinnoivissa järjestöissä, yrityksissä ja palvelujärjestelmissä.
Kalland pitää kiinni pysyvistä huostista ja psykoanalyyttisestä viitekehyksestä vaikka tietää, että:
Lastensuojelu ei ole saavuttanut toivottuja tavoitteita
YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei ole toteutunut
Julkinen valta ei ole kehittänyt ohjannut , johtanut eikä valvonut lastensuojelua
Lastensuojelun painopiste on siirtynyt huostaanottoihin
Lapsiperheiden ja lasten painoarvo on vähenynyt ja eroarvoisuus lisääntynyt
Lasten/nuorten/perheiden näkemyksiä ja mielipiteitä ei ole riittävästi kuunneltu eikä otettu huomioon lastensuojelua toteutettaessa
Lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ on laiminlyöty
Psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä ei ole vastannut oikea-aikaisesti vaikeahoitoisten lasten ja nuorten tarpeisiin
Lastensuojelun tukitoimet ovat olleet riittämättömiä
Sijoitettujen ikätasoinen koulunkäynti ei ole toteutunut
Vaikeahoitoisten lasten interventiot ovat siirtymistä hoidosta toiseen ilman toivottuja tuloksia
Suomen kehitys on malliesimerkki siitä miten EI tule toimia
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin ja hänen kumppaninsa Leena Murasen harjoittama isiin ja lapsiperheisiin kohdistunut, traumaattisia perheiden hajottamisia aiheuttanut leimaaminen ja vaino ei johtanut edes anteeksipyyntöön saati rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Mikko Niskasaaren mukaan " Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista. Terrorillaan he saivat jopa Ylen hyllyttämään valmiin kriittisen ohjelman Molanderin touhuista."
Gurut eivät huomaa psykoanalyysin osuutta lastensuojelun ongelmiin
Lastensuojelun arvioinnit perustuvat vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
Kiintymyssuhdeteorian ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Patologisointi johtaa myös käytännön seuraamuksiin: Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/riittävä, se on hajotettava.
Kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuvassa arvioinnissa äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Kalland ja Sinkkonen jaksavat puolustella lastensuojelua vaikka tietävät järjestelmän ongelmat mm. sen, että huostaanotettujen suomalaislasten ja -nuorten kuolleisuus on suurempi kuin muiden ikäistensä.
Huostaanotetut nuoret päätyvät itsemurhaan muita suomalaisnuoria yleisemmin, ja heidän kuolemansa taustalla on tavallista yleisemmin onnettomuus tai alkoholin tai huumeiden käyttö. Lastensuojelujärjestelmä ei onnistu suojelemaan lapsia ja nuoria itsetuhoiselta käyttäytymiseltä huostaanoton aikana ja sen jälkeen.
Toisin kuin usein oletetaan, tytöt eivät sopeudu vaikeisiin olosuhteisiin poikia paremmin, sillä huostaanotettujen tyttöjen kuolleisuus oli tutkimuksessa yhtä suuri kuin huostaanotettujen poikien. Tutkimuksessa käytetyt tiedot perustuvat Stakesin ylläpitämään lastensuojelurekisteriin ja väestörekisteriin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991 - 1997 huostaanotettuja lapsia, joiden kuolleisuutta verrattiin väestörekisterin perusteella yleiseen kuolleisuuteen. Mukana oli yli 13 000 lasta. Lapset olivat syntyneet vuosina 1973 - 1997 ja heitä seurattiin vuoden 1999 loppuun saakka. (British Medical Journal 2001;323:207-208)
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Keskittyessään siivilöimään maapähkinöitä lasten arjesta, kumpikaan guru ei näytä huomaavan tai välittävän, että tulevat samalla nielleeksi sijaishuollon kameleita.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on järjestöjen tuella iskostettu amerikkalainen tosi- tv-sarjojen ja huumesodan riskiajattelu ja asiakastyötä hallitsee riskiregiimi (riski- ja huolipuhe ja varhainen puuttuminen).
Sosiaalihuollon ”kehittäjät” ponnistelevat saadakseen asiakkaiden jokaisen ohimenneenkin ongelman ja virheen rekisteröidyksi ja huostaanottotuomiot oikeuttavista ”sosiaalirikosrekistereistä”- toisin kuin varsinaisista rikosrekistereistä- ikuisia.
Moniammatillista yhteistyötä ei tehdä aina asiakkaan auttamiseksi vaan oman edun, vallan ja reviirin varmistamiseksi.
Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Huono- osaisia asiakkaita syrjäytetään hartiavoimin.
Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä. Päätökset ja selvitykset tehdään omien asiantuntijoiden näkemyksiin turvauten- usein lapsia ja vanhempia tapaamatta. Poislähettämisen kulttuuriin nojaavassa lastensuojelussa avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja työaika kuluu sijaishuollon verkostojen kanssa työskennellessä. Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Avuksi kutsuttu toiminta tarkoittaa elävien yhteyksien katkaisua; asiakkaiden verkostojen ja voimavarojen ohittamista ja asiakkaiden arviointeja ja siirtelyä laitoksesta toiseen.
Kunnat ja RAY ylläpitävät toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.
Monet viimeaikaiset lastensuojelututkimukset todistavat yhteen ääneen, että asiakkaat jäävät vaille tarvitsemaansa apua. Vaikka kontrollikeskeinen riskipolitiikka on kaikkialla osoittaunut kalliiksi, tehottomaksi ja tuhoisaksi, siitä pidetään sitkeästi kiinni. Niin sota huumeita kuin riskiperheitä vastaan on mainio bisnes, joka tuottaa yhä uusia epärehellisiä yrittäjiä, kurikäytäntöjä ja syrjäytyneitä asiakkaita.
Varhaisen puuttumisen sota riskilapsuuksia ja -perheitä vastaan on tarkemmin ajateltuna sotaa osattomuuden ja köyhyyden tuottamia elämäntapoja ja köyhiä perheitä vastaan. Lastensuojelun vauraita yrityskumppaneita, sijaiskasvattajia ja -huoltopaikkoja ei tunnisteta eikä tunnusteta riskeiksi vaikka väkivallasta ja muista väärinkäytöksistä olisi pitävä näyttö.
Riskiperheet ovat " hyvä vihollinen" jonka varjolla romutetaan perusoikeuksia ja hyvinvointivaltiota
Niin varhaisessa puuttumisessa kuin sodassa huumeita vastaan:
- Riskien, haitan ja vaaran määrittelyä hallitsevat ennakkoluulot ja perinteet, ei rationaalinen ajattelu.
- Kumpikaan sota ei perustu tutkimustietoon tai kansantaloudelliseen hyötyyn.
- Molemmissa sodissa käytetään tunteita nostattavaa retoriikkaa, joka ohjaa ajattelemaan vain suojelevaa ja voittavaa tahoa unohtaen sodan välineiden tuottaman tuhon.
-Molempia sotia ohjaavat tiettyjen eliittiryhmien taloudelliset ja poliittiset intressit ja saavutetut edut, ei kansantaloudellinen tai - terveydellinen tai ihmisoikeusnäkökulma.
- Molemmissa sodissa lietsotaan rangaistushenkistä moraalista paniikkia, jonka edessa rationaaliset argumentit ja avun keinojen kehittäminen muuttuvat merkityksettömiksi.
- Molempien sotien lainsäädäntö keskittyy ongelmien ratkaisun sijaan ongelmien oletettujen symboleiden ja kantajien etsintään ja ihmisten rankaisuun. Molemmat sodat kohdistuivat lopulta enemmän ongelmien kantajiksi kuviteltuihin ihmisiin kuin itse ongelmiin.
- Molemmissa sodissa määritellään uudelleen normaaliuden rajoja ja sosiaalisia normeja.
- Molemmissa sodissa tuotetaan syrjäytymistä ja syrjäyttäviä leimoja ja identiteettejä.
- Huumeet samoin kuin riskiperheet ovat hyvä vihollinen, jota demonisoimalla voidaan kätkeä todellisia ongelmanaiheuttajia ja ajaa läpi kansalaisten perusoikeuksia esim. sananvapautta ja tietosuojaa heikentäviä lakiuudistuksia.
- Molemmissa sodissa ongelmien kantajiksi oletettujen oikeusturva on olematon ja heidän ihmisoikeuksiaan poljetaan surutta.
- Molemmissa sodissa oletetun ongelman poistoyritykset aiheuttavat usein enemmän ongelmia kuin alkuperäinen ongelma.
- Molemmissa sodissa aggressiivinen poliitiikka on todistettu epäonnistuneeksi yhdenmukaisella kansainvälisellä näytöllä.
- Molemmissa sodissa psykiatriasta on muodostunut rikosoikeudelle rinnakkainen tuomioistuin, jonka ansiosta ongelmankantajiksi oletetut leimataan ja jätetään vaille apua ja myös vaille somaattisten vaivojen hoitoa. Psykiatrian salapoliisileikeissä niin asiakkaiden hyvinvointi kuin tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytettyjen oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
- Molemmissa sodissa psykoanalyysin virheelliset opit mm. oletus hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytyvyydestä ja päihteidenkäyttäjien hoitokelvottomuudesta ovat tuottaneet vahingollisia toimintakäytäntöjä ja korvaamattomia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä.
Psykoanalyyttinen orientaatio löytyy kaikista LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisikin uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta ja vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskl-ja-mll-haluavat-maakunnallisia-lapsiasiavaltuutettuja-miksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kuvia-kameran-takaa
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kuka-laatisi-tunnekylman-lastensuojelijan-tunnistamisohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
Mirjam Kalland on todennut, että "Kyvyttömyys asettaa lapsen edut omien tarpeiden edelle on näkyvä piirre lastensuojelun toimenpiteitä tarvitsevissa perheissä". (Kalland 2001)
Hänen tutkimustensa perusteella voisi todeta yhtä lailla, että kyvyttömyys asettaa lapsen edut omien tarpeiden edelle on näkyvä piirre lastensuojelun toimenpiteitä tuottavissa ja hallinnoivissa järjestöissä, yrityksissä ja palvelujärjestelmissä.
Kalland pitää kiinni pysyvistä huostista ja psykoanalyyttisestä viitekehyksestä vaikka tietää, että:
Lastensuojelu ei ole saavuttanut toivottuja tavoitteita
YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei ole toteutunut
Julkinen valta ei ole kehittänyt ohjannut , johtanut eikä valvonut lastensuojelua
Lastensuojelun painopiste on siirtynyt huostaanottoihin
Lapsiperheiden ja lasten painoarvo on vähenynyt ja eroarvoisuus lisääntynyt
Lasten/nuorten/perheiden näkemyksiä ja mielipiteitä ei ole riittävästi kuunneltu eikä otettu huomioon lastensuojelua toteutettaessa
Lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ on laiminlyöty
Psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä ei ole vastannut oikea-aikaisesti vaikeahoitoisten lasten ja nuorten tarpeisiin
Lastensuojelun tukitoimet ovat olleet riittämättömiä
Sijoitettujen ikätasoinen koulunkäynti ei ole toteutunut
Vaikeahoitoisten lasten interventiot ovat siirtymistä hoidosta toiseen ilman toivottuja tuloksia
Suomen kehitys on malliesimerkki siitä miten EI tule toimia
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin ja hänen kumppaninsa Leena Murasen harjoittama isiin ja lapsiperheisiin kohdistunut, traumaattisia perheiden hajottamisia aiheuttanut leimaaminen ja vaino ei johtanut edes anteeksipyyntöön saati rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Mikko Niskasaaren mukaan " Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista. Terrorillaan he saivat jopa Ylen hyllyttämään valmiin kriittisen ohjelman Molanderin touhuista."
Gurut eivät huomaa psykoanalyysin osuutta lastensuojelun ongelmiin
Lastensuojelun arvioinnit perustuvat vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
Kiintymyssuhdeteorian ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Patologisointi johtaa myös käytännön seuraamuksiin: Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/riittävä, se on hajotettava.
Kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuvassa arvioinnissa äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Kalland ja Sinkkonen jaksavat puolustella lastensuojelua vaikka tietävät järjestelmän ongelmat mm. sen, että huostaanotettujen suomalaislasten ja -nuorten kuolleisuus on suurempi kuin muiden ikäistensä.
Huostaanotetut nuoret päätyvät itsemurhaan muita suomalaisnuoria yleisemmin, ja heidän kuolemansa taustalla on tavallista yleisemmin onnettomuus tai alkoholin tai huumeiden käyttö. Lastensuojelujärjestelmä ei onnistu suojelemaan lapsia ja nuoria itsetuhoiselta käyttäytymiseltä huostaanoton aikana ja sen jälkeen.
Toisin kuin usein oletetaan, tytöt eivät sopeudu vaikeisiin olosuhteisiin poikia paremmin, sillä huostaanotettujen tyttöjen kuolleisuus oli tutkimuksessa yhtä suuri kuin huostaanotettujen poikien. Tutkimuksessa käytetyt tiedot perustuvat Stakesin ylläpitämään lastensuojelurekisteriin ja väestörekisteriin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991 - 1997 huostaanotettuja lapsia, joiden kuolleisuutta verrattiin väestörekisterin perusteella yleiseen kuolleisuuteen. Mukana oli yli 13 000 lasta. Lapset olivat syntyneet vuosina 1973 - 1997 ja heitä seurattiin vuoden 1999 loppuun saakka. (British Medical Journal 2001;323:207-208)
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Keskittyessään siivilöimään maapähkinöitä lasten arjesta, kumpikaan guru ei näytä huomaavan tai välittävän, että tulevat samalla nielleeksi sijaishuollon kameleita.
Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on järjestöjen tuella iskostettu amerikkalainen tosi- tv-sarjojen ja huumesodan riskiajattelu ja asiakastyötä hallitsee riskiregiimi (riski- ja huolipuhe ja varhainen puuttuminen).
Sosiaalihuollon ”kehittäjät” ponnistelevat saadakseen asiakkaiden jokaisen ohimenneenkin ongelman ja virheen rekisteröidyksi ja huostaanottotuomiot oikeuttavista ”sosiaalirikosrekistereistä”- toisin kuin varsinaisista rikosrekistereistä- ikuisia.
Moniammatillista yhteistyötä ei tehdä aina asiakkaan auttamiseksi vaan oman edun, vallan ja reviirin varmistamiseksi.
Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Huono- osaisia asiakkaita syrjäytetään hartiavoimin.
Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä. Päätökset ja selvitykset tehdään omien asiantuntijoiden näkemyksiin turvauten- usein lapsia ja vanhempia tapaamatta. Poislähettämisen kulttuuriin nojaavassa lastensuojelussa avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja työaika kuluu sijaishuollon verkostojen kanssa työskennellessä. Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Avuksi kutsuttu toiminta tarkoittaa elävien yhteyksien katkaisua; asiakkaiden verkostojen ja voimavarojen ohittamista ja asiakkaiden arviointeja ja siirtelyä laitoksesta toiseen.
Kunnat ja RAY ylläpitävät toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.
Monet viimeaikaiset lastensuojelututkimukset todistavat yhteen ääneen, että asiakkaat jäävät vaille tarvitsemaansa apua. Vaikka kontrollikeskeinen riskipolitiikka on kaikkialla osoittaunut kalliiksi, tehottomaksi ja tuhoisaksi, siitä pidetään sitkeästi kiinni. Niin sota huumeita kuin riskiperheitä vastaan on mainio bisnes, joka tuottaa yhä uusia epärehellisiä yrittäjiä, kurikäytäntöjä ja syrjäytyneitä asiakkaita.
Varhaisen puuttumisen sota riskilapsuuksia ja -perheitä vastaan on tarkemmin ajateltuna sotaa osattomuuden ja köyhyyden tuottamia elämäntapoja ja köyhiä perheitä vastaan. Lastensuojelun vauraita yrityskumppaneita, sijaiskasvattajia ja -huoltopaikkoja ei tunnisteta eikä tunnusteta riskeiksi vaikka väkivallasta ja muista väärinkäytöksistä olisi pitävä näyttö.
Riskiperheet ovat " hyvä vihollinen" jonka varjolla romutetaan perusoikeuksia ja hyvinvointivaltiota
Niin varhaisessa puuttumisessa kuin sodassa huumeita vastaan:
- Riskien, haitan ja vaaran määrittelyä hallitsevat ennakkoluulot ja perinteet, ei rationaalinen ajattelu.
- Kumpikaan sota ei perustu tutkimustietoon tai kansantaloudelliseen hyötyyn.
- Molemmissa sodissa käytetään tunteita nostattavaa retoriikkaa, joka ohjaa ajattelemaan vain suojelevaa ja voittavaa tahoa unohtaen sodan välineiden tuottaman tuhon.
-Molempia sotia ohjaavat tiettyjen eliittiryhmien taloudelliset ja poliittiset intressit ja saavutetut edut, ei kansantaloudellinen tai - terveydellinen tai ihmisoikeusnäkökulma.
- Molemmissa sodissa lietsotaan rangaistushenkistä moraalista paniikkia, jonka edessa rationaaliset argumentit ja avun keinojen kehittäminen muuttuvat merkityksettömiksi.
- Molempien sotien lainsäädäntö keskittyy ongelmien ratkaisun sijaan ongelmien oletettujen symboleiden ja kantajien etsintään ja ihmisten rankaisuun. Molemmat sodat kohdistuivat lopulta enemmän ongelmien kantajiksi kuviteltuihin ihmisiin kuin itse ongelmiin.
- Molemmissa sodissa määritellään uudelleen normaaliuden rajoja ja sosiaalisia normeja.
- Molemmissa sodissa tuotetaan syrjäytymistä ja syrjäyttäviä leimoja ja identiteettejä.
- Huumeet samoin kuin riskiperheet ovat hyvä vihollinen, jota demonisoimalla voidaan kätkeä todellisia ongelmanaiheuttajia ja ajaa läpi kansalaisten perusoikeuksia esim. sananvapautta ja tietosuojaa heikentäviä lakiuudistuksia.
- Molemmissa sodissa ongelmien kantajiksi oletettujen oikeusturva on olematon ja heidän ihmisoikeuksiaan poljetaan surutta.
- Molemmissa sodissa oletetun ongelman poistoyritykset aiheuttavat usein enemmän ongelmia kuin alkuperäinen ongelma.
- Molemmissa sodissa aggressiivinen poliitiikka on todistettu epäonnistuneeksi yhdenmukaisella kansainvälisellä näytöllä.
- Molemmissa sodissa psykiatriasta on muodostunut rikosoikeudelle rinnakkainen tuomioistuin, jonka ansiosta ongelmankantajiksi oletetut leimataan ja jätetään vaille apua ja myös vaille somaattisten vaivojen hoitoa. Psykiatrian salapoliisileikeissä niin asiakkaiden hyvinvointi kuin tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytettyjen oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
- Molemmissa sodissa psykoanalyysin virheelliset opit mm. oletus hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytyvyydestä ja päihteidenkäyttäjien hoitokelvottomuudesta ovat tuottaneet vahingollisia toimintakäytäntöjä ja korvaamattomia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä.
Psykoanalyyttinen orientaatio löytyy kaikista LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisikin uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta ja vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskl-ja-mll-haluavat-maakunnallisia-lapsiasiavaltuutettuja-miksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kuvia-kameran-takaa
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kuka-laatisi-tunnekylman-lastensuojelijan-tunnistamisohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
RSS Feed
