Monimuotoiset perheet Perhehoitoliiton vankkureita vetämässä
Monimuotoiset perheet - verkosto on valjastuttanut itsensä vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita. Verkosto on lähtenyt ajamaan adoptiota yhdeksi lastensuojelukeinoksi- tilanteessa, jossa huostaanotot ovat jo käytännössä pysyviä, vieraannuttaminen on yleinen toimintakäytäntö, asiakirjafabrikointi arkea, lastensuojeluperheet eivät saa tarvitsemiaan palveluita eikä huostaanotetuille ole valvontaa, seurantaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, toimivia valitusreittejä eikä muutakaan oikeusturvaa.
Verkosto ei selvästikään tiedä, että:
1) Adoptio ei ole vaihtoehto vaan usein alkusoitto huostaanotolle. Adoptiolapsilla on todettu kohonnut riski joutua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle.
2) Avoin adoptio ei ole käytännössä avoin. Adoptiolaki tai sosiaalihygieniaan ja poislähettämisen kulttuuriin perustuvat lastensuojelukäytännöt eivät takaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä syntymäperheeseen vaan yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan. Kun lastensuojelua hallitsee riskiregiimi ja perheiden varhaisen tuen muodot on jätetty kehittämättä, odotettavissa on, että adoptiosta tulee viimesijaisen toimenpiteen sijaan ensisijainen toimenpide, joka tehdään - kuten useat nykyiset huostaanototkin- vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa.
3) Monimuotoiset perheet- verkoston adoptiohanke on jyrkässä ristiriidassa hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman eli LAPE- hankkeen kanssa, jonka tavoitteena on asiakaslähtöisyys, valinnanvapaus, vanhemmuuden vahvistaminen ja varhaisen tuen ja peruspalvelujen ensisijaisuus.
4) Verkosto perustaa näkemyksensä tutkimattomaan oletukseen, että sijaisvanhemmat haluaisivat adoptoida sijoitettunsa, joista he ansaitsevat n. 2500/ kk. Soitto minkä hyvänsä kaupungin sijaishuoltoyksikköön olisi varmistanut, että ongelmana on pikemminkin se, että sijaisvanhemmat lakkaavat pitämästä yhteyttä sijoitettuihin sijaishuoltosopimuksen lakattua.
Sijaisvanhemmuus on usein ammatti ja elinkeino, ei sijoitettuja läpi elämän kantava ihmissuhde.
Miksi verkosto lähtee palvelemaan sijaisvanhempien vähemmistöä omissa perheissään viihtyvien lasten enemmistön kustannuksella?
5) Adoptio ei ole mikään lastensuojelukeino toisten keinojen joukossa. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus ( LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai avoimesta adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa.
6) Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin, -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.
7) Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.
Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
Lakimuutokset perustellaan eturyhmien haastatteluilla- riippumaton tieto ohitetaan?
Myös eduskuntaan perustettiin Monimuotoiset perheet -ryhmä 26.11.2019. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Vihreiden kansanedustaja sijaisäiti Mirka Soinikoski , joka toitottaa Vihreä Lanka- lehdessä Perhehoitoliiton usein toistamaa valhetta huostaanottojen väliaikaisuudesta: ” Välillä yritetään kotona huostaanoton purkua, ja sitten takaisin uuteen paikkaan.” ( Vihreä lanka 15.10.2019) .
Monimuotoiset perheet- verkoston ajamaa sijoitettujen adoptiota perustellan amk- tasoisella yksinomaan sijaisvanhempien haastatteluihin perustuvalla opinnäytetyöllä, joka väittää tutkimustiedon vastaisesti, että huostaanotto Suomessa olisi väliaikainen ratkaisu. THL teki juuri laajan selvityksen, jonka mukaan huostaanottoja puretaan ani harvoin.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136279/Tr09_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y
THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin.
THL:n aineiston perusteella pitkien sijoitusten määrä on ollut viime vuodet lievässä kasvussa ja lyhyiden jaksojen määrä puolestaan laskussa.
Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.
Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.
Tulos on huolestuttava, sillä niin YK:n sijaishuollon ohjeiden kuin lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Sijaisvanhempien haastattelut tehnyt sosionomiopiskelija Nina Reunamäki ei viittaa THL:n riippumattomaan, laajimpaan Suomessa tehtyyn tutkimukseen vaan ainoastaan sijaishuollon edunvalvojien ( Pelastakaa Lapset ry, LSKL) jääveihin, paljon suppeampiin ja vanhempiin tutkimuksiin ( Puustisen-Korhonen & Pösö 2010, 3 – 34. Tervonen-Arnkil 2013, Pösö 2013, 38; Pösö 2015, 20: Sinkkonen 2015) luultavasti siksi, että se kumoaisi opinnäytetyön virheellisen väittämän huostaanoton väliaikaisesta luonteesta.
Lastensuojelun opinnäytetöiden tekijöillä on yleisemminkin tapana ohittaa kaikki materiaali, joka ei tue heidän agendaansa, kuten mm. Maria Syvälän Hukassa Huostassa- teoksen ja Johanna Hiitolan hienon väitöskirjan sivuuttaminen ja jatkuva vetoaminen aikajanavirheellisen Ellonen & Pösö- lapsiuhritutkimukseen todistaa.
Monimuotoiset perheet-verkosto kertoo tiedotteessaan ikään kuin kyseenalaisen adoptiopäätöksensä perusteluna, että Reunamäen opinnäytetyön ”tuloksista kävi ilmi, että valtaosa vastaajista (n=113) olisi valmiita harkitsemaan heidän perheeseensä sijoitetun lapsen adoptiota. ”
Nyt ei siis puhuta halusta adoptoida vaan valmiudesta harkita adoptiota.
Saako erittäin kyseenalainen ja epäeettinen päätös adoptiosta lastensuojelukeinona oikeutuksen siitä, että potentiaali adoptoija kertoo olevansa valmis harkitsemaan adoptiota?
Reunamäen (. 2019,46) mukaan selkeästi suurimmaksi adoption esteeksi nousi huoli sijaisvanhemmille maksettavan palkkion ja kulukorvauksen mahdollisesta loppumisesta sekä muut taloudelliset tekijät. Vastauksista kävi ilmi, että osa sijaisvanhemmista kokee sijaisvanhemmuuden työnä, ammattina ja täten tärkeänä toimeentulon lähteenä.
Monimuotoiset perheet- verkosto haluaa kuitenkin muiden sijaishuollon edunvalvojien kanssa antaa lapset pysyvästi adoptioon sijaisvanhemmille, jotka näkevät vanhemmuutensa ja perhe-elämänsä elinikäisen tunnesiteen ja ihmissuhteen sijaan lähinnä työnä, ammattina ja toimeentulon lähteenä.
Reunamäen haastatteleman sijaisvanhemman mukaan ”Sijaisvanhemmuudesta saa riittävän korvauksen, jotta voi olla kotona. Adoptiolapsesta sitä ei saa, vaikka työ lapsen kanssa jatkuisi samanlaisena. Toiseksi, onko lapsi kuitenkaan niin oma, että haluaisin olla hänen äitinsä aina, juridisestikin. Aikanaan aloin tähän kuitenkin, koska tämä on hyvä vaihtoehto tehdä töitä kotoa.”
”Talous menee uusiksi, kun perhehoitajan palkkio ja kulukorvaus jää pois - nyt lainanmaksukyky mitoitettu niiden mukaan.”( Reunamäki, 2019, 46).
Opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteoriaa käytetään löysästi ja uusimman tutkimustiedon vastaisesti. Tapa on tuttu muistakin lastensuojelututkimuksista:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Reunamäki väittää, että ”Ne lapset, jotka joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan kotinsa ulkopuolelle, ovat usein kokeneet vakavia laiminlyöntejä hoidossaan Tämän takia monet sijoitetuista lapsista ovat kiintymyssuhdemalliltaan turvattomasti tai organisoitumattomasti kiintyneitä. (s.31).
Sosionomiopiskelijan väite, jolle ei löydy mitään lähdeviitteitä ei perustu tutkimustietoon ja on jyrkässä ristiriidassa esim. huostaanottopäätöksiä tutkineen Johanna Hiitolan väitöskirjan (Hiitola, 2015) tulosten kanssa, jonka mukaan huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheestä.
Pakkoadoptio ei ole ratkaisu lastensuojelun ongelmiin
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Toisten perheiden monimuotoisuus näyttää olevan selvästi arvokkaampaa ja suojeltavampaa kuin toisten.
Lastensuojelullinen riskiregiimi hakee adoptiosta myös kustannussäästöjä alati kohoaviin sijashuollon kuluihin. 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163).
Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.
Kuntaliiton kysely puolestaan todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu. Kyselyn mukaan lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin.
HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
LSKL:n selvitys osoitti, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen edes pyritä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
(YK:n sijaishuollon ohjeissa korostetaan, että valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu.
Adoptio ei takaa lapsen etua, pysyvyyttä eikä valvontaa
Adoptioiden ja pysyvien huostaanottojen laillisuutta tai lapsen edun mukaisuutta ei myöskään pystytä valvomaan niin kauan kun sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat saavat tehdä viranomaistyöksi tarkoitettuja vanhemmuudenarviointeja, lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin ja vieraannuttamiseen tähtäävällä häiriöorientaatiolla, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Toisin kuin Reunamäki sijaisvanhempineen väittää, adoptio sijaisperheeseen ei takaa aina pysyvyyttä lapselle. Adoptoitujen lasten päätyminen toisinaan uudelleen sijaishuoltoon on tuttu ilmiö maissa, joiden lastensuojelupolitiikkaan adoptio kuuluu (Coakley & Berrick 2007, 101–102).
Huomaamatta on jäänyt myös, että perhehoitoa ei Suomessa valvo kukaan vaikka sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys osoitti, että kaikkein graavein lapsiin kohdistuva väkivalta tehtiin juuri sijaisperheissä.
Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan.
Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa- suomalaiset sote-virkailijat ajavat pakkoadoptiota
Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelijoiksi tai perhejärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon edunvalvojien monivuotinen disinformaatio ja adoptiolobbaus on tuottanut tulosta muuallakin kuin monimuotoiset perheet- verkostossa..
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Suuri osa vastaajista arvioi, että on olemassa tilanteita, joissa olisi hyväksyttävää käyttää adoptiota vanhempien tahdon vastaisesti (s.55) . Tahdonvastainen adoptio ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7).
Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa , oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.
Sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien perusteluja sille, miksi lasten kotiutus sijoituksesta ei ole mahdollista ovat olleet mm. heidän itse fabrikoimansa asiakirjat, vanhemman viranomaisvastaisuus ja sosiaalityöntekijän tarve kiinnittää ja vakiinnuttaa lapsi sijaishuoltoon.
Oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan lasten sijaishuoltoon " kiinnittämisen ja vakiinnuttamisen" lainvastaisuudesta lukuisia kuntia mutta huomautukset eivät ole vaikuttaneet sosiaalityön toimintakäytäntöihin. Sosiaalityöntekijät käyttävät edelleen sijoitettujen lasten ja vanhempien laittomien tapaamisrajoitusten perusteluina lapsen kiinnittymistä ja vakiintumista sijaisperheeseen.
Sijaisvanhempia ja perhekotiyrittäjiä palkitaan jo nyt sijoitettujen lähisuhteiden katkaisemisesta koko lapsuuden pituisilla pysyvillä huostaanotoilla ja tulevaisuudessa siis myös adoptioilla.
Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai valitus aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja jopa tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan kuten tässä savolaisäidin tapauksessa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
Lisäksi verkostolta on päässyt unohtumaan, että pakkoadoptio on jo mahdollinen Suomessa ja pakkoadoptioita on myös tehty. Lasten ja vanhempien tahdonvastaista adoptiota kannatti mm. Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvan Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvasivat adoptioprosessia näin:
”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37).
”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)
Terveyden- ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.
Suomi on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta siitä, kuinka vähän huostaanoton purku on esillä lapsen ja nuoren asiakassuunnitelmassa.
Asiakassuunnitelmasta säätämisen yhteydessä huomioitiin EIT:n antamat moitteet siitä, että huostaanoton aikana tilannetta ei otettu säännöllisesti uudelleen arvioitavaksi perheen jälleenyhdistämisen kannalta. Ongelmallista on, että asiakassuunnitelma itsessään ei takaa asianosaisille oikeuksia eikä se ole valituskelpoinen asiakirja. Asiakassuunnitelman tekemättä jättäminen ei sekään ole valitusperuste (Ahoniemi, 2014, 85-86).
Käytännössä jälleenyhdistämisen tavoitteeseen ei kuitenkaan pyritä ja sitä tukevat toimenpiteet usein puuttuvat kokonaan tai ovat pelkästään kosmeettisia.
Samalla puolella- raportin mukaan LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 68 % ilmoitti, että hänen ja lapsen välistä yhteydenpitoa on rajoitettu. Sosiaalityöntekijöistä vain 6 % ilmoitti, ettei yhteydenpitoa ole rajoitettu kenenkään lapsen tai nuoren kohdalla. Käytännössä siis yhteydenpidon rajoittaminen on sijaishuollon rutiinia.
Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? lapset surivat lyhyitä tapaamisaikoja ja osa ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet asua omien vanhempiensa kanssa (Vanhanen, 2014, 40).
Tutkimukseen haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Monimuotoiset perheet- verkosto ei ole tehnyt adoptiolinjaustaan varten minkäänlaista omaa selvitystä, ei edes tutkimuskirjallisuuskatsausta saati, että olisi selvittänyt adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten kokemuksia.
Monimuotoiset perheet- verkosto- Mikä se on?
Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvat:
Miksi ja kenen aloitteesta/ tiedoilla/ mandaatilla laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmään kuuluvat Yhden vanhemmat perheiden liitto, Familia ry, Suomen Uusperheiden liitto ry ja Suomen nuoret lesket ry ovat lähteneet mukaan tähän Perhehoitoliiton arveluttavaan hankkeeseen?
Perheiden järjestöt sijaishuollon ja lastensuojelun edunvalvojina
Adoptioperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja, Kokoomuksen viestintävastaavana , Helsingin sanomien toimittajana ja Lääkäriliiton viestintäpäällikönä toiminut kahden Etelä-Afrikkalaisen lapsen adoptioäiti Pauliina Pulkkinen kertoo Adoptioperheiden nettisivuilla haluavansa, että ” adoptiosta tulee Suomessakin osa lastensuojelua.”https://adoptioperheet.fi/yhdistys/hallitus/
Mitään perusteluja Pulkkinen ei vaatimukselleen esitä, ilmeisesti ”minä haluan” riittää. Vaatimus on Eurooppaa ravistelevien adoptioskandaalien ja meneillään olevan lastensuojelukriisin valossa epäeettinen, vastuuton ja täysin irrallaan adoptiokäytäntöjen ja lastensuojelun ongelmallisesta todellisuudesta.
Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman vaatii taannoin Pauliina Pulkkisen eroa tai erottamista. Rydman on tuohtunut Pulkkisen ledistötiedotteesta, jolla puolue otti kantaa ISISin useita kuolonuhreja vaatineeseen Brysselin terrori-iskuun.
Hänen mukaansa Pulkkisen viestintä oli ammattitaidotonta ja täysin irrallaan puolueesta ja eduskuntaryhmästä.
Pulkkinen kommentoi ISIS- iskua seuraavasti:
– Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle. Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi, Kokoomuksen viestissä todettiin.
Viestin sanomaa korostettiin neljän hymyilevän ministerin kuvalla.
Some-yleisö otti viestin vastaan hämmästyksellä. Facebook-viestin alle kertyi kymmeniä tyrmistyneitä viestejä:”Hyvä paikka brändäämiseen. Mitä nyt yhdestä terrori-iskusta. Uskomatonta pokkaa.”
– Minulla ei ole minkäänlaista luottamusta kokoomuksen viestintäpäällikköä Pauliina Pulkkista kohtaan, ja toivon hänen eroavan tai että hänet erotetaan, Rydman sanoi.
https://yle.fi/uutiset/3-8763606
Yhden vanhemman perheiden liiton Teija Hallbäck-Vainikka puolestaan on toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Varsinais-suomen lastensuojelujärjestöt ry:n perustamassa ja ylläpitämässä lastensuojelukeskus Heidekenissa ( Yhdessä enemmän, 16.11.2014), joka tarjoaa mm. ensi- ja turvakotiosaamista , psykoanalyyttista perheterapiaa ( PePa) ja entisen lastensuojelun perheohjaajan terapiapalveluja.
Miksi laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmän eli yh- perheiden järjestö haluaa profiloitua juuri lastensuojelujärjestöksi ja lähtee ajamaan pakkoadoptioita? Lastensuojelulla ratsastaminen ei enää automaattisesti takaa good williä tai rahoitusta vaan vie lähinnä yh-perheiden luottamuksen.
Suomen uusperheiden liiton ( Supli) toiminnanjohtaja on sosionomi , vuoden 2009 perheterapeutti ja psykoanalyyttisella orientaatiolla toimivan Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunnan jäsen Kirsi Heikinheimo. Onko hän unohtanut, että lastensuojelun lakeijaksi lähteminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta disinformaatiota ja mustuvaa mainetta?
Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas väitti tannoin, että yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.Väittämä osoittautui myöhemmin uutisankaksi vailla todellisuuspohjaa mutta oli omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja syrjintää uusperheitä kohtaan.
Suomen Uusperheiden liitto Supli suosittelee sivuillaan itse kouluttamaansa uusperheneuvojaa, Punkaharjun SOS- lapsikylän entistä apulaisjohtajaa, Attendon lastensuojelulaitos Wihtorin ex- kasvatusjohtajaa ja Kataja ry:n Solmu parisuhteessa- ohjaajaa, sosionomi Tarja Merilahtea.
Merilahti on paheksunut julkisuudessa vanhempia, jotka puolustavat lakisääteistä oikeuttaan perheen jälleenyhdistämiseen.
- Uskon asettumisongelmien johtuvan osittain vanhemmista. Joskus vanhemmat sanovat lapselleen "tekevän kaikkensa, jotta lapsi pääsisi pois nopeasti". Tämä taas sekoittaa lapsen pään.
Merilahti oli itse mukana yhdessä Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä nimittäin Hely Harvistolan piinaamisessa, jonka Lokakuun Liike on dokumentoinut:
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
On käsittämätöntä, että em. väärinkäytökseen osallistunut saa toimia edelleen lastensuojelussa, vieläpä perheiden neuvojana. Myös Merilahden väärinkäytöksiin osallistunut alainen toimii edelleen lastensuojelussa; lastensuojelulaitoksen johtajana.
Miksi Uusperheiden liitto on päättänyt kouluttaa perheneuvojakseen juuri Merilahden, jonka osaamista on esitelty mm. Maria Syvälän Hukassa huostassa -kirjassa?
-”Ei helvetti”, puuskahtaa Hely Harvistola kuullessaan Merilahden roolista Supli ry:n perheneuvojana . Harvistola kuvailee pakotettua perhekuntoutustaan Merilahden johtamassa SOS- lapsikylässä lapsesta luopumiseen tähtääväksi painostukseksi, jota tehostettiin asiakirjafabrikoinnilla , uhkailulla ja valehtelulla.
Ikosen mielestä Helyn tapaus pakottaa kysymään, rikkooko lastensuojelu yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan?
– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, Ikonen kysyy.
Simpukan viestintäsuunnittelija Miika Rautiaisen tausta on lastensuojelutyössä ja hän kertoo kärsineensä miesystävänsä kanssa lapsettomuudesta. Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo puolestaan kertoo kuinka vaikuttamistyö on näkymätöntä työtä kulisseissa.
Simpukan lehteen haastatellut lapsettomat sijaisvanhemmat kertovat tekevänsä yhteistyötä Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n kanssa ja kertovat kuinka sijaisvanhemmuus oli keino perustaa perhe. (Simpukka 4 | 2017, s.8)
Lastensuojelun piittaamattomuus lainsäädännöstä ja vallan kolmijako- opista vaarantaa suoraan köyhien perheiden oikeusturvan. Huostaanotoista päättävässä Helsingin hallinto- oikeudessa istuu Suomen suurimman adoptiopalvelun, Interpedian toiminnanjohtaja ja adoptiolautakunnan jäsen Anja Tuulikki Ojuva. Vaikka adoptiolautakunnan pitäisi toimia valvontaviranomaisena Valviran rinnalla Haagin sopimuksen valvonta ja adoptiolain lapsi- ja perhevaikutukset on jätetty hoitamatta.
Ojuva on vastustanut laittomia lasten ja vanhempien tahdon- ja tiedonvastaisia adoptioita julkisuudessa mutta ei aja samoja asioita adoptiolainsäädännössä esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksessä, jonka tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Monimuotoiset perheet- verkoston järjestöt ovat verkosoituneet keskenään myös STEAn tukemassa Perheet keskiöön hankkeessa. Lokakuun Liike epäili -aivan oikein- että ”hankkeen piilotavoitteena oli hyödyntää kansalais/perheiden järjestöjen vielä turmeltumatonta mainetta perhekeskusten psykiatrian ja lastensuojelun pelättyjen arviointien ja niiden tuottamien sijaishuollon palvelujen asiakashankintaan.
Sen sijaan, että hankkeessa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa. ”
Luvattuja perheiden tarpeidenmukaisia ja ongelmia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja ei näemmä ole aikomustakaan tuottaa (esim. kotipalvelu jätetään resursoimatta) vaan perheet houkutellaan valheellisilla lupauksilla perhekeskusten raskaisiin lastensuojelupalveluihin. Kotiapua pyytäville tarjotaan vanhemmuudenarviointia , käytännön kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää ”intensiivistä perhetyötä” , perhekuntoutusta , sijoituksia tai adoptiota. Moniammatillisen yhteistyön ja lastensuojelun/ sijaishuollon toimijoihin verkottumisen tuloksena perheiden järjestöt voivat havaita päätyneensä sillan alle peikoiksi toisten peikkojen joukkoon.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
Väriä vai lisää väkivaltaa ja laittomuuksia perhehoitoon?
Monimuotoiset perheet- verkoston projektipäällikkö Anna Moring on toiminut Sateenkaariperheet ry:ssä ja asiantuntijana adoptiolautakunnassa ( Adoptiolautakunnan toimintakertomus 2017, 8) yhdessä Pelastakaa Lapset- ry:n ja Adoptioperheet ry:n työntekijöiden kanssa.
Kiitokseksi adoptio- ja sijaisperheiksi hyväksymisestä monet sateenkaariväen järjestöt ja verkostot ovat valjastuttaneet itsensä vetämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja sulkeneet silmänsä lastensuojelujärjestelmän väärinkäytöksiltä.
Suomessa niin SETA kuin Sateenkaariperheet peesasivat uutta kyseenalaista ja konservatiivista adoptiolakia, joka sallii pakkoadoptiot eikä edellytä kaikkien ulkomailta adoptoitavien lasten biologisten vanhempien suostumusta ja joka suhtautuu nurjamielisesti adoptoitujen ja syntymäperheiden yhteydenpitoon.
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsän mukaan lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus voisi olla huomattavasti useamman sateenkaari-ihmisen väylä kasvattajuuteen. Sateenkaariperheet ry:ssä on käynnissä Väriä perhehoitoon -hanke, jolla pyritään rohkaisemaan sateenkaariperheitä sijaisvanhemmiksi . Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut vuodesta 2017 alkaen, että adoptiolapsi voitaisiin sijoittaa samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.
Tarve nähdä sateenkaarihoitajat kritiikittömän myönteisessä valossa ja sosiaalityöntekijöiden halu tulla itse nähdyksi ennakkoluulottomana, sorrettuja vähemmistöjä syrjimättömänä asiantuntijana vaikuttaa lastensuojeluprosesseihin. Kun tähän lisätään sosiaalityöntekijöiden tarve oikeuttaa ja puolustella omia jo tehtyjä päätöksiä ja (oikeusasiamiesten havaitsema) kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa valittujen sijaishuoltopaikkojen puutteita ja raportoida niistä, lapsen etu ei enää toteudu.
Valitettavasti kaikki HLBTIQ- ihmiset eivät ole kuin Leroy ja Hiram Berry, Melissa Etheridge, Ricky Martin, Mark Levengood, Jani Toivola tai Pirkko Saisio. Joukossa on myös Jennifer ja Sarah Hartin, Jo Erik Brøynin, Jaython Pattersonin, Peter Newellin, Peter Rightonin, lastenkodin omahoitajan, Lehtimäen hoitajaparin, Michael Maria Penttilän, Pekka Seppäsen ja Timo Mattssonin kaltaisia.
"Perheen hyvyyttä ei määrittele sen muoto, vaan se, että siellä voidaan hyvin.”
”Sen sijaan että rajataan ja säädellään ulkopuolelta, että millainen perhe saa olla olemassa ja että millaiset ihmiset saavat tai eivät saa muodostaa perhettä, pitäisi pikemminkin keskittyä perheiden hyvinvointiin”, Anna Moring linjaa .
Eikö ennen adoption lobbausta lastensuojelukainona olisi kannattanut selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai halutaanko, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset adoptiot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua?
Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen.
Kysykää Familian, YVPL:n, SUPLI:n ja Nuorten leskien jäsenet miksi ja kenen aloitteesta ja kenen tarjoamalla disinformaatiolla järjestönne on lähtenyt mukaan pakkoadoptioiden lobbaukseen?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/ummistavatko-varia-perhehoitoon-kaipaavat-silmansa-sateenkaarihoitajien-vaarinkaytoksilta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-teki-hoiva-alasta-kansainvalista-bisnesta-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuoltobisneksessa-toimivasta-paasikiven-nuorisokylan-saatiosta-tuli-ensi-ja-turvakotien-liiton-jasenyhteiso
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
Monimuotoiset perheet - verkosto on valjastuttanut itsensä vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita. Verkosto on lähtenyt ajamaan adoptiota yhdeksi lastensuojelukeinoksi- tilanteessa, jossa huostaanotot ovat jo käytännössä pysyviä, vieraannuttaminen on yleinen toimintakäytäntö, asiakirjafabrikointi arkea, lastensuojeluperheet eivät saa tarvitsemiaan palveluita eikä huostaanotetuille ole valvontaa, seurantaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, toimivia valitusreittejä eikä muutakaan oikeusturvaa.
Verkosto ei selvästikään tiedä, että:
1) Adoptio ei ole vaihtoehto vaan usein alkusoitto huostaanotolle. Adoptiolapsilla on todettu kohonnut riski joutua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle.
2) Avoin adoptio ei ole käytännössä avoin. Adoptiolaki tai sosiaalihygieniaan ja poislähettämisen kulttuuriin perustuvat lastensuojelukäytännöt eivät takaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä syntymäperheeseen vaan yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan. Kun lastensuojelua hallitsee riskiregiimi ja perheiden varhaisen tuen muodot on jätetty kehittämättä, odotettavissa on, että adoptiosta tulee viimesijaisen toimenpiteen sijaan ensisijainen toimenpide, joka tehdään - kuten useat nykyiset huostaanototkin- vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa.
3) Monimuotoiset perheet- verkoston adoptiohanke on jyrkässä ristiriidassa hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman eli LAPE- hankkeen kanssa, jonka tavoitteena on asiakaslähtöisyys, valinnanvapaus, vanhemmuuden vahvistaminen ja varhaisen tuen ja peruspalvelujen ensisijaisuus.
4) Verkosto perustaa näkemyksensä tutkimattomaan oletukseen, että sijaisvanhemmat haluaisivat adoptoida sijoitettunsa, joista he ansaitsevat n. 2500/ kk. Soitto minkä hyvänsä kaupungin sijaishuoltoyksikköön olisi varmistanut, että ongelmana on pikemminkin se, että sijaisvanhemmat lakkaavat pitämästä yhteyttä sijoitettuihin sijaishuoltosopimuksen lakattua.
Sijaisvanhemmuus on usein ammatti ja elinkeino, ei sijoitettuja läpi elämän kantava ihmissuhde.
Miksi verkosto lähtee palvelemaan sijaisvanhempien vähemmistöä omissa perheissään viihtyvien lasten enemmistön kustannuksella?
5) Adoptio ei ole mikään lastensuojelukeino toisten keinojen joukossa. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus ( LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai avoimesta adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa.
6) Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin, -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.
7) Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.
Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.
Lakimuutokset perustellaan eturyhmien haastatteluilla- riippumaton tieto ohitetaan?
Myös eduskuntaan perustettiin Monimuotoiset perheet -ryhmä 26.11.2019. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Vihreiden kansanedustaja sijaisäiti Mirka Soinikoski , joka toitottaa Vihreä Lanka- lehdessä Perhehoitoliiton usein toistamaa valhetta huostaanottojen väliaikaisuudesta: ” Välillä yritetään kotona huostaanoton purkua, ja sitten takaisin uuteen paikkaan.” ( Vihreä lanka 15.10.2019) .
Monimuotoiset perheet- verkoston ajamaa sijoitettujen adoptiota perustellan amk- tasoisella yksinomaan sijaisvanhempien haastatteluihin perustuvalla opinnäytetyöllä, joka väittää tutkimustiedon vastaisesti, että huostaanotto Suomessa olisi väliaikainen ratkaisu. THL teki juuri laajan selvityksen, jonka mukaan huostaanottoja puretaan ani harvoin.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136279/Tr09_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y
THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin.
THL:n aineiston perusteella pitkien sijoitusten määrä on ollut viime vuodet lievässä kasvussa ja lyhyiden jaksojen määrä puolestaan laskussa.
Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.
Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.
Tulos on huolestuttava, sillä niin YK:n sijaishuollon ohjeiden kuin lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Sijaisvanhempien haastattelut tehnyt sosionomiopiskelija Nina Reunamäki ei viittaa THL:n riippumattomaan, laajimpaan Suomessa tehtyyn tutkimukseen vaan ainoastaan sijaishuollon edunvalvojien ( Pelastakaa Lapset ry, LSKL) jääveihin, paljon suppeampiin ja vanhempiin tutkimuksiin ( Puustisen-Korhonen & Pösö 2010, 3 – 34. Tervonen-Arnkil 2013, Pösö 2013, 38; Pösö 2015, 20: Sinkkonen 2015) luultavasti siksi, että se kumoaisi opinnäytetyön virheellisen väittämän huostaanoton väliaikaisesta luonteesta.
Lastensuojelun opinnäytetöiden tekijöillä on yleisemminkin tapana ohittaa kaikki materiaali, joka ei tue heidän agendaansa, kuten mm. Maria Syvälän Hukassa Huostassa- teoksen ja Johanna Hiitolan hienon väitöskirjan sivuuttaminen ja jatkuva vetoaminen aikajanavirheellisen Ellonen & Pösö- lapsiuhritutkimukseen todistaa.
Monimuotoiset perheet-verkosto kertoo tiedotteessaan ikään kuin kyseenalaisen adoptiopäätöksensä perusteluna, että Reunamäen opinnäytetyön ”tuloksista kävi ilmi, että valtaosa vastaajista (n=113) olisi valmiita harkitsemaan heidän perheeseensä sijoitetun lapsen adoptiota. ”
Nyt ei siis puhuta halusta adoptoida vaan valmiudesta harkita adoptiota.
Saako erittäin kyseenalainen ja epäeettinen päätös adoptiosta lastensuojelukeinona oikeutuksen siitä, että potentiaali adoptoija kertoo olevansa valmis harkitsemaan adoptiota?
Reunamäen (. 2019,46) mukaan selkeästi suurimmaksi adoption esteeksi nousi huoli sijaisvanhemmille maksettavan palkkion ja kulukorvauksen mahdollisesta loppumisesta sekä muut taloudelliset tekijät. Vastauksista kävi ilmi, että osa sijaisvanhemmista kokee sijaisvanhemmuuden työnä, ammattina ja täten tärkeänä toimeentulon lähteenä.
Monimuotoiset perheet- verkosto haluaa kuitenkin muiden sijaishuollon edunvalvojien kanssa antaa lapset pysyvästi adoptioon sijaisvanhemmille, jotka näkevät vanhemmuutensa ja perhe-elämänsä elinikäisen tunnesiteen ja ihmissuhteen sijaan lähinnä työnä, ammattina ja toimeentulon lähteenä.
Reunamäen haastatteleman sijaisvanhemman mukaan ”Sijaisvanhemmuudesta saa riittävän korvauksen, jotta voi olla kotona. Adoptiolapsesta sitä ei saa, vaikka työ lapsen kanssa jatkuisi samanlaisena. Toiseksi, onko lapsi kuitenkaan niin oma, että haluaisin olla hänen äitinsä aina, juridisestikin. Aikanaan aloin tähän kuitenkin, koska tämä on hyvä vaihtoehto tehdä töitä kotoa.”
”Talous menee uusiksi, kun perhehoitajan palkkio ja kulukorvaus jää pois - nyt lainanmaksukyky mitoitettu niiden mukaan.”( Reunamäki, 2019, 46).
Opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteoriaa käytetään löysästi ja uusimman tutkimustiedon vastaisesti. Tapa on tuttu muistakin lastensuojelututkimuksista:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Reunamäki väittää, että ”Ne lapset, jotka joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan kotinsa ulkopuolelle, ovat usein kokeneet vakavia laiminlyöntejä hoidossaan Tämän takia monet sijoitetuista lapsista ovat kiintymyssuhdemalliltaan turvattomasti tai organisoitumattomasti kiintyneitä. (s.31).
Sosionomiopiskelijan väite, jolle ei löydy mitään lähdeviitteitä ei perustu tutkimustietoon ja on jyrkässä ristiriidassa esim. huostaanottopäätöksiä tutkineen Johanna Hiitolan väitöskirjan (Hiitola, 2015) tulosten kanssa, jonka mukaan huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheestä.
Pakkoadoptio ei ole ratkaisu lastensuojelun ongelmiin
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Toisten perheiden monimuotoisuus näyttää olevan selvästi arvokkaampaa ja suojeltavampaa kuin toisten.
Lastensuojelullinen riskiregiimi hakee adoptiosta myös kustannussäästöjä alati kohoaviin sijashuollon kuluihin. 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163).
Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.
Kuntaliiton kysely puolestaan todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu. Kyselyn mukaan lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin.
HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
LSKL:n selvitys osoitti, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen edes pyritä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
(YK:n sijaishuollon ohjeissa korostetaan, että valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu.
Adoptio ei takaa lapsen etua, pysyvyyttä eikä valvontaa
Adoptioiden ja pysyvien huostaanottojen laillisuutta tai lapsen edun mukaisuutta ei myöskään pystytä valvomaan niin kauan kun sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat saavat tehdä viranomaistyöksi tarkoitettuja vanhemmuudenarviointeja, lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin ja vieraannuttamiseen tähtäävällä häiriöorientaatiolla, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Toisin kuin Reunamäki sijaisvanhempineen väittää, adoptio sijaisperheeseen ei takaa aina pysyvyyttä lapselle. Adoptoitujen lasten päätyminen toisinaan uudelleen sijaishuoltoon on tuttu ilmiö maissa, joiden lastensuojelupolitiikkaan adoptio kuuluu (Coakley & Berrick 2007, 101–102).
Huomaamatta on jäänyt myös, että perhehoitoa ei Suomessa valvo kukaan vaikka sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys osoitti, että kaikkein graavein lapsiin kohdistuva väkivalta tehtiin juuri sijaisperheissä.
Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan.
Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa- suomalaiset sote-virkailijat ajavat pakkoadoptiota
Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelijoiksi tai perhejärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon edunvalvojien monivuotinen disinformaatio ja adoptiolobbaus on tuottanut tulosta muuallakin kuin monimuotoiset perheet- verkostossa..
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Suuri osa vastaajista arvioi, että on olemassa tilanteita, joissa olisi hyväksyttävää käyttää adoptiota vanhempien tahdon vastaisesti (s.55) . Tahdonvastainen adoptio ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7).
Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa , oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.
Sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien perusteluja sille, miksi lasten kotiutus sijoituksesta ei ole mahdollista ovat olleet mm. heidän itse fabrikoimansa asiakirjat, vanhemman viranomaisvastaisuus ja sosiaalityöntekijän tarve kiinnittää ja vakiinnuttaa lapsi sijaishuoltoon.
Oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan lasten sijaishuoltoon " kiinnittämisen ja vakiinnuttamisen" lainvastaisuudesta lukuisia kuntia mutta huomautukset eivät ole vaikuttaneet sosiaalityön toimintakäytäntöihin. Sosiaalityöntekijät käyttävät edelleen sijoitettujen lasten ja vanhempien laittomien tapaamisrajoitusten perusteluina lapsen kiinnittymistä ja vakiintumista sijaisperheeseen.
Sijaisvanhempia ja perhekotiyrittäjiä palkitaan jo nyt sijoitettujen lähisuhteiden katkaisemisesta koko lapsuuden pituisilla pysyvillä huostaanotoilla ja tulevaisuudessa siis myös adoptioilla.
Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai valitus aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja jopa tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan kuten tässä savolaisäidin tapauksessa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
Lisäksi verkostolta on päässyt unohtumaan, että pakkoadoptio on jo mahdollinen Suomessa ja pakkoadoptioita on myös tehty. Lasten ja vanhempien tahdonvastaista adoptiota kannatti mm. Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvan Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvasivat adoptioprosessia näin:
”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37).
”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)
Terveyden- ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.
Suomi on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta siitä, kuinka vähän huostaanoton purku on esillä lapsen ja nuoren asiakassuunnitelmassa.
Asiakassuunnitelmasta säätämisen yhteydessä huomioitiin EIT:n antamat moitteet siitä, että huostaanoton aikana tilannetta ei otettu säännöllisesti uudelleen arvioitavaksi perheen jälleenyhdistämisen kannalta. Ongelmallista on, että asiakassuunnitelma itsessään ei takaa asianosaisille oikeuksia eikä se ole valituskelpoinen asiakirja. Asiakassuunnitelman tekemättä jättäminen ei sekään ole valitusperuste (Ahoniemi, 2014, 85-86).
Käytännössä jälleenyhdistämisen tavoitteeseen ei kuitenkaan pyritä ja sitä tukevat toimenpiteet usein puuttuvat kokonaan tai ovat pelkästään kosmeettisia.
Samalla puolella- raportin mukaan LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 68 % ilmoitti, että hänen ja lapsen välistä yhteydenpitoa on rajoitettu. Sosiaalityöntekijöistä vain 6 % ilmoitti, ettei yhteydenpitoa ole rajoitettu kenenkään lapsen tai nuoren kohdalla. Käytännössä siis yhteydenpidon rajoittaminen on sijaishuollon rutiinia.
Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? lapset surivat lyhyitä tapaamisaikoja ja osa ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet asua omien vanhempiensa kanssa (Vanhanen, 2014, 40).
Tutkimukseen haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Monimuotoiset perheet- verkosto ei ole tehnyt adoptiolinjaustaan varten minkäänlaista omaa selvitystä, ei edes tutkimuskirjallisuuskatsausta saati, että olisi selvittänyt adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten kokemuksia.
Monimuotoiset perheet- verkosto- Mikä se on?
Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvat:
- Adoptioperheet ry
- Familia ry (kahden kulttuurin perheet)
- Käpy Lapsikuolemaperheet ry
- Lapsettomien yhdistys Simpukka ry
- Perhehoitoliitto ry (sijaisperheet)
- Sateenkaariperheet ry
- Suomen Monikkoperheet ry
- Suomen nuoret lesket ry
- Suomen uusperheiden liitto ry
- Yhden vanhemman perheiden liitto ry
Miksi ja kenen aloitteesta/ tiedoilla/ mandaatilla laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmään kuuluvat Yhden vanhemmat perheiden liitto, Familia ry, Suomen Uusperheiden liitto ry ja Suomen nuoret lesket ry ovat lähteneet mukaan tähän Perhehoitoliiton arveluttavaan hankkeeseen?
Perheiden järjestöt sijaishuollon ja lastensuojelun edunvalvojina
Adoptioperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja, Kokoomuksen viestintävastaavana , Helsingin sanomien toimittajana ja Lääkäriliiton viestintäpäällikönä toiminut kahden Etelä-Afrikkalaisen lapsen adoptioäiti Pauliina Pulkkinen kertoo Adoptioperheiden nettisivuilla haluavansa, että ” adoptiosta tulee Suomessakin osa lastensuojelua.”https://adoptioperheet.fi/yhdistys/hallitus/
Mitään perusteluja Pulkkinen ei vaatimukselleen esitä, ilmeisesti ”minä haluan” riittää. Vaatimus on Eurooppaa ravistelevien adoptioskandaalien ja meneillään olevan lastensuojelukriisin valossa epäeettinen, vastuuton ja täysin irrallaan adoptiokäytäntöjen ja lastensuojelun ongelmallisesta todellisuudesta.
Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman vaatii taannoin Pauliina Pulkkisen eroa tai erottamista. Rydman on tuohtunut Pulkkisen ledistötiedotteesta, jolla puolue otti kantaa ISISin useita kuolonuhreja vaatineeseen Brysselin terrori-iskuun.
Hänen mukaansa Pulkkisen viestintä oli ammattitaidotonta ja täysin irrallaan puolueesta ja eduskuntaryhmästä.
Pulkkinen kommentoi ISIS- iskua seuraavasti:
– Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle. Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi, Kokoomuksen viestissä todettiin.
Viestin sanomaa korostettiin neljän hymyilevän ministerin kuvalla.
Some-yleisö otti viestin vastaan hämmästyksellä. Facebook-viestin alle kertyi kymmeniä tyrmistyneitä viestejä:”Hyvä paikka brändäämiseen. Mitä nyt yhdestä terrori-iskusta. Uskomatonta pokkaa.”
– Minulla ei ole minkäänlaista luottamusta kokoomuksen viestintäpäällikköä Pauliina Pulkkista kohtaan, ja toivon hänen eroavan tai että hänet erotetaan, Rydman sanoi.
https://yle.fi/uutiset/3-8763606
Yhden vanhemman perheiden liiton Teija Hallbäck-Vainikka puolestaan on toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Varsinais-suomen lastensuojelujärjestöt ry:n perustamassa ja ylläpitämässä lastensuojelukeskus Heidekenissa ( Yhdessä enemmän, 16.11.2014), joka tarjoaa mm. ensi- ja turvakotiosaamista , psykoanalyyttista perheterapiaa ( PePa) ja entisen lastensuojelun perheohjaajan terapiapalveluja.
Miksi laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmän eli yh- perheiden järjestö haluaa profiloitua juuri lastensuojelujärjestöksi ja lähtee ajamaan pakkoadoptioita? Lastensuojelulla ratsastaminen ei enää automaattisesti takaa good williä tai rahoitusta vaan vie lähinnä yh-perheiden luottamuksen.
Suomen uusperheiden liiton ( Supli) toiminnanjohtaja on sosionomi , vuoden 2009 perheterapeutti ja psykoanalyyttisella orientaatiolla toimivan Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunnan jäsen Kirsi Heikinheimo. Onko hän unohtanut, että lastensuojelun lakeijaksi lähteminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta disinformaatiota ja mustuvaa mainetta?
Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas väitti tannoin, että yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.Väittämä osoittautui myöhemmin uutisankaksi vailla todellisuuspohjaa mutta oli omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja syrjintää uusperheitä kohtaan.
Suomen Uusperheiden liitto Supli suosittelee sivuillaan itse kouluttamaansa uusperheneuvojaa, Punkaharjun SOS- lapsikylän entistä apulaisjohtajaa, Attendon lastensuojelulaitos Wihtorin ex- kasvatusjohtajaa ja Kataja ry:n Solmu parisuhteessa- ohjaajaa, sosionomi Tarja Merilahtea.
Merilahti on paheksunut julkisuudessa vanhempia, jotka puolustavat lakisääteistä oikeuttaan perheen jälleenyhdistämiseen.
- Uskon asettumisongelmien johtuvan osittain vanhemmista. Joskus vanhemmat sanovat lapselleen "tekevän kaikkensa, jotta lapsi pääsisi pois nopeasti". Tämä taas sekoittaa lapsen pään.
Merilahti oli itse mukana yhdessä Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä nimittäin Hely Harvistolan piinaamisessa, jonka Lokakuun Liike on dokumentoinut:
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
On käsittämätöntä, että em. väärinkäytökseen osallistunut saa toimia edelleen lastensuojelussa, vieläpä perheiden neuvojana. Myös Merilahden väärinkäytöksiin osallistunut alainen toimii edelleen lastensuojelussa; lastensuojelulaitoksen johtajana.
Miksi Uusperheiden liitto on päättänyt kouluttaa perheneuvojakseen juuri Merilahden, jonka osaamista on esitelty mm. Maria Syvälän Hukassa huostassa -kirjassa?
-”Ei helvetti”, puuskahtaa Hely Harvistola kuullessaan Merilahden roolista Supli ry:n perheneuvojana . Harvistola kuvailee pakotettua perhekuntoutustaan Merilahden johtamassa SOS- lapsikylässä lapsesta luopumiseen tähtääväksi painostukseksi, jota tehostettiin asiakirjafabrikoinnilla , uhkailulla ja valehtelulla.
Ikosen mielestä Helyn tapaus pakottaa kysymään, rikkooko lastensuojelu yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan?
– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, Ikonen kysyy.
Simpukan viestintäsuunnittelija Miika Rautiaisen tausta on lastensuojelutyössä ja hän kertoo kärsineensä miesystävänsä kanssa lapsettomuudesta. Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo puolestaan kertoo kuinka vaikuttamistyö on näkymätöntä työtä kulisseissa.
Simpukan lehteen haastatellut lapsettomat sijaisvanhemmat kertovat tekevänsä yhteistyötä Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n kanssa ja kertovat kuinka sijaisvanhemmuus oli keino perustaa perhe. (Simpukka 4 | 2017, s.8)
Lastensuojelun piittaamattomuus lainsäädännöstä ja vallan kolmijako- opista vaarantaa suoraan köyhien perheiden oikeusturvan. Huostaanotoista päättävässä Helsingin hallinto- oikeudessa istuu Suomen suurimman adoptiopalvelun, Interpedian toiminnanjohtaja ja adoptiolautakunnan jäsen Anja Tuulikki Ojuva. Vaikka adoptiolautakunnan pitäisi toimia valvontaviranomaisena Valviran rinnalla Haagin sopimuksen valvonta ja adoptiolain lapsi- ja perhevaikutukset on jätetty hoitamatta.
Ojuva on vastustanut laittomia lasten ja vanhempien tahdon- ja tiedonvastaisia adoptioita julkisuudessa mutta ei aja samoja asioita adoptiolainsäädännössä esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksessä, jonka tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Monimuotoiset perheet- verkoston järjestöt ovat verkosoituneet keskenään myös STEAn tukemassa Perheet keskiöön hankkeessa. Lokakuun Liike epäili -aivan oikein- että ”hankkeen piilotavoitteena oli hyödyntää kansalais/perheiden järjestöjen vielä turmeltumatonta mainetta perhekeskusten psykiatrian ja lastensuojelun pelättyjen arviointien ja niiden tuottamien sijaishuollon palvelujen asiakashankintaan.
Sen sijaan, että hankkeessa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa. ”
Luvattuja perheiden tarpeidenmukaisia ja ongelmia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja ei näemmä ole aikomustakaan tuottaa (esim. kotipalvelu jätetään resursoimatta) vaan perheet houkutellaan valheellisilla lupauksilla perhekeskusten raskaisiin lastensuojelupalveluihin. Kotiapua pyytäville tarjotaan vanhemmuudenarviointia , käytännön kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää ”intensiivistä perhetyötä” , perhekuntoutusta , sijoituksia tai adoptiota. Moniammatillisen yhteistyön ja lastensuojelun/ sijaishuollon toimijoihin verkottumisen tuloksena perheiden järjestöt voivat havaita päätyneensä sillan alle peikoiksi toisten peikkojen joukkoon.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
Väriä vai lisää väkivaltaa ja laittomuuksia perhehoitoon?
Monimuotoiset perheet- verkoston projektipäällikkö Anna Moring on toiminut Sateenkaariperheet ry:ssä ja asiantuntijana adoptiolautakunnassa ( Adoptiolautakunnan toimintakertomus 2017, 8) yhdessä Pelastakaa Lapset- ry:n ja Adoptioperheet ry:n työntekijöiden kanssa.
Kiitokseksi adoptio- ja sijaisperheiksi hyväksymisestä monet sateenkaariväen järjestöt ja verkostot ovat valjastuttaneet itsensä vetämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja sulkeneet silmänsä lastensuojelujärjestelmän väärinkäytöksiltä.
Suomessa niin SETA kuin Sateenkaariperheet peesasivat uutta kyseenalaista ja konservatiivista adoptiolakia, joka sallii pakkoadoptiot eikä edellytä kaikkien ulkomailta adoptoitavien lasten biologisten vanhempien suostumusta ja joka suhtautuu nurjamielisesti adoptoitujen ja syntymäperheiden yhteydenpitoon.
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsän mukaan lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus voisi olla huomattavasti useamman sateenkaari-ihmisen väylä kasvattajuuteen. Sateenkaariperheet ry:ssä on käynnissä Väriä perhehoitoon -hanke, jolla pyritään rohkaisemaan sateenkaariperheitä sijaisvanhemmiksi . Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut vuodesta 2017 alkaen, että adoptiolapsi voitaisiin sijoittaa samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.
Tarve nähdä sateenkaarihoitajat kritiikittömän myönteisessä valossa ja sosiaalityöntekijöiden halu tulla itse nähdyksi ennakkoluulottomana, sorrettuja vähemmistöjä syrjimättömänä asiantuntijana vaikuttaa lastensuojeluprosesseihin. Kun tähän lisätään sosiaalityöntekijöiden tarve oikeuttaa ja puolustella omia jo tehtyjä päätöksiä ja (oikeusasiamiesten havaitsema) kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa valittujen sijaishuoltopaikkojen puutteita ja raportoida niistä, lapsen etu ei enää toteudu.
Valitettavasti kaikki HLBTIQ- ihmiset eivät ole kuin Leroy ja Hiram Berry, Melissa Etheridge, Ricky Martin, Mark Levengood, Jani Toivola tai Pirkko Saisio. Joukossa on myös Jennifer ja Sarah Hartin, Jo Erik Brøynin, Jaython Pattersonin, Peter Newellin, Peter Rightonin, lastenkodin omahoitajan, Lehtimäen hoitajaparin, Michael Maria Penttilän, Pekka Seppäsen ja Timo Mattssonin kaltaisia.
"Perheen hyvyyttä ei määrittele sen muoto, vaan se, että siellä voidaan hyvin.”
”Sen sijaan että rajataan ja säädellään ulkopuolelta, että millainen perhe saa olla olemassa ja että millaiset ihmiset saavat tai eivät saa muodostaa perhettä, pitäisi pikemminkin keskittyä perheiden hyvinvointiin”, Anna Moring linjaa .
Eikö ennen adoption lobbausta lastensuojelukainona olisi kannattanut selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai halutaanko, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset adoptiot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua?
Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen.
Kysykää Familian, YVPL:n, SUPLI:n ja Nuorten leskien jäsenet miksi ja kenen aloitteesta ja kenen tarjoamalla disinformaatiolla järjestönne on lähtenyt mukaan pakkoadoptioiden lobbaukseen?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/ummistavatko-varia-perhehoitoon-kaipaavat-silmansa-sateenkaarihoitajien-vaarinkaytoksilta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-teki-hoiva-alasta-kansainvalista-bisnesta-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuoltobisneksessa-toimivasta-paasikiven-nuorisokylan-saatiosta-tuli-ensi-ja-turvakotien-liiton-jasenyhteiso
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
RSS Feed
