Toimimaton malli aiotaan juurruttaa kaikkialle Suomeen SyTy- hankkeessa
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ( Hackneyn malli, RSW) juurruttamisessa kävi juuri niin kuin Lokakuun Liike ennakoi: malli lisäsi sijoituksia, oikeusturvaongelmia ja lastensuojelun kustannuksia ja irtaantui alkuperäisestä esikuvastaan, josta Suomeen otettiin vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaa tukevat osat.
Valtio olisi tehnyt mittavat säästöt jos olisi kalliin ja tutkimattoman systeemisen mallin sijaan valtakunnallistanut edullisen ja tutkitun Imatran mallin ja antanut Hackney-projektin wanna-be-asiantuntijoille hyvitykseksi ne ilmaiset Lontoon opintomatkat, jotka saattoivat olla alkuperäinen ja ainoa syy mallin valintaan.
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on vuodesta 2016 lähtien tukenut systeemistä lastensuojelun toimintamallia ( Hackneyn malli, RSW). Systeemisen lastensuojelun jalkauttamista jatketaan vuonna 2019 LAPE-muutosohjelmaan kuuluvassa SyTy! –hankkeessa.
Psykoanalyyttiseen perheterapeuttiseen orientaatioon perustuvaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia pilotoitiin yli 40:llä paikkakunnalla Suomessa ja malli on SOS- lapsikylän perhekumppanin ja Tajua mut- huoliliputuksen tavoin tarkoitus levittää koko maahan.
Perheterapeutti tukee perheen sijaan moniammatillista työryhmää
Mallin ympärillä käytävään hypetykseen voi liittyä kuntien halu käyttää mallia tokenina, uskottelemaan ja todistelemaan, että pelkkä malli takaisi laadukkaan ja " terapeuttisen" lastensuojelutyön.
Todellisuudessa perheterapeutti eli kliinikko tapaa asiakkaana olevan lapsen/vanhemman/perheen lähtökohtaisesti vain kerran ( Pukkio, 7.6. 2019), toisinaan ei kertaakaan.
Olli Mikkosen ja Kari Syvelän haastattelemien työntekijöiden kokemuksen mukaan perheterapeutin läsnäolo jäi ohueksi, työntekijän sanoin:
“Mielestäni olisi hyvä jos myös perheterapeutti voisi tavata asiakasta ainakin kerran.” (Mikkonen, Syvelä, 2019, 28)
Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa perheterapeuttien/kliinikkojen tuki suuntautuu sosiaalityön asiakkaiden sijaan sosiaalityöntekijöihin ja asiantuntijoiden keskinäiseen teoretisointiin. Perheterapeutti vaikuttaa terapioivan pikemminkin moniammatillista tiimiä kuin perhettä.
Terapioitavaa riittää, sillä sosiaalityön koulutus ja ammatillisuusihanne vaatii työntekijöitä kieltämään, salaamaan, projisoimaan ja ulkoistamaan omat vaikeat kokemuksensa ja tunteensa asiakkaisiin, joita pidetään yksinomaan "kokemusten" ja tunteiden kantajina.
Kun omia vaikeita kokemuksia ja tunteita ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa tunnistaa eikä tunnustaa kuin asiakkaissa, syntyy oletuksia, huolipuhetta ja mutudiagnooseja asiakkaista sekä väärinkäsityksiä, ylilyöntejä ja epätervettä yhteisöllisyyttä.
Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa asiakas ja tämän hypoteettinen trauma näyttää toimivan ikäänkuin turvallisena symbolina ja tekosyynä psykoterapeutin ohjaamalle sosiaalityöntekijöiden julkisrahoitteiselle viikottaiselle psykodraamaryhmälle ( = systeeminen viikkokokous), joka käsittelee tosiasiassa sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja ongelmia.
Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat viranomaisten asiakkaille tekemien mutudiagnoosien motiiviksi juuri keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”
Jonna Haaralan haastattelemat mallia pilotoivat työntekijät toivat esiin huolta siitä, "miten vähän kriittistä keskustelua systeemisestä toimintamallista on loppujen lopuksi käyty ennen päätöstä sen pilotoimisesta". Kahdessa haastattelussa haastateltavat puhuivat ”ortodoksisesta suhtautumisesta” ja ”lähes uskonnollisesta harhasta” liittyen systeemiseen toimintamalliin.
Haastateltavia epäilyttivät vähäiset tutkimustulokset mallista ja se, ettei systeemiselle mallille ole olemassa vaihtoehtoista toimintamallia tässä hetkessä (Haarala, 2018, 49).
Tarja Hyvärin tutkimuksen perusteella systeemisessä lastensuojelussa voikin olla näkymätöntä vallankäyttöä. "Kun asiakkaan asioita puntaroidaan ennakolta viikoittaisissa tiimikokouksissa, niissä muodostunee työntekijöille ennakkokäsityksiä, jotka vaikuttavat lastensuojelun prosessin kulkuun". ( Hyväri, 2018, 50).
Työmenetelminä uteliaisuus, oletukset ja selän takana puhuminen
Systeemisessä asiakastyössä uteliaisuutta pidetään työmenetelmänä ja työntekijöitä kehotetaan suhtautumaan perheen tilanteeseen aidon uteliaasti [curiosity].
Asiakastyön keskeisin työväline on ylisukupolvisia ongelmia vähintään kolmesta sukupolvesta etsimään pyrkivä (trauma)sukupuu, jossa merkitään muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sanonnat, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, roolit suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs, 2012, 5-7).
Traumasukupuun lisäksi mallissa esitetään hypoteeseja (oletukset tai arvailevat selitykset sille, mihin jotkut oireet tai ongelmat liittyvät) ja sirkulaarisia kysymyksiä (kysytään vastaajan oman näkemyksen selvittämisen sijaan, mitä tämä arvelee muiden ajattelevan kysytystä asiasta).
Lastensuojeluviranomaisten lisäksi työskentelyyn otetaan mukaan perheen elämään kytkeytyvät läheis- ja ammattilaisverkostot [verkostokartta]. Aikajana-työskentelyssä selvitetään perheen aiemmat viranomaiskontaktit, joiden kanssa pyritään tekemään jatkossa suunnitelmat yhdessä monitoimijaisesti.
Malli koostuu viikkokokouksista (työtiimi keskustelee asiakkaan asioista keskenään siten, että lapseen kohdistuvat mahdolliset riskit ovat selkeästi esillä), systeemisestä asiakastyöstä ja systeemisestä tiimistä, joka koostuu kahdesta tai kolmesta lastensuojelun sosiaalityöntekijästä, konsultoivasta sosiaalityöntekijästä, perheterapeutista(kliinikko) ja koordinaattorista. Lisäksi tiimiin voi kuulua sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. (Aaltio& Isokuortti, THL – Työpaperi 33/2019, 12-27 )
Vallankumoukselliseksi kehuttu malli konkretisoitu käytännössä mm. siten, että " osa työntekijöistä näki systeemisen mallin ensisijaisesti tarkoittavan viikkokokouksia (Isokuortti & Aaltio, 2019, 94)
Aaltio ja Isokuortti kertovat, että "Kaikki tiimin työntekijät tuntevat toistensa asiakkaat siinä määrin, että voivat luontevasti sijaistaa lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää tämän poissa ollessa "(THL – Työpaperi 33/2019, 15). Kuinka moni asiakas haluaisi esim. perhetyöntekijän "sijaistamaan luontevasti" lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää? Kuinka pitkään "sijaistaminen" on sallittua; sosiaalityöntekijän sairasloman vai peräti äitiysloman ajan?
Yhdessä röyhkeämmin oman edun valvonnan puolesta
Systeemisellä työskentelyllä pyritään siis saamaan selville, millaiset systeemiset suhteet ylläpitävät perheen ongelmia. Systeemin edustajien ja heidän tarjoamiensa pseudopalveluiden rooli perheiden ongelmien muodostumisessa ja ylläpitämisessä luonnollisesti kielletään.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito
Systeemisen muutoksen johtaminen lastensuojelussa- oppaan mukaan tärkeimpänä tavoitteena on, että siirtyminen systeemiseen työtapaan lopettaa pitkään jatkuneen kriisitilanteen ja muuttaa lastensuojelun roolia yhteiskunnassa Yhdessä rohkeammin- muutosohjelman mukaisesti ( THL, Opas 45/2019).
Yhdessä rohkeammin- viisi teesiä lastensuojelusta on hyväätarkoittavaa mutta ympäripyöreää tulisi- pitäisi- puhetta, jota ei ole tarkoitettukaan operationaalistettavaksi vaan laajempien jo 50 vuotta toteuttamatta jätettyjen kiireellisten muutosvaateiden neutralisoimiseksi.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
Systeemisen muutoksen johtaminen- oppaassa julistetaan, että kokemusasiantuntijoilla tulee olla keskeinen rooli muutoksen käynnistämisestä saakka ( mt, 9) mutta silti asiakaspalautteita ei ole saatu kerättyä.
Henkilökohtaisten kyselyjen lähettäminen lastensuojelun työntekijöille 6kk välein sen sijaan ei ole muodostunut ongelmaksi ( mt, 28).
Systeemisen lastensuojelumallin työskentelyssä asiakkaat loistavat osattomuudellaan. Työntekijät haluavat palaveerata vain toistensa kanssa. Mukana kokouksissa ovat lähinnä systeemistä asiakastyötä tekevät työntekijät, esimiehet ja johtajat, jotka keskustelevat asiakkaista keskenään käyttäen osaamiskartoituksia, oppimissuunnitelmia, työpajamalleja ja suunnitelmapohjia, systeemi- kokous-, palvelu- ja tiekarttoja, post-it- lappuja ja fläppitatuluja ja asiakastarina talousjohtamisen ankkurina- työkalua.
Työntekijöitä kehotetaan röyhkeästi antamaan nuorille valheellista tietoa: "Kerro nuorelle, että haluat ensisijaisesti ymmärtää hänen arkeaan ja kokemuksiaan kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Painota, että keskustelua käydään luottamuksellisesti. Mitään nuoren henkilökohtaisia ja tunnistettavia asioita ei välity eteenpäin" ( mt, 24).
Systeeminen lastensuojelun toimintamalli tukee sijaishuollon systeemejä
Sijaishuoltojätti Familar oli ensimmäisenä ajamassa psykoanalyyttiseen orientaatioon perustuvaa Hackneyn mallia (systeemistä lastensuojelun toimintamallia) Suomeen. Familar- uutisten mukaan "Familar oli Myrskyn silmän perhepalveluiden voimin tuomassa Hackneyn mallia ja moniulotteista perheterapiaa lastensuojelutyöhön jo 10 vuotta sitten" (Familar-uutiset, 8/2018).
Miksi mikään tiedotusväline ei ole kertonut asiasta? Miksi Hackney ( systeeminen lastensuojelun toimintamalli) on markkinoitu uutuutena ja LAPE- hankkeen innovaationa?
Psykoanalyyttinen perheterapia on ollut pitkään yleisimmin käytetty orientaatio ja terapia freudilaisen psykokulttuurin ja psykoanalyysin syövyttämässä lastensuojelussa.
Jostakin syystä Hackneyn malliakin hallitsevaa perheterapeuttista orientaatiota kuitenkin hehkutetaan mediassa lastensuojelun uutena "jättimuutoksena" vaikka oikeampi termi olisi vanha jättipuutos.
Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään kuitenkin valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina.
Juuri psykoanalyyttista perheterapiaa voi yhdessä hallinto- oikeusmenettelyn ja valvomattoman asiantuntijavallan kanssa pitää nykyisen lastensuojelukriisin ja lisääntyvien oikeusturvaongelmien syynä.
Rakenteellinen perusta huostaanottojen lisäämiselle
Ensisijaisesti liikevoittoa tavoitteleva sijaishuollon palveluntuottaja kuten Familar tuskin lähtisi tuomaan Suomeen mitään mallia, ellei odottaisi/ tietäisi mallin lisäävän omaa liikevoittoaan. Hackneyn mallista vesitetty systeeminen lastensuojelun toimintamalli nojaakin vahvasti huostaanottojen lisäämiselle otolliseen psykoanalyyttiseen perhe- ja traumaterapiaan.
Erityisen huolestuttavaa asiakkaiden kannalta on systeemisen lastensuojelun toimintamallin yhdistyminen traumaterapeuttiseen ACE- ideologiaan:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
Traumaterapeuttisen ACE-puoskaroinnin tuloksista voi lukea esim. tästä: https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/nooran-monta-minaa
Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi (saa) osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).
Liike-idea ja ansaintalogiikka on kammottavuudessaan nerokas.
Kaikkialle lastensuojeluun juurrutettu psykoanalyyttinen orientaatio tarjoaa rakenteellisen perustan huostaanottojen lisääntymiselle ja kaltoinkohtelulle sijaishuollossa, sillä
1) se ohjaa etsimään huostaanoton oikeuttavia syitä lapsen oireiluun yksinomaan syntymäperheestä ja siellä tapahtuneesta oletetusta traumatisoitumisesta.
2) Traumatisoitumiselle ei repressoituneen muistin olettaman takia tarvitse löytää minkäänlaista näyttöä sillä traumahan voi olla piilevä ja "koteloitunut kehomuistiin".
3) Koska lapsen oireilun syyn oletetaan olevan aina syntymäperheessä, sijaisperhettä ei valvota eikä mahdollisia kaltoinkohteluepäilyjä tutkita.
4) Teoria ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä puolestaan mahdollistaa huoli- ja ongelmapuheen lisäksi sen, että huostaanottoperusteita voidaan etsiä ilman aikarajoitusta jopa lapsen isovanhemmista.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
Yhteistä esim. perhekeskusten ja systeemisen lastensuojelun mallin (Hackneyn malli) "ongelmia ennaltaehkäisevillä" palvelutarpeen arvioinneilla on se, että "asiakaslähtöisyys" jää usein toteutumatta.
Asiakkaat reagoivat oikeusturvapuutteisiin ja panetteluun aggressiolla?
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin Helsingin arviointitutkimuksessa kukaan haastatelluista asiakkaista ei ollut havainnut eroja aikaisempaan työskentelyyn, ja vain kaksi henkilöä tiesi pilotista.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan asiakkaiden aggressiivinen käytös on lisääntynyt systeemisen lastensuojelun toimintamallin käyttöönoton aikana (THL — Raportti 3/2019, 148 ).
Asiakkaiden luottamusta ei herätä ryhmälle hajautettu vastuu asiakasprosesseista eikä se, että mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä".
Epäselväksi jää miten uuden systeemisen ja suhdeperustaisen lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. Asia katsotaan ilmeisesti merkityksettömäksi sillä siitä ei ole mitään mainintaa. Tympeää ylimielisyyttä osoittaa, että valtaisat lastensuojelun rakenteisiin pesiytyneet oikeusturvaongelmat ja johdon jatkuvat väärinkäytökset kuitataan työpaperissa tyhjällä lupauksella paremmasta tulevaisuudesta: "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."
Huomenta Suomi- lähetyksessä (15.5.2018) Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoi kuinka Hackneyn mallissa huoli ratkaistaan kahden asiantuntijatiimin välisillä keskusteluilla.
Systeeminen lastensuojelun toimintamalli lisää huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia
Mallia markkinoitiin huostaanottojen vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja kustannukset nousivat.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/onko-hackneyn-mallin-onnistuminen-laskuvirheen-tulosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
Päivi Petrelius kommentoi asiaa näin: "Kustannusten nousu aiheutuu paitsi asiakasmäärien pienentämisestä, myös siitä, että joillakin paikkakunnilla intensiivisempi työ perheiden kanssa on aluksi johtanut hieman yllättäen kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvuun."( YLE, 14.5.2018).
Vailla minkäänlaista näyttöä Petrelius yrittää uskotella että systeemisen lastensuojelun toimintamallin seurauksena tapahtunut lastensuojelun kustannusten kasvu ja sijoitusten lisääntyminen liittyisi vain mallin aloitukseen ja sijoitusmäärä asettuisi itsestään "sopivalle tasolle" mallin juurruttamisen myötä.
Paljon todennäköisempää on, että systeemisen lastensuojelun toimintamallin myötä lisääntyneet kustannukset ja sijoitukset ovat pysyvä tai jopa kasvava ilmiö ja mallin itsensä tulosta. Tästä varoittaa myös mallia kehittänyt ja tutkinut professori Ray Jones.
THL suurselvitys osoitti, että Suomessa huostaanotot kestävät koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvu systeemisen lastensuojelun toimintamallin ( Hackneyn mallin) myötä ei ole yllätys Lokakuun Liikkeelle, joka ennusti mallin lisäävän sijoituksia, lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia. Liike osasi myös laskea ja kertoa, että mallin mediassa hehkutettu sijoitusten väheneminen on laskuvirheen tulosta.
YLE kertoo kuinka "Mäntsälässä ja Pornaisissa Uudellamaalla on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een. Samalla kulut ovat vähentyneet 4,1 miljoonasta eurosta 2,9 miljoonaan".
Ylen uutisten mukaan jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.
Jos ennen Hackneyn mallin soveltamista yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Mikäli Mäntsälässä neljän työntekijän yhteensä noin 200 asiakasta maksoivat 4,1 miljoonaa ja Hackenyn mallin myötä 45-60:een vähentyneet asiakkaat maksavat 2,9 miljoonaa myöskään kustannukset suhteessa asiakasmäärään eivät ole vähentyneet vaan nousseet.
Annettujen tietojen perusteella systeeminen lastensuojelun malli on siis kasvattanut sekä huostaanottojen että lastensuojelun kustannusten määrää suhteessa asiakaslukuun.
Elina Aaltio ja Nanne Isokuortti ohittavat arviointiraportissaan mallin lunastamattomat lupaukset vähentyvistä huostaanotoista yhdellä lauseella "Koska tämän tutkimuksen seurantajakso oli lyhyt, huostaanotoissa tapahtuneita muutoksia ei lähdetty seuraamaan". ( THL — Raportti 3/2019, 161)
Hackneyn malli ajautui pois esikuvastaan asiantuntijoiden edunvalvonnaksi
Lokakuun Liike kirjoitti vuonna 2017: "Jo rahoitusanomuksia muistuttavista THL:n Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia- ja Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu-työpapereista, joissa asiakaslähtöisyys esiintyy vain päälleliimattuna käsitteenä- saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
Suomi ei ole Englanti. Täkäläisessä tsaritistisen valtionhallinnon perinteitä noudattavassa lastensuojelun korporatistisessa eturyhmätaloudessa, jolla on loputon kulupiikki, valvontavapaus ja ehtymätön good will ei ole samanlaista uudistumisen pakkoa kuin köyhässä Itä- Lontoossa.
Suomessa ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille ovat vesittyneet ja vesittyvät edelleen vain työntekijöiden ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
Systeeminen lastensuojelun toimintamalli on hyvä, suorastaan liian näppärä ratkaisu suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen välineeksi. Sen hyöty asiakkaille sen sijaan jää toteennäyttämättä".
Elina Aaltion ja Nanne Isokuortin mukaan " Hackneyn (Reclaiming Social Work - RSW ) mallia ei kuitenkaan ole sovellettu kuin vain osittain. Osa eroista vaikuttaa perustelemattomilta. Toisin sanoen, erot johtuvat siitä, että malli on ajautunut (drifted) pois alkuperäisestä esikuvastaan sen sijaan, että eroavaisuuksista olisi tehty tietoisia päätöksiä perusteellisen harkinnan perusteella. Lopputuloksena suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä". ( THL, 3/2019, 156)
Edullista Imatran mallia ei positiivisista asiakaspalautteista ja todistetuista kustannussäästöistä huolimatta valtakunnallistettu. Sen sijaan asiantuntijalähtöistä ja kallista Hackneyn mallista vesitettyä systeemistä toimintamallia, jonka asiakaspalautteita ei ole tutkittu, juurrutetaan kaikkialle Suomeen. Miksi? Halusivatko lastensuojelun kehittäjäsosiaalityöntekijät opintomatkoja Lontooseen Imatran sijaan?
Suomessa lastensuojelun palvelun voi vakinaistaa ja valtakunnallistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten huostaanottoja tuottavat lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" todistavat.
Olisi mielenkiintoista tietää, aiotaanko asiakaspalautteita ylipäätään kerätä isoilla satunnaisotannoilla ja annetaanko asiakkaiden lukea "reflektoivista korkeatasoisista keskusteluista" tehdyt kirjaukset ennen palautteen antamista?
Systeeminen lastensuojelun toimintamalli lisää perheiden oikeusturvaongelmia
Lastensuojelun tukihenkilöiden mukaan perheiden avunpyynnöt virheellisesti psykiatrisina tapauksina hoidetuista neurologisista häiriöistä kärsivistä erityislapsista ovat systeemisen lastensuojelumallin tultua kasvaneet räjähdysmäisesti.
Psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista (jotka ovat Hackneyn mallissa pakollisia) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä. 95 prosenttia pitää niitä vanhempien vikana.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
Lastensuojeluperheiden tukihenkilö on esittänyt huolensa seuraavista yhtäaikaa systeemisen lastensuojelumallin ( Hackneyn malli) kanssa ilmaantuneista muutoksista lastensuojelussa:
"Nyt on satanut yhteydenottoja pilvin pimein ja samoista asioista kaikki. Tällainen piikki yhteydenottojen lukumäärissä on huomattava. Samoin ongelmien yhteneväisyys:
1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään
2. Kaikissa jutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologiasta
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen
Haluaisinkin tietää, onko meneillään jokin perkeleellinen projekti? Hanke? Bisnes? Onko tullut uusia sisäisiä ohjeistuksia rikkoa perheen suojaa tekosyillä? Mitä?
Aluehallintoviraston ruuhkautuminen lastensuojeluasioista kertoo omaa kieltään myös, jos kaikki olisi jees, ei kanteluita satelisi. Tämä on outoa. Tavallisuudesta poikkeavaa."
Paras selitys lisääntyneisiin pakkoperhekuntoutuksiin ja muihinkin havaittuihin ongelmiin lienee juuri asiantuntijauskoon, - valtaan ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva, kaikkialle ajettu systeeminen lastensuojelun toimintamalli, jonka vanavedessä lastensuojeluun juurrutetaan entistä tiukemmin myös ACE, traumaterapia ja muut psykoanalyyttiset opit.
Systeemisen lastensuojelumallin moniammatillinen yhteistyö kyseenalaisine arviointeineen unohtaa asiakkaiden oikeusturvan. Ongelmien ylisukupolvisuuden käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Huonoista tuloksista ja kasvavista oikeusturvaongelmista huolimatta malli on saanut rahoituksen ja se on tarkoitus levittää koko maahan.
Kirsikkana päältä kauniissa mutta sisältä silkossa kakussa on, että juuri Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
#systeeminen #lastensuojelun toimintamalli, #RSW, #Hackneynmalli, #Hackneynmallintulokset, #moniammatillinen yhteistyö, #sanoittaminen, #dialogisuus, #psykoanalyysi, #perheterapia, #ACE, #traumaterapia, #ongelmien ylisukupolvinen periytyvyys, #sosiaalinenperimä, #onnistuminenlastensuojelussa, #ArnonBentovim
#riskiperheet, #kiintymyssuhdeteoria
#LAPE #Lapsi- japerhepalvelujenmuutosohjelma
#perhekeskus #PerheetKeskiöön #Sukupuu #fabrikointi #ElinaAaltio #Lastensuojeluntiekartta #ammatillinenedunvalvonta
Lähteet:
Aaltio, Elina & Isokuortti, Nanne (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit - Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Työpaperi 33/2019. Helsinki: THL.
Aaltio, Elina & Isokuortti, Nanne (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamalli - Valtakunnallinen arviointi. Raportti 3/2019. Helsinki: THL
Alho- Konu, Sirkka ( 2005) ”HAASTETAAN ASIAKKAAT OMAN ELÄMÄNSÄ TEKIJÖIKSI” Perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20140598/urn_nbn_fi_uef-20140598.pdf
Fageström Katarina ( 2016) Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä, THL työpaperi 42/2016
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131498/URN_ISBN_978-952-302-778-7.pdf?sequence
Haarala, Jonna(2018) Systeeminen lastensuojelu? Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä muuttuvasta organisaatiosta, Jyväskylän yliopisto, opinnäytetyö
Hyväri, Tarja ( 2018) Asiakassuhteisiin syvyyttä systeemisellä lastensuojelulla - Työntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun vuorovaikutuksesta, opinnäytetyö
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63467/Hyv%C3%A4ri.Tarja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Isokuortti, Nanne ( 2018) Systeemisen lastensuojelun toimintamallin arviointitutkimuksen tuloksia Helsingistä, PKS-LAPE-hanke Loppuraportti
Jones, Ray ( 2015) ‘I’ve seen the reclaiming social work model cause service implosion’https://www.communitycare.co.uk/2015/04/09/ive-seen-local-authorities-reclaiming-social-work-model-caused-service-implosion/
Lahtinen, Pia; Männistö, Leena; Raivio, Marketta (2017) Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia, THL, työpaperi 7/2017
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132169/URN_ISBN_978-952-302-827-2.pdf?sequence=1
Mikkonen, Olli Syvelä, Kari (2019) TYÖNTEKIJÖIDEN KOKEMUKSIA SYSTEEMISESTÄ TOIMINTAMALLISTA LAPSEN PALVELUTARPEEN ARVIOINNISSA, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/227655/Opinn%C3%A4ytety%C3%B6_Mikkonen%20Olli_Syvel%C3%A4%20Kari.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Pukkio, Saana (7.6.2019) Systeeminen sosiaalityö lastensuojelussa-case Vantaa https://www.lastensuojelunkesapaivat.fi/materiaali/sites/4/lasten-suojelun-kesapaivat/Systeeminen-sosiaalityo-Vantaalla-.pdf
RSS Feed
