”Pienten lasten nuori äiti käyttäytyi sekavasti ja itsetuhoisesti. Itsekin tilastaan säikähtäneenä hän kertoi lääkärille toiveestaan päästä psykiatriselle osastolle hetkeksi rauhoittumaan.
Lääkärin vastaus oli yksiselitteinen ”En suosittele, koska sinulla on pieniä lapsia. Sosiaalityöntekijät vievät sinulta lapset, jos menet sinne.”
Sosiaalityön tutkija Laura Tiitisen mukaan ”Tässä lauseessa lääkäri siirtää kielteiset käsityksensä sosiaalityöstä potilaalle. Tiitinen väittää, että ” Huono maine on kuin tarttumatauti, joka leviää ja hankaloittaa sosiaalialan työtä verkostoissa. Sen taustalla on tietämättömyyttä, kertakokemuksia, huhuja ja ennakkoluuloja. Ihmiset uskovat niihin paremman tiedon puutteessa.”
Mielestäni lääkärin varoitus on aiheellinen. Tiitinen taas leimaa lukuisten asiakkaiden ja palvelujärjestelmässä työskentelevien toistuvat kokemukset psykiatrisen avuntarpeen ja hoitokontaktin käyttämisestä tekosyynä huostaanottoon tietämättömyydeksi, kertakokemuksiksi, huhuiksi ja ennakkoluuloiksi- lastensuojelun katteettomaksi kuvitellun huonon maineen rakentamiseksi.
Entä mitä ja kenen tietoa on se parempi tieto, jota Tiitinen peräänkuuluttaa poistamaan tätä ”tietämättömyyttä”?
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008).
Lastensuojelun työntekijät arvioivat ja dokumentoivat mielellään lasten ja vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.”
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi 10.11.2014 raportin Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja, joka kiteyttää alan puutteet.
Sen mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä.
”Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä, raportti kertoo.”
Tehdyt huostaanotot jäävät usein pysyviksi. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että vanhemmat eivät saa sijaishuollon kautta sellaista tukea mitä he tarvitsevat. Vastaavasti avohuollon puolelta riittäviä palveluita ei ole tarjolla, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Heinonen sanoo.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos vahvistaa lastensuojelusta varoittaneen lääkärin näkemyksen: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen. Se osoittaa hyvin millaisiin ongelmiin ! voidaan joutua kun lapsen edusta on tehty kaikkea hallitseva ”toiminnallinen velvoite”.”
Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen mukaan ”Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. . Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan. Lastensuojelussa on mahdollisuuksia tehdä paitsi oikein niin myös väärin.”
Lastensuojelulaitoksista karanneille kirkkorauhan turvanneen pastori Arpad Kovácsin mielestä siitä, että lastensuojelulle annetaan rajaton valta ja rajalliset resurssit, ei seuraa hyvää.
– Lastenkodeissa lapsia kohdellaan niin kuin vankilassa, eristystä, riisumista, ruumiintarkastuksia. Esimerkiksi päihteisiin viittaavan sanan käytöstä voi seurata eristysrangaistus. Tietyt musiikit ovat kiellettyjä, esimerkiksi tietyt rap-artistit. Sitten on lääkkeiden pakkosyöttöä, esimerkiksi ketipinoria syötetään. Meininki on suorastaan kuin vankilasta tai elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän.
– Ne perheet, jotka minulle soittavat, eivät vastusta edes huostaanottoja tai lasten sijoittamista muualle. Kyse on siitä, että heidän pienintäkään toivetta ei kuulla. On vaikka poliisin tutkintaa, että lasta on uhattu jossakin paikassa, sitäkään ei ole otettu huomioon.
Sosiaalityön tutkija Elina Pekkarinen on huolissaan lastensuojelusta puuttuvasta tutkimustiedosta: ”Lastensuojelussa kaivataan kipeästi tutkimustietoa erilaisista käytännöistä ja lastensuojelun asiakasprosesseista. Tarvitaan tietoa, joka auttaisi soveltamaan vaikuttavia menetelmiä ja toimenpiteitä. Vaikuttavuustietoa tarvitaan myös asiakkaiden näkökulmasta sekä sen kustannusten patoamiseen.
Lastensuojelutyön pyrkimyksenä tulisi olla häiriötilojen poistaminen ja oman työn tekeminen tarpeettomaksi. Yksi tapa poistaa häiriöitä on työskennellä emansipatorisesti – epätarkoituksenmukaisia tai vahingollisia rakenteita ja toimintatapoja purkaen. Lastensuojelun kentällä tarve emansipatoriselle tiedolle on akuutti. Tietoa osapuolten kokemuksista, edunvalvonnasta, osallisuudesta ja oikeuksista tarvitaan. Tarvitaan tietoa myös tekijöistä, jotka aiheuttava pahoinvointia tai estävät hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuden..Pahimmillaan epätietoisuus ja epävarmuus voi purkautua kyynisyytenä tai vihamielisyytenä asiakkaiden vaikeuksia kohtaan.”
Helsingin Sanomissa pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kummeksui artikkelissaan miksi lastensuojelua tarjotaan ratkaisuksi univaikeuksiinkiin ilman tietoa sen vaikuttavuudesta tai asiakkaiden kuulemista. Lindberg kirjoittaa Lääkärilehdessä: ”Lastensuojelu ei toimi lain mukaan, kun hoitosuunnitelmat jäävät tekemättä eikä edes lastensuojeluilmoituksia kyetä käsittelemään määräajassa. On turhanaikaista järjestää lastensuojelun asiakkaalle kuulemistilaisuuksiakaan ja kirjata huostaanotetun lapsen toiveita papereille, jos niitä ei aiotakaan ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Kun muutamissa kunnissa on alettu ottaa entisiä lastensuojelun asiakkaita mukaan toiminnan suunnitteluun, on sille laajalti hurrattu. Heidät on nimetty kokemusasiantuntijoiksi. Tarkoitus on hyvä, vaikka kysymykset esitetäänkin kymmenen vuotta liian myöhään.”
Lindberg peräänkuulutti toimintatapaa, jolla NYT lastensuojelussa asiakkaana olevien kokemusääni kantautuu lastensuojelussa.
Sirkka Rousu jakaa Lindbergin huolen asiakastiedon vähättelystä: ”Itse ymmärrän hyvin tätä kummeksuntaa ja peräänkuulutusta, sillä onhan aika erikoista ettei asiakkaiden kokemustietoa kerätä vieläkään (eikä ole kerätty) systemaattisesti lastensuojelun kehittämiseksi. Tällaiseen kehottaa myös lastensuojelulaki (8§). Systemaattinen työote tulee olla koko organisaatiossa, ja asiakastietojärjestelmästä pitää saada ulos myös asiakkaan asiantuntijatietoa mm. asiakassuunnitelmien arviointikeskustelujen kirjauksista. Ei pitäisi olla ongelma tietoyhteiskunnassa?”
Kirjailija Maria Syvälän mukaan ”Kattavalla asiakaskokemusten kartoittamisella on kiire, sillä jo joulukuussa 2013 eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen listasi 10 keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet olivat listalla kakkosena heti vanhustenhoidon jälkeen. Jääskeläinen tarkensi ongelmia mainiten lastensuojelun osalta yleisen voimavarojen puutteen, sijaishuollon riittämättömän valvonnan, mielenterveyspalveluiden ja avohuollon tukipalveluiden riittämättömyyden sekä työntekijöiden vähäisyyden, suuren vaihtuvuuden, puutteellisen koulutuksen ja kokemuksen. Ongelmalliseksi hän katsoi myös sen, että oikeusprosessit, erityisesti olosuhdeselvitykset, viipyvät.”
Lokakuun Liike selvittää parhaillaan asiakkaiden kokemuksia sosiaalipalvelujärjestelmästä. Rakenteellisessa sosiaalityössä tiedon tuottamiselle ja välittämiselle ominaista on marginalisoitujen näkökantojen esiintuonti ja sosiaalinen raportointi yksittäistapausten pohjalta. Lokakuun Liikkeen toimintaa voi pitää rakenteellisena ja emansipatorisena sosiaalityönä. Liike nostaa esiin marginalisoitujen kokemuksia sekä asenteita ja toimenpiteitä, joita marginalisoituihin kohdistetaan. Se pyrkii kohentamaan sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa ja muuttamaan sosiaalityön eriarvoistavia, syrjiviä ja vahingollisia käytäntöjä ja rakenteita. Rakenteellinen sosiaalityö on siis olennainen väline demokratian toteutumiselle.
Mahdollisuudet toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä etenkin kunnallisen sosiaalialan kontekstissa on kuitenkin todettu vähäisiksi tai jopa mahdottomiksi. Karen Healeyn (2010) ja Hille Koskelan (2009) mukaan sosiaalityö onkin uusliberalistisen riskiregiimin myötä muuttumassa ihmisten auttamisesta riskien ja rekistereiden hallinnaksi ja riskibisnekseksi ja -markkinoiksi. Klassisen sosiaalityön ja sen eetoksen vastaisia anti-social work -piirteitä on löydettävissä yhä enemmän sosiaalityön sisältä, ei vain sosiaalityön julkisesta arvostelusta.
Sosiaalityö ja sen julkisuuskuva hyötyisi suuresti asiakastiedon käyttöönotosta ja nopeammasta reagoinnista raportoituihin ongelmiin. Avoin viestintä ja epäkohtiin tarttuminen, moniasiantuntijuus ja menettelytapojen eettisyys ja lakisidonnaisuus loisivat edellytyksiä rakenteelliselle sosiaalityölle ja vahvistaisivat sosiaalityön osaamista, hyvää julkisuuskuvaa, mandaattia ja legitimiteettiä, herättäisivät aitoa turvallisuudentunnetta asiakkaissa, sitouttaisivat työntekijöitä, parantaisivat työilmapiiriä ja säästäisivät inhimillisiä ja taloudellisia resursseja.
On huolestuttavaa, jos sosiaalityön tutkijatkin leimaavat kokeneiden ammattilaisten toistuvat huolestuttavat havainnot ja asiakkaiden kokemustiedon lastensuojelun väärinkäytöksistä tietämättömyydeksi, kertakokemuksiksi, huhuiksi ja ennakkoluuloiksi.
Kutsutaanko tänään mielenterveytensä hoidon takia laittomasti huostaanotetut vasta 10-20 vuoden päästä lastensuojelupäiville kertomaan mikä meni vikaan sosiaali- ja terveyspalvelujen integroinnissa vai voisiko varoitussignaaleihin järjestelmän vioista puuttua jo nyt ?
Vikojen korjaaminen on mahdotonta jos niitä koskevaa tietoa ei kuulla eikä oteta vakavasti.
Kysymme nyt kaikilta Lokakuun Liikkeen jäseniltä ja seuraajilta:
1. Oletko joskus hakenut psykiatrista apua?
2. Seurasiko psykiatrisen avun hakemisesta lastensuojelun asiakkuus a) välittömästi b) myöhemmin ?
3. Käytettiinkö psykiatrisen avun hakuasi/hoitokontaktia sijoituksen/huostaanoton perusteena?
4. Saitko tarvitsemaasi psykiatrista apua huostaanoton aikana?
5. Lopetettiinko huostaanotto hoidontarpeen loputtua?
Lähdeluettelo:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lasten_huostaanotoista_tuli_bisnesta_81551.html#media=81553
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/archives/02-2014
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/pirjon-blogi/archives/03-2014
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-tietosuoja-on-este-viranomaiset-eivat-saa-vaihtaa-tietoja/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-i-hyvaksikaytetty-tytto-huostaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-v-hanttiin-panemalla-tunsin-elavani
Lääkärin vastaus oli yksiselitteinen ”En suosittele, koska sinulla on pieniä lapsia. Sosiaalityöntekijät vievät sinulta lapset, jos menet sinne.”
Sosiaalityön tutkija Laura Tiitisen mukaan ”Tässä lauseessa lääkäri siirtää kielteiset käsityksensä sosiaalityöstä potilaalle. Tiitinen väittää, että ” Huono maine on kuin tarttumatauti, joka leviää ja hankaloittaa sosiaalialan työtä verkostoissa. Sen taustalla on tietämättömyyttä, kertakokemuksia, huhuja ja ennakkoluuloja. Ihmiset uskovat niihin paremman tiedon puutteessa.”
Mielestäni lääkärin varoitus on aiheellinen. Tiitinen taas leimaa lukuisten asiakkaiden ja palvelujärjestelmässä työskentelevien toistuvat kokemukset psykiatrisen avuntarpeen ja hoitokontaktin käyttämisestä tekosyynä huostaanottoon tietämättömyydeksi, kertakokemuksiksi, huhuiksi ja ennakkoluuloiksi- lastensuojelun katteettomaksi kuvitellun huonon maineen rakentamiseksi.
Entä mitä ja kenen tietoa on se parempi tieto, jota Tiitinen peräänkuuluttaa poistamaan tätä ”tietämättömyyttä”?
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan kouluikäisten lasten huostaanotoissa lapsen mielenterveyteen vedottiin jopa yli kolmasosassa tapauksia ja ikäryhmässä 13-18 -vuotiaat peräti puolessa tapauksista (Hiitola,Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008).
Lastensuojelun työntekijät arvioivat ja dokumentoivat mielellään lasten ja vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial- oikeudenkäyntiä.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä.
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa. Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.”
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi 10.11.2014 raportin Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja, joka kiteyttää alan puutteet.
Sen mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä.
”Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä, raportti kertoo.”
Tehdyt huostaanotot jäävät usein pysyviksi. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että vanhemmat eivät saa sijaishuollon kautta sellaista tukea mitä he tarvitsevat. Vastaavasti avohuollon puolelta riittäviä palveluita ei ole tarjolla, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Heinonen sanoo.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos vahvistaa lastensuojelusta varoittaneen lääkärin näkemyksen: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen. Se osoittaa hyvin millaisiin ongelmiin ! voidaan joutua kun lapsen edusta on tehty kaikkea hallitseva ”toiminnallinen velvoite”.”
Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen mukaan ”Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. . Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan. Lastensuojelussa on mahdollisuuksia tehdä paitsi oikein niin myös väärin.”
Lastensuojelulaitoksista karanneille kirkkorauhan turvanneen pastori Arpad Kovácsin mielestä siitä, että lastensuojelulle annetaan rajaton valta ja rajalliset resurssit, ei seuraa hyvää.
– Lastenkodeissa lapsia kohdellaan niin kuin vankilassa, eristystä, riisumista, ruumiintarkastuksia. Esimerkiksi päihteisiin viittaavan sanan käytöstä voi seurata eristysrangaistus. Tietyt musiikit ovat kiellettyjä, esimerkiksi tietyt rap-artistit. Sitten on lääkkeiden pakkosyöttöä, esimerkiksi ketipinoria syötetään. Meininki on suorastaan kuin vankilasta tai elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän.
– Ne perheet, jotka minulle soittavat, eivät vastusta edes huostaanottoja tai lasten sijoittamista muualle. Kyse on siitä, että heidän pienintäkään toivetta ei kuulla. On vaikka poliisin tutkintaa, että lasta on uhattu jossakin paikassa, sitäkään ei ole otettu huomioon.
Sosiaalityön tutkija Elina Pekkarinen on huolissaan lastensuojelusta puuttuvasta tutkimustiedosta: ”Lastensuojelussa kaivataan kipeästi tutkimustietoa erilaisista käytännöistä ja lastensuojelun asiakasprosesseista. Tarvitaan tietoa, joka auttaisi soveltamaan vaikuttavia menetelmiä ja toimenpiteitä. Vaikuttavuustietoa tarvitaan myös asiakkaiden näkökulmasta sekä sen kustannusten patoamiseen.
Lastensuojelutyön pyrkimyksenä tulisi olla häiriötilojen poistaminen ja oman työn tekeminen tarpeettomaksi. Yksi tapa poistaa häiriöitä on työskennellä emansipatorisesti – epätarkoituksenmukaisia tai vahingollisia rakenteita ja toimintatapoja purkaen. Lastensuojelun kentällä tarve emansipatoriselle tiedolle on akuutti. Tietoa osapuolten kokemuksista, edunvalvonnasta, osallisuudesta ja oikeuksista tarvitaan. Tarvitaan tietoa myös tekijöistä, jotka aiheuttava pahoinvointia tai estävät hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuden..Pahimmillaan epätietoisuus ja epävarmuus voi purkautua kyynisyytenä tai vihamielisyytenä asiakkaiden vaikeuksia kohtaan.”
Helsingin Sanomissa pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kummeksui artikkelissaan miksi lastensuojelua tarjotaan ratkaisuksi univaikeuksiinkiin ilman tietoa sen vaikuttavuudesta tai asiakkaiden kuulemista. Lindberg kirjoittaa Lääkärilehdessä: ”Lastensuojelu ei toimi lain mukaan, kun hoitosuunnitelmat jäävät tekemättä eikä edes lastensuojeluilmoituksia kyetä käsittelemään määräajassa. On turhanaikaista järjestää lastensuojelun asiakkaalle kuulemistilaisuuksiakaan ja kirjata huostaanotetun lapsen toiveita papereille, jos niitä ei aiotakaan ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. Kun muutamissa kunnissa on alettu ottaa entisiä lastensuojelun asiakkaita mukaan toiminnan suunnitteluun, on sille laajalti hurrattu. Heidät on nimetty kokemusasiantuntijoiksi. Tarkoitus on hyvä, vaikka kysymykset esitetäänkin kymmenen vuotta liian myöhään.”
Lindberg peräänkuulutti toimintatapaa, jolla NYT lastensuojelussa asiakkaana olevien kokemusääni kantautuu lastensuojelussa.
Sirkka Rousu jakaa Lindbergin huolen asiakastiedon vähättelystä: ”Itse ymmärrän hyvin tätä kummeksuntaa ja peräänkuulutusta, sillä onhan aika erikoista ettei asiakkaiden kokemustietoa kerätä vieläkään (eikä ole kerätty) systemaattisesti lastensuojelun kehittämiseksi. Tällaiseen kehottaa myös lastensuojelulaki (8§). Systemaattinen työote tulee olla koko organisaatiossa, ja asiakastietojärjestelmästä pitää saada ulos myös asiakkaan asiantuntijatietoa mm. asiakassuunnitelmien arviointikeskustelujen kirjauksista. Ei pitäisi olla ongelma tietoyhteiskunnassa?”
Kirjailija Maria Syvälän mukaan ”Kattavalla asiakaskokemusten kartoittamisella on kiire, sillä jo joulukuussa 2013 eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen listasi 10 keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet olivat listalla kakkosena heti vanhustenhoidon jälkeen. Jääskeläinen tarkensi ongelmia mainiten lastensuojelun osalta yleisen voimavarojen puutteen, sijaishuollon riittämättömän valvonnan, mielenterveyspalveluiden ja avohuollon tukipalveluiden riittämättömyyden sekä työntekijöiden vähäisyyden, suuren vaihtuvuuden, puutteellisen koulutuksen ja kokemuksen. Ongelmalliseksi hän katsoi myös sen, että oikeusprosessit, erityisesti olosuhdeselvitykset, viipyvät.”
Lokakuun Liike selvittää parhaillaan asiakkaiden kokemuksia sosiaalipalvelujärjestelmästä. Rakenteellisessa sosiaalityössä tiedon tuottamiselle ja välittämiselle ominaista on marginalisoitujen näkökantojen esiintuonti ja sosiaalinen raportointi yksittäistapausten pohjalta. Lokakuun Liikkeen toimintaa voi pitää rakenteellisena ja emansipatorisena sosiaalityönä. Liike nostaa esiin marginalisoitujen kokemuksia sekä asenteita ja toimenpiteitä, joita marginalisoituihin kohdistetaan. Se pyrkii kohentamaan sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa ja muuttamaan sosiaalityön eriarvoistavia, syrjiviä ja vahingollisia käytäntöjä ja rakenteita. Rakenteellinen sosiaalityö on siis olennainen väline demokratian toteutumiselle.
Mahdollisuudet toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä etenkin kunnallisen sosiaalialan kontekstissa on kuitenkin todettu vähäisiksi tai jopa mahdottomiksi. Karen Healeyn (2010) ja Hille Koskelan (2009) mukaan sosiaalityö onkin uusliberalistisen riskiregiimin myötä muuttumassa ihmisten auttamisesta riskien ja rekistereiden hallinnaksi ja riskibisnekseksi ja -markkinoiksi. Klassisen sosiaalityön ja sen eetoksen vastaisia anti-social work -piirteitä on löydettävissä yhä enemmän sosiaalityön sisältä, ei vain sosiaalityön julkisesta arvostelusta.
Sosiaalityö ja sen julkisuuskuva hyötyisi suuresti asiakastiedon käyttöönotosta ja nopeammasta reagoinnista raportoituihin ongelmiin. Avoin viestintä ja epäkohtiin tarttuminen, moniasiantuntijuus ja menettelytapojen eettisyys ja lakisidonnaisuus loisivat edellytyksiä rakenteelliselle sosiaalityölle ja vahvistaisivat sosiaalityön osaamista, hyvää julkisuuskuvaa, mandaattia ja legitimiteettiä, herättäisivät aitoa turvallisuudentunnetta asiakkaissa, sitouttaisivat työntekijöitä, parantaisivat työilmapiiriä ja säästäisivät inhimillisiä ja taloudellisia resursseja.
On huolestuttavaa, jos sosiaalityön tutkijatkin leimaavat kokeneiden ammattilaisten toistuvat huolestuttavat havainnot ja asiakkaiden kokemustiedon lastensuojelun väärinkäytöksistä tietämättömyydeksi, kertakokemuksiksi, huhuiksi ja ennakkoluuloiksi.
Kutsutaanko tänään mielenterveytensä hoidon takia laittomasti huostaanotetut vasta 10-20 vuoden päästä lastensuojelupäiville kertomaan mikä meni vikaan sosiaali- ja terveyspalvelujen integroinnissa vai voisiko varoitussignaaleihin järjestelmän vioista puuttua jo nyt ?
Vikojen korjaaminen on mahdotonta jos niitä koskevaa tietoa ei kuulla eikä oteta vakavasti.
Kysymme nyt kaikilta Lokakuun Liikkeen jäseniltä ja seuraajilta:
1. Oletko joskus hakenut psykiatrista apua?
2. Seurasiko psykiatrisen avun hakemisesta lastensuojelun asiakkuus a) välittömästi b) myöhemmin ?
3. Käytettiinkö psykiatrisen avun hakuasi/hoitokontaktia sijoituksen/huostaanoton perusteena?
4. Saitko tarvitsemaasi psykiatrista apua huostaanoton aikana?
5. Lopetettiinko huostaanotto hoidontarpeen loputtua?
Lähdeluettelo:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lasten_huostaanotoista_tuli_bisnesta_81551.html#media=81553
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/archives/02-2014
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/pirjon-blogi/archives/03-2014
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-tietosuoja-on-este-viranomaiset-eivat-saa-vaihtaa-tietoja/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-i-hyvaksikaytetty-tytto-huostaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-v-hanttiin-panemalla-tunsin-elavani
RSS Feed
