Haastattelimme juttua varten kahta Voikukkia-toiminnassa mukana ollutta äitiä; Mareena Heinosta ja Riikka Kemppistä.
Heinonen koki hyötyvänsä Voikukkia-ryhmästä ja on kouluttautunut myöhemmin itse ryhmänohjaajaksi.
Kemppinen puolestaan koki Voikukkia-ryhmän aivopesuna. Hänen mukaansa ohjaajat pyrkivät vaikuttamaan voimakkaasti ryhmän vanhempien mielipiteisiin ja näkemyksiin:
”Huostaanotto olisi pitänyt nähdä vain apuna ja uskoa, että sosiaalityöntekijät tekevät vain hyvää.”
Heinonen koki hyötyvänsä Voikukkia-ryhmästä ja on kouluttautunut myöhemmin itse ryhmänohjaajaksi.
Kemppinen puolestaan koki Voikukkia-ryhmän aivopesuna. Hänen mukaansa ohjaajat pyrkivät vaikuttamaan voimakkaasti ryhmän vanhempien mielipiteisiin ja näkemyksiin:
”Huostaanotto olisi pitänyt nähdä vain apuna ja uskoa, että sosiaalityöntekijät tekevät vain hyvää.”
Ryhmäläinen vai asiakas?
Kemppinen ei kokenut sopivansa huostaäidin stereotypiaan lainkaan, mutta tunnisti huostaaanoton synnyttämän avuntarpeensa. Sitä ennen hän oli menestyvä virkanainen, jolla ei ollut ongelmia päihteiden, mielenterveyden, elämänhallinnan tai lain kanssa. Lastensuojeluasiakkuuden aloitti ex-puolison valheellinen väittämä, jota ei koskaan suostuttu poistamaan asiakaskirjauksista.
Aluksi Kemppistä ei haluttu mukaan ryhmään hänen mielipiteidensä vuoksi, joita ryhmänohjaajat pitivät liian jyrkkinä. Kemppinen nimittäin ilmoitti kannattavansa huostaanottoja päihdeongelmaisilta vanhemmilta. Peruutuspaikka kuitenkin järjestyi sen jälkeen, kun Kemppinen valitti asiasta hankkeen koordinaattoreille.
Mareena Heinosen mukaan ”ryhmässä pitää pystyä suhtautumaan kunnioittavasti myös muihin ryhmäläisiin, riippumatta siitä, mitkä kenenkin huostaanoton taustat on. Ei siinä ole kyse siitä, etteikö saisi olla kriittinen, vaan siitä, että Voikukkia-ryhmän on kuitenkin tarkoitus toimia vanhemmuutta vahvistavana myös niille, joilta lapset on syystäkin otettu huostaan”.
Heinonen korostaa ryhmätoiminnan ja asiakkuuden erillisyyttä: ”Joskus on ihan ymmärrettävää, että raivo kaikkia lastensuojelun tai koko kunnan tai sosiaalialan työntekijöitä kohtaan on niin suuri, ettei pysty näkemään eroa ryhmän ja taistelun välillä. Ryhmä on kuitenkin erillinen juttu siihen varsinaiseen asiakkuuteen nähden. Sitä kautta ei voi vaikuttaa päätöksiin tai työntekijöihin. ”
Entä osaavatko sijaishuoltoa ja lastensuojelua edustavat ryhmänohjaajat erottaa kontrollin ja tuen ja roolinsa lastensuojelun työntekijöinä ja vanhempien tukijoina? Vaaditaanko heiltä kykyä tai halua asiakas- ja ryhmätyöprosessin erottamiseen? Typistyykö vanhempien vertaisryhmä sittenkin vain arvioinnin ja tiedonkeruun kanavaksi huostaanoton jatkamisperusteiden löytämiseksi?
Puuttuva tietosuoja?
Kemppisen mukaan ryhmässä annettiin tyhjiä lupauksia ja turhaa toivoa. Ohjaaja toisteli lausetta ”me halutaan vaan auttaa”, muttei kyennyt yksilöimään mitä, miten, missä ja milloin apua järjestyisi.
Viimeinen niitti Kemppiselle oli, kun ohjaaja tonki luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Mareena Heinosen mukaan perustelu on kestämätön, sillä ryhmien toiminnan tulisi perustua luottamukseen ja vanhempien oman kokemuksen kunnioittamiseen.
”Mua kiehuttaa ihan todella, että jossain Voikukkia-nimeä käytetään kuvaamasi tapaiseen toimintaan, sillä Voikukkia-toiminnassa eettiset periaatteet on tarkasti määritelty ja jokaisen koulutuksen läpi käyneen tiedossa. Voikukkia on suojattu nimi ja sitä nimitystä ryhmästä käyttäessä sitoutuu noihin periaatteisiin. Jos näin jossain toimitaan, on siihen syytä ehdottomasti puuttua. Toisaalta, jos asenteeet on syvältä, löytyy aina keinoja kiertää niin lain henkeä kuin lakipykäliäkin.”
Tavoitteena huostaanoton hyväksyminen?
Ongelmia tietovuotoriskin lisäksi VOIKUKKIA-toiminnassa on aiheuttanut ryhmien tavoite: huostaanoton hyväksyminen. Pitäisikö siis vanhempien hyväksyä väärin perustein tehty laitonkin huostaanotto?
Mareena Heinonen kommentoi tavoitetta näin: ”Ryhmän tarkoituksena on auttaa vanhempaa hyväksymään elämäntilanteensa, ei niinkään huostaanottopäätöstä tai sen perusteluita. Siis samoin kuin jos ihminen on vaikka joutunut onnettomuuteen, pääsee hän elämässään eteenpäin hyväksyttyään, että kolari on tapahtunut. Se ei tarkoita sitä, että huostaanottoa pitäisi hyväksyä tai taistelua sen purkamiseksi lopettaa.”
Riikka Kemppinen puolestaan pitää Voikukkia-toimintaa tuen kontrollilla korvanneen lastensuojelukoneiston jatkeena, jossa asiakkaita puukotetaan selkään – ei aitona apuna.
Hän on väsynyt lastensuojeluun ja menettänyt luottamuksensa niin viranomaistoimintaan kuin oikeusjärjestelmään.
Kun hän taisteli huostaanottoa vastaan, hänet syyllistettiin huonoksi äidiksi, joka ei ymmärrä lapsen parasta. Kun hän vuosien jälkeen halusi irtautua taistelusta ja valituskierteestä ja jättää vallan ja vastuut lastensuojelulle, hän muuttui yhtäkkiä, lapsensa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, lastensuojelulle tarpeelliseksi – mutta oli edelleenkin huono äiti. Sosiaalityöntekijän mukaan vain huono äiti haluaa luopua lapsen huoltajuudesta.
Ensimmäinen osa: VOI KU(R)KKIA - vanhempien kuntoutusta vai valvontaa?
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Kemppinen ei kokenut sopivansa huostaäidin stereotypiaan lainkaan, mutta tunnisti huostaaanoton synnyttämän avuntarpeensa. Sitä ennen hän oli menestyvä virkanainen, jolla ei ollut ongelmia päihteiden, mielenterveyden, elämänhallinnan tai lain kanssa. Lastensuojeluasiakkuuden aloitti ex-puolison valheellinen väittämä, jota ei koskaan suostuttu poistamaan asiakaskirjauksista.
Aluksi Kemppistä ei haluttu mukaan ryhmään hänen mielipiteidensä vuoksi, joita ryhmänohjaajat pitivät liian jyrkkinä. Kemppinen nimittäin ilmoitti kannattavansa huostaanottoja päihdeongelmaisilta vanhemmilta. Peruutuspaikka kuitenkin järjestyi sen jälkeen, kun Kemppinen valitti asiasta hankkeen koordinaattoreille.
Mareena Heinosen mukaan ”ryhmässä pitää pystyä suhtautumaan kunnioittavasti myös muihin ryhmäläisiin, riippumatta siitä, mitkä kenenkin huostaanoton taustat on. Ei siinä ole kyse siitä, etteikö saisi olla kriittinen, vaan siitä, että Voikukkia-ryhmän on kuitenkin tarkoitus toimia vanhemmuutta vahvistavana myös niille, joilta lapset on syystäkin otettu huostaan”.
Heinonen korostaa ryhmätoiminnan ja asiakkuuden erillisyyttä: ”Joskus on ihan ymmärrettävää, että raivo kaikkia lastensuojelun tai koko kunnan tai sosiaalialan työntekijöitä kohtaan on niin suuri, ettei pysty näkemään eroa ryhmän ja taistelun välillä. Ryhmä on kuitenkin erillinen juttu siihen varsinaiseen asiakkuuteen nähden. Sitä kautta ei voi vaikuttaa päätöksiin tai työntekijöihin. ”
Entä osaavatko sijaishuoltoa ja lastensuojelua edustavat ryhmänohjaajat erottaa kontrollin ja tuen ja roolinsa lastensuojelun työntekijöinä ja vanhempien tukijoina? Vaaditaanko heiltä kykyä tai halua asiakas- ja ryhmätyöprosessin erottamiseen? Typistyykö vanhempien vertaisryhmä sittenkin vain arvioinnin ja tiedonkeruun kanavaksi huostaanoton jatkamisperusteiden löytämiseksi?
Puuttuva tietosuoja?
Kemppisen mukaan ryhmässä annettiin tyhjiä lupauksia ja turhaa toivoa. Ohjaaja toisteli lausetta ”me halutaan vaan auttaa”, muttei kyennyt yksilöimään mitä, miten, missä ja milloin apua järjestyisi.
Viimeinen niitti Kemppiselle oli, kun ohjaaja tonki luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Mareena Heinosen mukaan perustelu on kestämätön, sillä ryhmien toiminnan tulisi perustua luottamukseen ja vanhempien oman kokemuksen kunnioittamiseen.
”Mua kiehuttaa ihan todella, että jossain Voikukkia-nimeä käytetään kuvaamasi tapaiseen toimintaan, sillä Voikukkia-toiminnassa eettiset periaatteet on tarkasti määritelty ja jokaisen koulutuksen läpi käyneen tiedossa. Voikukkia on suojattu nimi ja sitä nimitystä ryhmästä käyttäessä sitoutuu noihin periaatteisiin. Jos näin jossain toimitaan, on siihen syytä ehdottomasti puuttua. Toisaalta, jos asenteeet on syvältä, löytyy aina keinoja kiertää niin lain henkeä kuin lakipykäliäkin.”
Tavoitteena huostaanoton hyväksyminen?
Ongelmia tietovuotoriskin lisäksi VOIKUKKIA-toiminnassa on aiheuttanut ryhmien tavoite: huostaanoton hyväksyminen. Pitäisikö siis vanhempien hyväksyä väärin perustein tehty laitonkin huostaanotto?
Mareena Heinonen kommentoi tavoitetta näin: ”Ryhmän tarkoituksena on auttaa vanhempaa hyväksymään elämäntilanteensa, ei niinkään huostaanottopäätöstä tai sen perusteluita. Siis samoin kuin jos ihminen on vaikka joutunut onnettomuuteen, pääsee hän elämässään eteenpäin hyväksyttyään, että kolari on tapahtunut. Se ei tarkoita sitä, että huostaanottoa pitäisi hyväksyä tai taistelua sen purkamiseksi lopettaa.”
Riikka Kemppinen puolestaan pitää Voikukkia-toimintaa tuen kontrollilla korvanneen lastensuojelukoneiston jatkeena, jossa asiakkaita puukotetaan selkään – ei aitona apuna.
Hän on väsynyt lastensuojeluun ja menettänyt luottamuksensa niin viranomaistoimintaan kuin oikeusjärjestelmään.
Kun hän taisteli huostaanottoa vastaan, hänet syyllistettiin huonoksi äidiksi, joka ei ymmärrä lapsen parasta. Kun hän vuosien jälkeen halusi irtautua taistelusta ja valituskierteestä ja jättää vallan ja vastuut lastensuojelulle, hän muuttui yhtäkkiä, lapsensa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, lastensuojelulle tarpeelliseksi – mutta oli edelleenkin huono äiti. Sosiaalityöntekijän mukaan vain huono äiti haluaa luopua lapsen huoltajuudesta.
Ensimmäinen osa: VOI KU(R)KKIA - vanhempien kuntoutusta vai valvontaa?
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
☞ Lastensuojelun puhtauskultti
☞ Valesossujen valeasiakkaat
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ Kiitos kun ette tappaneet!
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ 100 shades of grey - sosiaalityön seksuaalikäsityksiä ohjaavat arvot ja ideologiat
☞ Eerikan murha vie byrokraatit käräjille - lue nimet!
☞ Yhteiskunnan vastuu Eerikan tapauksessa
☞ Valesossujen valekirjaukset
☞ Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
