
Hackneyn mallista on tullut keino lykätä lastensuojelun väistämätöntä reformia ja pelata lisää aikaa sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneen lastensuojelun vallan- ja reviirinlaajennushankkeille.
Psykoanalyyttinen perheterapia on ollut pitkään yleisimmin käytetty orientaatio ja terapia freudilaisen psykokulttuurin ja psykoanalyysin syövyttämässä lastensuojelussa.
Jostakin syystä Hackneyn malliakin hallitsevaa perheterapeuttista orientaatiota kuitenkin hehkutetaan mediassa lastensuojelun uutena "jättimuutoksena" vaikka oikeampi termi olisi vanha jättipuutos.
Juuri psykoanalyyttista perheterapiaa voi yhdessä hallinto- oikeusmenettelyn ja valvomattoman asiantuntijavallan kanssa pitää nykyisen lastensuojelukriisin ja lisääntyvien oikeusturvaongelmien syynä.
Lokakuun Liike on esittänyt moneen otteeseen huolensa siitä, että:
-Hackneyn malliin liittyvä runsas arviointi kyseenalaisilla menetelmillä muodostaa asiakkaille selkeän oikeusturvariskin.
-Asiakaslähtöisyys esiintyy mallissa vain päälleliimattuna käsitteenä. Mallista saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
-Malli muodostaa uhan asiakkaiden tietosuojalle. Työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan automaattisesti jalostuvan tiedon runsautta.
-Työntekijät- eivät asiakkaat- saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin.
- Mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" ilman suunnitelmaa siitä, miten lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata.
-Malli, joka vaatii useita työntekijöitä (6-8 kpl) per perhe on hyvin kallis eikä kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka.
-Systeemisen lastensuojelun toimintamallin juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva.
-Erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö on mahdotonta nykytilanteessa, jossa työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin
-Psykoanalyysi tuo systeemiseen malliin virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina.
- Systeemistä perheterapiaa voi pitää suorastaan vaarallisena perheväkivallan ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta( Husso 1994; Nousiainen 1998).
- Mallin vaarana on, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan.
Päivi Petrelius syöttää pajunköyttä
Hackneyn mallia ahkerasti lobannut THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius myöntää YLEn haastattelussa osan Hackneyn mallia seuranneista ongelmista mutta vähättelee niitä. Hänen mielestään uuteen malliin kannattaa panostaa, vaikka se maksaakin.
– Aluksi voi näyttää siltä, että kustannukset jopa nousevat, Petrelius sanoo.
"Kustannusten nousu aiheutuu paitsi asiakasmäärien pienentämisestä, myös siitä, että joillakin paikkakunnilla intensiivisempi työ perheiden kanssa on aluksi johtanut hieman yllättäen kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvuun."( YLE, 14.5.2018)
Vailla minkäänlaista näyttöä Petrelius yrittää uskotella että Hackneyn mallin seurauksena tapahtunut lastensuojelun kustannusten kasvu ja sijoitusten lisääntyminen liittyisi vain mallin aloitukseen ja sijoitusmäärä asettuisi itsestään "sopivalle tasolle" mallin juurruttamisen myötä.
Paljon todennäköisempää on, että Hackneyn mallin myötä lisääntyneet kustannukset ja sijoitukset ovat pysyvä tai jopa kasvava ilmiö ja mallin itsensä tulosta. Tästä varoittaa myös mallia kehittänyt ja tutkinut professori Ray Jones, jolle pitäisi raportoida mallin "suomettumisesta." Mallin vaatimaa kaikkien virkojen laittamista uudelleen hakuun ja kattavaa ulkopuolista tutkimusarviointia ei toteuteta Suomessa.
Suomessa mallin vaatimat muutokset on vesittyneet ja vesittyvät edelleen vain työntekijöiden ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
Petrelius ehdottaa lastensuojeluun lisää virkoja vaikka tietää varsin hyvin, että sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Miksi sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityöntekijöiden moniammatillista yhteistyötä ja moniammatillisia asiantuntijatyöryhmiä tarvitaan lisää tilanteessa, jossa moniammatillisuus on osoittautunut vakavaksi joukkoharhaksi, jota on hallinnut enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden arjen intressit?
EIT:n ja YK:n lapsen oikeuksien ja CEDAW- komitean Suomelle antamia huomautuksia vasten omituista on myös Petreliuksen valitus lastensuojelutyön juridisoitumisesta.
Väitöskirjassaan Petrelius myöntää, että sosiaalityöntekijän toimintaa ei voida mieltää vastaamiseksi toisen ”autenttiisiin tarpeisiin” vaan sosiaalityöntekijä määrittelee käsiteltävät ongelmat aina enemmän tai vähemmän siten, että ”moraalinen ja juridinen oikeutus siihen, että työntekijä puuttuu asiaan tulee perustelluksi” ( 2005, 168).
Eikö juridisoituminen ole hyvä asia tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä?
Miksi näennäistä sukupuolineutraaliutta arvostellut Petrelius, joka oli vielä nuorena (2004;2005) huolissaan siitä, ettei naisia huomioida sosiaalipalvelujärjestelmässä itseisarvollisesti vaan ainoastaan hoivarooliensa kautta on lähtenyt suoltamaan valheellisia mallinnuksia yksinhuoltajaäitejä kyykyttävästä perhetyöstä ja perhekuntoutuksesta ja markkinoimaan patakonservatiivista psykoanalyyttista perheterapiaa, jossa parisuhdeväkivaltaa kokeneet naiset ovat mm. Marita Husson (1994) ja Virve Nousiaisen (1998) mukaan kokeneet näkemyksensä tulleen sivuutetuksi tai mitätöidyksi?
THL suurselvitys osoitti, että Suomessa huostaanotot kestävät koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Jos huostaanottopäätös tehdään, se puretaan todella harvoin. Kerran tehty huostaanotto jatkuu usein lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.
Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.
Hackneyn mallin piloteissa tehdyt huostaanotot jäävät siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä pysyviksi- ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvu Hackneyn mallin myötä ei ole yllätys Lokakuun Liikkeelle, joka ennusti mallin lisäävän sijoituksia, lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia. Liike osasi myös laskea ja kertoa, että mallin mediassa hehkutettu sijoitusten väheneminen on laskuvirheen tulosta.
Psykoanalyyttiseen perheterapeuttiseen orientaatioon perustuvaa Hackneyn mallia eli systeemistä lastensuojelun toimintamallia pilotoidaan parhaillaan 40:llä paikkakunnalla Suomessa ja malli on SOS- lapsikylän perhekumppanin ja Tajua mut- huoliliputuksen tavoin tarkoitus levittää koko maahan.
YLE kertoo kuinka "Mäntsälässä ja Pornaisissa Uudellamaalla on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een. Samalla kulut ovat vähentyneet 4,1 miljoonasta eurosta 2,9 miljoonaan".
Ylen uutisten mukaan jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.
Hackneyn malli lisäsi huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia
Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Mikäli Mäntsälässä neljän työntekijän yhteensä noin 200 asiakasta maksoivat 4,1 miljoonaa ja Hackenyn mallin myötä 45-60:een vähentyneet asiakkaat maksavat 2,9 miljoonaa myöskään kustannukset suhteessa asiakasmäärään eivät ole vähentyneet vaan nousseet.
Annettujen tietojen perusteella Hackneyn malli on siis kasvattanut sekä huostaanottojen että lastensuojelun kustannusten määrää suhteessa asiakaslukuun.
Miten on mahdollista, että JSN:n journalistisiin ohjeisiin mm. faktantarkastukseen sitoutuneet HS:n Maija Aalto, YLE:n Sari Virtanen ja Riina Kasurinen, Satakunnan Kansan Ville Hammarberg ja lukuisat muut ylistäviä juttuja ja viranomaistiedotteita Hackneyn mallin suomalaisversiosta julkaisseet toimittajat eivät ole huomanneet hehkuttamansa mallin tuottamaa lastensuojelun kustannusten ja sijoitusten lisääntymistä eivätkä lukuisia mallin kanssa samaan aikaan ilmaantuneita oikeusturvaongelmia?
Lastensuojelun tukihenkilöiden mukaan Hackneyn mallin myötä perheiden avunpyynnöt virheellisesti psykiatrisina tapauksina hoidetuista neurologisista häiriöistä kärsivistä erityislapsista ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista (jotka ovat Hackneyn mallissa pakollisia) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä. 95 prosenttia pitää niitä vanhempien vikana.
Miksi niin monet päättäjät haluavat päinvastaisesta tutkimustiedosta huolimatta uskoa, että huostaanotot ja niiden ylläpidon onnistumiseksi mieltävät sosiaalityöntekijät ja muut psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastensuojelutoimijat kykenisivät vähentämään huostaanottoja tai takaamaan lapsille käyvän hoidon?
Lastensuojelun laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Hackneyn mallin arviointi puutteellista
Hackney- pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio. Kattavaa ulkopuolista tutkimusarviointia mallista ei Suomessa aiota tehdä , luultavasti siksi, että se estäisi huonojen tulosten fabrikoimisen paremmiksi.
Jos malli on niin tuloksellinen kuin siitä annetut lehdistötiedotteet kertovat, miksi tarkkoja lukuja asiakas- ja työntekijämäärien ja kustannusten ja huostaanottojen määrän muutoksista ja suhteista ei ole julkistettu, jotta kansalaiset pääsisivät toteamaan tulokset omin silmin? Eivätkö lehdistölle lähetetyt tiedotteet lastensuojelun onnistumisista ( jotka Suomessa julkaistaan uutisina ilman lähdekritiikkiä) edellytä taustakseen mitään tutkittua tietoa silloin kun tiedotteen tekijänä on jokin lastensuojelutaho?
Aaltio päätteli kehittämäänsä toimintakykymittaria koskevassa tutkimuksessa, että vanhemman lastensuojelun aikana lisääntynyt kuormitus johtuu (oletetusta) lapsuudenaikaisen kuormituksen heijastumasta eikä esim. tehdyistä lastensuojelutoimista tai lastensuojelun provokaatioista. Sisältääkö myös Hackneyn mallin arviointi samanlaisia päättelyvirheitä ja yrityksiä puolustella lastensuojelun huonoja käytäntöjä?
Aaltio puolustelee harjoitettua sosiaalipolitiikkaa esim. lastensuojelun järjetöntä tuhlausta William J. Baumolin teorialla, jonka mukaan sosiaalipalvelujen huono tuottavuus on niiden ydinolemus ja kaikkeen, mitä tuotetaan, on varaa, joten rahoitusta kalliille ja tuottamattomille asiantuntijavaltaisille palveluille tulee vain lisätä!
Ei ihme, että Aaltio on valittu arvioimaan juuri Hackneyn mallia. Hänen visionsa hyvinvoinnin uudesta järjestyksestä on Hackneyn mallin tavoin kovin asiantuntijalähtöistä ja -valtaista. Se sisältää hienoja mutta utopistisia tavoitteita, sivuuttaa perheen merkityksen ja roolin ensisijaisena turvaverkkona ja siirtää valvomatonta valtaa ja avoimen kulupiikin sosiaalisektorille ja sen asiantuntijoille.
Logiikassa säästämällä ei kuitenkaan säästä.
Millään yhteisöllä ei ole varaa toimimattoman lastensuojelun tuottamaan syrjäytymiseen ja yhteiskuntarauhan menetykseen.
Lastensuojelussa kehitetään työntekijöiden- ei perheiden- tukea
Lastensuojelun kehittämishankkeiden tavoitteena on yleensä perheiden tuen sijaan lastensuojelun työntekijöiden tai sijaishuollon tuki. Myös Hackneyn mallia markkinoidaan sen työntekijöille- ei asiakkaille- aiheutuvilla eduilla: lisääntyvänä alalle hakeutumisella, työssä jaksamisella ja -viihtyvyydellä, urakehityksellä jne. Lakisidonnaisuus, käytännönläheisyys, tutkimusperusta, laillisuusvalvonta ja asiakkaiden resursointi ja näkökulma tuntuu puuttuvan mallista kokonaan.
Suuntaamalla resurssit jälleen kerran avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille rapautetaan sosiaalityön vaikuttavuutta, mandaattia ja legitimiteettiä ja pohjustetaan eriarvoisuuden syvenemistä, luottamuspulaa ja uutta sisällissotaa.
Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvonta on edesauttanut pahenevaa ongelmaa.
Juuri asiantuntijavaltaista, tutkimatonta, valvomatonta, virheelliseen tietoperustaan uskovaa ja lakeja kunnioittamatonta lastensuojelua resursoimalla on tuotettu nykyinen käsittämätön huostaanottomäärä, lastensuojelun ja perhepalveluiden syvenevä kriisi ja veronmaksajien kasvava kulutaakka.
Onko lastensuojelun jo miljardin vuodessa maksavien kustannusten ja lasten lähisuhteet, terveydenhuollon ja koulutuspolut vaarantavien kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvua pidettävä lastensuojelun "onnistumisena" ja sosiaalityöntekijöiden etuna?
Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisi uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta, vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.
Edullista Imatran mallia ei positiivisista asiakaspalautteista ja todistetuista kustannussäästöistä huolimatta valtakunnallistettu. Sen sijaan asiantuntijalähtöistä ja kallista Hackeneyn mallia, jonka asiakaspalautteita ei ole tutkittu, juurrutetaan kaikkialle Suomeen.
Vaikuttaa sitä, että sosiaalityön tavoitteeksi on tullut perheiden auttamisen sijaan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta ja imagonkiillotus.
Sosiaalityöntekijät ovat pääsääntöisesti vastustaneet perheiden tarvitsemaa konkreettista kodinhoidollista apua osana sosiaalityötä pelätessään alansa statuksen ja palkan laskemista. Näin tapahtui mm. Imatralla ja aiemmin perhetyön rantautuessa Suomeen.
Perheiden konkreettisten avun muotojen katoaminen ja korvautuminen arvioinnilla, erilaisilla puhehoidoilla ja huostaanotoilla onkin sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden seurausta.
Näitä vallan- ja reviirinlaajennushankkeita ei tule enää rahoittaa veronmaksajien pussista lasten ja perheiden hyvinvoinnin kustannuksella.
Panostus kaikkeen muuhun kuin sosiaalitoimeen, eli päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempien tukiryhmiin ym. olisi sijoittamista lapseen.
Tämä edellyttää, että valtiovalta ohjaa kuntia, siten että se ei rahoita menettelyjä, jotka lisäävät ongelmia.", kirjoittaa varatuomari Leeni Ikonen.
Vanhoja psykoanalyysin asenneongelmia kierrättävän Hackneyn muotivillityksen rahoittamisen sijaan lastensuojelussa voitaisiinkin toteuttaa lapsiasiavaltuutetun ja Lokakuun liikkeen muutosehdotuksia tai psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin James Daviesin kirjan "Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good" esipuheessa esittämiä uudistusideoita esim:
Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.
Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne. Ihmisiä voidaan auttaa monilla menetelmillä ja meillä on suoranainen velvollisuus kiinnostua vakavasti erilaisista edullisista ja kansalaisten tarpeisiin skaalautuvista avun muodoista.
Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/onko-hackneyn-mallin-onnistuminen-laskuvirheen-tulosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni