Äiti istui Helsingin sijaishuollon aulassa odottamassa tapaamista johtava sos. Aule Lillen sekä palvelijohtaja Petra Huuhilon ja häntä heti kättelyssä ensimmäisessä puhelussa "hulluksi" luulleen/epäilleen (kun sijoitetun lapsen vanhempi voi olla vaikka sitäkin ja Nikkanen ei voi tietää - kunnioittavaa käytöstä kun ei voi saada heti tai koskaan) Familar Oy:n laatujohtaja Marko Nikkasen kanssa.
Siinä oli paljon porukkaa istumassa kolmeen eri tapaamiseen menossa. Ensimmäistä ryhmää kun haettiin, pohti sossu päätään raapien tuleeko isä vai ei ja voivotteli tulkille, että oliko tulkki tullut turhaan ja huokaili ja pyöri.
Äiti katseli ihmeissään tätä sossua, joka kyseli oliko kukaan muu muistuttanut isää palaverista (hän ei ilmeisesti vastaakaan mistään, kun ei ollut itse muistuttanut) ja joka ei tiennyt mitä tehdä. Alistettu alle 12-vuotias lapsi istui selvästi peloissaan. Vieressä oli välinpitämätön sijaishuoltopaikan edustaja, joka ilmoitti ettei ole isään ollut yhteydessä. Tulkki ratkaisi ongelman ja totesi: "Minä voin soittaa isälle ja kysyä onko hän tulossa." Sossu oli tyytyväinen, kun joku johti tilannetta ratkaisen hänen ongelmiaan ja päätti että he voisivat siirtyä kokoushuoneeseen aulasta.
Äiti katseli heidän menoa ja ei voinut olla hiljaa ja katsoi selkeää kulmillaan viestittäen: "En jymmärrä mistä niille maksetaan," sijaishuoltolaitoksen jykevää naista noin 14-vuotiaan pojan kanssa silmiin: "Siinä sitten tulkki ratkaisi sossun huolen." Nainen repesi nauramaan. Heitä vuorostaan noutava mies puhutteli kaiteelle nojailevaa äidille tuntematonta miestä (Marko Nikkanen) iloisesti: "Jutellaan niistä hatkoista pian."
Familarilta nähtävästi hatkataan.
Aulan tyhjennettyä nojailija esitteli itsensä äidille Marko Nikkaseksi. Äiti päätti aloittaa rupattelun hatkaamisesta: "Ne on niin hurjia juttuja nuo hatkat toisinaan. Surullista lapsille."
Nikkanen yksitotiseen totesi siinä äidille, että hatkaavat lapset ovat "käytöshäiriöisiä" ja heidän vanhemmat "haastavia".
Äiti katsoi Nikkasta ilmekään värähtämättä ja ajatteli Nikkasen olevan idiootti ja jatkoi kertomista: "Minun ystävällä ollut kohta 20-vuotta lastensuojelulaitos ja heillä on hatkat 0%:tilla. Niillä on ollut hyvä tekniikka, jos joku hatkaa. He eivät syytä lasta tai vanhempia, vaan he kysyvät lapselta: "Mitä minä teen väärin, kun sinä et halua olla täällä?""
Jostain syystä tästä ei syntynyt sen enempää dialogia äidin ja Familarin laatujohtaja Nikkasen välille tuolloin 29.4.2019.
Täällä mieron tiellä en lähde avaamaan sen enempää miksi (perustellaan vaikka sillä, ettei sossutkaan kirjoita perusteita YPR päätöksiin, kun rajoittaa lasten oikeuksia kokonaisiin sukuihin) todetessani, että Nikkasen ei pitäisi vanhempia ja lapsia leimaavana ja yleistyksiä laukovana työskennellä ollenkaan lastensuojelutyössä.
Nikkanen totesi myös samaisessa palaverissa olevansa hyvin ylpeä Familarista ja työstään. Äiti totesi, että jokaisen tulee saada olla ylpeä, mutta ei sokeasti. Nikkasesta ei ollut dialogiin tästäkään.
Mitähän mieltä olivat juuri kokemusasiantuntijat saamistaan palveluista kertoessaan hatkaamisten syistä? Olivatko he "käytöshäiriöisiä" mielestään? Hatkasivatko he vanhempien "haastavuuden" vuoksi?
Paljonko Suomi maksaa Nikkaselle palkkaa BKT:staan? Kuka sijoittaa Familarille, hyi! Familarilta nähtävästi hatkataan ja ei ihme. Jos asutte heidän laitoksissa, hatkatkaa, mutta menkää kotiin tai turvalliseen paikkaan, vaikka mummolaan ettei teille käy mieron tie. Ei ojasta kannata juosta allikkoon, vaikka ojasta on noustava (hatkaa, mutta suunnitelmallisesti, jos olet paskassa laitoksessa ja syytä laitosta).
Kunnioittaen jokaista sijoitettua lasta ja heidän sukua haastavassa elinolosuhteessa, jonka mm. lakeja rikkova Familar luo toimintatavoillaan lasten säilöönottopaikoissaan.
Siinä oli paljon porukkaa istumassa kolmeen eri tapaamiseen menossa. Ensimmäistä ryhmää kun haettiin, pohti sossu päätään raapien tuleeko isä vai ei ja voivotteli tulkille, että oliko tulkki tullut turhaan ja huokaili ja pyöri.
Äiti katseli ihmeissään tätä sossua, joka kyseli oliko kukaan muu muistuttanut isää palaverista (hän ei ilmeisesti vastaakaan mistään, kun ei ollut itse muistuttanut) ja joka ei tiennyt mitä tehdä. Alistettu alle 12-vuotias lapsi istui selvästi peloissaan. Vieressä oli välinpitämätön sijaishuoltopaikan edustaja, joka ilmoitti ettei ole isään ollut yhteydessä. Tulkki ratkaisi ongelman ja totesi: "Minä voin soittaa isälle ja kysyä onko hän tulossa." Sossu oli tyytyväinen, kun joku johti tilannetta ratkaisen hänen ongelmiaan ja päätti että he voisivat siirtyä kokoushuoneeseen aulasta.
Äiti katseli heidän menoa ja ei voinut olla hiljaa ja katsoi selkeää kulmillaan viestittäen: "En jymmärrä mistä niille maksetaan," sijaishuoltolaitoksen jykevää naista noin 14-vuotiaan pojan kanssa silmiin: "Siinä sitten tulkki ratkaisi sossun huolen." Nainen repesi nauramaan. Heitä vuorostaan noutava mies puhutteli kaiteelle nojailevaa äidille tuntematonta miestä (Marko Nikkanen) iloisesti: "Jutellaan niistä hatkoista pian."
Familarilta nähtävästi hatkataan.
Aulan tyhjennettyä nojailija esitteli itsensä äidille Marko Nikkaseksi. Äiti päätti aloittaa rupattelun hatkaamisesta: "Ne on niin hurjia juttuja nuo hatkat toisinaan. Surullista lapsille."
Nikkanen yksitotiseen totesi siinä äidille, että hatkaavat lapset ovat "käytöshäiriöisiä" ja heidän vanhemmat "haastavia".
Äiti katsoi Nikkasta ilmekään värähtämättä ja ajatteli Nikkasen olevan idiootti ja jatkoi kertomista: "Minun ystävällä ollut kohta 20-vuotta lastensuojelulaitos ja heillä on hatkat 0%:tilla. Niillä on ollut hyvä tekniikka, jos joku hatkaa. He eivät syytä lasta tai vanhempia, vaan he kysyvät lapselta: "Mitä minä teen väärin, kun sinä et halua olla täällä?""
Jostain syystä tästä ei syntynyt sen enempää dialogia äidin ja Familarin laatujohtaja Nikkasen välille tuolloin 29.4.2019.
Täällä mieron tiellä en lähde avaamaan sen enempää miksi (perustellaan vaikka sillä, ettei sossutkaan kirjoita perusteita YPR päätöksiin, kun rajoittaa lasten oikeuksia kokonaisiin sukuihin) todetessani, että Nikkasen ei pitäisi vanhempia ja lapsia leimaavana ja yleistyksiä laukovana työskennellä ollenkaan lastensuojelutyössä.
Nikkanen totesi myös samaisessa palaverissa olevansa hyvin ylpeä Familarista ja työstään. Äiti totesi, että jokaisen tulee saada olla ylpeä, mutta ei sokeasti. Nikkasesta ei ollut dialogiin tästäkään.
Mitähän mieltä olivat juuri kokemusasiantuntijat saamistaan palveluista kertoessaan hatkaamisten syistä? Olivatko he "käytöshäiriöisiä" mielestään? Hatkasivatko he vanhempien "haastavuuden" vuoksi?
Paljonko Suomi maksaa Nikkaselle palkkaa BKT:staan? Kuka sijoittaa Familarille, hyi! Familarilta nähtävästi hatkataan ja ei ihme. Jos asutte heidän laitoksissa, hatkatkaa, mutta menkää kotiin tai turvalliseen paikkaan, vaikka mummolaan ettei teille käy mieron tie. Ei ojasta kannata juosta allikkoon, vaikka ojasta on noustava (hatkaa, mutta suunnitelmallisesti, jos olet paskassa laitoksessa ja syytä laitosta).
Kunnioittaen jokaista sijoitettua lasta ja heidän sukua haastavassa elinolosuhteessa, jonka mm. lakeja rikkova Familar luo toimintatavoillaan lasten säilöönottopaikoissaan.
RSS Feed
