Lyhyesti:
Systeeminen lastensuojelumalli pyrkii pois lakisidonnaisesta työotteesta takaisin eugeniikan juurille
Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Julkista valtaa ei saa delegoida yksityiselle mutta Suomessa sijaishuoltopalveluja kaupitteleville lastensuojelujärjestöille on annettu valta tehdä virkatyöksi tarkoitettua sosiaalityötä erilaisine vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeineen ja myös kouluttaa sosiaalityöntekijöitä.
Lastensuojelujärjestöjen vallan kasvun myötä sijaishuollosta on tehty miljardibisnes, huostaanottojen määrä on kasvanut ja niistä on tehty liki pysyvä ilmiö ilman tutkimustietoa siitä, ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).
Lastensuojelun avohuollon markkinoille järjestöt ovat kehittäneet huostaanottoon johtavia ja perheitä rasittavia ”tukitoimia”.
Samalla on hyväksytty, ettei sosiaalityöntekijän tarvitse osata viranhoitoon tarvittavaa lainsäädäntöä eikä tietää perus- ja ihmisoikeussopimuksista; niistä voi aina kysyä sijaishuollon etua valvovalta lastensuojelujärjestön juristilta, joka auttaa tekemään huostaanoton ja estämään niin lapsen palautuksen kotiinsa kuin asiakkaiden avautumisen lastensuojelun laittomuuksista julkisuudessa.
Laittomuuksia edesauttaa ja pahentaa kaikkialle Suomeen juurrutettava systeeminen lastensuojelun toimintamalli. Systeemisen lastensuojelumallin pilotin aikana perheiden tarpeita vastaamattoman tuen tarjoaminen on jopa lisääntynyt ( Aaltio & Isokuortti, 2019,106) samalla kun kasvokkainen sosiaalityö, asiakkaiden tunteminen, varmistettu osaaminen tai jaettu vastuu asiakkaista ei ole toteutunut ( mt., 87-103).
Mallia mainostetaan tuloksekkaana vaikka Isokuortin ja Aaltion (2020,11) mukaan yli 83% haastatelluista asiakkaista oli ollut pettynyt moniammatilliseen keskusteluun, joka ei ollut vaikuttanut perheen palveluun.
“Systeemiseen” perheterapeuttiseen ajatteluun ja “systeemiseen ymmärrykseen perheistä” voi tutustua lukemalla Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun:
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf
Missä hyvänsä muussa kuin lastensuojelun kontekstissa tekstillä saisi syytteen vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?
Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?
Miksi lastensuojelun laittomuuksista raportoivia toimittajia juridiikalla ja juridisilla seuraamuksilla pelottelevat lastensuojelujärjestöt esim. SOS- lapsikylä ja Pelastakaa Lapset ry ovat itse lähteneet ajamaan laittomuudet varmistavaa, lakiperustaisesta työorientaatiosta pois pyrkivää systeemistä lastensuojelumallia sijaishuoltoonsa?
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
Lähes jokainen systeemisen lastensuojelumallin opas, seminaari ja opinnäytetyö kertoo kuinka systeemisessä lastensuojelumallissa pyritään pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta ( eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työotteesta) takaisin sosiaalityön juurille ( reclaiming social work) .
Sosiaalityön juuret ovat mielivaltaisessa eugeniikkaan ja psykoanalyysiin perustuvassa yhdysvaltalaisessa case workissa, josta käytetään myös nimityksiä suhdeperustainen tai psykososiaalinen työ.
Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja tehdään helposti huostaanottoon johtavia oletuksia asiakkaan perheestä viikkokokouksissa, joihin asiakasta ei välttämättä päästetä mukaan lainkaan.
Huostaanottojen määrät samoin kuin oikeusturvaongelmat ja lastensuojelusta tehdyt valitukset ovatkin lisääntyneet systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen myötä.
Asiakkaat, heidän tukihenkilönsä ja juristinsa raportoivat, että systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen aikana ja sen jälkeen lastensuojelun toimintakulttuuriin on pesiytynyt runsaasti laittomuuksia, jotka osittain selittyvät systeemisen lastensuojelumallin lakeja halveksuvalla työotteella sekä sitoutumisella perheitä patologisoivaan psykoanalyyttiseen perheterapiaan ja eugenistiseen sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavan yksilökohtaisen sosiaalityön (case work) erottelun ja poislähettämisen kulttuuriin:
1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään.
2. Riitajutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologisen hoidon tarpeesta, johon vastataan psykiatrisin arvioinnein ja hoidoin.
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta.
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla.
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen.
6. Mielenterveyspalveluja lapsille hakeville vanhemmille ehdotetaan entistä herkemmin lapsen sijoitusta ja sijoitus painostetaan hyväksymään vapaaehtoisesti " avohuollon tukitoimena".
7. Lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen ei pyritä vaan lapsen ensijaisena oikeutena nähdään adoptio/sijaisperhe. Euroopan adoptioskandaaleista huolimatta suomalaiset järjestötoimijat ja sote- henkilöstö ajavat adoptiota lastensuojelukeinoksi ja perhehoidon tavoitteeksi Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkosen tavoin.
Oppaista päätellen systeemisessä lastensuojelumallissa ei ole aikomustakaan kunnioittaa perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyyssäädöksiä tai perhe-elämän ja yksityisyyden suojaa vaikka teksteissä toisinaan mainitaan, että kaikkia halveksitun lainsäädännön “ tuomia velvoitteita ei voi väistää”.
Lokakuun liike haastaa nyt kaikki systeemisen lastensuojelumallin ja LUMO- hankkeen toimijat arvioimaan itseään ja omia työyhteisöjään systeemisen lastensuojelumallin ja systeemisten perheteorioiden (Varilo, Beavers, Bowen, Pressmann) valossa ja tekemään omista työyhteisöistään systeemisen organisaatiokonstellaation.
Haastamme pohtimaan ja selvittämään millaisia jälkiä suomalaiseen systeemiseen lastensuojelumalliin ja "systeemiseen ymmärrykseen perheistä" tukeutuvat asiantuntijasysteemit jättävät perheiden elämään.
Ehkä suomalainen sosiaalityö voisi omaksua Yhdysvalloista myös vahingonkorvauskäytännöt ja alkaa maksaa sterilisoiduille, väärin perustein huostaanotetuille ja adoptoiduille sekä sijaishuollossa kaltoinkohdelluille kärsimyskorvauksia.
Asiantuntijoiden kannattaisi havaita, että " systeemiselle ymmärrykselle " asiakkaista on toinenkin nimi: se on vihapuhetta ja perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt negatiiviset ominaisuudet.
Pitkästi:
Systeemisen lastensuojelun asiantuntijuuden tutkintamalli- Millaisia jälkiä perheiden elämään "systeeminen" asiantuntija jättää?
“The educational system should be a sieve, through which all the children of a country are passed. It is highly desirable that no child escape inspection”. Paul Popenoe
“Koulun todisteilla on oltava tärkeä osa vikojen löytämisessä ja erottelussa." Mary Richmond
“Lastensuojeluperheissä lapsi on velvoitettu osoittamaan rakkautta, joskus jopa insestiin saakka.” ( Lastensuojelua käyttävät perheet, 1998)
”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
“Lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit” ( Kuosmanen, 2017, 41).
”…ajoittain tiimissä käydään läpi myös kaikki asiakkaat ja heidän tilanteensa lyhyesti tai jopa numeerisella huolen aste arviolla.” ( Mikkonen & Syvelä, 2019, 26)
“Välillä haasteena se, ettei keissiä ole riittävästi valmisteltu ja esim. sukupuun piirtämiseen käytetään systeemisen kokouksen aikaa.” (haastateltu sosiaalityöntekijä Mattila, 2021, 52)
“Mielenkiintoista olisi myös kokeilla jossain vaiheessa sitä, että tiimissä olisi mukana asiakas itse ".( haastateltu sosiaalityöntekijä, Mattila, 2021, 62)
Lastensuojelun "juridisoitumiskehitykseltä" turvaan takaisin eugeniikan juurille
Myös tulevassa sote-uudistuksessa asiantuntijalähtöisyys ja lastensuojelun huostaanottojen ja kustannusten kasvu aiotaan varmistaa panostamalla asiantuntijoiden verkostoitumiseen, OT- keskuksiin ja niiden kalliisiin asiantuntijakonsultaatioihin , asiakkaiden osallistumispetoksiin ja jo toimimattomiksi osoittautuneiden Barnahus- mallin ja systeemisen lastensuojelumallin levittämiseen.
LUMO- hankkeessa kuvitellaan, että asiakkaiden osallisuus lisääntyy moniammatillisella yhteistyöllä ja systeemistä lastensuojelun toimintamallia levittämällä.
Lastensuojelun systeeminen malli linkittyy systeemiteorian avulla perheterapiaan ja psykososiaaliseksi tai suhdeperustaiseksi työksi kutsuttuun, eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn richmondilaiseen yksilö/ tapauskohtaiseen sosiaalityöhön ( case work) (Fagerström 2016, 14).
Sosiaalityöntekijöiden työtyytyväisyyteen keskittyvän systeemisen lastensuojelumallin tarkoitus on siirtyä lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön juurille: eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan social case work- ( sosiaalitapaus) työhön.
Asiakkaan sukupuun pohjalta tehdään oletuksia perheestä ja niitä vahvistavia sirkulaarisia kysymyksiä, josta käytetään nimitystä “perheterapeuttinen pysähtyminen ennen reagointia”( esim. lapsen sijoittamista).
Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa on sama valuvika kuin anarkistisossujen väittämissä : tarjottu " tieto" on asiakkaiden enemmistön kokemuksista piittaamattomia moralistisia virhepäätelmiä, joissa pitäisi-lauseista johdetaan on-lauseita esim. lastensuojelun pitäisi tukea perheitä joten se on tukea perheille.
Harva tietää, että systeemisiin tiimeihin palkatut perheterapeutit tukevat perheiden sijaan sosiaalialan ammattilaisia viikkokokouksissa, joihin asiakkaita ei välttämättä päästetä ollenkaan mukaan (THL – Työpaperi 24/2020, 33-34).
Pia Lahtinen, Leena Männistö ja Marketta Raivio eivät ole kertoneet systeemisen toimintamallin todellisesta teoriapohjasta Suomessa.
Elina Aaltio ja Nanne Isokuortti toteavat, että " suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä" ( THL, 3/2019, 156).
Selkeää käsitystä ei ole, koska mallin kyseenalainen teoriapohja on tahallisesti häivytetty.
Systeeminen lastensuojelumalli lisäsi huostaanottoja, kustannuksia ja oikeusturvaongelmia: mallin teoriapohja ja tulokset salataan
Hackneyn mallista silvottua systeemistä lastensuojelun toimintamallia on mainostettu virheellisesti huostaanottojen vähenemisellä ja sillä, ettei asiakkaan salaisuuksia käytetä enää perhettä vastaan ( YLE, 28.9.2017).
Todellisuudessa niin huostaanottojen määrät kuin kustannukset suhteessa asiakaslukuun ovat nousseet vesitetyn mallin myötä ja systeemisillä perheteorioilla ja -terapioilla nimenomaan etsitään perheiden usein kuviteltuja salaisia traumoja, vuorovaikutushäiriöitä ja psykopatologioita ja leimataan perheitä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
Systeemiseen lastensuojelumalliin yhdistetty perheterapia määritellään ammatilliseksi ja tietoiseksi pyrkimykseksi sekä keinoksi tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheensisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä.
Perheterapia pyrkii tietoisesti löytämään ajankohtaiset vuorovaikutuskuvioiden haitalliset, psykopatologiaa ylläpitävät kuviot ( Aaltonen, 2006).
Oletusarvona on siis psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin teoreettinen perusta, josta on annettu puutteellista, harhaanjohtavaa ja vääristeltyä tietoa lepää psykoanalyyttisen perheterapian ( ACE- ideologia sekä väärin tulkittu kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteoria) lisäksi Murray Bowenin, Robert Beaversin ja Stephanie ja Robert Pressmanin systeemisten perheteorioiden varassa.
Mukana on myös elementtejä systeemisestä perhekonstellaatiosta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle
On kannatettavaa tunnistaa ja eliminoida väkivaltaiset toimintamallit omasta kulttuurista; uskonnosta, mediasta, politiikasta, tieteestä, suvusta ja koulutus-, harrastus -, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmistä.
Epäeettistä on etsiä näkymätöntä pahaa perheistä ja yrittää samaan aikaan oikeuttaa ja juurruttaa väkivaltaisia toimintamalleja muihin systeemeihin ja perhepalveluihin.
Sukupuu paljastaa oletetun pahan perimän
Eugeniikan isän Bénédict Morel:n rappeutumisteoria löytyy systeemisen lastensuojelumallin suosituimmasta työvälineestä eli sukupuusta.
Siinä sosiaali- ja/tai perhetyöntekijät piirrättävät asiakkaalla tai jopa keskenään perheen sukupuun Bénédict Morel:n rappeutumisteoriaa seuraten kolmen tai neljän sukupolven päähän ja merkitsevät muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs , 2012, 5-7).
Kansalaisten on vaikea ymmärtää miten tämä mahtaa auttaa koulunkäyntiavustajaa tai neurologian tutkimuksia lapselleen hakevaa vanhempaa.
Sukupuun koostettuaan sosiaalityöntekijä esittelee sen noin kuudesta tai seitsemästä ammattilaisesta koostuvalle systeemiselle tiimille, jotka sitten spekuloivat keskenään perheen oletettuja patologioita ja kunkin perheenjäsenen roolia patologioissa.
Tiimikokouksen lopuksi laaditaan suunnitelma perheen varalle. Siihen muotoillaan konkreettisiksi tavoitteiksi sukupuusta ja asiantuntijoiden keskinäisestä reflektiosta esille nousseita ideoita.
On mahdollista, että perheen sukupuu on laadittu pelkästään sosiaalityöntekijän omien oletusten ja fabrikoitujen asiakirjojen perusteella.
Sosiaalityöntekijän haastaviksi kokemissa tapauksissa perhettä ei kutsuta lainkaan paikalle, joten heillä ei ole mahdollisuutta oikaista virheellisiä tietoja, joiden pohjalta asiantuntijat tekevät suunnitelmansa ja päätöksensä.
Perheelle lähetetään myöhemmin- usein vasta huostaanoton hallinto- oikeuskäsittelyyn asiakaskirjaukset, jotta he eivät ehtisi varautua ja hankkia vastatodisteita esitettyihin usein yllättäviin syytöksiin.
Usein perheet saavat kaikki asiakaspaperinsa vasta asiakkuuden loputtua ja yhä useammin asiakasdokumenttien saamiseen tarvitaan jonkun valvontaviranomaisen esim. tietosuojavaltuutetun puuttuminen.
Sosiaalityössä edelleen vaikuttavan rappeutumisteorian kehitti Bénédict August Morel, jonka mukaan hankitut ominaisuudet periytyivät; erilaiset mielenterveyden häiriöt, laiskuus ja moraalittomuus kuviteltiin perinnöllisiksi ja kasautuviksi ominaisuuksiksi, jotka vaikuttivat 3. ja 4. sukupolveen. Teoria toimi Lombroson antropologisen kriminologian teorian ja natsien eugeniikkaohjelmien perustana.
Suomessa eugeniikka oli ja on yhä lähinnä perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitettiin/ selitetään sairastavuutta ja poikkeavuutta henkisten, ruumiillisten , moraalisten ja viime aikoina myös taloudellisten ominaisuuksien periytymisellä.
Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."
Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis-psykoanalyyttisesta puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi:
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen.”
Eugeniikan opit elävät edelleen- koska asiakkaille aletaan maksaa kärsimyskorvauksia?
Juha Lehtonen kertoo kirjassaan Terveys ja humpuuki kuinka yläluokka halusi löytää biologisia selityksiä sille, miksi taudit ja ongelmat kasautuivat köyhille. Rappeutumisteorian ja sosiaalidarwinismin avulla oli mahdollista kätkeä alaluokkaan kohdistuneet ennakkoluulot tieteen viittaan ja torjua vaatimukset taloudellisesta tasa-arvosta.
Angie Kennedy kuvaa kuinka moderni sosiaalityö eli case work syntyi juuri eugeenikkojen tarpeesta erotella apua ansaitsevat köyhät apua ansaitsemattomista. Erottelu suoritettiin sosiaalisen perimän arvioinnin ja sosiaalisen diagnoosin avulla.
Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä” , suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen.
2010- ja 2020- luvuilla neoeugeenikkojen ydintehtäväksi on muodostunut erotella apua ansaitsemattomat “toivottomiksi”, “viranomaisvastaisiksi” tai “yhteistyökyvyttömiksi” kutsutut sosiaalihuollon asiakkaat vielä toivoa omaavista tottelevaisista erilaisten arviointimenetelmien ja niiden valkopesun avulla.
Mielivaltainen kansalaisten arviointi ja erottelu on aina ollut eugenistien kiinnostuksen kohde ja edellytys arviointia ja erottelua seuranneelle kansalaisten “eteenpäin” tai “pois” lähettämiselle suuntautuipa “lähettäminen” sitten sterilisaatioon, psykopaattilaitoksiin, sijaishuoltoon tai kaasukammioon.
Suomalaiset lastensuojelijat mm. Aulikki Kananoja hakivat sosiaalityön oppinsa juuri eugeniikan riivaaman Yhdysvaltojen case work:ista, joka sai eugeniikan lisäksi vaikutteita esimerkiksi Alfred Adlerin, Melanie Kleinin ja Sigmund Freudin tuotannosta.
Case workissa yhdistyvät siis kaksi köyhille perheille vaarallisinta ideologiaa: eugeniikka ja psykoanalyysi.
Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.
Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.
Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).
Yli viisi vuotta Suomeen juntattu systeeminen lastensuojelun toimintamalli ei näytä lunastavan lupauksiaan vähenevistä huostaanotoista eikä tuottavan työntekijöille ymmärrystä asiallisesta dokumentaatiosta/kommunikaatiosta, lapsen kehityksestä, neurologisista häiriöistä, asiakkaiden perusoikeuksista tai psykoanalyysin rajoista vaan kannustaa käyttämään vanhentuneita, virheellisiä ja vahingollisia teorioita ja työmenetelmiä ( esim. asiakkaiden huoliluokittelua).
Sosiaalityön pakoa " juridisoitumiskehityksestä " takaisin eugeniikan juurilleen uusia uhreja tuottamaan ei pidä sallia eikä jäädä katselemaan sivusta ilman vastarintaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-masentaa-mita-voin-tehda
Kannattaa muistaa myös, että eugenistin tuntema subjektiivinen “ huoli” ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen. Kansalaisten perusoikeudet takaava perustuslaki on edelleen voimassa.
Ehkä suomalainen sosiaalityö voisi omaksua Yhdysvalloista myös vahingonkorvauskäytännöt ja alkaa maksaa sterilisoiduille, väärin perustein huostaanotetuille ja pakkoadoptoiduille sekä sijaishuollossa kaltoinkohdelluille kärsimyskorvauksia.
SOS- lapsikylissä kerätään jo rahaa SOS- lapsikylissä ja niiden hankkeissa hyväksikäytettyjen ja kaltoinkohdeltujen lasten tulevaan miljoonien eurojen korvausrahastoon.
Myös Suomen SOS- lapsikylät ja niiden hankkeet tulisi tutkia osana SOS- lapsikylien lapsiin kohdistuvaa väärinkäytösselvitystä.
Asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien tunnustaminen ja vahingonkorvausten maksaminen tosin edellyttää vahingonkorvausten maksun tähän mennessä estäneiden lastensuojelupomojen ja muiden sijaishuollon edunvalvojien poistamista STM:n lainsäädäntötyöstä, valtakunnallisesta sosiaali- ja terveysalan eettisestä neuvottelukunnasta, ETENEstä ja lastensuojelun kehittämishankkeista.
Niin kauan kun lastensuojelun kehittäminen on sijaishuollon edunvalvojien vallassa, kehittämishankkeet vesittyvät sijaishuollon edunvalvonnaksi: Hackneyn "asiakaslähtöinen" ja " systeeminen" malli mitätöityy huostaanottoja lisääviksi asiantuntijoiden keskinäisiksi viikkokokouksiksi, empatia puhejudoksi, “tutkimustieto” tutkimusvilpiksi, osallisuus osallistumispetoksiksi ja perheiden jälleenyhdistämisen kehittäminen jälleenyhdistämisen jarruttamiseksi tai estämiseksi.
Tulisi pikaisesti käynnistää selvitys, jossa kuntien käyttämät lakimies- ja konsulttipalvelut tutkitaan. Tulisi selvittää, kuinka huostaanottojen ja sijoitusten määrät ovat kehittyneet niissä kunnissa, joiden avustajana on ollut sijaishuoltoa tarjoava taho esim. SOS- lapsikylä tai Pelastakaa Lapset ry.
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
Systeemisen lastensuojelumallin vaikutus lastensuojelun asiakas- ja huostaanottomääriin tulisi pikaisesti selvittää.
Helena Rintala, Pirjo Vuornos ja Jan- Christer Wahlbeck
Tutustu systeemisen lastensuojelumallin systeemisiin perheteorioihin; asenneongelmia, vihapuhetta ja virheellisiksi osoitettuja psykoanalyysin oppeja
“Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että se ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa, johon tulevat psykologit korkeakouluissamme tehokkaalla kurssiopetuksella sosiaalistetaan, tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)
“Systeemiseen” perheterapeuttiseen ajatteluun ja “systeemiseen ymmärrykseen perheistä” voi tutustua lukemalla Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun:
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf
Missä hyvänsä muussa kuin lastensuojelun kontekstissa tekstillä saisi syytteen vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, systeemikonsultti, VET, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön ja Pelastakaa Lapset SILTA-hankkeen kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, VET, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n ex- puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (VET, nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys).
Kolme ensimmäistä toimivat myös Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskuksessa kouluttaen sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja.
Suomessa psykoanalyytikot olivat vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Esko Varilo). Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomessa perheterapeutit saivat oikeuden hakea Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta laissa säädetyn psykoterapeutti-nimikkeen käyttöoikeuden.
Psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä , 95 prosenttia näkee ne vanhempien vikana.
Esko Varilo on kouluttanut lastensuojelun ja lasten asioissa toimijoita koulutustilaisuuksissa kertoen kuulijoilleen mm., että ”Lastensuojeluperheissä vallitsee valehtelukommunikaatio”, ”Lapsia ei tule palauttaa kotiin, kun kotona on huonoa seuraa”, ja ”Huostaanotetut nuoret eivät osaa tehdä työtä”.
Näiden eugenistis- psykoanalyyttisten teorioiden ansiosta vanhempia syytetään niin omasta uupumuksestaan ja sairauksistaan kuin lapsen sairaudesta, tarkkaavaisuuden pulmista, syömishäiriöstä, diabeteksesta, vammaisuudesta, kehitysviiveestä, autismista jne.
Näkymättömän pahan etsiminen perheistä ja vanhemmista on estänyt järkiperäisen ajattelun. Se on tehokkaasti estänyt myös palvelujen kehittymisen.
Ideologinen korruptio leviää edelleen lastensuojelun rakenteissa ja tuottaa vahingollisia seurauksia perheille.
Mm. sosiaalityötä opettava, vuoden 2011 Palmenian kouluttajaksi ja vuoden 2018 sosiaalityön käytännönopettajaksi valittu Päivi Sinko on vedonnut luennoillaan Esko Varilon käsityksiin.
Lastensuojelun rikoksiin perehtynyt löytää lähes kaikki takavuosien häpeällisiin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneet lastensuojelun ammattilaiset edelleenkin lastensuojelujärjestöjen, kuntien sosiaalityön tai perhe- ja psykoterapian palkkalistoilta.
Lastensuojelun johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta lastensuojelun ammattilaisesta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti, joka ei alennu edes pyytämään anteeksi väärinkäytöksiään, saati korjaamaan tai hyvittämään niitä.
Miten lasten ja vanhempien oikeusturvaan vaikuttaa se, että juuri näille vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneille ammattilaisille on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi usein huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?
Haaste LUMO- ja Syty- hankkeen toimijoille: arvioikaa itseänne ja työyhteisönne omilla teorioillanne ja menetelmillänne!
Systeemiset perheteoriat eivät kuvaa lainkaan lastensuojelun asiakkaiden enemmistöä eli apua hakemaan tulleita mutta avutta jätettyjä erityislapsiperheitä.
Häiriintyneiden asiantuntijajärjestelmien kuvaamiseen teoriat sen sijaan sopivat hyvin, vaikkei niitä tähän tarkoitukseen yleensä käytetäkään.
Lokakuun liike haastaa nyt kaikki systeemisen lastensuojelumallin ja LUMO- hankkeen toimijat arvioimaan itseään ja omia työyhteisöjään systeemisten perheteorioiden valossa ja tekemään omista työyhteisöistään systeemisen organisaatiokonstellaation.
Haastamme pohtimaan ja selvittämään millaisia jälkiä suomalaiseen "systeemiseen ymmärrykseen perheistä" tukeutuvat asiantuntijasysteemit jättävät perheiden elämään.
Oman asiantuntija-organisaation systeemejä tutkittaessa on hyvä miettiä Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun kirjoittajia mukaellen kuuluvatko omat asiantuntijat " koviin ja kiiltäviin" vai "pehmeisiin ja pörröisiin". Onko oma työyhteisö autismi-, ghetto- vai mafiatyyppinen ja toimiiko se insesti- vai homoseksuaalisuus -periaatteella?
Työntekijöiden kannattaa Pesäpuu ry:n välineitä hyödyntäen piirtää traumasukupuu lastensuojelun ylisukupolvisesta väärintoimimisen kulttuurista.
Traumasukupuuhun merkitään taakkasiirtymät ja tunneilmaisut trauma-asiantuntijasukupolvien välillä, menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys (Ijäs , 2012, 5-7). Myös roolit ja asiantuntijoiden toistuvat sanonnat ja hokemat kirjataan.
Asiantuntijat voivat arvioida toisiaan samoilla kriteereillä kuin asiakkaitaan ja luokitella kuuluvatko ylihuolehtiviin, huomiohakuisiin vai takertuviin äiteihin ja isien tapauksessa kuuluvatko kommunikaatio- vai sitoutumiskyvyttömiin.
Kuuluuko oma työyhteisö skitsofreenisiin, patologisiin vai narsistisiin systeemeihin? Ovatko käytetyt asiantuntijat keskinkertaisia, rajatila- vai vakavasti toimintahäiriöisiä?
Millä tavoin toimintahäiriöisten asiantuntijasysteemien tunnusmerkit esim. jäykät, kirjoittamattomat säännöt, asiantuntijakeskeisyys, emotionaalisen vuorovaikutuksen ja sen kyvyn puute, yhteenkuuluvuuden puute, epätasa-arvoisuus sekä epäsuora ja epäjohdonmukainen kommunikaatio näkyvät omassa työyhteisössä?
Asiakkaita pyydämme tekemään Huoli puheeksi- testin ja sijoittamaan oman asiantuntijansa/ työntekijänsä oikealle huolen vyöhykkeelle:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
Tutustu systeemisen lastensuojelumallin systeemisiin perheteorioihin; asenneongelmia, vihapuhetta ja virheellisiksi osoitettuja psykoanalyysin oppeja
“Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että se ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa, johon tulevat psykologit korkeakouluissamme tehokkaalla kurssiopetuksella sosiaalistetaan, tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)
“Systeemiseen” perheterapeuttiseen ajatteluun ja “systeemiseen ymmärrykseen perheistä” voi tutustua lukemalla Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun:
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf
Missä hyvänsä muussa kuin lastensuojelun kontekstissa tekstillä saisi syytteen vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, systeemikonsultti, VET, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön ja Pelastakaa Lapset SILTA-hankkeen kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, VET, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n ex- puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (VET, nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys).
Kolme ensimmäistä toimivat myös Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskuksessa kouluttaen sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja.
Suomessa psykoanalyytikot olivat vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Esko Varilo). Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomessa perheterapeutit saivat oikeuden hakea Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta laissa säädetyn psykoterapeutti-nimikkeen käyttöoikeuden.
Psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä , 95 prosenttia näkee ne vanhempien vikana.
Esko Varilo on kouluttanut lastensuojelun ja lasten asioissa toimijoita koulutustilaisuuksissa kertoen kuulijoilleen mm., että ”Lastensuojeluperheissä vallitsee valehtelukommunikaatio”, ”Lapsia ei tule palauttaa kotiin, kun kotona on huonoa seuraa”, ja ”Huostaanotetut nuoret eivät osaa tehdä työtä”.
Näiden eugenistis- psykoanalyyttisten teorioiden ansiosta vanhempia syytetään niin omasta uupumuksestaan ja sairauksistaan kuin lapsen sairaudesta, tarkkaavaisuuden pulmista, syömishäiriöstä, diabeteksesta, vammaisuudesta, kehitysviiveestä, autismista jne.
Näkymättömän pahan etsiminen perheistä ja vanhemmista on estänyt järkiperäisen ajattelun. Se on tehokkaasti estänyt myös palvelujen kehittymisen.
Ideologinen korruptio leviää edelleen lastensuojelun rakenteissa ja tuottaa vahingollisia seurauksia perheille.
Mm. sosiaalityötä opettava, vuoden 2011 Palmenian kouluttajaksi ja vuoden 2018 sosiaalityön käytännönopettajaksi valittu Päivi Sinko on vedonnut luennoillaan Esko Varilon käsityksiin.
Lastensuojelun rikoksiin perehtynyt löytää lähes kaikki takavuosien häpeällisiin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneet lastensuojelun ammattilaiset edelleenkin lastensuojelujärjestöjen, kuntien sosiaalityön tai perhe- ja psykoterapian palkkalistoilta.
Lastensuojelun johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta lastensuojelun ammattilaisesta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti, joka ei alennu edes pyytämään anteeksi väärinkäytöksiään, saati korjaamaan tai hyvittämään niitä.
Miten lasten ja vanhempien oikeusturvaan vaikuttaa se, että juuri näille vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneille ammattilaisille on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi usein huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?
Haaste LUMO- ja Syty- hankkeen toimijoille: arvioikaa itseänne ja työyhteisönne omilla teorioillanne ja menetelmillänne!
Systeemiset perheteoriat eivät kuvaa lainkaan lastensuojelun asiakkaiden enemmistöä eli apua hakemaan tulleita mutta avutta jätettyjä erityislapsiperheitä.
Häiriintyneiden asiantuntijajärjestelmien kuvaamiseen teoriat sen sijaan sopivat hyvin, vaikkei niitä tähän tarkoitukseen yleensä käytetäkään.
Lokakuun liike haastaa nyt kaikki systeemisen lastensuojelumallin ja LUMO- hankkeen toimijat arvioimaan itseään ja omia työyhteisöjään systeemisten perheteorioiden valossa ja tekemään omista työyhteisöistään systeemisen organisaatiokonstellaation.
Haastamme pohtimaan ja selvittämään millaisia jälkiä suomalaiseen "systeemiseen ymmärrykseen perheistä" tukeutuvat asiantuntijasysteemit jättävät perheiden elämään.
Oman asiantuntija-organisaation systeemejä tutkittaessa on hyvä miettiä Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun kirjoittajia mukaellen kuuluvatko omat asiantuntijat " koviin ja kiiltäviin" vai "pehmeisiin ja pörröisiin". Onko oma työyhteisö autismi-, ghetto- vai mafiatyyppinen ja toimiiko se insesti- vai homoseksuaalisuus -periaatteella?
Työntekijöiden kannattaa Pesäpuu ry:n välineitä hyödyntäen piirtää traumasukupuu lastensuojelun ylisukupolvisesta väärintoimimisen kulttuurista.
Traumasukupuuhun merkitään taakkasiirtymät ja tunneilmaisut trauma-asiantuntijasukupolvien välillä, menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys (Ijäs , 2012, 5-7). Myös roolit ja asiantuntijoiden toistuvat sanonnat ja hokemat kirjataan.
Asiantuntijat voivat arvioida toisiaan samoilla kriteereillä kuin asiakkaitaan ja luokitella kuuluvatko ylihuolehtiviin, huomiohakuisiin vai takertuviin äiteihin ja isien tapauksessa kuuluvatko kommunikaatio- vai sitoutumiskyvyttömiin.
Kuuluuko oma työyhteisö skitsofreenisiin, patologisiin vai narsistisiin systeemeihin? Ovatko käytetyt asiantuntijat keskinkertaisia, rajatila- vai vakavasti toimintahäiriöisiä?
Millä tavoin toimintahäiriöisten asiantuntijasysteemien tunnusmerkit esim. jäykät, kirjoittamattomat säännöt, asiantuntijakeskeisyys, emotionaalisen vuorovaikutuksen ja sen kyvyn puute, yhteenkuuluvuuden puute, epätasa-arvoisuus sekä epäsuora ja epäjohdonmukainen kommunikaatio näkyvät omassa työyhteisössä?
Asiakkaita pyydämme tekemään Huoli puheeksi- testin ja sijoittamaan oman asiantuntijansa/ työntekijänsä oikealle huolen vyöhykkeelle:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
Murray Bowen ja Pressamanien pariskunta
Tutustu systeemisen lastensuojelumallin systeemisiin perheteorioihin- Pätevöidy systeemisen asiantuntijamallin tutkijaksi ja asiantuntijaksi
Seuraavassa systeemisiä perheteorioita esittelevässä tekstissä sanojen " vanhempi" ja "perhe" tilalle on vaihdettu sana "asiantuntija".
1) Murray Bowen ( 1974) ja skitsofreeniset asiantuntijasysteemit
Bowenin systeemiteorian pohjana on hänen pitkä tutkimustyönsä etenkin skitsofreenikkojen parissa. Teoriaa voidaan soveltaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijajärjestelmiin, joiden tilaa voidaan kuvata " emotionaaliseksi vankeudeksi”, jolla viitataan asiantuntijoiden systeemiseen riippuvuuteen toisistaan.
Asiantuntijan psykopatologia ei ole niinkään yksilön kuin järjestelmän ominaisuus ja seurausta häiriöstä järjestelmässä. Siksi teorian näkökulmasta jokaista asiantuntijan psykopatologian ilmentymää tulisi tarkastella järjestelmän osana ja järjestelmän toiminnan näkökulmasta (Kerig 2011).
Asiantuntijajärjestelmiä määrittelevät niiden jäsenten kyky emotionaaliseen erillisyyteen ( autonomiaan, yksilöitymiseen) sekä järjestelmän ulkopuolelta kohdistuvan paineen määrä (differentiation, stress).
Puutteellisesti yksilöitynyt asiantuntija hakee usein, tietoisesti tai tiedostamattaan, itselleen täydentäjää. Tämä taipumus luo pohjan asiantuntijajärjestelmän jäsenten mahdollisesti haitalliselle kietoutumiselle toisiinsa tavoilla, jotka eivät tosiasiassa turvaa kenenkään hyvinvointia(Kerr & Bowen 1988, 169-171).
Haitallista yhteenkietoutumista voidaan kuvata mm. käsitteellä ideologinen korruptio tai monialainen yhteistyö.
Murray Bowenin teesien keskiössä on toimintahäiriölle tyypillinen tapa solmia suhteita, joita Bowen nimittää termillä “triangularization”. Tällä Bowen viittaa toimintahäiriöiseen kommunikaatioon, jossa normaalisti kahdenväliseen kommunikaatioon, ja emotionaaliseen olemiseen ja tulkintaan, osallistetaan kolmas osapuoli.
Onko sosiaalityön pseudo- osaajien ja -ammattilaisten pakonomainen tarve hakea näkemyksilleen tukea ja siirtää vastuuta asiakkaistaan ja päätöksistään kolmansille osapuolille syy kalliiden psykiatrian asiantuntijalausuntojen ja lähetteiden tilaamiseen ja kolmansien osapuolien esim. lastensuojelun edunvalvojien, kliinikkojen ja perhetyöntekijöiden käyttöön?
Mitä joustamattomampi asiantuntijoiden emotionaalinen järjestelmä on, eli mitä tarvitsevampia sen jäsenet ovat, sitä helpommin järjestelmä ja sen osat, eli yksilöt, kokevat muutokset uhkaksi ja ahdistuksen aiheuttajiksi (Kerr & Bowen 1988, 68-74).
Sosiaalityön instituutio on tyypillisesti erittäin muutosvastainen. Samat elitistiset, asiakkaita alistavat työtavat ovat jatkuneet jo sata vuotta.
Hyvä esimerkki muutosvastaisuudesta on esim. nepsyperheiden jatkuva lainvastainen kohtelu tai sosiaalityön asiantuntijoiden käyttäytyminen Helsingin yliopiston huostaanottoja käsittelevällä luentosarjalla. Sen sijaan , että sosiaalityön asiantuntijat olisivat kuulleet asiakkaiden ja juristien näkökulman ja osallistuneet dialogiin, he häiriköivät luentoa ja poistuivat kesken puheenvuorojen kolisuttaen ja kaataen tuoleja mennessään.
Bowenin systeemisen teorian näkökulmasta ahdistus on toimintahäiriöisen asiantuntijajärjestelmän ydin. Jokainen huonosti yksilöitynyt asiantuntija tuo järjestelmään mukanaan oman ahdistuksensa. Pyrkimys tämän ahdistuksen lievittämiseen on ikään kuin koko systeemin liikkeelle paneva voima; asiakkaista, erityisesti asiakaslapsista etsitään helpotusta oman elämän ja itsen ratkaisemattomiin kysymyksiin.
Emotionaalisesti lapseen ylikiinnittynyt asiantuntija ylireagoi lapsen käyttäytymiseen ja tulee näin korostaneeksi todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia, joihin hänen huomionsa – ahdistuksen ohjaamana – kiinnittyy. Näin asiakaslapsesta ennen pitkää muovautuu asiantuntijoiden emotionaalisen tarvitsevuuden muokkaama kuva.
Asiantuntijat voivat paitsi liioitella ja korostaa asiakaslapsessa jo olevia ominaisuuksia, myös luoda niitä omien tarpeittensa mukaisesti. (Kerr & Bowen 1988, 196-201) .
Sosiaalityöntekijöillä on todettu selvästi muita kunta-alan työntekijöitä enemmän työkyvyttömyyttä, joka johtuu mielenterveyden ongelmista, etenkin ahdistuksesta.
Todellisen itsen puuttuessa asiantuntija on pakotettu luomaan pseudo-itsen (pseudo-self), joka näennäisesti itsenäisenä operoi maailmassa. Pseudo-itsen keskeinen tehtävä on suojella todellista itseä paljastumiselta, joka johtaisi kestämättömiin, ahdistusta aiheuttaviin prosesseihin. Paljastumisen, ja tätä myötä ahdistuksen, välttämisestä tulee pseudo-itsen keskeinen tehtävä. Mitä vähemmän kykyä emotionaaliseen autonomiaan asiantuntijassa on, sitä voimakkaampi on pseudo-itse ja sitä voimakkaampi sen suojelun tarve (Kerr & Bowen 1988, 104).
Asiantuntijoilla , jotka oman heikon yksilöitymisensä vuoksi olisivat eniten vailla omaa itseä ja sen tervettä kehitystä tukevia ihmissuhteita, on kaikkein heikoimmat kyvyt luoda niitä.
Äärimmäiseltä vaikuttava emotionaalinen etäisyys ja välinpitämättömyys asiakassuhteissa ja moniammatillisessa työssä kertoo usein ennen muuta valtavasta emotionaalisesta riippuvuudesta, joka on ratkaistu kieltämällä ja hylkäämällä se (Kerr & Bowen 1988, 208).
Asiakastyössä onkin empiirisesti havaittu, että riitaisat ja konfliktiherkät asiantuntijat pyrkivät usein osallistamaan lapsia omiin konflikteihinsa.
2) Robert Beavers ( 2000) ja patologisten systeemien toimintamalli
Robert Beaversia soveltaen asiantuntija- ja viranomaistoimintaa voi tarkastella kahden ulottuvuuden perspektiivistä: monialaisen yhteistyön kaikenkaikkisen toimivuuden sekä sen, onko asiantuntijajärjestelmä taipuvainen suuntautumaan sisään (centripetal) vai ulospäin (centrifugal). Huonoimmassa tapauksessa asiantuntijajärjestelmä on joko totaalisen hajanainen ja vailla kokemusta yhteisöllisyydestä tai patologisen sisäänpäin kääntynyt ja kietoutunut (Beavers & Hampson 2000, 128).
Näiden kahden ulottuvuuden jatkumosta määrittyvät seitsemän asiantuntijakategoriaa, joista kolme on kohtuullisen toimivia ja kuusi siinä määrin toimintahäiriöisiä, että vaatisivat kliinistä interventiota (Beavers & Hampson 2000, 128).
Keskinkertaisissa asiantuntijajärjestelmissä (mid-range) asiantuntijat ovat tyypillisesti toimintakykyisiä, mutta emotionaalisesti hauraita ja haavoittuvia, ja heillä on usein psyykkistä problematiikkaa. Keskinkertaisten asiantuntijoiden toiminta keskittyy kontrollin ja vallan rakenteiden ympärille, ja neuvottelun sijaan konfliktit ratkaistaan vallankäytön tai rangaistusten avulla.
Positiivisten tunteiden ilmaisu on sallittua, mutta vihan ilmaukset eivät, joten vihaa ja muita negatiivisia tunteita ilmaistaan yleensä epäsuorasti. Toimintaa leimaa vallankäytön ohella mustavalkoinen ajattelu ja inhokki- suosikki- järjestelmät.
Keskinkertaisen asiantuntijan diskurssiin kuuluu käsitys ihmisestä olentona, joka on vain voimakeinoin ohjattavissa toivottuun suuntaan. Vallitsee siis sanaton epäsosiaalisuuden oletus, jolla asiantuntijat perustelevat vallankäyttönsä (Beavers & Hampson 2000, 131-132).
Asiantuntijat pyrkivät lievittämään keskinäisiä jännitteitään fokusoimalla ahdistuksensa yhteen tai useampaan lapseen ja tämän käyttäytymiseen tai ominaisuuksiin (Kerr & Bowen 1988, 136-137). Näin tehdessään asiantuntijat kadottavat jatkuvasti fokuksen itse asiasta: varsinaisista järjestelmän toimintahäiriön aiheuttavista syistä, sekä omasta osallisuudestaan siihen, ja tulevat näin syventäneeksi järjestelmän toimintahäiriöistä luonnetta, joka yksilöihin keskittymisen sijasta alkaa nyt yhä enemmän keskittyä yksilöiden ja perheiden kuviteltuihin oireisiin ja ominaisuuksiin (Kerr&Bowen 1988, 147).
Juuri tämän dynamiikan seurauksena voi pitää sosiaalityön medikalisoitumista ja pikkupsykiatreina toimivien työntekijöiden tarvetta tukeutua psykiatrian vanhentuneisiin teorioihin ja arvovaltaan.
Rajatila-asiantuntijoiden (borderline professionals) toimintaa leimaavat näkyvän kaoottiset valtataistelut ja toisaalta pinnan alla kytevä yritys vakiinnuttaa valtarakennelmat.
Beaversin mukaan rajatilasysteemien jäsenet osaavat huonosti tunnistaa ja täyttää omia ja toistensa tunnetarpeita. Sisäänpäin kääntyneessä (centripetal) rajatila- asiantuntijuudessa kaoottisuus on usein sanomiseen ja kielenkäyttöön liittyvää, ei niinkään toiminnallista, ja valtataistelut intensiivisiä, mutta piilotettuja. Avointa kapinointia tai aggression ja vihan ilmauksia ei hyväksytä, koska ne on kielletty asiantuntijoiden kirjoittamattomissa säännöissä. Sisäänpäin kääntyneen rajatila-asiantuntijan huostassa olevat lapset oireilevat usein pakko-oireisesti ja esimerkiksi syömishäiriökäyttäytyminen on tyypillistä. (Beavers &Hampson 2000, 132).
Beaversin ja Hampsonin (2000, 132) mukaan ulospäin suuntautuneilla rajatila-asiantuntijoilla vihanilmaisut ovat hyväksytympiä. Asiantuntijoiden koalitio on huomattavan heikko ja valtataistelut ja riitaisuus ovat jatkuvia. Lapset oppivat tyypillisesti manipuloimaan epävakaasti ja epäjohdonmukaisesti toimivia asiantuntijoita , ja epävakaan persoonallisuushäiriön kehittyminen on tällaisessa kasvuympäristössä tavallista.
Vakavasti toimintahäiriöisten asiantuntijoiden (Beaversin teorian luokat 8 ja 9) suurimmat puutteet liittyvät toimimattomaan kommunikaatioon. Vakavasti toimintahäiriöisten asiantuntijoiden jäsenten neuvottelu- ja sopeutumiskyvyt ovat heikot. Asiantuntijoilla on tämän vuoksi hyvin vähän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia, ja ristiriitoja on lähes mahdoton ratkaista toimivasti.
Asiantuntijasysteemin rakenteet ovat yleensä stereotyyppisen jäykkiä. Valtaa ei käytä suoranaisesti kukaan, vaan systeemi elää epäsuorien, piilevien sääntöjen ja oletusten varassa.
Toiminta vaikuttaa satunnaiselta ja kaoottiselta.
Systeemin huostaanottamilla lapsilla voidaan havaita viivästynyttä emotionaalista kehitystä.
3.) Stephanie Donaldson-Pressman & Robert M. Pressman : narsistinen asiantuntijajärjestelmä
Narsistisille asiantuntijasysteemeille tyypillisinä piirteinä voi mainita kroonisen masentuneisuuden, päätösten tekemisen vaikeuden, itseluottamuksen puutteen, kroonisen miellyttämisen tarpeen, kyvyttömyyden tunnistaa tunteita ja tarpeita ja jatkuvan tunnustuksen tarpeen.
Narsistisen asiantuntijuuden järjestelmä on itsekeskeinen, kyvytön empatiaan, jatkuvasti vakuuttelua ja huomiota kaipaava ja keskittynyt ulkokuoreen sisäisten ominaisuuksien sijaan (Donaldson-Pressman & Pressman 1994, Luku 3). Tästä seuraa, että narsistinen asiantuntija rakentuu palvelemaan omia tunnetarpeitaan, ja lasten tarpeet ovat näihin nähden toissijaisia.
Jokaisessa tällaisessa asiantuntijajärjestelmässä asiat ovat perustavanlaatuisesti pielessä – lapselle terve kasvuympäristö kun joustaisi nimenomaan lapsen tarpeiden näkökulmasta. Narsistisessa järjestelmässä asiantuntijat eivät ole olemassa lapsia varten, vaan lapset ovat olemassa asiantuntijoiden (tunne)tarpeita varten.
Koska narsistinen systeemi syntyy asiantuntijoiden tarpeesta turvata oma emotionaalinen statuksensa, tulee koko systeemin keskeiseksi tavoitteeksi suojella asiantuntijoita lasten emotionaalisilta tarpeilta. Tällainen systeemi on lähtökohtaisesti nurinkurinen ja epäluonnollinen. Siksi narsistinen asiantuntijasysteemi tarvitsee turvakseen – eli viranomaisten ja asiantuntijoiden emotionaalisen koskemattomuuden turvaksi – tiukkoja ja joustamattomia sääntöjä. Kirjoittamattomat säännöt, joita jokaisen asiantuntijan oletetaan noudattavan, ovatkin narsistisen systeemin keskeinen piirre. (Donaldson-Pressman & Pressman 1994: Luku 2).
Avoimen narsistisen (overtly narcissistic) asiantuntijasysteemin tilanne on yleensä usean henkilön tiedossa, kun piilevästi narsistiset (covertly narcissistic) asiantuntijat elävät kärsimysnäytelmäänsä esirippu jatkuvasti laskettuna alas. Kuvaus sopii hyvin mm. sosiaalityön vaikenemisen ja hiljaisuuden kulttuuriin.
Narsistisessa asiantuntijajärjestelmässä lapset oppivat vähitellen, että heidän omilla tunteillaan ei ole merkitystä tai, mikä vielä vahingollisempaa, että heidän omat tunteensa ovat vaarallisia ja ei-toivottavia. Lapsi siis oppii vähitellen tunnistamaan tunteittensa ja tunneilmaisunsa vaikutuksen asiantuntijoihin sen sijaan, että hän asiantuntijoiden tukemana oppisi tunnistamaan, ilmaisemaan ja arvostamaan omia tunteitaan. Juuri tällaisista kokemuksista kertovat monet sijoitetut nuoret.
Narsistisen systeemin kehityskulku on Donaldson-Pressmannin ja Pressmannin mukaan vaivihkainen ja salattu. Kun rankkaa väkivaltaa ja laiminlyöntiä esim. sijaishuollossa kohtaamaan joutunut lapsi oppii tuettuna nimeämään epäkohtia ja saa näin kaltoinkohtelukokemuksensa validoiduiksi, hän kohtaa palvelujärjestelmässä toistuvasti kyseenalaistamista, ihmettelyä ja epäilyä. (Donaldson-Pressman & Pressman 1994, Johdanto, Luku 1). Narsistisen asiantuntijasysteemin asiakas oppii olemaan luottamatta.
Toinen narsistiselle systeemille ominainen piirre on kirjoittajien mukaan kommunikaation epäsuoruus, jonka tavoitteena on ennen muuta ylläpitää kirjoittamattomia sääntöjä ja pitää jäsenet varuillaan. Tyypillinen tällainen epäsuoran kommunikaation muoto on turhautumien ja toiveiden kohteeton esittäminen. Toinen tyypillinen epäsuoran kommunikaation muoto on Bowenia mukaillen “triangularization”, jossa kaksi ihmistä käyttää keskustelussaan kolmatta välittäjänä.
Matti Rimpelän mukaan lastensuojelun asiantuntijat haluavatkin kommunikoida vain keskenään- asiakkuuksien välityksellä. Asiakaslapsesta ja tätä koskevista spekulaatioista tehdään asiantuntijoiden keskinäisen validioinnin ja kommunikaation veruke.
Neljäs narsistisen asiantuntijan tunnuspiirre on läsnäolon puute. Kyvyttömät ammattilaiset tekevät kaikkensa välttääkseen sellaisia epämiellyttäviä ja sietämättömiä tilanteita, joissa heidän todellinen osaamisensa, tai sen puute, on vaarassa tulla paljastetuksi. Näin toimiessaan he välttävät emotionaalista läsnäoloa ja reflektiivistä, syvällistä keskustelua. Asiakkaan pyrkiessä syvempään yhteyteen hän ajautuu yhä uudestaan asiantuntijan neuvojen, saarnojen ja hyvää tarkoittavien ohjeiden kohteeksi, aidon, vastavuoroisen keskustelun sijaan.
Tällaisia siis ovat edistykselliseksi jättimuutokseksi mainostetun systeemisen lastensuojelun toimintamallin "korkeatasoiset keskustelut" ja asiakaslähtöiset ja voimavaraistavat systeemiset teoriat kun sanan vanhempi tai perhe tilalle on vaihdettu sana asiantuntija.
STM:n rahoittaman lastensuojelun "kehittämisen" ja voimavaraistavan "systeemisen ymmärryksen" myötä ollaan siirrytty psykoanalyyttis-systeemisestä autistinen/ ghetto-/ mafia-tyyppinen perhe luokituksesta perheterapeuttis-systeemiseen skitsofreeninen/ rajatilahäiriöinen/ narsistinen perhe- luokitukseen.
Kaikille muille paitsi lastensuojelun systeemisen toimintamallin kehittäjille ja kouluttajille ( jotka ovat usein sijaishuollon edunvalvojia) lienee selvää, että näihin teorioihin tukeutumalla lastensuojelun kustannukset, huostaanotot ja osallisuus- ja oikeusturvaongelmat tulevat lisääntymään.
Systeemisten perheteorioiden valossa asiakkaiden kannattaa taltioida kaikki tapaamiset lastensuojelun kanssa , ottaa niihin aina mukaan oma asiamies ja tarkistaa asiakaskirjauksensa säännöllisesti.
https://tietosuoja.fi/kun-haluat-tarkastaa-tietosi
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin tutkimisen malli
Kaikkien systeemisen lastensuojelun toimintamallin kouluttajien ja juurruttajien tulisi välittömästi tehdä työyhteisöilleen omien oppiensa mukainen systeeminen organisaatiokonstellaatio salaisuuksien ja konfliktien paljastamiseksi.
Suosittelemme kysymään mm. seuraavia kysymyksiä:
1. Miksi STM ja kunnat rahoittavat systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille? Perustuslainhan mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
2.Miksi systeemisen lastensuojelumallin alkuperästä, todellisesta sisällöstä, ideologisista ja teoreettisista juurista ja tuloksista valehdellaan järjestelmällisesti lukuisissa systeemeissä?
Esikuvana olleesta Hackneyn mallistahan jätettiin toteuttamatta kaikki tärkeät uudistukset ja poimittiin vain sijaishuollon ja työntekijöiden edunvalvontaan sopivat osat. Miksi mallin yhteys psykoanalyysiin ja perhekonstellaatioon pyritään Suomessa salaamaan?
3. Miksi systeemistä lastensuojelun toimintamallia markkinoidaan asiakkaiden psykoterapeuttisella tuella vaikka psykoterpeutti tukee ensisijaisesti asiantuntijatyöryhmää, ei asiakasta, jonka hän tapaa korkeintaan yhden kerran, toisinaan ei edes yhtä kertaa.
Millaisia seurauksia asiakkaille on , että systeemisen lastensuojelumallin jokaiseen tiimiin palkattu kliinikko on koulutukseltaan juuri psykoanalyysin opit omaksunut perheterapeutti, jonka tehtävänä on auttaa tiimin sosiaalityöntekijöitä ylläpitämään systeemistä ajattelutapaa ja perheterapeuttisia menetelmiä ohjeistamalla sukupuumenetelmän käyttöä sekä mallintamalla hypoteesien luontia perheestä?
4. Miksi työryhmät ovat valehdelleet mallin vähentäneen huostaanottoja vaikka tosiasiassa mallin käyttöönoton jälkeen huostaanotot ovat lisääntyneet suhteessa asiakaslukuun?
5. Miksi mallin ympärillä vallitsee uskonnollis- hurmoksellinen eetos ja jopa kulttipiirteitä?
Miksi työntekijät hehkuttavat mallia lastensuojelun pelastajana vaikka se on lisännyt huostaanottoja ja asiakkaat eivät ole a) huomanneet muutosta aiempaan b) malli on lisännyt aggressiivista käytöstä c) vähentänyt työntekijöiden luottamusta asiakkaiden rehellisyyteen ( Aaltio & Isokuortti, 2019)?
6. Miksi valtio jälleen kerran rahoittaa asiantuntijoiden edunvalvontaan keskittyviä epätieteellisiä hankkeita ilman näyttöä vaikuttavuudesta asiakkaille ja ison otannan asiakaspalautteita?
7. Millä tavoin puuttuvista palveluista ja hoitamattomista sairauksista kärsivät asiakkaat hyötyvät siitä, että asiantuntijaryhmät puhuvat olettamistaan ongelmista keskenään asiakkaiden selän takana?
8. Milloin sosiaalialan työntekijät vapautuvat käsittelemään omia kokemuksiaan ja ongelmiaan avoimesti pakottamatta asiakkaita omien psykodraamaryhmiensä kulisseiksi?
Miksi työyhteisöt eivät kartoita eivätkä pohdi omia näkymättömiä lojaliteettejaan, velka- ja ansiotilejään suhteessa sijaishuoltoon, sijaishuoltoväkivaltaa tai lastensuojelun systeemeissä ylisukupolvisesti periytyneitä epätieteellisiä ja epäeettisiä käytäntöjään ja uskomuksiaan?
Asiantuntijoiden kannattaisi havaita, että " systeemiselle ymmärrykselle " asiakkaista on toinenkin nimi: se on vihapuhetta ja perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt negatiiviset ominaisuudet.
Vihapuhe on vihapuhetta siinäkin tapauksessa, että oppii rajoittamaan oman vihapuheensa ammattirooliin tai - kieleen sopivaksi ja välttämään vihapuheensa ja - motiiviensa julkisen tunnistamisen ja juridiset seuraukset.
Sosiaalityössä vihapuhe piiloutuu usein vastakohtaansa; auttamispuheeseen.
Vihapuheeseen on vaarassa sortua se, joka ei tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja joka pyrkii salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset asenteet ja seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
On tuskallista ja turhauttavaa katsoa vuodesta toiseen miten "osaavan " lastensuojelun strategioista tulee tragedioita ja tuhannet kehittämisprojektit vesitetään lastensuojelun järjestöjen , palveluntuottajien ja työntekijöiden toimesta sijaishuollon edunvalvonnaksi.
Suorastaan raivostuttavaa on röyhkeys, jolla systeemisen lastensuojelun omaksi ammatilliseksi edunvalvonnakseen kääntäneet pseudotutkijat ja -kehittäjät ovat huijanneet ja hyväksikäyttäneet mukaan kutsumiaan , muutokseen uskoneita ja sen eteen työtä tehneitä kokemusasiantuntijoita.
#MurrayBowen #RobertBeavers #RobersPressman #systeemisetperheteoriat #Hackneynmalli # systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #systeeminenlastensuojelu #systeeminenperhekonstellaatio #Syty-hanke #systeeminenperheterapia #psykoanalyysilastensuojelussa #lastensuojelunkehittäminen #Pesäpuury #PelastakaaLapsetry #Nuortenystävät ry #Diakonissalaitos #Ensi-jaturvakotienliitto #Talentia #THL #STM #LSKL #systeeminenlastensuojeluntoimintamallikritiikki #FinnishHackneymodel #FinnishHackneycriticism
#LUMO-hanke #LUMO-jälkielämälle #LAPE #Lapsi-japerhepalvelujenmuutosohjelma #lastensuojelunmonialainenkehittäminen #LUMOhankekritiikki #ISO #Päivi Malinen #Hanna Torvinen #Katariina Katainen #Marika Huupponen #Reetta Salmi #sosiaalialanosaamiskeskus #sosiaalialanosaamiskeskuskritiikki #lastensuojelunmonialainenyhteistyö #eugenicsinFinnishchildcare #neoeugenicsinFinnishChildcare #HowtorapeHackneymodel #HackneymodelinFinnishchildcare
#SirkkaKonu #FinlandrapedHackneymodel #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland
#toimintahäiriöinen perhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä
#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #Aster #lastensuojelunvertaistuki #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #HarrySpecht #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
#MirjamAraneva #KatiSaastamoinen #JohannaLaisaari #TiinaMuinonen #ElinaPekkarinen #SusannaHoikkala #lapsioikeusjuristit #LapsenAika #pyöröovi #lastensuojelubisnes #lastensuojelunkorruptio #pyöreänpöydänneuvottelut #PelastakaaLapsetlakimiespalvelu #SOSlapsikylälakimiespalvelu #ArmanAlizad #ArmanPohjantähdenalla
#childcarecorruptioninFinland #childcareindustryinFinland. #vaillavirkavastuuta #fostercarecorruptioninFinland #fostercarecrimeinFinland #STM #THL #lapsiystävällinenkunta #lastensuojelunlaittomuudet #kuinkajulkinenvaltadelegoitiinyksityisille #PäiviSinko #ArnonBentovim #HelenaLounavaara-Rintala #Jan-Christer Wahlbeck #PirjoVuornos #EskoVarilo #Lastensuojeluakäyttävätperheet
Kirjallisuus:
Aaltio, Elina & Isokuortti, Nanne (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamalli - Valtakunnallinen arviointi. Raportti 3/2019. Helsinki: THL
Alho- Konu, Sirkka 2005: “Haastetaan asiakkaat oman elämänsä tekijöiksi”- Perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/13530/urn_nbn_fi_uef-20140598.pdf?sequence=-1&isAllowed=y
Alho, Sirkka & al 2018: Perheterapian ja sosiaalityön yhteiset juuret sekä suhdeperustaisen systeemisen lastensuojelutyön kehittäminen
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/69878/perheterapiasosiaality%25C3%25B6.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Bowen, Murray & Kerr, Michael E. 1988: Family evaluation: An approach based on Bowen theory.
The Family Center. Georgetown University Hospital. W W Norton & Co. New York. London. E-kirja.
Beavers, Robert & Hampson, Robert 2002: The Beavers Systems Model of Family Functioning. Journal of Family Therapy 22(2): 128 - 143
Donaldson-Pressmann Stephanie; Pressmann, Robert M. 1994:: The Narcissistic Family: Diagnosis and Treatment. Lexington Books. e-kirja.
Isokuortti, Nanne & Aaltio, Elina (2020). Fidelity and influencing factors in the Systemic Practice Model of children's social care in Finland. Children and Youth Services Review. Volume 119, December 2020. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740920320703?via%3Dihub
Isokuortti, Nanne 2014: Lastensuojelun käytäntöjä rakentamassa : Lastensuojelutoiminta vuosina 1922–1937 alan ammattilehden keskusteluissa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/137639/IsokuorttiNanne_gradu.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kennedy, Angie 2008: Eugenics, “Degenerate Girls,” and Social Workers During the Progressive Era
https://www.researchgate.net/publication/249685513_Eugenics_Degenerate_Girls_and_Social_Workers_During_the_Progressive_Era
Kerig, P. K. 2011: Psychopathology, Models of. Encyclopedia of Adolescence 2011,. 237-243
Lahtinen, Pia; Männistö, Leena; Raivio, Marketta 2017: Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia : keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. TYÖPAPERI 7/2017, THL.
Lounavaara-Rintala, Helena, Varilo, Esko, Vuornos, Pirjo & Wahlbeck, Jan- Christer 1998 : Lastensuojelua käyttävät perheet, Suomen psykologinen seura, Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf
Vessel, Merle 2018: An Unholy Union? : Eugenic Feminism in the Nordic Countries, ca. 1890-1940https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/233107/AnUnholy.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tienviittoja-lastensuojeluun-asiantuntijuus-voi-kukkia-jopa-eugeniikkaan-harhautumisen-jalkeen
https://leeniikonen.fi/2021/05/28/sosiaalisen-periman-teoria-lastensuojelun-rasitteena/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/https://leeniikonen.fi/2021/04/27/stm-raportoi-lastensuojelun-osaamisen-puutteista/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/04/07/lastensuojelun-ideologiaan-sopivat/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-ei-lunastanut-lupauksiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://leeniikonen.fi/2021/05/01/kiihottaminen-kansanryhmaa-vastaan/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osallisuutta-vai-osallistumispetosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
RSS Feed
