Eija Paavilainen, kuvakaappaus uta.fi CAP- mittarilla etsitään kaltoinkohtelupotentiaalia ja riskejä suomalaisperheistä - STM rahoittaa
Kansalaisten luottamus lastensuojeluun on jo mennyt, seuraavana tuhotaan luottamus neuvolaan.
Lokakuun Liike varoitti jo vuonna 2016 neuvoloiden muuttumisesta perheiden tukijoista kontrolloijiksi ja tulevasta CAP ( Child Abuse Potential)- riskiarviointityökalusta. CAP-riskiarviointipilotti on osa LAPE- hanketta ja näyttää kuuluvan myös Suomi 100- ohjelmaan ja Perheet keskiöön- hankkeeseen, joka hyväksikäyttää härskisti perheiden omia järjestöjä.
Kiistanalaisen riskiseulauksen puolestapuhujana Professoriliitossa, Tampereen yliopistolla, Hoitotieteiden tutkimusseuran johtokunnassa, Sairaanhoitajaliiton toimitusneuvostossa, Välitä- hankkeen ohjausryhmässä ja Hoitotyön tutkimussäätiössä (Hotus) toiminut Eija Paavilainen ajaa nyt CAP- arviointia perheiden palveluihin ja on saanut STM:ltä rahoituksen projektiin. Tavoitteena on saada arviointityökalu käyttöön tämän vuoden aikana.
Paavilainen on nimennyt julkiset neuvolat hyviksi kaltoinkohteluriskien seulaamisen paikoiksi muttei huomaa, että ne rajaavat seulauksen pääasiassa tunnollisesti tarkastuksissa käyviin köyhiin ja keskituloisiin suomalaisvanhempiin sulkien pois vauraat yksityisiä palveluja käyttävät ja neuvolapalveluista kieltäytyvät vanhemmat sekä sijaishuollon omia sopimuslääkäreitä käyttävät sijaisvanhemmat.
Erityisesti viimeisen ryhmän jääminen pois on huolestuttavaa sillä kouluterveyskysely osoitti sijoitettujen lasten kohtaavan väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Seksuaalisen väkivallan riski sijoitetuilla oli viisinkertainen kotonaan asuviin verrattuna. Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota myös huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja ja tuore tutkimus osoittaa, että sijaishuolto laiminlyö ja vaarantaa lasten koulutuksen. Lääkärilehden mukaan myös suomalaislapsilla on yhä enemmän psykoosilääkitystä. Tutkijat pohtivat, joudutaanko lääkkeillä korvaamaan puutteita sijaishuollon muussa hoidossa mutta Paavilainen on kiinnostunut vain mahdollisista hoitopuutteista biologisissa perheissä.
Edes lasten hämmästyttävän yleinen kaltoinkohtelun muoto; päiväkoti- ja koulukiusaaminen aikuisine mahdollistajineen ei tunnu herättävän intohimoja lasten kaltoinkohtelun kartoittajissa.
Perhepalveluissa on palattu takaisin psykoanalyysiuskontoon, äitien syyttelyyn, varhaiseen puuttumiseen ja ja huoli-, riski- ja puuttumispuheeseen. Psykoanalyysin opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä riskiperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "varhaiseksi puuttumiseksi", "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja (Ikonen, 2016). Onkin edelleen tarpeen tuoda esiin puuttumisen mahdollisia haittoja ja auttaa verkostoja tuottamaan puuttumisen normeja ja muita pidäkkeitä villinä rehottavaan puuttumistoimien puutarhaan.
Biologisten vanhempien kohdalla neuvolaseulauskaan ei riitä Paavilaiselle.
-Neuvolakäynnillä voi kuitenkin tsempata ja piilottaa ongelmat, kertoi Paavilainen aiemmin YLEn haastattelussa ja esitti ratkaisuksi pakollisten kotikäyntien lisäämistä.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lopettaminen on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta tutkimusprosessin lähtökohtana tulisi olla tosiseikkaselvittely, ei leimaaminen, vainoharhainen kyttääminen tai epämääräisten riskiarvioinnin, psykiatrian tai sijaishuollon yritysten liikevoittojen kasvattaminen.
Kansalaisten luottamus lastensuojeluun on jo mennyt, seuraavana tuhotaan luottamus neuvolaan.
Lokakuun Liike varoitti jo vuonna 2016 neuvoloiden muuttumisesta perheiden tukijoista kontrolloijiksi ja tulevasta CAP ( Child Abuse Potential)- riskiarviointityökalusta. CAP-riskiarviointipilotti on osa LAPE- hanketta ja näyttää kuuluvan myös Suomi 100- ohjelmaan ja Perheet keskiöön- hankkeeseen, joka hyväksikäyttää härskisti perheiden omia järjestöjä.
Kiistanalaisen riskiseulauksen puolestapuhujana Professoriliitossa, Tampereen yliopistolla, Hoitotieteiden tutkimusseuran johtokunnassa, Sairaanhoitajaliiton toimitusneuvostossa, Välitä- hankkeen ohjausryhmässä ja Hoitotyön tutkimussäätiössä (Hotus) toiminut Eija Paavilainen ajaa nyt CAP- arviointia perheiden palveluihin ja on saanut STM:ltä rahoituksen projektiin. Tavoitteena on saada arviointityökalu käyttöön tämän vuoden aikana.
Paavilainen on nimennyt julkiset neuvolat hyviksi kaltoinkohteluriskien seulaamisen paikoiksi muttei huomaa, että ne rajaavat seulauksen pääasiassa tunnollisesti tarkastuksissa käyviin köyhiin ja keskituloisiin suomalaisvanhempiin sulkien pois vauraat yksityisiä palveluja käyttävät ja neuvolapalveluista kieltäytyvät vanhemmat sekä sijaishuollon omia sopimuslääkäreitä käyttävät sijaisvanhemmat.
Erityisesti viimeisen ryhmän jääminen pois on huolestuttavaa sillä kouluterveyskysely osoitti sijoitettujen lasten kohtaavan väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Seksuaalisen väkivallan riski sijoitetuilla oli viisinkertainen kotonaan asuviin verrattuna. Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota myös huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja ja tuore tutkimus osoittaa, että sijaishuolto laiminlyö ja vaarantaa lasten koulutuksen. Lääkärilehden mukaan myös suomalaislapsilla on yhä enemmän psykoosilääkitystä. Tutkijat pohtivat, joudutaanko lääkkeillä korvaamaan puutteita sijaishuollon muussa hoidossa mutta Paavilainen on kiinnostunut vain mahdollisista hoitopuutteista biologisissa perheissä.
Edes lasten hämmästyttävän yleinen kaltoinkohtelun muoto; päiväkoti- ja koulukiusaaminen aikuisine mahdollistajineen ei tunnu herättävän intohimoja lasten kaltoinkohtelun kartoittajissa.
Perhepalveluissa on palattu takaisin psykoanalyysiuskontoon, äitien syyttelyyn, varhaiseen puuttumiseen ja ja huoli-, riski- ja puuttumispuheeseen. Psykoanalyysin opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä riskiperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "varhaiseksi puuttumiseksi", "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja (Ikonen, 2016). Onkin edelleen tarpeen tuoda esiin puuttumisen mahdollisia haittoja ja auttaa verkostoja tuottamaan puuttumisen normeja ja muita pidäkkeitä villinä rehottavaan puuttumistoimien puutarhaan.
Biologisten vanhempien kohdalla neuvolaseulauskaan ei riitä Paavilaiselle.
-Neuvolakäynnillä voi kuitenkin tsempata ja piilottaa ongelmat, kertoi Paavilainen aiemmin YLEn haastattelussa ja esitti ratkaisuksi pakollisten kotikäyntien lisäämistä.
Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lopettaminen on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta tutkimusprosessin lähtökohtana tulisi olla tosiseikkaselvittely, ei leimaaminen, vainoharhainen kyttääminen tai epämääräisten riskiarvioinnin, psykiatrian tai sijaishuollon yritysten liikevoittojen kasvattaminen.
Tarja Pösö, kuvakaappaus twitter Vanhemman pienituloisuus ja kiire lapsen kaltoinkohtelun osoittimina?
Paavilainen on tullut tunnetuksi riskilistoista, jotka luokittelevat lapsen kaltoinkohteluriskeiksi mm. työväenluokkaisten perheiden perinteiset piirteet ja haasteet mm. pienituloisuuden, yksinhuoltajuuden ja kiireen.
Hotuksen riskilistoja on ollut kehittämässä myös sosiaalityön professori Tarja Pösö, joka tehtyään haastattelututkimuksen(1995, 40) sosiaalityöntekijöille Tampereen alueen viidessä sosiaalitoimistossa vuonna 1994, sai yllättävän tuloksen; sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he juuri törmänneet lasten pahoinpitelyyn työssään. Lapsen joutumista fyysisen pahoinpitelyn uhriksi ei muistettu tapahtuneen juuri lainkaan. Myös huostaanottopäätöksissä lapsen pahoinpitelystä oli tullut marginaalinen syyperuste.
Havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia käännettiin kuitenkin tulkinnaksi, että pahoinpitelyjä varmaankin tapahtui mutta niitä ei huomattu tai kirjattu ylös.
Pösö ja Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä. Samalla tavoin kuin huumesodassa kontrollipolitiikan välineiksi valjastettiin laajennetun rikoksen käsitteen lisäksi varhainen puuttuminen, laajennettu ilmoitusvelvollisuus ja psykoanalyysin virheelliset teoriat mm. hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytymisestä.
Paavilainen korostaa, että riskiperheet pitäisi löytää nykyistä aiemmin, jotta niihin ei ehtisi muodostua väkivallan kulttuuria (KSLM 25.09.2016). Paavilaisen tavoitteena on mm. moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen ja myös kolmannen sektorin mukaan saaminen erityisesti matalan kynnyksen palveluissa esim. perhekeskuksissa (30.11. 2017, Tampere).
Kiire on vaarallisempaa kuin sukuelinten silpominen?
Tunnistusohjeita lapsiavioliittojen tai tyttöjen sukuelinten silpomiseen ei lapsen kaltoinkohtelun tunnistusohjeista löydy. Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” kysyy naisten ympärileikkauksen kieltämistä erillislailla vaativa Ujuni Ahmed aiheellisesti.
Ahmed ihmettelee, miksi Suomessa ei ole tilastoja ympärileikattujen naisten synnytyksistä ja miksi sitä, silvotaanko ympärileikatun naisen tyttövauva, ei seurata. Fenix Helsinki -yhdistyksen selvityksessä haastatellut kritisoivat sitä, että esimerkiksi neuvolassa ei ole edes otettu asiaa puheeksi eivätkä viranomaiset osaa tai uskalla puuttua asiaan. Eräänkin ympärileikatun naisen ympärileikkauksesta ei ollut kysytty neljän raskauden aikana mitään.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu on saanut varautua Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Nyt villien riskilistojen rinnalle tuodaan Ensi- ja turvakotien liiton , Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) avustuksella CAP (Child Abuse Potential Inventory). Tässä tapausesimerkki siitä, mitä arvioinnista käytännössä seuraa lapselle ja hänen perheelleen. CAP:n pilottipaikkakunnilla Tampereella ja Seinäjoella sijoitukset lisääntyivätkin huomattavasti.
Paavilainen on tullut tunnetuksi riskilistoista, jotka luokittelevat lapsen kaltoinkohteluriskeiksi mm. työväenluokkaisten perheiden perinteiset piirteet ja haasteet mm. pienituloisuuden, yksinhuoltajuuden ja kiireen.
Hotuksen riskilistoja on ollut kehittämässä myös sosiaalityön professori Tarja Pösö, joka tehtyään haastattelututkimuksen(1995, 40) sosiaalityöntekijöille Tampereen alueen viidessä sosiaalitoimistossa vuonna 1994, sai yllättävän tuloksen; sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he juuri törmänneet lasten pahoinpitelyyn työssään. Lapsen joutumista fyysisen pahoinpitelyn uhriksi ei muistettu tapahtuneen juuri lainkaan. Myös huostaanottopäätöksissä lapsen pahoinpitelystä oli tullut marginaalinen syyperuste.
Havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia käännettiin kuitenkin tulkinnaksi, että pahoinpitelyjä varmaankin tapahtui mutta niitä ei huomattu tai kirjattu ylös.
Pösö ja Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä. Samalla tavoin kuin huumesodassa kontrollipolitiikan välineiksi valjastettiin laajennetun rikoksen käsitteen lisäksi varhainen puuttuminen, laajennettu ilmoitusvelvollisuus ja psykoanalyysin virheelliset teoriat mm. hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytymisestä.
Paavilainen korostaa, että riskiperheet pitäisi löytää nykyistä aiemmin, jotta niihin ei ehtisi muodostua väkivallan kulttuuria (KSLM 25.09.2016). Paavilaisen tavoitteena on mm. moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen ja myös kolmannen sektorin mukaan saaminen erityisesti matalan kynnyksen palveluissa esim. perhekeskuksissa (30.11. 2017, Tampere).
Kiire on vaarallisempaa kuin sukuelinten silpominen?
Tunnistusohjeita lapsiavioliittojen tai tyttöjen sukuelinten silpomiseen ei lapsen kaltoinkohtelun tunnistusohjeista löydy. Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” kysyy naisten ympärileikkauksen kieltämistä erillislailla vaativa Ujuni Ahmed aiheellisesti.
Ahmed ihmettelee, miksi Suomessa ei ole tilastoja ympärileikattujen naisten synnytyksistä ja miksi sitä, silvotaanko ympärileikatun naisen tyttövauva, ei seurata. Fenix Helsinki -yhdistyksen selvityksessä haastatellut kritisoivat sitä, että esimerkiksi neuvolassa ei ole edes otettu asiaa puheeksi eivätkä viranomaiset osaa tai uskalla puuttua asiaan. Eräänkin ympärileikatun naisen ympärileikkauksesta ei ollut kysytty neljän raskauden aikana mitään.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu on saanut varautua Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Nyt villien riskilistojen rinnalle tuodaan Ensi- ja turvakotien liiton , Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) avustuksella CAP (Child Abuse Potential Inventory). Tässä tapausesimerkki siitä, mitä arvioinnista käytännössä seuraa lapselle ja hänen perheelleen. CAP:n pilottipaikkakunnilla Tampereella ja Seinäjoella sijoitukset lisääntyivätkin huomattavasti.
Heidi Reunanen ja Eija Paavilainen, kuvakaappaus MTV CAP- testissä ja testaajissa itsessään on isoja riskejä
Oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" aletaan kartoittaa neuvoloissa amerikkalaisella CAP (Child Abuse Potential Inventory)- arviointityökalulla tilanteessa, jossa seulojilla ei ole riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).
CAP (Child Abuse Potential Inventory) on kehitetty arvioimaan vanhempien tai lapsen huoltajan mahdollista riskiä kaltoinkohdella lastaan. Testin pääongelma on ettei se kykene luotettavasti ennustamaan itse kaltoinkohtelua eikä testaajilla välttämättä ole taitoa erottaa riskifaktoreita riskimarkkereista.
On siis todennäköistä, että riskifaktoreista tulee suoraan riskimarkkereita ja runsaasti pisteitä saaneet leimataan kaltoinkohtelijoiksi. Näin onkin jo tapahtunut Paavilaisen kehittämien riskilistojen kohdalla, joissa riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien työntekijät osaavat jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys (Lokka & Pokela, 2016, 49) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30), jonka käyttämisestä kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmänä Katarina Finnilä on vuosikaudet turhaan varoittanut.
Turhia seulauksia ja tutkimuksia on perinteisesti tehty yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kiintymyssuhdearvioinnin tai kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään. Käykääpä väärän kaltoinkohteluepäilyn kohteeksi joutuneet sosiaalihuollon asiakkaat valistamassa näitä rouvia osoitteessa Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki.
Oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" aletaan kartoittaa neuvoloissa amerikkalaisella CAP (Child Abuse Potential Inventory)- arviointityökalulla tilanteessa, jossa seulojilla ei ole riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).
CAP (Child Abuse Potential Inventory) on kehitetty arvioimaan vanhempien tai lapsen huoltajan mahdollista riskiä kaltoinkohdella lastaan. Testin pääongelma on ettei se kykene luotettavasti ennustamaan itse kaltoinkohtelua eikä testaajilla välttämättä ole taitoa erottaa riskifaktoreita riskimarkkereista.
On siis todennäköistä, että riskifaktoreista tulee suoraan riskimarkkereita ja runsaasti pisteitä saaneet leimataan kaltoinkohtelijoiksi. Näin onkin jo tapahtunut Paavilaisen kehittämien riskilistojen kohdalla, joissa riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien työntekijät osaavat jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys (Lokka & Pokela, 2016, 49) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30), jonka käyttämisestä kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmänä Katarina Finnilä on vuosikaudet turhaan varoittanut.
Turhia seulauksia ja tutkimuksia on perinteisesti tehty yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kiintymyssuhdearvioinnin tai kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään. Käykääpä väärän kaltoinkohteluepäilyn kohteeksi joutuneet sosiaalihuollon asiakkaat valistamassa näitä rouvia osoitteessa Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki.
Äidin siivousinto tulkitaan lapsen kaltoinkohteluriskiksi- Mitä asiakkaan tulee tietää CAP- riskiarvioinnista
Psykometrisen testin ja psykometrisen arvioinnin välillä on ero. Pääasiallinen ero on siinä, että testillä mitataan maksimisuoritusta tehtävillä, joihin on olemassa oikeat tai väärät vastaukset. Arvioinnissa käytetään yleensä kyselylomaketta, jossa vastaajaa pyydetään ilmaisemaan, kuinka samaa mieltä hän on esitettyjen väittämien kanssa tai ilmaisemaan, kuinka usein vastaaja tuntee tietyllä tavalla.
Suomessa testataan CAP:n lyhyttä versiota, jonka Paavilainen väittää löytävän riskiperheitä yhtä tehokkaasti kuin pitkän. Perheet voidaan testata ja tulokset tulkita ohjeiden vastaisesti ilman laajempaa arviointia.
CAP-mittarin on suomentanut Jaana Haapasalo (Haapasalo & Aaltonen 1999). Haapasalon työskentelytavoista, kaltoinkohtelupotentiaalista ja väkivallan kulttuurista Anneli Auer- oikeudenkäynnissä voi lukea täältä: https://www.mikkoniskasaari.fi/node/170
CAP-testissä kyllä- vastaus seuraaviin väittämiin tulkitaan joustamattomuudeksi ja kaltoinkohteluriskiksi:
3. ”Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä”
5.”Lasten ei tulisi koskaan olla tottelemattomia”
9.”Lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella”
19.”Lapsi tarvitsee hyvin ankaria sääntöjä”
Perheen äiti voi pudota kaltoinkohtelijoiden riskiluokkaan, mikäli arvioi perheen toimivuuden tai terveyden huonoksi. "Riskiperheiden äidit kokivat perheen toimivuuden useammin huonommaksi, samoin kuin perheen terveyden. Selkeä tunnistettava yhteys on äidin riskipisteillä ja äidin kokeman perheen toimivuuden välillä". (Yhteiskuntapolitiikka, 82 (2017):2 )
Erityisesti äitien on hyvä huomata, että kyllä- vastaus väittämään "Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä" voi johtaa vaikeuksiin.
– Moni toi esiin, että kodissa pitää olla aina siistiä. Jos vanhempi vastaa näin, hoitotyöntekijä voi kysyä vaikka vanhemman työtaakasta, jaksamisesta ja siitä, aiheuttaako sotkuisuus ahdistusta, sanoo projektipäällikkö Heidi Reunanen.
Epäsiisti koti on perinteinen ja edelleen yllättävän yleinen, joskin lainvastainen huostaanoton peruste.
Tuleeko CAP:n myötä myös siististä kodista huostaanottoperuste? Millainen kodin oikein tulisi olla, jotta joku ei tulkitsisi sitä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavaksi olosuhteeksi?
Paavilainen ja Reunanen, jotka puhuvat lähes jokaisessa haastattelussaan medialle CAP: n avulla löydettävistä riskiperheistä painottavat MTV:lle, että tarkoituksena ei ole leimata vastaajia potentiaaliksi ongelmaperheiksi. Paavilainen korostaa, että kaikille pitää tarjota tilaisuutta vastata kyselyyn ja keskustella huolistaan, jotta joukosta ei tarvitse poimia ketään erikseen.
Paavilaisen ja Reunasen mukaan CAP:n pohjalta voidaan yhdessä arvioida perheen tilannetta ja tarvittaessa suunnitella tukitoimia esimerkiksi perheneuvolaa ja lastensuojelua .
Vaarana siis on, että neuvolassa muutamaan väittämään esim. "Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä" väärin vastaava äiti saa mielenterveyshäiriöepäilyn tai virheellisen ahdistuneisuushäiriödiagnoosin, potentiaalin kaltoinkohtelijan statuksen ja kimppuunsa lastensuojelun ja perhetyöntekijät, varsinkin jos hän kuuluu johonkin Paavilaisen muuhun riskiluokkaan esim. on kiireinen suurperheen äiti tai köyhä yksinhuoltaja.
Tosiseikkojen tutkimisesta kaltoinkohteluepäilyissä on tullut epämuodikasta ja triviaalia. Tosiseikkaselvittelyjä ei vaivauduta tekemään sen paremmin sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa kuin tuomioistuinlaitoksessa.
Tärkeämpää on ollut, että kaikki auttajina esiintyvät tahot pääsevät kehittelemään mutudiagnooseja asiakkaistaan. Viranomaisten mutu-diagnooseja käytetään viranomaisten keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.
Lastensuojelutarpeen selvityksiä ja vanhemmuudenarviointeja tekevät samat yksityiset yritykset jotka tarjoavat lastensuojelun ja sijaishuollon terapia- ja sijoituspalveluja eikä osallisuus lastensuojelun / sijaishuollon yrityksessä estä myöskään osallistumasta huostaanoton tuomioistuinkäsittelyyn.
Paavilaisen ja Reunasen mainostamat avohuollon tukitoimet eivät ole perheiden tarpeenmukaista apua vaan huostaanottojen pohjustustoimia kuten tämä tapausesimerkki osoittaa.
Entä mitä tapahtuu jos vanhempi avautuu ja hakee oma-aloitteisesti Paavilaisen ja Reunasen lupaamaa "tukea"?
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa.
Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja hakemuksen lapsen huostaanotosta. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " (Ikonen, 2013, 337).
Tutkija Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia.
-Lasta on informoitava riittävästi, jotta lapsi voi muodostaa asiassa perustellun mielipiteen. Kaikki on dokumentoitava mahdollisimman tarkasti. Miten lasta on kuultu, ketkä ovat olleet läsnä ja mitä lapsi on tarkalleen sanonut.
– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo.
Toivosen mukaan lasten oikeuksien tehokasta toteutumista voivat toisinaan estää myös lakeja soveltavien aikuisten lapsiin liittyvät vanhat asenteet ja toimintatavat, vaikka lainsäädäntö olisi kunnossa. Siksi Toivosen väitöskirjassa on korostettu oikeuslähtöisen ajattelutavan tärkeyttä myös lapsen hoivaa ja huolenpitoa koskevissa asioissa, jotka on perinteisesti haluttu ymmärtää ei-oikeudellisina.
"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.
CAP- lomaketta testattiin viime vuonna neuvoloissa ja lastenosastoilla Seinäjoella sekä Tampereen yliopistosairaalassa. Vastaajia oli 464. Lähes jokainen vastasi olevansa onnellinen.
Yksinäisyyttä tai ahdistusta koki 16 prosenttia vastaajista, köyhyyttä hiukan useampi.
Suomessa testataan CAP:n lyhyttä versiota, jonka Paavilainen väittää löytävän riskiperheitä yhtä tehokkaasti kuin pitkän. Perheet voidaan testata ja tulokset tulkita ohjeiden vastaisesti ilman laajempaa arviointia.
CAP-mittarin on suomentanut Jaana Haapasalo (Haapasalo & Aaltonen 1999). Haapasalon työskentelytavoista, kaltoinkohtelupotentiaalista ja väkivallan kulttuurista Anneli Auer- oikeudenkäynnissä voi lukea täältä: https://www.mikkoniskasaari.fi/node/170
CAP-testissä kyllä- vastaus seuraaviin väittämiin tulkitaan joustamattomuudeksi ja kaltoinkohteluriskiksi:
3. ”Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä”
5.”Lasten ei tulisi koskaan olla tottelemattomia”
9.”Lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella”
19.”Lapsi tarvitsee hyvin ankaria sääntöjä”
Perheen äiti voi pudota kaltoinkohtelijoiden riskiluokkaan, mikäli arvioi perheen toimivuuden tai terveyden huonoksi. "Riskiperheiden äidit kokivat perheen toimivuuden useammin huonommaksi, samoin kuin perheen terveyden. Selkeä tunnistettava yhteys on äidin riskipisteillä ja äidin kokeman perheen toimivuuden välillä". (Yhteiskuntapolitiikka, 82 (2017):2 )
Erityisesti äitien on hyvä huomata, että kyllä- vastaus väittämään "Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä" voi johtaa vaikeuksiin.
– Moni toi esiin, että kodissa pitää olla aina siistiä. Jos vanhempi vastaa näin, hoitotyöntekijä voi kysyä vaikka vanhemman työtaakasta, jaksamisesta ja siitä, aiheuttaako sotkuisuus ahdistusta, sanoo projektipäällikkö Heidi Reunanen.
Epäsiisti koti on perinteinen ja edelleen yllättävän yleinen, joskin lainvastainen huostaanoton peruste.
Tuleeko CAP:n myötä myös siististä kodista huostaanottoperuste? Millainen kodin oikein tulisi olla, jotta joku ei tulkitsisi sitä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavaksi olosuhteeksi?
Paavilainen ja Reunanen, jotka puhuvat lähes jokaisessa haastattelussaan medialle CAP: n avulla löydettävistä riskiperheistä painottavat MTV:lle, että tarkoituksena ei ole leimata vastaajia potentiaaliksi ongelmaperheiksi. Paavilainen korostaa, että kaikille pitää tarjota tilaisuutta vastata kyselyyn ja keskustella huolistaan, jotta joukosta ei tarvitse poimia ketään erikseen.
Paavilaisen ja Reunasen mukaan CAP:n pohjalta voidaan yhdessä arvioida perheen tilannetta ja tarvittaessa suunnitella tukitoimia esimerkiksi perheneuvolaa ja lastensuojelua .
Vaarana siis on, että neuvolassa muutamaan väittämään esim. "Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä" väärin vastaava äiti saa mielenterveyshäiriöepäilyn tai virheellisen ahdistuneisuushäiriödiagnoosin, potentiaalin kaltoinkohtelijan statuksen ja kimppuunsa lastensuojelun ja perhetyöntekijät, varsinkin jos hän kuuluu johonkin Paavilaisen muuhun riskiluokkaan esim. on kiireinen suurperheen äiti tai köyhä yksinhuoltaja.
Tosiseikkojen tutkimisesta kaltoinkohteluepäilyissä on tullut epämuodikasta ja triviaalia. Tosiseikkaselvittelyjä ei vaivauduta tekemään sen paremmin sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa kuin tuomioistuinlaitoksessa.
Tärkeämpää on ollut, että kaikki auttajina esiintyvät tahot pääsevät kehittelemään mutudiagnooseja asiakkaistaan. Viranomaisten mutu-diagnooseja käytetään viranomaisten keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.
Lastensuojelutarpeen selvityksiä ja vanhemmuudenarviointeja tekevät samat yksityiset yritykset jotka tarjoavat lastensuojelun ja sijaishuollon terapia- ja sijoituspalveluja eikä osallisuus lastensuojelun / sijaishuollon yrityksessä estä myöskään osallistumasta huostaanoton tuomioistuinkäsittelyyn.
Paavilaisen ja Reunasen mainostamat avohuollon tukitoimet eivät ole perheiden tarpeenmukaista apua vaan huostaanottojen pohjustustoimia kuten tämä tapausesimerkki osoittaa.
Entä mitä tapahtuu jos vanhempi avautuu ja hakee oma-aloitteisesti Paavilaisen ja Reunasen lupaamaa "tukea"?
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa.
Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja hakemuksen lapsen huostaanotosta. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " (Ikonen, 2013, 337).
Tutkija Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia.
-Lasta on informoitava riittävästi, jotta lapsi voi muodostaa asiassa perustellun mielipiteen. Kaikki on dokumentoitava mahdollisimman tarkasti. Miten lasta on kuultu, ketkä ovat olleet läsnä ja mitä lapsi on tarkalleen sanonut.
– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo.
Toivosen mukaan lasten oikeuksien tehokasta toteutumista voivat toisinaan estää myös lakeja soveltavien aikuisten lapsiin liittyvät vanhat asenteet ja toimintatavat, vaikka lainsäädäntö olisi kunnossa. Siksi Toivosen väitöskirjassa on korostettu oikeuslähtöisen ajattelutavan tärkeyttä myös lapsen hoivaa ja huolenpitoa koskevissa asioissa, jotka on perinteisesti haluttu ymmärtää ei-oikeudellisina.
"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.
CAP- lomaketta testattiin viime vuonna neuvoloissa ja lastenosastoilla Seinäjoella sekä Tampereen yliopistosairaalassa. Vastaajia oli 464. Lähes jokainen vastasi olevansa onnellinen.
Yksinäisyyttä tai ahdistusta koki 16 prosenttia vastaajista, köyhyyttä hiukan useampi.
Arviointi ei ole auttamista- väärät kaltoinkohteluepäilyt tuhoavat perheitä
Monet tutkijat mm. Sarah Laulik, Jayne Allam ja Kevin Browne (Child Abuse Review, 04 October 2013) muistuttavat, että CAP-arvioinnilla on eettisiä ja juridisia seuraamuksia. Jonkun henkilön nimittämisellä potentiaaliseksi kaltoinkohtelijaksi on vakavia seurauksia ja siksi testin käyttö pitäisi sallia vain kokeneille ja koulutetuille psykometrisen mittauksen hallitseville ammattilaisille ja ainostaan laajemman arvioinnin yhteydessä.
Lisäksi tulosten tulkinnassa tulisi olla varovainen. Tutkijat huomauttavat myös, että henkilöt, jotka ovat todistettavasti syyllistyneet lasten kaltoinkohteluun osaavat huijata ja saavat CAP- testissä usein alhaisia olemattomaksi kaltoinkohtelupotentiaaliksi tulkittavia pistemääriä.
Miksi yksikään suomalainen tutkija ei ole varoittanut tästä? Eivätkö he vain uskalla vai eikö heillä ole tietoa testin ongelmista?
On erittäin huolestuttavaa, että Paavilainen haluaa kaltoinkohtelupotentiaalin testauksen myös 3. sektorin ja matalan kynnyksen palveluihin esim. perhekeskuksiin.
3. sektorin työntekijöillä ei ole välttämättä sitäkään vähää osaamista kuin perheitä nykyisin arvioivilla lähihoitajilla, perhetyöntekijöillä, sosionomeilla ja lastensuojelulaitosten harjoittelijoilla. Familarin omistamassa ja Sitran rahoittamassa Hermannin perhekuntoutuksessa arviointia tekevä ohjaaja ei osannut edes vastata kysymykseen, mitä vuorovaikutuksella tarkoitetaan.
Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).
Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n, Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.
Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri CAP:a ja vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset, arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi" (Falck, 2007, 39.)
Kaikki arviointia käyttävät eivät ole saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 40).
Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.
Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, että arviointivälineitä ei käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Monet tutkijat mm. Sarah Laulik, Jayne Allam ja Kevin Browne (Child Abuse Review, 04 October 2013) muistuttavat, että CAP-arvioinnilla on eettisiä ja juridisia seuraamuksia. Jonkun henkilön nimittämisellä potentiaaliseksi kaltoinkohtelijaksi on vakavia seurauksia ja siksi testin käyttö pitäisi sallia vain kokeneille ja koulutetuille psykometrisen mittauksen hallitseville ammattilaisille ja ainostaan laajemman arvioinnin yhteydessä.
Lisäksi tulosten tulkinnassa tulisi olla varovainen. Tutkijat huomauttavat myös, että henkilöt, jotka ovat todistettavasti syyllistyneet lasten kaltoinkohteluun osaavat huijata ja saavat CAP- testissä usein alhaisia olemattomaksi kaltoinkohtelupotentiaaliksi tulkittavia pistemääriä.
Miksi yksikään suomalainen tutkija ei ole varoittanut tästä? Eivätkö he vain uskalla vai eikö heillä ole tietoa testin ongelmista?
On erittäin huolestuttavaa, että Paavilainen haluaa kaltoinkohtelupotentiaalin testauksen myös 3. sektorin ja matalan kynnyksen palveluihin esim. perhekeskuksiin.
3. sektorin työntekijöillä ei ole välttämättä sitäkään vähää osaamista kuin perheitä nykyisin arvioivilla lähihoitajilla, perhetyöntekijöillä, sosionomeilla ja lastensuojelulaitosten harjoittelijoilla. Familarin omistamassa ja Sitran rahoittamassa Hermannin perhekuntoutuksessa arviointia tekevä ohjaaja ei osannut edes vastata kysymykseen, mitä vuorovaikutuksella tarkoitetaan.
Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).
Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n, Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.
Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri CAP:a ja vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset, arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi" (Falck, 2007, 39.)
Kaikki arviointia käyttävät eivät ole saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 40).
Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.
Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, että arviointivälineitä ei käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Kuvakaappaus Advisor Hub Kieltäydy neuvoloiden kyselyistä ja testeistä!
Paavilaisen mukaan kaltoinkohtelija voi olla kuka tahansa mutta seulonnoissa oletuksena kuitenkin on, että kaltoinkohtelu tapahtuu yksinomaan perhepiirissä. Ammattitaidottoman testauksen tuottamaa virheellistä kaltoinkohteluepäilyä ja sen seurauksena tehtyä traumaattista erottamista läheisistä ja koko lapsuuden mittaista lainvastaista vapaudenriistoa tai lapsen oikeuksien toteutumattomuutta viranomaisessa Paavilainen ei tulkitse lapsen kaltoinkohteluksi. Ei liioin CAP- kumppaneidensa TAYS:n lastenpsykiatrisen sekoilua tai Seinäjoen kaupungin sosiaalitoimen toimintaa.
Häntä ei tunnu huolestuttavan se, että CAP- kumppaneiden virheellisesti tehtyjen riski- ja kiintymyssuhdetestien tuloksena lapsille tarjotaan arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia, vääriä traumadiagnooseja, laittomia huostaanottoja, vähäisen ellei olemattoman vaikutusnäytön omaavia Pidä Kiinni- tai Theraplay- hoitoja ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä.
Sijaishuollon edunvalvojien tapaan Paavilainen ei puhu riskiregiimistä, lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskityöntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä. Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat vain omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista ja lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun tai neuvolan arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole käännetty ja testaajaa ohjeistettu oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
Kysyä voi myös, miksi sosiaali- ja terveydenhuollon tutkijat, toimittajat ja valvontaviranomaiset eivät puutu puoskarointiin ja miksi STM ja STEA rahoittavat sitä? Miksi median edustajat eivät ole vaivautuneet kertomaan kansalaisille mistä testauksessa on kyse tai edes julkaisemaan testin koko nimeä Child Abuse Potential, josta testin tarkoitus paljastuisi?
Miksi räikeitä oikeusturvaongelmia sisältävien sosiaalihuollon arviointi- ja tutkimusmenetelmien perkaaminen jää aina muutenkin raskautettujen, köyhyysrajalla sinnittelevien sosiaalihuollon asiakkaiden vastuulle eivätkä toimeen tartu kovapalkkaiset faktantarkastajat, poliitikot ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajat?
Tutkijoista tuli poliitikkoja- voisivatko poliitikot ryhtyä tutkijoiksi ?
Koska tutkijat ja professorit ovat siirtyneet poliitikoiksi ja kontrollipolitiikan lobbareiksi ehdotamme, että poliitikot siirtyvät vuorostaan tutkijoiksi ja alkavat perata perheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tiedon tunkiota.
Pyydämme kansantalouden ja -terveyden nimissä, että poliitikot teetättävät riippumattomalla tutkimustaholla ja isolla satunnaisotannalla asiakaspalautteet sisältävän selvityksen perheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyisistä olosuhteista, laadusta ja vaikuttavuudesta ja lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja seurauksista.
Ydinkysymys on, miksi harhaiseen puuttumiseen perustuvaa toimimatonta kontrollipolitiikka ei ole lopetettu vaikka nykyisen linjauksen haitoista on runsaasti kokemustietoa ja tutkimusnäyttöä?
CAP- testatuilta lukijoiltamme kysymme miten, missä, miksi ja kenen toimesta CAP tehtiin? Minkälaisia seurauksia riskiarvioinnilla oli perheellenne? Minkälaisia kirjauksia ja toimenpiteitä CAP tuotti?
Pyydämme kertomaan kokemuksestanne osoitteeseen [email protected]
Muista myös tarkistaa neuvolan kirjaukset ja omat sosiaalihuollon asiakirjasi:www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
#EijaPaavilainen #Hotus #neuvola #TarjaPösö #HeidiReunanen #kaltoinkohtelupotentiaali #ChildAbusePotential #CAP #BriefCAP #STM #STEA #Kaikilleeväätelämään #Suomi100 #ensijaturvakoti #riskiseulaus #riskiarviointi #riskilistat #JaanaHaapasalo #ArnonBentovim #varoneuvolaa #riskimarkkeri #lastensuojelu #ylisukupolvisenkaltoinkohtelunkatkaiseminen #huuhaalastensuojelussa #psykopuoskarointi #perheväkivaltatyö #seulausvimma #SarahLaulik # JayneAllam #KevinBrowne
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eettinen-suositus-mittareiden-kaytosta-ei-riita-kun-vika-on-mittareissa-ja-mittaamisen-motiiveissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
Paavilaisen mukaan kaltoinkohtelija voi olla kuka tahansa mutta seulonnoissa oletuksena kuitenkin on, että kaltoinkohtelu tapahtuu yksinomaan perhepiirissä. Ammattitaidottoman testauksen tuottamaa virheellistä kaltoinkohteluepäilyä ja sen seurauksena tehtyä traumaattista erottamista läheisistä ja koko lapsuuden mittaista lainvastaista vapaudenriistoa tai lapsen oikeuksien toteutumattomuutta viranomaisessa Paavilainen ei tulkitse lapsen kaltoinkohteluksi. Ei liioin CAP- kumppaneidensa TAYS:n lastenpsykiatrisen sekoilua tai Seinäjoen kaupungin sosiaalitoimen toimintaa.
Häntä ei tunnu huolestuttavan se, että CAP- kumppaneiden virheellisesti tehtyjen riski- ja kiintymyssuhdetestien tuloksena lapsille tarjotaan arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia, vääriä traumadiagnooseja, laittomia huostaanottoja, vähäisen ellei olemattoman vaikutusnäytön omaavia Pidä Kiinni- tai Theraplay- hoitoja ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä.
Sijaishuollon edunvalvojien tapaan Paavilainen ei puhu riskiregiimistä, lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskityöntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä. Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat vain omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista ja lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun tai neuvolan arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole käännetty ja testaajaa ohjeistettu oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
Kysyä voi myös, miksi sosiaali- ja terveydenhuollon tutkijat, toimittajat ja valvontaviranomaiset eivät puutu puoskarointiin ja miksi STM ja STEA rahoittavat sitä? Miksi median edustajat eivät ole vaivautuneet kertomaan kansalaisille mistä testauksessa on kyse tai edes julkaisemaan testin koko nimeä Child Abuse Potential, josta testin tarkoitus paljastuisi?
Miksi räikeitä oikeusturvaongelmia sisältävien sosiaalihuollon arviointi- ja tutkimusmenetelmien perkaaminen jää aina muutenkin raskautettujen, köyhyysrajalla sinnittelevien sosiaalihuollon asiakkaiden vastuulle eivätkä toimeen tartu kovapalkkaiset faktantarkastajat, poliitikot ja ihmisoikeusjärjestöjen edustajat?
Tutkijoista tuli poliitikkoja- voisivatko poliitikot ryhtyä tutkijoiksi ?
Koska tutkijat ja professorit ovat siirtyneet poliitikoiksi ja kontrollipolitiikan lobbareiksi ehdotamme, että poliitikot siirtyvät vuorostaan tutkijoiksi ja alkavat perata perheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tiedon tunkiota.
Pyydämme kansantalouden ja -terveyden nimissä, että poliitikot teetättävät riippumattomalla tutkimustaholla ja isolla satunnaisotannalla asiakaspalautteet sisältävän selvityksen perheiden sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyisistä olosuhteista, laadusta ja vaikuttavuudesta ja lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja seurauksista.
Ydinkysymys on, miksi harhaiseen puuttumiseen perustuvaa toimimatonta kontrollipolitiikka ei ole lopetettu vaikka nykyisen linjauksen haitoista on runsaasti kokemustietoa ja tutkimusnäyttöä?
CAP- testatuilta lukijoiltamme kysymme miten, missä, miksi ja kenen toimesta CAP tehtiin? Minkälaisia seurauksia riskiarvioinnilla oli perheellenne? Minkälaisia kirjauksia ja toimenpiteitä CAP tuotti?
Pyydämme kertomaan kokemuksestanne osoitteeseen [email protected]
Muista myös tarkistaa neuvolan kirjaukset ja omat sosiaalihuollon asiakirjasi:www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
#EijaPaavilainen #Hotus #neuvola #TarjaPösö #HeidiReunanen #kaltoinkohtelupotentiaali #ChildAbusePotential #CAP #BriefCAP #STM #STEA #Kaikilleeväätelämään #Suomi100 #ensijaturvakoti #riskiseulaus #riskiarviointi #riskilistat #JaanaHaapasalo #ArnonBentovim #varoneuvolaa #riskimarkkeri #lastensuojelu #ylisukupolvisenkaltoinkohtelunkatkaiseminen #huuhaalastensuojelussa #psykopuoskarointi #perheväkivaltatyö #seulausvimma #SarahLaulik # JayneAllam #KevinBrowne
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eettinen-suositus-mittareiden-kaytosta-ei-riita-kun-vika-on-mittareissa-ja-mittaamisen-motiiveissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
RSS Feed
