Keskiössä sijaishuollon etu
Perheet keskiöön! on 54 järjestön yhteinen perhekeskustoiminnan kehittämis- ja koordinaatiohanke (2018–2020). Hankkeen julkitavoitteena on kiinnittää järjestöjen tarjoama tuki ja palvelut osaksi perhekeskustoimintaa koko valtakunnan alueella.
Mutta miksi perheiden järjestöjen palvelut pitää kiinnittää arviointikeskuksiksi ja sijaishuollon asiakashankkijoiksi muuttuneisiin perhekeskuksiin?
Onko piilotavoitteena hyödyntää kansalais/perheiden järjestöjen vielä turmeltumatonta mainetta perhekeskusten psykiatrian ja lastensuojelun pelättyjen arviointien ja niiden tuottamien sijaishuollon palvelujen asiakashankintaan?
Hanke tukee järjestöjen verkostoitumista keskenään ja muiden perhekeskustoimijoiden kanssa. Moniammatillinen työskentely ei kuitenkaan toteudu pelkästään tuomalla eri alojen ammattilaiset yhteen (Isoherranen, 2012, 33- 40).
Hankkeessa moniammatillisuus nähdään tiimin kaltaisena käsitteenä, joka ratkaisee organisaation ongelmat jollain maagisella tavalla vain termejä käyttämällä ( mm. Nikander 2003, 279).
Perhekeskusten lastensuojelun ja sijaishuollon toimijat haluavat omia perheiden järjestöiltä sen mitä eivät ole itse halunneet eivätkä kyenneet rakentaa: hyvän imagon ja perheiden luottamuksen.
Hyvämaineisia, perheiden luottamia järjestöjä on lapsi- ja perhelähtöisyyden nimissä houkuteltu yhteistyöhön lapsi- ja perhevihamielisiksi osoittautuneiden asiantuntijalähtöisten sijaishuollon edunvalvojien ja laitospalvelujen tuottajien kanssa. ADHD- liitto, Leijonaemot, Pienperheyhdistys ja Äimä on saatu houkuteltua epätieteellisiin vanhemmuudenarviointeihin uskovan Ensi- ja turvakotien liiton, kahden vuoden turhaa huostaanottoa intensiivihoitonsa ehtona vaativan Helsingin Diakonissalaitoksen, pakkoadoptioita ja pysyviä huostaanottoja ajavan Pelastakaa Lapset ry:n ja pakkoperhekuntoutuksia markkinoivan SOS- lapsikylän rinnalle.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten hankkeeseen aiotaan rakentaa yhtenäinen tietoperusta kun valtaosa hanketta hallinnoivista sijaishuoltojärjestöjen edustajista uskoo virheellisiksi todettuihin psykoanalyysin olettamiin, joissa lasten ADHD ja muut neurologiset häiriöt tulkitaan vanhempien viaksi, yksinhuoltajuus ja muu kiintymyssuhdeteorian perustana olevasta amerikkalaisesta kotirouvamallista poikkeaminen lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi, äidin harhaileva katse vuorovaikutushäiriöksi ja lapsen masennus pidätetyksi äidinmurhavietiksi tai "kehomuistiin koteloituneeksi traumaksi".
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ohjausryhmän puheenjohtajana ja hankejohtajana toimii yrittäjä- sopeutumiseläkeläinen ja Aila Paloniemen puoluesisar Maria Kaisa Aula ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana Marjo Malja, joka haluaa romuttaa lastensuojelun peikon maineen ja kertoo kirkkain silmin, että " huostaan otetaan vain silloin, kun tilanne on niin vakava, että lapsen on mahdotonta asua kotona". Toisena varapuheenjohtajana toimii ilman palvelunkäyttäjiä tai lapsi- tai perhevaikutusten arviointia tehdyn huostaanottojen määrän räjäyttäneen lastensuojelulain valmistelija Kari Ilmonen, hankepäällikkönä Keskustan Hanne Kalmari, ja projektipäällikkönä Katja Bergbacka. Muu henkilökunta selviää tästä.
Perheiden edustajia ei ole nostettu keskiöön ainakaan päätöksenteossa. Valtaosa hanketta hallinnoivan Lastensuojelun Keskusliiton hallitusjäsenistä edustaa sijaishuollon etujärjestöjä ja vain yksi perheitä.
Hankkeen koordinaattorit ovat Päivi Singon kaveri ja kirjoittajakollega Kaisu Muuronen, viestintäkoordinaattori Tuuli Daavittila ja Ensi- ja tuvakotien liitossa ja SOS- lapsikylässä työskennellyt sosiaalityöntekijä ja vaikuttavuusinvestoinnin lobbari Ulla Lindqvist.Heidän ohjauksessaan perhekeskusten tarkoitus on yhdistää kaikille suunnattu universaali, riskiryhmille suunnattu selektiivinen ja ongelmaisille suunnattu indikatiivinen tuki eli suomeksi sanottuna aktiivimalli (perhekerhot), keppimalli (huostaanotolla uhkailu) ja sanktiomalli (huostaanotto).
Perheille ja kansantaloudelle olisi hyväksi, jos perheille pystyttäisiin huostaanottojen ehkäisemiseksi järjestämään tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia palveluita. Kalliisiin perhekuntoutuskeskuksiin ja sijaiskotien saaristokaupunkiin investoineita sijaishuollon etujärjestöjä ja yrittäjiä perheiden keskiöön nostaminen tai tarpeenmukainen tuki ei kuitenkaan hyödytä taloudellisesti.
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ihanteet ja todellisuus poikkeavat toisistaan jyrkästi.
Hallitus on sijoittanut lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan (LAPE) noin 40 miljoona euroa samaan aikaan kun se on vähentänyt lapsiperheille tärkeiden peruspalvelujen resursseja sadoilla miljoonilla euroilla ja korottanut asiakasmaksuja vaivihkaa peräti 30%. Epäselvää on, aikooko hallitus soveltaa suosittelemaansa lapsivaikutusten arviointia myös omaan leikkauspolitiikkaansa.
Suomessa on yli miljoona köyhyysrajan alapuolella elävää. Useampi kuin joka kymmenes lapsi on köyhä. Köyhyydestä kärsivissä lapsiperheissä elää 126 000 lasta. Korkea koulutus tai työssäkäynti ei enää suojaa köyhyydeltä- eikä lastensuojelulta. Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia.
LAPE- hankkeesta huolimatta tai kenties juuri sen takia tahdonvastaiset huostaanotot ja murrosikäisten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet koko maassa ilman tietoa sijoitusten oikeellisuudesta tai syistä. HuosTa (2015) tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saa tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan "Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita"
Andre Souranderin mukaan lapsen yksilölliset kehityspolut päätellään usein häiriöiksi ja ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta. Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
On outoa, miksi LAPE- hanketta ylipäätään kutsutaan lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaksi . Hankkeen keskiössä eivät ole perheet vaan vanhat lastensuojelukriisin aiheuttaneet päättäjät ja toimintapainotukset; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Tälläkin kertaa niiden odotetaan kaikkien todennäköisyyden lakien vastaisesti tuottavan päinvastaisia tuloksia kuin aiemmin.
Lastensuojelu pyrkii ratsastamaan perhe-sanan positiivisilla mielleyhtymillä liittämällä omiin usein lainvastaisiin ja vahingollisiin käytäntöihinsä perhe-etuliitteen. Hyvä esimerkki tästä on Ajoissa kotiin- perhe on paras- kampanja, jossa rekrytoidaan uusia sijaisvanhempia yhdeksi Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi nimettyyn lastensuojeluun.
Lastensuojelu pursuaa perhe- etuliitteisiä toimintoja, joista suurin osa on perheille hyödyttömiä ellei suorastaan haitallisia ja joissa tuloksellisuus edellyttää sitä, että työntekijät toimivat vastoin ohjesääntöjä ja johdon määräyksiä. Perhepalveluihin palaa miljardeja - silti lapset ja perheet syrjäytyvät. Suomessa on pian yhtä paljon toisten kansalaisten elämäntapavakoiluun ja -valvontaan keskittyviä virkailijoita kuin entisessä DDR:ssä. Lastensuojelun perhepalveluissa onkin yhtä paljon palvelua kuin Saksan demokraattisessa tasavallassa oli demokratiaa.
Peukkusääntönä voi pitää, että kaikkiin lastensuojelutoimiin tai -palveluihin , joissa on perhe- etuliite tai sana sopii suhtautua suurella varauksella.
Lokakuun Liike suosittaa, ettei lapsia viedä mihinkään tilaan, toimenpiteeseen tai palveluun, joka alkaa perhe- etuliittellä eikä kenenkään perhe- liitettä kantavan työntekijän haastateltavaksi ilman haastattelun taltiointia tai oikeustoimikelpoista todistajaa.
Lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat harjoittavat infosotaa. Sodan välineenä toimii psykokieli, jolla oikeutetaan oma olemassaolo, laittomat menettelytavat ja muut väärinkäytökset. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia kiertoilmauksia.
Perhe on sana, jota lastensuojelussa riistoviljellään. Samaan aikaan kun perheet raportoivat puuttuvasta tuesta ja perheiden hajottamispyrkimyksistä hallinto täytyy A4:sista, joissa kuvaillaan "perheiden tarpeisiin räätälöityä" ja "perhekeskeistä" perhearviointia, perhehoitoa, perhekuntoutusta, perheohjausta ja perhetyötä.
Kaikkia perhe- etuliitteisiä toimintoja lastensuojelussa yhdistää se, ettei niillä ole mitään pysyvää , yhdenmukaista tai yksilöityä sisältöä. Sisältö vaihtuu työntekijän, organisaation ja tilanteen mukaan.
Perheet keskiöön! on 54 järjestön yhteinen perhekeskustoiminnan kehittämis- ja koordinaatiohanke (2018–2020). Hankkeen julkitavoitteena on kiinnittää järjestöjen tarjoama tuki ja palvelut osaksi perhekeskustoimintaa koko valtakunnan alueella.
Mutta miksi perheiden järjestöjen palvelut pitää kiinnittää arviointikeskuksiksi ja sijaishuollon asiakashankkijoiksi muuttuneisiin perhekeskuksiin?
Onko piilotavoitteena hyödyntää kansalais/perheiden järjestöjen vielä turmeltumatonta mainetta perhekeskusten psykiatrian ja lastensuojelun pelättyjen arviointien ja niiden tuottamien sijaishuollon palvelujen asiakashankintaan?
Hanke tukee järjestöjen verkostoitumista keskenään ja muiden perhekeskustoimijoiden kanssa. Moniammatillinen työskentely ei kuitenkaan toteudu pelkästään tuomalla eri alojen ammattilaiset yhteen (Isoherranen, 2012, 33- 40).
Hankkeessa moniammatillisuus nähdään tiimin kaltaisena käsitteenä, joka ratkaisee organisaation ongelmat jollain maagisella tavalla vain termejä käyttämällä ( mm. Nikander 2003, 279).
Perhekeskusten lastensuojelun ja sijaishuollon toimijat haluavat omia perheiden järjestöiltä sen mitä eivät ole itse halunneet eivätkä kyenneet rakentaa: hyvän imagon ja perheiden luottamuksen.
Hyvämaineisia, perheiden luottamia järjestöjä on lapsi- ja perhelähtöisyyden nimissä houkuteltu yhteistyöhön lapsi- ja perhevihamielisiksi osoittautuneiden asiantuntijalähtöisten sijaishuollon edunvalvojien ja laitospalvelujen tuottajien kanssa. ADHD- liitto, Leijonaemot, Pienperheyhdistys ja Äimä on saatu houkuteltua epätieteellisiin vanhemmuudenarviointeihin uskovan Ensi- ja turvakotien liiton, kahden vuoden turhaa huostaanottoa intensiivihoitonsa ehtona vaativan Helsingin Diakonissalaitoksen, pakkoadoptioita ja pysyviä huostaanottoja ajavan Pelastakaa Lapset ry:n ja pakkoperhekuntoutuksia markkinoivan SOS- lapsikylän rinnalle.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten hankkeeseen aiotaan rakentaa yhtenäinen tietoperusta kun valtaosa hanketta hallinnoivista sijaishuoltojärjestöjen edustajista uskoo virheellisiksi todettuihin psykoanalyysin olettamiin, joissa lasten ADHD ja muut neurologiset häiriöt tulkitaan vanhempien viaksi, yksinhuoltajuus ja muu kiintymyssuhdeteorian perustana olevasta amerikkalaisesta kotirouvamallista poikkeaminen lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi, äidin harhaileva katse vuorovaikutushäiriöksi ja lapsen masennus pidätetyksi äidinmurhavietiksi tai "kehomuistiin koteloituneeksi traumaksi".
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ohjausryhmän puheenjohtajana ja hankejohtajana toimii yrittäjä- sopeutumiseläkeläinen ja Aila Paloniemen puoluesisar Maria Kaisa Aula ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana Marjo Malja, joka haluaa romuttaa lastensuojelun peikon maineen ja kertoo kirkkain silmin, että " huostaan otetaan vain silloin, kun tilanne on niin vakava, että lapsen on mahdotonta asua kotona". Toisena varapuheenjohtajana toimii ilman palvelunkäyttäjiä tai lapsi- tai perhevaikutusten arviointia tehdyn huostaanottojen määrän räjäyttäneen lastensuojelulain valmistelija Kari Ilmonen, hankepäällikkönä Keskustan Hanne Kalmari, ja projektipäällikkönä Katja Bergbacka. Muu henkilökunta selviää tästä.
Perheiden edustajia ei ole nostettu keskiöön ainakaan päätöksenteossa. Valtaosa hanketta hallinnoivan Lastensuojelun Keskusliiton hallitusjäsenistä edustaa sijaishuollon etujärjestöjä ja vain yksi perheitä.
Hankkeen koordinaattorit ovat Päivi Singon kaveri ja kirjoittajakollega Kaisu Muuronen, viestintäkoordinaattori Tuuli Daavittila ja Ensi- ja tuvakotien liitossa ja SOS- lapsikylässä työskennellyt sosiaalityöntekijä ja vaikuttavuusinvestoinnin lobbari Ulla Lindqvist.Heidän ohjauksessaan perhekeskusten tarkoitus on yhdistää kaikille suunnattu universaali, riskiryhmille suunnattu selektiivinen ja ongelmaisille suunnattu indikatiivinen tuki eli suomeksi sanottuna aktiivimalli (perhekerhot), keppimalli (huostaanotolla uhkailu) ja sanktiomalli (huostaanotto).
Perheille ja kansantaloudelle olisi hyväksi, jos perheille pystyttäisiin huostaanottojen ehkäisemiseksi järjestämään tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia palveluita. Kalliisiin perhekuntoutuskeskuksiin ja sijaiskotien saaristokaupunkiin investoineita sijaishuollon etujärjestöjä ja yrittäjiä perheiden keskiöön nostaminen tai tarpeenmukainen tuki ei kuitenkaan hyödytä taloudellisesti.
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman ihanteet ja todellisuus poikkeavat toisistaan jyrkästi.
Hallitus on sijoittanut lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan (LAPE) noin 40 miljoona euroa samaan aikaan kun se on vähentänyt lapsiperheille tärkeiden peruspalvelujen resursseja sadoilla miljoonilla euroilla ja korottanut asiakasmaksuja vaivihkaa peräti 30%. Epäselvää on, aikooko hallitus soveltaa suosittelemaansa lapsivaikutusten arviointia myös omaan leikkauspolitiikkaansa.
Suomessa on yli miljoona köyhyysrajan alapuolella elävää. Useampi kuin joka kymmenes lapsi on köyhä. Köyhyydestä kärsivissä lapsiperheissä elää 126 000 lasta. Korkea koulutus tai työssäkäynti ei enää suojaa köyhyydeltä- eikä lastensuojelulta. Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia.
LAPE- hankkeesta huolimatta tai kenties juuri sen takia tahdonvastaiset huostaanotot ja murrosikäisten kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet koko maassa ilman tietoa sijoitusten oikeellisuudesta tai syistä. HuosTa (2015) tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saa tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan "Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita"
Andre Souranderin mukaan lapsen yksilölliset kehityspolut päätellään usein häiriöiksi ja ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta. Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
On outoa, miksi LAPE- hanketta ylipäätään kutsutaan lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaksi . Hankkeen keskiössä eivät ole perheet vaan vanhat lastensuojelukriisin aiheuttaneet päättäjät ja toimintapainotukset; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Tälläkin kertaa niiden odotetaan kaikkien todennäköisyyden lakien vastaisesti tuottavan päinvastaisia tuloksia kuin aiemmin.
Lastensuojelu pyrkii ratsastamaan perhe-sanan positiivisilla mielleyhtymillä liittämällä omiin usein lainvastaisiin ja vahingollisiin käytäntöihinsä perhe-etuliitteen. Hyvä esimerkki tästä on Ajoissa kotiin- perhe on paras- kampanja, jossa rekrytoidaan uusia sijaisvanhempia yhdeksi Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi nimettyyn lastensuojeluun.
Lastensuojelu pursuaa perhe- etuliitteisiä toimintoja, joista suurin osa on perheille hyödyttömiä ellei suorastaan haitallisia ja joissa tuloksellisuus edellyttää sitä, että työntekijät toimivat vastoin ohjesääntöjä ja johdon määräyksiä. Perhepalveluihin palaa miljardeja - silti lapset ja perheet syrjäytyvät. Suomessa on pian yhtä paljon toisten kansalaisten elämäntapavakoiluun ja -valvontaan keskittyviä virkailijoita kuin entisessä DDR:ssä. Lastensuojelun perhepalveluissa onkin yhtä paljon palvelua kuin Saksan demokraattisessa tasavallassa oli demokratiaa.
Peukkusääntönä voi pitää, että kaikkiin lastensuojelutoimiin tai -palveluihin , joissa on perhe- etuliite tai sana sopii suhtautua suurella varauksella.
Lokakuun Liike suosittaa, ettei lapsia viedä mihinkään tilaan, toimenpiteeseen tai palveluun, joka alkaa perhe- etuliittellä eikä kenenkään perhe- liitettä kantavan työntekijän haastateltavaksi ilman haastattelun taltiointia tai oikeustoimikelpoista todistajaa.
Lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat harjoittavat infosotaa. Sodan välineenä toimii psykokieli, jolla oikeutetaan oma olemassaolo, laittomat menettelytavat ja muut väärinkäytökset. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia kiertoilmauksia.
Perhe on sana, jota lastensuojelussa riistoviljellään. Samaan aikaan kun perheet raportoivat puuttuvasta tuesta ja perheiden hajottamispyrkimyksistä hallinto täytyy A4:sista, joissa kuvaillaan "perheiden tarpeisiin räätälöityä" ja "perhekeskeistä" perhearviointia, perhehoitoa, perhekuntoutusta, perheohjausta ja perhetyötä.
Kaikkia perhe- etuliitteisiä toimintoja lastensuojelussa yhdistää se, ettei niillä ole mitään pysyvää , yhdenmukaista tai yksilöityä sisältöä. Sisältö vaihtuu työntekijän, organisaation ja tilanteen mukaan.
Perhekeskus onkin arviointikeskus
"Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa.. tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)
Perhekeskus voi olla fyysinen tila, verkosto tai toimintatapa perheiden palveluiden järjestämiseen.
Monialainen perhekeskus koostuu äitiysneuvolan, lastenneuvolan ja avoimen varhaiskasvatuksen palveluista sekä vähintään ehkäisevistä sosiaalipalveluista (perhetyö, kotipalvelu, sosiaalityö). Perhekeskusten yhteydessä on usein tarjolla myös korjaavia palveluja, kuten lastenpsykiatrisia ja lastensuojelullisia palveluja.
Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.
Pohjoismaisia perhekeskuksia koskevan pilottitutkimuksen mukaan perhekeskusten lapsiperhetyön käytännön toiminnasta puuttuu usein yhteinen perusta ja vaadittava tiedon antama tuki (Marklund, Simic (toim.) 2012, 29 ).
Pilotissa selvisi myös, että perhekeskusten toiminnasta puuttuu lähes täysin dokumentaatio ja seuranta (mt., 7).
Pilottihankkeessa tuli ilmi, että useilla perhekeskuksilla ei ole lainkaan toimintastrategiaa niitä perheitä varten, joilla on erityistarpeita (mt., 26).
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kirjattu toimintasuunnitelma puuttui lähes 40 prosentissa sellaisista perhekeskuksista, joissa palveluja tuotettiin kolmannen sektorin toimintana tai monitoimijaisena yhteistyönä muiden kuntien tai palveluntuottajien kanssa (THL, 62/2012, 75).
Ilman yhtenäistä strategiaa, tietoperustaa, vastuunjakoa, dokumentaatiota ja seurantaa perhekeskuksista tulee" vain osa näennäistä muutosta, jossa vaihtuu termistö, tilat ja kenties esimies, mutta toiminnan kulttuuri on entistä pysähtyneempää, ja matkaa kohti lukkiutuneita ammatillisia ja sektorilähtöisiä asiakkaan kohtaamisia" (Haapasaari, 2009, 60).
Diakonissalaitoksen lainvastaisten ja epäeettisten hoidollisten huostaanottojen lobbaajan ja Päijät- Hämeen LAPE- pomon Tuija Åstedtin mukaan varsinkin työntekijälle perhekeskus on enemmänkin ajattelu- tai toimintatapa, joka mahdollistaa sen, ettei avun tarvitsijan tarvitse tietää niin paljon kuin ennen.
Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia, joka muodostaa perheille vakavan oikeusturvariskin.
Monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
On outoa, että samat psykoanalyyttiset taustaideologiat ja menetelmät löytyvät myös kaikista muista LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Riskiarvioinneissa käytetyissä lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä.(Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeiden mukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.
Myös monitoimijaisen arvioinnin päämäärä (THL, 2017, 33) on asiakastietojärjestelmien kehittäminen siten, että ne mahdollistavat esteettömän tiedon kokoamisen ja joustavan tiedon siirron eri ammattilaisten kesken ja näihin liittyvän lainsäädännön kysymysten selvittäminen(= tietosuojaesteiden poistaminen).
Kun kaikki yhteistyökumppanit ovat saman katon alla perhekeskuksessa, perheen arviointi ja tietojen tilaaminen ja jakaminen on helpompaa ilman että virkailijoiden tarvitsee poistua omalta mukavuusalueeltaan. Huomaamatta jää, että perheiden arviointi ei ole auttamista vaan saattaa korvata, viivästyttää tai estää perheiden tarpeiden mukaisen tuen.
Lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja. Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana ( Tulensalo, 2016, 14). Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä ( THL 29/ 2011, 115).
Vain joka neljäs (25 %) perhekeskuksista oli solminut kumppanuussopimuksen järjestön kanssa, vielä harvempi seurakunnan tai yksityisen toimijan kanssa. Kotipalvelu toteutui huonosti 31 %:ssa perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77).
Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa jo mm. autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten, syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja asiakkaiden tarpeiden mukaisiin palveluihin pääsyä.
Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen edistämiseen ja oikeuttamiseen- ei estämiseen.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
45 % perhekeskuksista arvioikin konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (mt., 62).
"Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa.. tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)
Perhekeskus voi olla fyysinen tila, verkosto tai toimintatapa perheiden palveluiden järjestämiseen.
Monialainen perhekeskus koostuu äitiysneuvolan, lastenneuvolan ja avoimen varhaiskasvatuksen palveluista sekä vähintään ehkäisevistä sosiaalipalveluista (perhetyö, kotipalvelu, sosiaalityö). Perhekeskusten yhteydessä on usein tarjolla myös korjaavia palveluja, kuten lastenpsykiatrisia ja lastensuojelullisia palveluja.
Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.
Pohjoismaisia perhekeskuksia koskevan pilottitutkimuksen mukaan perhekeskusten lapsiperhetyön käytännön toiminnasta puuttuu usein yhteinen perusta ja vaadittava tiedon antama tuki (Marklund, Simic (toim.) 2012, 29 ).
Pilotissa selvisi myös, että perhekeskusten toiminnasta puuttuu lähes täysin dokumentaatio ja seuranta (mt., 7).
Pilottihankkeessa tuli ilmi, että useilla perhekeskuksilla ei ole lainkaan toimintastrategiaa niitä perheitä varten, joilla on erityistarpeita (mt., 26).
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kirjattu toimintasuunnitelma puuttui lähes 40 prosentissa sellaisista perhekeskuksista, joissa palveluja tuotettiin kolmannen sektorin toimintana tai monitoimijaisena yhteistyönä muiden kuntien tai palveluntuottajien kanssa (THL, 62/2012, 75).
Ilman yhtenäistä strategiaa, tietoperustaa, vastuunjakoa, dokumentaatiota ja seurantaa perhekeskuksista tulee" vain osa näennäistä muutosta, jossa vaihtuu termistö, tilat ja kenties esimies, mutta toiminnan kulttuuri on entistä pysähtyneempää, ja matkaa kohti lukkiutuneita ammatillisia ja sektorilähtöisiä asiakkaan kohtaamisia" (Haapasaari, 2009, 60).
Diakonissalaitoksen lainvastaisten ja epäeettisten hoidollisten huostaanottojen lobbaajan ja Päijät- Hämeen LAPE- pomon Tuija Åstedtin mukaan varsinkin työntekijälle perhekeskus on enemmänkin ajattelu- tai toimintatapa, joka mahdollistaa sen, ettei avun tarvitsijan tarvitse tietää niin paljon kuin ennen.
Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia, joka muodostaa perheille vakavan oikeusturvariskin.
Monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
On outoa, että samat psykoanalyyttiset taustaideologiat ja menetelmät löytyvät myös kaikista muista LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Riskiarvioinneissa käytetyissä lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä.(Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeiden mukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.
Myös monitoimijaisen arvioinnin päämäärä (THL, 2017, 33) on asiakastietojärjestelmien kehittäminen siten, että ne mahdollistavat esteettömän tiedon kokoamisen ja joustavan tiedon siirron eri ammattilaisten kesken ja näihin liittyvän lainsäädännön kysymysten selvittäminen(= tietosuojaesteiden poistaminen).
Kun kaikki yhteistyökumppanit ovat saman katon alla perhekeskuksessa, perheen arviointi ja tietojen tilaaminen ja jakaminen on helpompaa ilman että virkailijoiden tarvitsee poistua omalta mukavuusalueeltaan. Huomaamatta jää, että perheiden arviointi ei ole auttamista vaan saattaa korvata, viivästyttää tai estää perheiden tarpeiden mukaisen tuen.
Lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja. Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana ( Tulensalo, 2016, 14). Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä ( THL 29/ 2011, 115).
Vain joka neljäs (25 %) perhekeskuksista oli solminut kumppanuussopimuksen järjestön kanssa, vielä harvempi seurakunnan tai yksityisen toimijan kanssa. Kotipalvelu toteutui huonosti 31 %:ssa perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77).
Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa jo mm. autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten, syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja asiakkaiden tarpeiden mukaisiin palveluihin pääsyä.
Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen edistämiseen ja oikeuttamiseen- ei estämiseen.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
45 % perhekeskuksista arvioikin konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (mt., 62).
Perheiden järjestöt sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi?
Hankkeeseen houkuteltujen perheiden järjestöjen kannattaa suhtautua varauksella yhteistyöhön ja kieltäytyä valjastuttamasta itseään vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita.
Hankkeen tarkoitus ei välttämättä olekaan järjestöjen tiedon ja tukimuotojen hyödyntäminen lastensuojeluun vaan lastensuojelun ajatus- ja toimintamallien ja mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen siirtäminen perheiden järjestöihin.
Sen sijaan, että hankkeessa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa.
Sen sijaan, että pörröiset järjestöt pehmentäisivät perhekeskusten lastensuojelun ja psykiatrian kovaa imagoa ne saattavat menettää yhteistyössä maineensa ja vuosien työllä rakennetun perheiden luottamuksen.
Moniammatillisen yhteistyön ja lastensuojelun/ sijaishuollon toimijoihin verkottumisen tuloksena perheiden järjestöt voivat havaita päätyneensä sillan alle peikoiksi toisten peikkojen joukkoon.
Eriarvoisuuden vähentämisen sijaan hanke saattaa syventää eriarvoistumiskehitystä. Perhekeskushankkeessa sijaishuollon etujärjestön työntekijä voi verkostoitua vaikutusvaltaisiin kollegoihinsa tai sosiaalityöntekijöihin kansalais/perheiden järjestön työntekijän jäädessä vallan verkostojen laitamille puuhastelemaan omiaan tai vastaanottamaan kohtuuttomia odotuksia, sekavia koulutuksia, valmiita päätöksiä ja viivästyneitä tiedonmuruja.
Perhekeskuksessa keskiluokkainen työssäkäyvä voi juoda kahvit järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen arviointipanttivangiksi lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja mielenterveystoimiston muodostamaan Bermudan kolmioon.
Ruotsin sosiaalihallituksen vuonna 2008 tekemässä kartoituksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneet perhekeskukset tarjosivat ensisijaisesti palveluita toimintakykyisille keskiluokkaisille perheille, kun taas perheille, joilla oli erityistarpeita, ei ollut tarjolla kohderyhmälle mukautettua tukea ( 2012, 15).
Varoitusmerkit- Milloin on aika irtaantua
Perheiden järjestöjen on aika irtaantua hankkeesta jos/kun:
- Perheiden järjestöjen tietoa tai toimintamalleja ei halutakaan käyttää vaan järjestöt halutaan markkinoimaan sijaishuollon toimijoiden käsityksiä, palveluja ja ”näyttöön perustuvia käytäntöjä", joista ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, asiakaspalautteita tai tutkimustietoa.
- Aito asiakaspalvelu ja kansalaistoiminta vähenee ja korvautuu byrokratiatyöllä. Kansalaisjärjestöjen työntekijöiden aika kuluu jäsenten edunvalvonnan ja palvelun sijaan lastensuojelukoulutuksissa,- kokouksissa ja sijaishuollon verkostoissa.
- Järjestöjen työntekijöitä vaaditaan varhaisen tuen nimissä rikkomaan perheiden tietosuojaa ja osallistumaan "moniammatillisiin kokouksiin", jotka asiakkaat kokevat hyödyttöminä, ahdistavina ja suorastaan vahingollisina.
- Hankkeen lapsibisnestoimijat pyrkivät kaappaamaan perheiden järjestöjen käyttämän kielen, käsitteet ja palvelut omiin tarkoituksiinsa sanoittamalla ne uudelleen ja muokkaamalla niitä sijaishuollon edunvalvontaan.
- Vertaistoiminnan määrä ja vaikutusvalta vähenee , vertaisia pyritään korvaamaan virallisilla asiantuntijoilla tai mobilisoimaan jäsenverkostojen sijaan lastensuojelun asiantuntijaverkostoihin.
- Perheiden järjestöjen jäsenistä pyritään tekemään asiantuntijatiedon ja – toimenpiteiden kohteita. Jäsenten yksityisyyden suojaa ja puuttumisen kynnystä pyritään madaltamaan.
-Palvelujen vaikuttavuuden seuranta laiminlyödään ja valvonta jätetään ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.
-Lapsille ja perheille ei anneta tietoa, valtaa tai aitoja osallistumis- tai vaikutusmahdollisuuksia eikä heitä oteta mukaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen eikä arviointiin paitsi tokeneiksi.
- Päätöksenteko ja tiedonvälitys ei olekaan avointa ja kansalaisjärjestöjen ja perheiden tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia säädellään ja rajoitetaan. Kriittinen palaute pyritään salaamaan tai mitätöimään.
- Luvattuja perheiden tarpeidenmukaisia ja ongelmia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja ei ole aikomustakaan tuottaa (esim. kotipalvelu jätetään resursoimatta) vaan perheet houkutellaan valheellisilla lupauksilla perhekeskusten raskaisiin lastensuojelupalveluihin. Kotiapua pyytäville tarjotaan vanhemmuudenarviointia , käytännön kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää ”intensiivistä perhetyötä” , perhekuntoutusta tai sijoituksia.
-Perhekeskusten suorittamien arviointien tuloksena lastensuojelun asiakkuudet, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot samoin kuin niistä tehdyt valitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten oikeellisuudesta tai syistä tai annettujen avohuollon tukitoimien sisällöstä tai vaikuttavuudesta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mita-siella-tehdaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
Kirjallisuus:
Laaja terveystarkastus- Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90831/URN_ISBN_978-952-245-708-0.pdf?sequence=1
Lassen kootut käytännöt:
http://www.pikassos.fi/aineistot/finish/115-lasse-hankkeen-kootut-kaytannot/743-lasse-kootut-kaytannot
Perhekeskus lasten ja perheiden palvelujen tarjoajana:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131203/URN_ISBN_978-952-302-696-4.pdf?sequence=1
Perhekeskukset Suomessa- Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90890/URN_ISBN_978-952-245-747-9.pdf?sequence=1
Moniammatilliset asiantuntijaryhmät lastensuojelussa- Selvitys toiminnasta ja kehittämisehdotukset
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130505/URN_ISBN_978-952-302-659-9.pdf?sequence=1
Pohjolan lapset- Pohjoismaisten perhekeskusten kehittäminen
http://www.nordicwelfare.org/PageFiles/11042/6FI.pdf
Perhekeskus moniammatillisen yhteistyön näyttämönä
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4525/perhekeskus.pdf?sequence=1
Vaikuttavuussijoittamisen myyteistä:
https://ssir.org/articles/entry/debunking_the_myths_behind_social_impact_bond_speculation
Hankkeeseen houkuteltujen perheiden järjestöjen kannattaa suhtautua varauksella yhteistyöhön ja kieltäytyä valjastuttamasta itseään vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita.
Hankkeen tarkoitus ei välttämättä olekaan järjestöjen tiedon ja tukimuotojen hyödyntäminen lastensuojeluun vaan lastensuojelun ajatus- ja toimintamallien ja mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen siirtäminen perheiden järjestöihin.
Sen sijaan, että hankkeessa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa.
Sen sijaan, että pörröiset järjestöt pehmentäisivät perhekeskusten lastensuojelun ja psykiatrian kovaa imagoa ne saattavat menettää yhteistyössä maineensa ja vuosien työllä rakennetun perheiden luottamuksen.
Moniammatillisen yhteistyön ja lastensuojelun/ sijaishuollon toimijoihin verkottumisen tuloksena perheiden järjestöt voivat havaita päätyneensä sillan alle peikoiksi toisten peikkojen joukkoon.
Eriarvoisuuden vähentämisen sijaan hanke saattaa syventää eriarvoistumiskehitystä. Perhekeskushankkeessa sijaishuollon etujärjestön työntekijä voi verkostoitua vaikutusvaltaisiin kollegoihinsa tai sosiaalityöntekijöihin kansalais/perheiden järjestön työntekijän jäädessä vallan verkostojen laitamille puuhastelemaan omiaan tai vastaanottamaan kohtuuttomia odotuksia, sekavia koulutuksia, valmiita päätöksiä ja viivästyneitä tiedonmuruja.
Perhekeskuksessa keskiluokkainen työssäkäyvä voi juoda kahvit järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen arviointipanttivangiksi lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja mielenterveystoimiston muodostamaan Bermudan kolmioon.
Ruotsin sosiaalihallituksen vuonna 2008 tekemässä kartoituksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneet perhekeskukset tarjosivat ensisijaisesti palveluita toimintakykyisille keskiluokkaisille perheille, kun taas perheille, joilla oli erityistarpeita, ei ollut tarjolla kohderyhmälle mukautettua tukea ( 2012, 15).
Varoitusmerkit- Milloin on aika irtaantua
Perheiden järjestöjen on aika irtaantua hankkeesta jos/kun:
- Perheiden järjestöjen tietoa tai toimintamalleja ei halutakaan käyttää vaan järjestöt halutaan markkinoimaan sijaishuollon toimijoiden käsityksiä, palveluja ja ”näyttöön perustuvia käytäntöjä", joista ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, asiakaspalautteita tai tutkimustietoa.
- Aito asiakaspalvelu ja kansalaistoiminta vähenee ja korvautuu byrokratiatyöllä. Kansalaisjärjestöjen työntekijöiden aika kuluu jäsenten edunvalvonnan ja palvelun sijaan lastensuojelukoulutuksissa,- kokouksissa ja sijaishuollon verkostoissa.
- Järjestöjen työntekijöitä vaaditaan varhaisen tuen nimissä rikkomaan perheiden tietosuojaa ja osallistumaan "moniammatillisiin kokouksiin", jotka asiakkaat kokevat hyödyttöminä, ahdistavina ja suorastaan vahingollisina.
- Hankkeen lapsibisnestoimijat pyrkivät kaappaamaan perheiden järjestöjen käyttämän kielen, käsitteet ja palvelut omiin tarkoituksiinsa sanoittamalla ne uudelleen ja muokkaamalla niitä sijaishuollon edunvalvontaan.
- Vertaistoiminnan määrä ja vaikutusvalta vähenee , vertaisia pyritään korvaamaan virallisilla asiantuntijoilla tai mobilisoimaan jäsenverkostojen sijaan lastensuojelun asiantuntijaverkostoihin.
- Perheiden järjestöjen jäsenistä pyritään tekemään asiantuntijatiedon ja – toimenpiteiden kohteita. Jäsenten yksityisyyden suojaa ja puuttumisen kynnystä pyritään madaltamaan.
-Palvelujen vaikuttavuuden seuranta laiminlyödään ja valvonta jätetään ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.
-Lapsille ja perheille ei anneta tietoa, valtaa tai aitoja osallistumis- tai vaikutusmahdollisuuksia eikä heitä oteta mukaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen eikä arviointiin paitsi tokeneiksi.
- Päätöksenteko ja tiedonvälitys ei olekaan avointa ja kansalaisjärjestöjen ja perheiden tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia säädellään ja rajoitetaan. Kriittinen palaute pyritään salaamaan tai mitätöimään.
- Luvattuja perheiden tarpeidenmukaisia ja ongelmia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja ei ole aikomustakaan tuottaa (esim. kotipalvelu jätetään resursoimatta) vaan perheet houkutellaan valheellisilla lupauksilla perhekeskusten raskaisiin lastensuojelupalveluihin. Kotiapua pyytäville tarjotaan vanhemmuudenarviointia , käytännön kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää ”intensiivistä perhetyötä” , perhekuntoutusta tai sijoituksia.
-Perhekeskusten suorittamien arviointien tuloksena lastensuojelun asiakkuudet, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot samoin kuin niistä tehdyt valitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten oikeellisuudesta tai syistä tai annettujen avohuollon tukitoimien sisällöstä tai vaikuttavuudesta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mita-siella-tehdaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
Kirjallisuus:
Laaja terveystarkastus- Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90831/URN_ISBN_978-952-245-708-0.pdf?sequence=1
Lassen kootut käytännöt:
http://www.pikassos.fi/aineistot/finish/115-lasse-hankkeen-kootut-kaytannot/743-lasse-kootut-kaytannot
Perhekeskus lasten ja perheiden palvelujen tarjoajana:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131203/URN_ISBN_978-952-302-696-4.pdf?sequence=1
Perhekeskukset Suomessa- Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90890/URN_ISBN_978-952-245-747-9.pdf?sequence=1
Moniammatilliset asiantuntijaryhmät lastensuojelussa- Selvitys toiminnasta ja kehittämisehdotukset
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130505/URN_ISBN_978-952-302-659-9.pdf?sequence=1
Pohjolan lapset- Pohjoismaisten perhekeskusten kehittäminen
http://www.nordicwelfare.org/PageFiles/11042/6FI.pdf
Perhekeskus moniammatillisen yhteistyön näyttämönä
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4525/perhekeskus.pdf?sequence=1
Vaikuttavuussijoittamisen myyteistä:
https://ssir.org/articles/entry/debunking_the_myths_behind_social_impact_bond_speculation
RSS Feed
