Susanna Hoikkala Vain lapset ovat väkivaltaisia sijaishuollossa?
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) julkaisema opas Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.
Sijoitettuihin voi kuitenkin sijaishuollossa kohdistua väkivaltaa henkilökunnan, toisten aikuisten tai toisten sijoitettujen toimesta, karkaamisten, harrastusten, koulun, psykiatristen osastojaksojen ja kotilomien yhteydessä.
YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.) Save the Children- järjestön mukaan laitokset ovat usein turvattomia lapsille ja altistavat heitä laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia.
ThinkChildSafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia lastensuojelulaitoksiin tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit. Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.
Lastensuojelun käsikirja kertoo, että rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa ovat yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus, henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito.
Rajoitustoimenpiteitä ei voi käyttää silloin kun lapsi on sijoitettuna avohuollon tukitoimena. Rajoitustoimenpiteet on aina kirjattava. Yhteydenpidon rajoittamista lukuun ottamatta rajoitustoimenpiteitä saa käyttää ainoastaan sijaishuollon laitoshoidossa. Jos sijoituspaikalla ei ole lain mukaan oikeutta rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen, ei voida toimia siten, että toimenpiteitä tosiasiassa käytetään, mutta jätetään kirjaamatta ja asianmukaiset päätökset tekemättä.
Rajoitustoimenpiteitä käytetään yleisesti väärin. Esimerkiksi yhteydenpito on ihmisoikeus, jonka rajoittaminen ei voi perustua sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin.
Valvira on huolissaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Valviran teettämän kyselyn mukaan puutteita on todettu useassa yksikössä. Valviran selvityksen mukaan rajoitustoimenpiteitä käyttävät työntekijät eivät aina osaa erottaa, mikä on rajoittamista ja mikä normaalia kasvatusta. (Valvira 1:2013, 23.)
Lastensuojelun Keskusliiton väkivaltatyön opas listaa aluksi lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot ja vakuuttaa, että lapsella on oikeus väkivallattomaan elämään kaikissa ympäristöissä, että lasta on suojeltava tehokkaasti väkivallan kaikilta muodoilta ja että lapsen osallistuminen edistää suojelua väkivallalta.
Sijaishuollon työntekijät voivat vesittää nämä periaatteet laillisesti ja harjoittaa lapsiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa luvallisesti kunhan löytävät sille kasvatuksellisen viitekehyksen, osaavat nimetä väkivallan lapsen edun mukaiseksi rajoittamiseksi ja fabrikoida sille perusteet.
Oppaan perustella sijaishuollon työntekijöiden kannattaa rynniä väkivaltatilanteisiin lapsen etu edellä. AVIn valituksista ja ohjauskirjeestä päätelleen ”rajoittaminen” ei kuitenkaan suju lainalaisesti. Rajoittamista käytetään lainvastaisesti vapaaehtoisissa avohuollon sijoituksissa- kouluttamattomien hoitajien ja sijaisvanhempien toimesta ja se jätetään usein kokonaan kirjaamatta. Kirjaamatta jättämisellä voidaan hävittää väärinkäytösten jäljet ja estää valvontaviranomaisten puuttuminen.
LSKL:n opas käsittelee lähes yksinomaan sijaishuollon työntekijöiden mielestä uhkaavia tilanteita ja kyseenalaisia keinoja puuttua niihin. Mukaan on otettu muodon vuoksi pari kokemusasiantuntijaa, joiden tärkeä viesti ei johda jatkotoimenpiteisiin tai muutosehdotuksiin. Kun nuoret kertovat, että haluavat aikuisten ottavan väkivallan puheeksi nuorten kanssa suoraan, ammattitaitoisesti ja nuorten tunteet hyväksyen, tutkija kuittaa pyynnön tyhjällä lupauksella paremmasta (Hoikkala, 2017, 41).
Käytännössä tutkijoilla ei ole uskallusta eikä aikomustakaan kysyä suoraan tai kuulla/sallia lasten ja nuorten omaa ääntä. Lasten väkivaltakokemusten tutkimiseen kuvitellaan tarvittavan käsinukkeja, fiktiivisiä tilannekuvauksia, erityisiä aikuislähtöisiä menetelmiä, mitä tahansa, joka mahdollistaa lapsen etuilun ja aikuisten tulkintavallan. Kokemusten sijaan halutaan tutkia puhetta, diskursseja. Sijoitettujen lasten ja nuorten tieto halutaan suodattaa tutkijoiden ja työntekijöiden tulkintojen, traumaterapian viitekehyksen ja lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonta-apparaatin läpi. Vaikka lapset voisivat itse toimia tutkimusten tiedontuottajina, suunnittelijoina, toteuttajina ja raportoijina kuten Childrens Research Centerissä (Helavirta, Janus 15 (1), 2007, 32), heidän ei anneta. Asiantuntijat pelkäävät asiantuntijavallan ja sijaishuollon paljastuvan väkivaltaiseksi ja haluavat suojata itseään tältä tiedolta.
LSKL:n oppaassa erot ja erotuskriteerit aktuaalisen väkivallan ja työntekijän subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan perustuvan väkivallan uhan välillä jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.
Ero tuntuu olevan yhtä hämärä ja väärinkäytetty kuin välittömän vaaran ja vaaran uhkan käsitteiden välinen ero kiireellisissä sijoituksissa.
Myös erot väkivaltaisen ja ärsyttävän tai häiritsevän käytöksen välillä ovat epäselvät ja kriteereitä sovelletaan eri tavoin laitosten sisällä ja välillä niin Suomessa kuin muuallakin (Restrictive Physical Intervention in Secure Children’s Homes, 13).
Haasteellisista asiakastilanteista samoin kuin niihin liittyvien koulutusten vaikuttavuuden arvioinnista on saatavilla todella vähän systemaattisia tutkimustuloksia minkään osallistujaryhmän osalta. Oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen menetelminä esitellään- ilman pätevää kritiikkiä- liuta menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.
Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) julkaisema opas Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.
Sijoitettuihin voi kuitenkin sijaishuollossa kohdistua väkivaltaa henkilökunnan, toisten aikuisten tai toisten sijoitettujen toimesta, karkaamisten, harrastusten, koulun, psykiatristen osastojaksojen ja kotilomien yhteydessä.
YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.) Save the Children- järjestön mukaan laitokset ovat usein turvattomia lapsille ja altistavat heitä laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia.
ThinkChildSafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia lastensuojelulaitoksiin tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit. Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.
Lastensuojelun käsikirja kertoo, että rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa ovat yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus, henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito.
Rajoitustoimenpiteitä ei voi käyttää silloin kun lapsi on sijoitettuna avohuollon tukitoimena. Rajoitustoimenpiteet on aina kirjattava. Yhteydenpidon rajoittamista lukuun ottamatta rajoitustoimenpiteitä saa käyttää ainoastaan sijaishuollon laitoshoidossa. Jos sijoituspaikalla ei ole lain mukaan oikeutta rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen, ei voida toimia siten, että toimenpiteitä tosiasiassa käytetään, mutta jätetään kirjaamatta ja asianmukaiset päätökset tekemättä.
Rajoitustoimenpiteitä käytetään yleisesti väärin. Esimerkiksi yhteydenpito on ihmisoikeus, jonka rajoittaminen ei voi perustua sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin.
Valvira on huolissaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Valviran teettämän kyselyn mukaan puutteita on todettu useassa yksikössä. Valviran selvityksen mukaan rajoitustoimenpiteitä käyttävät työntekijät eivät aina osaa erottaa, mikä on rajoittamista ja mikä normaalia kasvatusta. (Valvira 1:2013, 23.)
Lastensuojelun Keskusliiton väkivaltatyön opas listaa aluksi lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot ja vakuuttaa, että lapsella on oikeus väkivallattomaan elämään kaikissa ympäristöissä, että lasta on suojeltava tehokkaasti väkivallan kaikilta muodoilta ja että lapsen osallistuminen edistää suojelua väkivallalta.
Sijaishuollon työntekijät voivat vesittää nämä periaatteet laillisesti ja harjoittaa lapsiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa luvallisesti kunhan löytävät sille kasvatuksellisen viitekehyksen, osaavat nimetä väkivallan lapsen edun mukaiseksi rajoittamiseksi ja fabrikoida sille perusteet.
Oppaan perustella sijaishuollon työntekijöiden kannattaa rynniä väkivaltatilanteisiin lapsen etu edellä. AVIn valituksista ja ohjauskirjeestä päätelleen ”rajoittaminen” ei kuitenkaan suju lainalaisesti. Rajoittamista käytetään lainvastaisesti vapaaehtoisissa avohuollon sijoituksissa- kouluttamattomien hoitajien ja sijaisvanhempien toimesta ja se jätetään usein kokonaan kirjaamatta. Kirjaamatta jättämisellä voidaan hävittää väärinkäytösten jäljet ja estää valvontaviranomaisten puuttuminen.
LSKL:n opas käsittelee lähes yksinomaan sijaishuollon työntekijöiden mielestä uhkaavia tilanteita ja kyseenalaisia keinoja puuttua niihin. Mukaan on otettu muodon vuoksi pari kokemusasiantuntijaa, joiden tärkeä viesti ei johda jatkotoimenpiteisiin tai muutosehdotuksiin. Kun nuoret kertovat, että haluavat aikuisten ottavan väkivallan puheeksi nuorten kanssa suoraan, ammattitaitoisesti ja nuorten tunteet hyväksyen, tutkija kuittaa pyynnön tyhjällä lupauksella paremmasta (Hoikkala, 2017, 41).
Käytännössä tutkijoilla ei ole uskallusta eikä aikomustakaan kysyä suoraan tai kuulla/sallia lasten ja nuorten omaa ääntä. Lasten väkivaltakokemusten tutkimiseen kuvitellaan tarvittavan käsinukkeja, fiktiivisiä tilannekuvauksia, erityisiä aikuislähtöisiä menetelmiä, mitä tahansa, joka mahdollistaa lapsen etuilun ja aikuisten tulkintavallan. Kokemusten sijaan halutaan tutkia puhetta, diskursseja. Sijoitettujen lasten ja nuorten tieto halutaan suodattaa tutkijoiden ja työntekijöiden tulkintojen, traumaterapian viitekehyksen ja lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonta-apparaatin läpi. Vaikka lapset voisivat itse toimia tutkimusten tiedontuottajina, suunnittelijoina, toteuttajina ja raportoijina kuten Childrens Research Centerissä (Helavirta, Janus 15 (1), 2007, 32), heidän ei anneta. Asiantuntijat pelkäävät asiantuntijavallan ja sijaishuollon paljastuvan väkivaltaiseksi ja haluavat suojata itseään tältä tiedolta.
LSKL:n oppaassa erot ja erotuskriteerit aktuaalisen väkivallan ja työntekijän subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan perustuvan väkivallan uhan välillä jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.
Ero tuntuu olevan yhtä hämärä ja väärinkäytetty kuin välittömän vaaran ja vaaran uhkan käsitteiden välinen ero kiireellisissä sijoituksissa.
Myös erot väkivaltaisen ja ärsyttävän tai häiritsevän käytöksen välillä ovat epäselvät ja kriteereitä sovelletaan eri tavoin laitosten sisällä ja välillä niin Suomessa kuin muuallakin (Restrictive Physical Intervention in Secure Children’s Homes, 13).
Haasteellisista asiakastilanteista samoin kuin niihin liittyvien koulutusten vaikuttavuuden arvioinnista on saatavilla todella vähän systemaattisia tutkimustuloksia minkään osallistujaryhmän osalta. Oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen menetelminä esitellään- ilman pätevää kritiikkiä- liuta menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.
Avekki/ kuvakaappaus Savonia Avekki tulkitsee sanallisen erimielisyyden ja sekavuuden aggressioksi
AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.
Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.
Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.
Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.
Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.
Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus- työpaperi kertoo, että laitostyöntekijöiden peruskoulutus vaihtelee suomalaisissa laitoksissa, ammatillisen osaamisen odotukset ja vaatimukset vaikuttavat olevan epätäsmällisiä ja työntekijäkohtaisia ja voivat johtaa osaamiseroihin työntekijöiden välillä, joka voi osaltaan aiheuttaa valtataisteluja asiantuntijuudesta ja mahdollisesti ammatillisen osaamisen erojen vähättelyä.
Pitkän uran lastensuojelulaitoksissa tehnyt ohjaaja väittää, että sijoitettujen lisääntynyt aggressiivisuus on tosiasia, johon ei ole työkaluja. Hänen mukaansa lastensuojelun laitoshoidon pääongelmat ovat teorian korostaminen käytännön kustannuksella, uhriajattelu ja irrallisuus muusta yhteiskunnasta, alan naisvaltaisuus ja kyvyttömyys puuttua maahanmuuttajanuorten väkivaltaan ja muihin ongelmiin rasistileiman pelossa. Hän kehottaa palkkaamaan lisää ohjaajia erilaisten johtajien, hallintovirkailijoiden ja suunnittelijoiden sijaan.
Monet käytännön työtä tekevät väittävät, että laitoshoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon. Jotkut laitokset hoitavat velvoitteensa lainalaisesti, toiset laistavat kaikesta mistä pystyvät ja toimivat rikollishautomoina halutessaan mielummin rahastaa sijoitetuilla kuin hoitaa, kouluttaa ja kasvattaa heitä.
Sijaishuoltoyksiköt ja niiden palvelut eivät välttämättä vastaa sijoitettujen tarpeita ja masentuneiden sekaan on voitu sijoittaa aggressiivisia käytöshäiriöisiä.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.
Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.
Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.
Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.
Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.
Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus- työpaperi kertoo, että laitostyöntekijöiden peruskoulutus vaihtelee suomalaisissa laitoksissa, ammatillisen osaamisen odotukset ja vaatimukset vaikuttavat olevan epätäsmällisiä ja työntekijäkohtaisia ja voivat johtaa osaamiseroihin työntekijöiden välillä, joka voi osaltaan aiheuttaa valtataisteluja asiantuntijuudesta ja mahdollisesti ammatillisen osaamisen erojen vähättelyä.
Pitkän uran lastensuojelulaitoksissa tehnyt ohjaaja väittää, että sijoitettujen lisääntynyt aggressiivisuus on tosiasia, johon ei ole työkaluja. Hänen mukaansa lastensuojelun laitoshoidon pääongelmat ovat teorian korostaminen käytännön kustannuksella, uhriajattelu ja irrallisuus muusta yhteiskunnasta, alan naisvaltaisuus ja kyvyttömyys puuttua maahanmuuttajanuorten väkivaltaan ja muihin ongelmiin rasistileiman pelossa. Hän kehottaa palkkaamaan lisää ohjaajia erilaisten johtajien, hallintovirkailijoiden ja suunnittelijoiden sijaan.
Monet käytännön työtä tekevät väittävät, että laitoshoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon. Jotkut laitokset hoitavat velvoitteensa lainalaisesti, toiset laistavat kaikesta mistä pystyvät ja toimivat rikollishautomoina halutessaan mielummin rahastaa sijoitetuilla kuin hoitaa, kouluttaa ja kasvattaa heitä.
Sijaishuoltoyksiköt ja niiden palvelut eivät välttämättä vastaa sijoitettujen tarpeita ja masentuneiden sekaan on voitu sijoittaa aggressiivisia käytöshäiriöisiä.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Kuvakaappaus elokuvasta Katuvarpuset Hallittu fyysinen rajoittaminen (HRF) ei olekaan hallittua
Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä. Oppaan mukaan fyysinen rajoittaminen ei ole erillinen tekniikka, vaan sen tulisi olla osa yhteisön yleistä toimintatapaa.
Suljettujen ovien takana julkisen vallan käyttö muuttuu kuitenkin helposti yksityisen mielivallan käytöksi.
Menetelmän juuret juontavat psykiatrisessa hoitotyössä Englannissa ja Kanadassa käytössä olleeseen Control & Restraint -tekniikkaan. Tämän menetelmän käyttäminen johti kuitenkin usein sekaannukseen, vahingoittumisiin ja jopa kuolemiin rajoittamisprosessin kuluessa.
Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!
Opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.
Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.
John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.
Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.
Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.
Haasteellisen käytöksen ennaltaehkäisy ja hallinta (Management of Actual or Potential Aggression) eli systemaattinen MAPA®-menetelmä kehitettiin vastapainoksi itsepuolustukseen perustuville tai lukot ja ääriasennot sallineille menetelmille (esim. Control and Restraint) laitospotilaiden hyväksikäyttöön sotkeutuneella Reaside-klinikalla Englannissa 1980-luvun loppupuolella.
Ennakoivat MAPA®-menetelmät vahvistuivat kansainvälisen yritysfuusion myötä, jossa MAPA®-lisenssin uudeksi omistajaksi tuli yhdysvaltalainen Crisis Prevention Institute (CPI).
Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.
Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä. Oppaan mukaan fyysinen rajoittaminen ei ole erillinen tekniikka, vaan sen tulisi olla osa yhteisön yleistä toimintatapaa.
Suljettujen ovien takana julkisen vallan käyttö muuttuu kuitenkin helposti yksityisen mielivallan käytöksi.
Menetelmän juuret juontavat psykiatrisessa hoitotyössä Englannissa ja Kanadassa käytössä olleeseen Control & Restraint -tekniikkaan. Tämän menetelmän käyttäminen johti kuitenkin usein sekaannukseen, vahingoittumisiin ja jopa kuolemiin rajoittamisprosessin kuluessa.
Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!
Opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.
Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.
John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.
Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.
Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.
Haasteellisen käytöksen ennaltaehkäisy ja hallinta (Management of Actual or Potential Aggression) eli systemaattinen MAPA®-menetelmä kehitettiin vastapainoksi itsepuolustukseen perustuville tai lukot ja ääriasennot sallineille menetelmille (esim. Control and Restraint) laitospotilaiden hyväksikäyttöön sotkeutuneella Reaside-klinikalla Englannissa 1980-luvun loppupuolella.
Ennakoivat MAPA®-menetelmät vahvistuivat kansainvälisen yritysfuusion myötä, jossa MAPA®-lisenssin uudeksi omistajaksi tuli yhdysvaltalainen Crisis Prevention Institute (CPI).
Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.
Kiinnipitoon on moni kuollut
Terapeuttinen kiinnipito ymmärretään hoidollisena toimenpiteenä, jonka teoreettinen tausta on varhaisen vuorovaikutuksen häiriöitä selittävissä psykoterapeuttisissa lähestymistavoissa, lähinnä psykoanalyysin teorioissa torjunnasta, catharsiksesta ja defenssimekanismeista sekä Robert Zaslowin raivonhallinta -terapiassa.
Terapeuttinen kiinnipito on yksi käytetyimmistä vahingollisiksi todetuista kiintymyssuhdeterapioista, joita käytetään lähinnä sijoitettujen ja adoptoitujen hoidossa. Kun lapsen vastustus on voitettu kiinnipitämällä häntä paikoillaan, lapsi taannutetaan infantiilille tasolle, jossa hänelle tarjotaan korvaaviksi oletettuja hoivakokemuksia esim. sylissäpitoa ja heijausta oletetun trauman lievittämiseksi. Menetelmän ideana on tuottaa ja edistää kiintymyssuhdetta uusiin hoitajiin tai sijaisvanhempiin ja saada lapsi tottelemaan. Menetelmä on johtanut useiden lasten kuolemiin ja muihin vahingollisiin seurauksiin.
Day (2002) ja Lundy (2005) ovat tarkastelleet kiinnipitoon liittyviä tutkimuksia ja niiden luotettavuutta. Monet kiinnipitoon liittyvät tutkimukset ovat tapaustutkimuksia tai tutkimuksien otos on ollut hyvin pieni, jolloin kiinnipidon vaikutuksia yleisellä tasolla on vaikea todeta. Fyysistä kiinnipitoa koskevissa tutkimuksissa on saatettu myös todeta, että lapsen ja kiinnipitävän aikuisen väliset suhteet paranivat kiinnipitämisen myötä, mutta nämä väittämät perustuivat vain aikuisten kokemuksiin. (Day 2002, 272–273; Lundy 2005, 135–137.) Lapsilta ei kysytty kokivatko he elämänlaatunsa parantuneen terapeuttisen kiinnipidon myötä, mikä heikentää tutkimusten uskottavuutta.
Kiinnipito lastenkodissa -menetelmää ja siihen sisältyvien fyysisten kiinnipitotekniikoiden käyttöä Suomessa on kehitetty yhteistyössä Defconsys Oy -nimisen yrityksen kanssa monen vuoden ajan. Yhtiön toimiala on itsepuolustuksen lisäksi järjestyksenvalvonta- ja henkilösuojaustehtävät, työvoiman vuokraus, urheilu- ja vapaa-ajanvälineiden ja -vaatteiden kauppa, tuonti ja vienti ja osakkeiden ja kiinteistöjen osto, myynti, vuokraus ja hallinta. Lastenkotien työntekijöitä koulutetaan menetelmän käytössä vuosittain kaksipäiväisessä -koulutustilaisuudessa, jossa ensimmäinen päivä koostuu menetelmän teoriaosuudesta, toinen kiinnipito-otteiden harjoittelusta.
Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi otetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan.
Rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää perusteetta eikä rangaistuksena
Hanna Tarkkisen mukaan kiinnipitoja on käytetty huomattavasti enemmän kuin niistä on tehty kirjauksia (2013, 663).
Tarkkinen korostaa, että ennakoinnin ja rangaistuksen logiikat eivät ole lastensuojelulain mukaisia. Päätöksen tulisi syntyä siinä tilanteessa, jossa toimenpiteen käyttö nähdään välttämättömänä (Saastamoinen 2010,152–154).
Jokainen rajoitustoimenpiteen käytön tilanne on harkittava erikseen ja jokaisesta käytetystä rajoitustoimenpiteestä pitää laatia aina erillinen päätös.
Rajoitustoimenpiteitä ei myöskään voi käyttää seuraamuksena. Näin ollen myöskään lapsen rankaiseminen rajoitustoimenpiteellä ei ole lastensuojelulain mukaista, vaikka sitä käytännössä tapahtuukin.
Nuorten mukaan erityisesti kotilomien ”polttaminen” tai yhteydenpidon rajoittaminen tärkeisiin ihmisiin ovat erittäin ankaria rangaistuskeinoja (Vario ym. 2012, 25–26, 28.) Huomaamatta on jäänyt, että ne ovat myös laittomia.
Terapeuttinen kiinnipito ymmärretään hoidollisena toimenpiteenä, jonka teoreettinen tausta on varhaisen vuorovaikutuksen häiriöitä selittävissä psykoterapeuttisissa lähestymistavoissa, lähinnä psykoanalyysin teorioissa torjunnasta, catharsiksesta ja defenssimekanismeista sekä Robert Zaslowin raivonhallinta -terapiassa.
Terapeuttinen kiinnipito on yksi käytetyimmistä vahingollisiksi todetuista kiintymyssuhdeterapioista, joita käytetään lähinnä sijoitettujen ja adoptoitujen hoidossa. Kun lapsen vastustus on voitettu kiinnipitämällä häntä paikoillaan, lapsi taannutetaan infantiilille tasolle, jossa hänelle tarjotaan korvaaviksi oletettuja hoivakokemuksia esim. sylissäpitoa ja heijausta oletetun trauman lievittämiseksi. Menetelmän ideana on tuottaa ja edistää kiintymyssuhdetta uusiin hoitajiin tai sijaisvanhempiin ja saada lapsi tottelemaan. Menetelmä on johtanut useiden lasten kuolemiin ja muihin vahingollisiin seurauksiin.
Day (2002) ja Lundy (2005) ovat tarkastelleet kiinnipitoon liittyviä tutkimuksia ja niiden luotettavuutta. Monet kiinnipitoon liittyvät tutkimukset ovat tapaustutkimuksia tai tutkimuksien otos on ollut hyvin pieni, jolloin kiinnipidon vaikutuksia yleisellä tasolla on vaikea todeta. Fyysistä kiinnipitoa koskevissa tutkimuksissa on saatettu myös todeta, että lapsen ja kiinnipitävän aikuisen väliset suhteet paranivat kiinnipitämisen myötä, mutta nämä väittämät perustuivat vain aikuisten kokemuksiin. (Day 2002, 272–273; Lundy 2005, 135–137.) Lapsilta ei kysytty kokivatko he elämänlaatunsa parantuneen terapeuttisen kiinnipidon myötä, mikä heikentää tutkimusten uskottavuutta.
Kiinnipito lastenkodissa -menetelmää ja siihen sisältyvien fyysisten kiinnipitotekniikoiden käyttöä Suomessa on kehitetty yhteistyössä Defconsys Oy -nimisen yrityksen kanssa monen vuoden ajan. Yhtiön toimiala on itsepuolustuksen lisäksi järjestyksenvalvonta- ja henkilösuojaustehtävät, työvoiman vuokraus, urheilu- ja vapaa-ajanvälineiden ja -vaatteiden kauppa, tuonti ja vienti ja osakkeiden ja kiinteistöjen osto, myynti, vuokraus ja hallinta. Lastenkotien työntekijöitä koulutetaan menetelmän käytössä vuosittain kaksipäiväisessä -koulutustilaisuudessa, jossa ensimmäinen päivä koostuu menetelmän teoriaosuudesta, toinen kiinnipito-otteiden harjoittelusta.
Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi otetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan.
Rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää perusteetta eikä rangaistuksena
Hanna Tarkkisen mukaan kiinnipitoja on käytetty huomattavasti enemmän kuin niistä on tehty kirjauksia (2013, 663).
Tarkkinen korostaa, että ennakoinnin ja rangaistuksen logiikat eivät ole lastensuojelulain mukaisia. Päätöksen tulisi syntyä siinä tilanteessa, jossa toimenpiteen käyttö nähdään välttämättömänä (Saastamoinen 2010,152–154).
Jokainen rajoitustoimenpiteen käytön tilanne on harkittava erikseen ja jokaisesta käytetystä rajoitustoimenpiteestä pitää laatia aina erillinen päätös.
Rajoitustoimenpiteitä ei myöskään voi käyttää seuraamuksena. Näin ollen myöskään lapsen rankaiseminen rajoitustoimenpiteellä ei ole lastensuojelulain mukaista, vaikka sitä käytännössä tapahtuukin.
Nuorten mukaan erityisesti kotilomien ”polttaminen” tai yhteydenpidon rajoittaminen tärkeisiin ihmisiin ovat erittäin ankaria rangaistuskeinoja (Vario ym. 2012, 25–26, 28.) Huomaamatta on jäänyt, että ne ovat myös laittomia.
MAPA-opetusta/ kuvakaappaus Lappeenrannan Sanomat Fyysinen rajoittaminen: epätieteellisiä koulutuksia ja käytäntöjä ilman näyttöä hyödyistä
National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).
Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).
Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.
Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).
Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.
Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/ mukaanotto aggressionhallintaan.
Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.
Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).
On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ja rahoitusta ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.
Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.
Perhekodin äiti, sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kertoo:
"Olen myös etuoikeutetussa asemassa siinä, että saan jatkuvasti ensikäden tietoa meillä sijoituksessa olleilta aikuisilta lapsilta, kuinka he ovat huostaanoton ja sijoituksen kokeneet.
Käsitykseni siitä, kuinka tärkeitä lapselle syntymävanhemmat ovat ja kuinka vähän sijoituksilla saadaan hyvää aikaa lapsen elämälle ja tulevaisuudelle vahvistuu jatkuvasti.
Lapsemme ovat kertoneet, että vain vanhempien päihteidenkäytön tuoma epävarmuus ja turvattomuus tai väkivallan uhka ovat olleet oikeanlainen peruste ottaa heidät pois syntymäperheestä. Muut perusteet he ovat kokeneet vääränlaisina."
Valitettavasti lastensuojelu on mielivaltaisista käytännöistään ja vahingollisesta toimintakulttuuristaan kiinnipitävä yhteisö, joka ei luovu saavutetuista eduistaan ilman kansalaisten, lainsäätäjien, päättäjien ja valvontaviranomaisten painostusta.
Nykyiset fyysisen rajoittamisen kriteerit, menetelmät, koulutukset, päätöksentekoprosessit, valvontamenetelmät, toimintakäytännöt tai kirjaustavat eivät takaa sen paremmin rajoittamisen turvallisuutta kuin lainalaisuutta.
Samoin kuin lastensuojelu, nykymuotoinen fyysinen rajoittaminen voi ilman korjaustoimia kääntyä pikemminkin väkivallaksi kuin toimia väkivallan ehkäisynä.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132319/Tyo%CC%88paperi_2017_23_netti%20%282%29.pdf?sequence=1
http://www.theseus.fi/handle/10024/21577
http://www.bbc.com/news/uk-30383191
https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/dec/06/prison-approved-restraint-techniques-kill-children-alternatives-prisons-mmpr
https://www.choiceforum.org/docs/ncb.pdf
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsuus
National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).
Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).
Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.
Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).
Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.
Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/ mukaanotto aggressionhallintaan.
Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.
Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).
On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ja rahoitusta ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.
Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.
Perhekodin äiti, sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kertoo:
"Olen myös etuoikeutetussa asemassa siinä, että saan jatkuvasti ensikäden tietoa meillä sijoituksessa olleilta aikuisilta lapsilta, kuinka he ovat huostaanoton ja sijoituksen kokeneet.
Käsitykseni siitä, kuinka tärkeitä lapselle syntymävanhemmat ovat ja kuinka vähän sijoituksilla saadaan hyvää aikaa lapsen elämälle ja tulevaisuudelle vahvistuu jatkuvasti.
Lapsemme ovat kertoneet, että vain vanhempien päihteidenkäytön tuoma epävarmuus ja turvattomuus tai väkivallan uhka ovat olleet oikeanlainen peruste ottaa heidät pois syntymäperheestä. Muut perusteet he ovat kokeneet vääränlaisina."
Valitettavasti lastensuojelu on mielivaltaisista käytännöistään ja vahingollisesta toimintakulttuuristaan kiinnipitävä yhteisö, joka ei luovu saavutetuista eduistaan ilman kansalaisten, lainsäätäjien, päättäjien ja valvontaviranomaisten painostusta.
Nykyiset fyysisen rajoittamisen kriteerit, menetelmät, koulutukset, päätöksentekoprosessit, valvontamenetelmät, toimintakäytännöt tai kirjaustavat eivät takaa sen paremmin rajoittamisen turvallisuutta kuin lainalaisuutta.
Samoin kuin lastensuojelu, nykymuotoinen fyysinen rajoittaminen voi ilman korjaustoimia kääntyä pikemminkin väkivallaksi kuin toimia väkivallan ehkäisynä.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132319/Tyo%CC%88paperi_2017_23_netti%20%282%29.pdf?sequence=1
http://www.theseus.fi/handle/10024/21577
http://www.bbc.com/news/uk-30383191
https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/dec/06/prison-approved-restraint-techniques-kill-children-alternatives-prisons-mmpr
https://www.choiceforum.org/docs/ncb.pdf
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsuus
RSS Feed
