Englanninkielinen ilmaus whitewash (valkopesu) tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista" harhaanjohtavalla viestintällä.
Viherpesu (greenwash) puolestaan on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle.
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan LAPE-kehittäjä Marjo Alatalo kuvaa lastensuojelun arviointia Lapsen paras- Yhdessä enemmän -blogissaan seuraavasti: "kaikki tahtovat sitä, vaan turhan harvat vielä tohtivat".
Alatalo kertoo haluavansa valkopestä pahamaineisen lastensuojelun arvioinnin. Hänen mukaansa " tarvitaan arviointi-sanan valkopesu. Uudelleen merkityksellistäminen. Renessanssi. Vallankumous. Ja mitä näitä nyt on?".
Mielenkiintoista on, ettei Alatalo koe pääongelmaksi lastensuojelun epätieteellistä, asenneongelmia ja virheellisiä menetelmiä kuhisevaa arviointia tai sen negatiivisia seurauksia vaan arvioinnin imagon.
Tässä, kuten muussakin lastensuojelun "kehittämisessä" keskiössä on työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta monitoimijaisuus varmistamalla ja kyseenalaisten toimintakäytäntöjen valkopesu. Arvioinnin aiheellisesti ryvettynyttä mainetta pyritään puhdistamaan virheitä salaamalla, peittämällä ja käsitekikkailulla.
Monitoimijainen arviointi ei ole auttamista vaan puoskarointia
Hiljattain Kuopion kaupunki maksoi lähes 50 000 euroa päihteettömän erityislapsiperheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä perhekuntoutuksessa. Nöyryyttämistä kutsuttiin monitoimijaiseksi arvioinniksi ja auttamiseksi. Perhettä arvioi muutaman vuoden aikana 4 eri sosiaalityöntekijäparia, 13 eri perhetyöntekijää ja 20 eri työntekijää perhekuntoutuskeskus Hermannissa- kaikki omilla kriteereillään.
Hermannin henkilökunta ei kyennyt kertomaan perheen tukihenkilölle kuntoutuksen sisältöä, tavoitteita tai aikataulua. Kysyttäessä kuntoutuksen teoriaperustasta laitos mainitsi perheterapeuttisen lähestymistavan. Käytettäviksi menetelmiksi laitos nimesi Arnon Bentovimin ja Liza Millerin perhearviointimenetelmän ja perheelle jo aiemmin tehdyn Marschak Interaction Methodin (MIM), joka on psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan epäluotettava ja myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Muina menetelminä perhekuntoutuskeskus Hermanni mainitsi osallistuvan arjen havainnoinnin ja kongnitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät sekä muut toiminnalliset menetelmät ja painotti, että käytetyt menetelmät valitaan aina perhekohtaisesti.
Laitoksen työntekijät eivät osanneet eritellä mitä edellämainitut menetelmät heille tarkoittavat tai mitä sisältävät.
Perheen vuorovaikutusta arvioinut omaohjaaja ei osannut selventää mitä hän tarkoittaa käsitteellä vuorovaikutus.
Hän ei myöskään kyennyt kysyttäessä kertomaan perheen tukihenkilölle miten perheen kanssa on työskennelty. Omaohjaaja, jonka avustuksella perhettä oli "arvioitu " ympärivuorokautisesti 5 kk ilmoitti viisi minuuttia kestäneen keskustelun aikana tukihenkilölle ahdistuvansa kysymyksistä ja tuntevansa olonsa niin epämukavaksi kysymysten johdosta, että halusi lopettaa keskustelun.
Perhekuntoutuskeskus antoi perheen tukihenkilölle porttikiellon tämän esittämien kysymysten jälkeen.
Lastensuojeluasiakkuuteen liittyy lähes aina lapsen ja vanhempien arviointi. Menetelmiin liittyvällä erityistietämyksellä luodaan ammattialojen välisiä rajoja ja voidaan myös perustella profession erilaisia oikeuksia muun muassa palkkauksen osalta. Lasten arvioinnin lisääntymistä onkin syytä pohtia myös tästä näkökulmasta. Kuinka paljon arviointimenetelmien käyttöön otossa on kyse professioiden asemaan liittyvistä intresseistä?
Arvioinnit nähdään osana sosiaalityön ammatillista ekspertiisiä, jonka sisältö koostuu mm. subjektiivisesta huolen tunteesta, ”naksahduksesta” ja hiljaisesta tiedosta.
Lastensuojelun arvioinnit suoritetaan vailla riittävää ohjausta menetelmillä, joiden luotettavuudesta ei ole näyttöä. Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös asiakkaita informoimatta.
Niin psykiatrian kuin sitä ihannoivan sosiaalityön piirissä työntekijöitä houkutellaan luomaan ja tulkitsemaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset.
Arviointeja ja seulauksia suorittavat sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein kurssituksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).
Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).
Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi.
Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.
Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.
Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, että arviointivälineitä ei käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Arviointien tuloksia manipuloidaan tukemaan aiemmin tehtyjä päätöksiä, rahoitusta ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita
Anitta Jokisen tutkielmassa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakassuunnitelmissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan (2014, 73-74).
Ritva Poikelan mukaan asiakassuunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Perhekuntoutuksissa ja muissa lastensuojelun arviointiyksikössä tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia kirjauksia ja päätöksiä perheiden elämästä- usein ilman perheiden osallisuutta- pelkkien arviointien perusteella.
Lastensuojelun arviointeja ei valvo mikään taho. Edes toistuvasti väärinkäytöksiin syyllistyneillä ja vakavia haittoja aiheuttaneilla työntekijöillä ei ole vastuu- ja korvausvelvoitteita toimistaan.
Arviointien valvonta jää asiakkaan vastuulle.
Lokakuun Liike on laatinut ohjeet lastensuojelun arviointibisneksen puutteiden ja valkopesuyritysten tunnistamiseksi:
1. Katso, kuule ja kysy
-Tutki arviointien tarkoitus, vaikuttavuus, valvonta ja seuraukset
-Selvitä arviointien tutkimusperusta, validiteetti, reliabiliteetti ja kustannustehokkuus
-Tarkista arvioinnin suorittajien pätevyys ja puolueettomuus
-Varmista Leventhalin sääntöjen toteutuminen:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Kysy lastensuojelun päättäjiltä mitä päteväkään arviointi hyödyttää, kun tutkimustieto (Pösö & Puustinen-Korhonen 2010; VTV 2012; LSKL 2013; Alhanen 2014; Hiltunen 2015; HuosTa 2015) todistaa, että perheiden tarvitsemia palveluja ei ole olemassa/saatavilla? Miksi ja ketä varten monitoimijaista arviointia kehitetään vimmaisesti tilanteessa, jossa perheille ei ole tarjolla tarpeenmukaisia palveluja?
2. Tutki, huomaa, ja raportoi
Huomaa, että monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
Psykoanalyyttiset taustaoletukset löytyvät myös muista LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Monitoimijaisuus ei käytännössä tarkoita montaa näkökulmaa vaan vain isoa ja koordinoimatonta joukkoa psykoanalyyttisen viitekehyksen virheet omaksuneita toimijoita, jotka mm. tulkitsevat lapsen neurologiset häiriöt vanhempien viaksi.
Älä usko psykojargonia vaan tutki itse:
- Mitä tässä organisatorisessa käytännössä itse asiassa tehdään/ tapahtuu?
- Minkälaista väkivaltaa käytäntöön sisältyy ja miten sitä oikeutetaan?
- Onko toiminnan perustehtävällä tai julkitavoitteella mitään yhteyttä tosiasialliseen sisältöön?
- Kuka toimii, puhuu ja ketä kuullaan? Kenen ääni ei kuulu/ vaiennetaan?
- Mitä/ kenen näkemys kirjataan ja jätetään kirjaamatta ja miksi?
- Mitä tarkoitusta ja ketä toiminta tosiasiassa palvelee? Kuka hyötyy?
- Mitä ja kuinka toistuvia, pitkäkestoisia ja laaja-ajaisia seurauksia ja vaikutuksia käytännöllä on?
Ilmoita havaitsemistasi väärinkäytöksistä aluehallintovirastolle, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valistuneille toimittajille.
3. Kieltäydy arvioinnista, joka on oikeusturvariski
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
-Arviointi ei ole auttamista eikä hyödytä välttämättä muita kuin arviointiyksikköjen henkilökuntaa ja lastensuojeluyrityksiä.
-Vanhempien ”arviointitottelevaisuuden” sijaan tulisi tarkastella arviointien valintakriteerejä, luotettavuutta, tutkimusperustaa, lakisidonnaisuutta ja vaikutuksia ja arvioijien ammattitaitoa ja motiiveja.
-Arviointi viivästyttää, korvaa ja pahimmillaan estää tarpeenmukaisen tuen ja palvelut lapsille ja vanhemmille.
-Lasten ja vanhempien tukeen tarkoitettuja resursseja ei pidä ohivaluttaa kalliisiin arviointeihin.
-Erityisesti arviointien ja arvioijien tuottamia ei- aiottuja vaikutuksia esim. avun viivästymistä, leimoja, oikeusturvaongelmia ja muita haittoja asiakkaille on syytä arvioida riippumattomien tutkimustahojen toimesta.
-Arviointien manipuloinnista on asetettava vastuu- ja korvausvelvoitteet.
Moniammatillinen arviointi ei takaa moninäkökulmaisuutta. Moniammatillisuuden ongelmia ovat työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus, koulutuksen kirjavuus, ammattilaisten sisäänpäin kääntyneisyys, liittoutuminen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien hämärä vastuunjako (Payne, 2000, 1).
Lapsen edun ja oikeuksien toteuttamisesta ei pidä tehdä egojen temmellyskenttää, jolla kilpaillaan, kuka analysoi ja arvioi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.
Lastensuojelu arviointikäytäntöineen on kuin Skylla ja sijaishuolto kuin Kharybdis, kaksi kreikkalaisen mytologian merihirviötä, jotka asustivat kapean Messinansalmen molemmin puolin niin, että salmesta kulkevan laivan oli pakko kulkea jommankumman läheltä. Toisella rannalla olleessa kallioluolassa asui Skylla, joka nappasi mukaansa miehiä ohikulkevasta laivasta. Toisella rannalla olleella kalliolla oleillut Kharybdis taas muodosti suuren vesipyörteen, joka imaisi mukaansa koko ohikulkevan laivan.
Lastensuojelun perhepalvelut eivät enää palvele perheitä vaan viranomaisia ja sijaishuoltoa.
Perheiden palvelujen käytön räjähtäminen ja lisääntyvät huostaanotot ovat väistämätön seuraus lastensuojelun " arvioinneista" ja "avohuollon tukitoimista", jotka ovat todellisuudessa huostaanottojen pohjustamista.
Sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtyneen lastensuojelun valvomattomilla toimintakäytännöillä saadaan upotettua niin perheet kuin koko kansantalous.
Tutkimuspyyntö lastensuojelun arviointien laadusta
Pelkkä lastensuojelun arvioitavana olo muodostaa vakavan oikeusriskin ja sosiaalisen, taloudellisen ja terveydellisen haitan mille hyvänsä perheelle ammattitaidottoman henkilöstön, menetelmällisten ja rakenteellisten heikkouksien, mahdollisten väärien positiivisten löydösten, huolimattoman dokumentoinnin ja rekisterimerkintöjen, leimautumisen, vakuutusturvan heikenentymisen, koulu- ja työpoissaolojen ja jäävien sekä vanhemmuudenarviointeja että sijaishuoltopalveluja myyvien lastensuojelun tutkimusyksiköiden takia. Ehdotammekin lastensuojelun arviointien automaattista taltiointia prosessien läpinäkyvyyden ja tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Pyydämme, että lastensuojelun arviointeihin lähettämisen kriteerit, arviointeja suorittavien yritysten jääviydet, työntekijöiden ammattitaito, arviointimenetelmien luotettavuus ja arviointiprosessien oikeellisuus sekä seuraukset perheille selvitetään välittömästi riippumattoman tutkimustahon toimesta.
Kehotamme moniammatillisissa työryhmissä toimivia suhtautumaan varauksellisesti lastensuojelun arviointien tuloksiin ja tapaamaan ja haastattelemaan arviointien kohteena olleet perheet henkilökohtaisesti.
Ehdotamme, että lastensuojelun ja sijaishuollon yrityksille perustetaan julkinen tietokanta, josta ilmenevät mm. saadut huomautukset ja tuomiot, sidonnaisuudet, asiakaspalaute ja maksetut palkkiot ja korvaukset. Pyydämme, että erityisesti perhekuntoutusyksiköiden jääviydet ja kuntoutuksen sisältö, laatu ja seuraukset perheille selvitetään viivytyksettä riippumattoman tutkijan toimesta.
Lastensuojelun arviointien riippumatonta tutkimusta odotellessa voi kuunnella vaikkapa tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=u1hnBv12-uk
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-arvioida-lastensuojelun-vaikutuksia-lapsiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse