Valta vaikuttaa kuin aivovaurio
Etuoikeutettu asema heikentää itsehillintää ja kykyä lukea toisia, kirjoittaa HS.
Ihmiset, joilla on valtaa, ”lopettavat muiden ihmisen kokemuksen simuloimisen”. Tämä johtaa pitkällä aikavälillä ”empatiavajeeseen”.
Muissakin vastaavissa kokeissa on huomattu, että valtaapitävät ihmiset ovat muita huonompia esimerkiksi arvioimaan, miltä kuvassa olevasta ihmisestä tuntuu tai miten kollega saattaa tulkita jonkin huomautuksen, kertoo TM.
Toronton ja Berkeleyn yliopiston tutkimuksen mukaan rikkaat hyväosaiset valehtelevat, huijaavat ja hyväksyvät epäreilun toiminnan ja ahneuden huono-osaisia useammin. Rikkaat kärsivät myös empatiavajeesta; heidän oli vaikeaa tunnistaa kärsimystä , tuntea myötätuntoa ja tunnustaa menestymisen syy-seuraus-suhteita. He tulkitsivat lisäresurssien tuoman menestyksen omaksi ansiokseen.
1. Valtaan noustuaan moni menettää juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alun alkaen vaadittiin. Näin esittää Berkeleyn yliopiston Greater Good Science Centerin johtaja, psykologian professori Dacher Keltner kirjassaan The Power Paradox. Todellinen vaikutusvalta yhteisössä ansaitaan Keltnerin mukaan edistämällä yhteistä hyvää. Päihdyttävä vallantunne itsessään voi kuitenkin nostaa ihmisen pahimmat puolet pintaan ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.
2. Valta muuttaa käytöstä tavalla, jota voi verrata aivovaurion seurauksiin, Keltner toteaa pitkäaikaisten tutkimustensa perusteella. Valta tekee ihmisen impulsiivisemmaksi ja sokeammaksi riskeille sekä heikentää kykyä katsoa asioita toisten näkökulmasta.
3. Korkea sosiaalinen status näyttäisi vähentävän kiinnostusta muiden kokemusmaailmaan. Alemmassa asemassa olevien aivot prosessoivat aktiivisemmin toisten ajatuksia ja tunteita, kertoo Neuroimage-lehdessä vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.
4. Vallan vaikutus näkyy aivojen peilisolujärjestelmässä, joka mahdollistaa virittymisen toisten ihmisten tunteisiin ja mielentiloihin. Mitä vallakkaammaksi koehenkilö tunsi itsensä, sitä heikommin hän reagoi toisten liikkeisiin, kertoo Journal of Experimental Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistu kanadalaistutkimus.
5. Vallan haittoja voi ehkäistä suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa ja keskittymällä itsensä sijasta muihin – käytti valtaa sitten johtajana, opettajana tai vanhempana. Kun tunnistaa itsessään vallan huuman, voi Keltnerin mukaan tietoisesti torjua itsekkäät yllykkeet. Siten saa säilytettyä myös toisten arvostuksen (HS 17.8.2017).
Byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä tuottaa ongelmia
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Sosiaalityössä, jossa muiden kokemuksen simuloimisen pitäisi olla keskeinen osa ammattitaitoa sosiaalityöntekijöiden valta nostettiin huippuunsa uuden lastensuojelulain myötä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita vallan väärinkäytöstä. Kuntaliitosten myötä sosiaalityöntekijöille taattiin vuosien irtisanomissuojat. Toimivia oikeussuojakeinoja työntekijöiden mielivaltaa vastaan ei käytännössä ole.
Sosiaalityöntekijät tuottavat asiakkaille tuen tarpeita -eivät tukea. Jos asiakas ei täytä työntekijän asettamia normaaliuden kriteerejä - kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen ja eliminoi riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on tehty niin runsaasti, että syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle ja kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa viranomaistoimintaan. Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta "avusta".
Sijoitetun lähisuhteet, koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövissä sijaishuollon "turvallisessa kiintymyssuhteessa" sijaiskasvattaja on kuin alkionsa lapseen laskeva Alien, facehugger (”naamanhalaaja”), joka säätelee ja hallitsee yksinoikeudella lapsen tunteita ja sisäistä tilaa ja eristää lapsen alkionsa kiinnittymisen varmistamiseksi. "Turvallisissa kiintymyssuhteissa" asiantuntijat ja kasvattajat pyrkivät muuttamaan lapset itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi.
Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi (keskiluokan ihanteista poikkeava kouluttamaton tai mielenterveys- tai toimeentulotukiongelmista kärsivä).
Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään nyt häivyttää nimeämällä ylisukupolvinen periytyminen uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.
Käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Tutkijoiden richplaining: ylisukupolvisen huono- osaisuuden tutkimukset vastuuttavat lähinnä köyhiä asiakkaita
Sosiaalityön tutkimukset vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä köyhiä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ongelmiin kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä , tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).
Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.
Onko ongelman ydin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?
Hyväosaisten päättäjien , sosiaalipalvelujärjestelmän ja sen johdon osuus köyhien asiakkaiden huono-osaisuuden siirtymiseen huomataan harvoin.
Kukaan ei ole tutkinut miten hyväosaisen, usein suhteilla saaduissa valta-asemissa ja viroissa toimivan eliitin asiakkaita syrjäyttävät asenteet ja toimintakäytännöt periytyvät/ siirtyvät ja miksi samat 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot ja huonot käytännöt elävät sosiaalityössä edelleen.
Entä jos huono-osaisuuden siirtymisen ydinongelma onkin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?
Entä jos huono-osaisuuden ehkäisyn toimenpiteiden kohderyhmä on väärä?
Eikö huono-osaisuuden periyttämistä ehkäistäisi parhaiten kierrättämällä valta-asemat ennen aivovaurion muodostumista, rakentamalla hyväosaisuuden ja vallan patologioiden ja periytymisen tietoperustaa ja kouluttamalla huono-osaisten vanhempien sijaan hyväosaisia poliitikkoja, päättäjiä ja järjestötoimijoita tunne- ja tietoisuustaidoissa?
Etuoikeutettu asema heikentää itsehillintää ja kykyä lukea toisia, kirjoittaa HS.
Ihmiset, joilla on valtaa, ”lopettavat muiden ihmisen kokemuksen simuloimisen”. Tämä johtaa pitkällä aikavälillä ”empatiavajeeseen”.
Muissakin vastaavissa kokeissa on huomattu, että valtaapitävät ihmiset ovat muita huonompia esimerkiksi arvioimaan, miltä kuvassa olevasta ihmisestä tuntuu tai miten kollega saattaa tulkita jonkin huomautuksen, kertoo TM.
Toronton ja Berkeleyn yliopiston tutkimuksen mukaan rikkaat hyväosaiset valehtelevat, huijaavat ja hyväksyvät epäreilun toiminnan ja ahneuden huono-osaisia useammin. Rikkaat kärsivät myös empatiavajeesta; heidän oli vaikeaa tunnistaa kärsimystä , tuntea myötätuntoa ja tunnustaa menestymisen syy-seuraus-suhteita. He tulkitsivat lisäresurssien tuoman menestyksen omaksi ansiokseen.
1. Valtaan noustuaan moni menettää juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alun alkaen vaadittiin. Näin esittää Berkeleyn yliopiston Greater Good Science Centerin johtaja, psykologian professori Dacher Keltner kirjassaan The Power Paradox. Todellinen vaikutusvalta yhteisössä ansaitaan Keltnerin mukaan edistämällä yhteistä hyvää. Päihdyttävä vallantunne itsessään voi kuitenkin nostaa ihmisen pahimmat puolet pintaan ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.
2. Valta muuttaa käytöstä tavalla, jota voi verrata aivovaurion seurauksiin, Keltner toteaa pitkäaikaisten tutkimustensa perusteella. Valta tekee ihmisen impulsiivisemmaksi ja sokeammaksi riskeille sekä heikentää kykyä katsoa asioita toisten näkökulmasta.
3. Korkea sosiaalinen status näyttäisi vähentävän kiinnostusta muiden kokemusmaailmaan. Alemmassa asemassa olevien aivot prosessoivat aktiivisemmin toisten ajatuksia ja tunteita, kertoo Neuroimage-lehdessä vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.
4. Vallan vaikutus näkyy aivojen peilisolujärjestelmässä, joka mahdollistaa virittymisen toisten ihmisten tunteisiin ja mielentiloihin. Mitä vallakkaammaksi koehenkilö tunsi itsensä, sitä heikommin hän reagoi toisten liikkeisiin, kertoo Journal of Experimental Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistu kanadalaistutkimus.
5. Vallan haittoja voi ehkäistä suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa ja keskittymällä itsensä sijasta muihin – käytti valtaa sitten johtajana, opettajana tai vanhempana. Kun tunnistaa itsessään vallan huuman, voi Keltnerin mukaan tietoisesti torjua itsekkäät yllykkeet. Siten saa säilytettyä myös toisten arvostuksen (HS 17.8.2017).
Byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä tuottaa ongelmia
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Sosiaalityössä, jossa muiden kokemuksen simuloimisen pitäisi olla keskeinen osa ammattitaitoa sosiaalityöntekijöiden valta nostettiin huippuunsa uuden lastensuojelulain myötä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita vallan väärinkäytöstä. Kuntaliitosten myötä sosiaalityöntekijöille taattiin vuosien irtisanomissuojat. Toimivia oikeussuojakeinoja työntekijöiden mielivaltaa vastaan ei käytännössä ole.
Sosiaalityöntekijät tuottavat asiakkaille tuen tarpeita -eivät tukea. Jos asiakas ei täytä työntekijän asettamia normaaliuden kriteerejä - kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen ja eliminoi riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on tehty niin runsaasti, että syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle ja kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa viranomaistoimintaan. Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta "avusta".
Sijoitetun lähisuhteet, koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövissä sijaishuollon "turvallisessa kiintymyssuhteessa" sijaiskasvattaja on kuin alkionsa lapseen laskeva Alien, facehugger (”naamanhalaaja”), joka säätelee ja hallitsee yksinoikeudella lapsen tunteita ja sisäistä tilaa ja eristää lapsen alkionsa kiinnittymisen varmistamiseksi. "Turvallisissa kiintymyssuhteissa" asiantuntijat ja kasvattajat pyrkivät muuttamaan lapset itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi.
Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi (keskiluokan ihanteista poikkeava kouluttamaton tai mielenterveys- tai toimeentulotukiongelmista kärsivä).
Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään nyt häivyttää nimeämällä ylisukupolvinen periytyminen uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.
Käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Tutkijoiden richplaining: ylisukupolvisen huono- osaisuuden tutkimukset vastuuttavat lähinnä köyhiä asiakkaita
Sosiaalityön tutkimukset vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä köyhiä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ongelmiin kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä , tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).
Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.
Onko ongelman ydin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?
Hyväosaisten päättäjien , sosiaalipalvelujärjestelmän ja sen johdon osuus köyhien asiakkaiden huono-osaisuuden siirtymiseen huomataan harvoin.
Kukaan ei ole tutkinut miten hyväosaisen, usein suhteilla saaduissa valta-asemissa ja viroissa toimivan eliitin asiakkaita syrjäyttävät asenteet ja toimintakäytännöt periytyvät/ siirtyvät ja miksi samat 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot ja huonot käytännöt elävät sosiaalityössä edelleen.
Entä jos huono-osaisuuden siirtymisen ydinongelma onkin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?
Entä jos huono-osaisuuden ehkäisyn toimenpiteiden kohderyhmä on väärä?
Eikö huono-osaisuuden periyttämistä ehkäistäisi parhaiten kierrättämällä valta-asemat ennen aivovaurion muodostumista, rakentamalla hyväosaisuuden ja vallan patologioiden ja periytymisen tietoperustaa ja kouluttamalla huono-osaisten vanhempien sijaan hyväosaisia poliitikkoja, päättäjiä ja järjestötoimijoita tunne- ja tietoisuustaidoissa?
RSS Feed
