AVI on aiheellisesti huolissaan
Aluehallintovirastoon toimitetuista kanteluista ja muista epäkohtailmoituksista ilmenee, että lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehdään ja kirjataan puutteellisesti.
Pahimmillaan asiakassuunnitelmia jätetään dokumentoimatta.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan asiakassuunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2013, 136-138).
Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakipykälää vanhempien asiakassuunnitelmista ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoi PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Pääsihteeri ei kertonut, että asiakassuunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä. Huolimattomuus vaikuttaa tahalliselta.
Asiakassuunnitelmat tehdään asiakkaita kuulematta
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston mukaan"usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."
Monet tutkijat ja oikeusoppineet ovat jo vuosia varoittaneet lastensuojelutyön vinoutuvan heti alussa sen takia, että asiakasta ei kuulla omassa asiassaan vaan asiakkaan ongelman ja sen hoitamisen toimeenpiteet sanelee sosiaalityöntekijä- asiakasta kuulematta tai tuntematta.
Lastensuojelussa siis hoidetaan olemattomia sosiaalityöntekijän keksimiä ongelmia väärillä toimenpiteillä. Asiakas ei saa tarpeenmukaista apua ja joutuu käymään turhissa tutkimuksissa ja tukitoimissa, joita joku muu saattaisi oikeasti tarvita.
Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten.
Lakiin tulisikin lisätä, että lastensuojelutyötä ohjaa perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.
Asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijöiden yksin laatimia. Ne perustuvat siihen, mitä sosiaalityöntekijä väittää tapahtuneen, ei siihen, mitä todellisuudessa tapahtui. Asiakas pääsee harvoin jos koskaan vaikuttamaan dokumenttien sisältöön. Käytännössä asiakkaalla ei ole myöskään mahdollisuutta oikaista sosiaalityöntekijän merkintöjä, vaikka hän pystyisi todistamaan ne vääräksi.
Sosiaalityön asiakirjat perustuvat sosiaalityöntekijän monologille ja ovat sitä.
Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen.
Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä.
"Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti, eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua", AVI kertoo.
Monet asiakkaat ovat huomanneet, ettei sosiaalityöntekijän epäilyihin perustuneissa sijoitustapauksissa kirjata asiakkaiden päihde-, mt-, vuorovaikutus- tai rikostutkimusten puhtaita/vapauttavia tuloksia vaan asiakasta pidetään jopa vuosikausia tutkittavana ja "tukitoimissa", joita hän ei tarvitse.
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Myöskään tapauksissa, joissa huoleen on ollut perusteita, vanhempien tilanteessa tapahtuneita positiivisia muutoksia esim. parantumista sairaudesta ei kirjata vaan päätökset tehdään ensimmäisen asiakassuunnitelman perusteella.
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän, tämän päätökset ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
"Kanteluasiakirjoista ilmenee toistuvasti, että lapsen toinen vanhempi on saatettu jättää ottamatta mukaan lapsen asian suunnitteluun, vaikka on keskeisesti osallistunut lapsensa elämään ja pitänyt tähän yhteyttä. Toinen vanhempi ei siten ole ollut osallinen lapsen asioissa järjestetyissä neuvotteluissa ja asiakassuunnitelmien tekemisessä", AVI ilmoittaa.
Esimerkiksi huostaanottoa suunniteltaessa toista vanhempaa, usein isää, oli tämä miten kunnollinen tahansa, ei edes harkita lapsen hoitajana. Joskus vanhemmalle ei edes kerrota huostaanottosuunnitelmista. Kun lapsi yllättäen sijoitetaan ventovieraille, lapsen asioista ulkoistetun vanhemman täytyy aloittaa oikeustaistelu lastensuojelua vastaan lapsensa suojelemiseksi.
Isää saatetaan myös rangaista siitä , että hän osallistuu lapsensa elämään. Lokakuun Liike palkitsi taannoin Vuoden Lastensuojeluilmoitus -palkinnolla Keski-Suomessa tehdyn lastensuojelullisen tarpeen arvion, joka johti lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen sillä perusteella, että isä käy töissä. Sosiaalityöntekijän mukaan lapset "tapaavat säännöllisesti isäänsä, mutta isä on kuitenkin kesällä töissä, mikä vaikuttaa isän mahdollisuuksiin hoitaa lapsia ja ottaa heitä luokseen".
Isä ei ole syrjäytynyt eikä työtön. Isä ei ole hylännyt lapsiaan, vaan tapaa heitä säännöllisesti. Huolestuttavaa.
Puuttuva valvonta ja asiakirjaväärentäminen ylläpitää laittomia käytäntöjä
"Valvonnassa on tullut esille, että sijaishuoltoyksiköissä on voinut olla käytössä menettely, että sijoitetun lapsen rajoittamisesta on keskusteltu sosiaalityöntekijän läsnä ollessa ensimmäisessä asiakassuunnitelmaneuvottelussa, jonka jälkeen rajoitusten on katsottu perustuvan vapaaehtoisuuteen. Tämä on johtanut tilanteisiin, ettei lapsi ole saanut liikkua sijaishuoltoyksikön alueella tai sen ulkopuolella ilman ohjaajaa. Myös kotilomiin, harrastuksiin ja puhelimen käyttöön on puututtu asiassuunnitelmaneuvottelussa sovitun perusteella", AVI toteaa.
Laiton rajoittaminen on mahdollista, koska valvonta on puutteellista ja asiakirjoihin, jotka tarkastetaan pahimmillaan kerran kymmenessä vuodessa on väärennetty, että rajoittaminen tapahtuu lapsen ja vanhempien suostumuksella ja on "lapsen etu".
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaishuoltopaikka on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema , sen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskisijoitukseksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " yksikössä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.
Joidenkin vanhempien mukaan luvattu yhteistyö Kauppalehden menestyjäyritykseksi vuonna 2014 valitun Nevalanmäen perhekodit OY:n kanssa typistyi ohjaajien vanhemmille lähettämään ilmoitukseen nuoren kirjautumisesta laitokseen, jonka jälkeen vanhempiin ei ole pidetty mitään yhteyttä. Entisten ja nykyisten sijoitettujen mukaan laitoksessa simputetaan, käytetään ryhmärangaistuksia ja istutetaan nuoria huoneissaan vailla mahdollisuutta sosiaalisiin kontakteihin. Sijoitetut tytöt ovat valittaneet laitoksen sukupuolittuneista kaksoisstandardeista ja tyttöjen seksuaalisuuden voimakkaasta kontrolloinnista, joka ilmenee alus- ja päällysvaatteiden mittaamisena ja kieltoina katsoa poikiin tai puhua näiden kanssa.
Veronmaksajat maksavat yhden lapsen keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta perhekodeille noin miljoona euroa ilman minkäänlaista tulosvastuuta.
Sijaishuoltopaikkojen valvonta on todettu puutteelliseksi. Pahimmillaan laitokset tarkistetaan vain kerran kymmenessä vuodessa. Valvonta tapahtuu liian usein vain lukemalla laitoksen toimittamat asiakirjat.
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.
Suurin osa "vapaaehtoisista", " vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä tehdyistä" sijoituksista on todellisuudessa pakotettuja ja sosiaalityöntekijän uhkailujen tulosta.
Sijoituspapereiden allekirjoitus on kuin toisinto kuravellin pakkosyötöstä, jossa kiusattua vedetään nenästä samalla kun kuravelli lapioidaan väkisin suuhun: Vanhemman eteen lätkäistään huostaan johtava paperi, johon häntä painostetaan laittamaan allekirjoituksensa. Siinä lukee , että allekirjoittaja suostuu (huostaanottoon johtaviin) avohuollon tukitoimiin tai antamaan lapsensa sijoitukseen "avohuollon tukitoimena".
Jos vanhempi yrittää sanoa jotakin, häntä uhkaillaan pysyvällä huostalla ja tapaamisrajoituksilla ja hänen sanansa tulkitaan ja dokumentoidaan väärin ja käytetään häntä vastaan".
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista. Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
"Lastensuojelun rajoittamistoimenpiteiden käyttäminen edellyttää aina erillistä päätöksentekoa, eikä rajoittamisesta voi sopia asiakassuunnitelmassa", AVI huomauttaa.
Rajoittamistoimenpiteitä tehdään kuitenkin yleisesti ilman erillistä päätöksentekoa, vaikka käytäntö on laiton. Lastensuojelu on täynnä laittomia käytäntöjä, koska ulkopuolinen valvonta puuttuu ja työntekijöillä, joita on lähes mahdotonta irtisanoa viroistaan ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita laittomuuksistaan.
Työntekijöiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet mahdollistavat laittomuudet
"Asiakassuunnitelman laatimisen lisäksi lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta ja nuorta koskeviin asiakaskirjoihin lastensuojeluasian vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot" AVI ohjeistaa.
Lastensuojeluvirkailijat tyypillisesti poistavat asiakaskirjauksista kaikki tiedot, joka voivat kyseenalaistaa heidän usein laittomat päätöksensä. Yleensä poistetaan tiedot siitä, että asiakas on itse hakenut apua lastensuojelusta ja tehnyt yhteistyötä suostumalla kaikkiin sosiaalityöntekijän sanelemiin, usein turhiin tutkimuksiin.
Koulu- ja seksuaaliväkivaltatapauksissa poistetaan tieto lapsen kohtaamasta väkivallasta ja papereihin jätetään vain tieto väkivaltaa kohdanneen lapsen oireilusta, jonka vihjataan johtuvan lapsen kotioloista. Asiakirjoista poistetaan myös se, että asiakas tai tutkimukset suorittanut asiantuntija on todistanut lastensuojelun epäilyt perusteettomiksi tai on eri mieltä lastensuojelutoimien oikeellisuudesta.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Suurin osa äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
"Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on ammattihenkilönä toimiessaan suuri vastuu, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut lain edellyttämällä tavalla", AVI muistuttaa.
Vastuu on vain ohjeellinen sillä sen laiminlyömisestä ei tule sosiaalityöntekijälle minkäänlaisia seuraamustoimia, kuten ei tule myöskään tahallisesta asiakirjaväärentämisestä.
Käytännössä lastensuojelun asiakas ei usein saa tarvitsemiaan palveluja lainkaan. HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että jopa 85% lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Yksi vaikkapa fabrikoidun lastensuojeluilmoituksen tai- lausunnon avulla asiakkaaksi kalastettu perheenäiti työllistää helposti kymmenen moniammatillista ”osaajaa”; sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän pareineen, ensi- ja turvakodin tai perhekuntoutusyksikön työntekijöitä, perhekodin ja lastensuojelulaitoksen työntekijöitä, jotka puolestaan työllistävät tuottoisia sijoitussopimuksiaan jatkaakseen runsaasti psykiatreja ja terapeutteja, lastensuojelun edunvalvojan, juristeja, hallinto- oikeuden tuomareita, tapaamispaikan henkilökunnan jne.
Kaikki saavat helppoja suoritteita ja työtunteja loputtomista palavereistaan, joiden tarkoituskaan ei ole auttaa perhettä ja joita voi budjettikurin, valvonnan ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuessa jatkaa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18.
Kun sosiaalityön tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
AVI:n ohjauskirjeet eivät tule vaikuttamaan lastensuojelun rutiiniksi muodostuneeseen asiakirjaväärentämiseen lainkaan, sillä juuri fabrikoiduilla asiakirjoilla perustellaan laittomat huostaanotot. Tämä rikollisuuden muoto tuntuu olevan valtiovallan erityissuojeluksessa.
AVI olisi voinut ohjauskirjeessään puuttua lastensuojelun haluttomuuteen oikaista valheellisia asiakirjamerkintojä. Esimerkiksi tapauksessa, jossa 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan, sosiaalivirkailijat väittivät laitonta huostaanottoa oikeuttaakseen äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Tässäkään tapauksessa väärentämisestä ja urkinnasta ei seurannut työntekijöille mitään rangaistuksia vaan kaikki jatkavat viroissaan. Lastensuojelussa katsotaan, että laittomasti huostatun lapsen palauttaminen on riittävä hyvitys vuosikausia jatkuneeseen perheen piinaamiseen.
Lastensuojelukriisi ja asiakirjaväärentäminen jatkuu niin kauan kun ulkopuolinen valvonta ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet puuttuvat, huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään käräjäoikeuksien sijaan hallinto- oikeuksissa ,lapsibisnekseen syydetään miljoonakaupalla vastikkeetonta rahaa ja lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä hoidetaan sairaslomilla ja tittelivaihdoksilla.
https://www.avi.fi/documents/10191/37941/Hyv%C3%A4_hallintok%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6_lastensuojeluasioiden_kirjaamisessa.pdf/5ecf117a-8302-4294-9dc4-800fdaa8bd9a
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Aluehallintovirastoon toimitetuista kanteluista ja muista epäkohtailmoituksista ilmenee, että lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehdään ja kirjataan puutteellisesti.
Pahimmillaan asiakassuunnitelmia jätetään dokumentoimatta.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan asiakassuunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2013, 136-138).
Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakipykälää vanhempien asiakassuunnitelmista ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoi PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Pääsihteeri ei kertonut, että asiakassuunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä. Huolimattomuus vaikuttaa tahalliselta.
Asiakassuunnitelmat tehdään asiakkaita kuulematta
Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston mukaan"usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."
Monet tutkijat ja oikeusoppineet ovat jo vuosia varoittaneet lastensuojelutyön vinoutuvan heti alussa sen takia, että asiakasta ei kuulla omassa asiassaan vaan asiakkaan ongelman ja sen hoitamisen toimeenpiteet sanelee sosiaalityöntekijä- asiakasta kuulematta tai tuntematta.
Lastensuojelussa siis hoidetaan olemattomia sosiaalityöntekijän keksimiä ongelmia väärillä toimenpiteillä. Asiakas ei saa tarpeenmukaista apua ja joutuu käymään turhissa tutkimuksissa ja tukitoimissa, joita joku muu saattaisi oikeasti tarvita.
Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten.
Lakiin tulisikin lisätä, että lastensuojelutyötä ohjaa perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.
Asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijöiden yksin laatimia. Ne perustuvat siihen, mitä sosiaalityöntekijä väittää tapahtuneen, ei siihen, mitä todellisuudessa tapahtui. Asiakas pääsee harvoin jos koskaan vaikuttamaan dokumenttien sisältöön. Käytännössä asiakkaalla ei ole myöskään mahdollisuutta oikaista sosiaalityöntekijän merkintöjä, vaikka hän pystyisi todistamaan ne vääräksi.
Sosiaalityön asiakirjat perustuvat sosiaalityöntekijän monologille ja ovat sitä.
Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen.
Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä.
"Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti, eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua", AVI kertoo.
Monet asiakkaat ovat huomanneet, ettei sosiaalityöntekijän epäilyihin perustuneissa sijoitustapauksissa kirjata asiakkaiden päihde-, mt-, vuorovaikutus- tai rikostutkimusten puhtaita/vapauttavia tuloksia vaan asiakasta pidetään jopa vuosikausia tutkittavana ja "tukitoimissa", joita hän ei tarvitse.
Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.
Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.
Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.
Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.
Myöskään tapauksissa, joissa huoleen on ollut perusteita, vanhempien tilanteessa tapahtuneita positiivisia muutoksia esim. parantumista sairaudesta ei kirjata vaan päätökset tehdään ensimmäisen asiakassuunnitelman perusteella.
Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän, tämän päätökset ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.
"Kanteluasiakirjoista ilmenee toistuvasti, että lapsen toinen vanhempi on saatettu jättää ottamatta mukaan lapsen asian suunnitteluun, vaikka on keskeisesti osallistunut lapsensa elämään ja pitänyt tähän yhteyttä. Toinen vanhempi ei siten ole ollut osallinen lapsen asioissa järjestetyissä neuvotteluissa ja asiakassuunnitelmien tekemisessä", AVI ilmoittaa.
Esimerkiksi huostaanottoa suunniteltaessa toista vanhempaa, usein isää, oli tämä miten kunnollinen tahansa, ei edes harkita lapsen hoitajana. Joskus vanhemmalle ei edes kerrota huostaanottosuunnitelmista. Kun lapsi yllättäen sijoitetaan ventovieraille, lapsen asioista ulkoistetun vanhemman täytyy aloittaa oikeustaistelu lastensuojelua vastaan lapsensa suojelemiseksi.
Isää saatetaan myös rangaista siitä , että hän osallistuu lapsensa elämään. Lokakuun Liike palkitsi taannoin Vuoden Lastensuojeluilmoitus -palkinnolla Keski-Suomessa tehdyn lastensuojelullisen tarpeen arvion, joka johti lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen sillä perusteella, että isä käy töissä. Sosiaalityöntekijän mukaan lapset "tapaavat säännöllisesti isäänsä, mutta isä on kuitenkin kesällä töissä, mikä vaikuttaa isän mahdollisuuksiin hoitaa lapsia ja ottaa heitä luokseen".
Isä ei ole syrjäytynyt eikä työtön. Isä ei ole hylännyt lapsiaan, vaan tapaa heitä säännöllisesti. Huolestuttavaa.
Puuttuva valvonta ja asiakirjaväärentäminen ylläpitää laittomia käytäntöjä
"Valvonnassa on tullut esille, että sijaishuoltoyksiköissä on voinut olla käytössä menettely, että sijoitetun lapsen rajoittamisesta on keskusteltu sosiaalityöntekijän läsnä ollessa ensimmäisessä asiakassuunnitelmaneuvottelussa, jonka jälkeen rajoitusten on katsottu perustuvan vapaaehtoisuuteen. Tämä on johtanut tilanteisiin, ettei lapsi ole saanut liikkua sijaishuoltoyksikön alueella tai sen ulkopuolella ilman ohjaajaa. Myös kotilomiin, harrastuksiin ja puhelimen käyttöön on puututtu asiassuunnitelmaneuvottelussa sovitun perusteella", AVI toteaa.
Laiton rajoittaminen on mahdollista, koska valvonta on puutteellista ja asiakirjoihin, jotka tarkastetaan pahimmillaan kerran kymmenessä vuodessa on väärennetty, että rajoittaminen tapahtuu lapsen ja vanhempien suostumuksella ja on "lapsen etu".
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaishuoltopaikka on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema , sen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskisijoitukseksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " yksikössä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.
Joidenkin vanhempien mukaan luvattu yhteistyö Kauppalehden menestyjäyritykseksi vuonna 2014 valitun Nevalanmäen perhekodit OY:n kanssa typistyi ohjaajien vanhemmille lähettämään ilmoitukseen nuoren kirjautumisesta laitokseen, jonka jälkeen vanhempiin ei ole pidetty mitään yhteyttä. Entisten ja nykyisten sijoitettujen mukaan laitoksessa simputetaan, käytetään ryhmärangaistuksia ja istutetaan nuoria huoneissaan vailla mahdollisuutta sosiaalisiin kontakteihin. Sijoitetut tytöt ovat valittaneet laitoksen sukupuolittuneista kaksoisstandardeista ja tyttöjen seksuaalisuuden voimakkaasta kontrolloinnista, joka ilmenee alus- ja päällysvaatteiden mittaamisena ja kieltoina katsoa poikiin tai puhua näiden kanssa.
Veronmaksajat maksavat yhden lapsen keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta perhekodeille noin miljoona euroa ilman minkäänlaista tulosvastuuta.
Sijaishuoltopaikkojen valvonta on todettu puutteelliseksi. Pahimmillaan laitokset tarkistetaan vain kerran kymmenessä vuodessa. Valvonta tapahtuu liian usein vain lukemalla laitoksen toimittamat asiakirjat.
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.
Suurin osa "vapaaehtoisista", " vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä tehdyistä" sijoituksista on todellisuudessa pakotettuja ja sosiaalityöntekijän uhkailujen tulosta.
Sijoituspapereiden allekirjoitus on kuin toisinto kuravellin pakkosyötöstä, jossa kiusattua vedetään nenästä samalla kun kuravelli lapioidaan väkisin suuhun: Vanhemman eteen lätkäistään huostaan johtava paperi, johon häntä painostetaan laittamaan allekirjoituksensa. Siinä lukee , että allekirjoittaja suostuu (huostaanottoon johtaviin) avohuollon tukitoimiin tai antamaan lapsensa sijoitukseen "avohuollon tukitoimena".
Jos vanhempi yrittää sanoa jotakin, häntä uhkaillaan pysyvällä huostalla ja tapaamisrajoituksilla ja hänen sanansa tulkitaan ja dokumentoidaan väärin ja käytetään häntä vastaan".
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista. Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
"Lastensuojelun rajoittamistoimenpiteiden käyttäminen edellyttää aina erillistä päätöksentekoa, eikä rajoittamisesta voi sopia asiakassuunnitelmassa", AVI huomauttaa.
Rajoittamistoimenpiteitä tehdään kuitenkin yleisesti ilman erillistä päätöksentekoa, vaikka käytäntö on laiton. Lastensuojelu on täynnä laittomia käytäntöjä, koska ulkopuolinen valvonta puuttuu ja työntekijöillä, joita on lähes mahdotonta irtisanoa viroistaan ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita laittomuuksistaan.
Työntekijöiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet mahdollistavat laittomuudet
"Asiakassuunnitelman laatimisen lisäksi lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta ja nuorta koskeviin asiakaskirjoihin lastensuojeluasian vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot" AVI ohjeistaa.
Lastensuojeluvirkailijat tyypillisesti poistavat asiakaskirjauksista kaikki tiedot, joka voivat kyseenalaistaa heidän usein laittomat päätöksensä. Yleensä poistetaan tiedot siitä, että asiakas on itse hakenut apua lastensuojelusta ja tehnyt yhteistyötä suostumalla kaikkiin sosiaalityöntekijän sanelemiin, usein turhiin tutkimuksiin.
Koulu- ja seksuaaliväkivaltatapauksissa poistetaan tieto lapsen kohtaamasta väkivallasta ja papereihin jätetään vain tieto väkivaltaa kohdanneen lapsen oireilusta, jonka vihjataan johtuvan lapsen kotioloista. Asiakirjoista poistetaan myös se, että asiakas tai tutkimukset suorittanut asiantuntija on todistanut lastensuojelun epäilyt perusteettomiksi tai on eri mieltä lastensuojelutoimien oikeellisuudesta.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Suurin osa äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
"Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on ammattihenkilönä toimiessaan suuri vastuu, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut lain edellyttämällä tavalla", AVI muistuttaa.
Vastuu on vain ohjeellinen sillä sen laiminlyömisestä ei tule sosiaalityöntekijälle minkäänlaisia seuraamustoimia, kuten ei tule myöskään tahallisesta asiakirjaväärentämisestä.
Käytännössä lastensuojelun asiakas ei usein saa tarvitsemiaan palveluja lainkaan. HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että jopa 85% lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Yksi vaikkapa fabrikoidun lastensuojeluilmoituksen tai- lausunnon avulla asiakkaaksi kalastettu perheenäiti työllistää helposti kymmenen moniammatillista ”osaajaa”; sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän pareineen, ensi- ja turvakodin tai perhekuntoutusyksikön työntekijöitä, perhekodin ja lastensuojelulaitoksen työntekijöitä, jotka puolestaan työllistävät tuottoisia sijoitussopimuksiaan jatkaakseen runsaasti psykiatreja ja terapeutteja, lastensuojelun edunvalvojan, juristeja, hallinto- oikeuden tuomareita, tapaamispaikan henkilökunnan jne.
Kaikki saavat helppoja suoritteita ja työtunteja loputtomista palavereistaan, joiden tarkoituskaan ei ole auttaa perhettä ja joita voi budjettikurin, valvonnan ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuessa jatkaa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18.
Kun sosiaalityön tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.
AVI:n ohjauskirjeet eivät tule vaikuttamaan lastensuojelun rutiiniksi muodostuneeseen asiakirjaväärentämiseen lainkaan, sillä juuri fabrikoiduilla asiakirjoilla perustellaan laittomat huostaanotot. Tämä rikollisuuden muoto tuntuu olevan valtiovallan erityissuojeluksessa.
AVI olisi voinut ohjauskirjeessään puuttua lastensuojelun haluttomuuteen oikaista valheellisia asiakirjamerkintojä. Esimerkiksi tapauksessa, jossa 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan, sosiaalivirkailijat väittivät laitonta huostaanottoa oikeuttaakseen äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Tässäkään tapauksessa väärentämisestä ja urkinnasta ei seurannut työntekijöille mitään rangaistuksia vaan kaikki jatkavat viroissaan. Lastensuojelussa katsotaan, että laittomasti huostatun lapsen palauttaminen on riittävä hyvitys vuosikausia jatkuneeseen perheen piinaamiseen.
Lastensuojelukriisi ja asiakirjaväärentäminen jatkuu niin kauan kun ulkopuolinen valvonta ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet puuttuvat, huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään käräjäoikeuksien sijaan hallinto- oikeuksissa ,lapsibisnekseen syydetään miljoonakaupalla vastikkeetonta rahaa ja lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä hoidetaan sairaslomilla ja tittelivaihdoksilla.
https://www.avi.fi/documents/10191/37941/Hyv%C3%A4_hallintok%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6_lastensuojeluasioiden_kirjaamisessa.pdf/5ecf117a-8302-4294-9dc4-800fdaa8bd9a
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
RSS Feed
