Lokakuun liike
  • etusivu
  • lokakuun liike
  • LL-Uutiset
  • Dokumentit
  • Perheeni tarina
  • blogit
  • palvelujärjestelmät

Helyn tarina: ”Miun lastani ette vie!”

10/8/2014

17 Comments

 
Picture
Varatuomari Leeni Ikosen hoidettavaksi tuli Kerimäellä Etelä-Savossa asuvan, lievästi vammaisen Hely Harvistolan lasten asia siinä vaiheessa, kun Harvistolalta oli otettu kaksi vauva huostaan. Ikosen mielestä Helyn tapaus pakottaa kysymään, rikkooko lastensuojelu yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan?
– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, Ikonen kysyy.

"Vanhemmat hoitivat vauvaa hellästi"

Hely on lievästi vammainen, joskin arjessa toimintakykyinen 38-vuotias kahden lapsen äiti. Iloisesta Helystä ei päällepäin huomaa, että hänet on joskus diagnosoitu. Lastensuojeluun hänet ohjattiin neuvolasta odotusaikana keväällä 2010. Perhetyöntekijät alkoivat käydä kotona vähän ennen esikoispojan syntymää. Synnytyksen jälkeen heidät lähetettiin lastenosastolle lastensuojelullisista syistä sosiaalitoimen huolen takia.
Kuopion yliopistollisen sairaalan arviossa, jonka Savonlinnan sosiaalitoimi pyysi pian pojan synnyttyä, lukee:

”Vanhemmat huolehtivat vauvan hoidosta ohjausta saatuaan omatoimisesti. Vanhemmat kyselivät paljon vauvan hoitoon liittyvistä asioista, käsittelivät ja hoitivat vauvaa hellästi. He olivat onnellisia ja ylpeitä vauvasta. Vanhemmat juttelivat vauvalle kauniisti eikä äkkipikaisuutta tai hermostumista vauvaa kohtaan tullut hoitojakson aikana esille. Luonteeltaan vauva oli rauhallinen ja helposti tyyntyvä lapsi.”

Hely ei riemastunut erityistarkkailussa olosta, mutta käyttäytyi sairaalan henkilökunnan mielestä yhteistyökykyisesti:

”Vanhemmat toivat ajatuksensa ja mielipiteensä herkästi esille ja reagoivat asioihin voimakkaasti. Ristiriitatilanteissa he pystyivät kuitenkin kuuntelemaan henkilökuntaa ja hyväksymään tehdyt toimenpiteet, tarkkailun ja päätöksen.”


Lastensuojelun perhetyön kirjausten perusteella Hely ei tykännyt siitä, että perhetyöntekijät tulivat kotiin. Hän pelkäsi äidinvaistollaan, että lastensuojelu vahingoittaisi heitä ja lapsi vietäisiin pois. Auttajat vähättelivät tätä pelkoa.


Anonyymi lastensuojeluilmoitus vei perheen SOS-lapsikylään tarkkailtavaksi


Helyn vauvaperhe pärjäsi puoli vuotta kotonaan moitteetta. Vaaratilanteita ei ollut. Perhetyön kirjausten perusteella keskusteluja käytiin lähinnä arkisista asioista kuten lapsen pukemisesta, syöttämisestä, nukkumisesta ja vauvan tarvikkeista.

Hely kävi vauvansa kanssa avoimessa päiväkodissa. Lokakuun alussa sosiaalitoimi tilasi päiväkodilta lausunnon perheen tilanteesta, vuorovaikutuksesta ja kyvystä ymmärtää lapsentarpeet sekä arvion vanhempien tuen tarpeesta.

Yllättäen lokakuun lopussa Helyn entinen naapuri teki nimettömän lastensuojeluilmoituksen. Syynä oli se, että ilmoittaja oli kesällä asunut samassa talossa ja hänellä oli herännyt huoli. Hän oli kuullut Helyn haukkuvan puolisoaan ”hyvin törkeällä tavalla, muun muassa idiootiksi”. Hänelle oli myös muodostunut käsitys, että lapsen itkuun reagoitiin ajoittain hitaasti.

Savonlinnan sosiaalitoimi halusi siirtää Helyn perheen perhekuntoutukseen Punkaharjun SOS-lapsikylään. Hely ei nähnyt heillä olevan tarvetta moiseen tukeen. Hän yritti kysellä, miksi lastensuojelu oli huolissaan vauvasta. Hän ei saanut selkeää vastausta, joten hän viestitti perhetyöntekijälle:

”Moi mie mietin miks työ ahistatte meidät nurkkaan ja heitätte soslapsikylään asumaan 1kk haluan selvän vastauksen t.hely.”


Hely suostui lopulta avohuollon sijoitukseen. Kuntoutus alkoi marraskuun alussa vuonna 2010. Hely, joka alun perin luuli kuntoutuksen kestävän kuukauden, vietti perhekylän paritalossa lähes vuoden elämästään. Hän luuli aluksi, että saisi elää normaalia arkielämää: asua rauhassa, kyläillä, liikkua vapaasti perheenä, käydä kaupoilla.

– Mie sainkin olla lähinnä sisällä, pyykätä ja tehä ruokaa. Aivan hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki, Hely muistelee.

Koko aikana hän ei ymmärtänyt olevansa arvioinnin kohteena kellon ympäri, saati että hänen lapsensa huostaanotosta olisi ollut puhetta selän takana. Sen hän sai tietää vasta jälkikäteen lukiessaan avohuollon jatkosijoituksen päätöksen, joka tehtiin tammikuussa 2011:

”Lapsen huostaanoton tarpeen selvittely keskeytetään, koska vanhemmat suoriutuvat tällä hetkellä hyvin lapsen hoidosta ja kasvatuksesta perhetyöntekijän päivittäisen avun ja ohjauksen turvin. Tämän hetken arvion mukaan on täysin mahdollista, että vanhempien itsenäinen suoriutuminen kasvaa edelleen ja
perhetyön tukea voidaan muutaman kuukauden kuluttua asteittain vähentää.”



Kun huoli herää:
"Lapsi ei vierasta!"

Tässä vaiheessa Hely oli toista kertaa raskaana. Hän aikoi aluksi salata raskauden, mutta sijoituksen jatkuessa hänen oli kerrottava siitä lastensuojelijoille. Eräs työntekijä ehdotti Helylle aborttia, mikä ei ollut edes käynyt äidin mielessä.

Heinäkuussa 2011 perheeseen syntyi toinen poika. Synnytys oli rankka. Lastensuojelun huoli heräsi uudelleen.

Psykologi, jonka Theraplay-työskentelyyn Hely oli osallistunut alkuvuonna 2011, kuvasi esikoispojan ja äidin vuorovaikutusta:

”Vuorovaikutuksen lujittuminen jatkui… poika hakeutui äidin syliin, viipyi sylissä ja lauloi äidin mukana hellittelylaulua. Pojan ja äidin välillä on paljon vuoropuhelua. Helyn äänensävy on hellittelevä ja rauhoittava ja otteet mm. vaipanvaihdossa varmat ja rauhalliset. Sekä poika että äiti nauttivat ”leikkihetkestä” ja osoittivat molemminpuolista lämpöä ja kiintymystä. Hely on ylpeä vauvastaan ja hänen erityisyydestään – ihan niin kuin pitää.”

Lopuksi psykologi suositteli erityistä tukea ja perhetyöntekijän arkiapua tilanteessa, jossa perheeseen oli juuri syntynyt uusi jäsen: ”Kahden pienen vauvan hoitaminen asettaa äidille, isälle ja parisuhteelle uusia haasteita.”

Psykologin yhteenveto oli päivätty elokuussa 2011. Esikoisen huostaanoton valmistelu aloitettiin Savonlinnan lastensuojelussa päivää myöhemmin. Reilun vuoden ikäinen lapsi sijoitettiin kiireellisesti vajaan kuukauden päästä syyskuussa, välittömästi sen jälkeen, kun poikien isä oli päättänyt lähteä lapsikylästä.

– Miun lastani ette vie, mie hoian hänet, huusi Hely sijoituksen hetkellä.

Hely ei käsittänyt, miksi esikoispoika vietiin. Sijoituspäätökseen kirjattiin työryhmän olleen huolissaan siitä, miten vanhemmat selviytyisivät yöllä, jos kumpikin lapsi herää yhtä aikaa. Asiakirjojen mukaan vanhemmat eivät selvinneet hetkeäkään yksin vauvojen kanssa.

Lastensuojelu, joka ennen kuopuksen syntymää oli arvioinut perhekuntoutuksen vaikuttaneen selvästi myönteisesti perheen tilanteeseen, esitti myöhemmin ristiriitaisesti, ettei perhe ollut hyötynyt riittävästi yhdeksän kuukauden kuntoutuksesta.

Paitsi vanhemmuudesta, myös esikoispojasta oli herännyt huoli. Lastensuojelijoiden mielestä tämä jäi pikkuveljen synnyttyä vaille vanhempien huomiota, ei vierastanut ketään eikä itkenyt vanhempiensa perään. Lapsi ei myöskään reagoinut voimakkaisiin ääniin. Hän oli itkenyt hysteerisesti nukkumaan mennessä.

Asiakirjoissa mainittiin myös vanhempien riitely ja Helyn kovaäänisyys, mutta ei sitä, että tuttavapiiri oli aina pitänyt Helyä pirteänä, elämänmyönteisenä, puuhakkaana, hauskana ja temperamenttisena naisena. Naisena, jolla oli suuri syli.

– Kuntoutusjaksolla miusta tuli pelkkä tyhjä kuori.


Lastensuojelu tuki
sij
aisvanhempien etelänmatkaa, mutta äiti jäi yksin


Sijoituksen jälkeen Hely kaipasi lastaan niin, ettei tilapäisesti kyennyt enää toimimaan arjessa. Hän muuttui rauhattomaksi ja ahdistuneeksi eikä pystynyt nukkumaan, sillä perhe oli hajonnut. Tässä kriisissä sosiaalitoimi ei järjestänyt äidille ympärivuorokautista apua.

Kun surusta sekaisin mennyt Hely pyysi vuorokauden vapaata, hänelle vastattiin, että Helyn ja kuopuksen äiti-lapsisuhde häiriintyisi erosta.

Helyn esikoispoika ehti asua uudessa perheessä 17 vuorokautta, kun sijaisvanhemmat lähtivät ulkomaanlomalle kuun lopussa lähes kahdeksi viikoksi. Tuoksi ajaksi järjestyi ympärivuorokautista tukea, joka vain hetki sitten oli äidiltä evätty. Poika sijoitettiin sijaisvanhempien lomamatkan ajaksi Punkaharjun SOS-lapsikylään, ei kuitenkaan Helyn luokse.

Helyn kuopuksen kiireellinen sijoitus tehtiin päivä sen jälkeen, kun sijaisperhe oli palannut lomamatkaltaan.

Perhetyöntekijä kertoi sijoituksesta Helylle aamulla. Sitten lapsi vietiin, perhettä kuulematta. Hallinto-oikeus kumosi myöhemmin kiireellisen sijoituksen päätöksen olennaisen menettelyvirheen takia, siksi, että vanhempien mielipide jätettiin selvittämättä. Asia käsiteltiin sosiaalitoimessa uudelleen. Sijoituksen perusteluissa kerrotaan, ettei Hely kyennyt hoitamaan kuopusta.

”Äiti puhui taukoamatta, kuinka häntä on kohdeltu väärin ja kuinka lasten lähtemiset ovat perhetyöntekijän syytä.”

”Perhetyöntekijä muistutti, että lapsen kanssa pitää olla rauhallinen.”

”Suostui kuitenkin ottamaan ne (lääkkeet) perhetyöntekijän suostuttelun jälkeen.”


Sijoituspaikan työntekijä soitti hätääntyneenä lääkäriin tilanteessa, jossa Hely oli eronnut ja lapset sijoitettu muualle. Päivystävä lääkäri kirjasi Helyn tavattuaan:

”Potilas realiteeteissa… Asiallinen nainen, avoimesti puhuu… Potilas kertoo olevansa vain kiukkuinen… Ahdistunut ja vihainen nyt tästä elämäntilanteesta.”


Hely muistaa, ettei kukaan halannut häntä, kun vauva vietiin pois.

Paitsi Helyn isä.

Hänelle Hely soitti itkien. Isä ajoi heti sijoituspaikkaan. Hän oli ilmoittanut lastensuojeluun ottavansa täyden vastuun tyttärestään ja lapsenlapsistaan, jos Hely vain saisi pojat itselleen.

– Mie vaan itkin sille, että miks, miks, miks kukaa ei kertonu…

Mitä isä sanoi tyttärelleen?

– Taistellaan yhessä, Hely.


Helyn läheiset: "Luimme hämmästyneinä SOS-lapsikylän kertomuksia..."

Ja he taistelivat, aina korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Huostaanottoa ei taistelusta huolimatta purettu, sillä lasten kiinteän suhteen sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden uskottiin vaarantuvan vanhempien hoidossa. Vaikka äiti rakasti lapsiaan, äidin elämäntilanne oli seestynyt ja voimavarat olivat lisääntyneet, lapsen sijoitusta perusteltiin vakavilla puutteilla lasten kasvuolosuhteissa. Siksi sijoituksen arvioitiin olevan lapsen edun mukaista.

Läheiset näkevät Helyn riittävyyden aivan toisella tavalla. Hely oli nuorempana suorittanut muutaman kuukauden pituisia työharjoittelujaksoja itäsuomalaisen poliisin perheessä. Hely piti taloustöiden ohella huolta kahdesta alle kouluikäisestä pojasta silloin, kun näiden vanhemmat eivät olleet paikalla. Toinen lapsista oli perheen oma, toinen taas perheeseen sijoitettu vammainen poika. Vanhemmat eivät koskaan epäilleet, etteikö Hely hoitaisi poikia hyvin:

”Luimme hämmästyneinä SOS-lapsikylän henkilökunnan kertomuksia Helyn asioista ja ne vaikuttavat uskomattomilta verrattuna Helyn meillä tekemiin perheen hoitotöihin... Jos Helyn käytöksessä on ollut moittimista, niin se tuntuu oudolta, sillä meillä hän oli aina iloinen ja työskenteli positiivisella asenteella.”


Työnantajana toiminut perheenäiti kertoo Helyn olleen ihana, rakastava, hyväkäytöksinen ”vanhanajan äiti”, jolle ruuanlaitto ja leipominen olivat intohimo.

– Eikö huolia olisi voitu hälventää tarjoamalla Helylle kotiapua ja pojille päivähoitoa, kunnes koulu ja myös kaverit saisivat sijaa heidän elämässään, perheen äiti kysyy ihmeissään.

– Kyseiseen todella epäinhimilliseen huostaanottopäätökseen lienee osansa silläkin, että Hely oli ahdistettuna äitinä ja luonteeltaan temperamenttisena ehkä tullut provosoineeksi sosiaalityöntekijöitä itseään vastaan.

Helyn työllistänyt perheenäiti nostaa esiin kolme sanaa: ”Usko, toivo ja rakkaus”.

– Rakkaus on niistä suurin. Sitä Helyllä on lapsiaan kohtaan loputon määrä. Sen pitäisi olla painavin asia, jonka ympärille tarvittava tukiverkosto tulisi rakentaa.

Hely, joka ei koe saaneensa tukea poikien huostaanottojen jälkeen, muutti SOS-lapsikylästä päästyään lapsuudenkotinsa viereen, lähelle isää. Helyllä on käytössään upea rantahuvila suurine terasseineen ja pihasaunoineen. Hän neuloo ja ompelee tilauksesta, tekee taivaallista mustikkapiirakkaa ja haaveilee saavansa pojat takaisin luokseen. Pihamaalla poikia odottavat polkutraktori ja kaivinkone hiekkakasan päällä.

– Niien on ymmärrettävä, että pojat kuuluu miulle.

Hely katselee hänestä ja vauvasta sijoitusjakson aikana tehtyä MIM-tallennetta. Sitten hän kokoaa pöydältä lastensuojelun asiakirjat. Ne hän järjestelee siististi takaisin muovitaskuihin ja niputtaa huolellisesti oikeille paikoilleen kolmeen kansioon.

– Valitusta, valitusta, valitusta, Hely huokaa.

Hän on päättäväinen, vaikka tietää tosiasiat. Ne hän on kuullut juristiltaan Leeni Ikoselta: ”Huostaanoton purku on harvinaista. Lakiin kirjattua perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta lastensuojelutyössä.”

Hely kirjoittaa Facebookin tukisivuillaan: "
Tällä hetkellä saan tavata lapsiani vain kaksi kertaa kuukaudessa. Silloin oli vielä kamalampaa, kun sain tavata vain kerran kuukaudessa! Kaikki tapaamiset ovat olleet valvottuja. Esimerkiksi viikonloppuvierailuille eivät pääse vain lapset vaan myös kaksi sosiaalityöntekijää, jotka niin sanotusti istuvat sohvalla kello 8–20. Aikaisemmin oli kaksi nykyään yksi sosiaalityöntekijää.

Edelleen sosiaaliviranomaiset väittävät, että lapseni ovat liian pieniä minun hoitooni. Lisäksi he sanovat minulle, lasten äidille, että en tule koskaan saamaan heidän huoltajuuttaan, vaikka olen heidän oma rakas äitinsä. Lapseni ikävöivät minua aivan kauheasti ja minä heitä!

Minulla on lääkärinlausunto, jossa sanotaan, ettei minulla ole mitään sellaista sairautta/vammaa, joka estäisi lasteni hoidon. Diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta eivät voi olla esteenä.

Lastensuojeluviranomaisten kynsistä saat palata yksin – ilman omia lapsiasi. Tämän olen kokenut. En ole saanut omia lapsiani takaisin turvalliseen kodin lämpöön. Olen äiti, joka rakastaa poikiaan yli kaiken! ja haluaa heidät takaisin kotiin ♥."

---

Artikkelin lähteet:

Helyn hallussa olevat lastensuojeluasiakirjat
Helyn ja läheisten haastattelu
Hukassa huostassa
Autetaan Äitiä saamaan Pojat takaisin


Picture


Katso oheinen video, jossa "ajotaidoton" poikien Hely-äiti kävi postilaatikolla, lastensuojelupostia hakemassa. Huom. Äiti joutui hallinto-oikeuden istunnossa todistamaan, että ajaa autoa, mm. näyttämällä ajokortin.


Aiemmin kesällä julkaistut "Perheeni tarinat":

Siljan tarina: Suurperhe viranomaiskiusaamisen kohteena

Helen-äidin tarina: "Lastensuojelu murensi itsetuntoni."

Tarun avoin kirje sijaisäidille

Ei-kenenkään ammattiauttajan tarina: "Joku pahoitti mielensä."

Murhatun Eerikan tarina: "Kertokaa, kenen on vastuu?"

Huostalapsen äiti: "Minua kohdellaan pahemmin kuin rikollista."

Erityislapsiperheen paras terapeutti on oma koira

Koulukiusatun äidin tuska: "Lapseni yritti itsemurhaa."

Muut julkaistut "Perheeni tarinat" löytyvät allekkain täältä.

Lue myös varatuomari Leeni Ikosen blogi Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
sekä esikoiskirjailija Tiina Bergströmin Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa

17 Comments
Ansku
11/8/2014 03:29:01 am

Helylle paljon halauksia ja voimia! Lohduksi haluan sanoa että s-linnan sostoimen menettelyyn ovat valvovat viranomaiset joutuneet paljon puuttumaan, on huomautuksia, valvontakäyntejä jne.Haluaisin niin auttaa sinua!

Reply
Rotuhygienian paluu
11/8/2014 04:56:54 am

"– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, Ikonen kysyy."

Juuri tästä on kysymys. Elämme uutta rotuhygienian aikaa. Vanhemmuus on sallittua vain lastensuojelun hyväksymille sijaishuollon yhteistyökumppaneille.

Reply
ansku
11/8/2014 06:53:54 am

Vai olisiko syynä Helyn mukavat kotiolot, rantasauna ja iso terassi. Itseltäni sossut veivät kodit, omaisuudet yms. Plusmerkkinen omaisuuteni muuttui heidän käsissään velkasaldoksi.raskaalla työllä ja ahkeruudella hankittu , tosin vähäinen omaisuus tuhoitui.

Reply
Mielivaltaa
12/8/2014 04:55:32 pm

MIM on USA-laisen Theraplay Institute nimisen yksityisen yrityksen menetelmä, joka on tarkoitettu traumatisoituneiden lasten ja perheidensä auttamiseen, ja käytetään tulevan terapian suunnittelussa. Nyt lastensuojelu näyttää käyttävän tätä kaupallista menetelmää maan laajuisesti, välittämättä siitä onko lapsi traumatisoitunut vai ei, eikä suinkaan perheiden auttamiseen vaan perheitä vastaan.

Reply
Seurailija
15/8/2014 11:44:25 am

Tunteita nostattava tarina, epäilemättä.

Se on sitten kokonaan toinen juttu, onko äidillä kykyä selviytyä vanhemmuudesta vaiko ei.

Reply
Milja
15/8/2014 03:41:50 pm

"KYKYÄ selviytyä vanhemmuudesta vaiko ei?" Oh hoi, kovinpa on suorituspainotteinen ajatuksesi vanhemmuudesta. Puhutko itse nyt kovinkin suurella kokemusasiantuntijuudella vai onko hyppysissäsi pelkkää teoriatietoa? Viimeksi mainitulla tarkoitan vanhemmuuden roolikarttaopiskelua, arjen strukturoinnin, organisoinnin ja delegoinnin metodologiaa, luentomateriaalia emotionaalisesta läsnäolosta, erinäisistä kehitysriskeistä, posttraumaattisista stressireaktioista jne.jne.
Kuinkahan monta lasta seurailija on itse aikuisiksi saattanut. (Todellisuudessa en kylläkään halua tietää. Nämä pään aukomiset, joita hän on tähän saakka harjoittanut, riittävät vallan mainiosti. Niiden kautta hahmottuu kuva täysin empatiakyvyttömästä, ylimielisestä, tunnekylmästä ihmisestä, joka lähes pakkoneuroottisesti etsii yhteiskunnan haavoittuneita yksilöitä päästäkseen iskemään vyön alle. Siis henkilöltä, jolle en uskoisi omia lapsiani hoitoon edes puoleksi tunniksi (ilman valvontaa). Tai sitten hän on vain huvikseen päättänyt alkaa harjoitella provosointia, ja löytänyt somesta yhä uusia henkilöitä, joita saa ärsytetyksi. Ja tuntee siitä euforista nautintoa. (Ja pahus, minäkin taas provosoiduin.)

Mutta voimia Helylle aivan valtavasti!! Olet paras ja ainoa äiti lapsillesi!!

Reply
Mielivaltaa
15/8/2014 04:30:15 pm

Oletkos sinä seurailija se jumala, joka osaa moisen asian etukäteen ennustaa? Ja miten niin toinen juttu, ensimmäinen asia mitä vanhemmuuteen tarvitaan on sitoutuminen, ja sitä näyttää Helyltä löytyvän. Sanasi on kuin lainrikkoja sossun suusta, epäillään kyvyttömyydestä kaikkeen mitä ihmiselämään kuuluu.

Reply
Seurailija
16/8/2014 02:07:49 am

Sitoutuminen ei mitään auta, mikäli homma ei suju.

Onko täällä paljonkin läsnä sellaisia ihmisiä, joilla on hallussaan yliluonnollinen tieto siitä, että tuossa tapauksessa kaikki sujui täydellisesti?

Seurailija
16/8/2014 02:05:45 am

Milja. Lapsen kasvattamisessa eivät sivistyssanat paljoa auta. Homma joko toimii tai sitten ei. Ajatus siitä, että Hely lukisi itse näitä juttuja taitaa olla turha. Tämä on vain Lokakuun liikkeen vahvasti väritetty tarina, jonka tarkoituksena on osoittaa taas kerran se, miten paljon lapsia täysin ilman aihetta vanhemmilta viedään.

Siitä, miten tuossa perheessä lasten hoito on onnistunut eivät paljoa tiedä Helyn työnantaja, lääkäri tai täällä keskustelijatkaan. Olemme sen varassa mitä Lokakuun liike meille valikoidusti kertoo.

Vaikutan muuten Milja työssäni lukuisien lasten elämään, luultavasti useampien kuin moni muu täällä provosoiva ja provosoituva. Sinulla ei liene aavistusta siitä, miten se homma sujuu tai millaista palautetta saan? Jotenkin sitä olettaisi aikuisten ihmisten ymmärtävän, että eri mieltä oleminen ei ole merkki siitä, että on täysin paha ihminen. Turha toivo näemmä.

Vanhempien toiminnassa pelkkä ihanuus ei paljoa auta. Lapset joko saavat tarvitsevansa perushoidon tai sitten eivät. Huvin vuoksi lapsia ei pois kotoaan kiskota, vaikka tämä sivusto niin antaa ymmärtääkin.

Sinunkin kannattaa raivoaminen sijasta koettaa hillitä tunteitasi ja keskittyä faktapohjaan. Mieti oikein tarkasti vaikkapa sitä, onko Sinulla hallussasi kaikki riittävä tieto tästäkään tapauksesta. Toki, jos satut olemaan Lokakuun liikkeen toimija - näissä keskusteluissaan heitä riittää - se ei ehkä olekaan tarpeen.

Reply
Mielivaltaa
16/8/2014 04:58:41 am

Seurailija, taidat olla osa koneistoa joka lastensuojelulain voimalla puolustaa itseään. Tietämäni tapaukset ovat puhdasta mielivaltaa, jossa taustoja ei ole selvitetty ja avohuoltoa sekä sossujen kykenemättömyyttä käytetty käsikassarana huostaanoton toteuttamiseen. "Joutua lastensuojelun kynsiin" toteutuu juuri tässä. Lokakuun liike katsoo näitä asioita lapsen oikeuksien rikkomuksina, ja jos lapsen ja perheen oikeudet ovat sinulle utopiaa, niin kehoitan sinua ihan ensiksi tarkastelemaan omaa tietotaitoasi ja asennettasi. Tietoa voi halutessaan hakea, mutta asenteesi taitaa olla huutolaisajalta. Eipä ihme, jos koneistossa on sinun kaltaisiasi, päädytään juuri nykyisiin ääritilanteisiin.

Reply
Seurailija
16/8/2014 12:46:53 pm

Eli jos on jostakin asiasta eri mieltä kanssasi, on Sinua vastaan? On vain musta ja valkoinen eikä mitään muuta?

Koko lastensuojelun ja sen parissa työtä tekevien ihmisten leimaaminen sokeasti toimivaksi ja pahantahtoiseksi koneistoksi on typerää. Toki joku voi ajatella joutuvansa lastensuojelun kynsiin, mutta totuus on useimmiten se, että syynsä lastensuojelun tarpeellekin on.

Lokakuun liike näkee laittomana sellaisetkin lastensuojelun toimet, joista se ei riittävästi tiedä. Lokakuun liikkeen "toimittajilla" ei ole sen enemmän osaamista kuin resurssejakaan perehtyä tapauksiin riittävästi. Tiedon välittämisestä ei voi puhua, sillä kyseessä on propaganda.

Koko tätäkin keskustelua leimaa yksioikoinen pyrkimys sulkea pois kaikki eriävät mielipiteet. Lokakuun liikkeen toimijat kiittelevät toinen toisiaan ja kehuvat omia juttujaan. Liikkeen aktivistit osallistuvat itse keskusteluihin ja meillä ulkopuolisilla ei ole hajuakaan siitä, kuinka moni keskustelija on loppujen lopuksi peräti itse osa "toimitusta", jonka kokoonpanoa tietenkään emme tiedä. Tällä menetelmällä toki saadaan kaikki näyttämään siltä, että keskustelijat ovat yksimielisiä, kun joukossa on vain allekirjoittaneen ruma soraääni.

Se, että minut leimataan osaksi tuota pahan akselia, mystistä "koneistoa", on lähinnä koomista. Mikäli aikuiset ihmiset eivät ymmärrä, että ihmiset voivat olla eri mieltä kuin Lokakuun liike ihan monistakin eri syistä, en voi mitään.

Sen valossa, mitä noin 20 vuotta opettajana on minulle osoittanut, en kykene luottamaan Lokakuun liikkeen teeseihin turhista huostaanotoista ja "sossujen" pahuudesta. Ymmärrän kyllä sen ettei huostaanotto kevyt toimenpide ole, mutta lukuisiin holtittomiin vanhempiin olen valitettavasti törmännyt. Silti lapsia ei ole huostattu.

Siihen en ole törmännyt, että yksikään vanhempi olisi myöntänyt virheensä. Syyllisiä mieluiten etsitään muualta. Erot, parisuhdeongelmat, alkoholi, yleinen vetämättömyys... Kun lapset oireilevat, syyllistä haetaan jostain muualta kuin peilistä. Ymmärrettäväähän se on, mutta ei ihan rehellistä.

En tunne ihmisiä, jotka hakemalla hakisivat ongelmia perheistä. Tuntemani sossut, opettajat, erityisopettajat ja kuraattorit ovat tyytyväisiä, mikäli lapsilla menee hyvin. Valitettavasti aina ei niin käy.

Mielivaltaa
16/8/2014 01:57:05 pm

Hyvä seurailija, olen muodostanut mielipiteeni aivan itse, tositapahtumien perusteella. Lokakuun liikkeellä ei tässä ole mitään tekemistä. Sinulla ei näy olevan aavistustakaan siitä, että pahantahtoiset ihmiset tekevät Suomessa lastensuojeluilmoituksia niistä, joita haluavat vahingoittaa, tai että sossut toiminnassaan ja päätöksenteossa sumeilematta rikkovat lastensuojelulakia ja hallintolakia, joko asiantuntemattomuuttaan tai tarkoituksella, ja sitten eivät peräänny joko kunniakysymyksenä tai koska myöntäisivät tehneensä aikaisemmin väärän päätöksen. Naiiviutesi on juuri sitä, joka haittaa lastensuojelun lainvastaisuuden ja mielivallan saamista kuriin, kun auvoisesti uskotaan että viranomainen toimiessaan virkavastuulla tekee aina vain oikeita päätöksiä. Asianajaja Leeni Ikonen sanoi hieman provosoiden Suomiareenalla, että melkein kaikki huostaanotot Suomessa 20 vuoden ajalta olisi voitu välttää, perustellen sillä että sossut eivät tutustu perheisiin. Onkohan sinulla taloudellista hyötyä huostaanotoista, puhut kuin sijaiskodin vetäjä. Herää ja kyseenalaista se, mitä luulet tietäväsi.

Reply
Seurailija
17/8/2014 03:49:19 am

Jos joku tekee aiheettoman lastensuojeluilmoituksen, syy on hänen, ei lastensuojelun. Taustalla on ihmisten typeryys tai riitely - supisuomalaisen tapaan. Syytä on muistaa myös se, että jokin perheen toiminto saattaa ulkopuolisen ihmisen silmin näyttää joltakin toiselta kuin vaikkapa perheen vanhempien. Esim. loputon tissuttelu tai jatkuva riitely voi vanhempien mielestä olla ok, jonkun muun mielestä ei.

Lastensuojeluun liittyviä kysymyksiä ratkotaan yhä enemmän hallinto-oikeudessa. Sitä en tiedä, miten suuri osa tapauksista olisi oikeasti todettu laittomiksi. Kunnat eivät talousongelmissaan kaikin puolin kunnioita lakeja, siinä ei mitään uutta ole. Sitä kuvaa en kuitenkaan niele myöskään, mitä tämäkin sivusto syöttää. Lastensuojelu ei ole mikään Ilmestyskirjan peto vaan se koostuu yksilöistä. Tulee irrationaalinen olo, kun näitä juttuja lukee. Kokonaista ammattikuntaa pilkataan, tehdään pilkkavideoita ja osoitellaan sormella jokaista epäkohtaa ja ongelmaa. Kuinkahan moni Lokakuun liikkeen toimijoista oikeasti kestäisi vastaavaa omalle kohdalleen?

Asiakaskunnan ongelmallisuus ja työtehtävien raskaus on jo johtanut siihen, että työntekijöitä ei sos.puolelle oikein löydy. Moni kunta joutuu maksamaan extraa, jotta saisi "sossuja" työhön. Ei taida vaikuttaa siltä, että työntekijät kokisivat iloa ja tyydytystä työssään, vaikka pääsevätkin Lokakuun liikkeen näkemysten mukaan ihmisiä pompottamaan?

Tavoite näyttää monilla katkeroituneita somen käyttäjillä olevan leimata koko lastensuojelu. Siinä touhussa arvostellaan kovin sanoin sekä laitokset että sijaisvanhemmat. Jokainen puolittainenkin juttu muuttuu äkkiä faktaksi, kun toinen samanmielinen juttua kiittelee ja kehuu. Jutut pyörivät urbaaneina legendoina netissä kuin tarinat uskovaisten telttakokouksissa. Jokaisen tutulle tai sukulaiselle on jotakin sattunut.

Ihan jokainen asianajaja saa palkkionsa, kun jutut etenevät oikeuteen. Eri aihepiireihin perehtyneitä asianajajia on olemassa, sitä en epäile hetkeäkään.

Parikymmentä vuotta opettajana on opettanut melkoisesti. Aitiopaikalta saa katsoa sitä, miten Suomen lapsilla ja nuorilla menee. Jokainen opettaja, jonka kanssa olen aiheesta keskustellut, on sanonut samaa. Merkittävä osa tämän maan lapsista on jo alakouluikäisinä tunnistettavissa syrjäytyjiksi. Ehkä 15%, ehkä 20%, ehkä paikoin enemmänkin. Olot perheissä ovat monin paikoin kestämättömät. Ihmiset elävät kuin viimeistä päivää. Osalla tämän maan väestöstä on vain mopo yksinkertaisesti karannut käsistä, kuvaannollisesti sanoen.

Merkittävä osa väestöstä Suomessa on kadottanut maalaisjärkensä. Elämä on heillä jatkuvaa saippuaoopperaa. Kumppanit vaihtuvat lennosta. Lapsia on useiden kumppanien kanssa. Kun yksi jättää, tilalle napataan lennosta uusi. Parinvaihtoruletin, uudelleenkouluttautumisen ja työn ohessa lapsiin ei ehditä kiinnittämään huomiota. Kun lapset oirehtivat, reaktio on viha ja raivo. Se raivo kohdistetaan ulkopuolisiin, totta kai. Opettajat, sossut, poliisit, koko yhteiskunta. Muut eivät tee VELVOLLISUUTTAAN, joka on se, että jokaisen yksilöllisyys ja oikuttelu on vain ymmärrettävä.

Netistä löytyy sitten loputtomasti ymmärrystä. Jokainen blogi muuttuu tieteelliseksi tutkimuksesi ja jokainen bloggari toimittajaksi, kuten täälläkin on käynyt. Suppea kuva tapahtumista yhdestä näkökulmasta nähtynä on lopullinen totuus. Jos joku epäilee juttuja, kyseessäollessa henkilökohtainen loukkaus. "Minä kyllä tiedän, mistä puhun!" "Tämä tapahtui minulle!"

Suhtaudun kriittisesti siihen, että lastensuojelusta on joillekin tullut bisnestä. Varsinkin pienet lapset pitäisi tarvittaessa sijoittaa muualle kuin laitokseen. Ihan jokainen ei kuitenkaan sijaisvanhemmaksi jaksa ryhtyä, valtavista (?) palkkioista huolimatta. Tragedia piilee siinä, että suurella osalla vanhemmista ON ongelmia perushoidon tarjoamisen suhteen. Tämän seurauksena lapset oireilevat. Jatkuvat talousongelmat Suomessa ovat johtaneet resurssipulaan. Ennaltaehkäisevää työtä ei tehdä tarpeeksi, mutta toisaalta, onko se sitten yhteiskunnan velvollisuuskaan aina kantaa vastuu yksilöiden tekemisten seurauksista? Tiettyyn rajaan asti ehkä

Solveig Holmström
16/8/2014 11:05:53 am

Olen samaa mieltä kuin "Mielivaltaa". Vain sisäpiiriläisellä on "pakkoauttamisen" tarve ja näkee yksipuolisesti jokaisesta "pakkoautettavasta" joku heikkous.

Sijaisperhekoulutuksessa (PRIDE) korostetaan, ettei sijaisvanhempi tarvitse olla muuta kuin TAVALLAINEN VANHEMPI. Miten "pakkoauttajat" ajattelevat, että biologinen vanhempi on oltava jotain enemmän kuin TAVALLINEN VANHEMPI?

Reply
Seurailija
16/8/2014 12:48:29 pm

Onko Sinulla Solveig v a r m a s t i tästä tapauksesta hallussasi kaikki tarvittava tieto?

Reply
Milja
17/8/2014 12:59:05 pm

"Juupas eipäs".
Seurailija, keskustelu kanssasi tuskin johtaa mihinkään. Vastaan kuitenkin. Jos syytät meikäläisiä kyseenalaistamattomasta asenteesta, niin samahan koskee Sinuakin. Tunnut suhtautuvan sossujen ja muiden asiantuntijoiden totuuksiin lasten ja perheen edusta täysin kritiikittömästi. Näet meikäläiset kriitikot yhtenä mustana laumana, joka mylvii vailla aivoja. Melko uskalias on väitteesi: "TOTUUS on useimmiten se, että syynsä lastensuojelun tarpeellekin on."
Jaa-a. Sossut voivat tehdä myös ylilyöntejä, tiedätkös sen? He saattavat ottaa perheen pihteihinsä pelkän EPÄILYN vuoksi ja laukaista vuosien mittaisen painajaisen. Epäily puolestaan saattaa juontua kateellisen naapurin perättömästä ilmoituksesta.
Tiedoksi, että en ole lokakuun toimittaja. Olen muuten vaan jossain määrin perillä sossujen vallitsevista työskentelytavoista ja niiden vaikutuksista perheisiin ja lapsiin. Tunnen muutaman sossun ja erään sosiaalityön kouluttajan, jotka suhtautuvat hyvinkin kriittisesti omaan alaansa. Kyseinen kouluttaja tuntee voimattomuutta alan valtavirrassa. Hän näkee, että sosiaalityö on valitettavasti pitkälti ihan jotain muuta kuin lasten ja perheiden auttamista. Systeemi on jäykkä, hidas ja vastahakoinen muutoksille.
Ja sinä se vaan jaksat liikuttavasti puolustaa kaikkea mitä sossut saavat aikaan. Oletko milloinkaan näissä kommenteissasi väläyttänyt edes pientä mahdollisuutta, että sossutkin saattavat toimia päättömästi?
Minä en sääli sossuja yhtään, vaikka lokakuu heittää kirpakkaa ivaa. Kestäkööt. Tosin sossut tuskin tällaisilla sivuilla surffailevat. Joka tapauksessa tuon lajin viranomaisilla on edelleen vankka tuki takanaan. He ovat tottuneet "katkerien luuseri-asiakkaiden huuteluihin", he kyllä osaavat kohota niiden yläpuolelle. Heidän ylemmyydentunnettaan ruokitaan tehokkaasti ja moniammatillisesti. Sille suodaan hyvin monen valtaapitävän siunaus.

Reply
Solveig Holmström
20/8/2014 05:13:04 am

Kun keskustelu menee väittelyn puolelle ettei turhia huostanottoja tehdä, niin vuonna 2013 hallinto-oikeudet kumosivat kaikissa suurissa kaupungeissä 13 huostaanottohakemusta, eniten Helsingissä (8 kpl). Tieto löytyy www.kuusikkokunnat.fi

Kun vielä ottaa huomioon, ettei koko maan tilannetta tilastoida, niin huostaanottopurkuja hallinto-oikeuksissa on todennäköisesti enemmän kuin 13 vuodessa. Kun edelleen ottaa huomioon, etteivät kaikki jaksa, tai ei ole rahaa lähteä tähän oikeuden huostaanottoprosessiin, niin monta tapausta jää hallinto-oikeudelta tutkimatta.

Mielestäni kaikki vastentahtoiset huostaanotot pitää viedä hallinto-oikeuteen tutkittavaksi, eikä vain ne tapaukset, jotka saavat oikeusavun kautta osa asianajokustannukset valtion kassasta.

Monet asianajajat eivät ota vastaan toimeksiantoa, mikäli asiakas ei saa oikeusavun kautta kulut korvattavaksi valtiolta. Kynnys saada oikeusapua on todella matala, eikä kukaan työssäkäyvä vanhempi ainakaan mahdu sen piiriin lainkaan.

Reply



Leave a Reply.

    Perheeni tarina

    "Yksittäistapauksia" väkivaltiosta
    Perheeni tarina -sivuille toimitetaan vaiettuja "yksittäistapauksia".
    Jos sinulla on tarina kerrottavana tai kotivideo julkaistavana, luethan ensin julkaisuehdot täältä ja ota sitten yhteys toimittajiimme:
    info@lokakuunliike.com.

    Lisää tarinoita täällä:

    *Kauhutarina
    LL-Kotivideot
    "Mielivaltaisia huostaan-ottoja ei oikeastaan ole."
    – Seppo Sauro, LSKL.

    Perheadressit

    RSS Feed

    Tarinoita mediassa:

    Picture
    ☞Ani 

    Picture
    ☞Krista

    Picture
    ☞Kirsi 
    ja Lauri

    Picture
    ☞Jyly ja Johanna

    Picture
    ☞Tapani

    Picture
    ☞Roosa Anniina

    Picture
    ☞Heidi

    Picture
    ☞Vivian

    Picture
    ☞Sari

    Picture
    ☞Henri

    Picture
    ☞Mari

    Picture
    ☞Hely

    Picture
    ☞Mikko

    Picture
    ☞Milla

    Picture
    ☞Mirja

    Picture
    ☞Johanna

    Picture
    ☞Anneli

    Picture
    ☞Hanna

    Picture
    ☞Huosta-päiväkirja

    Picture
    ☞Uupunut äiti

    Picture
    Marjaana

    Picture
    ☞Mikael Gabriel 

    Picture
    Mareena
    1 & 2
    & 3

    Picture
    ☞Tiina B  1 & 2.

    Picture
    ☞Netta

    Picture
    ☞Maiti ja Ivika

    Picture
    ☞Pako 1 ja 2.

    Picture
    ☞Sami

    Picture
     ☞Ari

    Picture
    ☞Ida

    Picture
    ☞Thomas & Jennie

    Arkistot

    April 2016
    January 2016
    October 2015
    July 2015
    June 2015
    April 2015
    March 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014

    Kategoriat

    All
    Aluehallintovirasto
    Asiakirja
    AVI
    Eerika
    Hely-harvistola
    Isovanhemmuus
    Joensuun Lastensuojelu
    Kankaanpää
    Kerimäki
    Kotiintuloaika
    Kritiikki
    Lapsen Huolto
    Lastensuojelu Alkutapaaminen
    Lastensuojeluilmoitus
    Lastensuojelulaitos
    Mervi Maksimainen
    Mervi Sinivirta
    Nelivuotistarkastus
    Neuvola
    Oikeustoimikelpoinen
    Pedofilia
    Pedofiliahysteria
    Poliisikaksikko
    Punkaharjun Soslapsikylä
    Rattijuopumus
    Savonlinna
    Savonlinnan Lastensuojelu
    Seksuaalinen Hyväksikäyttö
    Sijaishuolto
    Sosiaalipäivystys
    SosiaalipäivystyS
    Sosiaalityöntekijä
    SOS Lapsikylä
    THL
    THL + Laaja Terveystarkastus
    Touko Tarkki
    Vantaa Lastensuojelu
    Vantaan Lastensuojelu
    Vilja-Eerika
    Viranomainen

    RSS Feed

    Touko Tarkki, Eerika Tarkki, Vilja Eerika, Marja-Lea Tarkki, Vilja Eerika, Eerika, Eerikan murha, Sirpa Laamanen, Touko, Tarkki, Askola, lastensuojelu, huostaanotto, viranomaisrikollisuus, perheoikeus, lastenoikeudet
    Lokakuunliike.com Pagerank
INFO-sivu
takaisin alkuun

Huolilaskuri
Lokakuun liike on ihmisoikeusliike: rakenteellista sosiaalityötä, tutkivaa journalismia, valtakunnansovittelua, kansansivistystä ja viranomaistarkastustoimintaa tukevaa kolmannen sektorin työtä.
Picture