Tapaan maanpakolaisen ensimmäistä kertaa vieraalla maalla tämän uudessa isänmaassa. Tunnen hänet vain asiakirjojen perusteella. Ne on laatinut lastensuojelun työntekijä, joka ei koskaan ole tavannut lasta.
Maanpakolainen tervehtii minua ujosti, mutta vastailee pian reippaasti kysymyksiin ja esittää myös omia kysymyksiään.
-Pidätkö korkeista paikoista, hän kysyy, kun tietää majapaikkani sijaitsevan mäen päällä kolmannessa kerroksessa.
Asiakirjoista huomaan, että suomalainen sosiaalikasvattaja on todennut lapsella olevan korkean paikan ja suljetun paikan kammo. Käymme retkellä paikkakunnan linnoituksen raunioilla, joista on pitkä pudotus mereen. Maanpakolainen nauttii kiipeilystä korkeilla paikoilla.
-minä haluan isona lentäjäksi tai arkeologiksi, hän toteaa
Lastensuojelun työntekijä on pyytänyt lapsen opettajalta lausunnon koulunkäynnistä.
Lausunnon mukaan lapsi on saanut jo ensimmäisellä luokalla erityisopetusta, eikä kykene työskentelemään itsenäisesti, vaan tarvitsee oman avustajan. Hänellä on opettajan näkemyksen mukaan oppimista vaikeuttava ja hidastava tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeus. Opettaja on liittänyt mukaan lausuntoonsa lomakkeen, johon hän on rastittanut kuvauksen lapsesta.
-lapsi ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan
-lapsi ei seuraa ohjeita
-lapsi ei saa suoritettua tehtäviä loppuun
-lapsi nousee paikaltaan, kun hänen pitäisi istua
-lapsi juoksentelee tilanteissa, joissa se ei ole sopivaa
-lapsi puhuu usein ylettömästi
-lapsella on vaikeuksia odottaa vuoroaan
-lapsen huomio kiinnittyy epäolennaisiin seikkoihin
-lapsen on vaikea muistaa tai suorittaa kahta asiaa samanaikaisesti
Opettajan lausunnossa ei ole yhtään myönteistä asiaa lapsesta.
Maanpakolainen kertoo, että opettaja istutti häntä luokan takana erossa muista oppilaista. Se ei ollut mukavaa.
Opettaja toteaa kuitenkin lausunnossaan yhteistyön lapsen vanhemman kanssa sujuneen hyvin.
Käyn lapsen uuden isänmaan koulussa tapaamassa opettajaa ja rehtoria. Koulussa on 160 oppilasta. Rehtori kertoo koulun periaatteista;
-lasta tulee rakastaa ehdoitta
-lapsia tulee rakastaa täydellisen hyväksynnän hengessä riippumatta siitä, minkälaisia he ovat ja mitä kansallisuutta he ovat
-opettajan tulee opettaa lasta ja tukea tämän kokonaisvaltaista kasvua
Eläkkeelle jäävä rehtori kertoo, että yhteistyö oppilaiden vanhempien kanssa sujuu pääsääntöisesti hyvin. Hänen ei ole koskaan tarvinnut olla yhteydessä viranomaisiin lasten asioissa. Kun kysyn häneltä, mikä olisi peruste ottaa yhteys viranomaisiin, hän vastaa lapsen pahoinpitelyn olevan sellainen peruste ja silloin hän ottaisi yhteyden suoraan poliisiviranomaiseen. Rehtori kertoo, että maassa on vain vähän sosiaalityöntekijöitä ja nämä keskittyvät vankien ja puutteessa olevien perheiden auttamiseen.
Yhteistyö kodin ja koulun kesken on kirjattu lakiin ja sen mukaan lasta arvioidaan kolmen kuukauden välein ja keskustellaan tarvittaessa vanhempien kanssa.
Rehtori kertoo, että koulussa on leikkiviä, iloisia lapsia eli siis terveitä lapsia. Erityisopetusta ei tarvita, koska kaikki lapset ovat erilaisia.
Maanpakolaisen opettaja kertoo lapsen edistyneen hyvin, vieras kieli tuotti aluksi vaikeuksia, mutta lapsi on paneutunut huolella kotitehtäviinsä ja on tällä hetkellä luokkansa parhaimpiin kuuluva oppilas. Saan nähtäväkseni lapsen ensimmäisen vihkon, johon hän on tehnyt rivikaupalla kirjainharjoituksia. Jokaisella sivulla on opettajan kirjoittamana hienoa, bravoo. Kehumisen varmentaa kukkaleima.
Näen koulun pihalla vilkkaita, leikkiviä ja iloisia lapsia, jotka uteliaina seuraavat vierailijaa. Maanpakolainen vaikuttaa heidän joukossaan rauhalliselta. Lapset näyttävät onnellisilta, kuten rehtori on todennut.
Hallinto-oikeus Suomessa päätti ottaa maanpakolaisen huostaan ja sijoittaa lastenkotiin, koska hänen kotinsa olosuhteet ovat uhanneet ja uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Se toteaa johtopäätöksenään, että lapsella on ollut levottomuutta ja tarkkaavaisuuden häiriötä eli oireilua ja tämä on johtunut kodin olosuhteista.
Käyn maanpakolaisen kotona useamman kerran. Koti sijaitsee koulun vieressä vain lyhyen kävelymatkan päässä. Naapurissa asuu uuden isänmaan alkuperäisiä kansalaisia, joihin maanpakolainen perheineen on tutustunut. Naapurin pikkutytön isovanhemmat toimivat myös maanpakolaisen isovanhempina.
En havaitse kodissa vaaratekijää. Maanpakolaisen ja tämän vanhemman välinen suhde näyttäytyy hyvänä, rajoja löytyy ja paljon rakkautta. Huoltaja on uudessa isänmaassa onnistunut hankkimaan tilavan asunnon ja työpaikan ja elättämään lastaan ilman sosiaalitointa.
Hän on hankkinut maanpakolaiselle lastenpsykiatrin, koska lapselle jäi pahoja muistoja entisestä kotimaasta, Suomesta. Lapsella on ollut painajaisia lastenkodissa viettämästään ajasta.
Maanpakolainen kertoo, ettei voinut puhua kenellekään lastenkodissa asioistaan, kun rangaistuksena käytettiin iltasadun ja iltarukouksen menettämistä.
-Miten siellä Suomessa voi asiat olla niin huonosti, että lapsi ei voi asua omassa kodissaan, hän kysyy minulta.
Lastenpsykiatri on tavannut lasta säännöllisesti ja kuvaa Suomen sosiaalitoimen toimintaa sanalla gestapo.
Maanpakolainen kertaa mielessään yhä uudelleen pelkojaan, koti-ikävää ja harmiaan, kun hänen asioistaan vastaava lastensuojelun työntekijä ei koskaan tullut häntä tapaamaan.
-kun täytän 18 vuotta, menen sen työntekijän luokse ja sanon sille, että tässä on se lapsi, joka karkasi. Nyt olen onnellinen.
Lastenpsykiatri on kuunnellut lapsen kertomusta suomalaisesta lastensuojelutyöstä. Hän vertaa sitä oman maansa toimintaan, jossa perhettä kunnioitetaan eikä hajoteta. Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on hänen mukaansa auttaa köyhiä perheitä ja väkivallan kohteena olevia lapsia. Hänellä on tarkka määrittely huostaanoton tarpeelle;
-lapsen tulee tuntea helpotusta, kun hän pääsee pois kodistaan lastenkotiin.
Maanpakolainen toimii myös innostavana kielenopettajanani. Hän kysyy, mitä haluan sanoa vieraalla kielellä ja sitten oppitunti alkaa. Hän on oppinut nopeasti isänsä kielen, saanut yhteyden isäänsä ja sukuunsa.
-arvaa, miten sanotaan minä rakastan äitiä ja isää?
Maanpakolainen pulahtaa samalla kristallinkirkkaaseen, lämpimään veteen ja nousee pian pinnalle. Hän huutaa vastauksen minulle uudella äidin eli isänkielellään.
Lastensuojelun selvityksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä lapsen isä sivuutettiin.
Maanpakolaisen äiti tekee vapaaehtoistyötä lastenkodissa, joka toimii lahjoitusvaroin.
Pääsen siten tutustumaan myös lastenkotiin, jossa tapaan sosiaalityöntekijän. Hän on ollut aikaisemmin töissä hälytysyksikössä, jossa hänen tehtäviinsä kuului ottaa vastaan puheluita myös lapsia koskevissa asioissa. Mikäli joku lapsi oli vaarassa väkivallan kohteena, sosiaalityöntekijä lähti selvittämään asiaan perheeseen.
Sosiaalityöntekijä meni perheen luokse yksin, ilman toista sosiaalityöntekijää ja ilman poliisia.
Kun tiedustelen, voisiko koulunkäyntiin liittyvä ongelma johtaa huostaanottoon, hän katsoo minua hämmästyneenä ja toteaa vain väkivallan tai vakavan päihdeongelman voivan johtaa lapsen huostaanottoon. Työntekijä tarkentaa vielä, että huumeongelman tulee olla niin vakava, ettei vanhempia pystytä auttamaan eli lapsi on heitteillä.
Lastenkodissa asuu 28 lasta. Lapset saavat siellä asunnon, ruokaa, rakkautta ja hyväksyntää. Heitä kannustetaan opintoihin, vanhimmat lapset käyvät lukiota kotikylän lähellä ja kaksi lasta on ammatillisessa lukiossa hieman etäämmällä kaupungissa, vanhin on juuri aloittanut armeijan.
Tapaan paikkakunnalla toimivan asianajajan, joka hoitaa myös perheoikeudellisia asioita. Hän on tutkinut hallinto-oikeuden päätöstä, sen perusteluja sekä seurannut maanpakolaisen perheen elämää.
Asianajaja kertoo, että lasten asioista päättää hänen maassaan alioikeuden tuomari kuullen asiassa todistajia, huoltajuusriidoissa siis kummankin vanhemman nimeämiä todistajia. Sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeen sotkea asiaan mukaan. Maa on sitoutunut Euroopan Ihmisoikeussopimukseen, joka velvoittaa perhe-elämän kunnioittamiseen. Hänen maassaan, maanpakolaisen synnyinmaassa ja nykyisessä kotimaassa, perheen ja suvun asema on tärkeä.
Kun asianajaja kuulee yli 16 000 suomalaislapsen tulleen sijoitetuksi pois kodeistaan ja kuulee lastensuojelun toimintatavoista ja lapsen peloista, hän kiteyttää asian;
-sosiaalityöntekijät ovat siis kuin muurahaiset, niitä on joka paikassa. Miksi Suomessa on niin paljon muurahaisia?
Kun poistumme asianajajan toimistolta, maanpakolaisen äiti toteaa tuskin kuuluvasti;
-muurahaiset tekevät hyvää, järjestelmällistä työtä.........ne ovat torakoita, etten sanoisi punkkeja, imevät isäntänsä kuiviin.
Lue Maanpakolaisen tuore haastattelu
Muita uusia LL-julkaisuja:
Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
Stop! Haminan Stoppari
Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
Maanpakolainen tervehtii minua ujosti, mutta vastailee pian reippaasti kysymyksiin ja esittää myös omia kysymyksiään.
-Pidätkö korkeista paikoista, hän kysyy, kun tietää majapaikkani sijaitsevan mäen päällä kolmannessa kerroksessa.
Asiakirjoista huomaan, että suomalainen sosiaalikasvattaja on todennut lapsella olevan korkean paikan ja suljetun paikan kammo. Käymme retkellä paikkakunnan linnoituksen raunioilla, joista on pitkä pudotus mereen. Maanpakolainen nauttii kiipeilystä korkeilla paikoilla.
-minä haluan isona lentäjäksi tai arkeologiksi, hän toteaa
Lastensuojelun työntekijä on pyytänyt lapsen opettajalta lausunnon koulunkäynnistä.
Lausunnon mukaan lapsi on saanut jo ensimmäisellä luokalla erityisopetusta, eikä kykene työskentelemään itsenäisesti, vaan tarvitsee oman avustajan. Hänellä on opettajan näkemyksen mukaan oppimista vaikeuttava ja hidastava tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeus. Opettaja on liittänyt mukaan lausuntoonsa lomakkeen, johon hän on rastittanut kuvauksen lapsesta.
-lapsi ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan
-lapsi ei seuraa ohjeita
-lapsi ei saa suoritettua tehtäviä loppuun
-lapsi nousee paikaltaan, kun hänen pitäisi istua
-lapsi juoksentelee tilanteissa, joissa se ei ole sopivaa
-lapsi puhuu usein ylettömästi
-lapsella on vaikeuksia odottaa vuoroaan
-lapsen huomio kiinnittyy epäolennaisiin seikkoihin
-lapsen on vaikea muistaa tai suorittaa kahta asiaa samanaikaisesti
Opettajan lausunnossa ei ole yhtään myönteistä asiaa lapsesta.
Maanpakolainen kertoo, että opettaja istutti häntä luokan takana erossa muista oppilaista. Se ei ollut mukavaa.
Opettaja toteaa kuitenkin lausunnossaan yhteistyön lapsen vanhemman kanssa sujuneen hyvin.
Käyn lapsen uuden isänmaan koulussa tapaamassa opettajaa ja rehtoria. Koulussa on 160 oppilasta. Rehtori kertoo koulun periaatteista;
-lasta tulee rakastaa ehdoitta
-lapsia tulee rakastaa täydellisen hyväksynnän hengessä riippumatta siitä, minkälaisia he ovat ja mitä kansallisuutta he ovat
-opettajan tulee opettaa lasta ja tukea tämän kokonaisvaltaista kasvua
Eläkkeelle jäävä rehtori kertoo, että yhteistyö oppilaiden vanhempien kanssa sujuu pääsääntöisesti hyvin. Hänen ei ole koskaan tarvinnut olla yhteydessä viranomaisiin lasten asioissa. Kun kysyn häneltä, mikä olisi peruste ottaa yhteys viranomaisiin, hän vastaa lapsen pahoinpitelyn olevan sellainen peruste ja silloin hän ottaisi yhteyden suoraan poliisiviranomaiseen. Rehtori kertoo, että maassa on vain vähän sosiaalityöntekijöitä ja nämä keskittyvät vankien ja puutteessa olevien perheiden auttamiseen.
Yhteistyö kodin ja koulun kesken on kirjattu lakiin ja sen mukaan lasta arvioidaan kolmen kuukauden välein ja keskustellaan tarvittaessa vanhempien kanssa.
Rehtori kertoo, että koulussa on leikkiviä, iloisia lapsia eli siis terveitä lapsia. Erityisopetusta ei tarvita, koska kaikki lapset ovat erilaisia.
Maanpakolaisen opettaja kertoo lapsen edistyneen hyvin, vieras kieli tuotti aluksi vaikeuksia, mutta lapsi on paneutunut huolella kotitehtäviinsä ja on tällä hetkellä luokkansa parhaimpiin kuuluva oppilas. Saan nähtäväkseni lapsen ensimmäisen vihkon, johon hän on tehnyt rivikaupalla kirjainharjoituksia. Jokaisella sivulla on opettajan kirjoittamana hienoa, bravoo. Kehumisen varmentaa kukkaleima.
Näen koulun pihalla vilkkaita, leikkiviä ja iloisia lapsia, jotka uteliaina seuraavat vierailijaa. Maanpakolainen vaikuttaa heidän joukossaan rauhalliselta. Lapset näyttävät onnellisilta, kuten rehtori on todennut.
Hallinto-oikeus Suomessa päätti ottaa maanpakolaisen huostaan ja sijoittaa lastenkotiin, koska hänen kotinsa olosuhteet ovat uhanneet ja uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Se toteaa johtopäätöksenään, että lapsella on ollut levottomuutta ja tarkkaavaisuuden häiriötä eli oireilua ja tämä on johtunut kodin olosuhteista.
Käyn maanpakolaisen kotona useamman kerran. Koti sijaitsee koulun vieressä vain lyhyen kävelymatkan päässä. Naapurissa asuu uuden isänmaan alkuperäisiä kansalaisia, joihin maanpakolainen perheineen on tutustunut. Naapurin pikkutytön isovanhemmat toimivat myös maanpakolaisen isovanhempina.
En havaitse kodissa vaaratekijää. Maanpakolaisen ja tämän vanhemman välinen suhde näyttäytyy hyvänä, rajoja löytyy ja paljon rakkautta. Huoltaja on uudessa isänmaassa onnistunut hankkimaan tilavan asunnon ja työpaikan ja elättämään lastaan ilman sosiaalitointa.
Hän on hankkinut maanpakolaiselle lastenpsykiatrin, koska lapselle jäi pahoja muistoja entisestä kotimaasta, Suomesta. Lapsella on ollut painajaisia lastenkodissa viettämästään ajasta.
Maanpakolainen kertoo, ettei voinut puhua kenellekään lastenkodissa asioistaan, kun rangaistuksena käytettiin iltasadun ja iltarukouksen menettämistä.
-Miten siellä Suomessa voi asiat olla niin huonosti, että lapsi ei voi asua omassa kodissaan, hän kysyy minulta.
Lastenpsykiatri on tavannut lasta säännöllisesti ja kuvaa Suomen sosiaalitoimen toimintaa sanalla gestapo.
Maanpakolainen kertaa mielessään yhä uudelleen pelkojaan, koti-ikävää ja harmiaan, kun hänen asioistaan vastaava lastensuojelun työntekijä ei koskaan tullut häntä tapaamaan.
-kun täytän 18 vuotta, menen sen työntekijän luokse ja sanon sille, että tässä on se lapsi, joka karkasi. Nyt olen onnellinen.
Lastenpsykiatri on kuunnellut lapsen kertomusta suomalaisesta lastensuojelutyöstä. Hän vertaa sitä oman maansa toimintaan, jossa perhettä kunnioitetaan eikä hajoteta. Sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on hänen mukaansa auttaa köyhiä perheitä ja väkivallan kohteena olevia lapsia. Hänellä on tarkka määrittely huostaanoton tarpeelle;
-lapsen tulee tuntea helpotusta, kun hän pääsee pois kodistaan lastenkotiin.
Maanpakolainen toimii myös innostavana kielenopettajanani. Hän kysyy, mitä haluan sanoa vieraalla kielellä ja sitten oppitunti alkaa. Hän on oppinut nopeasti isänsä kielen, saanut yhteyden isäänsä ja sukuunsa.
-arvaa, miten sanotaan minä rakastan äitiä ja isää?
Maanpakolainen pulahtaa samalla kristallinkirkkaaseen, lämpimään veteen ja nousee pian pinnalle. Hän huutaa vastauksen minulle uudella äidin eli isänkielellään.
Lastensuojelun selvityksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä lapsen isä sivuutettiin.
Maanpakolaisen äiti tekee vapaaehtoistyötä lastenkodissa, joka toimii lahjoitusvaroin.
Pääsen siten tutustumaan myös lastenkotiin, jossa tapaan sosiaalityöntekijän. Hän on ollut aikaisemmin töissä hälytysyksikössä, jossa hänen tehtäviinsä kuului ottaa vastaan puheluita myös lapsia koskevissa asioissa. Mikäli joku lapsi oli vaarassa väkivallan kohteena, sosiaalityöntekijä lähti selvittämään asiaan perheeseen.
Sosiaalityöntekijä meni perheen luokse yksin, ilman toista sosiaalityöntekijää ja ilman poliisia.
Kun tiedustelen, voisiko koulunkäyntiin liittyvä ongelma johtaa huostaanottoon, hän katsoo minua hämmästyneenä ja toteaa vain väkivallan tai vakavan päihdeongelman voivan johtaa lapsen huostaanottoon. Työntekijä tarkentaa vielä, että huumeongelman tulee olla niin vakava, ettei vanhempia pystytä auttamaan eli lapsi on heitteillä.
Lastenkodissa asuu 28 lasta. Lapset saavat siellä asunnon, ruokaa, rakkautta ja hyväksyntää. Heitä kannustetaan opintoihin, vanhimmat lapset käyvät lukiota kotikylän lähellä ja kaksi lasta on ammatillisessa lukiossa hieman etäämmällä kaupungissa, vanhin on juuri aloittanut armeijan.
Tapaan paikkakunnalla toimivan asianajajan, joka hoitaa myös perheoikeudellisia asioita. Hän on tutkinut hallinto-oikeuden päätöstä, sen perusteluja sekä seurannut maanpakolaisen perheen elämää.
Asianajaja kertoo, että lasten asioista päättää hänen maassaan alioikeuden tuomari kuullen asiassa todistajia, huoltajuusriidoissa siis kummankin vanhemman nimeämiä todistajia. Sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeen sotkea asiaan mukaan. Maa on sitoutunut Euroopan Ihmisoikeussopimukseen, joka velvoittaa perhe-elämän kunnioittamiseen. Hänen maassaan, maanpakolaisen synnyinmaassa ja nykyisessä kotimaassa, perheen ja suvun asema on tärkeä.
Kun asianajaja kuulee yli 16 000 suomalaislapsen tulleen sijoitetuksi pois kodeistaan ja kuulee lastensuojelun toimintatavoista ja lapsen peloista, hän kiteyttää asian;
-sosiaalityöntekijät ovat siis kuin muurahaiset, niitä on joka paikassa. Miksi Suomessa on niin paljon muurahaisia?
Kun poistumme asianajajan toimistolta, maanpakolaisen äiti toteaa tuskin kuuluvasti;
-muurahaiset tekevät hyvää, järjestelmällistä työtä.........ne ovat torakoita, etten sanoisi punkkeja, imevät isäntänsä kuiviin.
Lue Maanpakolaisen tuore haastattelu
Muita uusia LL-julkaisuja:
Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
Stop! Haminan Stoppari
Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
RSS Feed
