”Työ on havaintojen ja tiedon keräämistä sekä lastensuojelun huolen kanssa työskentelyä "(2017,28)
Marjo Alatalo, Kari Lappi ja Päivi Petrelius ovat LAPE- rahoituksen turvin pullauttaneet ulos työpaperin nimeltä" Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa- Kohti monitoimijaista, yhteistä perhetyötä", jota voi ja kannattaa lukea ensisijaisesti sosiaalialan sairaskertomuksena.
Raportissa(2017, 18-25) myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen. Työstä käytetyt käsitteet vaihtelevat runsaasti kunnasta ja palveluntuottajasta toiseen ja yhteisesti määriteltyjä ns. ”hyvä käytäntö” tyyppisiä kategorioita ei ole. Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla: "Kun palveluntuottaja ikään kuin ”keksii” perhekuntoutuksen itse niin riskinä on epätasa-arvoisuus, laadun heittely sekä ei-oikea-aikaiset ja väärään tarpeeseen vastaavat sijoitukset."
Perhekuntoutuksesta onkin tullut perustuslain vastaista pakkohoitoa ja perhetyöstä kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttua huostaperusteiden etsintää lastensuojeluvirkailijoiden tarpeisiin. Ei ihme, että sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät.
Epämääräistä perhekuntoutusta käytetään nivelvaiheena sekä huostaanoton että lapsen kotiuttamisen oikeuttamisessa.
Varatuomari Leeni Ikonen kirjoittaa: "2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taas voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.
Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi".
Perhekuntoutusta käytetään myös laittomissa huostaanotoissa ehtona lapsen palauttamiselle.
Kun järjestelmä ja sen selkärangattomat väärinkäytöksiin syyllistyneet virkailijat eivät halua myöntää eivätkä korvata vaan viivyttää( esim. asiakirjoja manipuloidakseen ja hävittääkseen) hallinto- oikeudessa laittomaksi todettua huostaanottoa, perhe lähetetään perhekuntoutukseen. Näin järjestelmä voi selitellä itselleen, että perhe oli alun alkaenkin viallinen ja lapsen palauttaminen kotiinsa mahdollistui juuri perhekuntoutuksen ( eikä vanhempien oikeustaistelun tai valvontaviranomaisten puuttumisen ) ansiosta.
Perhekuntoutuksista -eli vanhemmuuden ja vuorovaikutussuhteiden epätieteellisistä psykoanalyyttispohjaisista arvioinneista, jotka muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle- kannattaa jatkossakin pysyä poissa.
Vielä vuonna 2017 perhekuntoutuksen menetelmiksi kelpaavat skandaaliguru Arnon Bentovimin perhearviointi, manipuloiva haastattelu, MIM, Theraplay ja sijaishuoltojätti Anglicaren "toiminnalliset välineet". Arviointimenetelmänä pidetään jopa vastuun ja vuorovaikutuksen hävittävää moniammatillisuutta itsessään (s.29-40).
Perhetyön piirissä olevien osuus on arviolta 10–40 kaikista lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevista eikä kuntoutustakaan tehdä ilman perhetyötä:
"Kuntoutuksen sisältö muodostuu perhetyöntekijöiden kotikäynneistä ja mm. tarpeenmukaisesta perheenjäseniä tukevasta läsnäolosta, istuntotyöskentelystä, kuntouttavasta toiminnallisuudesta ja tarvittaessa toimintaterapeutin, perheterapeutin, psykiatrin ja psykologin työskentelystä. Perheiden kanssa työskennellään intensiivisesti ja perheet saavat kotitehtäviä."(mt.,33)
Tukeva läsnäolo, istuntotyöskentely ja intensiivinen työ ovat lastensuojelujargonille tyypillisiä harhaanjohtavia kiertoilmaisuja kyttäämiselle. Komealta kalskahtavilla termeillä pyritään salaamaan se, ettei perhetyöhön useinkaan sisälly mitään perheille käyttökelpoista konkreettista apua. Tässä perheiden kokemuksia intensiivisestä, kuntouttavasta istuntotyöskentelystä, josta on vaikea löytää elementtejä kuntouttavasta toiminnallisuudesta tai tarpeenmukaisesta tuesta:
"Perhetyön ensimmäisen tapaamisen saldo oli, että ihmettelivät sisustusta (verhot kiinni, suora näkymä naapuriin). On kuulemma masennuksen merkkejä nämä, odotan kauhulla ja järkipuhe ei auta."
"Luulin, että tämä perhetyöntekijä hoitaisi lapsia, mutta ei, hän vaan keskustelee ja kyselee kaikenlaista ja nyt viimeisimmällä käynnillään uhkasi huostaanotolla kun sanoin, ettei hänen tarvitse enää meillä käydä, jos ei auta lastenhoidossa. "
"Älkää missään nimessä ottako perhetyöntekijöitä "avuksenne" sillä siitä voi syntyä ikuinen lastensuojelun kehä josta ei pääse irti. Ei ainakaan koskaan niistä merkinnöistä. Ja jos lapsi murkkuikäisenä toilailee ja tulee vaikka poliisin kautta lastensuojelun ilmoitus, siinä voi sen lapsen elämä olla vaarassa."
Työpaperin mukaan lastensuojelun perhetyön ja perhekuntoutuksen keskeisimmät palvelut ovat 1) lasta suojeleva ja lapsikeskeinen sekä 2) lasten, vanhempien ja koko perheen toimijuutta vahvistava ja kuntouttava työskentely, jota on a) tehostettu perhetyö, b) perheohjaus, c) kotiin vietävä kriisityö, d) ympärivuorokautinen perhekuntoutus, e) ympärivuorokautinen perhearviointi tai -kartoitus, f) perhearviointi kotiin tehtynä sekä g) vanhemmuuden arviointi kotiin tehtynä ( s.17).
Termejä voi pitää orwellilaisena uuskielenä. Todellisuudessa lapsikeskeisyys onkin viranomaiskeskeisyyttä, perheen toimijuuden vahvistaminen työntekijän toimijuuden vahvistamista, joka johtaa usein perheen omaehtoisen selviytymisen ja toimintakyvyn heikkenemiseen, tehostettu perhetyö tehostettua kyttäämistä perheen hajottamiseksi, perhekuntoutus perustuslain vastaista turhaa ja syrjäyttävää pakkohoitoa ja vanhemmuudenarvioinnit ja kartoitukset jääviyssäännöksistä, Leventhalin säännöistä ja hyvän hallinnon periaatteista piittaamatonta sijoitusfirmojen psykoanalyyttisiä menetelmiä hyödyntävää puoskarointia sijoitusperusteiden löytämiseksi.
HuosTa - tutkimuksessa havaittiin että lastensuojelun asiakkaat ovat usein leikkauksista toipuvia pitkäaikaissairaita ja uupuneita yksinhuoltajia, jotka kaipaavat konkreettista arjen apua: siivoamista, tiskaamista, lastenhoitoapua mutta raportti(s.47) toteaa, että "palveluntuottajien vastauksissa konkreettinen auttaminen tuli melko niukasti esiin. Konkreettiseen apu niveltyi osaksi toiminnallista, erilaisia perheen arjen hallinnan taitoja mallintavaa työskentelyä. Intensiivisessa perhetyössä työmenetelminä ovat mm. piirtäminen, kuvakollaasit, tarrat ja nallekortit, verkostokartat,”minulle tärkeät asiat”, kirjeiden kirjoittaminen, pelaaminen (lautapelit, palapelit). Työtä tehdään mm. keskustellen, vastuuttaen, toiminnan avulla, ”kotitehtävin” ja erilaisia menetelmiä käyttäen (esim. parisuhdetyö, muksuoppi, ryhmät).”
Perheohjauksesta ja intensiivisestä perhetyöstä seuraa luonnollisesti perheille lisää tuentarpeita, joka myönnetään raportissakin: "Lastensuojelussa perheiden kokemukset häpeästä, riittämättömyydestä, osaamattomuudesta torjutuksi tulemisesta, ohittamisesta, leimaamisesta jne. ovat kokijoilleen niin mullistavia, että perheenjäsenillä tulisi olla lähtökohtaisesti aina mahdollisuus jakaa näitä kokemuksia vertaistuen avulla"(mt.,50).
Valitettavasti vertaistueksi nimetty Voikukkia- toimintakin on lastensuojelun ohjaamaa ja sen piilotavoitteena on usein hyväksyä viranomaisten väärät päätökset ja huono hallinto. Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on Voikukkia- oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua pakkoadoptiota ajanut Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, jonka olisi pitänyt valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
Voikukkia-ohjaajalista paljastaa, että vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.
Raportti yrittää salata sen, etteivät perhetyö ja - kuntoutus tuota haluttuja tuloksia eikä niiden kustannustehoa tai vaikuttavuutta ole tutkinut mikään riippumaton tutkimustaho.
Raportissa (2017, 14) perhetyön ja perhekuntoutuksen keskeisinä sisältöelementteinä toimivat epätieteelliset arvioinnit ja seulaukset nimetään a) tuen tarpeiden arvioinniksi, perheiden tarpeita vastaamaton perhetyö b)konkreettiseksi avuksi, lastensuojelun ja sijaishuollon harjoittama kiristys ja pakkotoimet c) ohjaukseksi, turha kokoustaminen d) läheisten, vertaisten ja yhteisön tueksi ja hallinnolliset vapaudenriistot ja pakotetut laitosjaksot e) hoidoksi.
Tällaisella kuvaamistavalla ei ole palveluiden kehittämistä ja asiakasosallisuutta tukevia hyötyjä. Sen avulla ei voi muokata perhetyön ja -kuntoutuksen sekavaa sisältöä nykyistä konkreettisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi palveluita käyttäville lapsille ja vanhemmille. Valheilla ei voi motivoida perheitä myöskään parempaan "arviointitottelevaisuuteen" tai innokkaampaan palvelun vastaanottamiseen. Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Tässä Talentialaisen totuudenjälkeisen tiedottamisen ja hämäämisen mestarinäyte, jossa psykoanalyysin hapattama mutuilu ja spekulointi käännetään empiiris-analyyttiseksi päättelyksi (mt.,35):
"sosiaalityön interventioiden tuloksista vain osa on näkyvästi havaittavia ja empiirisesti mitattavissa olevia. Empiirisesti havaittavien muutosten alla on sosiaalisen todellisuuden syvempi taso, jolla tapahtuvat muutokset voidaan paikantaa vain empiiris-analyyttisen päättelyn keinoin, tukeutumalla teoreettiseen tietoon vaikuttavista mekanismeista."
Tutkijat ovat sentään havainneet, että lastensuojelun toimenpiteet herättävät asiakkaissa pelkoa.
Tutkimuksessa kerrotaan kuinka perhetyöntekijöiden suunniteltu tavallinen käynti yhdistyi lapsen mielessä -aivan oikein- aiempaan pelottavalta tuntuneeseen kokemukseen kiireelliseen sijoitukseen johtaneesta kotikäynnistä. Pikkulapsikin- toisin kuin lastensuojelun päättäjä- ymmärtää, että perhetyöntekijän käynti tuottaa kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia.
Sen sijaan että tarttuisivat lapsen pelkoon ja korjaisivat sen mahdollistaneet oikeusturvapuutteet tutkijat yrittävät manipuloida (2017,19) lapsen tunteita, mitätöidä lapsen (oikean) tulkinnan tilanteesta ja luoda valheellista turvallisuudentunnetta väittämällä että suhtautuakseen oikein ( työntekijöiden haluamalla luottavaisella tavalla) lapsi olisi tarvinnut lisää valheita eli " työntekijöiden kertomana tiedon, miksi he tulevat lapsen kotiin ja mitä työntekijöiden käynnin jälkeen tapahtuu".
Mielivallan kitkemisen sijaan lastensuojelu haluaa opettaa lapsille resilienssikykyä kasvattavia taitoja, joita ovat mallinnuksen mukaan (mt.,31) esimerkiksi tunteiden ja toimintaimpulssien säätelyn taito (koti- ikävän tunteminen tai sijaishuollon toimintakäytäntöjen haastaminen kielletty), kyky tuottaa joustavia ja ( työntekijöiden toimijuutta) tukevia tulkintoja erilaisten tapahtumien syistä ja seurauksista ( työntekijä on aina oikeassa ja hänen vääräkin päätöksensä lapsen etu) ja realistinen optimismi (vanhempia voi tavata kerran kuussa jos ei kieli sijaishuollon väärinkäytöksistä).
Raportissa (mt.,36) epätieteellinen lastensuojelun arviointi yhdistyy kätevästi sosiaalityön edunvalvontaan: "Mallin kivijalka on lapsen asiasta vastaavan sosiaalityöntekijän johdolla tehtävä yhteinen, monitoimijainen lapsen tilanteen ja tuen tarpeen arviointi." ja
"Kokonaisvaltaista lapsen ja perheen elämäntilanteen ja tuen tarpeiden arviointia tarvitaan ennen lastensuojelun palveluihin tuloa, työskentelyä aloitettaessa, työskentelyn aikana ja sen jälkeenkin".
Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).
Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n, Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.
Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset, arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. ( Falck, 2007, 39.)
Kaikki arviointia käyttävät eivät ole saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 40).
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineitä tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.
Toisin kuin Annika Saarikko väittää, ei ole välttämätöntä eikä suotavaa, että lastensuojelulla on lähitulevaisuudessa nykyistä tiiviimpi yhteys lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluihin. Juuri lastensuojelun ja psykiatrian epäpyhä liitto on tuottanut laittomat hoidolliset huostaanotot. Tiivis yhteys tarkoittaa käytännössä vastuun pallottelua, leimaamista, vääriä diagnooseja, turhaa lääkitystä ja pitkittyneitä osastojaksoja. Raportissakin myönnetään, että "lasten hoitosuhteet erikoissairaanhoidossa ovat pitkittyneet ilman, että hoidon avulla olisi voitu saavuttaa merkittäviä hyötyjä lapsen ja perheen kannalta".
Toisin kuin lastensuojelutoimijat, psykoanalyytikot uskaltavat jo reilusti kertoa, että suomalainen psykoterapia perustuu psykoanalyysiin.
Lastensuojelutyötä hallitsevat psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien sylisukupolvisesta periytymisestä vaikka lastensuojelutoimijat yrittävät kiistää tai häivyttää yhteyden psykoanalyysiin nimeämällä psykoanalyyttisen psykodynaamiseksi, psykososiaaliseksi, psykoterapeuttiseksi, perheterapeuttiseksi tai terapeuttiseksi. ”Työryhmän arvion ja kyselyn tuottaman tiedon perusteella hoito paikantuu lastensuojelun avohuollon palveluiden kentällä tällä hetkellä varsin epätasaisesti ja epäselvästi. Keskusteltaessa hoidosta tai hoidollisuudesta perhetyön sisältöelementtinä nousi esiin palveluntuottajien mieltymys ”terapeuttinen” etuliitteen käyttämiseen palveluiden nimeämisen yhteydessä” ( mt., 54).
1) Miksi ihmeessä sosiaalityötä pitäisi lähentää psykiatriaan ja varsinkaan psykoanalyysiin, jolle perheterapeuttinen ajattelu perustuu? Juuri sosiaalityön alistuminen psykiatrian ja lääketeollisuuden palvelijaksi on tuottanut nykyisen häiriöorientoituneen, yksilöpsykopatologisoivan ja asiantuntijavaltaisen toimintakulttuurin, lastensuojelukriisin, vinoutuneen ja puutteellisen tietoperustan, lisääntyvät oikeusturvaongelmat ja asiakkaiden luottamuksen ja positiivisten tulosten kaikkoamisen.
2) Miksi juuri sosiaalityön ydinongelmaa; psykoanalyysin harhaoppeihin pohjautuvia näkemyksiä kaupitellaan ratkaisuksi ongelmiin, jotka harhaoppi tai oikeammin sen sosiaalityöllinen sovellutus on itse tuottanut?
Työpaperin perusteella monitoimijaisesta perhetyön mallista samoin kuin Hackneyn mallista aiotaan fabrikoida sijaishuollon perhehoidon edunvalvonnan juurrutusmalli. Psykoanalyyttisella perheterapeuttisella orientaatiolla painotettuna ja väärinkäytettynä malli mahdollistaakin omalla mukavuusalueella pysymisen ja asiantuntijoiden keskinäisen seurustelun asiakkuuksien avulla. Systeemin perusparannuksia ei ilmeisesti aiota toteuttaa, sen sijaan psykoanalyysiin pohjautuvaa perheterapauttista orientaatiota aiotaan vahvistaa.
Asiakkaita houkutellaan mukaan näennäisellä, ohueksi jäävällä osallisuudella ja samassa veneessä- retoriikalla mutta vaikuttaa siltä että heistä aiotaan todellisuudessa tehdä edunvalvontakoneiston polttoainetta.
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset löytyvät systeemisestä lastensuojelun ja monitoimijaisen perhetyön mallista mutta tällä kertaa niiden odotetaan tuottavan päinvastainen tulos kuin aiemmin.
Katsokaa työryhmän koostumus sivulta 64. Mukana on mm. tämän muilutuksen tuottaneita ja mahdollistaneita henkilöitä.
Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisi uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta, virkailijoiden vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.
Asiantuntijatyöryhmät ovat tuhlausta ja kansalaisten harhautusta.
"Ihmiset istuvat tässä maassa kaiken maailman ryhmissä ja miettivät asioita – mutta suurin osa raporteista ei johda yhtään mihinkään – tokko niitä moni edes lukee. Miettikää kuinka paljon palaa aikaa hukkaan.
Yksi syy tälle on tietysti se, että todellisuudessa ei ole tarkoituskaan saada aikaan mitään toteuttamiskelpoisia päätöksiä ja jos niitä syntyykin, ne unohdetaan kaikessa hiljaisuudessa. Työryhmien tarkoitus on usein vain peittää se tosiasia, että yhdessä ei pystytä päättämään asioista. Kun ei löydy johtajuuttakaan viemään asioita loppuun asti, niin perustetaan työryhmä.
Yksi syy näiden työryhmien perustamiseen on myös antaa ihmisille kuva, että he saavat olla mukana päättämässä. Tämä siksi, ettei vain tulisi semmoista kuvaa, että pieni piiri tekee päätökset – niin kuin todellisuudessa tapahtuu.( Harkimo, IL, 15.9.2017)
Perheiden oikeusturva ja talous kuntoon
1) Verorahoitteisen toiminnan on palveltava ensisijaisesti kansalaisia; ei yrityksiä tai järjestöiksi naamioituvia piiloyrityksiä. Hallituksen lakimuutoksilla terästettävä LAPE- kärkihanke onkin hyvistä tavoitteistaan huolimatta samaa vanhaa THL:n, EK:n ja lastensuojelujärjestöjen epäpyhän kolminaisuuden liiketoiminnan vahvistamista. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. konkreettisesta avusta kieltäytyvä perhetyö, psykoanalyysi ja varpu joutavat menetelmien hautasmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä. Lastensuojelu on otettava pois monikansallisilta yrityksiltä.
2) Pelastetaan ihmiset, ei instituutioita. Sosiaalityön tehtävä ei ole sijaishuollon yritysten voittojen turvaaminen tai virkailijoiden edunvalvonta. Lastensuojelun tehtävä ei ole lastensuojelun julkisuuskuvan pelastaminen. Sosiaalinen raportointi on osa sosiaalityön ammattietiikkaa- ei asiakkaiden rankaisu sosiaalisesta raportoinnista. Huonon hallinnon ei tarvitse olla normi ja Lokakuun Liike kutsuukin kaikki kansalaiset norminpulkutalkoisiin. Ylimielinen, kentän arjesta vieraantunut ja perheiden perustuslaillisia oikeuksia ja selviytymistä työkseen rapauttava asiantuntija-aines pitää lapioida pois julkishallinnosta ennenkuin se tuhoaa hyvinvointivaltion perustan.
3) Mitä isompi palkka ja valta, sitä enemmän tulee olla myös vastuuta. Vastuutuksen ei pidä enää rajoittua vain niihin, joilla ei ole resursseja. Myös bisnesten johtajat ja omistajat pantakoon vastuuseen bisnestensä kuluista ja väärinkäytöksistä. Kaltoinkohdelluille asiakkaille kuuluu automaattinen hyvitys ilman monimutkaisia oikeusprosesseja.
4) Hallintoalamaisille tulee taata kunnon oikeusturva tai vapaa aseenkanto-oikeus. Kun rahavalta muuttuu sietämättömäksi eikä oikeussuojakeinoja ole, hallintoalamaisilla tulee olla oikeus puolustaa itseään ja kapinoida tarpeen tullen voimakeinoja käyttämällä.
Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät.
Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole ”heikompaa ainesta” ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin ”heikompi aines.”
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös lastensuojelu perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, Nallekorteilla pelaamisella, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.
Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-historia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemuksia-perhetyosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas