Lastensuojelulaki velvoittaa kunnan sosiaalitoimea ryhtymään avohuollon tukitoimiin viipymättä jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään (LsL 34§)
”Lastensuojelun avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat."
Aito avohuollon tukitoimi on AVOHUOLLOLLINEN toimi, joka on
- aidosti vapaaehtoinen
- jonka vastaanottaminen on asiakkaan oman harkinnan ja valinnan tulosta
- jonka antamiseen tai vastaanottamiseen ei liity kiristystä, painostusta, uhkailua tai vaaraa laitoshuoltoon joutumisesta
- jonka saamista ei käytetä todisteena laitoshuollon tarpeesta tukitoimen antohetkellä tai myöhemmin
Aidosti asiakasta huoltava tukitoimi on:
- asiakkaan oman aloitteen ja haluamisen tulos
- asiakkaan pyytämä, haluama ja tarvitsema tuki, jonka asiakas tunnistaa ja tunnustaa tueksi
- toimi, jolla on asiakkaan raportoimia ja havaittavissa olevia asiakkaan haluamia ja toivomia positiivisia , tukevia ja voimaannuttavia vaikutuksia asiakkaan ja tämän läheisten elämään
- toimi, joka tukee asiakasta itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään ilman riippuvuutta tuenantajasta
- toimi, joka ei aiheuta asiakkaan leimaamista, osallisuuden, luottamuksen, itsemäärämisoikeuden ja voimien heikkenemistä tai asiakkaan tilanteen kurjistumista
Tällaista tukea lastensuojelussa ei ole yleensä tarjolla. Sen sijaan lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä lapsia ja vanhempia traumatisoivista sijoituksista ja huostaanotoista käytetään nimitystä tuki. Osa sosiaalityöntekijöistä myöntää itsekin, että lastensuojelun ainoa pitkäaikainen tuen muoto on huostaanotto kuten tässä Tiina- äidin tapauksessa: Perhesurmahysteria: Sosiaalityöntekijä epäili Tiina-äitiä perhesurmaajaksi
Ennaltaehkäisyyn ei ole aikaa
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton taannoin tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi. Mikään tutkimustieto ei tue usein esitettyä parannusehdotusta, jonka mukaan lastensuojelun kriisi ratkeaisi palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä. Päinvastoin. Tutkimusnäyttöä on vain siitä, että sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää- ei vähennä- asiakkaiden tuentarpeita ( Hanna Heinonen 26.9. 2012, LSKL). Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että asiakkaat eivät tule kuulluiksi eivätkä autetuiksi.
Jotta lastensuojelun tuki olisi toimivaa, sen pitäisi olla asiakaslähtöistä, tarpeenmukaista ja oikea-aikaista. Asiakaslähtöisyys ja tarpeenmukaisuus eivät valitettavasti toteudu edes avohuollon tukitoimia suunniteltaessa. Käytäntönä on, että sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkaan ongelman ja tukimuodot- usein asiakasta kuulematta.
Tällainen vallankäyttö tuottaa vain lisäongelmia; asiakasta arvioidaan, kontrolloidaan ja uhkaillaan auttamisen sijaan.
Huostaanoton ehkäisyä vai edistämistä?
Avohuollon tukitoimiksi kutsuttujen arviointien ja asiantuntijaistuntojen päämäärä on usein vian löytäminen perheestä ja lopputulos huostaanotto.
Lastensuojelun tärkeimmäksi avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on yleensä kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan asenteellisia havaintojaan, joita harvoin näytetään asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Perheet eivät miellä kontrolloivaa perhetyötä tuen vaan alentavan kyttäämisen ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää oikeusturvariskinä.
Lastensuojelun asiakkaita sijoitetaan avohuollon tukitoimina myös vanhemmuudenarviointeihin tai perhekuntoutuksiin, joita järjestävät sijaishuollon toimijat ja niihin sidoksissa olevat tahot.
”Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun voittoa tavoitteleva lastensuojelulaitos tai voittoa jakamaton lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.
Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla..
Professori J P Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.
Tukea vain sijaisperheille
Lapset ja vanhemmat eivät siis tunnu saavan tarvitsemaansa apua missään lastensuojeluprosessin vaiheessa; ei ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Heinonen sanoo.
Sijaisperheille sen sijaan on suunnitteilla erilaisia tukia 17 000 000 euron edestä.
Kirjailija Maria Syvälän mukaan ”sijaisvanhemmille on kehitetty runsaasti tukipalveluita RAY:n tuella ja Pelastakaa Lapset ry:n toimesta. Sellainen on mm. PePPi-hanke, jossa etsitään vapaaehtoisia aikuisia jakamaan sijaisperheen arkea: leipomaan yhdessä perheen kanssa, kuljettamaan sijaislapsia harrastuksiin kuljettamista, tarjoamaan lepohetken sijaisvanhemmalle tai antamaan sijaislapsille läksyjenlukuapua. Kyseessä ovat ne samat apukädet, joita perheet kaipasivat ennen huostaanottoa – ja joiden sijaan tarjottiinkin huostaanottoa.
Vaikka sijaisvanhempien tukeminen onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on marssijärjestys nyt väärä. "Yleistä oikeustajua” ei vakuuta se, että hyvätuloisille sijoittajille (virkamiehille) ja sijaisvanhemmille (jotka saavat yhdestä sijaislapsesta noin 30 000 euroa vuodessa + verottomat edut) tarjotaan vertaistukea, työnohjausta ja Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua, mutta huostaanoton (=trauman) kohteeksi joutuneelle ei ole palveluita.”
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
”Lastensuojelun avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat."
Aito avohuollon tukitoimi on AVOHUOLLOLLINEN toimi, joka on
- aidosti vapaaehtoinen
- jonka vastaanottaminen on asiakkaan oman harkinnan ja valinnan tulosta
- jonka antamiseen tai vastaanottamiseen ei liity kiristystä, painostusta, uhkailua tai vaaraa laitoshuoltoon joutumisesta
- jonka saamista ei käytetä todisteena laitoshuollon tarpeesta tukitoimen antohetkellä tai myöhemmin
Aidosti asiakasta huoltava tukitoimi on:
- asiakkaan oman aloitteen ja haluamisen tulos
- asiakkaan pyytämä, haluama ja tarvitsema tuki, jonka asiakas tunnistaa ja tunnustaa tueksi
- toimi, jolla on asiakkaan raportoimia ja havaittavissa olevia asiakkaan haluamia ja toivomia positiivisia , tukevia ja voimaannuttavia vaikutuksia asiakkaan ja tämän läheisten elämään
- toimi, joka tukee asiakasta itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään ilman riippuvuutta tuenantajasta
- toimi, joka ei aiheuta asiakkaan leimaamista, osallisuuden, luottamuksen, itsemäärämisoikeuden ja voimien heikkenemistä tai asiakkaan tilanteen kurjistumista
Tällaista tukea lastensuojelussa ei ole yleensä tarjolla. Sen sijaan lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä lapsia ja vanhempia traumatisoivista sijoituksista ja huostaanotoista käytetään nimitystä tuki. Osa sosiaalityöntekijöistä myöntää itsekin, että lastensuojelun ainoa pitkäaikainen tuen muoto on huostaanotto kuten tässä Tiina- äidin tapauksessa: Perhesurmahysteria: Sosiaalityöntekijä epäili Tiina-äitiä perhesurmaajaksi
Ennaltaehkäisyyn ei ole aikaa
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton taannoin tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi. Mikään tutkimustieto ei tue usein esitettyä parannusehdotusta, jonka mukaan lastensuojelun kriisi ratkeaisi palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä. Päinvastoin. Tutkimusnäyttöä on vain siitä, että sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää- ei vähennä- asiakkaiden tuentarpeita ( Hanna Heinonen 26.9. 2012, LSKL). Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että asiakkaat eivät tule kuulluiksi eivätkä autetuiksi.
Jotta lastensuojelun tuki olisi toimivaa, sen pitäisi olla asiakaslähtöistä, tarpeenmukaista ja oikea-aikaista. Asiakaslähtöisyys ja tarpeenmukaisuus eivät valitettavasti toteudu edes avohuollon tukitoimia suunniteltaessa. Käytäntönä on, että sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkaan ongelman ja tukimuodot- usein asiakasta kuulematta.
Tällainen vallankäyttö tuottaa vain lisäongelmia; asiakasta arvioidaan, kontrolloidaan ja uhkaillaan auttamisen sijaan.
Huostaanoton ehkäisyä vai edistämistä?
Avohuollon tukitoimiksi kutsuttujen arviointien ja asiantuntijaistuntojen päämäärä on usein vian löytäminen perheestä ja lopputulos huostaanotto.
Lastensuojelun tärkeimmäksi avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on yleensä kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan asenteellisia havaintojaan, joita harvoin näytetään asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Perheet eivät miellä kontrolloivaa perhetyötä tuen vaan alentavan kyttäämisen ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää oikeusturvariskinä.
Lastensuojelun asiakkaita sijoitetaan avohuollon tukitoimina myös vanhemmuudenarviointeihin tai perhekuntoutuksiin, joita järjestävät sijaishuollon toimijat ja niihin sidoksissa olevat tahot.
”Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun voittoa tavoitteleva lastensuojelulaitos tai voittoa jakamaton lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.
Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla..
Professori J P Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.
Tukea vain sijaisperheille
Lapset ja vanhemmat eivät siis tunnu saavan tarvitsemaansa apua missään lastensuojeluprosessin vaiheessa; ei ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse.
– Se, että kukaan ei ota koppia vanhempien kanssa työskentelemisestä, näyttäisi olevan lastensuojelussamme liian usein toistuva ilmiö, Heinonen sanoo.
Sijaisperheille sen sijaan on suunnitteilla erilaisia tukia 17 000 000 euron edestä.
Kirjailija Maria Syvälän mukaan ”sijaisvanhemmille on kehitetty runsaasti tukipalveluita RAY:n tuella ja Pelastakaa Lapset ry:n toimesta. Sellainen on mm. PePPi-hanke, jossa etsitään vapaaehtoisia aikuisia jakamaan sijaisperheen arkea: leipomaan yhdessä perheen kanssa, kuljettamaan sijaislapsia harrastuksiin kuljettamista, tarjoamaan lepohetken sijaisvanhemmalle tai antamaan sijaislapsille läksyjenlukuapua. Kyseessä ovat ne samat apukädet, joita perheet kaipasivat ennen huostaanottoa – ja joiden sijaan tarjottiinkin huostaanottoa.
Vaikka sijaisvanhempien tukeminen onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on marssijärjestys nyt väärä. "Yleistä oikeustajua” ei vakuuta se, että hyvätuloisille sijoittajille (virkamiehille) ja sijaisvanhemmille (jotka saavat yhdestä sijaislapsesta noin 30 000 euroa vuodessa + verottomat edut) tarjotaan vertaistukea, työnohjausta ja Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua, mutta huostaanoton (=trauman) kohteeksi joutuneelle ei ole palveluita.”
☞ 10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
Kukaan ei tarkasta saiko perhe tukea ennen huostaanottoa
Hallintovirkamiesten oma hallinto- oikeus, jossa ei noudateta fair trial- oikeudenkäynnin periaatteita ei välitä siitä, onko aitoja tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia annettu ennen huostaanottoa vaikka lastensuojelulaki niitä vaatii.
Hallinto- oikeusprosessin keskiössä ei ole lapsen tosiasiallisen tilanteen selvittäminen vaan sosiaalityöntekijän huostahakemus, jonka väitteille ei tarvitse esittää näyttöä.
Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu, asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa tai turha huumeseulaus.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen..Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta."
Laiton kolmen kuukauden käytäntö edelleen rutiinia
Lastensuojelulaki mahdollistaisi huostaanottojen ehkäisemiseksi laajamittaiset avohuollon tukitoimet, jos sosiaalityöntekijät sellaisia haluaisivat keksiä tai käyttää. Sosiaalitoimi voisi palkata parilla tonnilla perheeseen kodinhoitajan sen sijaan, että tuhlaa kymmeniä tuhansia häiriö-orientoituneisiin asiantuntijatutkimuksiin ja -lausuntoihin, jotka puolestaan tuottavat satoja tuhansia maksavan huostaanoton.
Lain mukaan perusteita huostaanottoon ei ole, jos lastensuojelun avohuollon tukitoimilla pystytään huolehtimaan lapsen ja perheen tuentarpeesta. Avohuollon tukea voi ja pitää lain mukaan saada niin kauan ja niin intensiivisesti kuin sitä tarvitaan – vaikka lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Jostakin syystä suomalaiseen lastensuojeluun on kuitenkin pesiytynyt käytäntö, että tukea voi saada vain määrätyn ajanjakson ja sen jälkeen pitäisi pärjätä ilman.
Lastensuojelun laatua kuvaa hyvin lainvastainen mutta silti yleinen käytäntö rajoittaa avohuollon tukien kesto kolmeen kuukauteen. Tänäkään aikana annettu ”tuki” ei usein ole aitoa perheen tarpeenmukaista tukea vaan viranomaislähtöistä huostaanoton pohjustamista. Uupuneelle äidille voidaan nokoset mahdollistavan kotiavun sijaan tarjota kodin siisteyspuutteita kirjaamaan tuleva perhetyöntekijä.
Lastensuojelun avohuoltoon toisi ryhtiä valvonnan ja tilastoinnin lisäksi kontrollin ja tuen ja yritys- ja järjestötoiminnan selkeä erottaminen. Avohuollon tukitoimina tehdyt sijoitukset ja niiden vaikutukset perheille tulisi tutkia. Nykyisin kukaan ei tiedä paljonko avohuollon tukitoimiksi kutsuttu toiminta maksaa, kuka sitä tuottaa tai mikä on sen motiivi, laatu tai laillisuus.
Muita Lokakuun liikkeen aiheeseen liittyviä julkaisuja:
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
Lokakuun liikkeen kyselyt ja ilmoituspohjat:
☞ Lastensuojelun asiakaskysely
☞ Oikeusturvakysely
☞ Tee ilmoitus viranomaisesta
☞ Ammattilainen - ilmoita laiton käytäntö
Hallintovirkamiesten oma hallinto- oikeus, jossa ei noudateta fair trial- oikeudenkäynnin periaatteita ei välitä siitä, onko aitoja tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia annettu ennen huostaanottoa vaikka lastensuojelulaki niitä vaatii.
Hallinto- oikeusprosessin keskiössä ei ole lapsen tosiasiallisen tilanteen selvittäminen vaan sosiaalityöntekijän huostahakemus, jonka väitteille ei tarvitse esittää näyttöä.
Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu, asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa tai turha huumeseulaus.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen..Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta."
Laiton kolmen kuukauden käytäntö edelleen rutiinia
Lastensuojelulaki mahdollistaisi huostaanottojen ehkäisemiseksi laajamittaiset avohuollon tukitoimet, jos sosiaalityöntekijät sellaisia haluaisivat keksiä tai käyttää. Sosiaalitoimi voisi palkata parilla tonnilla perheeseen kodinhoitajan sen sijaan, että tuhlaa kymmeniä tuhansia häiriö-orientoituneisiin asiantuntijatutkimuksiin ja -lausuntoihin, jotka puolestaan tuottavat satoja tuhansia maksavan huostaanoton.
Lain mukaan perusteita huostaanottoon ei ole, jos lastensuojelun avohuollon tukitoimilla pystytään huolehtimaan lapsen ja perheen tuentarpeesta. Avohuollon tukea voi ja pitää lain mukaan saada niin kauan ja niin intensiivisesti kuin sitä tarvitaan – vaikka lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Jostakin syystä suomalaiseen lastensuojeluun on kuitenkin pesiytynyt käytäntö, että tukea voi saada vain määrätyn ajanjakson ja sen jälkeen pitäisi pärjätä ilman.
Lastensuojelun laatua kuvaa hyvin lainvastainen mutta silti yleinen käytäntö rajoittaa avohuollon tukien kesto kolmeen kuukauteen. Tänäkään aikana annettu ”tuki” ei usein ole aitoa perheen tarpeenmukaista tukea vaan viranomaislähtöistä huostaanoton pohjustamista. Uupuneelle äidille voidaan nokoset mahdollistavan kotiavun sijaan tarjota kodin siisteyspuutteita kirjaamaan tuleva perhetyöntekijä.
Lastensuojelun avohuoltoon toisi ryhtiä valvonnan ja tilastoinnin lisäksi kontrollin ja tuen ja yritys- ja järjestötoiminnan selkeä erottaminen. Avohuollon tukitoimina tehdyt sijoitukset ja niiden vaikutukset perheille tulisi tutkia. Nykyisin kukaan ei tiedä paljonko avohuollon tukitoimiksi kutsuttu toiminta maksaa, kuka sitä tuottaa tai mikä on sen motiivi, laatu tai laillisuus.
Muita Lokakuun liikkeen aiheeseen liittyviä julkaisuja:
☞ Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ Lokakuun liikkeen RINKI valvoo
☞ Lokakuun liike perustanut RINGIN lasten suojelemiseksi
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ Lokakuun Manifesti
☞ October Movement
☞ October Manifesto
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Ikonen: Kansanvalistusta lastensuojelun asiakkaalle
☞ K сведению клиентов службы защиты прав ребенка
☞ An advisory for child welfare clients
☞ Bergström: Pieni opas eri tilanteisiin lastensuojelun kanssa
☞ Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle
Lokakuun liikkeen kyselyt ja ilmoituspohjat:
☞ Lastensuojelun asiakaskysely
☞ Oikeusturvakysely
☞ Tee ilmoitus viranomaisesta
☞ Ammattilainen - ilmoita laiton käytäntö
RSS Feed
