Kaksi poikaa, 15 vuotias Ossi ja 14 vuotias Eemeli (nimet muutettu) ovat hakeneet kirkkoturvaa vanhempiensa suostumuksella.
Ossi, joka on luonteeltaan hiljainen poika, haki alunperin itse apua Oulun yliopistollisesta sairaalasta häntä vaivaavaan asiaan, joka aiheutti mm unettomuutta ja ahdistusta. Perhe oli aikaisemmin saanut apua lastensuojelusta Puolangalla ja se oli toiminut hyvin. Lastensuojeluasiakkuus avattiin myös Oulussa. Varsinaiseen ongelmaan sosiaalitoimi ei puuttunut vaan väitti Ossin tarvitsevan erityistä tukea päihdekäyttöönsä. Ossi oli kokeillut olutta tuona ajankohtana kerran.
Eemelin ongelmana oli alunperin koulunkäynti, joka alkoi takkuilla seitsemännellä luokalla. Eemelin perhe oli ollut pitkään Oulun lastensuojelun piinaama. Eemelin sisaruksia oli sijoitettu kodin ulkopuolelle. Myös Eemelin perhe haki aikanaan apua oma-aloitteisesti sitä kuitenkaan saamatta. Sosiaalitoimen jatkuva painostus ja huostanuhka loivat Eemelille ahdistuksen, jonka oireita olivat kouluvaikeudet ja yksi alkoholikokeilu. Vanhemmat työstivät asiaa koulun ja kodin yhteistyönä, mutta tämä ei sosiaalitoimelle riittänyt. Eemelin kaveriporukka oli vääränlaista, joten sosiaalitoimi päätti kiiresijoittaa Eemelin suostumatta hankkimaan pojalle apua lasten ja nuorten psykiatriselta työryhmältä, vaikka vanhemmat sitä pyysivät.
Oulun sosiaalitoimi sijoitti molemmat pojat tarjoamatta perheiden toivomaa, oikein kohdennettua apua. Pitkälliset neuvottelut eivät tuottaneet tulosta: Ossi, joka toivoi pääsevänsä Lukkarinojan perhekotiin, josta hän oli aikaisemmin Puolangalla asuessaan saanut apua, sijoitettiin Limingan koulukotiin, jossa hänen olonsa ja ongelmansa pahenivat lääkkeiden pakkosyötön, eristämisen ja riisuttamisen vuoksi. Eemelin kiireellistä sijoitusta, jota vanhemmat alunperinkin vastustivat, jatkettiin ilman riittäviä perusteita. Jopa laitoksen ohjaaja ihmetteli jatkopäätöstä. Eemelin kasvuolosuhteissa ei ollut ongelmia ja poikaa olisi auttanut lasten ja nuorten psykiatrinen työryhmä sekä kodin ja koulun välinen, jo olemassa oleva yhteistyö.
Viimeisenä keinonaan pojat hakeutuivat kirkkoturvan piiriin. Árpád Kovácsille, Oululaiselle kansainvälisen työn pastorille, kerta ei ole ensimmäinen. Lokakuun liike uutisoi aikaisemmin ennakkotapauksesta, jossa Oululainen Henriikka Kurhela haki kirkkoturvaa:
Pastorin mukaan ensimmäisiin yhteydenottopyyntöihin sosiaalitoimessa ei reagoitu muutoin, kuin ilmoittamalla, että pojat tulee palauttaa sosiaalitoimen huostaan. Kahden viikon kuluttua sosiaalitoimesta oltiin kuitenkin yhteydessä Árpád Kovácsiin. Poikien vointia kysyttiin ja luvattiin myös järjestää neuvottelu sosiaalitoimen ja vanhempien sekä pastorin läsnäollessa. Samana iltana kuitenkin ilmeni, että vain Eemelin perhe oli tervetullut neuvottelun Árpád Kovácsin kanssa. Ossin äidille sanottiin, että hänen on suostuttava vaitiolovelvoitteeseen, eikä kirkon edustajalla ole asiaa neuvotteluun, ainoastaan asianajaja saa olla mukana. Tällainen neuvottelukumppaneiden valikointi rikkoo perusoikeuksia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osalta. Miksi vain toiselle perheistä tarjotaan neuvottelumahdollisuutta?
Katsaus lakiin:
Lastensuojelulain 5§ velvoittaa kuuntelemaan lasta. Lapsen toiveisiin ja mielipiteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota päätettäessä lasta koskevista asioista. Ossin kohdalla näin ei toimittu: Ossi oli vapaaehtoisesti menossa perhekotiin, mutta Oulun sosiaalitoimi eväsi paikan Lukkarinojalta todeten sijoittavansa "vain Oulun omiin laitoksiin". Sijoituksen jatkumiselle Limingan koulukodissa ei siten löydy järkevää perustetta.
Lastensuojelulain 21§ : 12 vuotta täyttäneellä on oikeus käyttää puhevaltaa huoltajansa tai muun laillisen edustajansa ohella. Vanhemmat ovat antaneet avoimen valtakirjan pastori Árpád Kovácsille, jolla on valtuudet hoitaa poikien lastensuojeluasioita. Hyvän hallinnon periaatteen mukaan viranomaisen on vastattava tiedusteluihin. Hallintolain mukaan kansalaisella on oikeus käyttää avustajaa. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus hyvään kohteluun. Oulun sosiaalitoimen kieltäytyessä neuvotteluista perheiden avustajan kanssa, tilanne näyttäytyy paitsi lainvastaisena myös omalaatuisena asioiden hoitamisena.
Lastensuojelulain 39§ velvoittaa lopettamaan kiireellisen sijoituksen välittömästi perusteiden lakattua olemasta. Näin ei Oulussa Eemelin kohdalla tehty. Sijoitusta voidaan jatkaa 30 päivän kuluessa, mikäli hallinto-oikeudelle tehdään huostaanottohakemus. Eemelin äiti kertoo saaneensa tietää, että kyseinen hakemus on laitettu vireille vasta nyt, mutta Eemelin vanhemmille ilmoitettiin jo 10 päivän kuluttua ensimmäisen sijoituksen alkamisesta, että Eemeli tullaan joka tapauksessa huostaanottamaan. Muuta perustetta vanhemmille ei tuolloin annettu, kuin huostaanottoaikomus. Alkuperäiset kiireellisen sijoituksen perusteet olivat poistuneet jo tuolloin.
Säädöksiä, jotka koskevat hoidon tarvetta, kohtelua, kasvuoloja, sijaishuoltopaikan valintaa, sekä yhteistyötä perheiden kanssa on rikottu. Oulun sosiaalitoimi ei vastannut Ossin hoidon tarpeeseen vaan sijoitti pojan päihdekäyttäjänä, joka hän ei ole. Kohtelu Limingan koulukodissa teki pojasta niin huonovointisen, että hän karkasi. Kummankin pojan kasvuolosuhteet perheissään ovat hyvät, perheet ovat itse hakeneet apua, eivät kuitenkaan tällaista apua, jossa lapset erotetaan perheistään mielivaltaisin syin. Sijaishuoltopaikan valinnassa ei ole huomioitu avun tarpeen ja sijaishuoltopaikan vastaavuutta toisiinsa, sillä Oulun sosiaalitoimi sijoittaa lapsia “vain sen omiin laitoksiin” huolimatta siitä, vastaako laitoksen tarjoama palvelu palvelun tarvetta. Yhteistyö on ollut sosiaalitoimen yksipuolista päätöksentekoa.
Nyt sosiaalitoimi on tullut vastaan neuvottelumahdollisuuden osalta, mutta vaikka laki velvoittaakin viranomaista kohtelemaan asiakkaitaan samalla tavalla samankaltaisissa asioissa, valikoi Oulun sosiaalitoimi itse, kenen kanssa se neuvottelee ja kenen ei. Asiassa on myös erikoinen, absurdi yksityiskohta: Ossin äidille sosiaalityöntekijä on todennut, että “sinun kanssasi sentään pystyy neuvottelemaan!” Syntyy siis mielikuva, että Eemelin perheen kanssa neuvottelut ovat hankalia? Tästä huolimatta juuri Ossin äidiltä kielletään sama neuvottelumahdollisuus, joka annetaan Eemelin perheelle?
Kirkkoturva tarkoittaa interventiota, jossa vedotaan viranomaisiin. Kirkkoturvan tarkoituksena on saada turvaa hakeneen henkilön saama päätös uudelleenkäsiteltäväksi, kertoo Árpád Kovács. Toisin sanoen tarkoitus on saada oikeutta, joka meille jokaiselle kuuluu, yhdenvertaisena. Perustuslain 6§ mainitsee erikseen nimenomaan lapset: "lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilönä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti".
Julkisen hallinnon pääperiaate ja velvollisuus on noudattaa tarkoin lakia. Jos se ei sitä tee, on kysymys mielivallasta, jossa yhdenvertaisuus katoaa. Kirkko on läpi historiansa tarjonnut turvaa eri tavoin vainotuille ja nyt se tarjoaa sitä jälleen. Oulussa. Suomessa. Lapsille.
Tietoja poikien asiassa antaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori Árpád Kovács:
[email protected]
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
Ossi, joka on luonteeltaan hiljainen poika, haki alunperin itse apua Oulun yliopistollisesta sairaalasta häntä vaivaavaan asiaan, joka aiheutti mm unettomuutta ja ahdistusta. Perhe oli aikaisemmin saanut apua lastensuojelusta Puolangalla ja se oli toiminut hyvin. Lastensuojeluasiakkuus avattiin myös Oulussa. Varsinaiseen ongelmaan sosiaalitoimi ei puuttunut vaan väitti Ossin tarvitsevan erityistä tukea päihdekäyttöönsä. Ossi oli kokeillut olutta tuona ajankohtana kerran.
Eemelin ongelmana oli alunperin koulunkäynti, joka alkoi takkuilla seitsemännellä luokalla. Eemelin perhe oli ollut pitkään Oulun lastensuojelun piinaama. Eemelin sisaruksia oli sijoitettu kodin ulkopuolelle. Myös Eemelin perhe haki aikanaan apua oma-aloitteisesti sitä kuitenkaan saamatta. Sosiaalitoimen jatkuva painostus ja huostanuhka loivat Eemelille ahdistuksen, jonka oireita olivat kouluvaikeudet ja yksi alkoholikokeilu. Vanhemmat työstivät asiaa koulun ja kodin yhteistyönä, mutta tämä ei sosiaalitoimelle riittänyt. Eemelin kaveriporukka oli vääränlaista, joten sosiaalitoimi päätti kiiresijoittaa Eemelin suostumatta hankkimaan pojalle apua lasten ja nuorten psykiatriselta työryhmältä, vaikka vanhemmat sitä pyysivät.
Oulun sosiaalitoimi sijoitti molemmat pojat tarjoamatta perheiden toivomaa, oikein kohdennettua apua. Pitkälliset neuvottelut eivät tuottaneet tulosta: Ossi, joka toivoi pääsevänsä Lukkarinojan perhekotiin, josta hän oli aikaisemmin Puolangalla asuessaan saanut apua, sijoitettiin Limingan koulukotiin, jossa hänen olonsa ja ongelmansa pahenivat lääkkeiden pakkosyötön, eristämisen ja riisuttamisen vuoksi. Eemelin kiireellistä sijoitusta, jota vanhemmat alunperinkin vastustivat, jatkettiin ilman riittäviä perusteita. Jopa laitoksen ohjaaja ihmetteli jatkopäätöstä. Eemelin kasvuolosuhteissa ei ollut ongelmia ja poikaa olisi auttanut lasten ja nuorten psykiatrinen työryhmä sekä kodin ja koulun välinen, jo olemassa oleva yhteistyö.
Viimeisenä keinonaan pojat hakeutuivat kirkkoturvan piiriin. Árpád Kovácsille, Oululaiselle kansainvälisen työn pastorille, kerta ei ole ensimmäinen. Lokakuun liike uutisoi aikaisemmin ennakkotapauksesta, jossa Oululainen Henriikka Kurhela haki kirkkoturvaa:
Pastorin mukaan ensimmäisiin yhteydenottopyyntöihin sosiaalitoimessa ei reagoitu muutoin, kuin ilmoittamalla, että pojat tulee palauttaa sosiaalitoimen huostaan. Kahden viikon kuluttua sosiaalitoimesta oltiin kuitenkin yhteydessä Árpád Kovácsiin. Poikien vointia kysyttiin ja luvattiin myös järjestää neuvottelu sosiaalitoimen ja vanhempien sekä pastorin läsnäollessa. Samana iltana kuitenkin ilmeni, että vain Eemelin perhe oli tervetullut neuvottelun Árpád Kovácsin kanssa. Ossin äidille sanottiin, että hänen on suostuttava vaitiolovelvoitteeseen, eikä kirkon edustajalla ole asiaa neuvotteluun, ainoastaan asianajaja saa olla mukana. Tällainen neuvottelukumppaneiden valikointi rikkoo perusoikeuksia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osalta. Miksi vain toiselle perheistä tarjotaan neuvottelumahdollisuutta?
Katsaus lakiin:
Lastensuojelulain 5§ velvoittaa kuuntelemaan lasta. Lapsen toiveisiin ja mielipiteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota päätettäessä lasta koskevista asioista. Ossin kohdalla näin ei toimittu: Ossi oli vapaaehtoisesti menossa perhekotiin, mutta Oulun sosiaalitoimi eväsi paikan Lukkarinojalta todeten sijoittavansa "vain Oulun omiin laitoksiin". Sijoituksen jatkumiselle Limingan koulukodissa ei siten löydy järkevää perustetta.
Lastensuojelulain 21§ : 12 vuotta täyttäneellä on oikeus käyttää puhevaltaa huoltajansa tai muun laillisen edustajansa ohella. Vanhemmat ovat antaneet avoimen valtakirjan pastori Árpád Kovácsille, jolla on valtuudet hoitaa poikien lastensuojeluasioita. Hyvän hallinnon periaatteen mukaan viranomaisen on vastattava tiedusteluihin. Hallintolain mukaan kansalaisella on oikeus käyttää avustajaa. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus hyvään kohteluun. Oulun sosiaalitoimen kieltäytyessä neuvotteluista perheiden avustajan kanssa, tilanne näyttäytyy paitsi lainvastaisena myös omalaatuisena asioiden hoitamisena.
Lastensuojelulain 39§ velvoittaa lopettamaan kiireellisen sijoituksen välittömästi perusteiden lakattua olemasta. Näin ei Oulussa Eemelin kohdalla tehty. Sijoitusta voidaan jatkaa 30 päivän kuluessa, mikäli hallinto-oikeudelle tehdään huostaanottohakemus. Eemelin äiti kertoo saaneensa tietää, että kyseinen hakemus on laitettu vireille vasta nyt, mutta Eemelin vanhemmille ilmoitettiin jo 10 päivän kuluttua ensimmäisen sijoituksen alkamisesta, että Eemeli tullaan joka tapauksessa huostaanottamaan. Muuta perustetta vanhemmille ei tuolloin annettu, kuin huostaanottoaikomus. Alkuperäiset kiireellisen sijoituksen perusteet olivat poistuneet jo tuolloin.
Säädöksiä, jotka koskevat hoidon tarvetta, kohtelua, kasvuoloja, sijaishuoltopaikan valintaa, sekä yhteistyötä perheiden kanssa on rikottu. Oulun sosiaalitoimi ei vastannut Ossin hoidon tarpeeseen vaan sijoitti pojan päihdekäyttäjänä, joka hän ei ole. Kohtelu Limingan koulukodissa teki pojasta niin huonovointisen, että hän karkasi. Kummankin pojan kasvuolosuhteet perheissään ovat hyvät, perheet ovat itse hakeneet apua, eivät kuitenkaan tällaista apua, jossa lapset erotetaan perheistään mielivaltaisin syin. Sijaishuoltopaikan valinnassa ei ole huomioitu avun tarpeen ja sijaishuoltopaikan vastaavuutta toisiinsa, sillä Oulun sosiaalitoimi sijoittaa lapsia “vain sen omiin laitoksiin” huolimatta siitä, vastaako laitoksen tarjoama palvelu palvelun tarvetta. Yhteistyö on ollut sosiaalitoimen yksipuolista päätöksentekoa.
Nyt sosiaalitoimi on tullut vastaan neuvottelumahdollisuuden osalta, mutta vaikka laki velvoittaakin viranomaista kohtelemaan asiakkaitaan samalla tavalla samankaltaisissa asioissa, valikoi Oulun sosiaalitoimi itse, kenen kanssa se neuvottelee ja kenen ei. Asiassa on myös erikoinen, absurdi yksityiskohta: Ossin äidille sosiaalityöntekijä on todennut, että “sinun kanssasi sentään pystyy neuvottelemaan!” Syntyy siis mielikuva, että Eemelin perheen kanssa neuvottelut ovat hankalia? Tästä huolimatta juuri Ossin äidiltä kielletään sama neuvottelumahdollisuus, joka annetaan Eemelin perheelle?
Kirkkoturva tarkoittaa interventiota, jossa vedotaan viranomaisiin. Kirkkoturvan tarkoituksena on saada turvaa hakeneen henkilön saama päätös uudelleenkäsiteltäväksi, kertoo Árpád Kovács. Toisin sanoen tarkoitus on saada oikeutta, joka meille jokaiselle kuuluu, yhdenvertaisena. Perustuslain 6§ mainitsee erikseen nimenomaan lapset: "lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilönä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti".
Julkisen hallinnon pääperiaate ja velvollisuus on noudattaa tarkoin lakia. Jos se ei sitä tee, on kysymys mielivallasta, jossa yhdenvertaisuus katoaa. Kirkko on läpi historiansa tarjonnut turvaa eri tavoin vainotuille ja nyt se tarjoaa sitä jälleen. Oulussa. Suomessa. Lapsille.
Tietoja poikien asiassa antaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori Árpád Kovács:
[email protected]
Muita Lokakuun Liikkeen julkaisuja Ouluun liittyen:
Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
Oulu pyrkii maailmankartalle
Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
KADONNEET LAPSET - Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
RSS Feed
