Melkoinen soppa on tukitoimena tunnettu perhekuntoutus. Siitä liikkuu kaikenlaista sekavaa tietoa aina perhekuntoutuspaikkojen ylevistä mainoksista asiakkaiden karmeisiin kokemuksiin. Perhekuntoutukseen joutuminen, siellä oleminen, menettely ynnä muu on todellisuudessakin yhtä sekava asia. Tämän blogin tarkoitus on avata näkökulmia lain puitteissa. Mikäli ette luettuanne tule hullua hurskaammaksi, älkää välittäkö. Muutama rööki kului itseltänikin tätä kirjoittaessa.
Perhekuntoutus on avohuollon tukitoimi, käytännössä se toteutetaan avohuollon sijoituksena. Tästä eteenpäin käytän sanoja perhekuntoutus ja avohuollon sijoitus yhtäläisesti, vaikka avohuollon sijoitusta käytetään myös muihin tarkoituksiin kuin perhekuntoutukseen, kuten tuen tarpeen arvioimiseen esimerkiksi perhehoitona. Pitäydyn tässä blogissa kuitenkin lähinnä perhekuntoutusyksiköissä.
Ennen kuin laitan lusikkani perhekuntoutussoppaan, pari sanaa avohuollon sijoituksesta: Lapselle voidaan järjestää perhekuntoutusta yhdessä perheensä kanssa tai lapsi voidaan sijoittaa avohuollon sijoituksena myös yksin. Jos lapsi sijoitetaan yksin, on sijoituksen oltava lyhytaikainen ja siihen on ehdottomasti oltava huoltajien suostumus.
Suostumuksesta on paljon puhetta. Riittääkö toisen huoltajan suostumus vai onko suostumus saatava molemmilta huoltajilta? Helpotan asiaa käyttämällä ranskalaisia viivoja:
-Pääperiaate on, että sijoittamisella on molempien vanhempien suostumus.
-Mikäli lapsen vanhemmat ovat eronneet, riittää lähihuoltajan suostumus, mikäli sijoitus tapahtuu yhdessä vanhemman kanssa. Tällaisessa tapauksessa sijoituksen tulee olla myös lapsen edun mukainen, eli viranomaisen on punnittava sijoituksen tarpeellisuutta huolellisesti toisen (etä)vanhemman vastustaessa sijoitusta. Lapsen huoltajilla on laikisääteinen yhteistoimintavelvoite, josta voidaan lain nojalla poiketa. Poikkeamia on mahdollista tehdä lapsen edun toteutumiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita keskittymiskyvyttömyyttä koulumaailmassa vaan se tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa toinen vanhemmista on päätynyt turvakotiin ja siirtyy sen myötä perhekuntoutukseen. Lähivanhemman perheessä esiintyvä päihdekäyttö tai väkivalta ei ole lapsen etu, jolloin sosiaaliviranomaisen on helppo ohittaa vanhempien yhteistoimintavelvoite ja sijoittaa lapsi ja vanhempi avohuoltoon, vaikka etävanhempi sijoitusta vastustaisikin.
Päätös sijoittamisesta perhekuntoutukseen toisen vanhemman kanssa edellyttää etävanhemmankin kuulemista. Päätösvalta käytännössä on kuitenkin lähihuoltajalla, mikäli hän antaa suostumuksensa, sossu ei sijoittaessaan riko lakia. Etävanhempi ( edellyttäen, että hänellä siis on huoltajuus lapseen) on kuitenkin sisällytettävä prosessiin: hänelle tulee toimittaa lasta koskevat valituskelpoiset päätökset, asiakassuunnitelmat ja muut asiakirjat erikseen pyytämättä. Hänet tulee myös kutsua palavereihin.
-Jos lasta ollaan sijoittamassa yksin, tulee sijoitukseen olla molempien huoltajien suostumus. Yksin sijoittamiseen ei siis riitä vain lähihuoltajan suostumus. Yksin sijoittamiselle on oltava myös 12 vuotta täyttäneen lapsen oma suostumus.
-Suostumuksen on oltava kirjallinen tai suullinen. Suullinen suostumus on kirjattava lapsen/perheen asiakirjoihin.
Jatkan vielä lapsen sijoittamisesta yksin:
Lapsen mielipiteen kuulemiseen tulee kiinnittää huomiota. Vaikka laissa mainitaan, että 12 vuotiaalta on saatava suostumus, tai hänen huoltajaltaan on saatava suostumus, se ei tarkoita, että alle 12 vuotias lapsi voitaisiin jättää asiassa kuulematta. Lapsen mielipide tulee aina selvittää ikätasoisesti. Lapsella on oikeus läheisiinsä, joten etenkin yksin sijoittamiselle on oltava kunnolliset perusteet. Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi vanhemman lyhytaikainen sairaalahoito tai vanhemman lyhyt vankilakeikka. Kyllä, edes parin viikon sakkovankeus ei riitä huostaanoton perusteeksi vaan tällöin voidaan sijoittaa lapsi avohuollon toimenpiteenä ja palauttaa lapsi kotiin vanhemman palatessa tiilenpäitä lukemasta.
Lisäksi on muistettava usein kuultu "kiireselitys", eli sosiaalitoimen vetoaminen siihen, ettei tilanteessa ollut aikaa kuulla lasta ( tai esim.etävanhempaa). Avohuollon sijoitus perustuu vapaaehtoisuuteen, jolloin tilannekkaan ei periaatteessa voi olla niin kiireellinen, ettei kuulemista ehditä suorittaa ( tai yrittää suorittaa) vaikkapa puhelimitse. Mikäli lapsen tilanne on kiireellinen tai sellainen, ettei häntä voida palauttaa kotiin pitkään aikaan, esimerkiksi väkivallan tai päihteiden käytön vuoksi, tulee viranomaisen unohtaa avohuolto ja siirtyä pohtimaan, täyttyvätkö huostaanoton edellytykset. Muistettava on, että lapsen sijoittaminen yksin avohuollon toimenpiteenä ei saa olla pitkäaikaista eikä toistuvaa.
Mikäli tilanne on sellainen, että lapsi itse vaatii päästä avohuollon sijoitukseen, mutta vanhemmat tai toinen heistä sitä vastustaa, sijoittaminen ei ole mahdollista. Mikäli tilanne perheessä on erityisen tulehtunut, voi sosiaalitoimi harkita lapselle hankittavan edunvalvojan.
Sitten siihen rusinasoppaan:
Perhekuntoutusta järjestetään sanan mukaisesti perheen kuntouttamiseksi. Kysymykseen tulee esimerkiksi päihdekuntoutus tai mielenterveyskuntoutus. Perhekuntoutus on avohuollon sijoitus, siis avohuoltona toteutettu laitoshoito perhekuntoutusta antavassa yksikössä. Periaate perheenä sijoittamiseen juontaa lapsen oikeudesta saada pitää läheisensä, joten perheen aikuisen kuntouttamisen ajaksi on katsottu lapsen hyötyvän enemmän kuntoutettavan aikuisen kanssa elämisestä kuntoutuksen ajan, kuin siitä, että lapsi eläisi äidistään tai isästään erillään.
Jos nyt ajatellaan edellistä, kaikki lienevät samaa mieltä. Usein käy kuitenkin niin, että perhekuntoutuksen aikana perheen lapsista herää huoli kuntoutusyksikössä. Aikuisen kuntoutuessa ilmenee "huolta lapsen olosuhteista", ja perhekuntoutusta jatketaan. Jatkamisen arviointi on tehtävä vähintään kolmen kuukauden välein. Sijoituksen alkaessa on määriteltävä sijoituksen arvioitu kesto ja sijoituksen tavoitteet. Nämä on myös kirjattava perhettä koskeviin asiakirjoihin. Jatkamispäätöstä tehtäessä on tilanne arvioitava uudelleen, määriteltävä jatkon kesto ja sen tavoitteet, kirjattava jo tehdyt toimet ja saavutetut tavoitteet. Myös jatkolle on saatava edellä kerrotun tavoin suostumus.
Tähdennetään, että lastensuojelun keskeinen periaate on tukea lapsen vanhempia lapsesta huolehtimisessa ja lapsen kasvatuksessa. Tämä periaate tarkoittaa samaa asiaa kuin laissa lapsen huollosta: laillisilla huoltajilla on esisijainen vatuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Toisin sanoen perhekuntoutuksessa tapahtuva tilanteen päivitys, eli palaveri, jossa pohditaan edellytyksiä perheen jaksamiselle, kotiuttamiselle ynnä muulle, tulee tapahtua perheen jäsenten kanssa yhteisymmärryksessä ja erityisesti huoltaja- ja lapsivetoisesti. Ei siis siten, että sosiaalitoimi tai laitoksen ohjaajat sanelevat "ehtoja", joiden mukaan perheen tulee toimia. Tilanteet, joissa perheelle ilmoitetaan vaihtoehtona lapsen huostaanotto, ovat kyseenalaistettavia ja verrattavissa kiristykseen.
Kuka tahansa vannhempi suostuu "vapaaehtoisesti" menemään perhekuntoutukseen tai jatkamaan perhekuntoutusta, mikäli vaihtoehtona on lapsen pois ottaminen. Moinen ehdollistaminen ei palvele myöskään lain periaatetta, joka pyrkii nimenomaan perheiden tukemiseen tavoitteenaan säilyttää perhe kokonaisena tai välttää huostaanotto. Perhekuntoutus on usein viimeinen ja vahvin tukitoimi, jota käytetään nimenomaan huostaanoton ehkäisemiseksi. Todellisuudessa perhekuntoutus näyttää olevan viimeinen tukitoimi ennen huostaanottoa, ellei peräti huostaanoton esiaste. Perhekuntoutukseen päätymisessä on todennäköistä päätyä huostaanotetun lapsen vanhemmaksi. Ottaakseni aasinsillan kenttätyöhön totean haastatelleeni erästä perhekuntoutuksesta selvinnyttä perhettä, joka tiesi kertoa kyseisestä laitoksesta kotiutetun vain kaksi ehjää perhettä. Muiden perheiden perhekuntoutus päättyi huostanottoon, mikä on erittäin häyttävää. Heräsi kysymys, onko perhekuntoutus uusi tapa huostata lapsia hiljaa ja huomaamatta?
Kun siis seuraavan kerran perhekuntoutusyksikössä herää huoli lapsesta, vaikka alunperin on lähdetty kuntouttamaan perheen aikuisia, muistakaa vaatia asianmukaiset selvitykset lapsen olosuhteista, perustelut niille, oma asiakassuunnitelma lapselle itselleen, siihen kirjattavaksi tilanne, tavoitteet, tavoitteiden tarkoitus määräaikoineen ja toivottu lopputulos. Älkää missään nimessä tyytykö selitykseen, jossa puhutaan ympäripyöreästi vanhemmuuden vahvistamisesta tai lapsen psyykkisen kehityksen turvaamisesta. Minä olen nähnyt termejä, kuten "määrittämätön psykologinen reagointi" ja "rajattu käyttäytymisen häiriö". Tällaiset termit ovat puuta heinää, ne tulee ja täytyy tarkentaa ja perustella: millainen häiriö, miten se ilmenee, miten siihen tartutaan, miten se hoidetaan, mikä on tavoite, miten tavoitteeseen päästään ja missä arvioidussa ajassa. Ellei näihin kysymyksiin osata vastata, peruuttakaa koko perhekuntoutus hyödyttömänä diibadabana.
Takaisia asiaan:
Perhekuntoutusta voidaan käyttää laillisesti myös kiireellisnä avohuollon tukitoimena. Selvennyksenä kiireelliseen avohuollon tukitoimeen seuraavaa: kiireellisyys ei tarkoita tilannetta, jossa huostaanoton edellytykset täyttyvät. Sellaiseen tilanteeseen tulee käyttää kiireellistä sijoitusta ja mahdollisesti ryhtyä valmistelemaan huostaanottoa. Kiireellinen avuohuollon tukitoimi tarkoittaa tilannetta, jossa avohuollon sijoitukseen perhekuntoutuksen muodossa saadaan huoltajien suostumus/ 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. "Avohuollon kiiresijoitus" ei siis ole mahdollista vastentahtoisesti. Laissa mainitaan kiireellinen avohuolto, se voi tarkoittaa esim.nopeaa taloudellista tukea, asunnon järjestämistä, kiireellistä huolenpitoa, terveyden turvaamista. Kiireellistä avohuoltoa ei siis tule sekoittaa niihin kiireellisiin tapauksiin, joissa lapsi elää väkivallan alla tai ryömii huumekämpän lattialla: sellaiset tapaukset kuuluvat kiireellisen sijoituksen, eivät kiireellisen avohuollon piiriin.
Kiireellistä perhekuntoutusta avohuollon sijoituksena voidaan käyttää laajalla tulkinnalla myös silloin, kun huostaanotolle ( ei kuitenkaan kiireelliselle sijoitukselle, eli välittömälle hengen - tai terveyden uhalle) on edellytykset. Kiireellistä avohuollon sijoitusta voidaan siis harkita ja myös käytettäväksi, jotta voidaan estää varsinainen huostaanotto. Asia on viranomaisen harkinnassa, mutta viranomaisen on muistettava, että kiireellisellekkin avon sijoitukselle on oltava asiakkaan suostumus, kuten edellä on kerrottu. Lisäksi viranomaisen on kyettävä toteamaan, mikäli huostaanoton edellytykset muutoin olisivat olemassa, että viimesijainen, vahvin tukitoimi on lapsen/perheen etu, ja että lapsi/perhe siitä hyötyy siitä ja että huostaanotto voidaan todennäköisesti toimenpiteellä välttää.
Perhe voi lopettaa perhekuntoutuksen koska tahansa. Edelleen tukitoimena se on vapaaehtoinen, jolloin poistumislupa laitoksesta on perheen päätäntävallassa.
Mikäli perhekuntoutukseen on sijoitettu lapsen kanssa lapsen lähivanhempi, ja etävanhempi asuu siis kotonaan oman perheensä kera, palaa lapsi asumaan sijoituksen jälkeen lähivanhemmalleen. Sosiaalitoimella ei ole toimivaltaa muuttaa lapsen asuinpaikkaa sen perusteella, että lähivanhempi esim.peruutti avohuollon sijoituksensa suostumuksen. Monesti kysytään, eikö lasta tule siirtää paremmin voivaan perheeseen, eli etävanhemman luokse lähivanhemman perheen joutuessa perhekuntoutukseen? Eikö lapsi voisi tulla etävanhemmalleen asumaan, eikö sosiaalitoimi osaa siirtää lasta etävanhemmalleen?
Mikäli lapsi on 12 vuotta täyttänyt ja erillään asuvilla vanhemmilla on erimileisyyttä siitä, kumman luokse lapsi menee asumaan, eikä asiasta ole lainvoimaista päätöstä, ratkaistaan asia lapsen mielipiteeseen perustuen. Alle 12 vuotiaan kohdalla lapsi asuu sen huoltajan luona, jonka luona hän on asunut ennen sijoitusta tai sijoituksen aikana. Mikäli asiasta on lainvoimainen päätös, päättää asumisesta se, joka päätöksessä on määrätty lapsen asumisesta päättäväksi vanhemmaksi. Sosiaalitoimi voi ainoastaan oheistaa vanhempia riitauttamaan asian tuomioistuimessa, mikäli vanhemmat ovat asumisesta erimielisiä.
Edellinen tulee osata erottaa tilanteessa, jossa lapsen olosuhteet vaarantuvat selkeästi lähivanhemman luona. Sellaisessa tilanteessa sosiaalitoimella on velvollisuus puuttua lapsen tilanteeseen ja esimerkiksi sijoittaa lapsi kiireellisesti. Kiiresijoittaminen tai huostaanotto vaatii tietenkin kiireellisen sjoittamisen tai huostaanoton edellytysten täyttymistä. Tällöin on mahdollista sijoittaa lapsi etävanhemman perheeseen. Sellaisessa tilanteessa tuomioistuimen lainvoimainen päätös on ylikäveltävissä, vaikka usein muuta sosiaalitoimesta väitetään.
Perhekuntoutus on avohuollon toimenpide. Edelleen se on vapaaehtoisuuteen perustuva. Vapaahtoisuus poistaa mahdollisuuden käyttää rajoitustoimenpiteitä. Toisin sanoen sosiaalitoimella ei ole toimivaltaa rajoittaa perheen lasten tapaamisoikeutta esim.etävanhempaansa nähden tai muihinkaan lapselle läheisiin ihmisiin. Sosiaalitoimi ei voi myöskään antaa suostumustaan eli oikeuttaa päätöksellä laitoksen ohjaajien rajoitustoimenpiteitä. Perhekuntoutuksessa oleva lapsi saa huoltajan päätöksen mukaisesti poistua esimerkiksi tapaamisviikonlopuksi etävanhemmalleen, isovanhemmilleen tai vaikka tätinsä luokse käymään, eikä laitoksen väellä saati sosiaalitoimella ole tähän nokan koputtamista. Sosiaalitoimi voi ainoastaan järjestää palaverin, jossa keskustellaan ja sovitaan yhteistyössä perheen kanssa ja perheen suostumuksella tietyistä säännöistä, joita vapaaehtoisesti sitoudutaan noudattamaan.
Tapaamisten lisäksi kaikki muutkin rajoitustoimenpiteet, jotka mahdollistuvat sijoituksen yhteydessä, eivät mahdollistu avohuollon sijoituksen yhteydessä. Perhekunotutuksessa olevalla perheellä säilyy liikkumisen vapaus, yksityisyyden suoja, perheen suoja, henkilökohtainen vapaus, henkilökohtaiset viestimet ja muut esineet, oikeus tehdä työtä, oikeus omaan taloudenhoitoon jne. Tiedämme, että perhekuntoutusyksiköt rajoittavat mm. alueelta poistumista ja puuttuvat perheen läheisiin suhteisiin tapaamisia rajoittaen, määrittelevät perheen tavat uuteen uskoon, rajaavat kaupassa käyntiä, määräävät tiettyjä summia, joita perheen on lupa käyttää päivittäisiin tarpeisiinsa, puuttuvat henkilökohtaisiin viesteihin ja asettavat erilaisia velvoitteita kuntoutettavien työajalle, jolloin kuntoutettavan on pahimmassa tapauksessa otettava palkatonta vapaata tai jopa irtisanouduttava työstään.
Kaiken tämän kuntouttavat yksiköt ovat naamioineet perheen kuntouttamiseksi ja arjen vakauttamiseksi. Keinot ovat kuitenkin laittomia, sillä ne puuttuvat perusoikeuksien ytimeen.
On myös syytä muistaa, että perhekuntoutusyksikkö ei ole mikään päättävä elin. Yksiköt tuottavat palvelua, mutta eivät päätä siitä. Näin ollen kaikki perhettä koskevat päätökset tekee viranomaistaho. Laki kieltää viranomaista siirtämästä merkittävää tehtävää muulle, kuin viranomaiselle. Laitoksen henkilökunta ei ole viranomainen, joten se ei voi päättää asiakkaidensa asioista, se voi ainoastaan tuottaa eli antaa ja suorittaa ne palvelut, jotka viranomainen, perhekuntoutustapauksissa sosiaaliviranomainen, on päättänyt yhteistyössä asiakkaansa kanssa ( edelleenkin siis perheen suostumuksella) myöntää. Perhekuntoutusyksikössä on tietenkin omat sääntönsä, kuten on kouluissakin järjestyssäännöt. Niiden noudattamiseen perhe sitoutuu, kun se suostuu perhekuntoutukseen. Näiden sääntöjen tulee tietenkin olla sellaisia sääntöjä, joita voidaan yleisesti hyväksyttävinä pitää, aivan kuten peruskoulussa järjestyssääntöjä voidaan pitää hyvien tapojen ja toiminnan sujuvuuden ylläpitäjinä. Sen sijaan sellaiset säännöt, jotka puuttuvat esimerkiksi perheiden vapaaseen poistumiseen laitoksen alueelta eivät ole mahdollisia. Perhekuntoutusyksikkö voi tietenkin määritellä säännöissään tarkoituksenmukaisia ehtoja, kuten päihteettömyys. Päihteettömyyteen liittyen se voi määrätä säännöissään, että aamuyön kujanjuoksuja ei hyväksytä. Usein tällaiset säännöt ovat päivänselviä ja palvelevat kuntoutuksen tarkoitusta. Perhekuntoutusyksikkö ei voi kuitenkaan velvoittaa perhettä pyytämään lupaa lähteä käymään jäätelökioskilla päivällä kello kaksiviisitoista. Ilmoittaminen kioskille lähtemisestä on okei, luvanvaraiseksi sitä ei voi säännöissä määrätä, sillä perhekuntoutus ei ole pakkotoimi vaan vapaaehtoisuuteen perustuva tukitoimi.
Kiinnittäkää siis vastaisuudessa huomiota, mikäli perhekuntoutus teitä jollakin tavalla koskettaa, mitä sääntöjä teillä on ja kuka ne on määrännyt ja miksi.
Usein perhekuntoutusta vaaditaan "väärinpäin" tilanteeseen, jossa lapset ovat jo huostaanotettuina ja huostaanoton jatkamiselle ei enää ole perusteita. Vanhempia saatetaan velvoittaa perhekuntoutusjaksolle, jotta "voidaan todeta arjen sujuvuus". Koska perhekuntoutus edelleen on vapaaehtoisuuteen perustuva, ei sosiaalitoimi voi velvoittaa perhettä siihen. Siten huostaanoton purkamiseksi edellytetyt perhekuntoutukset ovat lakiin perustumattomia edellytyksiä. Niitäkin voidaan toki käyttää huostaanoton purkamisen prosessissa, mutta vain, jos perhe suostuu perhekuntoutusjaksoon vapaaehtoisesti. Lain mukaan huostaanotto tulee lopettaa ja perhe jälleenyhdistää, mikäli huostaanoton edellytyksiä ei enää ole. Perhekuntoutus ei siis voi eikä saa olla ehdoton edellytys sille, että huostaanottoa lähdetään purkamaan.
Avohuollon sijoituksen, siis myös perhekuntoutuksen kestolle, ei laissa ole mitään enimmäismääritelmää. Ainoita määritelmiä, joita tulee asiakirjoihin kirjata, ovat arvioitu kesto ja tavoitteet. Kuten aikaisemmin todettiin, perhekuntoutuksessa olevan perheen tilannetta tulee arvioida uudelleen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sijoituksesta. Mikäli avohuollon sijoitus kestää 6 kuukautta, syntyy ehdoton velvollisuus myös järjestää lapselle jälkihuoltoa, kuten lastensuojelulain 75§ 1 mom. asiasta määrää.
Lopuksi huomioisin vielä erään seikan, josta en ole kuunaan kuullut puhuttavankaan, viranomaisen neuvontavelvoitteesta huolimatta. Avohuollon sijoituksena sijoitetulla perheellä on oikeus hakea Kelan kuntoutusrahaa. Etuuden saamiseksi perheen tulee olla kuntoutusrahalain mukaisessa kuntoutuksessa. Perhe voi siis olla myös lastensuojelulain mukaisessa perhekuntoutuksessa, jolloin kuntoutusrahalain edellytys etuuden saamiselle täyttyy. Toinen edellytys kuntoutusrahan saamiselle on, että itse kuntoutettava on yhdessä perheenjäsenensä kanssa kuntoutuksessa samanaikaisesti.
Miksi minä kirjoitin nälkävuoden mittaisen blogin perhekuntoutuksesta? Sen vuoksi, että kävin kurkistamassa yksityisten perhekuntoutusyksiköiden tuloksia Kauppalehdestä. Niiden liikevoitot ovat kasvaneet hurjaa tahtia ihan parissa vuodessa. Joillakin yksiköillä vuosittainen kasvu lähenee kahtasataa prosenttia. Kysymys kuuluukin, miksi?
Yritys tarvitsee asiakkaita. Perhekuntoutukseen ja avohuollon sijoitukseen harvemmin saadaan asiakkaita jonoksi asti tuosta vain. Perheiden kuntouttamisesta on siis tullut ilmiö, ja joillakin on siinä ilmiössä taloudellinen intressi? Mikäli näin on, se pistää miettimään.
Vai mitä?
ElenaMaria Uusitalo
WANTED: Kokemuksia perhekuntoutuksesta?
Perhekuntoutus- apua vai perustuslain vastaista pakkohoitoa?
Perhekuntoutuksista on tullut uusi lastensuojelumielivallan väline. Perhekuntoutus typistyy usein vikojen ja huostaanottoperusteiden etsimiseksi eikä välttämättä ole vapaaehtoista. Liian usein ”perhekuntoututuksesta ”puuttuvat myös kaikki lasta ja perhettä tukevat sisällöt. Kuntoutus ei välttämättä vastaa perheiden tarpeita tai hyödytä perheitä millään tavalla.
Perhekuntoutusta ei pitäisi kutsua avohuollon tukitoimeksi, sillä se ei välttämättä ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopiva eikä riittävä. Valitettavasti perheitä pakotetaan heidän oikeusturvansa riistävään kalliiseen, turhaan ja usein vahingolliseen perhekuntoutukseen shokkitaktiikalla. Perheitä uhataan suoraan sijoituksella/ huostaanotolla, elleivät he mene ”kuntoutukseen” . Sosiaalityöntekijä voi myös yrittää määrätä julkisrahoitteisen laitosvankeuden kiireellisten avohuollon tukitoimien nojalla.
Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
Kysymme perhekuntoutuksessa olleilta:
1) Kuka teki aloitteen perhekuntoutuksesta ja millä perusteella? Saitteko vaikuttaa perhekuntoutuspaikan valintaan? Oliko perhekuntoutukseen meno vapaaehtoista vai liittyikö siihen uhkailua tai pakottamista? Millaista?
2) Kuinka kauan olitte kuntoutuksessa ja mitä perhekuntoutus sisälsi? Vastasiko kuntoutuksen kesto ja sisältö annettuja lupauksia?
3) Hyötyikö perheenne perhekuntoutuksesta? Minkälaisia kirjauksia/ johtopäätöksiä perheestänne tehtiin perhekuntoutuksen aikana ja mihin/ miten niitä käytettiin?
4) Minkälaisia seurauksia perhekuntoutuksella oli perheenne elämään esim. terveyteen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin tms.?
Vastaukset voi lähettää osoitteeseen [email protected]
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group
☞ Turvapaikanhakijat lapsibisneksen ankkureina
☞ Vetoomus kansanedustajille
☞ Lastensuojelun äärioikeistolaiset ja porvarilliset hyveet
☞ Lastensuojelua Amerikassa Talentialaisittain
☞ Huolikapitalismin aikaa
☞ Kyselee, kyselee vaan ei halua kuulla
☞ Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
Perhekuntoutus on avohuollon tukitoimi, käytännössä se toteutetaan avohuollon sijoituksena. Tästä eteenpäin käytän sanoja perhekuntoutus ja avohuollon sijoitus yhtäläisesti, vaikka avohuollon sijoitusta käytetään myös muihin tarkoituksiin kuin perhekuntoutukseen, kuten tuen tarpeen arvioimiseen esimerkiksi perhehoitona. Pitäydyn tässä blogissa kuitenkin lähinnä perhekuntoutusyksiköissä.
Ennen kuin laitan lusikkani perhekuntoutussoppaan, pari sanaa avohuollon sijoituksesta: Lapselle voidaan järjestää perhekuntoutusta yhdessä perheensä kanssa tai lapsi voidaan sijoittaa avohuollon sijoituksena myös yksin. Jos lapsi sijoitetaan yksin, on sijoituksen oltava lyhytaikainen ja siihen on ehdottomasti oltava huoltajien suostumus.
Suostumuksesta on paljon puhetta. Riittääkö toisen huoltajan suostumus vai onko suostumus saatava molemmilta huoltajilta? Helpotan asiaa käyttämällä ranskalaisia viivoja:
-Pääperiaate on, että sijoittamisella on molempien vanhempien suostumus.
-Mikäli lapsen vanhemmat ovat eronneet, riittää lähihuoltajan suostumus, mikäli sijoitus tapahtuu yhdessä vanhemman kanssa. Tällaisessa tapauksessa sijoituksen tulee olla myös lapsen edun mukainen, eli viranomaisen on punnittava sijoituksen tarpeellisuutta huolellisesti toisen (etä)vanhemman vastustaessa sijoitusta. Lapsen huoltajilla on laikisääteinen yhteistoimintavelvoite, josta voidaan lain nojalla poiketa. Poikkeamia on mahdollista tehdä lapsen edun toteutumiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita keskittymiskyvyttömyyttä koulumaailmassa vaan se tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa toinen vanhemmista on päätynyt turvakotiin ja siirtyy sen myötä perhekuntoutukseen. Lähivanhemman perheessä esiintyvä päihdekäyttö tai väkivalta ei ole lapsen etu, jolloin sosiaaliviranomaisen on helppo ohittaa vanhempien yhteistoimintavelvoite ja sijoittaa lapsi ja vanhempi avohuoltoon, vaikka etävanhempi sijoitusta vastustaisikin.
Päätös sijoittamisesta perhekuntoutukseen toisen vanhemman kanssa edellyttää etävanhemmankin kuulemista. Päätösvalta käytännössä on kuitenkin lähihuoltajalla, mikäli hän antaa suostumuksensa, sossu ei sijoittaessaan riko lakia. Etävanhempi ( edellyttäen, että hänellä siis on huoltajuus lapseen) on kuitenkin sisällytettävä prosessiin: hänelle tulee toimittaa lasta koskevat valituskelpoiset päätökset, asiakassuunnitelmat ja muut asiakirjat erikseen pyytämättä. Hänet tulee myös kutsua palavereihin.
-Jos lasta ollaan sijoittamassa yksin, tulee sijoitukseen olla molempien huoltajien suostumus. Yksin sijoittamiseen ei siis riitä vain lähihuoltajan suostumus. Yksin sijoittamiselle on oltava myös 12 vuotta täyttäneen lapsen oma suostumus.
-Suostumuksen on oltava kirjallinen tai suullinen. Suullinen suostumus on kirjattava lapsen/perheen asiakirjoihin.
Jatkan vielä lapsen sijoittamisesta yksin:
Lapsen mielipiteen kuulemiseen tulee kiinnittää huomiota. Vaikka laissa mainitaan, että 12 vuotiaalta on saatava suostumus, tai hänen huoltajaltaan on saatava suostumus, se ei tarkoita, että alle 12 vuotias lapsi voitaisiin jättää asiassa kuulematta. Lapsen mielipide tulee aina selvittää ikätasoisesti. Lapsella on oikeus läheisiinsä, joten etenkin yksin sijoittamiselle on oltava kunnolliset perusteet. Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi vanhemman lyhytaikainen sairaalahoito tai vanhemman lyhyt vankilakeikka. Kyllä, edes parin viikon sakkovankeus ei riitä huostaanoton perusteeksi vaan tällöin voidaan sijoittaa lapsi avohuollon toimenpiteenä ja palauttaa lapsi kotiin vanhemman palatessa tiilenpäitä lukemasta.
Lisäksi on muistettava usein kuultu "kiireselitys", eli sosiaalitoimen vetoaminen siihen, ettei tilanteessa ollut aikaa kuulla lasta ( tai esim.etävanhempaa). Avohuollon sijoitus perustuu vapaaehtoisuuteen, jolloin tilannekkaan ei periaatteessa voi olla niin kiireellinen, ettei kuulemista ehditä suorittaa ( tai yrittää suorittaa) vaikkapa puhelimitse. Mikäli lapsen tilanne on kiireellinen tai sellainen, ettei häntä voida palauttaa kotiin pitkään aikaan, esimerkiksi väkivallan tai päihteiden käytön vuoksi, tulee viranomaisen unohtaa avohuolto ja siirtyä pohtimaan, täyttyvätkö huostaanoton edellytykset. Muistettava on, että lapsen sijoittaminen yksin avohuollon toimenpiteenä ei saa olla pitkäaikaista eikä toistuvaa.
Mikäli tilanne on sellainen, että lapsi itse vaatii päästä avohuollon sijoitukseen, mutta vanhemmat tai toinen heistä sitä vastustaa, sijoittaminen ei ole mahdollista. Mikäli tilanne perheessä on erityisen tulehtunut, voi sosiaalitoimi harkita lapselle hankittavan edunvalvojan.
Sitten siihen rusinasoppaan:
Perhekuntoutusta järjestetään sanan mukaisesti perheen kuntouttamiseksi. Kysymykseen tulee esimerkiksi päihdekuntoutus tai mielenterveyskuntoutus. Perhekuntoutus on avohuollon sijoitus, siis avohuoltona toteutettu laitoshoito perhekuntoutusta antavassa yksikössä. Periaate perheenä sijoittamiseen juontaa lapsen oikeudesta saada pitää läheisensä, joten perheen aikuisen kuntouttamisen ajaksi on katsottu lapsen hyötyvän enemmän kuntoutettavan aikuisen kanssa elämisestä kuntoutuksen ajan, kuin siitä, että lapsi eläisi äidistään tai isästään erillään.
Jos nyt ajatellaan edellistä, kaikki lienevät samaa mieltä. Usein käy kuitenkin niin, että perhekuntoutuksen aikana perheen lapsista herää huoli kuntoutusyksikössä. Aikuisen kuntoutuessa ilmenee "huolta lapsen olosuhteista", ja perhekuntoutusta jatketaan. Jatkamisen arviointi on tehtävä vähintään kolmen kuukauden välein. Sijoituksen alkaessa on määriteltävä sijoituksen arvioitu kesto ja sijoituksen tavoitteet. Nämä on myös kirjattava perhettä koskeviin asiakirjoihin. Jatkamispäätöstä tehtäessä on tilanne arvioitava uudelleen, määriteltävä jatkon kesto ja sen tavoitteet, kirjattava jo tehdyt toimet ja saavutetut tavoitteet. Myös jatkolle on saatava edellä kerrotun tavoin suostumus.
Tähdennetään, että lastensuojelun keskeinen periaate on tukea lapsen vanhempia lapsesta huolehtimisessa ja lapsen kasvatuksessa. Tämä periaate tarkoittaa samaa asiaa kuin laissa lapsen huollosta: laillisilla huoltajilla on esisijainen vatuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Toisin sanoen perhekuntoutuksessa tapahtuva tilanteen päivitys, eli palaveri, jossa pohditaan edellytyksiä perheen jaksamiselle, kotiuttamiselle ynnä muulle, tulee tapahtua perheen jäsenten kanssa yhteisymmärryksessä ja erityisesti huoltaja- ja lapsivetoisesti. Ei siis siten, että sosiaalitoimi tai laitoksen ohjaajat sanelevat "ehtoja", joiden mukaan perheen tulee toimia. Tilanteet, joissa perheelle ilmoitetaan vaihtoehtona lapsen huostaanotto, ovat kyseenalaistettavia ja verrattavissa kiristykseen.
Kuka tahansa vannhempi suostuu "vapaaehtoisesti" menemään perhekuntoutukseen tai jatkamaan perhekuntoutusta, mikäli vaihtoehtona on lapsen pois ottaminen. Moinen ehdollistaminen ei palvele myöskään lain periaatetta, joka pyrkii nimenomaan perheiden tukemiseen tavoitteenaan säilyttää perhe kokonaisena tai välttää huostaanotto. Perhekuntoutus on usein viimeinen ja vahvin tukitoimi, jota käytetään nimenomaan huostaanoton ehkäisemiseksi. Todellisuudessa perhekuntoutus näyttää olevan viimeinen tukitoimi ennen huostaanottoa, ellei peräti huostaanoton esiaste. Perhekuntoutukseen päätymisessä on todennäköistä päätyä huostaanotetun lapsen vanhemmaksi. Ottaakseni aasinsillan kenttätyöhön totean haastatelleeni erästä perhekuntoutuksesta selvinnyttä perhettä, joka tiesi kertoa kyseisestä laitoksesta kotiutetun vain kaksi ehjää perhettä. Muiden perheiden perhekuntoutus päättyi huostanottoon, mikä on erittäin häyttävää. Heräsi kysymys, onko perhekuntoutus uusi tapa huostata lapsia hiljaa ja huomaamatta?
Kun siis seuraavan kerran perhekuntoutusyksikössä herää huoli lapsesta, vaikka alunperin on lähdetty kuntouttamaan perheen aikuisia, muistakaa vaatia asianmukaiset selvitykset lapsen olosuhteista, perustelut niille, oma asiakassuunnitelma lapselle itselleen, siihen kirjattavaksi tilanne, tavoitteet, tavoitteiden tarkoitus määräaikoineen ja toivottu lopputulos. Älkää missään nimessä tyytykö selitykseen, jossa puhutaan ympäripyöreästi vanhemmuuden vahvistamisesta tai lapsen psyykkisen kehityksen turvaamisesta. Minä olen nähnyt termejä, kuten "määrittämätön psykologinen reagointi" ja "rajattu käyttäytymisen häiriö". Tällaiset termit ovat puuta heinää, ne tulee ja täytyy tarkentaa ja perustella: millainen häiriö, miten se ilmenee, miten siihen tartutaan, miten se hoidetaan, mikä on tavoite, miten tavoitteeseen päästään ja missä arvioidussa ajassa. Ellei näihin kysymyksiin osata vastata, peruuttakaa koko perhekuntoutus hyödyttömänä diibadabana.
Takaisia asiaan:
Perhekuntoutusta voidaan käyttää laillisesti myös kiireellisnä avohuollon tukitoimena. Selvennyksenä kiireelliseen avohuollon tukitoimeen seuraavaa: kiireellisyys ei tarkoita tilannetta, jossa huostaanoton edellytykset täyttyvät. Sellaiseen tilanteeseen tulee käyttää kiireellistä sijoitusta ja mahdollisesti ryhtyä valmistelemaan huostaanottoa. Kiireellinen avuohuollon tukitoimi tarkoittaa tilannetta, jossa avohuollon sijoitukseen perhekuntoutuksen muodossa saadaan huoltajien suostumus/ 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. "Avohuollon kiiresijoitus" ei siis ole mahdollista vastentahtoisesti. Laissa mainitaan kiireellinen avohuolto, se voi tarkoittaa esim.nopeaa taloudellista tukea, asunnon järjestämistä, kiireellistä huolenpitoa, terveyden turvaamista. Kiireellistä avohuoltoa ei siis tule sekoittaa niihin kiireellisiin tapauksiin, joissa lapsi elää väkivallan alla tai ryömii huumekämpän lattialla: sellaiset tapaukset kuuluvat kiireellisen sijoituksen, eivät kiireellisen avohuollon piiriin.
Kiireellistä perhekuntoutusta avohuollon sijoituksena voidaan käyttää laajalla tulkinnalla myös silloin, kun huostaanotolle ( ei kuitenkaan kiireelliselle sijoitukselle, eli välittömälle hengen - tai terveyden uhalle) on edellytykset. Kiireellistä avohuollon sijoitusta voidaan siis harkita ja myös käytettäväksi, jotta voidaan estää varsinainen huostaanotto. Asia on viranomaisen harkinnassa, mutta viranomaisen on muistettava, että kiireellisellekkin avon sijoitukselle on oltava asiakkaan suostumus, kuten edellä on kerrottu. Lisäksi viranomaisen on kyettävä toteamaan, mikäli huostaanoton edellytykset muutoin olisivat olemassa, että viimesijainen, vahvin tukitoimi on lapsen/perheen etu, ja että lapsi/perhe siitä hyötyy siitä ja että huostaanotto voidaan todennäköisesti toimenpiteellä välttää.
Perhe voi lopettaa perhekuntoutuksen koska tahansa. Edelleen tukitoimena se on vapaaehtoinen, jolloin poistumislupa laitoksesta on perheen päätäntävallassa.
Mikäli perhekuntoutukseen on sijoitettu lapsen kanssa lapsen lähivanhempi, ja etävanhempi asuu siis kotonaan oman perheensä kera, palaa lapsi asumaan sijoituksen jälkeen lähivanhemmalleen. Sosiaalitoimella ei ole toimivaltaa muuttaa lapsen asuinpaikkaa sen perusteella, että lähivanhempi esim.peruutti avohuollon sijoituksensa suostumuksen. Monesti kysytään, eikö lasta tule siirtää paremmin voivaan perheeseen, eli etävanhemman luokse lähivanhemman perheen joutuessa perhekuntoutukseen? Eikö lapsi voisi tulla etävanhemmalleen asumaan, eikö sosiaalitoimi osaa siirtää lasta etävanhemmalleen?
Mikäli lapsi on 12 vuotta täyttänyt ja erillään asuvilla vanhemmilla on erimileisyyttä siitä, kumman luokse lapsi menee asumaan, eikä asiasta ole lainvoimaista päätöstä, ratkaistaan asia lapsen mielipiteeseen perustuen. Alle 12 vuotiaan kohdalla lapsi asuu sen huoltajan luona, jonka luona hän on asunut ennen sijoitusta tai sijoituksen aikana. Mikäli asiasta on lainvoimainen päätös, päättää asumisesta se, joka päätöksessä on määrätty lapsen asumisesta päättäväksi vanhemmaksi. Sosiaalitoimi voi ainoastaan oheistaa vanhempia riitauttamaan asian tuomioistuimessa, mikäli vanhemmat ovat asumisesta erimielisiä.
Edellinen tulee osata erottaa tilanteessa, jossa lapsen olosuhteet vaarantuvat selkeästi lähivanhemman luona. Sellaisessa tilanteessa sosiaalitoimella on velvollisuus puuttua lapsen tilanteeseen ja esimerkiksi sijoittaa lapsi kiireellisesti. Kiiresijoittaminen tai huostaanotto vaatii tietenkin kiireellisen sjoittamisen tai huostaanoton edellytysten täyttymistä. Tällöin on mahdollista sijoittaa lapsi etävanhemman perheeseen. Sellaisessa tilanteessa tuomioistuimen lainvoimainen päätös on ylikäveltävissä, vaikka usein muuta sosiaalitoimesta väitetään.
Perhekuntoutus on avohuollon toimenpide. Edelleen se on vapaaehtoisuuteen perustuva. Vapaahtoisuus poistaa mahdollisuuden käyttää rajoitustoimenpiteitä. Toisin sanoen sosiaalitoimella ei ole toimivaltaa rajoittaa perheen lasten tapaamisoikeutta esim.etävanhempaansa nähden tai muihinkaan lapselle läheisiin ihmisiin. Sosiaalitoimi ei voi myöskään antaa suostumustaan eli oikeuttaa päätöksellä laitoksen ohjaajien rajoitustoimenpiteitä. Perhekuntoutuksessa oleva lapsi saa huoltajan päätöksen mukaisesti poistua esimerkiksi tapaamisviikonlopuksi etävanhemmalleen, isovanhemmilleen tai vaikka tätinsä luokse käymään, eikä laitoksen väellä saati sosiaalitoimella ole tähän nokan koputtamista. Sosiaalitoimi voi ainoastaan järjestää palaverin, jossa keskustellaan ja sovitaan yhteistyössä perheen kanssa ja perheen suostumuksella tietyistä säännöistä, joita vapaaehtoisesti sitoudutaan noudattamaan.
Tapaamisten lisäksi kaikki muutkin rajoitustoimenpiteet, jotka mahdollistuvat sijoituksen yhteydessä, eivät mahdollistu avohuollon sijoituksen yhteydessä. Perhekunotutuksessa olevalla perheellä säilyy liikkumisen vapaus, yksityisyyden suoja, perheen suoja, henkilökohtainen vapaus, henkilökohtaiset viestimet ja muut esineet, oikeus tehdä työtä, oikeus omaan taloudenhoitoon jne. Tiedämme, että perhekuntoutusyksiköt rajoittavat mm. alueelta poistumista ja puuttuvat perheen läheisiin suhteisiin tapaamisia rajoittaen, määrittelevät perheen tavat uuteen uskoon, rajaavat kaupassa käyntiä, määräävät tiettyjä summia, joita perheen on lupa käyttää päivittäisiin tarpeisiinsa, puuttuvat henkilökohtaisiin viesteihin ja asettavat erilaisia velvoitteita kuntoutettavien työajalle, jolloin kuntoutettavan on pahimmassa tapauksessa otettava palkatonta vapaata tai jopa irtisanouduttava työstään.
Kaiken tämän kuntouttavat yksiköt ovat naamioineet perheen kuntouttamiseksi ja arjen vakauttamiseksi. Keinot ovat kuitenkin laittomia, sillä ne puuttuvat perusoikeuksien ytimeen.
On myös syytä muistaa, että perhekuntoutusyksikkö ei ole mikään päättävä elin. Yksiköt tuottavat palvelua, mutta eivät päätä siitä. Näin ollen kaikki perhettä koskevat päätökset tekee viranomaistaho. Laki kieltää viranomaista siirtämästä merkittävää tehtävää muulle, kuin viranomaiselle. Laitoksen henkilökunta ei ole viranomainen, joten se ei voi päättää asiakkaidensa asioista, se voi ainoastaan tuottaa eli antaa ja suorittaa ne palvelut, jotka viranomainen, perhekuntoutustapauksissa sosiaaliviranomainen, on päättänyt yhteistyössä asiakkaansa kanssa ( edelleenkin siis perheen suostumuksella) myöntää. Perhekuntoutusyksikössä on tietenkin omat sääntönsä, kuten on kouluissakin järjestyssäännöt. Niiden noudattamiseen perhe sitoutuu, kun se suostuu perhekuntoutukseen. Näiden sääntöjen tulee tietenkin olla sellaisia sääntöjä, joita voidaan yleisesti hyväksyttävinä pitää, aivan kuten peruskoulussa järjestyssääntöjä voidaan pitää hyvien tapojen ja toiminnan sujuvuuden ylläpitäjinä. Sen sijaan sellaiset säännöt, jotka puuttuvat esimerkiksi perheiden vapaaseen poistumiseen laitoksen alueelta eivät ole mahdollisia. Perhekuntoutusyksikkö voi tietenkin määritellä säännöissään tarkoituksenmukaisia ehtoja, kuten päihteettömyys. Päihteettömyyteen liittyen se voi määrätä säännöissään, että aamuyön kujanjuoksuja ei hyväksytä. Usein tällaiset säännöt ovat päivänselviä ja palvelevat kuntoutuksen tarkoitusta. Perhekuntoutusyksikkö ei voi kuitenkaan velvoittaa perhettä pyytämään lupaa lähteä käymään jäätelökioskilla päivällä kello kaksiviisitoista. Ilmoittaminen kioskille lähtemisestä on okei, luvanvaraiseksi sitä ei voi säännöissä määrätä, sillä perhekuntoutus ei ole pakkotoimi vaan vapaaehtoisuuteen perustuva tukitoimi.
Kiinnittäkää siis vastaisuudessa huomiota, mikäli perhekuntoutus teitä jollakin tavalla koskettaa, mitä sääntöjä teillä on ja kuka ne on määrännyt ja miksi.
Usein perhekuntoutusta vaaditaan "väärinpäin" tilanteeseen, jossa lapset ovat jo huostaanotettuina ja huostaanoton jatkamiselle ei enää ole perusteita. Vanhempia saatetaan velvoittaa perhekuntoutusjaksolle, jotta "voidaan todeta arjen sujuvuus". Koska perhekuntoutus edelleen on vapaaehtoisuuteen perustuva, ei sosiaalitoimi voi velvoittaa perhettä siihen. Siten huostaanoton purkamiseksi edellytetyt perhekuntoutukset ovat lakiin perustumattomia edellytyksiä. Niitäkin voidaan toki käyttää huostaanoton purkamisen prosessissa, mutta vain, jos perhe suostuu perhekuntoutusjaksoon vapaaehtoisesti. Lain mukaan huostaanotto tulee lopettaa ja perhe jälleenyhdistää, mikäli huostaanoton edellytyksiä ei enää ole. Perhekuntoutus ei siis voi eikä saa olla ehdoton edellytys sille, että huostaanottoa lähdetään purkamaan.
Avohuollon sijoituksen, siis myös perhekuntoutuksen kestolle, ei laissa ole mitään enimmäismääritelmää. Ainoita määritelmiä, joita tulee asiakirjoihin kirjata, ovat arvioitu kesto ja tavoitteet. Kuten aikaisemmin todettiin, perhekuntoutuksessa olevan perheen tilannetta tulee arvioida uudelleen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sijoituksesta. Mikäli avohuollon sijoitus kestää 6 kuukautta, syntyy ehdoton velvollisuus myös järjestää lapselle jälkihuoltoa, kuten lastensuojelulain 75§ 1 mom. asiasta määrää.
Lopuksi huomioisin vielä erään seikan, josta en ole kuunaan kuullut puhuttavankaan, viranomaisen neuvontavelvoitteesta huolimatta. Avohuollon sijoituksena sijoitetulla perheellä on oikeus hakea Kelan kuntoutusrahaa. Etuuden saamiseksi perheen tulee olla kuntoutusrahalain mukaisessa kuntoutuksessa. Perhe voi siis olla myös lastensuojelulain mukaisessa perhekuntoutuksessa, jolloin kuntoutusrahalain edellytys etuuden saamiselle täyttyy. Toinen edellytys kuntoutusrahan saamiselle on, että itse kuntoutettava on yhdessä perheenjäsenensä kanssa kuntoutuksessa samanaikaisesti.
Miksi minä kirjoitin nälkävuoden mittaisen blogin perhekuntoutuksesta? Sen vuoksi, että kävin kurkistamassa yksityisten perhekuntoutusyksiköiden tuloksia Kauppalehdestä. Niiden liikevoitot ovat kasvaneet hurjaa tahtia ihan parissa vuodessa. Joillakin yksiköillä vuosittainen kasvu lähenee kahtasataa prosenttia. Kysymys kuuluukin, miksi?
Yritys tarvitsee asiakkaita. Perhekuntoutukseen ja avohuollon sijoitukseen harvemmin saadaan asiakkaita jonoksi asti tuosta vain. Perheiden kuntouttamisesta on siis tullut ilmiö, ja joillakin on siinä ilmiössä taloudellinen intressi? Mikäli näin on, se pistää miettimään.
Vai mitä?
ElenaMaria Uusitalo
WANTED: Kokemuksia perhekuntoutuksesta?
Perhekuntoutus- apua vai perustuslain vastaista pakkohoitoa?
Perhekuntoutuksista on tullut uusi lastensuojelumielivallan väline. Perhekuntoutus typistyy usein vikojen ja huostaanottoperusteiden etsimiseksi eikä välttämättä ole vapaaehtoista. Liian usein ”perhekuntoututuksesta ”puuttuvat myös kaikki lasta ja perhettä tukevat sisällöt. Kuntoutus ei välttämättä vastaa perheiden tarpeita tai hyödytä perheitä millään tavalla.
Perhekuntoutusta ei pitäisi kutsua avohuollon tukitoimeksi, sillä se ei välttämättä ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopiva eikä riittävä. Valitettavasti perheitä pakotetaan heidän oikeusturvansa riistävään kalliiseen, turhaan ja usein vahingolliseen perhekuntoutukseen shokkitaktiikalla. Perheitä uhataan suoraan sijoituksella/ huostaanotolla, elleivät he mene ”kuntoutukseen” . Sosiaalityöntekijä voi myös yrittää määrätä julkisrahoitteisen laitosvankeuden kiireellisten avohuollon tukitoimien nojalla.
Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
Kysymme perhekuntoutuksessa olleilta:
1) Kuka teki aloitteen perhekuntoutuksesta ja millä perusteella? Saitteko vaikuttaa perhekuntoutuspaikan valintaan? Oliko perhekuntoutukseen meno vapaaehtoista vai liittyikö siihen uhkailua tai pakottamista? Millaista?
2) Kuinka kauan olitte kuntoutuksessa ja mitä perhekuntoutus sisälsi? Vastasiko kuntoutuksen kesto ja sisältö annettuja lupauksia?
3) Hyötyikö perheenne perhekuntoutuksesta? Minkälaisia kirjauksia/ johtopäätöksiä perheestänne tehtiin perhekuntoutuksen aikana ja mihin/ miten niitä käytettiin?
4) Minkälaisia seurauksia perhekuntoutuksella oli perheenne elämään esim. terveyteen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin tms.?
Vastaukset voi lähettää osoitteeseen [email protected]
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Tue lapsia ja perheitä- älä bisnestä
☞ WANTED: information about Foster Care Associates and Core Assets Group
☞ Turvapaikanhakijat lapsibisneksen ankkureina
☞ Vetoomus kansanedustajille
☞ Lastensuojelun äärioikeistolaiset ja porvarilliset hyveet
☞ Lastensuojelua Amerikassa Talentialaisittain
☞ Huolikapitalismin aikaa
☞ Kyselee, kyselee vaan ei halua kuulla
☞ Kala ei tarvitse polkupyörää eikä diagnoosi lastensuojelua
☞ Nalleilua jo 10 vuotta- Lähetä Nallekorttikirjauksesi Lokakuun Liikkeelle!
☞ Sijaishuolto kaltoinkohteli romanilapsia
☞ Kokemuksia sijaishuollon kaltoinkohtelusta?
☞ Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa
☞ Rikollisille sijoitetaan lapsia edelleen
RSS Feed
