kuvankaappaus: funnyjunk.com Johdanto
Sosiaalitoimi kiiresijoitti kouluikäisen lapsen epäiltyään lasta pahoinpideltävän kotona. Pahoinpitelyepäilyn on lain mukaan oltava perusteltu ja lastensuojelun on ilmoitettava asiasta poliisille, mikäli lastensuojelun oma selvitystyö lastensuojelun tarpeesta ilmentää ja tukee epäilyä (= perusteltu epäily).
Näinhän asiassa ei toimittu vaan lapsi kiiresijoitettiin ja sijoituspaikka pidettiin salassa, samoin rajoitettiin yhteydenpito nollaan. Lapsen perhe oli siis täysin tietämätön lapsen olinpaikasta, voinnista jne. Kiiresijoitus kesti kuitenkin vain 48 päivää. Se on melko harvinaista näissä tilanteissa, enemmän todennäköistä on päätyä huostaanottoprosessiin taistelemaan lapsestaan viranomaisia vastaan ja hävitä.
Pitäydyn tässä keinoissa toimia, en tapahtumien syissä saati tapahtumien kulussa. Millaisia keinoja käyttämällä (viranomaisen käyttämistä keinoista huolimatta) perheen nopea jälleenyhdistäminen mahdollistui? Asiaan liittyy opetuksellista puolta: miten toimia on niistä yksi. Lisäksi huomioitavan tärkeää on tapa, jolla toimitaan, mitä otetaan huomioon "suhteessa viranomaiseen"?
Pois altavastaajan asemasta
Perättömien syytösten (joita viranomainen kutsuu väittämiksi tai lähtökohdiksi asiassa) perusteleminen.
Asiakkaan kanssa järjestetään palaveri. Asiakkaalle annetaan ajankohta tiedoksi. Tässä vaiheessa pyydä viranomaiselta palaverin tarkoitus, teema, mitä käsitellään? Viranomainen saattaa kertoa teemaksi "tilanteen jatkon pohdinta". Kysy mikä tilanne tällä hetkellä viranomaisen mielestä on? Älä tyydy vastaukseen "se selviää sitten palaverissa". Sano, että sinulla on oikeus valmistautua. Ei oikeuteenkaan mennä huppukuurussa selvittämään, mistä on kysymys, vaan etukäteen annetaan mm. todistusteemat. Oikeusturvan kannalta asiakkaan tulee saada tietää, mitä käsitellään ja miksi. Ellei viranomainen anna tarkennuksia, tee silti asiasta oma listasi, käytä oikeuttasi saada vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin.
Ennakoi. Mitä eri vaihtoehtoja sinulla on, miten ne vaikuttaisivat tilanteeseesi? Mitkä mahdollisuudet ovat ehdottomasti pois suljettuja, missä asioissa kompromissi on mahdollinen?
Kiiresijoitetun lapsen perhe otti mukaan omat eväät ja osoitti sillä tavoin olevansa erittäin valmistautunut ja valmis pitkäänkin keskusteluun ja tavoitteiden arviointiin sekä asetteluun. Tällainen asenne on esimerkillistä, se rikkoo peruskuvion, jossa viranomainen on lähtökohdaltaan (mukamas) vahvempi osapuoli kahvia ja pullaa tarjoillessaan samalla, kun esittää perheelle huostaanoton todennäköisyyttä. Perhe osoitti myös, ettei piittaa viranomaisen "tähän menee about tunti"-asenteesta. Psykologinen yliote ajankulun merkityksettömyydestä tärkeässä asiassa oli tärkeä, jota nauhurin läsnäolo tietenkin korosti.
Palaveeraamisen strategiaa
Suoraan asiaan. Mitäs nyt kuuluu ja miltä nyt tuntuu-liibalaaba on vain retoriikkaa, jolla ei ole merkitystä. Mitä ihmettä mahtaisi kuulua, jos lapsi on viety? "Mitenkäs te olette jaksaneet"-kysymys ohitetaan, sillä se on alustusta jaksamisen ongelmien kartoitukselle. Älä siis anna välineitä (olemattomien) lisähuolien kirjaamiseen. Aloita itse: "mikä on tilanne ja miten ajattelitte sen ratkaista?".
Viranomainen ryhtyy tarjoamaan tukea perheen ongelmiin. Kysy, millä perusteella ja milloin tällainen tuen tarve on syntynyt? Miten viranomainen on päätynyt tutkimuksensa perusteella tuen tarpeen olemassaoloon? Mitä tukitoimella on tarkoitus saavuttaa, kuka päämäärän asettaa, millä päämäärään pääsemistä mitataan ja kuka tekee vaikutusarvioinnin? Mikäli tukitoimi ei palvele tarkoitustaan, mikä vaihtoehtoinen tukitoimi on käytettävissä, milloin tarkoituksen toteutumista tarkastetaan? Kuka tukitoimen toteuttaa (koulutus ja pätevyys?), millainen vaikutusmahdollisuus itselläsi on tukitoimen toimivuuteen, laatuun ja kestoon ts.mitä tulee tapahtua, että tukitoimen voidaan katsoa olevan hyödyksi? Tukitoimen lopettamisen kriteerit? Pyydä lisäksi lainkohdat, joihin viranomaisen vastaus perustuu. Kaikki tämä on laissa mainittua perustelua, jolla sinulle tulee perustella tilanteesi ja siihen tarjotut tukitoimet. Sinulla on siis oikeus saada nämä vastaukset.
Esimerkkiperheelle oli ilmoitettu palaverin teemaksi lapsen kotiuttaminen. Perheelle tarjottiin avohuollon tukitoimia ehdoksi lapsen kotiuttamiselle. Kuitenkaan tukitoimien tarvetta ei oltu selvitetty, eikä perheen kysymyksiin selvitystyön uupumisesta saati tarkennuspyyntöihin tukitoimien laadusta osattu vastata. Lapsen sijoituksessa pitämiselle ei siis ollut perusteita, koska selvitystyötä ei oltu tehty. Moni lähtee tällaisesta palaverista leuka rinnassa osaansa tyytyen. Mutta lopputuloksen tulee kuulua seuraavasti:
"Aluehallintovirasto pyytää *****an kuntaa antamaan *****n oheisen kirjeen johdosta lausunnon ja hankkimaan tarvittavat selvitykset sosiaalitoimesta."
Viranomaisen tulee noudattaa tarkoin lakia, ellei se sitä tee, kantele.
Pidä huolta oikeusturvastasi
Samalla tavalla kysy kaikesta perusteet, tavoitteet, tarkoitus, kesto jne. Vaadi saada vastaus kirjallisesti ja määräajassa hallintolaissa säädetyllä tavalla. Kehoite koskee niin rajoituspäätöksiä kuin lapsen kohtelua sijaishuollossa. Päätöksistä tietenkin valitetaan, lisäksi niiden perusteluja voi ja pitää kysyä päätöksen tekijältä. Mikäli lapsesi olosuhteet ovat sinulle arvoitus tai niissä ilmenee kysyttävää, kysy ja reklamoi suoraan laitoksen johtoon. Ja vaadi vastaus määräajassa. Viranomaisen on reagoitava, ellei hän niin tee, kantele.
Kantele, kantele ja kantele. Sitä varten AVI on.
"Sovitaanko, että et nyt kantelisi kolmeen kuukauteen" on kysymys, joka on asiakkaalta oikeasti tässä maassa kysytty. Ts. viranomainen on ehdottanut, ettei asiakas käyttäisi mahdollisuuttaan muutoksenhakuun ja siten oman/lapsensa oikeusturvan toteutumiseen? Jätän kysymyksen avoimeen mietintään kaikessa röyhkeydessään.
Esimerkkikysymys yhteydenpidon rajoittamisesta sijaishuollossa olevan lapsen osalta:
"Laissa määritellään yhteydenpidon rajoittamisen perusteena sijaishuollon toteutumisen vaarantuminen tai rajoittamisen välttämättömyyden lapsen hoidon taikka kasvatuksen kannalta. Oikeuskirjallisuudessa esimerkkitilanteina on esitetty mm. mielenterveysongelmat. Oletteko havainneet perheessä mielenterveysongelmaa? Jos niin milloin? Diagnoosi? Ellei diagnoosia ole, kuinka päädyitte rajoitukseen?"
Esimerkkiperhe esitti viranomaiselle tässä vapaasti referoidun kysymyksen: Totaalinen yhteydenpidon rajoitus on mahdollinen vain poikkeusolosuhteissa. Edellytetään vakavaa uhkaa lapsen terveydelle/sijaishuoltopaikan henkilöstölle. Säännös totaalisesta yhteydenpidon rajoittamisesta voi tulla sovellettavaksi esim. tilanteessa, jossa vanhempi psyykkisen sairautensa tai vakavan mielenhäiriön vuoksi olisi vakavaksi vaaraksi myös lapselle. Perustuslain näkökulmasta totaalirajoitus voi tulla kysymykseen vain, jos rajoituksen tarkoitusta ei ole mahdollista saavuttaa lievemmillä toimenpiteillä. Koska kysymys ei ole vakavuudeltaan edellämainitun kaltaisesta perheestä, kuinka päädyitte asettamaan olinpaikan ilmoittamatta jättämisen? Selvitys ei käy ilmi perusteluistanne. Olette perustelleet poliisitutkinnalla, mutta asiassa tulee olla lastensuojelullinen peruste. Poliisitutkinta ei käy perusteeksi muutenkaan, sillä teitte ilmoituksen poliisille noin 2 viikkoa myöhemmin rajoituspäätöksen antamisesta.
Kuka osaa?
Tätä lukiessa saattaa ajatella, että "enhän minä osaa tuollaisia viitteitä saati kieltä käyttää". Ei tarvitse osatakkaan, sillä viranomaisella on velvollisuus ottaa vastaan vaikka tikkukirjaimin kirjoitettu kirjelmä ja ymmärtää siinä esitetyt asiat. Vaihtoehtoisesti viranomaisen on, ellei hän muutoin tajua, pyydettävä lisäselvitystä asiakkaaltaan ja varmistuttava siitä, että hän ymmärtää, mitä asiakas tarkoittaa.
Edellinen on osa hyvää hallintoa.
Hyvästä hallinnosta viranomainen ei kaikessa harkintavaltansa huumassa muista tuon taivaallista, joten heitä on hyvä muistuttaa siitä seuraavasti: "Mikäli viranhaltija laiminlyö määräaikaan mennessä vastaamisen, olen pakotettu siirtämään asian käsittelyn valvovalle viranomaiselle".
Lisäksi usein on hyvä saattaa viranomaisen tietoon mahdollisuus asian julkistamisesta menettelyvirheiden osalta. Kuten eräs perhe tekikin, ensin Venäjän mediassa, sittemmin asiasta mainittiin mm. YLEllä.
Saatteeksi ja lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu tyytyi toteamaan, että ketään ei tässä maassa syrjitä alkuperän vuoksi ja samassa hengenvedossa, että itänaapurissa vasta opetellaan lasten oikeata kohtelua. Kysymys oli väitteestä, jossa esitettiin venäläistaustaisten olevan lastensuojelullisesti altavastaajan asemassa. Nämä kaksi lapsiasiavaltuutetun toteamusta syövät pohjaa toisiltaan.
Kenttätyöläiset näkevät päivittäin lastensuojelulain surkeata soveltamista ja harkintavallan ylittämistä. Köyhät, yksinhuoltajat ja ulkomaalaiset ovat osa niitä ryhmiä, joiden ongelmat nostetaan jalustoille, vaikka ongelmia ei edes olisi. Kysymys on piilevästä syrjinnästä, joka saa kaikessa vakavuudessaan liian usein huostaanoton muodon.
Korkealla taholla tehdään jälleen tutkimusta siitä, miten lasten oikeuksia voitaisiin parantaa. Siellä on takuulla käytössä tilastoja. Mutta se, miten tilastot syntyvät, mistä ne köyhät ja ulkomaalaiset sinne tilastoihin saadaan? Sitä ei tutki kukaan.
Toivon suurella sydämellä, että tämä ryhmä rämä, joka lasten oikeuksien parantamiseksi työskentelee, miettisi, miksi juuri kirjoittamani kaltaisia blogeja ylipäätään tarvitsee kirjoittaa?
Aiheeseen liittyen:
Muita Lokakuun likkeen julkaisuja
☞ Haluaako sosiaalityö rakentaa vai purkaa häkkejä?
☞ Pandemrix-rokote on kaksin verroin pahempi kuin on luultu
☞ Lokavuoto arkistojen uumenista - Suomen Aktion T4
☞ Oulun lastensuojelu: mistä löydätte kunnolliset sijaisperheet?
☞ Lastensuojelun tutkimusmenetelmät osa 4- haastattelu
☞ Kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps) esitti valtuuston istunnossa kysymyksen Oulun lastensuojelusta
☞ Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma ei puutu ydinongelmaan
☞ Suomi-Weimari
Sosiaalitoimi kiiresijoitti kouluikäisen lapsen epäiltyään lasta pahoinpideltävän kotona. Pahoinpitelyepäilyn on lain mukaan oltava perusteltu ja lastensuojelun on ilmoitettava asiasta poliisille, mikäli lastensuojelun oma selvitystyö lastensuojelun tarpeesta ilmentää ja tukee epäilyä (= perusteltu epäily).
Näinhän asiassa ei toimittu vaan lapsi kiiresijoitettiin ja sijoituspaikka pidettiin salassa, samoin rajoitettiin yhteydenpito nollaan. Lapsen perhe oli siis täysin tietämätön lapsen olinpaikasta, voinnista jne. Kiiresijoitus kesti kuitenkin vain 48 päivää. Se on melko harvinaista näissä tilanteissa, enemmän todennäköistä on päätyä huostaanottoprosessiin taistelemaan lapsestaan viranomaisia vastaan ja hävitä.
Pitäydyn tässä keinoissa toimia, en tapahtumien syissä saati tapahtumien kulussa. Millaisia keinoja käyttämällä (viranomaisen käyttämistä keinoista huolimatta) perheen nopea jälleenyhdistäminen mahdollistui? Asiaan liittyy opetuksellista puolta: miten toimia on niistä yksi. Lisäksi huomioitavan tärkeää on tapa, jolla toimitaan, mitä otetaan huomioon "suhteessa viranomaiseen"?
Pois altavastaajan asemasta
Perättömien syytösten (joita viranomainen kutsuu väittämiksi tai lähtökohdiksi asiassa) perusteleminen.
Asiakkaan kanssa järjestetään palaveri. Asiakkaalle annetaan ajankohta tiedoksi. Tässä vaiheessa pyydä viranomaiselta palaverin tarkoitus, teema, mitä käsitellään? Viranomainen saattaa kertoa teemaksi "tilanteen jatkon pohdinta". Kysy mikä tilanne tällä hetkellä viranomaisen mielestä on? Älä tyydy vastaukseen "se selviää sitten palaverissa". Sano, että sinulla on oikeus valmistautua. Ei oikeuteenkaan mennä huppukuurussa selvittämään, mistä on kysymys, vaan etukäteen annetaan mm. todistusteemat. Oikeusturvan kannalta asiakkaan tulee saada tietää, mitä käsitellään ja miksi. Ellei viranomainen anna tarkennuksia, tee silti asiasta oma listasi, käytä oikeuttasi saada vastauksia avoinna oleviin kysymyksiin.
Ennakoi. Mitä eri vaihtoehtoja sinulla on, miten ne vaikuttaisivat tilanteeseesi? Mitkä mahdollisuudet ovat ehdottomasti pois suljettuja, missä asioissa kompromissi on mahdollinen?
Kiiresijoitetun lapsen perhe otti mukaan omat eväät ja osoitti sillä tavoin olevansa erittäin valmistautunut ja valmis pitkäänkin keskusteluun ja tavoitteiden arviointiin sekä asetteluun. Tällainen asenne on esimerkillistä, se rikkoo peruskuvion, jossa viranomainen on lähtökohdaltaan (mukamas) vahvempi osapuoli kahvia ja pullaa tarjoillessaan samalla, kun esittää perheelle huostaanoton todennäköisyyttä. Perhe osoitti myös, ettei piittaa viranomaisen "tähän menee about tunti"-asenteesta. Psykologinen yliote ajankulun merkityksettömyydestä tärkeässä asiassa oli tärkeä, jota nauhurin läsnäolo tietenkin korosti.
Palaveeraamisen strategiaa
Suoraan asiaan. Mitäs nyt kuuluu ja miltä nyt tuntuu-liibalaaba on vain retoriikkaa, jolla ei ole merkitystä. Mitä ihmettä mahtaisi kuulua, jos lapsi on viety? "Mitenkäs te olette jaksaneet"-kysymys ohitetaan, sillä se on alustusta jaksamisen ongelmien kartoitukselle. Älä siis anna välineitä (olemattomien) lisähuolien kirjaamiseen. Aloita itse: "mikä on tilanne ja miten ajattelitte sen ratkaista?".
Viranomainen ryhtyy tarjoamaan tukea perheen ongelmiin. Kysy, millä perusteella ja milloin tällainen tuen tarve on syntynyt? Miten viranomainen on päätynyt tutkimuksensa perusteella tuen tarpeen olemassaoloon? Mitä tukitoimella on tarkoitus saavuttaa, kuka päämäärän asettaa, millä päämäärään pääsemistä mitataan ja kuka tekee vaikutusarvioinnin? Mikäli tukitoimi ei palvele tarkoitustaan, mikä vaihtoehtoinen tukitoimi on käytettävissä, milloin tarkoituksen toteutumista tarkastetaan? Kuka tukitoimen toteuttaa (koulutus ja pätevyys?), millainen vaikutusmahdollisuus itselläsi on tukitoimen toimivuuteen, laatuun ja kestoon ts.mitä tulee tapahtua, että tukitoimen voidaan katsoa olevan hyödyksi? Tukitoimen lopettamisen kriteerit? Pyydä lisäksi lainkohdat, joihin viranomaisen vastaus perustuu. Kaikki tämä on laissa mainittua perustelua, jolla sinulle tulee perustella tilanteesi ja siihen tarjotut tukitoimet. Sinulla on siis oikeus saada nämä vastaukset.
Esimerkkiperheelle oli ilmoitettu palaverin teemaksi lapsen kotiuttaminen. Perheelle tarjottiin avohuollon tukitoimia ehdoksi lapsen kotiuttamiselle. Kuitenkaan tukitoimien tarvetta ei oltu selvitetty, eikä perheen kysymyksiin selvitystyön uupumisesta saati tarkennuspyyntöihin tukitoimien laadusta osattu vastata. Lapsen sijoituksessa pitämiselle ei siis ollut perusteita, koska selvitystyötä ei oltu tehty. Moni lähtee tällaisesta palaverista leuka rinnassa osaansa tyytyen. Mutta lopputuloksen tulee kuulua seuraavasti:
"Aluehallintovirasto pyytää *****an kuntaa antamaan *****n oheisen kirjeen johdosta lausunnon ja hankkimaan tarvittavat selvitykset sosiaalitoimesta."
Viranomaisen tulee noudattaa tarkoin lakia, ellei se sitä tee, kantele.
Pidä huolta oikeusturvastasi
Samalla tavalla kysy kaikesta perusteet, tavoitteet, tarkoitus, kesto jne. Vaadi saada vastaus kirjallisesti ja määräajassa hallintolaissa säädetyllä tavalla. Kehoite koskee niin rajoituspäätöksiä kuin lapsen kohtelua sijaishuollossa. Päätöksistä tietenkin valitetaan, lisäksi niiden perusteluja voi ja pitää kysyä päätöksen tekijältä. Mikäli lapsesi olosuhteet ovat sinulle arvoitus tai niissä ilmenee kysyttävää, kysy ja reklamoi suoraan laitoksen johtoon. Ja vaadi vastaus määräajassa. Viranomaisen on reagoitava, ellei hän niin tee, kantele.
Kantele, kantele ja kantele. Sitä varten AVI on.
"Sovitaanko, että et nyt kantelisi kolmeen kuukauteen" on kysymys, joka on asiakkaalta oikeasti tässä maassa kysytty. Ts. viranomainen on ehdottanut, ettei asiakas käyttäisi mahdollisuuttaan muutoksenhakuun ja siten oman/lapsensa oikeusturvan toteutumiseen? Jätän kysymyksen avoimeen mietintään kaikessa röyhkeydessään.
Esimerkkikysymys yhteydenpidon rajoittamisesta sijaishuollossa olevan lapsen osalta:
"Laissa määritellään yhteydenpidon rajoittamisen perusteena sijaishuollon toteutumisen vaarantuminen tai rajoittamisen välttämättömyyden lapsen hoidon taikka kasvatuksen kannalta. Oikeuskirjallisuudessa esimerkkitilanteina on esitetty mm. mielenterveysongelmat. Oletteko havainneet perheessä mielenterveysongelmaa? Jos niin milloin? Diagnoosi? Ellei diagnoosia ole, kuinka päädyitte rajoitukseen?"
Esimerkkiperhe esitti viranomaiselle tässä vapaasti referoidun kysymyksen: Totaalinen yhteydenpidon rajoitus on mahdollinen vain poikkeusolosuhteissa. Edellytetään vakavaa uhkaa lapsen terveydelle/sijaishuoltopaikan henkilöstölle. Säännös totaalisesta yhteydenpidon rajoittamisesta voi tulla sovellettavaksi esim. tilanteessa, jossa vanhempi psyykkisen sairautensa tai vakavan mielenhäiriön vuoksi olisi vakavaksi vaaraksi myös lapselle. Perustuslain näkökulmasta totaalirajoitus voi tulla kysymykseen vain, jos rajoituksen tarkoitusta ei ole mahdollista saavuttaa lievemmillä toimenpiteillä. Koska kysymys ei ole vakavuudeltaan edellämainitun kaltaisesta perheestä, kuinka päädyitte asettamaan olinpaikan ilmoittamatta jättämisen? Selvitys ei käy ilmi perusteluistanne. Olette perustelleet poliisitutkinnalla, mutta asiassa tulee olla lastensuojelullinen peruste. Poliisitutkinta ei käy perusteeksi muutenkaan, sillä teitte ilmoituksen poliisille noin 2 viikkoa myöhemmin rajoituspäätöksen antamisesta.
Kuka osaa?
Tätä lukiessa saattaa ajatella, että "enhän minä osaa tuollaisia viitteitä saati kieltä käyttää". Ei tarvitse osatakkaan, sillä viranomaisella on velvollisuus ottaa vastaan vaikka tikkukirjaimin kirjoitettu kirjelmä ja ymmärtää siinä esitetyt asiat. Vaihtoehtoisesti viranomaisen on, ellei hän muutoin tajua, pyydettävä lisäselvitystä asiakkaaltaan ja varmistuttava siitä, että hän ymmärtää, mitä asiakas tarkoittaa.
Edellinen on osa hyvää hallintoa.
Hyvästä hallinnosta viranomainen ei kaikessa harkintavaltansa huumassa muista tuon taivaallista, joten heitä on hyvä muistuttaa siitä seuraavasti: "Mikäli viranhaltija laiminlyö määräaikaan mennessä vastaamisen, olen pakotettu siirtämään asian käsittelyn valvovalle viranomaiselle".
Lisäksi usein on hyvä saattaa viranomaisen tietoon mahdollisuus asian julkistamisesta menettelyvirheiden osalta. Kuten eräs perhe tekikin, ensin Venäjän mediassa, sittemmin asiasta mainittiin mm. YLEllä.
Saatteeksi ja lopuksi
Lapsiasiavaltuutettu tyytyi toteamaan, että ketään ei tässä maassa syrjitä alkuperän vuoksi ja samassa hengenvedossa, että itänaapurissa vasta opetellaan lasten oikeata kohtelua. Kysymys oli väitteestä, jossa esitettiin venäläistaustaisten olevan lastensuojelullisesti altavastaajan asemassa. Nämä kaksi lapsiasiavaltuutetun toteamusta syövät pohjaa toisiltaan.
Kenttätyöläiset näkevät päivittäin lastensuojelulain surkeata soveltamista ja harkintavallan ylittämistä. Köyhät, yksinhuoltajat ja ulkomaalaiset ovat osa niitä ryhmiä, joiden ongelmat nostetaan jalustoille, vaikka ongelmia ei edes olisi. Kysymys on piilevästä syrjinnästä, joka saa kaikessa vakavuudessaan liian usein huostaanoton muodon.
Korkealla taholla tehdään jälleen tutkimusta siitä, miten lasten oikeuksia voitaisiin parantaa. Siellä on takuulla käytössä tilastoja. Mutta se, miten tilastot syntyvät, mistä ne köyhät ja ulkomaalaiset sinne tilastoihin saadaan? Sitä ei tutki kukaan.
Toivon suurella sydämellä, että tämä ryhmä rämä, joka lasten oikeuksien parantamiseksi työskentelee, miettisi, miksi juuri kirjoittamani kaltaisia blogeja ylipäätään tarvitsee kirjoittaa?
Aiheeseen liittyen:
- Venäjän media kohisee taas huostaanotosta Suomessa – myös Venäjän lapsiasianvaltuutettu kommentoi
- http://www.1tv.ru/news/world/299612
Muita Lokakuun likkeen julkaisuja
☞ Haluaako sosiaalityö rakentaa vai purkaa häkkejä?
☞ Pandemrix-rokote on kaksin verroin pahempi kuin on luultu
☞ Lokavuoto arkistojen uumenista - Suomen Aktion T4
☞ Oulun lastensuojelu: mistä löydätte kunnolliset sijaisperheet?
☞ Lastensuojelun tutkimusmenetelmät osa 4- haastattelu
☞ Kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps) esitti valtuuston istunnossa kysymyksen Oulun lastensuojelusta
☞ Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma ei puutu ydinongelmaan
☞ Suomi-Weimari
RSS Feed
