Turvapaikanhakijalapsista lastensuojelun asiakkaita
Suomeen on saapunut ennätysmäärä yksin maahan tulleita alaikäisiä. Viime vuonna tuli yli 3 000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman vanhempiaan.
Jo viime vuonna Espoossa huomattiin, että turvapaikanhakijoiden osuus lastensuojelun asiakkaista on kasvanut näkyvästi. Tarkkoja lukuja ilmiöstä ei ole saatavilla, mutta lastensuojelupomon mukaan trendi on nouseva.
– Meille tämä on iso haaste ottaa haltuun, myöntää Espoon lastensuojelupalveluiden päällikkö Mari Ahlström.
Ahlströmin mukaan maahanmuuttajataustaiset perheet ovat muutoinkin lastensuojelun asiakkaissa yliedustettuina. Pahenevaa kierrettä yritetään katkaista muun muassa työryhmien avulla.
Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä mm. ei- valkoisia, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta (Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72).
Tutkimus- ja kokemustieto saattaa sosiaalineuvos Marjo Lavikaisen ja hallitussihteeri Annika Juurikon taannoiset vakuuttelut lastensuojelujärjestelmän puolueettomuudesta ja toimivuudesta outoon valoon.
Suurin osa huostaanotoista on turhia
Pitkän linjan lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib tietää maahanmuuttajien olevan vaikeuksissa lastensuojelussa. Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuksissa noin joka kolmas tahdonvastaisista huostaanottohakemuksista koskee maahanmuuttajia. Koko maassa luku on noin 10%.
Helmikuussa 2016 Tiina Elovaaran ja Pesue ry:n Kansalaisforumin paneelikeskustelussa Abib sanoi pysäyttävästi, että jos hän itse saisi päättää, niin 70% huostista on turhia. Maahanmuuttajien osalta hän arvioi luvuksi 90% .
Miten asiat hoidetaan toisella tavalla?
Abib vastaa: ”Tukemalla perhettä huostaanoton sijaan kokonaisvaltaisesti. Yleensä maahanmuuttajaperheissä yhden lapsen oireillessa muut tulevat perässä. Jotta niin ei tapahtuisi, tulee olla sekä kunnan että valtakunnan tasolla selkeä strategia.”
Tätä Abib perustelee omilla havainnoillaan. Hän on itse työssään nähnyt, miten traagiset huostaanoton seuraukset voivat olla. Hyvästä aikeesta huolimatta huostaanotto syrjäyttää etenkin maahanmuuttajalapsia.
Syrjäytys on totaalinen: lapselta katkaistaan yhteys juuriinsa, eikä etenkään laitoslapselle jää ketään lähelleen.
Silloin viranomaisesta tulee lapsen lähin omainen, sananmukaisesti.
Onko turvapaikanhakijalasten lastensuojelupolku laillinen?
Ryhmäkodin johtaja voi sosiaalityöntekijää ja lasta muodollisesti kuultuaan päättää lähes ilmoitusasiana lapsen siirtymisestä perhehoitoon ( Lastensuojelulaki 81§). Tämä mahdollistaa turvapaikanhakijalasten jäämisen lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaiksi.
Kuntaliitto lausui taannoin, että se ei kannata ensisijaisena vaihtoehtona sitä, että ilman huoltajaa Suomeen tulevat lapset lähtisivät ensisijaisesti lastensuojelun palvelupolulle perhehoitoon sijoittamisen myötä ja arvostelee ryhmäkotien menettelyä.
Kuntaliiton mukaan lastensuojelulain 81 §:n perusteluissa ei mainita tai kuvata, että lastensuojelulain 81 §:n säännöstä voitaisiin soveltaa ilman huoltajaa saapuneisiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin. Kuntaliitto esitti selvitettäväksi, voiko jossain tapauksissa olla mahdollista, että yksityismajoituksessa olevan lapsen huoltajaksi/oheishuoltajaksi haetaan käräjäoikeudelta hakemusmenettelyllä sitä läheistä/sukulaista, jonka luona lapsi asuu yksityismajoituksessa.
Kuntaliitto katsoi myös, että uudeksi perhehoitolaiksi annetun hallituksen esityksen mukaan vastaanottolaki tai kotoutumislaki ei ole sellaista lainsäädäntöä, johon perustuen voitaisiin lapsia sijoittaa perhehoitolain mukaiseen perhehoitoon.
Huostaanotot kohdistuvat siis useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin mutta kulttuuritaustaa ei kuitenkaan huomioda sijaishuoltopaikan valinnassa. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan ”kulttuurisen taustan huomiointi sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä oli hyvin harvinaista tai ainakaan sitä ei teksteissä mainittu. Tämä on huolestuttavaa, sillä huostaanottoon voidaan lastensuojelulain mukaan ryhtyä vain tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista, ja samoin sijaishuoltopaikan valinnan tulee aina perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.”
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty.
Auttajien markkinat
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toivoi taannoin (IL 21.9. 2015) Suomen nostavan valmiutta vastaanottaa enemmän yksin maahan tulevia lapsia, joita olisi majoitettava koteihin eli perheisiin ryhmäkotien sijasta. Hän perusteli kannanottoaan ryhmäkotien, perheryhmäkotien ja tukiasuntoloiden erittäin tiukalla vastaanottokapasiteetilla.
Yksityiseen lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen tai nuoren hoidosta laskutetaan jopa yli 150 000 euroa vuodessa.
Kurttilan ehdotus luo kysyntää uusille sijaisperheille ja laajentaa näitä kouluttavien lastensuojelujärjestöjen markkinoita. Sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta kuukaudessa 2 500 euroa, josta kolmannes on verotonta.
Niin VTV, oikeusasiamies, Valvira kuin AVI ovat todenneet lastensuojelun laitos- ja perhehoidon valvonnan puutteelliseksi. Pahimmillaan laitoksia tarkastetaan kerran kymmenessä vuodessa, usein vain lukemalla laitoksen tuottamat raportit. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Helsingin Sanomien mukaan Pelastakaa Lapset ry etsii nyt sijaisvanhempia yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.
Sijaisvanhemmiksi etsitään ensisijaisesti maahanmuuttajaperheitä, mutta kantasuomalaisetkin voivat hakeutua koulutukseen. Lähes täysi-ikäisiä ei olla sijoittamassa perheisiin.
”Olemme ajatelleet, että sijoitettavat nuoret voisivat olla korkeintaan 16-vuotiaita.” sanoo sosiaalityöntekijä Päivi Partanen Pelastakaa Lapset ry:stä.
Pakolaislasten sijaisvanhemmuus on herättänyt Partasen mukaan paljon kiinnostusta. Osa kiinnostuneista on kuitenkin perunut aikeensa kuultuaan, että sijoitukseen ei ole tulossa ihan pieniä lapsia.
Partasen mukaan sijaisperheeksi ryhtyvien pitäisi olla valmiita kestämään lapsen tai nuoren mahdollista oireilua.
Väestöliiton mukaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijalasten vastaanotto ja kohtelu on ollut osin eriarvoista suomalaislapsiin verrattuna esimerkiksi asumis- ja opiskelujärjestelyjen osalta. Turvapaikanhakijalapset eivät pääse kaikilla vastaanottopaikkakunnilla peruskoulun valmistavaan opetukseen, vaan opiskelevat suomea vastaanottokeskusten omissa kouluissa, mutta opetus ei noudata opetussuunnitelmaa eivätkä turvapaikanhakijat tapaa suomalaislapsia. Lisäksi heitä rasittavat muutokset ja siirrot paikkakunnalta ja asuinyksiköstä toiseen ja niiden myötä tapahtuva sosiaalisten verkostojen katkeaminen.
Tutkimustiedon mukaan lastensuojelun sijoitukset eivät takaa lapsille pysyvyyttä. Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijoituspaikka vaihtui usein ja heitä pompoteltiin eri sijaishuoltopaikkojen välillä.
Perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Moniportaiset ja -toimijaiset rahastusketjut
– Turvapaikkaa hakevien lasten tukemiseen on valmistauduttu todella huonosti, sanoo dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.
– Kun tässä hässäkässä kuntien valmius on vaatimatonta, kehään tulevat yritykset. Ne järjestävät nopeasti hoivaa, mutta niitä ei juurikaan kiinnosta investointi tulevaisuuteen, Rimpelä sanoo.
Vastaanottokeskuksista yli puolet on Punaisen Ristin ylläpitämiä. Muita kolmannen sektorin toimijoita alalla ovat muun muassa Setlementtiliitto, Helsingin Diakonissalaitos, A-klinikkasäätiö, Pelastakaa lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Vanhamäen säätiö ja SOS-lapsikylä.
Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä omistavat myös lastensuojelulaitoksia ja tuottavat monenlaisia lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja mm. vanhemmuudenarviointia. Sijaishuollon laitospalveluiden lisäksi ne järjestävät sijaishuollon perhehoitoa- ja kouluttavat sijaisperheitä. Näiden kansalaisjärjestöinä esiintyvien lastensuojeluyritysten 24 tuntia kestäviä sijaisperhevalmennuksia on arvosteltu mm. perheiden löysistä valintakriteereistä, puuttuvasta/ riittämättömästä lainsäädäntökoulutuksesta ja perheiden lakisääteisten yhteydenpito- ja jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan kuittamaan lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä vain sopeutumisen reaktiovaiheeksi.
Suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä on Luona Oy, jolla on pääkaupunkiseudulla kahdeksan keskusta. Entinen Barona Hoiva Oy, nykyinen Luona Oy kuuluu asumispalveluja ja työntekijöitä välittävään Barona-konserniin. Baronan tytäryhtiö taas on majoituspalveluja tarjoava Forenom, jolta Helsingin kaupunki on ostanut hätämajoitusta kilpailuttamatta miljoonilla euroilla. Luona Oyn hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin kaupungin ex-sosiaalijohtaja, Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut Paavo Voutilainen.
Luonan muut hallituksen jäsenet ovat Baronan toimitusjohtaja Markus Oksa, kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), ex-kansanedustaja Ulpu Iivari (sd) ja ydinvoimayhtiö Fennovoiman entinen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Pasi Natri. Natri on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) puoliso.
Veronika Honkasalon mukaan sopimus Helsingin kaupungin kanssa kolminkertaisti Forenomin liikevaihdon kolmessa vuodessa 18 miljoonaan euroon.
- Liikevaihtonsa kasvun Forenom on mahdollistanut muun muassa sen kautta, että se pyytää usein tuplasti enemmän vuokraa verrattuna vapailla markkinoilla oleviin vuokra-asuntoihin, Honkasalo kirjoitti blogissaan.
Jos Suomeen tulee tänä vuonna 50 000 turvapaikanhakijaa, liikkuvat kustannusarviot laajalla asteikolla 450 miljoonan ja 1,5 miljardin välissä.
Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtajan Sirkku Päivärinteen mukaan yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikka maksaa valtiolle noin 57 000 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan yhden kehitysmaalaisen lukutaito maksaa 100 euroa. Yhden turvapaikan hinnalla voidaan siis opettaa 570 ihmistä lukemaan.
Turvapaikkabisnes on ihmiskauppaa
Pakolaiskiintiöiden ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamista kannattava kirjailija Maria Syvälä väittää, että turvapaikkabisnes on kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.
Syvälä paheksuu, että turvapaikanhakijoita kohdellaan pelkkänä taloudellisena kysymyksenä ja vaatii Lähi- idän ihmisille ihmisarvoista kohtelua.
-Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme.
Europolin arvion mukaan yksin Eurooppaan saapuneista alaikäisistä lapsista on saapumisen jälkeen kadonnut arviolta 10 000. Saksassa kadoksissa on noin 4000- 6000 lasta ja Sloveniassa jopa 80 % lapsista katoaa vastaanottokeskuksista. Avustustyöntekijöiden mukaan Calaisin pakolaisleirissä on kadonnut yli sata lasta ja raiskattu useita poikia.
Ruotsissa on kadonnut yli tuhat lasta ja hiljattain Malmön rautatieasemalta pelätään kadonneen turvapaikanhakijalapsia tuntemattomien mukaan. Yli 180 lasta on kadonnut vastaanottokeskuksista Norjassa kolmen viime vuoden aikana. Turvapaikkaa hakevia lapsia on kadonnut oudosti myös Suomessa. Monia ei ole löydetty, ja viranomaiset pelkäävät osan joutuneen ihmiskaupan uhriksi, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.
Yksityinen turvapaikkabisnes on kasvuala
Ruotsissa yksityinen turvapaikkabisnes on jo kasvuala. Helsingin Uutisten mukaan miljonääri Ben Karlssonin yhtiöllä on 17 vastaanottokeskusta Ruotsissa. Hänen firmansa majoittaa lähes 3 000 turvapaikanhakijaa, liikevaihdon ollessa noin 500 miljoonaa kruunua (53 miljoonaa euroa).
Hem&Hyra-lehti kirjoittaa asuntopulan ja turvapaikanhakijoiden määrän luoneen Ruotsiin ABT-bisneksen (”väliaikainen turvapaikka-asuminen”), jossa yritykset vuokraavat suljettuja konferenssihotelleja ja matkakoteja 175–350 kruunun vuorokausihintaan.
Maahanmuuttoviraston mukaan ABT-paikka maksaa neljä kertaa enemmän kuin tavallinen asunto. Lisäksi tulee muonitus. Alan liikevaihdon odotetaan lähiaikoina nousevan kolmeen miljardiin kruunuun (320 miljoonaa euroa).
Lue myös:
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
Suomeen on saapunut ennätysmäärä yksin maahan tulleita alaikäisiä. Viime vuonna tuli yli 3 000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman vanhempiaan.
Jo viime vuonna Espoossa huomattiin, että turvapaikanhakijoiden osuus lastensuojelun asiakkaista on kasvanut näkyvästi. Tarkkoja lukuja ilmiöstä ei ole saatavilla, mutta lastensuojelupomon mukaan trendi on nouseva.
– Meille tämä on iso haaste ottaa haltuun, myöntää Espoon lastensuojelupalveluiden päällikkö Mari Ahlström.
Ahlströmin mukaan maahanmuuttajataustaiset perheet ovat muutoinkin lastensuojelun asiakkaissa yliedustettuina. Pahenevaa kierrettä yritetään katkaista muun muassa työryhmien avulla.
Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä mm. ei- valkoisia, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta (Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72).
Tutkimus- ja kokemustieto saattaa sosiaalineuvos Marjo Lavikaisen ja hallitussihteeri Annika Juurikon taannoiset vakuuttelut lastensuojelujärjestelmän puolueettomuudesta ja toimivuudesta outoon valoon.
Suurin osa huostaanotoista on turhia
Pitkän linjan lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib tietää maahanmuuttajien olevan vaikeuksissa lastensuojelussa. Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuksissa noin joka kolmas tahdonvastaisista huostaanottohakemuksista koskee maahanmuuttajia. Koko maassa luku on noin 10%.
Helmikuussa 2016 Tiina Elovaaran ja Pesue ry:n Kansalaisforumin paneelikeskustelussa Abib sanoi pysäyttävästi, että jos hän itse saisi päättää, niin 70% huostista on turhia. Maahanmuuttajien osalta hän arvioi luvuksi 90% .
Miten asiat hoidetaan toisella tavalla?
Abib vastaa: ”Tukemalla perhettä huostaanoton sijaan kokonaisvaltaisesti. Yleensä maahanmuuttajaperheissä yhden lapsen oireillessa muut tulevat perässä. Jotta niin ei tapahtuisi, tulee olla sekä kunnan että valtakunnan tasolla selkeä strategia.”
Tätä Abib perustelee omilla havainnoillaan. Hän on itse työssään nähnyt, miten traagiset huostaanoton seuraukset voivat olla. Hyvästä aikeesta huolimatta huostaanotto syrjäyttää etenkin maahanmuuttajalapsia.
Syrjäytys on totaalinen: lapselta katkaistaan yhteys juuriinsa, eikä etenkään laitoslapselle jää ketään lähelleen.
Silloin viranomaisesta tulee lapsen lähin omainen, sananmukaisesti.
Onko turvapaikanhakijalasten lastensuojelupolku laillinen?
Ryhmäkodin johtaja voi sosiaalityöntekijää ja lasta muodollisesti kuultuaan päättää lähes ilmoitusasiana lapsen siirtymisestä perhehoitoon ( Lastensuojelulaki 81§). Tämä mahdollistaa turvapaikanhakijalasten jäämisen lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaiksi.
Kuntaliitto lausui taannoin, että se ei kannata ensisijaisena vaihtoehtona sitä, että ilman huoltajaa Suomeen tulevat lapset lähtisivät ensisijaisesti lastensuojelun palvelupolulle perhehoitoon sijoittamisen myötä ja arvostelee ryhmäkotien menettelyä.
Kuntaliiton mukaan lastensuojelulain 81 §:n perusteluissa ei mainita tai kuvata, että lastensuojelulain 81 §:n säännöstä voitaisiin soveltaa ilman huoltajaa saapuneisiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin. Kuntaliitto esitti selvitettäväksi, voiko jossain tapauksissa olla mahdollista, että yksityismajoituksessa olevan lapsen huoltajaksi/oheishuoltajaksi haetaan käräjäoikeudelta hakemusmenettelyllä sitä läheistä/sukulaista, jonka luona lapsi asuu yksityismajoituksessa.
Kuntaliitto katsoi myös, että uudeksi perhehoitolaiksi annetun hallituksen esityksen mukaan vastaanottolaki tai kotoutumislaki ei ole sellaista lainsäädäntöä, johon perustuen voitaisiin lapsia sijoittaa perhehoitolain mukaiseen perhehoitoon.
Huostaanotot kohdistuvat siis useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin mutta kulttuuritaustaa ei kuitenkaan huomioda sijaishuoltopaikan valinnassa. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan ”kulttuurisen taustan huomiointi sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä oli hyvin harvinaista tai ainakaan sitä ei teksteissä mainittu. Tämä on huolestuttavaa, sillä huostaanottoon voidaan lastensuojelulain mukaan ryhtyä vain tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista, ja samoin sijaishuoltopaikan valinnan tulee aina perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.”
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty.
Auttajien markkinat
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toivoi taannoin (IL 21.9. 2015) Suomen nostavan valmiutta vastaanottaa enemmän yksin maahan tulevia lapsia, joita olisi majoitettava koteihin eli perheisiin ryhmäkotien sijasta. Hän perusteli kannanottoaan ryhmäkotien, perheryhmäkotien ja tukiasuntoloiden erittäin tiukalla vastaanottokapasiteetilla.
Yksityiseen lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen tai nuoren hoidosta laskutetaan jopa yli 150 000 euroa vuodessa.
Kurttilan ehdotus luo kysyntää uusille sijaisperheille ja laajentaa näitä kouluttavien lastensuojelujärjestöjen markkinoita. Sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta kuukaudessa 2 500 euroa, josta kolmannes on verotonta.
Niin VTV, oikeusasiamies, Valvira kuin AVI ovat todenneet lastensuojelun laitos- ja perhehoidon valvonnan puutteelliseksi. Pahimmillaan laitoksia tarkastetaan kerran kymmenessä vuodessa, usein vain lukemalla laitoksen tuottamat raportit. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Helsingin Sanomien mukaan Pelastakaa Lapset ry etsii nyt sijaisvanhempia yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.
Sijaisvanhemmiksi etsitään ensisijaisesti maahanmuuttajaperheitä, mutta kantasuomalaisetkin voivat hakeutua koulutukseen. Lähes täysi-ikäisiä ei olla sijoittamassa perheisiin.
”Olemme ajatelleet, että sijoitettavat nuoret voisivat olla korkeintaan 16-vuotiaita.” sanoo sosiaalityöntekijä Päivi Partanen Pelastakaa Lapset ry:stä.
Pakolaislasten sijaisvanhemmuus on herättänyt Partasen mukaan paljon kiinnostusta. Osa kiinnostuneista on kuitenkin perunut aikeensa kuultuaan, että sijoitukseen ei ole tulossa ihan pieniä lapsia.
Partasen mukaan sijaisperheeksi ryhtyvien pitäisi olla valmiita kestämään lapsen tai nuoren mahdollista oireilua.
Väestöliiton mukaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijalasten vastaanotto ja kohtelu on ollut osin eriarvoista suomalaislapsiin verrattuna esimerkiksi asumis- ja opiskelujärjestelyjen osalta. Turvapaikanhakijalapset eivät pääse kaikilla vastaanottopaikkakunnilla peruskoulun valmistavaan opetukseen, vaan opiskelevat suomea vastaanottokeskusten omissa kouluissa, mutta opetus ei noudata opetussuunnitelmaa eivätkä turvapaikanhakijat tapaa suomalaislapsia. Lisäksi heitä rasittavat muutokset ja siirrot paikkakunnalta ja asuinyksiköstä toiseen ja niiden myötä tapahtuva sosiaalisten verkostojen katkeaminen.
Tutkimustiedon mukaan lastensuojelun sijoitukset eivät takaa lapsille pysyvyyttä. Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijoituspaikka vaihtui usein ja heitä pompoteltiin eri sijaishuoltopaikkojen välillä.
Perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Moniportaiset ja -toimijaiset rahastusketjut
– Turvapaikkaa hakevien lasten tukemiseen on valmistauduttu todella huonosti, sanoo dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.
– Kun tässä hässäkässä kuntien valmius on vaatimatonta, kehään tulevat yritykset. Ne järjestävät nopeasti hoivaa, mutta niitä ei juurikaan kiinnosta investointi tulevaisuuteen, Rimpelä sanoo.
Vastaanottokeskuksista yli puolet on Punaisen Ristin ylläpitämiä. Muita kolmannen sektorin toimijoita alalla ovat muun muassa Setlementtiliitto, Helsingin Diakonissalaitos, A-klinikkasäätiö, Pelastakaa lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Vanhamäen säätiö ja SOS-lapsikylä.
Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä omistavat myös lastensuojelulaitoksia ja tuottavat monenlaisia lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja mm. vanhemmuudenarviointia. Sijaishuollon laitospalveluiden lisäksi ne järjestävät sijaishuollon perhehoitoa- ja kouluttavat sijaisperheitä. Näiden kansalaisjärjestöinä esiintyvien lastensuojeluyritysten 24 tuntia kestäviä sijaisperhevalmennuksia on arvosteltu mm. perheiden löysistä valintakriteereistä, puuttuvasta/ riittämättömästä lainsäädäntökoulutuksesta ja perheiden lakisääteisten yhteydenpito- ja jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan kuittamaan lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä vain sopeutumisen reaktiovaiheeksi.
Suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä on Luona Oy, jolla on pääkaupunkiseudulla kahdeksan keskusta. Entinen Barona Hoiva Oy, nykyinen Luona Oy kuuluu asumispalveluja ja työntekijöitä välittävään Barona-konserniin. Baronan tytäryhtiö taas on majoituspalveluja tarjoava Forenom, jolta Helsingin kaupunki on ostanut hätämajoitusta kilpailuttamatta miljoonilla euroilla. Luona Oyn hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin kaupungin ex-sosiaalijohtaja, Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut Paavo Voutilainen.
Luonan muut hallituksen jäsenet ovat Baronan toimitusjohtaja Markus Oksa, kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), ex-kansanedustaja Ulpu Iivari (sd) ja ydinvoimayhtiö Fennovoiman entinen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Pasi Natri. Natri on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) puoliso.
Veronika Honkasalon mukaan sopimus Helsingin kaupungin kanssa kolminkertaisti Forenomin liikevaihdon kolmessa vuodessa 18 miljoonaan euroon.
- Liikevaihtonsa kasvun Forenom on mahdollistanut muun muassa sen kautta, että se pyytää usein tuplasti enemmän vuokraa verrattuna vapailla markkinoilla oleviin vuokra-asuntoihin, Honkasalo kirjoitti blogissaan.
Jos Suomeen tulee tänä vuonna 50 000 turvapaikanhakijaa, liikkuvat kustannusarviot laajalla asteikolla 450 miljoonan ja 1,5 miljardin välissä.
Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtajan Sirkku Päivärinteen mukaan yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikka maksaa valtiolle noin 57 000 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan yhden kehitysmaalaisen lukutaito maksaa 100 euroa. Yhden turvapaikan hinnalla voidaan siis opettaa 570 ihmistä lukemaan.
Turvapaikkabisnes on ihmiskauppaa
Pakolaiskiintiöiden ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamista kannattava kirjailija Maria Syvälä väittää, että turvapaikkabisnes on kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.
Syvälä paheksuu, että turvapaikanhakijoita kohdellaan pelkkänä taloudellisena kysymyksenä ja vaatii Lähi- idän ihmisille ihmisarvoista kohtelua.
-Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme.
Europolin arvion mukaan yksin Eurooppaan saapuneista alaikäisistä lapsista on saapumisen jälkeen kadonnut arviolta 10 000. Saksassa kadoksissa on noin 4000- 6000 lasta ja Sloveniassa jopa 80 % lapsista katoaa vastaanottokeskuksista. Avustustyöntekijöiden mukaan Calaisin pakolaisleirissä on kadonnut yli sata lasta ja raiskattu useita poikia.
Ruotsissa on kadonnut yli tuhat lasta ja hiljattain Malmön rautatieasemalta pelätään kadonneen turvapaikanhakijalapsia tuntemattomien mukaan. Yli 180 lasta on kadonnut vastaanottokeskuksista Norjassa kolmen viime vuoden aikana. Turvapaikkaa hakevia lapsia on kadonnut oudosti myös Suomessa. Monia ei ole löydetty, ja viranomaiset pelkäävät osan joutuneen ihmiskaupan uhriksi, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.
Yksityinen turvapaikkabisnes on kasvuala
Ruotsissa yksityinen turvapaikkabisnes on jo kasvuala. Helsingin Uutisten mukaan miljonääri Ben Karlssonin yhtiöllä on 17 vastaanottokeskusta Ruotsissa. Hänen firmansa majoittaa lähes 3 000 turvapaikanhakijaa, liikevaihdon ollessa noin 500 miljoonaa kruunua (53 miljoonaa euroa).
Hem&Hyra-lehti kirjoittaa asuntopulan ja turvapaikanhakijoiden määrän luoneen Ruotsiin ABT-bisneksen (”väliaikainen turvapaikka-asuminen”), jossa yritykset vuokraavat suljettuja konferenssihotelleja ja matkakoteja 175–350 kruunun vuorokausihintaan.
Maahanmuuttoviraston mukaan ABT-paikka maksaa neljä kertaa enemmän kuin tavallinen asunto. Lisäksi tulee muonitus. Alan liikevaihdon odotetaan lähiaikoina nousevan kolmeen miljardiin kruunuun (320 miljoonaa euroa).
Lue myös:
☞ Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
☞ Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
☞ Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
☞ Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞ Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
☞ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞ Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞ Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
☞ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞ Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
RSS Feed
