Sijoitusmääriä lisäämällä pyritään nostamaan kuntien valtionapuosuuksia
Uutisen mukaan sijoitusten määrä joissakin kunnissa on kasvanut viime vuodesta jopa 50%.
Tämä johtuu siitä, että joillakin kunnilla on tavaton kiire saada sosiaalitoimen kulut mahdollisimman korkeaksi ennen SOTEa – ainakin korkeammaksi kuin muissa kunnissa.
Mikäli sosiaalitoimen kustannustaso kunnassa pidetään asiallisen kohtuullisena ja todellista tarvetta vastaavana, kunta menettää suuren siivun valtion maksamista tulevien vuosien kulukorvauksista.
"Ilmaista rahaa" valtiolta on saatavissa, jos kunnan omat kulutilastot saadaan mahdollisimman rumiksi.
Kulut on saatava näyttämään asukasta kohden suuremmiksi kuin muissa kunnissa, tai muutoin kunta tulee menettämään ison siivun tulevia korotettuja valtionosuuksia.
On laki, joka määrittelee tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kunnille. Esimerkiksi kunnan ikärakenteesta riippuen kunnan keskimääräiset kulut voivat olla korkeammat kuin naapurissa, hyvinvoivassa kunnassa, jossa työpaikkoja ja verotulojakin on enemmän kuin provinssin haja-asutusalueille sijoittuvissa maalaiskunnissa. Maaseudulla SOTE-kulut voivat olla jo ”valmiiksi” keskimääräistä korkeammat.
Nyt tehokkaammin toimivilla kunnilla kulut jäävät asukasta kohden laskettuna "liian" vähäisiksi.
Niillä on kiire nostaa sosiaalitoimen kulut asukasta kohden mahdollisimman korkeaksi, koska SOTE-uudistuksen jälkeen valtionosuusmaksatusten jyvitys tapahtuu nyt toteutuvien keskimääräisten kustannusten perusteella. Se kuntakohtainen valtion korvausosuuksien jyvitys jää enemmän tai vähemmän pysyväksi!
Julkisen terveydenhuollon puolella kuluja ei voi keinotekoisesti nostaa, koska terveydenhuollossa päätöksenteko on hajautettua, kontrolloitua ja valvottua. Potilasdokumentaation ylläpitäjiä on lukuisa määrä. Kaikkia heitä ei voi yllyttää ja saada mukaan tosiseikkojen vastaisiin kirjauksiin, jotka johtaisivat kulujen nousuun (vakuutuslääkäreitä lukuunottamatta, koska heillä on lakiin kirjattu oikeus laatia lausuntonsa ilman kunniaa ja omaatuntoa, mutta kunnan sote-kuluihin heidän lausunnoillaan ei ole suoraa vaikutusta).
Toisin on lastensuojelussa. Tosiasiassa yksi ainoa lastensuojeluvirkailija voi päättää muutaman vuoden sisällä kertyvistä miljoonaluokan kuluista per yksi ainoa perhe. Ne päätökset tehdään virkamiehen salassapito-oikeudella. Tahallisesti väärennettyjä kirjauksia lastensuojelu ei suostu korjaamaan – näitä kuntia todellakin on. Lastensuojelun päätökset voidaan perustella avoimen valheellisilla väittämillä, joita ei yksilöidä ja joita ei voi jälkikäteenkään todentaa.
Lastensuojelun kiireelliset sijoitukset ja niistä usein seuraavat huostaanotot ovat kunnan tehokkain keino korottaa kunnan sosiaali- ja terveystoimen keskimääräisiä kuluja nopeasti – siis hyvissä ajoin ennen kuin SOTE-uudistusten valtionosuuksien laskennallinen kuntakohtainen jyvitys vahvistetaan.
Ensi vaiheessa kunta maksaa huostaanoton kuluista noin neljänneksen. Jo ensimmäisen verovuoden päättyessä kunta on saanut saman verran veroina takaisin niistä tulovirroista, mitä valtio lastensuojelun palveluntuottajille maksaa.
Kertasuoritukset valtiolta kunnan palveluntuottajille ovat tyypillisesti 80.000 – 150.000, enimmillään jopa lähes 300.000 per lapsi per vuosi.
Niistä rahavirroista päättää käytännössä yksi lastensuojelun vastuutyöntekijä henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköissä.
Kaiken lisäksi rahateorioiden mukaan rahan substanssi eli (sen todellinen, syvin) arvo ei ole se rahan numeraalinen määrä, mikä rahansiirrosta kirjanpitoon kirjataan, vaan rahan kiertonopeus!
Asia tulee ymmärrettäväksi, kun huomaatte ajatella esim. mitä pankkien omavaraisuusaste on. Se on tyypillisesti vain 3-4 prosenttia. Pankkien omavaraisuusaste tuskin koskaan nousee 10 prosenttiin. Sen suuruisella ”omalla rahalla” pankki miljardiliikevaihtojaan ja niistä maksettavia osinkojaan maksaa. Tätä tarkoittaa kansankielellä ilmaistu sanonta ”pane raha poikimaan”.
Ei kunta talousyksikkönä kovin paljon pankin toimintaperiaatteista eroa. Kerran saatu raha poikii rahan kiertonopeuden mukaan kauan sen jälkeenkin, kun raha on kassaan saatu.
Kunnan hallintoyksikön tulosvastuullinen päällikkö osaa valvoa ja ajaa oman talousalueensa etua. Ilman valtionosuuksilla maksettavia palveluja se ei ryhdy kuntalaiselle edes juhlapuheiden ”lapsen parhaaksi” ja ”avohuollon tuet ensin” -palveluja toimeenpanemaan.
Lapsen ja perheen ongelmat on ylidiagnosoitava, siis valehdeltava ja väärennettävä, jotta kunta saa lapsen tuet valtionosuuksien piiriin. Oikeasti kunnan tavoitteesta pitää sanoa, että vasta ylimääräisillä tuloilla, valtionosuuksilla, kunta voi toimia talousalueensa ”pankkina” ja täyttää kunnan sosieteetin odotukset.
Ylidiagnosointia vauhdittavat lastensuojelujärjestöt, jotka vaativat aina vain suurempia valtion panostuksia lastensuojelun palveluntuottajilta tehtäviin ostopalveluihin.
Lastensuojelussa palveluntuottajille kelpaavat pääsääntöisesti ainoastaan huostaanotot, koska vain niistä yritykset saavat tasaisen, katkeamattoman tulovirran, jonka varaan vain ja ainoastaan yrityksen jatkuva, taloudellisesti kannattava, riskitön tulovirta voidaan perustaa.
Kansainväliset sijoittajaryhmittymät ovat jo vuosia sitten haistaneet, että Suomen eduskunta on ollut ylivertaisen tyhmä luodessaan automaatin, jossa on vain nouseva trendi.
Suomessa on erittäin julma lastensuojelu, jonka toimia – epäonnistumisia – Suomessa ei saa tutkia. Esimerkiksi niin yksinkertaista ja olennaista asiaa, kuin sitä, ovatko huostaanotetun lapsen olot huostaanoton aikana parantuneet vai huonontuneet, Suomessa ei ole saanut tutkia. Siihen aiheeseen Suomen Akatemian tai minkään muunkaan Suomen tutkimusrahoitusorganisaation rahoja ei ole suunnattu.
Huostaanottojen tuloksellisuus on tutkimushankkeiden kannalta tabu, kielletty aihe. Lastensuojelun toimien tuloksellisuutta yleensäkään ei saa tutkia, vaikka kaikki lastensuojelun toimet tehdään muka ”lapsen parhaaksi”. Mitään näyttöä sille, toteutuuko ”lapsen paras” lastensuojelussa, ei ole. Tietenkin on yksittäistapauksia, joissa lastensuojelu onnistuu, mutta mitään yleistettävissä olevaa, tutkittua ja testattua faktaa lastensuojelun onnistumisprosentista ei ole.
Se , että asiaa ei ole saanut tutkia itsessään antaa viitteitä, että epäonnistumisen riski tiedetään. Ilmeistä on, että epäonnistumisen riski on jossakin 60 -80 prosentin välillä, kuten asia minulle näyttäytyy.
Jos olisi pienintäkään mahdollisuutta siihen, että lastensuojelutyön epäonnistumiset jäisivät edes alle 30 prosenttiin, niin asiaa olisi varmasti tutkittu, jotta aihetta ylpeilyyn olisi ja ne perustelut olisivat tulleet myös uskottavalla tavalla todistetuiksi.
Yksinkertainen testi ja indikaattori lastensuojelun tuloksellisuudesta voisi olla esim. lapsen koulumenestys huostaanoton jälkeen. Ovathan kouluvaikeudet yksi tärkeimmistä huostaanoton syistä.
Monivuotisen kokemuksen perusteella väitän, että pääsääntöisesti huostaanotettujen lasten koulumenestys Suomessa romahtaa.
Suomalainen lastensuojelu perustuu lastensuojeluvirkailijan ylivallan ja ehdottoman oikeassa olemisen korostamiseen. Se perustuu yhden ainoan vastuutyöntekijän jumalalliseen erehtymättömyyteen, jossa hän käyttää valtaansa vain ja ainoastaan ”harkitsen itse” -periaatteella.
Lastensuojeluvirkailijan ”harkinta” on kaikkien Suomen lakien, lainvoimaisten ohjeiden ja laillisuusvalvonnan ylä- ja ulkopuolella!
Huolestuttavinta lastensuojelun työtapakuvauksissa ovat kaikenmoiset pakottamiset ja uhkaamiset. Karkeimmillaan ja useimmiten se menee niin, että virkailija uhittelee, että nyt on tehtävä niin tai näin, tai muuten huostaanotto uhkaa.
Karmeaa on lastensuojelun täydellinen piittaamattomuus laeista ja säädöksistä. Mihinkään lakeihin lastensuojeluvirkailijan ei ole tarve paneutua, koska lastensuojeluvirkailija ”harkitsee itse”, milloin ja minkä vuoksi hänellä ”on huoli”, joka yksilöimättömänäkin on huostaanoton peruste.
Pelkästään yhdessä kunnassa parin kokouksen aikana saattaa tulla vastaan kymmenkunta tilannetta, joissa lastensuojeluvirkailija tai muu lapsesta erityisessä vastuussa oleva virkamies, jopa johtajatasolta, väittää ihan pokkana, että laki määrää niin tai näin, tai että laki ei salli sitä eikä tätä.
Tätä olen joutunut kuulemaan pelkästään kuluneen maaliskuun 2018 aikana parinkin sote-palvelualueen lastensuojelun ja koulutoimen palavereissa ja puheluissa.
Röyhkeimmin omia henkilökohtaisia uskomuksiaan , pelkojaan ja arvojaan Suomen laiksi väittäviä virkailijoita on nimenomaan lastensuojelussa. Niiden väitteiden ainoa tavoite näyttää olevan maksimaalisen pelon ylläpitäminen, niin että huoltajat alistuvat mihin tahansa lapsensa julmaan kohtelun ja ylidiagnosointiin.
Virkailijoiden tarkoitushakuisen uhittelun ja kiristämisen motiivi näyttää olevan sama: korotettujen valtionosuuksien (nykyisin maksimaalisten jyvityspisteiden) hankkiminen eli mahdollisimman monien lasten päänahan skalpeeraaminen valtionapujen uhrilavoilla rahan jumalalle uhrattavaksi.
Monivuotisen kokemuksen perusteella väitän, että lastensuojelun piirissä lastensuojelulain 4 § (Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi ) on pelkkä utopiaa, joka aktiivisesti unohdetaan tai on pakko unohtaa, kun lastensuojeluvirkailija viran saa.
Lastensuojelu on tämän maan kaksinaamaisinta virkatyötä, jossa ihmisen kohtelu on kaikkein brutaaleinta, paikoin suorastaan sadistista. Toimisektorilla yleistä on, että mikäli asiakas vaatii lainmukaista kohtelua – lastensuojelu kostaa sen julmimmilla mahdollisilla keinoilla, mitä sen toimivallassa on. Se on äidin tai isän vieraannuttamista lapsestaan yhteydenpidon rajoittamisilla minuutteihin viikossa virastohuoneessa toteutettavilla valvotuilla tapaamisilla. Hyvä jos lapsen ja vanhemman tapaaminen sallitaan kerran viikossa, usein vielä paljon harvemmin. Mitään asiallisia, todennettavissa olevia perusteluja tapaamis- ja yhteydenpidon rajoituksiin lastensuojelulta ei tosielämässä edellytetä. Tavallisesti rajoituksiin riittää vieraannuttaja-exän kostoksi esittämä vaatimus!
Parhaillaan lapsen huoltoa ja tapaamista koskevan lain kokonaisuudistus on eduskunnassa. Yllä esittämäni rahavirtateorian tuntevat lobbarit jaksavat korostaa, että vieraannuttamisen käsitettä ei saa lakiin sisällyttää. Sen sijaan on lisättävä palveluntuottajille maksettavia korvauksia.
Niinpä tietenkin. Kostonhaluiset, oman lapsensa hätään myötätuntoa tuntemaan kykenemättömät, narsistiset ja psykopaattiset vieraannuttaja-exät ovat niitä, joiden vaatimukset lastensuojelu toimeenpanee sellaisenaan, ilman näytönarviointia ja viivyttelemättä. Näin viranomaisvalta siirtyy laittomalla tavalla yksityiselle toimijalle. Vaan mitäs siitä, sanovat korkeat päättäjät. Vieraannuttaja-exät tukevat kaikkein vahvimmin seutukunnan valtionosuusvirran kasvattamista, ja sen vuoksi huostaanottojen tuotto talousalueelle vauhdittuu.
Kaikkein maireimmat hymyt lastensuojelussa suodaan vieraannuttaja-exille. Kaikkein halukkaimmin lastensuojelu on yhteistyössä vieraannuttaja-exien kanssa.
Kunnassa haaveiltu seutukunnan nousukausi rakennetaan vieraannuttajien varaan. Siihen tarvitaan kiihtyvään nousuun saatettu valtionapujen virta. Mikään ei johda siihen suuremmilla kertasummilla ja helpommin monistettavalla tavalla kuin lastensuojelun laittomat huostaanotot.
Omasta mielestään lastensuojeluvirkailija palvelee yhteiskuntaa ottamalla huostaan mahdollisimman monta lasta. Hän on ylpeä työstään! Mutta, mutta …. se työ tuhoaa lapsia varmemmin kuin mikään muu nyky-Suomessa.
On kuntia, etenkin kaupunkeja, joissa lastensuojelu on pelkkää teollisuutta. Työtapoja määräävät lastensuojelun palveluntuottajien neljännesvuosikatsaukset ja osinkotavoitteet. Kuten teollisessa tuotannossa yleensäkin, jätettä syntyy. Lastensuojelussa ”jäte” on yhtä kuin aktiivisesti heitteille jätetyt ja aktiivisesti syrjäytetyt lapset.
Pyyntö sosiaali- ja terveysministeriölle: selvittäkää nyt edes se, miten lasten koulumenestys huostaanoton jälkeen kehittyy. Minulle asia näkyy niin, että huostaanotetun lapsen keskiarvo putoaa 2-3 numeroa arvoasteikolla 4-10. Syynä siihen ovat lastensuojelun brutaalit, lastensuojelulain vastaiset työtavat.
Esko Leipälä
28 vuotta hädänalaisten
lasten auttajana
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
RSS Feed
