Parempi puhe ei tarkoita parempaa käytäntöä lastensuojelussa

13/8/2018

Lastensuojelu sekoittaa idean ja käytännön

Lastensuojelun hankkeiden, tutkimusten ja seminaarien nimissä vilahtelee nykyisin kauniita käsitteitä kuten empatia, lapsen paras, lapsen etu, moniammatillinen yhteistyö, lapsen edunvalvonta, asiakaslähtöisyys, dialogisuus ja varhainen tuki. Monissa ellei useimmissa lastensuojelun tutkimuksissa oletetaan, että idea on sama kuin käytäntö ja että puhetavan muutos tarkoittaisi käytäntöjen muutosta. Moralistiset virhepäätelmät ovat yleisiä- johtopäätökset ja suositukset vedetään sen perusteella miten asioiden tulisi olla- ei sen perusteella miten ne ovat.

Teot eivät vastaa osallisuuspuheita

Puheilla ja teoilla ei tunnu olevan keskinäistä yhteyttä. Suomessa lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Lastensuojelumielivallan kohteeksi joutuneita suututtaa myös nähdä entisiä pahoinpitelijöitään ja muita perusturvarikollisia sosiaalialan järjestöjen johdossa. Lastensuojelun muutoshankkeissa esiintyy asiantuntijoina ja kouluttajina muutosvastaisuudestaan ja laittomuuksistaan tunnettuja työntekijöitä.

Ensi- ja turvakotien taannoisessa seminaarissa korostettiin kunnioittavan puheen tärkeyttä yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien tapauksessa. Asiakkaista, joita ei ilmeisesti edelleenkään koeta ensi- ja turvakotien yhteistyökumppaneina sen sijaan sopi puhua ”hankalina” ja ”yhteistyökyvyttöminä”. Kun yleisön jäsen ihmetteli miksei perusteellisen elämänmuutoksen tehnyt äiti saa tavata lastaan, paikalla ollut ensi- ja turvakodin johtaja väitti tapaukseen tutustumatta ja tutkimustiedon vastaisesti, että lapsen ja vanhemman yhteyttä tuetaan lastensuojelussa ”viimeiseen asti”. Johtaja kertoi, että ”jos äiti on sosiaalitoimen asiakas, hän osaa kyllä puhua ja selittää” ja että ”ne” ovat draaman mestareita ja hengellinen herätyskin on usein vain ”show”. Valitettavasti kysyjä tyytyi vastaukseen vastaajan otaksutun ”hiljaisen tiedon” perusteella.
Samanlaisten asenteellisten mielipiteiden, myyttien ja virheellisten oletusten laukominen tietona on lastensuojelun rutiinia, jota media on halukkaasti tukenut. Vasta aivan viime aikoina toimittajat ovat puuttuneet hoivayritysten valehteluun ja väärinkäytöksiin ja alkaneet tutkia poliittisia ja taloudellisia kytköksiä niiden taustalla.

Paljon puhetta- vähän villoja

Toinen palkitun Yhteiskunnan Tahra- teoksen kirjoittajista, Marjo Laitala kiinnittää aiheellisesti huomiota ilman sijoitettujen kuulemista tai laitoskäytäntöihin perehtymistä tehtyjen lastensuojelututkimusten virheelliseen oletukseen, että esim. diskurssien muutos lainsäädäntöteksteissä tarkoittaisi laitoskäytäntöjen muutosta: " Jos ja kun sekoitetaan diskurssit ja käytännöt (ilmiö ideana ja ilmiö käytäntönä), niin on vaara, että todennäköisesti täysin tahtomatta esitetään idea käytäntönä.

Ydin on myös siinä, että mahdollisista puhetapojen muutoksista huolimatta näkökulma, josta pahantapaista lasta katsottiin, ei välttämättä oleellisesti muuttunut " (Laitala, 2015, 38-39.)

Lastensuojelusta on muodostettu oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuus ja - tuomioistuin, josta yleiset oikeusperiaatteet ja tosiseikkaselvittely on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.

Lainsäädäntötyö tehdään pääosin sijaishuollon edunvalvojien lobbaamana- vailla tutkimustietoa, lasten ja perheiden osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.

Politisoituneilla ja korruptoituneilla lainsäädäntö-, tiedonhankinta-, päätöksenteko- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa lastensuojelusta ja estetty ihmisoikeuksien toteutuminen, asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo.
Valvomattomat ja vinoutuneet päätöksenteko- ja tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Huomaamatta on myös jäänyt, että lastensuojelun virheellisesti esim. "palvelutarpeenarvioinniksi", "tukitoimiksi " "perhetyöksi", "perhekuntoutukseksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan sijaishuoltopalveluja myyvien yksityisten yritysten suorittamaa, kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.

Media ja poliitikot lapsibisneksen edunvalvojina

Suomessa on meneillään miljardi euroa vuodessa maksava valtiollinen ihmiskoe, jossa kontrolli on korvannut tuen, mielipiteet näyttöihin perustuva käytännöt ja sijaishuollon edunvalvonta kansalaisten perusoikeudet. Kansalaiset on pysyvien huostaanottojen edistämiseksi jaettu mielivaltaisesti kasvatuskumppaneihin ja riittämättömiin vanhempiin, arvioiviin huoliauktoriteetteihin ja arvioitaviin riskeihin.

Toisin kuin Milgramin tottelevaisuus- ja Standfordin vankilakoetta tätä ihmiskoetta ei aiota katastrofaalisista seurauksista huolimatta keskeyttää, koska sillä on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki ja se tuottaa niin paljon taloudellista hyötyä kokeen järjestäjille. Päinvastoin media on lähtenyt tukemaan kokeen tekijöiden ammatillista edunvalvontaa.

Järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten äänitorvina, edunvalvojina, myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.

Varatuomari Leeni ikosen mukaan "lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen ei ole työsuojeluasia. Se ei ole myöskään sosiaalialan korkeakoulutettujen työllistämistä koskeva asia.

Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen liittyy lasten ja perheiden hyvinvointiin, koska mielivaltaisesti ja väärin toimivat lastensuojelun työntekijät ovat tällä hetkellä kansalaisten elämää vakavasti vaarantava uhkatekijä. Näiden uhkatekijöiden lisääminen lisää luonnollisesti pahoinvointia ja kuormitusta perheille. Yhteiskunnan niukat voimavarat tulee kohdentaa oikein".

Comments

Parempi puhe ei tarkoita parempaa käytäntöä lastensuojelussa

LL-Uutiset

Arkisto

Kategoriat