
Auttamisen näkökulmasta ammatillisuutta määrittävät normit ovat toisenlaisia kuin perinteisessä, asiantuntijuutta korostavassa ammatillisuudessa, jolla on lastensuojelussa monopoli.
Epäammatillista on Madsenin mukaan esimerkiksi udella ihmisiltä heidän vaikeuksistaan ilman että
rakentaa ensin hyvän luottamussuhteen asiakkaaseen ja luo toivoa.
Epäammatillista on jättää hyödyntämättä perheiden ja yhteisöjen viisaus ja selvittämättä, millaisia ratkaisukeinoja lapsilla ja perheillä itsellään voisi olla vaikeuksissaan.
Epäammatillista on käyttää asiakkaita objektivoivaa kieltä ja olla pohtimatta, miltä se heistä tuntuu tai miten se muovaa käsityksiämme heistä.
Epäammatillista on olla pyytämättä asiakkaiden palautetta heidän toivomistaan avun muodoista ja niiden vaikutuksista asiakkaisiin.
Epäammatillista on myös jättää pohtimatta, miten omat oletukset luokasta, rodusta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat yrityksiimme auttaa.
Käsitys ammatillisuudesta määrittää asiakkaiden kohtelua ja valittuja auttamisen käytäntöjä.
Madsen kehottaa keskittymään puutteiden asemasta siihen mitä asiakkailla jo on ja voisi olla ja pohtimaan miten ammatillisen identiteetin , normien, toimintakäytäntöjen ja ydinuskomusten tulisi muuttua asiakaslähtöisyyden toteutumiseksi.
Madsenilla on psykologista silmää. Sosiaalityöntekijöiden kouluttajana hän lienee havainnut, että vetoaminen työntekijöiden turhamaisuuteen , haluun olla "ammattilaisia", tuottaa parempia tuloksia kuin vetoaminen moraaliin tai etiikkaan.
Suomessa lastensuojelijoiden turhamaisuuteenkin vetoaminen on tosin turhaa sillä- toisin kuin muissa ammateissa- lastensuojelun itseriittoinen ammatillisuus ei kaipaa eikä tarvitse ulkopuolista tunnistamista tai tunnustamista.
Lastensuojelun ekspertiisi, epistemologia ja etiikka on hämärää ja pelkkä "hiljaiseen tietoon" perustuvan ammatillisuuden mainitseminen käy argumentista.
Kuulijan odotetaan sen jälkeen virittyvän ylevään ja kunnioittavaan mielentilaan, jossa ei ole sijaa kritiikille tai kyseenalaistamiselle ja alkavan vetää lastensuojelijoiden ammatillisen edunvalvonnan ja työtaistelun vankkureita.
Moitittavaa on Madsenin keskittyminen lillukanvarsiin. Eivät asiakkaita häiritse jo rutiiniksi muodostuneet lastensuojelun oletukset , objektivoiva kieli tai puuttuvat luottamussuhteet vaan puuttuvat palvelut, asiakirjaväärentäminen, laittomat päätökset ja toimimattomat oikeussuojakeinot.
On aivan sama millä diskurssilla arvioinniksi, kyttäämiseksi ja pakkotoimiksi typistynyt käytännön työ suoritetaan tai liitetäänkö fabrikoitujen asiakaskirjausten vakiosapluunoihin hämäyksen vuoksi muutama maininta "voimavaroista". Asiakkaat ovat jo tottuneet siihen, ettei työntekijöillä ole vastuuta tai selontekovelvollisuutta asiakkaista eikä asiakkaille ja toivovat vain, ettei "ammatillinen tuki" huononna heidän tilannettaan entisestään.
Madsenin kutsu siirtyä etäisestä asiantuntijuudesta tasavertaiseen, solidaariseen ja kunnioittavaan liittolaisuuteen asiakkaiden kanssa kaikuu Suomessa kuuroille korville. Täällä työntekijät ovat jo valinneet puolensa ja asettuneet sijaishuollon edunvalvojiksi.
Madsen kehottaa työntekijöitä hankkimaan palautetta lastensuojelun toimenpiteiden seurausten parhaiksi tuomareiksi kutsumiltaan asiakkailta. Jotkut asiakasosallisuudelle seminaareissa aplodeeraavat sosiaalityöntekijät päivystävätkin sosiaalisessa mediassa jopa virka-aikana odottamassa milloin voisivat hankkia omista asiakaskokemuksistaan avautuville asiakkaille kunnianloukkaus- tai muun syytteen Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun avustuksella.
Kaikkein vaurioittavinta lapsille ja perheille lastensuojelun ammatillisuudessa on oikeudenmukaisuuden unohtaminen. Lastensuojelun väärinkäytöksiä ei tyypillisesti myönnetä tapahtuneiksi, niitä ei voi oikaista eikä niitä hyvitetä. Ammattilaisen väärinkäytöstä ei saa edes nimetä vääryydeksi koska se syyllistää syyllistä.
Itsereflektoinnin sijaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä
Asiakaslähtöisyydesta ja ammattietiikasta on pidetty satoja seminaareja mutta pohdinnat ja suositukset eivät näy käytännön lastensuojelutyössä mitenkään. Päinvastoin; asiakirjafabrikointi ja muut väärinkäytökset samoin kuin lastensuojelusta tehdyt kantelut lisääntyvät jatkuvasti.
Asiakaspalautteista erotetun ammatillisuuden ja salassapidon suojissa on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Olisiko lastensuojelussa syytä ottaa käyttöön henkilökunnan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä itsereflektion ja omavalvonnan tilalle?
Suomalaisen lastensuojelun ammatillisuuden osoitin on perinteisesti ollut käytännön työlle turha koulutus, ja se, että sosiaalityöntekijä kykenee osoittamaan, ettei ole asiakkaan "vedätettävissä" ts. valmis suostumaan asiakkaan ehdotuksiin ja osallisuuteen omassa asiassaan.
Turhaa koulutustakaan ei ole aina tarvittu vaan perustehtävänsä laiminlyönyt perusturvarikollinen on voinut nimittää itsensä lastensuojelun ammattilaiseksi riittävällä määrällä palveluvuosia.
Sosiaalityöhön omaksuttu ammatillisuusihanne on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista.
Sosiaalityön työorientaatioita hiotaan pois konkreettisesta yhteisöjen auttamisesta ja rakenteellisista muutospyrkimyksistä kohti psykologisoivaa keskusteluapua ja lisääntyvää etäisyyttä asiakkaista.
Lastensuojelun perhetyö ei tarjoa enää lasten- tai kodinhoidollista konkreettista apua.
Harva muistaa pakkoauttajakeskustelun tai lastensuojelun ja nykyisten lastensuojelujärjestöjen esimerkiksi MLL:n tai Pelastakaa Lapset ry:n yhteyden punaorpojen valkaisupyrkimyksiin.
Sosiaalityöstä halutaan häivyttää pois niin fyysinen, historiallinen kuin sosiaalinen.
Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin.
Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä.
Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Käytännössä asiakkaiden osallisuutta itseään koskevaan tietoon ja päätöksentekoon rajoitetaan. Asiakaskirjausten panttaamisesta ja väärentämisestä on tullut viranomaisten rutiinia.
Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
Sosiaalityön typistyminen pelkän viran ja sijaishuollon suhdetoiminnan hoidoksi on unohduttanut itse sosiaalityön tarkoituksen ja työn sisällön; asiakkaiden auttamisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen.
Psykiatri Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992).
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.
Sosiaalityö pyrkii oikeuttamaan epätieteellisiä ja - eettisiä taustaideologioitaan ja käytäntöjään psykologisoivilla kvasitieteellisillä diskursseilla. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja. Salakieleen kätketään kielteiset asenteet asiakkaita kohtaan.
Sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan, tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.
Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetäänkin yleensä tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita koekaniineina ja ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Ammatillisuuden suojissa tehtaillaan rikoksia ja estetään epäkohtien paljastuminen
Lastensuojelu hallinto- oikeus käytäntöineen on ollut osallisena myös murentamassa kansalaisten uskoa oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja oikeusvaltioperiaatteisiin, jotka edellyttävät riippumattomia tuomioistuimia, vallan kolmijakoa ja toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytösten varalle.
Sosiaalityöntekijän päämääräksi on asiakkaan auttamisen sijaan tullut sinnitellä sijaisuus loppuun mielistelemällä kelvotonta johtoa ja torpedoimalla asiakkaiden valitusprosesseja.
Huonosti ja usein myös lainvastaisesti hoidetut asiakasprosessit kätketään valheellisella dokumentaatiolla, medikalisoimalla omia antipatioita, tilaamalla asiantuntijalausuntoja niiden tueksi tai piiloutumalla ”liikennevalojen”, lastensuojelun edunvalvojan tai moniammatillisen työryhmän selän taa.
Prosessissa vaurioituneet asiakkaat voi aina siirtää seuraavalle sijaiselle tai jollekin muulle palvelujärjestelmälle.
Tätä taustaa vasten onkin kummallista että kasvaneita sotekuluja selitetään pelkästään asiakkaiden eikä lainkaan ammatillisuusihanteiden, työntekijöiden tai toimintakulttuurin ominaisuuksilla.
Lyhyellä tähtäimellä sosiaalityön sairastunut ammatillisuusihanne voi tietysti toimia oman uran ponnahduslautana sopeuttamalla työntekijän huonoon organisaatiokulttuuriin ja johtoon mutta pitkällä tähtäimellä se lisää niin asiakkaiden kuin työntekijöiden sairastavuutta ja sotekuluja ja syö sosiaalityön uskottavuutta , legitimiteettiä ja mandaattia.
Asiakkaat tuskin jaksavat enää kiinnostua sosiaalityön ammatillisuudesta, joka ei näy käytännön työssä millään tavalla. Heitä kiinnostaa enemmän minimioikeusturvan hankkiminen ja suojautuminen ammattilaisten tuottamilta haitoilta tallentamalla palaverit ja tarkistamalla fabrikoidut asiakaskirjaukset.
Se, että kentälle koulutetaan ammattilaisstatuksella lisää häiriöorientoituneita sijaishuollon kumppaneita, jotka eivät ole sisäistäneet työnsä ihmisoikeusluonnetta, lainsäädäntöä tai eettistä ohjeistusta eivätkä kykene kohtaamaan asiakkaita tai arvioimaan kriittisesti tiedonmuodostuksensa tai toimintaorganisaationsa tavoitteita tai perusteita ei ole veronmaksajien eikä lasten etu.
Lastensuojelun koulutus ja tutkimus pitäisikin ottaa pikaisesti huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille.
Lastensuojelun tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
Ironista on, että THL- seminaarin nimi on sama kuin Mikko Orasen lastensuojelun työmenetelmiä ja asiakasosallisuutta kritisoiva Mitä mieltä!-tutkimus, jonka mukaan asiakasosallisuus ei toteudu pinnallisista kyselyistä huolimatta.
Orasen sanoin: ”Miksi verkostopalavereja ja suuria kansakokouksia markkinoidaan lastensuojelun keskeisiksi työvälineiksi, vaikka lapset ja nuoret kokevat jäävänsä niissä herkästi yksin ja sanattomiksi?
Mitä mieltä on sellaisissa ammatillisissa käytännöissä, jotka jättävät ulkopuolelle juuri niiden ihmisten kokemukset, joita varten työ on olemassa?
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mll-lapset-eivat-koe-saavansa-apua-ammattiauttajilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu