Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa- Suomessa sote- työntekijät kannattavat pakkoadoptiota
Espanjan pakkoadoptioissa on viimein saatu aikaan oikeudenkäynti vaan ei vielä tuomiota.
Espanjassa jopa 300 000 vauvaa varastettiin vanhemmiltaan adoptioon. Sieppausten uhreiksi joutuivat useimmiten katolista kirkkoa ja Francoa vastustavat parit ja köyhät ja yksinhuoltajaäidit. Sieppaukset tapahtuivat usein synnytysten yhteydessä ja lääkärit valehtelivat vanhemmille lapsen kuolleen. BBC:n mukaan sairaaloiden pakastimissa säilytettiin muutamaa kuolleen vauvan ruumista, joita näytettiin tarvittaessa epäuskoisille vanhemmille.
Viime vuonna DNA-analyysi vahvisti epäilyn, että useita satoja lapsia haudattiin saostussäiliöön Tuamissa entisen katolisen kirkon ensikodissa, joka oli tarkoitettu naimattomille äideille. Ensikotia ylläpitivien katolisten Bon Secours Sisarten tehtävänä oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.
Tuamin skandaalia tutkii Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä.
Myös suomalaisen ensi- ja turvakoti- instituution yhteydet pakkoadoptioihin tulisi selvittää.
Adoptiojärjestelmä altis väärinkäytöksille
Adoptioasiantuntija Nigel Cantwellin mukaan adoptiojärjestelmän väärinkäytöksiä havaitaan vuosittain huomattavia ja aina vain kasvavia määriä. Äärimmäisissä tapauksissa lapsia on viety vanhemmiltaan vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan. Perheitä on myös painostettu antamaan lapsensa adoptioon, vaikka heitä olisi voitu auttaa lievemminkin keinoin (Salmela, 2015).
Riitta Högbacka väittää, että syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Högbackan mukaan adoptiojärjestelmä on epäoikeudenmukainen lapsen adoptioon luovuttaville köyhille äideille. Niille äideille, jotka adoptiohetkellä kamppailevat taloudellisessa ahdingossa ja jotka haluaisivat väliaikaista apua lapsesta huolehtimiseen, on tarjolla vain lapsesta luopuminen pysyvästi adoption kautta. Adoptiolasta hakevien vanhempien taktikointi ja keskittyminen siihen, mistä lapsia ikään kuin anonyymisti saisi nopeammin, johti myös biologisten äitien tilanteen sivuuttamiseen. Sama toistui adoptiososiaalityöntekijöiden käytännöissä, joissa perheen etsiminen lapselle alkoi tarkoittaa adoptioperhettä, ei esimerkiksi hoivaa laajennetun perheen parissa, Högbacka sanoo.
Suomalaiset adoptiojärjestöt kiinnostuneempia imagonkiillotuksesta kuin köyhien ihmisoikeuksista
Suomalaisten adoptiojärjestöjen mukaan kansallisen adoptio-ohjelman tehtävä on köyhien äitien ihmisoikeuksien varmistamisen sijaan kohentaa adoption imagoa ja suomalaisten käsitystä adoptiosta hyvänä tapana tulla perheeksi.
Adoptioita on lobattu tehokkaasti myös kuntiin. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa kunnilla on mahdollisuus hankkia adoptioneuvontaa siihen erikoistuneilta yksiköiltä. Adoptioiden määrä ja kiinnostus adoptioon onkin kasvussa mutta adoptiojärjestöt kaipaavat silti enemmän hakijoita.
Suomen suurimman adoptiopalvelun, Interpedian toiminnanjohtaja ja adoptiolautakunnan jäsen Anja Tuulikki Ojuva toimii Helsingin hallinto- oikeuden jäsenenä päättämässä huostaanotoista.
Adoptiolakiesityksessä avoimen adoption edistämisen motiiviksi mainitaan avoimesti raha ja sijaishuollon miljardiluokkaan kasvaneiden kulujen karsiminen. Jos sijaisvanhemmat adoptoivat lapsensa, kunnan ei tarvitse maksaa heille hoitopalkkioita (Oikeusministeriö 2011, 34). Jo 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163).
Oikeusministeriö ei kerro kansalaisille, että avoimet adoptiot ovat käytännössä vailla juridista perustaa olevaa huijausta, jossa yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan ja typistyy muutamaan valokuvaan ja kirjeeseen ensimmäisinä vuosina adoption jälkeen.
Usein adoptiovanhemmat eivät valitse avointa adoptiota vapaaehtoisesti vaan taktisista syistä tullakseen valituksi adoptiotoimiston listoille jolloin adoptiovanhempien motivaatio pitää kontaktia syntymäperheeseen ei ole välttämättä korkea. Oikeusministeriössä ei myöskään joko tiedetä tai kerrota, että adoptio ei takaa lapsille pysyvyyttä koska adoptiolapsilla on kohonnut riski päätyä (takaisin) sijaishuoltoon. Myöskin väittämä adoption tuottamista kustannussäästöistä on vailla todellisuuspohjaa.
Duodecimin mukaan tähän mennessä merkittävin adoptiotutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin.
Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). Suomalaisilla kansainvälisen adoption kautta tulleilla adoptiolapsilla esiintyy kolminkertaisesti oppimisvaikeuksia verrattuna keskimääräiseen väestöön (Ruuska ym. 2012. 697).
Mistä kumpuaa suomalaisten adoptiotoimijoiden kaksinaamaisuus ja viha bioperheitä kohtaan?
Vaikuttaa siltä, että Suomessa adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset suhtautuvat torjuvasti, jopa vihamielisesti lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoon ja pyrkivät leimaamaan yhteydenpidon tutkimustiedosta piittaamatta lapsen edun vastaiseksi.
Adoptioiden kanssa työskentelevät järjestöt vastustavat näön vuoksi laittomia vanhempien tahdon- ja tiedonvastaisia adoptioita julkisuudessa mutta ajavat adoptiolainsäädännössä ja kulissien takana pakkoadoptioita ja huostaanottojen korvaamista suljetuilla adoptioilla.
Esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksen tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Vastaavia virityksiä löytyy lukuisista lastensuojeluhankkeista- STEAn rahoituksella.
Ero vaikkapa Britanniaan on silmiinpistävä. Britannian sosiaalityöntekijäliitto BASW on ehdottanut adoptioita koskevaan tutkimustietoon tukeutuen, että adoptiolait tulisi uudistaa jotta lasten yhteydenpito syntymäperheisiinsä voidaan varmistaa.
BASWin katsaus sosiaalityöntekijöiden rooliin adoptiossa kritisoi lastensuojelun nykykäytäntöä, joka estää lasten kontaktit syntymäperheisiinsä.
Sote-ammattilaiset kannattavat pakkoadoptioita
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa Suomen sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Näihin järjestöihin kuuluvat pakkoadoption kannattajat työskentelevät esimerkiksi sairaalassa synnytys- tai synnyttäneiden osastolla, lasten- tai nuortenpsykiatrisella osastolla tai poliklinikalla, neuvolassa, perheneuvolassa, hyvinvointineuvolassa, lapsi- ja perhepalveluissa tai lastensuojelussa.
Suurin osa vastaajista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
He eivät myöskään tiedä tai välitä siitä, että Suomessa huostaanotot ovat jo käytännössä pysyviä. Niitä puretaan aniharvoin ja ne kestävät jo koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Psykoanalyyttisen peruskoulutuksen ja lastensuojelujärjestöjen disinformaation tuottama vihamielisyys biologisia vanhempia kohtaan näkyy mm. siinä, että vastaajat kertovat adoption käytön olevan parempi vaihtoehto myös siksi, että sen avulla biologisten vanhempien asemaa tai roolia lasten elämässä pystytään paremmin rajaamaan.
Tutkija Eveliina Heinosen mukaan yllättävää oli, että muut ammattiryhmät suhtautuivat vielä sosiaalityöntekijöitäkin innokkaammin pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollistamiseen.
Tulokset eivät ole yllätys psykoanalyyttisen orientaation hallitsemassa Suomessa, jossa lastensuojelun lainsäädäntötyö, rahoitus, tutkimus, koulutus, laillisuusvalvonta, oikeudenkäyttö uutisointi ja tiedotus on adoptiojärjestöjen ja sijaishuollon edunvalvojien ja heidän yhteistyökumppaneidensa käsissä.
Sosiaalityön tohtori Kati Hämäläinen kirjoitti jo vuonna 2012 että "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se.. katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Sijaisvanhempia aletaan palkita vierannuttamisesta adoptiolla?
Adoption asema lastensuojelussa- tutkimuksen mukaan tahdonvastainen adoptio sijaishuollossa ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa vanhempien yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Kristiina Mattinen on aiemmin kertonut Pelastakaa Lapset - järjestön yrittäneen saada kunnat harkitsemaan adoptiota silloin, kun lapselle ollaan etsimässä pitkäaikaista sijaisperhettä. Tutkimuksesta päätellen lobbaus on tuottanut tulosta.
Suomen laki sallii jo pakkoadoptiot. Adoptiolain 11 §:n 2-3 mom. mukaan adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan tai peruuttanut antamansa suostumuksen, jos (yleensä selvittämättä jätetty) lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta.
Pelastakaa Lapset ry:n lobbaama pakkoadoption mahdollistava adoptiolaki yhdistettynä olemattomiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ja edunvalvontahankkeeseen, tulkinnanvaraiseen lastensuojelulakiin ja mielivaltaisiin lastensuojelun käytäntöihin vaarantaa vakavasti köyhien lasten ja perheiden oikeusturvan, osallisuuden ja ihmisoikeudet ja mahdollistaa tarvittaessa sosiaalityöntekijöiden täydellisen mielivallan. Adoptiolautakunnan resurssit adoptioiden valvontaan on todettu riittämättömiksi ja lautakunta on kansoitettu jääveillä adoptiobisneksen edustajilla.
Ministereille ja sote-toimijoille pakollinen lainsäädäntökoulutus
Ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, luotettava dokumentaatio, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Sote- aloilla toimiville pitäisikin pikaisesti järjestää pakollinen pistokoe työtä ohjaavasta lainsäädännöstä ja lisäkoulutusta lainsäädännön ja oman perustehtävän sisäistämiseksi.
Lainsäädäntökoulutusta tarvitsisivat myös poliittiset päättäjät ministereitä myöten. Hyvinvointityöryhmän jäsenenä olleen, nykyisen perhe- ja peruspalvelulministeri Annika Saarikon mukaan (jo lähtökohtaisesti laittomasta) pysyvästä huostaanotosta oli ”vahva yhteisymmärrys” ryhmässä istuneiden hallituspuolueiden jäsenten kesken mutta perustuslaki ja lapsen oikeuksien sopimus tuli esteeksi. Keskustanaisten Elsi Katainen ehdotti adoptioita vaihtoehdoiksi huostaanotoille.
Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.
Vanhemmuuden kaksoisstandardit
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea varakkaiden lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Adoptioelinten kaksoisstandardeja kuvastaa hyvin lapsipornosta tuomitun huostaanottolausuntoja laatineen lastenpsykiatri Jo Erik Brøyn:n tapaus. Viranomaiset eivät nähneet tarpeelliseksi kyseenalaistaa miehen vanhemmuutta tuomion johdosta vaan palauttivat rikostutkinnan ajaksi sijoitetut lapset takaisin miehelle.
Kun köyhälle äidille tarjotaan adoptiota ainoana ratkaisuna köyhyyteen, lapsipornotuomiosta ja tunnustetusta pedofiliasta huolimatta lastensuojeluviranomaiset antavat Brøyn pitää kaksi sijaissynnyttäjän avulla hankittua lastaan.
Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Suomessa sosiaalialan päättäjät eivät tunnu seuraavan kansainvälistä lastensuojelukeskustelua tai - tutkimusta.
Samaan aikaan kun muualla esitetään julkisia anteeksipyyntöjä ja korvausrahastoja laittomasti adoptoiduille ja huostaanotetuille - Suomeen ollaan lobbaamassa niin pakkoadoptiota kuin pysyvää huostaanottoa.
Suomalainen sijaishuollon kaltoinkohtelua kartoittava selvitys tehtiin vasta kun sijaishuollon rikosten syyteoikeus oli vanhentunut.
Suomalaisen lastensuojelujärjestelmän kaltoinkohtelemille - edes lobotomoiduille tai pakkosterilisoiduille ei ole luvassa korvauksia lastensuojelupäättäjien kansoittaman Eettisten asioiden neuvottelukunta ETENEn linjausten takia. Keskustan Juha Rehula esti kärsimyskorvaukset sijaishuollon kaltoinkohtelemille. Oikeusoppineet pitävät Suomen vahingonkorvauslakia vanhentuneena mutta tilanteeseen ei ole näkopiirissä muutosta.
#Pakkoadoptio #Oikeusministeriö #AnnikaSaarikko #ElsiKatainen #Lastenlääkäriyhdistys #Lastenpsykiatriyhdistys #Psykologiliitto #SosiaalityöntekijöidenSeura #Talentia #Terveydenhoitajaliitto #LastensuojelunKeskusliitto #PelastakaaLapset #YhteisetLapsemme #Adoptioperheet #Adoptiolautakunta #ETENE #JoErikBrøyn
#EveliinaHeinonen #RiittaHögbacka #JonnaSalmela #ElinaRautanen #MarikaTollman #KatiHämäläinen #RachelSavage #JuliaGillard #NigelCantwell
Kirjallisuus:
Maarit Koskinen, Sari-Maaria Sarkkinen ja Marjaana Svala (toim.) (2014 ):Kansainvälinen adoptio Suomessa-Tutkimusnäkökulmia adoptioon, Jyväskylän yliopisto
Helsingin Sanomat (HS, 2.5.2017): Etelä-Afrikassa köyhille äideille kerrotaan, että Suomi on onnela – Lapsen antaminen adoptoitavaksi on raadollinen kokemus, sanoo tutkija.
Högbacka, Riitta (2016): Global Families, Inequality and Transnational Adoption: The De-Kinning of First Mothers. London: Palgrave Macmillan.
Salmela, Jonna (2015) Lapsen edun ensisijaisuus kansainvälisissä adoptioissa, Helsingin yliopisto.
Tollman, Marika (2006) Salainen äitiys- Lapsen adoptioon antaneiden naisten kokemuksia adoptiosta.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keskustanaiset-alkaa-lahteko-lapsibisneksen-airuiksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aiti-teresan-perustaman-saantokunnan-ensikoti-myi-vauvoja-lapsettomille-adoptiobisnes-pyorii-myos-euroopassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
Espanjan pakkoadoptioissa on viimein saatu aikaan oikeudenkäynti vaan ei vielä tuomiota.
Espanjassa jopa 300 000 vauvaa varastettiin vanhemmiltaan adoptioon. Sieppausten uhreiksi joutuivat useimmiten katolista kirkkoa ja Francoa vastustavat parit ja köyhät ja yksinhuoltajaäidit. Sieppaukset tapahtuivat usein synnytysten yhteydessä ja lääkärit valehtelivat vanhemmille lapsen kuolleen. BBC:n mukaan sairaaloiden pakastimissa säilytettiin muutamaa kuolleen vauvan ruumista, joita näytettiin tarvittaessa epäuskoisille vanhemmille.
Viime vuonna DNA-analyysi vahvisti epäilyn, että useita satoja lapsia haudattiin saostussäiliöön Tuamissa entisen katolisen kirkon ensikodissa, joka oli tarkoitettu naimattomille äideille. Ensikotia ylläpitivien katolisten Bon Secours Sisarten tehtävänä oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.
Tuamin skandaalia tutkii Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä.
Myös suomalaisen ensi- ja turvakoti- instituution yhteydet pakkoadoptioihin tulisi selvittää.
Adoptiojärjestelmä altis väärinkäytöksille
Adoptioasiantuntija Nigel Cantwellin mukaan adoptiojärjestelmän väärinkäytöksiä havaitaan vuosittain huomattavia ja aina vain kasvavia määriä. Äärimmäisissä tapauksissa lapsia on viety vanhemmiltaan vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan. Perheitä on myös painostettu antamaan lapsensa adoptioon, vaikka heitä olisi voitu auttaa lievemminkin keinoin (Salmela, 2015).
Riitta Högbacka väittää, että syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.
Högbackan mukaan adoptiojärjestelmä on epäoikeudenmukainen lapsen adoptioon luovuttaville köyhille äideille. Niille äideille, jotka adoptiohetkellä kamppailevat taloudellisessa ahdingossa ja jotka haluaisivat väliaikaista apua lapsesta huolehtimiseen, on tarjolla vain lapsesta luopuminen pysyvästi adoption kautta. Adoptiolasta hakevien vanhempien taktikointi ja keskittyminen siihen, mistä lapsia ikään kuin anonyymisti saisi nopeammin, johti myös biologisten äitien tilanteen sivuuttamiseen. Sama toistui adoptiososiaalityöntekijöiden käytännöissä, joissa perheen etsiminen lapselle alkoi tarkoittaa adoptioperhettä, ei esimerkiksi hoivaa laajennetun perheen parissa, Högbacka sanoo.
Suomalaiset adoptiojärjestöt kiinnostuneempia imagonkiillotuksesta kuin köyhien ihmisoikeuksista
Suomalaisten adoptiojärjestöjen mukaan kansallisen adoptio-ohjelman tehtävä on köyhien äitien ihmisoikeuksien varmistamisen sijaan kohentaa adoption imagoa ja suomalaisten käsitystä adoptiosta hyvänä tapana tulla perheeksi.
Adoptioita on lobattu tehokkaasti myös kuntiin. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa kunnilla on mahdollisuus hankkia adoptioneuvontaa siihen erikoistuneilta yksiköiltä. Adoptioiden määrä ja kiinnostus adoptioon onkin kasvussa mutta adoptiojärjestöt kaipaavat silti enemmän hakijoita.
Suomen suurimman adoptiopalvelun, Interpedian toiminnanjohtaja ja adoptiolautakunnan jäsen Anja Tuulikki Ojuva toimii Helsingin hallinto- oikeuden jäsenenä päättämässä huostaanotoista.
Adoptiolakiesityksessä avoimen adoption edistämisen motiiviksi mainitaan avoimesti raha ja sijaishuollon miljardiluokkaan kasvaneiden kulujen karsiminen. Jos sijaisvanhemmat adoptoivat lapsensa, kunnan ei tarvitse maksaa heille hoitopalkkioita (Oikeusministeriö 2011, 34). Jo 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163).
Oikeusministeriö ei kerro kansalaisille, että avoimet adoptiot ovat käytännössä vailla juridista perustaa olevaa huijausta, jossa yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan ja typistyy muutamaan valokuvaan ja kirjeeseen ensimmäisinä vuosina adoption jälkeen.
Usein adoptiovanhemmat eivät valitse avointa adoptiota vapaaehtoisesti vaan taktisista syistä tullakseen valituksi adoptiotoimiston listoille jolloin adoptiovanhempien motivaatio pitää kontaktia syntymäperheeseen ei ole välttämättä korkea. Oikeusministeriössä ei myöskään joko tiedetä tai kerrota, että adoptio ei takaa lapsille pysyvyyttä koska adoptiolapsilla on kohonnut riski päätyä (takaisin) sijaishuoltoon. Myöskin väittämä adoption tuottamista kustannussäästöistä on vailla todellisuuspohjaa.
Duodecimin mukaan tähän mennessä merkittävin adoptiotutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin.
Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). Suomalaisilla kansainvälisen adoption kautta tulleilla adoptiolapsilla esiintyy kolminkertaisesti oppimisvaikeuksia verrattuna keskimääräiseen väestöön (Ruuska ym. 2012. 697).
Mistä kumpuaa suomalaisten adoptiotoimijoiden kaksinaamaisuus ja viha bioperheitä kohtaan?
Vaikuttaa siltä, että Suomessa adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset suhtautuvat torjuvasti, jopa vihamielisesti lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoon ja pyrkivät leimaamaan yhteydenpidon tutkimustiedosta piittaamatta lapsen edun vastaiseksi.
Adoptioiden kanssa työskentelevät järjestöt vastustavat näön vuoksi laittomia vanhempien tahdon- ja tiedonvastaisia adoptioita julkisuudessa mutta ajavat adoptiolainsäädännössä ja kulissien takana pakkoadoptioita ja huostaanottojen korvaamista suljetuilla adoptioilla.
Esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksen tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Vastaavia virityksiä löytyy lukuisista lastensuojeluhankkeista- STEAn rahoituksella.
Ero vaikkapa Britanniaan on silmiinpistävä. Britannian sosiaalityöntekijäliitto BASW on ehdottanut adoptioita koskevaan tutkimustietoon tukeutuen, että adoptiolait tulisi uudistaa jotta lasten yhteydenpito syntymäperheisiinsä voidaan varmistaa.
BASWin katsaus sosiaalityöntekijöiden rooliin adoptiossa kritisoi lastensuojelun nykykäytäntöä, joka estää lasten kontaktit syntymäperheisiinsä.
Sote-ammattilaiset kannattavat pakkoadoptioita
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa Suomen sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Näihin järjestöihin kuuluvat pakkoadoption kannattajat työskentelevät esimerkiksi sairaalassa synnytys- tai synnyttäneiden osastolla, lasten- tai nuortenpsykiatrisella osastolla tai poliklinikalla, neuvolassa, perheneuvolassa, hyvinvointineuvolassa, lapsi- ja perhepalveluissa tai lastensuojelussa.
Suurin osa vastaajista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
He eivät myöskään tiedä tai välitä siitä, että Suomessa huostaanotot ovat jo käytännössä pysyviä. Niitä puretaan aniharvoin ja ne kestävät jo koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Psykoanalyyttisen peruskoulutuksen ja lastensuojelujärjestöjen disinformaation tuottama vihamielisyys biologisia vanhempia kohtaan näkyy mm. siinä, että vastaajat kertovat adoption käytön olevan parempi vaihtoehto myös siksi, että sen avulla biologisten vanhempien asemaa tai roolia lasten elämässä pystytään paremmin rajaamaan.
Tutkija Eveliina Heinosen mukaan yllättävää oli, että muut ammattiryhmät suhtautuivat vielä sosiaalityöntekijöitäkin innokkaammin pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollistamiseen.
Tulokset eivät ole yllätys psykoanalyyttisen orientaation hallitsemassa Suomessa, jossa lastensuojelun lainsäädäntötyö, rahoitus, tutkimus, koulutus, laillisuusvalvonta, oikeudenkäyttö uutisointi ja tiedotus on adoptiojärjestöjen ja sijaishuollon edunvalvojien ja heidän yhteistyökumppaneidensa käsissä.
Sosiaalityön tohtori Kati Hämäläinen kirjoitti jo vuonna 2012 että "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se.. katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Sijaisvanhempia aletaan palkita vierannuttamisesta adoptiolla?
Adoption asema lastensuojelussa- tutkimuksen mukaan tahdonvastainen adoptio sijaishuollossa ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa vanhempien yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Kristiina Mattinen on aiemmin kertonut Pelastakaa Lapset - järjestön yrittäneen saada kunnat harkitsemaan adoptiota silloin, kun lapselle ollaan etsimässä pitkäaikaista sijaisperhettä. Tutkimuksesta päätellen lobbaus on tuottanut tulosta.
Suomen laki sallii jo pakkoadoptiot. Adoptiolain 11 §:n 2-3 mom. mukaan adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan tai peruuttanut antamansa suostumuksen, jos (yleensä selvittämättä jätetty) lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta.
Pelastakaa Lapset ry:n lobbaama pakkoadoption mahdollistava adoptiolaki yhdistettynä olemattomiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ja edunvalvontahankkeeseen, tulkinnanvaraiseen lastensuojelulakiin ja mielivaltaisiin lastensuojelun käytäntöihin vaarantaa vakavasti köyhien lasten ja perheiden oikeusturvan, osallisuuden ja ihmisoikeudet ja mahdollistaa tarvittaessa sosiaalityöntekijöiden täydellisen mielivallan. Adoptiolautakunnan resurssit adoptioiden valvontaan on todettu riittämättömiksi ja lautakunta on kansoitettu jääveillä adoptiobisneksen edustajilla.
Ministereille ja sote-toimijoille pakollinen lainsäädäntökoulutus
Ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, luotettava dokumentaatio, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Sote- aloilla toimiville pitäisikin pikaisesti järjestää pakollinen pistokoe työtä ohjaavasta lainsäädännöstä ja lisäkoulutusta lainsäädännön ja oman perustehtävän sisäistämiseksi.
Lainsäädäntökoulutusta tarvitsisivat myös poliittiset päättäjät ministereitä myöten. Hyvinvointityöryhmän jäsenenä olleen, nykyisen perhe- ja peruspalvelulministeri Annika Saarikon mukaan (jo lähtökohtaisesti laittomasta) pysyvästä huostaanotosta oli ”vahva yhteisymmärrys” ryhmässä istuneiden hallituspuolueiden jäsenten kesken mutta perustuslaki ja lapsen oikeuksien sopimus tuli esteeksi. Keskustanaisten Elsi Katainen ehdotti adoptioita vaihtoehdoiksi huostaanotoille.
Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.
Vanhemmuuden kaksoisstandardit
Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea varakkaiden lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.
Adoptioelinten kaksoisstandardeja kuvastaa hyvin lapsipornosta tuomitun huostaanottolausuntoja laatineen lastenpsykiatri Jo Erik Brøyn:n tapaus. Viranomaiset eivät nähneet tarpeelliseksi kyseenalaistaa miehen vanhemmuutta tuomion johdosta vaan palauttivat rikostutkinnan ajaksi sijoitetut lapset takaisin miehelle.
Kun köyhälle äidille tarjotaan adoptiota ainoana ratkaisuna köyhyyteen, lapsipornotuomiosta ja tunnustetusta pedofiliasta huolimatta lastensuojeluviranomaiset antavat Brøyn pitää kaksi sijaissynnyttäjän avulla hankittua lastaan.
Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).
Suomessa sosiaalialan päättäjät eivät tunnu seuraavan kansainvälistä lastensuojelukeskustelua tai - tutkimusta.
Samaan aikaan kun muualla esitetään julkisia anteeksipyyntöjä ja korvausrahastoja laittomasti adoptoiduille ja huostaanotetuille - Suomeen ollaan lobbaamassa niin pakkoadoptiota kuin pysyvää huostaanottoa.
Suomalainen sijaishuollon kaltoinkohtelua kartoittava selvitys tehtiin vasta kun sijaishuollon rikosten syyteoikeus oli vanhentunut.
Suomalaisen lastensuojelujärjestelmän kaltoinkohtelemille - edes lobotomoiduille tai pakkosterilisoiduille ei ole luvassa korvauksia lastensuojelupäättäjien kansoittaman Eettisten asioiden neuvottelukunta ETENEn linjausten takia. Keskustan Juha Rehula esti kärsimyskorvaukset sijaishuollon kaltoinkohtelemille. Oikeusoppineet pitävät Suomen vahingonkorvauslakia vanhentuneena mutta tilanteeseen ei ole näkopiirissä muutosta.
#Pakkoadoptio #Oikeusministeriö #AnnikaSaarikko #ElsiKatainen #Lastenlääkäriyhdistys #Lastenpsykiatriyhdistys #Psykologiliitto #SosiaalityöntekijöidenSeura #Talentia #Terveydenhoitajaliitto #LastensuojelunKeskusliitto #PelastakaaLapset #YhteisetLapsemme #Adoptioperheet #Adoptiolautakunta #ETENE #JoErikBrøyn
#EveliinaHeinonen #RiittaHögbacka #JonnaSalmela #ElinaRautanen #MarikaTollman #KatiHämäläinen #RachelSavage #JuliaGillard #NigelCantwell
Kirjallisuus:
Maarit Koskinen, Sari-Maaria Sarkkinen ja Marjaana Svala (toim.) (2014 ):Kansainvälinen adoptio Suomessa-Tutkimusnäkökulmia adoptioon, Jyväskylän yliopisto
Helsingin Sanomat (HS, 2.5.2017): Etelä-Afrikassa köyhille äideille kerrotaan, että Suomi on onnela – Lapsen antaminen adoptoitavaksi on raadollinen kokemus, sanoo tutkija.
Högbacka, Riitta (2016): Global Families, Inequality and Transnational Adoption: The De-Kinning of First Mothers. London: Palgrave Macmillan.
Salmela, Jonna (2015) Lapsen edun ensisijaisuus kansainvälisissä adoptioissa, Helsingin yliopisto.
Tollman, Marika (2006) Salainen äitiys- Lapsen adoptioon antaneiden naisten kokemuksia adoptiosta.
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keskustanaiset-alkaa-lahteko-lapsibisneksen-airuiksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aiti-teresan-perustaman-saantokunnan-ensikoti-myi-vauvoja-lapsettomille-adoptiobisnes-pyorii-myos-euroopassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
RSS Feed
