Lähes miljardi per vuosi- mitä sillä saa?
Muste on tuskin ehtinyt kuivua sijoitetun hyväksikäytön tuomiolauselmasta kun Keski- Suomessa jo etsitään uusia sijaisvanhempia- lehti-ilmoituksilla ja 24 tunnin pikakoulutuksella.
Kauniista kehittämispuheista huolimatta sijoitusten määrä ampaisi jälleen nousuun samalla kun ministerit torjuivat lapsiasiavaltuutettu Kurttilan aloitteen sijoitettujen kuulemisesta.
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset. Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat.
Lastensuojelun onnistumisina pidetään lainvastaisia menettelytapoja ja toimintakäytäntöjä, jotka vaarantavat niin asiakasturvallisuuden kuin lastensuojelutyön tuloksellisuuden.
Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus ja tiedon kaksoisstandardit vaarantavat asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen
Luotettavaa tietoa lastensuojelun onnistumisista ja vaikuttavuudesta ei saada niin kauan kun tutkimuksissa kuullaan vain lastensuojelun työntekijöitä ja sijaishuoltoyrittäjiä, joiden kertoma tulkitaan asiantuntijatiedoksi asiakkaan kertoman jäädessä vihapuheeksi.
Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana (Vähämaa, 2008, 97). Myös Satu Huhtalan opinnäytetyössä lastensuojelun onnistuminen näyttäytyi mm. sosiaalityöntekijöiden tunnelmana ja fiiliksenä ( Huhtala, 2013, 92).
Vaikka monet tutkimukset ( esim. Janhunen 2007; Vinnerljung 1996; Vähämaa 2000) todistavat, että lapset jäävät sivullisiksi ja etäisiksi suhteessaan sosiaalityöntekijöihin eivätkä koe saavansa apua ammattiauttajilta, sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen tulkitaan lapsen eduksi.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Lastensuojelun onnistumisen ei pitäisi olla sijaishuollon fabrikoimia ihmesatuja vaan tuloksellisuutta asiakkaille, vastuuta työn kehittämisestä ja tilivelvollisuutta rahoittajille.
Asiakas on tärkein informantti ja asiakasvaikuttavuuden seurannan yksinkertaisten arviointiasetelmien avulla asiakastyössä tulisi olla eettinen velvollisuus koko lastensuojelualalle.
"Lastensuojelusta tarvitaan kansallinen aineistokeruu. Sijaishuollossa olevien lasten kokemustietoa on kerättävä säännönmukaisesti. Lastensuojelussa tarvitaan nimenomaisesti omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä?" kirjoittaa Tuomas Kurttila.
Kriittistä lukijaa hämmästyttää se, mikä tulkitaan onnistumiseksi sosiaalityössä.
Tunnettu sosiaalityön professori ihmetteli taannoin miksi sosiaalityön onnistumiseksi oli tulkittu yli 50 vuotta naimisissa olleen avioparin sijoittaminen eri vanhainkoteihin ilman tapaamismahdollisuutta.
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset, jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus tai vaikuttavuus.
Satu Huhtalan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijä koki onnistumista silloin, kun hallinto-oikeus vahvisti lapsen huostaanottopäätöksen. (Huhtala, 2013, 68).
Heidi Kaartisen (2016) haastattelemat sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua.
Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen(Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Lukiessa lastensuojelun ammattilaisten käsityksiä onnistumisesta vakuuttuu, että usein lastensuojelussa on hukassa perustehtävän lisäksi proseduraalinen osaaminen.
Yllättävän moni sosiaalialan ammattilainen ei tunnu tietävän, että huostaanoton pitäisi olla lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen.
Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin , elinkeinon tai sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi-suhteen turvaamiseksi.
Sosiaalityöntekijät voivat kuitenkin toimia lainvastaisesti sillä käytännössä heiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. J. P. Roosin mukaan virkamies voi huolehtimisellaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Palkitut pahantekijät
Lastensuojelun Keskusliiton jäsenten kaltoinkohtelemat ex- sijoitetut, joille Suomi ei aio maksaa senttiäkään kärsimyskorvauksia voivat selata LSKL:n jäsenlistaa ja huomata entisten kaltoinkohtelijoidensa toimivan mm. sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä ja toimihenkilöinä, PRIDE- valmentajina ja lastensuojelun edunvalvojina.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia palkitsi hiljattain valheellisia merkintöjä kotikäynnillään tehneen perhetyöntekijä- sosionomin ja sosiaalijohtajan, jonka myötä pohjoisen kunnan huostaanotot lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan. Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin mm. teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011.
Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja ja kehittämispäällikkö PRIDE-ohjelman kehittämistä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.
Suomalaispäättäjien tietokatveesta kertoo myös se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.
Ihmesatuja vai tutkittua vaikuttavuutta?
Sijaishuollon myyttisissä selviytymistarinoissa on usein ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu:" Vaikka X:llä on tausta lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä" tai "kokemukset ovat jollain tavalla kuitenkin kasvattaneet hänen luonnettaan".
Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (= huostaanottoihin) turvautuen lapsilta itseltään ja epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.
Sosiaalityössä terveydenhuollon perustavinta eettistä ohjetta olla vahingoittamatta "Primum non nocere" ei ole sisäistetty eikä noudateta.
Lastensuojelun piilokäsikirjoituksessa työntekijöitä päinvastoin velvoitetaan kohdistamaan lapseen hyväksi luuloteltua lastensuojelun väkivaltaa , jonka kuvitellaan pelastavan hänet vanhempien oletetulta pahalta väkivallalta ja herättävän vieläpä kiitollisuutta joskus tulevaisuudessa.
Vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta on kuitenkin tullut marginaalinen lastensuojelun asiakkuuden tai huostaanoton/ sijoituksen peruste. Yleisin peruste on epämääräinen ja subjektiivinen " puutteellinen vanhemmuus", joka tarkoittaa käytännössä usein sitä, että sosiaalityöntekijä ei pidä vanhemman persoonasta tai tämän elämäntavasta. Esimerkiksi sosiaalityöntekijän epäsiistinä pitämä koti on yllättävän yleinen huostaanoton peruste.
Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetään tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä ja -kuntoutusta keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Suomessa törmää harvoin näin elämänmakuisiin ja rehellisiin onnistumiskertomuksiin.
Ihmesatujen pakollinen onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa niin sijaishuollollisen kuin aviollisen ja hengellisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin.
Moni sijoitettu on omaksunut median avustuksella karskin selviytymisroolin ja puhuu sijaishuollossa kokemastaan laiminlyönnistä ja väkivallasta kuin Madonna raiskauksestaan vain "arvokkaana elämän oppituntina siitä, että kaikkiin ei voi luottaa".
Miksi noin 1000 000 euroa laitoksessa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa per lapsi maksava keskimääräinen huostaanottojakso ei voisi olla lakisääteisessä kestossa ja sisällössä pysyvä oppitunti siitä, että itseensä ja viranomaisiin voi luottaa?
Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin moneen onnistuneena pidettyyn sijoitukseen kuuluvat kuin automaattisesti lainvastaiset menettelytavat ja lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, oikeusturvakeinojen, koulunkäynnin, jälkihuollon, perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?
Miksi kiitetyn Hackneyn mallin perheterapeuttisessa orientaatiossa laaduksi ja tiedontuotannoksi tulkitaan asiantuntijoiden asiakkaat ohittava keskustelu ja perhekeskeisyydeksi vanhempien houkutteleminen/painostaminen lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen?
Miksi perheterapeuttisen orientaation omaksunut SOS- lapsikylä suosittaa "rajuja päätöksiä" ja "tapaamisrajoituksia" tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola, 2015), vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet (47%) ( THL, 2016, 7).
Sijaishuollon laittomuudet jatkuvat valtion, yritysten, STEA:n ja median tuella
Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallistuvaa sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti mm. SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen ja siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa ajoissa?
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.
Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?
Onnistuminen tarkoittaa toimivia palveluketjuja, perheiden hyvinvointia ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Lastensuojelussa onnistuminen tuntuu tarkoittavan lähinnä retoriikkaa; menestyksekästä ja vakuuttavaa puhe- ja suostuttelutaitoa.
Vaikuttaa siltä, että ammattiauttajilla ammattitaito ja tieto korvautuu helposti retoriikan ja draaman tajulla, kyvyllä oikeuttaa omat toimensa uskottavilla tarinoilla. Sen voi tehdä menneisyyden patologioita lavastamalla ja/tai tulevaisuuden kauhukuvia maalailemalla.
Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat lähinnä omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Verratonta mielikuvitusta ja draaman tajua osoittavat äidin syyllistäminen lapsen ”erotisoinnista” imetyksen takia ja väittämät isän pedofiilitaipumuksista sillä perusteella, että isä osaa shakkia tai että maatilan lapsen vaatteista löytyi karva. Valitettavaa on, että väittämät menevät läpi hallinto-oikeuksissa.
Lastensuojelutyössä tuntuu olevan kyse siitä kenelle sallitaan vanhemmuus. Jos perhe ei täytä työntekijän määrittämiä normaalin/tavallisen kriteereitä- kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen , ottaa tähtäimeensä ja eliminoi tulevan riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on suoritettu niin paljon, että syntyvyys ja kansalaisten luottamus viranomaistoimintaan on romahtanut.
Kuka lopettaisi ihmiskokeen?
Menossa on onnistuneeksi hehkutettu lähes miljardin vuodessa maksava valtiollinen ihmiskoe, jossa kansalaiset on jaettu mielivaltaisesti arvioiviin huoliauktoriteetteihin ja arvioitaviin riskeihin.
Toisin kuin Milgramin tottelevaisuus- ja Standfordin vankilakokeessa tätä ihmiskoetta ei aiota väärinkäytöksistä huolimatta keskeyttää, koska sillä on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki ja se tuottaa niin paljon taloudellista hyötyä kokeen järjestäjille.
Lastensuojelun psykojargonissa lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittaa omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.
Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu, jos vihapuheeksi luokitellaan asiakkaan puuttuvia oikeussuojakeinoja ruotiva kirjoitus kohtelustaan muttei sosiaalityöntekijän 120 vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävää valheellista kirjausta asiakkaasta perhesurman valmistelijana.
Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen nojalla voidaan estää asiakkaita saamasta omia asiakirjamerkintöjään mutta sosiaalityöntekijät pääsevät varhaisen puuttumisen nimissä tutkimaan salassapidettävää poliisiaineistoa.
Kunnianloukkauslainsäädäntö joutuu naurunalaiseksi, jos sosiaalityöntekijä saa lainvastaisesti estää lasten ja vanhempien tapaamiset todistamattoman kunnianloukkausolettamansa perusteella ja raiskattu tyttö kirjataan itsetuhoiseksi prostitoiduksi, jotta hänet voidaan pitää lastensuojelulaitoksen julkisrahoitteisessa laskutuksessa.
Tasavertaisuus lain edessä ei toteudu, jos yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi katsotaan asiakkaan viimeinen yritys saada oikeutta videotaltiointinsa julkaisemalla mutta ei sosiaalityöntekijän sijoituspäätöksensä tueksi moniammatillisessa työryhmässä kierrättämiä yksityiskohtia ilman informointia tai lupaa hankituista äidin kahdenkymmenen vuoden takaisista terapiamerkinnöistä.
Laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Työntekijöiden asenteellisuus , asettuminen sijaishuollon edunvalvojiksi ja sijoitettujen ja heidän perheidensä leimaaminen eivät ole mitään pikkuongelmia, jotka voi korjata tunnetaitokoulutuksella tai mindfulnessilla vaan osoitus vakavasta ammattitaidottomuudesta. Julmana empatiana ja laittomina menettelytapoina konkretisoituva ammattitaidottomuus on valitettavasti keskeinen osa sosiaalityöntekijöiden sairastunutta ammatillisuusihannetta.
Sijoitetun koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyönti ei ole sijoitettujen oletetulla hankaluudella tai heikkolahjaisuudella perusteltavissa oleva resurssipulan seuraus vaan virkarikos.
Asiakirjojen fabrikointi omien virheellisten päätösten oikeuttamiseksi ei ole mitään "mielen sanoja" tai valitettava mutta vakiintunut organisaatiokäytäntö vaan rikollista toimintaa, josta pitää rangaista kuten muustakin väärentämisestä.
Itsevalitun ja -valmennetun sijaisperheen toistuva valvonnan laiminlyöminen ja laittomuuksiin puuttumatta jättäminen ei ole sijoitettujen oletetulla epäluotettavuudella tai aikapulalla selitettävissä oleva puute vaan vakava väärinkäytös, josta tulee asettaa ammatinharjoituskielto.
Työntekijöiden väärinkäytöksiin puuttumisen lisäksi on puututtava myös väärinkäytökset mahdollistaviin johtamis- ja valvonta-ongelmiin, organisaatiokäytäntöihin, lainsäädäntöön , politiikkaohjelmiin ja viestintään.
Fabrikoitujen tutkielmien sijaan asiakaspalautteita isoilla otannoilla
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Lastensuojelun harjoittamasta asiakirjojen ja arviointien manipuloinnista on paljon tutkimusnäyttöä.
Kun sosiaalityön tutkija ottaa tiedonmuodostuksensa lähtökohdaksi yksinomaan sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten päätöstensä tueksi fabrikoidut asiakirjat hän tulee vain jatkaneeksi fabrikointia.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Myös muodikkaiden huostaanottojen vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää , että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Sinikka Kuosmasen Elämäni paras päätös- tutkimuksessa ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin avun sijaan 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Myös lastensuojelun uutisointi ihmetyttää kriittistä lukijaa. Puolueettomina esiintyvät uutistoimitukset samoin kuin hallinto- oikeudet tuntuvat sisäistäneen sosiaalityön asiantuntijoiden ohjeistukset sosiaalityöntekijöiden voimaannuttamiseen tähtäävästä tiedosta ja viestinnästä. Suomessa sen paremmin media kuin lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
YLE Uutisten taannoisesta jutusta saattoi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksista vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”).
Tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja päätti nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa. Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että onnistumiseksi ja myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.
Muste on tuskin ehtinyt kuivua sijoitetun hyväksikäytön tuomiolauselmasta kun Keski- Suomessa jo etsitään uusia sijaisvanhempia- lehti-ilmoituksilla ja 24 tunnin pikakoulutuksella.
Kauniista kehittämispuheista huolimatta sijoitusten määrä ampaisi jälleen nousuun samalla kun ministerit torjuivat lapsiasiavaltuutettu Kurttilan aloitteen sijoitettujen kuulemisesta.
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset. Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat.
Lastensuojelun onnistumisina pidetään lainvastaisia menettelytapoja ja toimintakäytäntöjä, jotka vaarantavat niin asiakasturvallisuuden kuin lastensuojelutyön tuloksellisuuden.
Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus ja tiedon kaksoisstandardit vaarantavat asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen
Luotettavaa tietoa lastensuojelun onnistumisista ja vaikuttavuudesta ei saada niin kauan kun tutkimuksissa kuullaan vain lastensuojelun työntekijöitä ja sijaishuoltoyrittäjiä, joiden kertoma tulkitaan asiantuntijatiedoksi asiakkaan kertoman jäädessä vihapuheeksi.
Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana (Vähämaa, 2008, 97). Myös Satu Huhtalan opinnäytetyössä lastensuojelun onnistuminen näyttäytyi mm. sosiaalityöntekijöiden tunnelmana ja fiiliksenä ( Huhtala, 2013, 92).
Vaikka monet tutkimukset ( esim. Janhunen 2007; Vinnerljung 1996; Vähämaa 2000) todistavat, että lapset jäävät sivullisiksi ja etäisiksi suhteessaan sosiaalityöntekijöihin eivätkä koe saavansa apua ammattiauttajilta, sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen tulkitaan lapsen eduksi.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Lastensuojelun onnistumisen ei pitäisi olla sijaishuollon fabrikoimia ihmesatuja vaan tuloksellisuutta asiakkaille, vastuuta työn kehittämisestä ja tilivelvollisuutta rahoittajille.
Asiakas on tärkein informantti ja asiakasvaikuttavuuden seurannan yksinkertaisten arviointiasetelmien avulla asiakastyössä tulisi olla eettinen velvollisuus koko lastensuojelualalle.
"Lastensuojelusta tarvitaan kansallinen aineistokeruu. Sijaishuollossa olevien lasten kokemustietoa on kerättävä säännönmukaisesti. Lastensuojelussa tarvitaan nimenomaisesti omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä?" kirjoittaa Tuomas Kurttila.
Kriittistä lukijaa hämmästyttää se, mikä tulkitaan onnistumiseksi sosiaalityössä.
Tunnettu sosiaalityön professori ihmetteli taannoin miksi sosiaalityön onnistumiseksi oli tulkittu yli 50 vuotta naimisissa olleen avioparin sijoittaminen eri vanhainkoteihin ilman tapaamismahdollisuutta.
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset, jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus tai vaikuttavuus.
Satu Huhtalan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijä koki onnistumista silloin, kun hallinto-oikeus vahvisti lapsen huostaanottopäätöksen. (Huhtala, 2013, 68).
Heidi Kaartisen (2016) haastattelemat sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua.
Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen(Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Lukiessa lastensuojelun ammattilaisten käsityksiä onnistumisesta vakuuttuu, että usein lastensuojelussa on hukassa perustehtävän lisäksi proseduraalinen osaaminen.
Yllättävän moni sosiaalialan ammattilainen ei tunnu tietävän, että huostaanoton pitäisi olla lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen.
Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin , elinkeinon tai sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi-suhteen turvaamiseksi.
Sosiaalityöntekijät voivat kuitenkin toimia lainvastaisesti sillä käytännössä heiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. J. P. Roosin mukaan virkamies voi huolehtimisellaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Palkitut pahantekijät
Lastensuojelun Keskusliiton jäsenten kaltoinkohtelemat ex- sijoitetut, joille Suomi ei aio maksaa senttiäkään kärsimyskorvauksia voivat selata LSKL:n jäsenlistaa ja huomata entisten kaltoinkohtelijoidensa toimivan mm. sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä ja toimihenkilöinä, PRIDE- valmentajina ja lastensuojelun edunvalvojina.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.
Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia palkitsi hiljattain valheellisia merkintöjä kotikäynnillään tehneen perhetyöntekijä- sosionomin ja sosiaalijohtajan, jonka myötä pohjoisen kunnan huostaanotot lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan. Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin mm. teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011.
Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja ja kehittämispäällikkö PRIDE-ohjelman kehittämistä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.
Suomalaispäättäjien tietokatveesta kertoo myös se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.
Ihmesatuja vai tutkittua vaikuttavuutta?
Sijaishuollon myyttisissä selviytymistarinoissa on usein ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu:" Vaikka X:llä on tausta lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä" tai "kokemukset ovat jollain tavalla kuitenkin kasvattaneet hänen luonnettaan".
Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (= huostaanottoihin) turvautuen lapsilta itseltään ja epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.
Sosiaalityössä terveydenhuollon perustavinta eettistä ohjetta olla vahingoittamatta "Primum non nocere" ei ole sisäistetty eikä noudateta.
Lastensuojelun piilokäsikirjoituksessa työntekijöitä päinvastoin velvoitetaan kohdistamaan lapseen hyväksi luuloteltua lastensuojelun väkivaltaa , jonka kuvitellaan pelastavan hänet vanhempien oletetulta pahalta väkivallalta ja herättävän vieläpä kiitollisuutta joskus tulevaisuudessa.
Vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta on kuitenkin tullut marginaalinen lastensuojelun asiakkuuden tai huostaanoton/ sijoituksen peruste. Yleisin peruste on epämääräinen ja subjektiivinen " puutteellinen vanhemmuus", joka tarkoittaa käytännössä usein sitä, että sosiaalityöntekijä ei pidä vanhemman persoonasta tai tämän elämäntavasta. Esimerkiksi sosiaalityöntekijän epäsiistinä pitämä koti on yllättävän yleinen huostaanoton peruste.
Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetään tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä ja -kuntoutusta keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.
Suomessa törmää harvoin näin elämänmakuisiin ja rehellisiin onnistumiskertomuksiin.
Ihmesatujen pakollinen onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa niin sijaishuollollisen kuin aviollisen ja hengellisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin.
Moni sijoitettu on omaksunut median avustuksella karskin selviytymisroolin ja puhuu sijaishuollossa kokemastaan laiminlyönnistä ja väkivallasta kuin Madonna raiskauksestaan vain "arvokkaana elämän oppituntina siitä, että kaikkiin ei voi luottaa".
Miksi noin 1000 000 euroa laitoksessa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa per lapsi maksava keskimääräinen huostaanottojakso ei voisi olla lakisääteisessä kestossa ja sisällössä pysyvä oppitunti siitä, että itseensä ja viranomaisiin voi luottaa?
Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin moneen onnistuneena pidettyyn sijoitukseen kuuluvat kuin automaattisesti lainvastaiset menettelytavat ja lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, oikeusturvakeinojen, koulunkäynnin, jälkihuollon, perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?
Miksi kiitetyn Hackneyn mallin perheterapeuttisessa orientaatiossa laaduksi ja tiedontuotannoksi tulkitaan asiantuntijoiden asiakkaat ohittava keskustelu ja perhekeskeisyydeksi vanhempien houkutteleminen/painostaminen lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen?
Miksi perheterapeuttisen orientaation omaksunut SOS- lapsikylä suosittaa "rajuja päätöksiä" ja "tapaamisrajoituksia" tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola, 2015), vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet (47%) ( THL, 2016, 7).
Sijaishuollon laittomuudet jatkuvat valtion, yritysten, STEA:n ja median tuella
Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallistuvaa sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti mm. SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen ja siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa ajoissa?
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.
Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?
Onnistuminen tarkoittaa toimivia palveluketjuja, perheiden hyvinvointia ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Lastensuojelussa onnistuminen tuntuu tarkoittavan lähinnä retoriikkaa; menestyksekästä ja vakuuttavaa puhe- ja suostuttelutaitoa.
Vaikuttaa siltä, että ammattiauttajilla ammattitaito ja tieto korvautuu helposti retoriikan ja draaman tajulla, kyvyllä oikeuttaa omat toimensa uskottavilla tarinoilla. Sen voi tehdä menneisyyden patologioita lavastamalla ja/tai tulevaisuuden kauhukuvia maalailemalla.
Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat lähinnä omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Verratonta mielikuvitusta ja draaman tajua osoittavat äidin syyllistäminen lapsen ”erotisoinnista” imetyksen takia ja väittämät isän pedofiilitaipumuksista sillä perusteella, että isä osaa shakkia tai että maatilan lapsen vaatteista löytyi karva. Valitettavaa on, että väittämät menevät läpi hallinto-oikeuksissa.
Lastensuojelutyössä tuntuu olevan kyse siitä kenelle sallitaan vanhemmuus. Jos perhe ei täytä työntekijän määrittämiä normaalin/tavallisen kriteereitä- kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen , ottaa tähtäimeensä ja eliminoi tulevan riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on suoritettu niin paljon, että syntyvyys ja kansalaisten luottamus viranomaistoimintaan on romahtanut.
Kuka lopettaisi ihmiskokeen?
Menossa on onnistuneeksi hehkutettu lähes miljardin vuodessa maksava valtiollinen ihmiskoe, jossa kansalaiset on jaettu mielivaltaisesti arvioiviin huoliauktoriteetteihin ja arvioitaviin riskeihin.
Toisin kuin Milgramin tottelevaisuus- ja Standfordin vankilakokeessa tätä ihmiskoetta ei aiota väärinkäytöksistä huolimatta keskeyttää, koska sillä on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki ja se tuottaa niin paljon taloudellista hyötyä kokeen järjestäjille.
Lastensuojelun psykojargonissa lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittaa omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.
Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu, jos vihapuheeksi luokitellaan asiakkaan puuttuvia oikeussuojakeinoja ruotiva kirjoitus kohtelustaan muttei sosiaalityöntekijän 120 vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävää valheellista kirjausta asiakkaasta perhesurman valmistelijana.
Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen nojalla voidaan estää asiakkaita saamasta omia asiakirjamerkintöjään mutta sosiaalityöntekijät pääsevät varhaisen puuttumisen nimissä tutkimaan salassapidettävää poliisiaineistoa.
Kunnianloukkauslainsäädäntö joutuu naurunalaiseksi, jos sosiaalityöntekijä saa lainvastaisesti estää lasten ja vanhempien tapaamiset todistamattoman kunnianloukkausolettamansa perusteella ja raiskattu tyttö kirjataan itsetuhoiseksi prostitoiduksi, jotta hänet voidaan pitää lastensuojelulaitoksen julkisrahoitteisessa laskutuksessa.
Tasavertaisuus lain edessä ei toteudu, jos yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi katsotaan asiakkaan viimeinen yritys saada oikeutta videotaltiointinsa julkaisemalla mutta ei sosiaalityöntekijän sijoituspäätöksensä tueksi moniammatillisessa työryhmässä kierrättämiä yksityiskohtia ilman informointia tai lupaa hankituista äidin kahdenkymmenen vuoden takaisista terapiamerkinnöistä.
Laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Työntekijöiden asenteellisuus , asettuminen sijaishuollon edunvalvojiksi ja sijoitettujen ja heidän perheidensä leimaaminen eivät ole mitään pikkuongelmia, jotka voi korjata tunnetaitokoulutuksella tai mindfulnessilla vaan osoitus vakavasta ammattitaidottomuudesta. Julmana empatiana ja laittomina menettelytapoina konkretisoituva ammattitaidottomuus on valitettavasti keskeinen osa sosiaalityöntekijöiden sairastunutta ammatillisuusihannetta.
Sijoitetun koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyönti ei ole sijoitettujen oletetulla hankaluudella tai heikkolahjaisuudella perusteltavissa oleva resurssipulan seuraus vaan virkarikos.
Asiakirjojen fabrikointi omien virheellisten päätösten oikeuttamiseksi ei ole mitään "mielen sanoja" tai valitettava mutta vakiintunut organisaatiokäytäntö vaan rikollista toimintaa, josta pitää rangaista kuten muustakin väärentämisestä.
Itsevalitun ja -valmennetun sijaisperheen toistuva valvonnan laiminlyöminen ja laittomuuksiin puuttumatta jättäminen ei ole sijoitettujen oletetulla epäluotettavuudella tai aikapulalla selitettävissä oleva puute vaan vakava väärinkäytös, josta tulee asettaa ammatinharjoituskielto.
Työntekijöiden väärinkäytöksiin puuttumisen lisäksi on puututtava myös väärinkäytökset mahdollistaviin johtamis- ja valvonta-ongelmiin, organisaatiokäytäntöihin, lainsäädäntöön , politiikkaohjelmiin ja viestintään.
Fabrikoitujen tutkielmien sijaan asiakaspalautteita isoilla otannoilla
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Lastensuojelun harjoittamasta asiakirjojen ja arviointien manipuloinnista on paljon tutkimusnäyttöä.
Kun sosiaalityön tutkija ottaa tiedonmuodostuksensa lähtökohdaksi yksinomaan sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten päätöstensä tueksi fabrikoidut asiakirjat hän tulee vain jatkaneeksi fabrikointia.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Myös muodikkaiden huostaanottojen vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää , että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Sinikka Kuosmasen Elämäni paras päätös- tutkimuksessa ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin avun sijaan 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Myös lastensuojelun uutisointi ihmetyttää kriittistä lukijaa. Puolueettomina esiintyvät uutistoimitukset samoin kuin hallinto- oikeudet tuntuvat sisäistäneen sosiaalityön asiantuntijoiden ohjeistukset sosiaalityöntekijöiden voimaannuttamiseen tähtäävästä tiedosta ja viestinnästä. Suomessa sen paremmin media kuin lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
YLE Uutisten taannoisesta jutusta saattoi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksista vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”).
Tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja päätti nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa. Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että onnistumiseksi ja myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.
Positiivisuus ei ole vallanpitäjän puolustamista tai vaikenemista
YLE:n jutussa lastensuojelun epäasiallinen ja häiriö-orientoitunut dokumentointi käännettiin vanhempien epäluottamukseksi ja asiakkaiden tarve nauhoittaa keskustelut oikeusturvansa takaamiseksi ”kärjistyneeksi epäluottamukseksi”.
Raportoidut vakavat puutteet eivät tuntuneet herättävän mitään jatkokysymyksiä tai -tutkimushaluja vaan juttu lopetettiin saatuun kahteen ”valoisaan” asiakaskokemukseen.
Samaan suhtautumistapaan törmää jatkuvasti lastensuojelussa, jossa tiettyjen yksiköiden vuodesta toiseen samoista vakavista puutteista raportoiva asiakaspalaute jätetään huomiotta ja tutkimatta, koska se on ” negatiivista”.
Lastensuojelussa ”positiivisuutta” vaaditaan vain toisilta; asiakkailta, medialta ja rahoittajilta. Sosiaalitoimen omien työsisältöjen ja -käytäntöjen on lupa jäädä negatiivisiksi asiakkaita leimaaviksi syytösstrategioiksi. Vain niihin puuttuminen tulkitaan negatiivisuudeksi, jopa vihapuheeksi.
Positiivisuus tarkoittaa tosiasiassa siis virkamiehen, vahvemman puolelle asettumista, sitä, ettei haasteta laittomuuksiakaan ja niitä ylläpitävää status quota.
Jos vaikkapa jostakin Suomen poliisitoimen verran maksavasta terveyspalvelusta tehtäisiin kysely, jossa paljastuisi, että enemmistö asiakkaista on raivoissaan ja tyytymättömiä palveluun asiasta todennäköisesti käynnistettäisiin jatkotutkimus, palveluntuottajaa ehdotettaisiin ehkä vaihdettavaksi tai koko palvelua lopetettavaksi. Jostakin syystä lastensuojelussa näin ei ole.
Miksi asiakaslähtöisyyttä hokevat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe?
Mitä onnistumisen edellytyksiä ylipäätään voi olla organisaatiolla, joka ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi sen paremmin asiakaspalautetta kuin tutkimustietoa ja jonka toimintakäytäntöihin eivät vaikuta edes EIT- tuomiot?
Niin kauan kun sosiaalityön tiedonmuodostus, tutkimustoiminta, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityöntekijät kulloinkin kertovat, asiakkailla on oltava oikeus taltioida kaikki tapaamisensa ja varoittaa myös toisia väärinkäytöksistä.
Lokakuun Liike ehdottaa seuraavia toimenpiteitä lastensuojelun onnistumisten mahdollistamiseksi:
- tosiseikkaselvittely osaksi kaikkia lastensuojeluprosesseja
-lastensuojelun perustaksi riippumaton ja monialainen tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt
-lastensuojeluun oma aineistonkeruu ja säännölliset asiakaspalautteet
-lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on irroitettava toisistaan ja sijaishuollon edunvalvojien (piilo- ja yli)edustus pois kaikista kolmesta
-lastensuojelun arviointeihin tutkimusperusta , valvonta ja jääviyssäännöt
-sosiaalialan koulutus irroitettava sijaishuollon edunvalvonnasta ja uudistettava perusteellisesti
-asiakassuunnitelmiin kirjattava perheen ilmoittama- ei sosiaalityöntekijän sanelema- tuen tarve
-perheiden jälleenyhdistämisen hyväksi tulee tehdä konkreettisia suunnitelmia ja toimenpiteitä
-valtakunnalliset, velvoittavat, yhdenmukaiset ja lakisidonnaiset ohjeistukset sijaishuoltoon
-sosiaalialan ja sijaishuollon työntekijöille sanktiointijärjestelmä: vastuu- ja korvausvelvoitteet laiminlyönneistä ja palkinnot onnistumisista
-julkinen tietokanta sijaishuoltopalvelujen tarjoajista ja saaduista merkinnöistä
- laitosten henkilökunnalle reitti ilmoittaa väärinkäytöksistä ohi laitosten johdon
-hankintamenettelyjen, kilpailutuksen ja kirjauskäytäntöjen oikeellisuus tarkastettava säännöllisesti
-rahoitus pois järjestöiltä ja sijaisperhevalmennuksilta, jotka kannustavat väärinkäytöksiin
-kilpailutukselle yhtenäiset laatukriteerit, käänteinen kilpailutus laadulla
-sijaishuoltoon autojen katsastusta vastaava riippumaton valvonta, joka sisältää asiakirjojen oikeellisuuden tutkimisen ja sijoitettujen lasten haastattelut kahden kesken
-lastensuojelun asiakkaille mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin- huostaanotto-oikeudenkäynnit siirrettävä käräjäoikeuksiin
Lokakuun Liike kehottaa kaikkia lastensuojelun asiakkaita tarkastamaan asiakirjansa ja kysyy: Mitä lastensuojelu piti onnistumisena/epäonnistumisena? Käännettiinkö epäonnistunut asiakasprosessi rekistereihin onnistumiseksi tai toisinpäin? Miten?
Vastaukset voi lähettää [email protected]
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
YLE:n jutussa lastensuojelun epäasiallinen ja häiriö-orientoitunut dokumentointi käännettiin vanhempien epäluottamukseksi ja asiakkaiden tarve nauhoittaa keskustelut oikeusturvansa takaamiseksi ”kärjistyneeksi epäluottamukseksi”.
Raportoidut vakavat puutteet eivät tuntuneet herättävän mitään jatkokysymyksiä tai -tutkimushaluja vaan juttu lopetettiin saatuun kahteen ”valoisaan” asiakaskokemukseen.
Samaan suhtautumistapaan törmää jatkuvasti lastensuojelussa, jossa tiettyjen yksiköiden vuodesta toiseen samoista vakavista puutteista raportoiva asiakaspalaute jätetään huomiotta ja tutkimatta, koska se on ” negatiivista”.
Lastensuojelussa ”positiivisuutta” vaaditaan vain toisilta; asiakkailta, medialta ja rahoittajilta. Sosiaalitoimen omien työsisältöjen ja -käytäntöjen on lupa jäädä negatiivisiksi asiakkaita leimaaviksi syytösstrategioiksi. Vain niihin puuttuminen tulkitaan negatiivisuudeksi, jopa vihapuheeksi.
Positiivisuus tarkoittaa tosiasiassa siis virkamiehen, vahvemman puolelle asettumista, sitä, ettei haasteta laittomuuksiakaan ja niitä ylläpitävää status quota.
Jos vaikkapa jostakin Suomen poliisitoimen verran maksavasta terveyspalvelusta tehtäisiin kysely, jossa paljastuisi, että enemmistö asiakkaista on raivoissaan ja tyytymättömiä palveluun asiasta todennäköisesti käynnistettäisiin jatkotutkimus, palveluntuottajaa ehdotettaisiin ehkä vaihdettavaksi tai koko palvelua lopetettavaksi. Jostakin syystä lastensuojelussa näin ei ole.
Miksi asiakaslähtöisyyttä hokevat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe?
Mitä onnistumisen edellytyksiä ylipäätään voi olla organisaatiolla, joka ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi sen paremmin asiakaspalautetta kuin tutkimustietoa ja jonka toimintakäytäntöihin eivät vaikuta edes EIT- tuomiot?
Niin kauan kun sosiaalityön tiedonmuodostus, tutkimustoiminta, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityöntekijät kulloinkin kertovat, asiakkailla on oltava oikeus taltioida kaikki tapaamisensa ja varoittaa myös toisia väärinkäytöksistä.
Lokakuun Liike ehdottaa seuraavia toimenpiteitä lastensuojelun onnistumisten mahdollistamiseksi:
- tosiseikkaselvittely osaksi kaikkia lastensuojeluprosesseja
-lastensuojelun perustaksi riippumaton ja monialainen tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt
-lastensuojeluun oma aineistonkeruu ja säännölliset asiakaspalautteet
-lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on irroitettava toisistaan ja sijaishuollon edunvalvojien (piilo- ja yli)edustus pois kaikista kolmesta
-lastensuojelun arviointeihin tutkimusperusta , valvonta ja jääviyssäännöt
-sosiaalialan koulutus irroitettava sijaishuollon edunvalvonnasta ja uudistettava perusteellisesti
-asiakassuunnitelmiin kirjattava perheen ilmoittama- ei sosiaalityöntekijän sanelema- tuen tarve
-perheiden jälleenyhdistämisen hyväksi tulee tehdä konkreettisia suunnitelmia ja toimenpiteitä
-valtakunnalliset, velvoittavat, yhdenmukaiset ja lakisidonnaiset ohjeistukset sijaishuoltoon
-sosiaalialan ja sijaishuollon työntekijöille sanktiointijärjestelmä: vastuu- ja korvausvelvoitteet laiminlyönneistä ja palkinnot onnistumisista
-julkinen tietokanta sijaishuoltopalvelujen tarjoajista ja saaduista merkinnöistä
- laitosten henkilökunnalle reitti ilmoittaa väärinkäytöksistä ohi laitosten johdon
-hankintamenettelyjen, kilpailutuksen ja kirjauskäytäntöjen oikeellisuus tarkastettava säännöllisesti
-rahoitus pois järjestöiltä ja sijaisperhevalmennuksilta, jotka kannustavat väärinkäytöksiin
-kilpailutukselle yhtenäiset laatukriteerit, käänteinen kilpailutus laadulla
-sijaishuoltoon autojen katsastusta vastaava riippumaton valvonta, joka sisältää asiakirjojen oikeellisuuden tutkimisen ja sijoitettujen lasten haastattelut kahden kesken
-lastensuojelun asiakkaille mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin- huostaanotto-oikeudenkäynnit siirrettävä käräjäoikeuksiin
Lokakuun Liike kehottaa kaikkia lastensuojelun asiakkaita tarkastamaan asiakirjansa ja kysyy: Mitä lastensuojelu piti onnistumisena/epäonnistumisena? Käännettiinkö epäonnistunut asiakasprosessi rekistereihin onnistumiseksi tai toisinpäin? Miten?
Vastaukset voi lähettää [email protected]
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
RSS Feed
