Rakkauden ministeriö, "Ministry of Love" tai lyhyemmin "Miniluv" esiintyy uuskielen sanana George Orwellin teoksessa vuonna 1984. George Orwell kuvaa teoksessaan, kuinka harhaanjohtavia kiertoilmauksia käyttäen, pyritään sotkemaan ihmisten ajattelu. Esimerkiksi "joycamp", riemuleiri, tarkoittaa itse asiassa pakkotyöleiriä.
Helsingin sanomat uutisoi peruspalveluministeri Susanna Huovisen hermostuneen, kun perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner oli rinnastanut vangit ja vanhukset toisiinsa. Tuo ei ollut kansanedustaja Lernerin omaa keksintöä vaan jo aiemmin sosiaalisessa mediassa liikkunut teksti:
"Pannaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkotiin. Vanhukset pääsisivät suihkuun, saisivat osallistua harrastuksiin, pääsisivät ulkoilemaan, heidän hampaistaan huolehdittaisiin, he saisivat rahaa sen sijaan että joutuvat maksamaan hoidosta ja asumisesta, olisivat jatkuvan videovalvonnan alaisina ja saisivat apua jos kaatuisivat."
Tuon tekstin tarkoitus ei ole rinnastaa vanhuksia ja rikollisia vaan tunnustaa kummankin ihmisryhmän oikeudet ihmisinä ja oikeudet inhimilliseen kohteluun. Esimerkiksi eräs juristi teki väitöskirjansa suorittaessaan hänelle määrättyä vankeusrangaistusta. On erinomaista, että tällainen on mahdollista. Rikosseuraamuslaitos toimiikin oikeusministeriön alaisena ja Euroopan Neuvoston alainen kidutuksen vastainen komitea seuraa jatkuvasti vankeinhoitomme tilaa.
1. Transihmisoikeudet
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa mm. vanhustenhoidosta, lastensuojelusta ja niinkin väestörekisteriasiasta kuin transsukupuolisten henkilöiden hoidoilla saadun sukupuolen merkitsemisestä väestörekisteriin. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa, joka on myös blogistille tärkeä, ministeri Huovinen asetti työryhmän uudistamaan translakia, mutta työryhmän työtä on lykätty. Tässä on asiasta kertova uutinen. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää translain uudistamista lääketieteellisenä asiana. Lääketieteellinen puoli asiassa on kuitenkin asiallisesti hoidettu.
Ongelmat ovat hoitotuloksen tunnustamisessa ja siinä erityisesti hedelmättömyysvaatimuksessa ja ennakkovaatimuksessa lopettaa olemassa olevat kirkolliset avioliitot. Esimerkiksi hedelmättömyysvaatimusta on ylitulkittu siten, että on estetty omien sukusolujen pakastaminen. Kuitenkin Suomessa sallitaan esimerkiksi samaa sukupuolta olevien pariskuntien hedelmöityshoidot.
Tasa-arvovaltuutettu on ansiokkaasti puolustanut transsukupuolisten oikeuksia sukupuolivähemmistönä ja tehnyt selvityksen sukupuolivähemmistöjen asemasta. Tuossa selvityksessään tasa-arvovaltuutettu toteaa kohdassa 5.3.1 Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus:
"Transsukupuolisen sukupuolen vahvistamisen yhtenäedellytyksenä on, että henkilö on sterilisoitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Haastatteluissasukupuolivähemmistöjen etujärjestöt ovat yksiselitteisesti todenneet lainsäännöksen ihmisoikeuksienvastaiseksi. Ne ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen,ettei lakia ole säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä,vaikka siinä puututaan yksilön perusoikeuksiin. Myös tasa-arvovaltuutettu on todennut, että transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja yksityis- ja perhe-elämään ei toteudu Suomessa, kun sukupuolenvahvistamisen edellytyksenä on lisääntymiskyvyttömyys."
Tasa-arvovaltuutettu jatkaa:
"Haastattelujen ja translain valmisteluasiakirjojen perusteella näyttää siltä, että steriliteettivaatimuksen perusteena olisi ollut lähinnä perinteisen perhemallinnoudattaminen (ks. edellä kohta 3.1.1) ja pyrkimys tarpeelliseksi katsotun lain nopeaan aikaansaamiseen.
Edellä todettu ei ole kuitenkaan riittävä peruste ylläpitää lainsäädäntöä, jolla ilman näkyviä objektiivisia oikeutusperusteita puututaan henkilön itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviin oikeuksiin. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitean ja ihmisoikeusvaltuutetun suosituksissa kiinnitetään huomiota pakollisten steriliteettivaatimusten ym. poistamiseen kansallisesta lainsäädännöstä.³¹"
Oikeasti transsukupuolisen väestötietomerkintäasiat kuuluisivat väestörekisterilain (661/2009) alaisiksi, mutta lainsäädännössä on haluttu yhdistää lääketiede ja juridiikka poliittisista syistä. Mikäli translain uudistaminen menee seuraavan eduskunnan asiaksi, oikeusministeriö olisi oikea paikka sen toteuttamiseksi. Asian lääketieteellinen puoli jäisi edelleen sosiaali- ja terveysministeriöön, mutta väestörekisteriasiat olisivat oikeusministeriön alaisia asioita.
2. Lasten ihmisoikeudet
Suomessa erotetaan voimakkaasti rikosasiat ja hallinnolliset asiat. Euroopan ihmisoikeussopimuksen sitovuutta tulkitaan Suomessa suppeasti, siten että vain rikoksista syytettyjen tai tuomittujen perusoikeuksien suojaa arvioidaan tuon sopimuksen mukaan. Olen kirjoittanut tästä asiasta enemmän edellisessä blogissani. Suppean tulkinnan johdosta ihmisoikeussopimusta ei sovelleta hallinnollisissa prosessiasioissa, vaan hallintoviranomaiset ja hallinto-oikeudet soveltavat hallintolakia, hallintolainkäyttölakia sekä omia viranomaisaseman luovia erityislakejaan. Sen sijaan esimerkiksi rikostutkinnassa pyritään ottamaan huomioon ihmisoikeussopimuksen määräykset.
Lastensuojelu näyttäytyy minulle tässä valossa oikeaksi uuskielen laboratorioksi. Lastensuojelusta, siis tuosta ennen marginaalisesta lasten huostaan ottamisesta viimeisenä lapsen suojelutoimenpiteenä on tehty jonkinlainen yleinen lastenhoitolaki. Kuitenkin tässä maassa äidiksi pääsee ilman minkäänlaista sitä säätelevää lakia.
"Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään." (Lastensuojelulaki 2.1 §)
Lastensuojelulaissa (417/2007) kirjoitetaan sen tarkoituksesta (1 §, 2.2 §, 2.3 §):
"Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun."
"Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.
Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi."
Lastensuojelun normisto ei tunnu pätevän lapsiperheen ulkopuolella. Esimerkiksi kouluissa ei oikeasti tunnusteta lasten vanhempien jatkuvaa oikeutta antaa määräyksiä lapsensa kohtelusta siellä. Minun lapseni koulu joutui homeen vuoksi parakkeihin eikä näissä parakeissa ollut tarjota lapsille vettä, joka johti janoon etenkin liikuntatuntien jälkeen. Vanhempia ohjeistettiin laittamaan reppuun vesipullo. Mielestäni kuitenkin puhdas juomavesi kuuluu koulun järjestämisvelvollisuuden alaisiin asioihin.
Kysyin asiasta ympäristökeskukselta, jossa valvotaan työsuojeluasioita. Ilmeni, ettei koulu ollut työsuojelulainsäädännön piirissä vesihuoltonsa osalta kuin ainoastaan opettajien osalta, ja opettajainhuoneen parakkiin oli tehty asianmukaiset sosiaalitilat. Lapsilla ei ollut vastaavaa tilaa.
Asia kärjistyi siten, että asia eteni opetustoimeen ja ilmoitin siellä olevalle johtajalle käyttäväni juuri tuota lastensuojelulain 2.1 §:n mukaista oikeutta määrätä ja määräsin, ettei koulun järjestyssäännöt rajoita oikeutta lapselleni käydä ostamassa viereisestä kaupasta itselleen riittävästi juomavettä antamallani rahalla. Tämän jälkeen parakkeihin tuli juomavesiautomaatit.
Tämä on vielä kevyttä tavaraa. Lastensuojelulaki sisältää sen 11. luvussa hallinnollisia pakkokeinoja. Laki käyttää näistä sanaa "rajoitus". Kysymys on kuitenkin aivan samanlaisista pakkokeinoista kuin muualla lainsäädännössä. Lastensuojelun uuskielessä pakottaminen on "rajojen asettamista" ja huostaanottoperusteiksi on katsottu mm. "rajattomuus". Vastaavien pakkokeinojen käyttäminen vanhempien käyttäminä johtaisi nopeassa tahdissa tehtävään huostaanottoon eli uuskielen "sijoitukseen". Näitä ovat esimerkiksi sitominen, yhteydenpidon rajoittaminen, mattoon kääriminen ja valvontakameroiden sijoittaminen intiimeihin tiloihin. Erityinen pakkokeino on koulunkäynnin estäminen.
Lastensuojelulain yksi perustehtävä näyttää olevan biomateriaalin tuottaminen suurille lastensuojelulaitoksille ja huostabisnekselle. Toisin kuin rikosseuraamuslaitos, nämä laitokset ovat pääsääntöisesti yksityisiä, mutta lasten ihmisoikeuksien rajoittamisessa he edustavat tosiasiallista julkista valtaa. Laki säätää heidän velvollisuuksikseen mm. ilmoittamisen kiinnipidosta ja muista lastensuojelulain pakkokeinoista asuinkunnan lapsen asioista vastaavalle sosiaaliviranomaiselle (13 b §, 55 §, 67-74 §§). Olen kirjoittanut aikaisemmin Kurhelan poikien tapauksesta.
Näillä rajoitustoimenpiteillä eli oikealla suomella pakkokeinoilla syrjäytetään lapset. Eristäminen on aikuisellekin kova paikka, mutta mitä se on lapselle? Millaisia aikuisia heistä kasvaa kun heidät internoidaan alaikäisinä lähes armeijan olosuhteisiin?
3. Vanhemman ihmisoikeudet
Olen käyttänyt paljon vapaa-aikaani seuratakseni Kurhelan perheen vaiheita. Uusin asia on viranhaltijoiden kieltäytyminen yhteistyöstä perheen kanssa. Tässä asiasta Staran uutinen:
"– Me toistaiseksi perutaan noi palaverit mitä ollaan sovittu. Ainakin kolme esimiestä on linjannut, että meidän täytyy toimia näin. Me ollaan nyt tavattu kolme kertaa aika tiiviisti, eikä se meidän yhteistyö ole alkanut sujumaan, eikä olla päästy asiassa eteenpäin ollenkaan, sosiaaliviranomainen kertoo tyrmistyneelle perheenisälle puhelimessa.
– Ja lisäksi siinä viimeksi tapahtui semmoinen, että sinä otit minusta yksityistiloissa valokuvia ja uhkasit sitten Facebookiin ja uhkasit muutenkin tätä asiaa käsitellä mun nimellä julkisuudessa. Sitten tuota on epäasiallista kielenkäyttöä ja kunnianloukkausväitteitä. Meidän esimies sanoi, että nyt täytyy silleen rajata tätä työskentelyä. Palaverit on toistaiseksi peruttu. Katsotaan missä vaiheessa sitten voidana asialliseen yhteistyöhön, viranomainen jatkoi."
Kuitenkin lastensuojelulaissa on vanhemmilla oikeuksia, joita kylläkin rajoitetaan. Tästä huolimatta vanhempia tulee kuulla ja huolehtia esimerkiksi työjärjestelyillä työntekijöitä, jotka eivät ole poleemisessa suhteessa vanhempiin. Lapsen vanhemmilla on kiintymyssuhde lapsiinsa, joka on luonnollinen tila. Lapsen asioiden hoidon vastuu on lastensuojelulain nojalla siirtynyt Oulun sosiaalitoimelle ja vanhemmat ovat edelleen lapsen asioista huolehtivia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut tapauksessa A, K ja L vastaan Kroatia (no 37956/11), että lapsen vanhempien kanssa on keskusteltava. Tässä kooste asiasta englanniksi:
Käännös:
"Lapsi, nyt jo 4 -vuotias, otettiin huostaan muutama päivä syntymän jälkeen, koska kannettiin huolta äidin työttömyydestä, ettei ollut tuloja, oli äitinsä elätettävänä, oli erityistuen alla koulussa ja asui äitinsä luona ja mielisairaan veljensä kanssa ränsistyneessä talossa, jossa ei ollut lämmitystä. Lastensuojelu haki oikeuden päätöksen, jolla erottaa äiti vanhemmuuden oikeudestaan. Päätös myönnettiin perusteella, että äiti kärsi lievästä mielenterveyden vammaisuudesta eikä kyennyt tarjoamaan lapselle oikeanlaista hoivaa. Äiti ei ollut läsnä noissa oikeudenkäynneissä.
Äiti pyrki oikeudenkäyntiapujuristin avulla palauttamaan lakkautetun vanhemmuutensa ja ilmoitti hakemuksessaan, että koti on remontoitu, veli on hoidossa kodin ulkopuolella ja ettei hänen lievää mielenterveyden vammaisuuttaan saisi käyttää perusteena riistää häneltä hänen vanhemmuuttaan. Äidin valitus hylättiin, koska lapsi oli sijoitettu jo adoptioon.
Äiti väitti, että hänen ja poikansa 8 artiklan mukaisia oikeuksia on rikottu siten, ettei hän ole päässyt tehokkaasti osallistumaan oikeudenkäyntiin ja että poika on adoptoitu hänen tietämättään asiasta, vastoin hänen tahtoaan tai osallistumistaan oikeudenkäyntiin.
Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että kansallisten viranomaisten olisi pitänyt varmistaa, että oikeudenkäynnin tärkeyden vuoksi asiassa olisi pitänyt ottaa äidin intressit huomioon riittävästi suojattuina. Koska suostumusta ei tarvittu hänen menetettyään vanhemmuutensa, vaikkakin olettaen että oli olemassa valitustie, oli välttämätöntä että vanhemmalla olisi mahdollisuus tulla kuulluksi ennen kuin lapsi sijoitetaan adoptioon, jotta tuolla oikeudella on jokin merkitys. Äidin artiklan 8 suojaamia oikeuksia oli loukattu."
Euroopan ihmisoikeussopimus säätelee myös hallinnollisia prosesseja perusoikeuksien osalta. Perusoikeudet eivät katoa minnekään vaikka niistä säädettäisiin erityisesti lailla, koska oikeuslähteenä Euroopan ihmisoikeussopimus rinnastuu perustuslakiin (lex superior). Perustuslain perusoikeuksien soveltamista koskevana Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 85-86/1998) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yksinoikeudella antamat prejudikaatit sitovat Suomea ja sen hallintokäytäntöjä. Yksi esimerkki tästä on ne bis in idem -periaate.
Vaikka Suomessa osataan erotella toisistaan rikosoikeudellinen prosessi ja hallinnollinen prosessi, lastensuojelussa tällainen toiminta on lähes tuntematonta. Moni lastensuojelun "syyttämä" vanhempi kokee, että heillä on "käännetty todistustaakka", vaikka oikeudenkäynnin luonne ei ole mikään riita-asia. Hallintolainkäyttölain alaisissa asioissa kuten hallinto-oikeuskäsittelyssä ei ole käännettyä todistustaakkaa. Mutta ei ole liioin faktojen oma-aloitteista sisällöllistä tutkimisvelvoitetta. Hallinto-oikeus tutkii nimittäin normipremissin, eli onko asiassa osattu soveltaa oikeita lainkohtia, sekä päällisin puolin faktapremissin, että onko lastensuojeluviranomainen kirjannut syyt huostaanotolle. Toki vanhemmilla on oikeus vastaselityksen antamiseen asiassaan, mutta esimerkiksi sepitetyt asiat tulisi oikeista henkilötietolain perusteella jo ennen hallinto-oikeutta. Muussa tapauksessa hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
Jos vanhempia syytetään esimerkiksi väkivaltaisuudesta, väkivalta on rikosnimike myös rikoslaissa (21 luku). Väkivaltarikos edellyttää poliisitutkintaa ja lastensuojelulaki (25 d §) säätää terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuudesta näiden ilmoittamisesta poliisille. On siten merkillinen väkivaltaisuus- tai pahoinpitelyepäily, mikäli se ei näy poliisin rekistereissä, mutta toteajana on muka terveydenhuollon ammattihenkilö.
Voidaan olettaa lastensuojelun jopa karttavan väkivaltarikosten ilmoittamista poliisin tutkittaviksi, koska rikosprosessissa vanhemmilla on syytetyn oikeudet ja heillä on oikeus syytettynä tietää missä ja milloin epäilty pahoinpitely rikos on sattunut ja mikä on ollut sen tekotapa. Helpompaa on hoitaa asia hallinto-oikeudessa, koska siellä riittää pelkkä väite "lapsen edusta" ja itsereflektoitu huoli. Sekä "lapsen etu" että "huoli" ovat viranomaisia voimaannuttavia uuskielen sanoja.
Niitä edeltää pyhä "naksahdus" eli tilanne, jossa viranomainen ymmärtää, että lapsen, tuon lastensuojelun asiakkaan, on parempi olla erossa vanhemmistaan kuin kasvaa vanhempiensa kanssa. Ongelma vain on tuon naksahduksen epämääräisyys. Se kun vaihtelee ammattitaidon, asuinkunnan ja sen mukaan, kuinka paljon asuinkunnassa on tarjolla lastensuojelulaitosten palveluja tai sosiaalityöntekijällä hänen voimavarojaan syöviä muita henkilökohtaisia huolia.
Kuitenkin tuon naksahduksen saaminen oikeaan kohtaan on erittäin tärkeää oikeusvaltiossa, jollainen Suomi ei vielä ole.
Helsingin sanomat uutisoi peruspalveluministeri Susanna Huovisen hermostuneen, kun perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner oli rinnastanut vangit ja vanhukset toisiinsa. Tuo ei ollut kansanedustaja Lernerin omaa keksintöä vaan jo aiemmin sosiaalisessa mediassa liikkunut teksti:
"Pannaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkotiin. Vanhukset pääsisivät suihkuun, saisivat osallistua harrastuksiin, pääsisivät ulkoilemaan, heidän hampaistaan huolehdittaisiin, he saisivat rahaa sen sijaan että joutuvat maksamaan hoidosta ja asumisesta, olisivat jatkuvan videovalvonnan alaisina ja saisivat apua jos kaatuisivat."
Tuon tekstin tarkoitus ei ole rinnastaa vanhuksia ja rikollisia vaan tunnustaa kummankin ihmisryhmän oikeudet ihmisinä ja oikeudet inhimilliseen kohteluun. Esimerkiksi eräs juristi teki väitöskirjansa suorittaessaan hänelle määrättyä vankeusrangaistusta. On erinomaista, että tällainen on mahdollista. Rikosseuraamuslaitos toimiikin oikeusministeriön alaisena ja Euroopan Neuvoston alainen kidutuksen vastainen komitea seuraa jatkuvasti vankeinhoitomme tilaa.
1. Transihmisoikeudet
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa mm. vanhustenhoidosta, lastensuojelusta ja niinkin väestörekisteriasiasta kuin transsukupuolisten henkilöiden hoidoilla saadun sukupuolen merkitsemisestä väestörekisteriin. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa, joka on myös blogistille tärkeä, ministeri Huovinen asetti työryhmän uudistamaan translakia, mutta työryhmän työtä on lykätty. Tässä on asiasta kertova uutinen. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää translain uudistamista lääketieteellisenä asiana. Lääketieteellinen puoli asiassa on kuitenkin asiallisesti hoidettu.
Ongelmat ovat hoitotuloksen tunnustamisessa ja siinä erityisesti hedelmättömyysvaatimuksessa ja ennakkovaatimuksessa lopettaa olemassa olevat kirkolliset avioliitot. Esimerkiksi hedelmättömyysvaatimusta on ylitulkittu siten, että on estetty omien sukusolujen pakastaminen. Kuitenkin Suomessa sallitaan esimerkiksi samaa sukupuolta olevien pariskuntien hedelmöityshoidot.
Tasa-arvovaltuutettu on ansiokkaasti puolustanut transsukupuolisten oikeuksia sukupuolivähemmistönä ja tehnyt selvityksen sukupuolivähemmistöjen asemasta. Tuossa selvityksessään tasa-arvovaltuutettu toteaa kohdassa 5.3.1 Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus:
"Transsukupuolisen sukupuolen vahvistamisen yhtenäedellytyksenä on, että henkilö on sterilisoitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Haastatteluissasukupuolivähemmistöjen etujärjestöt ovat yksiselitteisesti todenneet lainsäännöksen ihmisoikeuksienvastaiseksi. Ne ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen,ettei lakia ole säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä,vaikka siinä puututaan yksilön perusoikeuksiin. Myös tasa-arvovaltuutettu on todennut, että transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja yksityis- ja perhe-elämään ei toteudu Suomessa, kun sukupuolenvahvistamisen edellytyksenä on lisääntymiskyvyttömyys."
Tasa-arvovaltuutettu jatkaa:
"Haastattelujen ja translain valmisteluasiakirjojen perusteella näyttää siltä, että steriliteettivaatimuksen perusteena olisi ollut lähinnä perinteisen perhemallinnoudattaminen (ks. edellä kohta 3.1.1) ja pyrkimys tarpeelliseksi katsotun lain nopeaan aikaansaamiseen.
Edellä todettu ei ole kuitenkaan riittävä peruste ylläpitää lainsäädäntöä, jolla ilman näkyviä objektiivisia oikeutusperusteita puututaan henkilön itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviin oikeuksiin. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitean ja ihmisoikeusvaltuutetun suosituksissa kiinnitetään huomiota pakollisten steriliteettivaatimusten ym. poistamiseen kansallisesta lainsäädännöstä.³¹"
Oikeasti transsukupuolisen väestötietomerkintäasiat kuuluisivat väestörekisterilain (661/2009) alaisiksi, mutta lainsäädännössä on haluttu yhdistää lääketiede ja juridiikka poliittisista syistä. Mikäli translain uudistaminen menee seuraavan eduskunnan asiaksi, oikeusministeriö olisi oikea paikka sen toteuttamiseksi. Asian lääketieteellinen puoli jäisi edelleen sosiaali- ja terveysministeriöön, mutta väestörekisteriasiat olisivat oikeusministeriön alaisia asioita.
2. Lasten ihmisoikeudet
Suomessa erotetaan voimakkaasti rikosasiat ja hallinnolliset asiat. Euroopan ihmisoikeussopimuksen sitovuutta tulkitaan Suomessa suppeasti, siten että vain rikoksista syytettyjen tai tuomittujen perusoikeuksien suojaa arvioidaan tuon sopimuksen mukaan. Olen kirjoittanut tästä asiasta enemmän edellisessä blogissani. Suppean tulkinnan johdosta ihmisoikeussopimusta ei sovelleta hallinnollisissa prosessiasioissa, vaan hallintoviranomaiset ja hallinto-oikeudet soveltavat hallintolakia, hallintolainkäyttölakia sekä omia viranomaisaseman luovia erityislakejaan. Sen sijaan esimerkiksi rikostutkinnassa pyritään ottamaan huomioon ihmisoikeussopimuksen määräykset.
Lastensuojelu näyttäytyy minulle tässä valossa oikeaksi uuskielen laboratorioksi. Lastensuojelusta, siis tuosta ennen marginaalisesta lasten huostaan ottamisesta viimeisenä lapsen suojelutoimenpiteenä on tehty jonkinlainen yleinen lastenhoitolaki. Kuitenkin tässä maassa äidiksi pääsee ilman minkäänlaista sitä säätelevää lakia.
"Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään." (Lastensuojelulaki 2.1 §)
Lastensuojelulaissa (417/2007) kirjoitetaan sen tarkoituksesta (1 §, 2.2 §, 2.3 §):
"Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun."
"Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.
Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi."
Lastensuojelun normisto ei tunnu pätevän lapsiperheen ulkopuolella. Esimerkiksi kouluissa ei oikeasti tunnusteta lasten vanhempien jatkuvaa oikeutta antaa määräyksiä lapsensa kohtelusta siellä. Minun lapseni koulu joutui homeen vuoksi parakkeihin eikä näissä parakeissa ollut tarjota lapsille vettä, joka johti janoon etenkin liikuntatuntien jälkeen. Vanhempia ohjeistettiin laittamaan reppuun vesipullo. Mielestäni kuitenkin puhdas juomavesi kuuluu koulun järjestämisvelvollisuuden alaisiin asioihin.
Kysyin asiasta ympäristökeskukselta, jossa valvotaan työsuojeluasioita. Ilmeni, ettei koulu ollut työsuojelulainsäädännön piirissä vesihuoltonsa osalta kuin ainoastaan opettajien osalta, ja opettajainhuoneen parakkiin oli tehty asianmukaiset sosiaalitilat. Lapsilla ei ollut vastaavaa tilaa.
Asia kärjistyi siten, että asia eteni opetustoimeen ja ilmoitin siellä olevalle johtajalle käyttäväni juuri tuota lastensuojelulain 2.1 §:n mukaista oikeutta määrätä ja määräsin, ettei koulun järjestyssäännöt rajoita oikeutta lapselleni käydä ostamassa viereisestä kaupasta itselleen riittävästi juomavettä antamallani rahalla. Tämän jälkeen parakkeihin tuli juomavesiautomaatit.
Tämä on vielä kevyttä tavaraa. Lastensuojelulaki sisältää sen 11. luvussa hallinnollisia pakkokeinoja. Laki käyttää näistä sanaa "rajoitus". Kysymys on kuitenkin aivan samanlaisista pakkokeinoista kuin muualla lainsäädännössä. Lastensuojelun uuskielessä pakottaminen on "rajojen asettamista" ja huostaanottoperusteiksi on katsottu mm. "rajattomuus". Vastaavien pakkokeinojen käyttäminen vanhempien käyttäminä johtaisi nopeassa tahdissa tehtävään huostaanottoon eli uuskielen "sijoitukseen". Näitä ovat esimerkiksi sitominen, yhteydenpidon rajoittaminen, mattoon kääriminen ja valvontakameroiden sijoittaminen intiimeihin tiloihin. Erityinen pakkokeino on koulunkäynnin estäminen.
Lastensuojelulain yksi perustehtävä näyttää olevan biomateriaalin tuottaminen suurille lastensuojelulaitoksille ja huostabisnekselle. Toisin kuin rikosseuraamuslaitos, nämä laitokset ovat pääsääntöisesti yksityisiä, mutta lasten ihmisoikeuksien rajoittamisessa he edustavat tosiasiallista julkista valtaa. Laki säätää heidän velvollisuuksikseen mm. ilmoittamisen kiinnipidosta ja muista lastensuojelulain pakkokeinoista asuinkunnan lapsen asioista vastaavalle sosiaaliviranomaiselle (13 b §, 55 §, 67-74 §§). Olen kirjoittanut aikaisemmin Kurhelan poikien tapauksesta.
Näillä rajoitustoimenpiteillä eli oikealla suomella pakkokeinoilla syrjäytetään lapset. Eristäminen on aikuisellekin kova paikka, mutta mitä se on lapselle? Millaisia aikuisia heistä kasvaa kun heidät internoidaan alaikäisinä lähes armeijan olosuhteisiin?
3. Vanhemman ihmisoikeudet
Olen käyttänyt paljon vapaa-aikaani seuratakseni Kurhelan perheen vaiheita. Uusin asia on viranhaltijoiden kieltäytyminen yhteistyöstä perheen kanssa. Tässä asiasta Staran uutinen:
"– Me toistaiseksi perutaan noi palaverit mitä ollaan sovittu. Ainakin kolme esimiestä on linjannut, että meidän täytyy toimia näin. Me ollaan nyt tavattu kolme kertaa aika tiiviisti, eikä se meidän yhteistyö ole alkanut sujumaan, eikä olla päästy asiassa eteenpäin ollenkaan, sosiaaliviranomainen kertoo tyrmistyneelle perheenisälle puhelimessa.
– Ja lisäksi siinä viimeksi tapahtui semmoinen, että sinä otit minusta yksityistiloissa valokuvia ja uhkasit sitten Facebookiin ja uhkasit muutenkin tätä asiaa käsitellä mun nimellä julkisuudessa. Sitten tuota on epäasiallista kielenkäyttöä ja kunnianloukkausväitteitä. Meidän esimies sanoi, että nyt täytyy silleen rajata tätä työskentelyä. Palaverit on toistaiseksi peruttu. Katsotaan missä vaiheessa sitten voidana asialliseen yhteistyöhön, viranomainen jatkoi."
Kuitenkin lastensuojelulaissa on vanhemmilla oikeuksia, joita kylläkin rajoitetaan. Tästä huolimatta vanhempia tulee kuulla ja huolehtia esimerkiksi työjärjestelyillä työntekijöitä, jotka eivät ole poleemisessa suhteessa vanhempiin. Lapsen vanhemmilla on kiintymyssuhde lapsiinsa, joka on luonnollinen tila. Lapsen asioiden hoidon vastuu on lastensuojelulain nojalla siirtynyt Oulun sosiaalitoimelle ja vanhemmat ovat edelleen lapsen asioista huolehtivia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut tapauksessa A, K ja L vastaan Kroatia (no 37956/11), että lapsen vanhempien kanssa on keskusteltava. Tässä kooste asiasta englanniksi:
Käännös:
"Lapsi, nyt jo 4 -vuotias, otettiin huostaan muutama päivä syntymän jälkeen, koska kannettiin huolta äidin työttömyydestä, ettei ollut tuloja, oli äitinsä elätettävänä, oli erityistuen alla koulussa ja asui äitinsä luona ja mielisairaan veljensä kanssa ränsistyneessä talossa, jossa ei ollut lämmitystä. Lastensuojelu haki oikeuden päätöksen, jolla erottaa äiti vanhemmuuden oikeudestaan. Päätös myönnettiin perusteella, että äiti kärsi lievästä mielenterveyden vammaisuudesta eikä kyennyt tarjoamaan lapselle oikeanlaista hoivaa. Äiti ei ollut läsnä noissa oikeudenkäynneissä.
Äiti pyrki oikeudenkäyntiapujuristin avulla palauttamaan lakkautetun vanhemmuutensa ja ilmoitti hakemuksessaan, että koti on remontoitu, veli on hoidossa kodin ulkopuolella ja ettei hänen lievää mielenterveyden vammaisuuttaan saisi käyttää perusteena riistää häneltä hänen vanhemmuuttaan. Äidin valitus hylättiin, koska lapsi oli sijoitettu jo adoptioon.
Äiti väitti, että hänen ja poikansa 8 artiklan mukaisia oikeuksia on rikottu siten, ettei hän ole päässyt tehokkaasti osallistumaan oikeudenkäyntiin ja että poika on adoptoitu hänen tietämättään asiasta, vastoin hänen tahtoaan tai osallistumistaan oikeudenkäyntiin.
Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että kansallisten viranomaisten olisi pitänyt varmistaa, että oikeudenkäynnin tärkeyden vuoksi asiassa olisi pitänyt ottaa äidin intressit huomioon riittävästi suojattuina. Koska suostumusta ei tarvittu hänen menetettyään vanhemmuutensa, vaikkakin olettaen että oli olemassa valitustie, oli välttämätöntä että vanhemmalla olisi mahdollisuus tulla kuulluksi ennen kuin lapsi sijoitetaan adoptioon, jotta tuolla oikeudella on jokin merkitys. Äidin artiklan 8 suojaamia oikeuksia oli loukattu."
Euroopan ihmisoikeussopimus säätelee myös hallinnollisia prosesseja perusoikeuksien osalta. Perusoikeudet eivät katoa minnekään vaikka niistä säädettäisiin erityisesti lailla, koska oikeuslähteenä Euroopan ihmisoikeussopimus rinnastuu perustuslakiin (lex superior). Perustuslain perusoikeuksien soveltamista koskevana Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 85-86/1998) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yksinoikeudella antamat prejudikaatit sitovat Suomea ja sen hallintokäytäntöjä. Yksi esimerkki tästä on ne bis in idem -periaate.
Vaikka Suomessa osataan erotella toisistaan rikosoikeudellinen prosessi ja hallinnollinen prosessi, lastensuojelussa tällainen toiminta on lähes tuntematonta. Moni lastensuojelun "syyttämä" vanhempi kokee, että heillä on "käännetty todistustaakka", vaikka oikeudenkäynnin luonne ei ole mikään riita-asia. Hallintolainkäyttölain alaisissa asioissa kuten hallinto-oikeuskäsittelyssä ei ole käännettyä todistustaakkaa. Mutta ei ole liioin faktojen oma-aloitteista sisällöllistä tutkimisvelvoitetta. Hallinto-oikeus tutkii nimittäin normipremissin, eli onko asiassa osattu soveltaa oikeita lainkohtia, sekä päällisin puolin faktapremissin, että onko lastensuojeluviranomainen kirjannut syyt huostaanotolle. Toki vanhemmilla on oikeus vastaselityksen antamiseen asiassaan, mutta esimerkiksi sepitetyt asiat tulisi oikeista henkilötietolain perusteella jo ennen hallinto-oikeutta. Muussa tapauksessa hallinto-oikeus vahvistaa huostaanoton.
Jos vanhempia syytetään esimerkiksi väkivaltaisuudesta, väkivalta on rikosnimike myös rikoslaissa (21 luku). Väkivaltarikos edellyttää poliisitutkintaa ja lastensuojelulaki (25 d §) säätää terveydenhuollon ammattihenkilöiden velvollisuudesta näiden ilmoittamisesta poliisille. On siten merkillinen väkivaltaisuus- tai pahoinpitelyepäily, mikäli se ei näy poliisin rekistereissä, mutta toteajana on muka terveydenhuollon ammattihenkilö.
Voidaan olettaa lastensuojelun jopa karttavan väkivaltarikosten ilmoittamista poliisin tutkittaviksi, koska rikosprosessissa vanhemmilla on syytetyn oikeudet ja heillä on oikeus syytettynä tietää missä ja milloin epäilty pahoinpitely rikos on sattunut ja mikä on ollut sen tekotapa. Helpompaa on hoitaa asia hallinto-oikeudessa, koska siellä riittää pelkkä väite "lapsen edusta" ja itsereflektoitu huoli. Sekä "lapsen etu" että "huoli" ovat viranomaisia voimaannuttavia uuskielen sanoja.
Niitä edeltää pyhä "naksahdus" eli tilanne, jossa viranomainen ymmärtää, että lapsen, tuon lastensuojelun asiakkaan, on parempi olla erossa vanhemmistaan kuin kasvaa vanhempiensa kanssa. Ongelma vain on tuon naksahduksen epämääräisyys. Se kun vaihtelee ammattitaidon, asuinkunnan ja sen mukaan, kuinka paljon asuinkunnassa on tarjolla lastensuojelulaitosten palveluja tai sosiaalityöntekijällä hänen voimavarojaan syöviä muita henkilökohtaisia huolia.
Kuitenkin tuon naksahduksen saaminen oikeaan kohtaan on erittäin tärkeää oikeusvaltiossa, jollainen Suomi ei vielä ole.
RSS Feed
