Lastensuojelukentän moniottelija, eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen on Lokakuun liikkeen uusi blogisti. Ensimmäisessä tekstissään hän avaa oululaisen Perhe K:n tilannetta lapsen edun näkökulmasta.
Sosiaalityöntekijä, perhekodin äiti Raili Miettinen puntaroi blogissaan, kumpi on oikeasti suurempi vaara pojille, kodin olosuhteet vai huostaanotto: "Pidän suurempana vaarana sijoitusta, jos toimintatavat eivät muutu lapsiystävällisemmiksi."
Myös Miettisen kotona sijoitettuna ollut nuorimies on samoilla linjoilla: "Hän näki noutamisen suurempana uhkana poikien terveydelle ja kehitykselle kuin mahdolliset kodin puutteet."
Perhe on yhteiskunnan erityissuojeluksessa
Julkisuudessa on viimeisen vuoden aikana käsitelty laajasti Perhe K:n tapausta Oulusta, jossa suurperheen kaksospojat oli otettu huostaan. Vanhemmat vastustivat huostaanottoa ja sijoitusta.
Tästä alkoi mylläkkä, joka jatkuu edelleen.
Tapaus herätti minussa monenlaisia kysymyksiä, koska olen itsekin työskennellyt lastensuojelunkentällä 25 vuotta monenlaisissa rooleissa: sosiaalityöntekijänä, sijaisvanhempana ja ammatillisen perhekodin äitinä. Olen ollut itsekin lapsena huostaanotettu ja sijoitettuna perhehoitoon.
Tunnen myös hyvin kaiken sen problematiikan, joka lastensuojeluun liittyy. Se on vaikea sarka kynnettäväksi.
Työvuosinani lastensuojelulaista tuli hyvin tuttu, kuten myös lastensuojelun käytännöistä. Lastensuojelun tavoite on taata lapselle turvallinen elämä sekä kasvurauha kasvaa ja kehittyä. Kunnan sosiaalitoimi käyttää julkista valtaa valvoa ja toteuttaa lastensuojelua.
Toisaalta YK:n lasten oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsella on oikeus elää ja kasvaa biologisten vanhempiensa hoivassa ja huolenpidossa. Suomen laissa tämä on määritelty vanhempien velvollisuudeksi ja lapsen oikeudeksi (LSL 2§), mitä lastensuojelun tulee tukea. Voitaisiin sanoa, että perhe on yhteiskunnan erityissuojeluksessa. Se on myös lastensuojelunlain lähtökohta.
Tähän voidaan tehdä poikkeus vain, jos lapsen kasvu ja kehitys vakavasti vaarantuu. Rankin toimenpide on huostaanotto. Huostaanottoon tulee ryhtyä (LSL 40§), jos
1) kodin olosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen tai
2) jos lapsi itse omalla käyttäytymisellään vakavasti vaarantaa terveyttään ja kehitystään.
3) Huostaanottoon tulee ryhtyä vain, jos sijaishuollon arvioidaan olevan LSL 4§ mukaisesti lapsen edun mukaista.
LSL 53§ velvoittaa tekemään yhteistyötä lasten hoidosta vastaavat tahot, sosiaalityöntekijät, vanhemmat sekä sijaishoitopaikan edustajat.
Sijoitus onnistuu vain sosiaalitoimen ja vanhempien yhteistyöllä
Ja nyt ne kysymykset.
Tunnen Perhe K:n tapausta vain julkisuudessa olevien tietojen kautta, joten niiden todenperäisyyttä en luonnollisestikaan voi taata. Mutta pitkän kokemukseni valossa pidän tapausta täysin mahdollisena. Lisäksi lähestyn asiaa pelkästään näiden lasten näkökulmasta.
Lapsilla on oikeus saada tietää syyt, miksi heidät on otettu huostaan (LSL 53§). Mitä lapsille kerrotaan siitä, miksi heidät on otettu kotoa pois, kun muut lapset saavat olla kotona? Kun he aikuisena tulevat tätä kysymään, pitävätkö perustelut vielä silloinkin? Jos vanhemmatkaan eivät ymmärrä, miksi lapset on otettu huostaan, kuten he dokumentissa kertovat, niin kuka sen lapsille kertoo? Mitä sijaishuollosta asiasta lapsille kerrotaan?
Lapsilla on myös oikeus (LSL:n 54§) läheisiin ihmissuhteisiin ja yhteydenpitoon. Tietojen mukaan heiltä on rajoitettu yhteydenpito perheeseensä pisimmällä lain suomalla ajalla. Aika rankkaa niinkin pienille lapsille. Kuulostaa hyvin erikoiselta, koska vanhemmat kuitenkin kykenevät dokumentissa hyvinkin asialliseen käyttäytymiseen. Kokemukseni mukaan äärimmäisen harvoin rajoitettiin yhteydenpitoa noin pieniltä lapsilta, ja silloinkin vain, kun oli todellinen väkivallan uhka.
Kokemukseni mukaan sijoitus onnistui vain silloin, kun yhteistyö sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa toimi. Silloin lapsi sai kasvurauhan. Perhe K:n tapauksessa tietojen mukaan yhteistyö sosiaalitoimen, vanhempien ja sijaisperheen kanssa on varsin ohutta ja sekin ristiriitaista. LSL:n mukaan ensisijainen velvoite huolehtia yhteistyön toimimisesta on sosiaalitoimella ja sijaishuoltopaikalla. He ovat ammattilaisia, vastuukin on heillä. Vanhemmat joutuvat asemansa vuoksi liian herkästi altavastaajiksi, niin kuin Perhe K:n tapauksessakin on käynyt. On aika häpeällistä ammattilaisille, että heidän asiakasperheensä joutuu julkisesti puimaan asiaansa, kun ei koe muuten tulevansa kuulluksi. Tällaiset ristiriitaiset aikuisten väliset suhteet ovat erittäin rankkoja ja vahingollisia lapsille.
Me emme koskaan ottaneet sijoitukseen lasta, joka ei saanut meillä oloonsa tukea sosiaalitoimelta tai vanhemmiltaan. Sosiaalityöntekijän tehtävä oli luoda vanhempien kanssa sellaiset suhteet, että lapsella oli mahdollista saada kasvurauha. Jos sosiaalityöntekijä ei siihen kyennyt, niin oli ehdottomasti lapsen kannalta parempi, että koko sijoitusta ei tehty (LSL 40§ ja 4§).
Sijaislapsena olleen nuoren isän näkemyksiä kaksospoikien noutamisesta
Pyysin näkemystä Perhe K:n tapaukseen meillä sijoituksessa olleelta nuorelta mieheltä, joka on nyt itsekin isä. Pyysin häntä erikoisesti asettumaan dokumentissa olevan pojan asemaan. Hän katsoi videon ja kommentoi seuraavia asioita.
Ensimmäisenä hän sanoi, että poika ei pelännyt vanhempiaan, mutta pelkäsi niitä työntekijöitä. Kommentoijalla itsellään oli ollut väkivaltaa perheessään lapsena, mistä syystä hän huomioi äskeisen seikan ensimmäisenä.
Toisekseen hän kysyi, miksi niiden kaikkien muiden lasten oletettiin olevan turvassa perheessä, mutta ei näiden 9-vuotiaiden kaksospoikien.
Poikien vastentahtoisesta retuuttamisesta hän sanoi, että pitäisi olla tosi isoja puutteita kodin olosuhteissa, että ne olisivat vaarallisempia kuin se tapa, miten poikien asioita nyt hoidettiin. Hän näki noutamisen suurempana uhkana poikien terveydelle ja kehitykselle kuin mahdolliset kodin puutteet. Lisäksi hän sanoi, että jos hänelle olisi lapsena näin tehty, niin siitä olisi jäänyt varmaan tosi suuri katkeruus ja pettymys sosiaalitoimea kohtaan.
Viimeisenä hän havainnoi isän tapaa yrittää puhumalla saada lasta lähtemään työntekijöiden mukaan. Isä ei hänen mielestään provosoinut lastaan riehumaan vaan yritti hillitä häntä. Tätä hän piti lapsen kannalta hyvänä asiana.
Samoja kysymyksiä pyörii minunkin päässäni. Kumpi on oikeasti suurempi vaara pojille, kodin olosuhteet vai huostaanotto ja sijoitus? Toteutuuko lasten etu tässä sijoituksessa?
Itse pidän suurempana vaarana sijoitusta, jos toimintatavat eivät muutu lapsiystävällisemmiksi.
Oulun lastensuojelun toiminta ei ole lain hengen mukaista
Julkisen vallan käyttäjänä Oulun sosiaalitoimi voi toki käyttää valtaansa niin kuin nyt tekee, mutta se ei ole lastensuojelulain hengen mukaista. Lastensuojelulaki edellyttää mahdollisimman hienovaraista toimintaa puututtaessa lasten elämään, eikä sosiaalitoimen myöskään tule omalla toiminnallaan lisätä lasten ja perheen ongelmia. Jos viranhaltijat käyttävät julkista valtaa, niin tulisi heidän kantaa myös vastuu.
Mietin, että mitä se vastuunkanto tässä tapauksessa tarkoittaa.
Kokemukseni mukaan eipä juuri mitään.
Voi kysyä keneltä tahansa sijoituksessa olevalta lapselta, haluaako hän mieluummin elää vanhempiensa kanssa vai sijaishoidossa, vastaus on 100%:sti: ”Kotona.” Kaikki meilläkin sijoituksessa olleet lapset, yhdessä meidän kanssamme, ovat surreet sitä, etteivät ole voineet elää kotonaan.
Kokemuksesta tiedän, kuinka rankkaa sijoitus lapselle on. Meidän aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviytymään siitä, jos sellainen on ollut välttämätön.
Kuin myös estää sijoitus, jos se ei ole aivan välttämätön.
Raili Miettinen
Muita perheeseen liittyviä Lokakuun liikkeen artikkeleita:
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus
☞ Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Uusitalo: Tässä lisää bannattavaa
☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..."
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille
Sosiaalityöntekijä, perhekodin äiti Raili Miettinen puntaroi blogissaan, kumpi on oikeasti suurempi vaara pojille, kodin olosuhteet vai huostaanotto: "Pidän suurempana vaarana sijoitusta, jos toimintatavat eivät muutu lapsiystävällisemmiksi."
Myös Miettisen kotona sijoitettuna ollut nuorimies on samoilla linjoilla: "Hän näki noutamisen suurempana uhkana poikien terveydelle ja kehitykselle kuin mahdolliset kodin puutteet."
Perhe on yhteiskunnan erityissuojeluksessa
Julkisuudessa on viimeisen vuoden aikana käsitelty laajasti Perhe K:n tapausta Oulusta, jossa suurperheen kaksospojat oli otettu huostaan. Vanhemmat vastustivat huostaanottoa ja sijoitusta.
Tästä alkoi mylläkkä, joka jatkuu edelleen.
Tapaus herätti minussa monenlaisia kysymyksiä, koska olen itsekin työskennellyt lastensuojelunkentällä 25 vuotta monenlaisissa rooleissa: sosiaalityöntekijänä, sijaisvanhempana ja ammatillisen perhekodin äitinä. Olen ollut itsekin lapsena huostaanotettu ja sijoitettuna perhehoitoon.
Tunnen myös hyvin kaiken sen problematiikan, joka lastensuojeluun liittyy. Se on vaikea sarka kynnettäväksi.
Työvuosinani lastensuojelulaista tuli hyvin tuttu, kuten myös lastensuojelun käytännöistä. Lastensuojelun tavoite on taata lapselle turvallinen elämä sekä kasvurauha kasvaa ja kehittyä. Kunnan sosiaalitoimi käyttää julkista valtaa valvoa ja toteuttaa lastensuojelua.
Toisaalta YK:n lasten oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsella on oikeus elää ja kasvaa biologisten vanhempiensa hoivassa ja huolenpidossa. Suomen laissa tämä on määritelty vanhempien velvollisuudeksi ja lapsen oikeudeksi (LSL 2§), mitä lastensuojelun tulee tukea. Voitaisiin sanoa, että perhe on yhteiskunnan erityissuojeluksessa. Se on myös lastensuojelunlain lähtökohta.
Tähän voidaan tehdä poikkeus vain, jos lapsen kasvu ja kehitys vakavasti vaarantuu. Rankin toimenpide on huostaanotto. Huostaanottoon tulee ryhtyä (LSL 40§), jos
1) kodin olosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen terveyden ja kehityksen tai
2) jos lapsi itse omalla käyttäytymisellään vakavasti vaarantaa terveyttään ja kehitystään.
3) Huostaanottoon tulee ryhtyä vain, jos sijaishuollon arvioidaan olevan LSL 4§ mukaisesti lapsen edun mukaista.
LSL 53§ velvoittaa tekemään yhteistyötä lasten hoidosta vastaavat tahot, sosiaalityöntekijät, vanhemmat sekä sijaishoitopaikan edustajat.
Sijoitus onnistuu vain sosiaalitoimen ja vanhempien yhteistyöllä
Ja nyt ne kysymykset.
Tunnen Perhe K:n tapausta vain julkisuudessa olevien tietojen kautta, joten niiden todenperäisyyttä en luonnollisestikaan voi taata. Mutta pitkän kokemukseni valossa pidän tapausta täysin mahdollisena. Lisäksi lähestyn asiaa pelkästään näiden lasten näkökulmasta.
Lapsilla on oikeus saada tietää syyt, miksi heidät on otettu huostaan (LSL 53§). Mitä lapsille kerrotaan siitä, miksi heidät on otettu kotoa pois, kun muut lapset saavat olla kotona? Kun he aikuisena tulevat tätä kysymään, pitävätkö perustelut vielä silloinkin? Jos vanhemmatkaan eivät ymmärrä, miksi lapset on otettu huostaan, kuten he dokumentissa kertovat, niin kuka sen lapsille kertoo? Mitä sijaishuollosta asiasta lapsille kerrotaan?
Lapsilla on myös oikeus (LSL:n 54§) läheisiin ihmissuhteisiin ja yhteydenpitoon. Tietojen mukaan heiltä on rajoitettu yhteydenpito perheeseensä pisimmällä lain suomalla ajalla. Aika rankkaa niinkin pienille lapsille. Kuulostaa hyvin erikoiselta, koska vanhemmat kuitenkin kykenevät dokumentissa hyvinkin asialliseen käyttäytymiseen. Kokemukseni mukaan äärimmäisen harvoin rajoitettiin yhteydenpitoa noin pieniltä lapsilta, ja silloinkin vain, kun oli todellinen väkivallan uhka.
Kokemukseni mukaan sijoitus onnistui vain silloin, kun yhteistyö sosiaalitoimen ja vanhempien kanssa toimi. Silloin lapsi sai kasvurauhan. Perhe K:n tapauksessa tietojen mukaan yhteistyö sosiaalitoimen, vanhempien ja sijaisperheen kanssa on varsin ohutta ja sekin ristiriitaista. LSL:n mukaan ensisijainen velvoite huolehtia yhteistyön toimimisesta on sosiaalitoimella ja sijaishuoltopaikalla. He ovat ammattilaisia, vastuukin on heillä. Vanhemmat joutuvat asemansa vuoksi liian herkästi altavastaajiksi, niin kuin Perhe K:n tapauksessakin on käynyt. On aika häpeällistä ammattilaisille, että heidän asiakasperheensä joutuu julkisesti puimaan asiaansa, kun ei koe muuten tulevansa kuulluksi. Tällaiset ristiriitaiset aikuisten väliset suhteet ovat erittäin rankkoja ja vahingollisia lapsille.
Me emme koskaan ottaneet sijoitukseen lasta, joka ei saanut meillä oloonsa tukea sosiaalitoimelta tai vanhemmiltaan. Sosiaalityöntekijän tehtävä oli luoda vanhempien kanssa sellaiset suhteet, että lapsella oli mahdollista saada kasvurauha. Jos sosiaalityöntekijä ei siihen kyennyt, niin oli ehdottomasti lapsen kannalta parempi, että koko sijoitusta ei tehty (LSL 40§ ja 4§).
Sijaislapsena olleen nuoren isän näkemyksiä kaksospoikien noutamisesta
Pyysin näkemystä Perhe K:n tapaukseen meillä sijoituksessa olleelta nuorelta mieheltä, joka on nyt itsekin isä. Pyysin häntä erikoisesti asettumaan dokumentissa olevan pojan asemaan. Hän katsoi videon ja kommentoi seuraavia asioita.
Ensimmäisenä hän sanoi, että poika ei pelännyt vanhempiaan, mutta pelkäsi niitä työntekijöitä. Kommentoijalla itsellään oli ollut väkivaltaa perheessään lapsena, mistä syystä hän huomioi äskeisen seikan ensimmäisenä.
Toisekseen hän kysyi, miksi niiden kaikkien muiden lasten oletettiin olevan turvassa perheessä, mutta ei näiden 9-vuotiaiden kaksospoikien.
Poikien vastentahtoisesta retuuttamisesta hän sanoi, että pitäisi olla tosi isoja puutteita kodin olosuhteissa, että ne olisivat vaarallisempia kuin se tapa, miten poikien asioita nyt hoidettiin. Hän näki noutamisen suurempana uhkana poikien terveydelle ja kehitykselle kuin mahdolliset kodin puutteet. Lisäksi hän sanoi, että jos hänelle olisi lapsena näin tehty, niin siitä olisi jäänyt varmaan tosi suuri katkeruus ja pettymys sosiaalitoimea kohtaan.
Viimeisenä hän havainnoi isän tapaa yrittää puhumalla saada lasta lähtemään työntekijöiden mukaan. Isä ei hänen mielestään provosoinut lastaan riehumaan vaan yritti hillitä häntä. Tätä hän piti lapsen kannalta hyvänä asiana.
Samoja kysymyksiä pyörii minunkin päässäni. Kumpi on oikeasti suurempi vaara pojille, kodin olosuhteet vai huostaanotto ja sijoitus? Toteutuuko lasten etu tässä sijoituksessa?
Itse pidän suurempana vaarana sijoitusta, jos toimintatavat eivät muutu lapsiystävällisemmiksi.
Oulun lastensuojelun toiminta ei ole lain hengen mukaista
Julkisen vallan käyttäjänä Oulun sosiaalitoimi voi toki käyttää valtaansa niin kuin nyt tekee, mutta se ei ole lastensuojelulain hengen mukaista. Lastensuojelulaki edellyttää mahdollisimman hienovaraista toimintaa puututtaessa lasten elämään, eikä sosiaalitoimen myöskään tule omalla toiminnallaan lisätä lasten ja perheen ongelmia. Jos viranhaltijat käyttävät julkista valtaa, niin tulisi heidän kantaa myös vastuu.
Mietin, että mitä se vastuunkanto tässä tapauksessa tarkoittaa.
Kokemukseni mukaan eipä juuri mitään.
Voi kysyä keneltä tahansa sijoituksessa olevalta lapselta, haluaako hän mieluummin elää vanhempiensa kanssa vai sijaishoidossa, vastaus on 100%:sti: ”Kotona.” Kaikki meilläkin sijoituksessa olleet lapset, yhdessä meidän kanssamme, ovat surreet sitä, etteivät ole voineet elää kotonaan.
Kokemuksesta tiedän, kuinka rankkaa sijoitus lapselle on. Meidän aikuisten tehtävä on auttaa lasta selviytymään siitä, jos sellainen on ollut välttämätön.
Kuin myös estää sijoitus, jos se ei ole aivan välttämätön.
Raili Miettinen
Muita perheeseen liittyviä Lokakuun liikkeen artikkeleita:
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus
☞ Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Uusitalo: Tässä lisää bannattavaa
☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..."
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille
RSS Feed
