Kysyin taannoin järjestelmän hollantilaisilta laatijoilta, miksi he kannustavat toimimaan selän takana sen sijaan, että tukisivat avointa vuoropuhelua kasvokkain. Kerroin suomalaisesta menettelytavasta, joka auttaa opettajia ja muita ammattilaisia ottamaan huolensa puheeksi niiden kanssa, joita huoli koskee, syyllistämättä ja loukkaamatta, yhteistyöhön kutsuen. Tämä lähestymistapa tähtää paitsi syrjäytymisen ehkäisemiseen, myös palvelukulttuurin muutokseen. Tarvitaan lisää kuuntelemista ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Hollantilainen järjestelmä vapauttaa huolen kantajan kohtaamistilanteista ja kannustaa piilotteluun. En haluaisi olla oppilaan vanhempi, joka joutuu arvailemaan, onko hänen lapsestaan liputettu.
On ymmärrettävää, jos huolestunut empii ottaa huoltansa puheeksi, kuulijahan voi loukkaantua. Viisainta siis vaieta? Vaikenevan ruumiinkieli kertoo kuitenkin, etteivät asiat ole hänen mielestään reilassa, eikä liputus päästä tuosta. Salailun aiheuttama outous tulee vuorovaikutukseen. Edistyneet kunnat kannustavat meillä varhaiseen avoimeen yhteistoimintaan. Sitran soisi perehtyvän toimintaan Suomessa - vaikkapa Nurmijärvellä tai Rovaniemellä. Ero koneavusteiseen salailuun kävisi pian ilmeiseksi.
Huolten dialoginen puheeksiottaminen on yksinkertaista, mutta vaatii täyskäännöstä: Sen sijaan, että ongelma sijoitetaan toisiin (”sinulla/perheessänne on tämmöinen ongelma”), toisilta pyydetään apua (”olen huolissani, voisimmeko tehdä yhteistyötä”). Opettaja kertoo, mitä kaikkea hyvää on nuoressa havainnut ja kuinka on toiminut hänen kanssaan, hän myös ilmaisee huolensa leimaamatta nuorta tai ketään muutakaan ja pyytää apua huolensa huojentamiseksi. Varhaisiin dialogeihin on valmennettu tuhansia työntekijöitä kunnissa – opettajia, päivähoidon henkilöstöä, terveydenhuollon väkeä, jne. Menetelmää on myös viety ulkomaille.
Joskus tarvitaan useampia tahoja pohtimaan yhteistoimintaa, mutta riskinä on ongelmien listaaminen monella suulla. Tällaiset palaverit voivat olla lannistavia nuorille ja vanhemmille. Hollantilaismalli ei tarjoa keinoja tähän, Suomessa on sen sijaan tarjolla tasaveroiseen vuoropuheluun perustuvia toimintatapoja. Kysymys on palvelukulttuurista: millaista ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutusta haluamme edistää. Demokratia vaatii osallisuutta ja osallisuus avoimuutta, ei mekanismeja vastuun ja vuorovaikutuksen lykkäämiseksi toisille.
Tom Erik Arnkil,
tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL