”Poliitikkojen tulisi uskaltaa käydä rohkeammin keskustelua siitä, milloin lapsella on oikeus saada vanhemmistaan täydellinen ero.”
Näin kirjoitti varatuomari Kari Häkämies (AL 16.02) otsikolla ”Lapsen etu on suuri harha”. Hänen mukaansa elämänsä hallinnan menettäneiden vanhempien vaatimukset syrjäyttävät liian usein lapsen edun.
Näin kirjoitti varatuomari Kari Häkämies (AL 16.02) otsikolla ”Lapsen etu on suuri harha”. Hänen mukaansa elämänsä hallinnan menettäneiden vanhempien vaatimukset syrjäyttävät liian usein lapsen edun.
Häkämies rinnasti sijaisperhepulan ja lapsettomuusongelman: ”Adoptiota haluavat eivät halua sijaisvanhemmiksi, koska heillä on koko ajan pelko menettää lapsi takaisin tämän omille vanhemmille, jotka ovat saaneet asiansa ainakin hetkeksi kuntoon.”
Kirjoittaja ilmaissee, että lapsella on oikeus saada täydellinen ero ”enemmän tai vähemmän hunningolla olevista” vanhemmistaan, jotta vastuuntuntoiset lapsettomat saisivat oman vauvan.
Jos jostakin on pula, niin vauvoista. Suomessa on adoptoitu vuosittain vain 30 vauvaa monopoliasemassa olevan Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Yhdistys oli mukana ajamassa avointa adoptiota kesän 2012 adoptiolakiin. Sen myötä sijaisvanhemmista voi tulla lapsen juridiset vanhemmat biologisten vanhempien suostumuksella. Biovanhemmat voivat olla yhteydessä adoptiolapseen, ”mikäli se ei ole lapsen edun vastaista”.
Kuka määrittelee lapsen edun? Sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden tuomarit, eli Häkämiehen juristikollegat.
Perhe voi toki valittaa aluehallintovirastoon, jos lapsi on viety kotoa huterin syin ja tätä on pompoteltu sijaispaikasta toiseen. Kannella voi, jos sijoitetun lapsen yhteydenpitoa kotiväkeen on rajoitettu perusteettomasti tai tätä on rangaistu laittomin keinoin. Lounais-Suomen aluehallintoviraston johtajana toimii Kari Häkämies.
Avoin adoptio ja maan tapa pitää huostaanottoa pysyvänä tekevät historiaa perheen jälleenyhdistämisestä. Se on vastoin lastensuojelulakia ja ihmisoikeussopimuksia, sillä huostaanotto on viimesijainen ratkaisu, joka tulee purkaa, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet.
Kari Häkämiehen determinismissä elämänhallinnan menettäminen näyttää kuitenkin pysyväisluontoiselta – muiden kuin oman itsen kohdalla. Kun Häkämies itse oli kymmenisen vuotta sitten syytettynä naisystävänsä pahoinpitelyistä, hän puolusti käytöstään syvällä stressillä, alkoholinkäytöllä ja sillä, ettei ollut ymmärtänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos Kari Häkämiehen lapsi olisi annettu adoptoitavaksi tilapäisen hunningolle ajautumisen takia.
Ainakin oikeussalissa puhui laihtunut, katuvan oloinen entinen oikeusministeri ja sisäasianministeriön kansliapäällikkö.
Kolumninsa lopussa Häkämies toteaa lasten ongelmien olevan ”valitettavan hyvä bisnes”. Asiasta tietänee enemmän hänen veljensä Jyri Häkämies, joka siirtyi taannoin elinkeinoministerin pallilta Elinkeinoelämän Keskusliiton pomoksi.
Nykyään EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia.
Maria Syvälä
Kirjoittaja ilmaissee, että lapsella on oikeus saada täydellinen ero ”enemmän tai vähemmän hunningolla olevista” vanhemmistaan, jotta vastuuntuntoiset lapsettomat saisivat oman vauvan.
Jos jostakin on pula, niin vauvoista. Suomessa on adoptoitu vuosittain vain 30 vauvaa monopoliasemassa olevan Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Yhdistys oli mukana ajamassa avointa adoptiota kesän 2012 adoptiolakiin. Sen myötä sijaisvanhemmista voi tulla lapsen juridiset vanhemmat biologisten vanhempien suostumuksella. Biovanhemmat voivat olla yhteydessä adoptiolapseen, ”mikäli se ei ole lapsen edun vastaista”.
Kuka määrittelee lapsen edun? Sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden tuomarit, eli Häkämiehen juristikollegat.
Perhe voi toki valittaa aluehallintovirastoon, jos lapsi on viety kotoa huterin syin ja tätä on pompoteltu sijaispaikasta toiseen. Kannella voi, jos sijoitetun lapsen yhteydenpitoa kotiväkeen on rajoitettu perusteettomasti tai tätä on rangaistu laittomin keinoin. Lounais-Suomen aluehallintoviraston johtajana toimii Kari Häkämies.
Avoin adoptio ja maan tapa pitää huostaanottoa pysyvänä tekevät historiaa perheen jälleenyhdistämisestä. Se on vastoin lastensuojelulakia ja ihmisoikeussopimuksia, sillä huostaanotto on viimesijainen ratkaisu, joka tulee purkaa, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet.
Kari Häkämiehen determinismissä elämänhallinnan menettäminen näyttää kuitenkin pysyväisluontoiselta – muiden kuin oman itsen kohdalla. Kun Häkämies itse oli kymmenisen vuotta sitten syytettynä naisystävänsä pahoinpitelyistä, hän puolusti käytöstään syvällä stressillä, alkoholinkäytöllä ja sillä, ettei ollut ymmärtänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos Kari Häkämiehen lapsi olisi annettu adoptoitavaksi tilapäisen hunningolle ajautumisen takia.
Ainakin oikeussalissa puhui laihtunut, katuvan oloinen entinen oikeusministeri ja sisäasianministeriön kansliapäällikkö.
Kolumninsa lopussa Häkämies toteaa lasten ongelmien olevan ”valitettavan hyvä bisnes”. Asiasta tietänee enemmän hänen veljensä Jyri Häkämies, joka siirtyi taannoin elinkeinoministerin pallilta Elinkeinoelämän Keskusliiton pomoksi.
Nykyään EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia.
Maria Syvälä
RSS Feed
