Aulikki Kananoja Pääministeri Sipilän hallitus on antanut ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan tehtäväksi valmistella ehdotus lastensuojelun laadun turvaavaksi tiekartaksi vuoden 2018 loppuun mennessä.
Kananojan edellinen, Toimiva lastensuojelu ryhmä totesi että "kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet" (STM, Toimiva lastensuojelu).
Luultavasti uusi selvitys antaa saman tuloksen ja saattaa päätyä pahimmassa tapauksessa suosittelemaan korjaustoimeksi- ei lastensuojelun reformia- vaan sosiaalityöntekijöiden valtaa lisäävää Hackneyn mallia eli systeemistä lastensuojelun toimintamallia.
Kokeneena sosiaalityöntekijänä Kananoja sentään tajuaa, ettei sosiaalityöntekijöiden lisäys ole ratkaisu lastensuojelukriisiin vaan päinvastoin lisää perheiden tuen tarpeita. Kananoja ei puolla sitä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärälle asetettaisiin lakisääteinen katto. Juuri sosiaalialan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta hävitti perheiden konkreettisen kotiavun.
Nopeasti vaikuttavina toimina kaikkein kuormittuneimmille alueille Kananoja esittää kunta- ja työntekijätasoista täsmätukea sekä mahdollisuutta muodostaa sijaispooleja. Pidemmällä aikavälillä hän ehdottaa siirtymistä hallintokeskeisestä asiakaskeskeiseen lähestymistapaan (Kaleva, 7.3.2018). Valitettavasti Kananoja pitää toimimattomaksi ja viranomaislähtöiseksi osoittautunutta lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä asiakaskeskeisenä eikä vaikuta tunnistavan moniammatillisten asiantuntijaryhmien riskejä.
Lastensuojelu ei tarvitse uusia selvityksiä vaan reformin
"Lastensuojelu tarvitsee reformin. Selvitykset voivat tuottaa sinänsä arvokasta analyysiä. Selvityksiä on kuitenkin viime vuosina ja aikoina tehty erinäisissä hankkeissa vinot pinot. Sosiaali- ja terveysministeriöllä tulisi olla jo kaikki edellytykset johtopäätösten tekemiseen. Se tarkoittaa lastensuojelun reformia", kirjoittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. "Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.
Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.
Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.
Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee.
Lastensuojelun reformin on ulotuttava rohkeasti perustuksiin. Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle".
Sosiaalityöntekijät rekrytoivat poliitikkoja ja mediaa edunvalvojikseen
Kurttilan ehdotus ei miellytä sosiaalityöntekijöitä, jotka haluavat puolustaa saavutettuja etujaan ja hankkia lisää valtaa. Media ja poliitikot mm. Tuula Haatainen ja Li Andersson ovat vastoin perustehtäväänsä lähteneet tukemaan näitä vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Andersson samoin kuin Tuula Haatainen samastaa palvelujärjestelmän ja sen edunvalvojien suojelun virheellisesti lasten suojeluun.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rahoitus ei tuo köyhille perheille eikä heidän lapsilleen tarvittua asuntoa, rahaa, kotipalvelua, neurologian lähetettä, terapiaa tai työpaikkaa vaan lisää hyödyttömiä ja oikeusturvan vaarantavia vanhemmuuden- ja perhearviointeja ja sijaishuollon asiakashankintaan kehiteltyjä "tukitoimia ": Nallekorttipelejä, perhetyöntekijän istuntoja, tunne- ja tietoisuustaitojen kursseja ja passituksia toimimattomiin " perhepalveluihin".
Sosiaalityöntekijöiden perusteettomat lisäresurssivaateet perustuvat viiteen argumenttiin, jotka sosiaalityön tutkijat, oikeusoppineet ja kokemusasiantuntijat ovat todistaneet vääriksi.
1. Lastensuojelun kriisi ei johdu resurssipulasta vaan resurssien tuhlauksesta ja väärinkohdennuksesta.
Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
2. Lastensuojelun ongelma on resurssipulan sijaan keinotekoisesti kasvatettu lastensuojeluun kuulumattomien asiakkaiden määrä.
Nämä valeasiakkaat eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja mutta heitä pidetään asiakkaina väkisin fabrikoitujen asiakirjojen avulla.
Lastensuojelun kriisi ratkaistaan investoimalla peruspalveluihin, lopettamalla lastensuojeluun haalittujen valeasiakkaiden asiakkuudet ja vähentämällä väärin perustein kansalaisia lastensuojeluun ajavien byrokraattien määrää.
Resursointivaateen sijaan Vasemmiston tulisi ajaa rehellisyysvaadetta. Pelkästään tosiseikkaselvittelyn ja rehellisen dokumentaation avulla suuri osa asiakkuuksista ja oletetuista ongelmista katoaisi välittömästi.
3. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Tähän asti lapsen eduksi ja perheiden tueksi kutsuttu lastensuojelun ylimielinen puuttuminen on keskittynyt lähinnä estämään tosiseikkaselvittelyä, tutkimustiedon keruuta ja oman työn arviointia, leimaamaan perheitä ja etsimään niistä häiriöitä - ei auttamaan perheitä arjessa. Asiakaspalaute osoittaa yhdenmukaisesti, että lapset ja vanhemmat eivät tule kuulluiksi eivätkä saa lastensuojelusta tarvitsemaansa tukea tai palveluja.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineiston äideillä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää sosiaalityöntekijöiltään apua (Hiltunen, 2015, 140 ). Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta perusteettoman rikossyytteen.
4. Lastensuojelun kriisissä ei ole kyse siitä, että asioita tekemässä ei ole tarpeeksi ihmisiä vaan siitä että a) tehdään vääriä asioita b) asioita tehdään väärin.
Lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään auttamisen sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Asioita tehdään väärin eli tutkimustiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä niiden syistä ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 52).
Samaan aikaan kun lasten ja perheiden ongelmat vähenevät, sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitussyistä.
Johanna Hietämäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän, kokivat työnsä arvioinnin uhkaavaksi eivätkä halunneet kutsua asiakkaita tutkimukseen ( Hietamäki, 2015, 214).
5. Sosiaalityöntekijöiden etu ei ole sama kuin lapsen etu, jonka edustajiksi sosiaalityöntekijät ovat itse itsensä nimittäneet- lasten ja vanhempien raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Tyhjästä lapsen edun käsitteestä, johon asiantuntijoilla on määrittelymonopoli on tullut Troijan hevonen, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.
Vaikka lapset ja vanhemmat eivät tule lastensuojelussa kuulluiksi, kunnioitetuiksi eivätkä autetuiksi vaan kohtaavat sosiaalityöntekijöiden taholta leimaamista, vihapuhetta, uhkailua ja identiteettiväkivaltaa, päättäjät haluavat silti pitää sosiaalityöntekijöitä heidän edustajinaan.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaisperhe on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " sijaisperheessä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.
Tuula Haataisen lasten oikeuksien päivän puheenvuoro oli lastensuojelun ammattiryhmien etuja palvelevaa retoriikkaa, jonka tehtävänä ei ole auttaa lapsia vaan edistää työntekijöiden asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa.
Työntekijöidenkin arvostus ja hyvinvointi jää Haataisen ehdotuksessa lyhytaikaiseksi ja -näköiseksi. Suuntaamalla resurssit jälleen kerran avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille rapautetaan sosiaalityön vaikuttavuutta, mandaattia ja legitimiteettiä ja pohjustetaan eriarvoisuuden syvenemistä, luottamuspulaa ja uutta sisällissotaa.
Kananojan edellinen, Toimiva lastensuojelu ryhmä totesi että "kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet" (STM, Toimiva lastensuojelu).
Luultavasti uusi selvitys antaa saman tuloksen ja saattaa päätyä pahimmassa tapauksessa suosittelemaan korjaustoimeksi- ei lastensuojelun reformia- vaan sosiaalityöntekijöiden valtaa lisäävää Hackneyn mallia eli systeemistä lastensuojelun toimintamallia.
Kokeneena sosiaalityöntekijänä Kananoja sentään tajuaa, ettei sosiaalityöntekijöiden lisäys ole ratkaisu lastensuojelukriisiin vaan päinvastoin lisää perheiden tuen tarpeita. Kananoja ei puolla sitä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärälle asetettaisiin lakisääteinen katto. Juuri sosiaalialan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta hävitti perheiden konkreettisen kotiavun.
Nopeasti vaikuttavina toimina kaikkein kuormittuneimmille alueille Kananoja esittää kunta- ja työntekijätasoista täsmätukea sekä mahdollisuutta muodostaa sijaispooleja. Pidemmällä aikavälillä hän ehdottaa siirtymistä hallintokeskeisestä asiakaskeskeiseen lähestymistapaan (Kaleva, 7.3.2018). Valitettavasti Kananoja pitää toimimattomaksi ja viranomaislähtöiseksi osoittautunutta lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä asiakaskeskeisenä eikä vaikuta tunnistavan moniammatillisten asiantuntijaryhmien riskejä.
Lastensuojelu ei tarvitse uusia selvityksiä vaan reformin
"Lastensuojelu tarvitsee reformin. Selvitykset voivat tuottaa sinänsä arvokasta analyysiä. Selvityksiä on kuitenkin viime vuosina ja aikoina tehty erinäisissä hankkeissa vinot pinot. Sosiaali- ja terveysministeriöllä tulisi olla jo kaikki edellytykset johtopäätösten tekemiseen. Se tarkoittaa lastensuojelun reformia", kirjoittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. "Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.
Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.
Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.
Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee.
Lastensuojelun reformin on ulotuttava rohkeasti perustuksiin. Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle".
Sosiaalityöntekijät rekrytoivat poliitikkoja ja mediaa edunvalvojikseen
Kurttilan ehdotus ei miellytä sosiaalityöntekijöitä, jotka haluavat puolustaa saavutettuja etujaan ja hankkia lisää valtaa. Media ja poliitikot mm. Tuula Haatainen ja Li Andersson ovat vastoin perustehtäväänsä lähteneet tukemaan näitä vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Andersson samoin kuin Tuula Haatainen samastaa palvelujärjestelmän ja sen edunvalvojien suojelun virheellisesti lasten suojeluun.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rahoitus ei tuo köyhille perheille eikä heidän lapsilleen tarvittua asuntoa, rahaa, kotipalvelua, neurologian lähetettä, terapiaa tai työpaikkaa vaan lisää hyödyttömiä ja oikeusturvan vaarantavia vanhemmuuden- ja perhearviointeja ja sijaishuollon asiakashankintaan kehiteltyjä "tukitoimia ": Nallekorttipelejä, perhetyöntekijän istuntoja, tunne- ja tietoisuustaitojen kursseja ja passituksia toimimattomiin " perhepalveluihin".
Sosiaalityöntekijöiden perusteettomat lisäresurssivaateet perustuvat viiteen argumenttiin, jotka sosiaalityön tutkijat, oikeusoppineet ja kokemusasiantuntijat ovat todistaneet vääriksi.
1. Lastensuojelun kriisi ei johdu resurssipulasta vaan resurssien tuhlauksesta ja väärinkohdennuksesta.
Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.
2. Lastensuojelun ongelma on resurssipulan sijaan keinotekoisesti kasvatettu lastensuojeluun kuulumattomien asiakkaiden määrä.
Nämä valeasiakkaat eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja mutta heitä pidetään asiakkaina väkisin fabrikoitujen asiakirjojen avulla.
Lastensuojelun kriisi ratkaistaan investoimalla peruspalveluihin, lopettamalla lastensuojeluun haalittujen valeasiakkaiden asiakkuudet ja vähentämällä väärin perustein kansalaisia lastensuojeluun ajavien byrokraattien määrää.
Resursointivaateen sijaan Vasemmiston tulisi ajaa rehellisyysvaadetta. Pelkästään tosiseikkaselvittelyn ja rehellisen dokumentaation avulla suuri osa asiakkuuksista ja oletetuista ongelmista katoaisi välittömästi.
3. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Tähän asti lapsen eduksi ja perheiden tueksi kutsuttu lastensuojelun ylimielinen puuttuminen on keskittynyt lähinnä estämään tosiseikkaselvittelyä, tutkimustiedon keruuta ja oman työn arviointia, leimaamaan perheitä ja etsimään niistä häiriöitä - ei auttamaan perheitä arjessa. Asiakaspalaute osoittaa yhdenmukaisesti, että lapset ja vanhemmat eivät tule kuulluiksi eivätkä saa lastensuojelusta tarvitsemaansa tukea tai palveluja.
Tarja Hiltusen väitöskirja-aineiston äideillä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää sosiaalityöntekijöiltään apua (Hiltunen, 2015, 140 ). Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta perusteettoman rikossyytteen.
4. Lastensuojelun kriisissä ei ole kyse siitä, että asioita tekemässä ei ole tarpeeksi ihmisiä vaan siitä että a) tehdään vääriä asioita b) asioita tehdään väärin.
Lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään auttamisen sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Asioita tehdään väärin eli tutkimustiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä niiden syistä ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 52).
Samaan aikaan kun lasten ja perheiden ongelmat vähenevät, sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitussyistä.
Johanna Hietämäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän, kokivat työnsä arvioinnin uhkaavaksi eivätkä halunneet kutsua asiakkaita tutkimukseen ( Hietamäki, 2015, 214).
5. Sosiaalityöntekijöiden etu ei ole sama kuin lapsen etu, jonka edustajiksi sosiaalityöntekijät ovat itse itsensä nimittäneet- lasten ja vanhempien raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Tyhjästä lapsen edun käsitteestä, johon asiantuntijoilla on määrittelymonopoli on tullut Troijan hevonen, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.
Vaikka lapset ja vanhemmat eivät tule lastensuojelussa kuulluiksi, kunnioitetuiksi eivätkä autetuiksi vaan kohtaavat sosiaalityöntekijöiden taholta leimaamista, vihapuhetta, uhkailua ja identiteettiväkivaltaa, päättäjät haluavat silti pitää sosiaalityöntekijöitä heidän edustajinaan.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaisperhe on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " sijaisperheessä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.
Tuula Haataisen lasten oikeuksien päivän puheenvuoro oli lastensuojelun ammattiryhmien etuja palvelevaa retoriikkaa, jonka tehtävänä ei ole auttaa lapsia vaan edistää työntekijöiden asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa.
Työntekijöidenkin arvostus ja hyvinvointi jää Haataisen ehdotuksessa lyhytaikaiseksi ja -näköiseksi. Suuntaamalla resurssit jälleen kerran avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille rapautetaan sosiaalityön vaikuttavuutta, mandaattia ja legitimiteettiä ja pohjustetaan eriarvoisuuden syvenemistä, luottamuspulaa ja uutta sisällissotaa.
Kuvissa Marketta Raivio, Pia Lahtinen ja Leena Männistö
Asiantuntijavaltainen Hackneyn malli ei ratkaise vaan tuottaa lisää lastensuojelu-ongelmia
Sosiaalityöntekijöiden vaikuttamisyritykset lastensuojelun tiekarttaan ja yritykset vesittää lastensuojelun reformi ovat jo alkaneet- median täydellä tuella.
Satakunnan Kansa tarjoaa kritiikitöntä palstatilaa lastensuojelun Bermudan kolmiossa toimivan sosiaalityöntekijä Johan Nilsenin ammatilliselle edunvalvonnalle. Rakenteellista sosiaalityötä tutkineen Nilsenin puheenvuoro pyrkii yksinomaan lobbaamaan Hackneyn mallia. Se ei tuota tietoa asiakkaiden tarpeista eikä sosiaalihuollon vaikutuksista tai pyri kyseenalaistamaan vahingollisia rakenteita, valtasuhteita tai toimintakäytäntöjä:
" Hälytyskellot soivat jo niin kovaa, että sosiaali- ja terveysministeriö antoi ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojalle tehtävän etsiä vuoden 2018 aikana ratkaisuja lastensuojelutyön kuormittavuuden vähentämiseen ja uuden mallin rakentamiseen sote- ja maakuntauudistuksessa. Ratkaisu ja malli olisi todennäköisesti juuri se, mitä Johan Nilsenin tiimi Porissa toteuttaa. Samaa tiimimallia kokeillaan Raumalla sekä Harjavallan ja Nakkilan muodostamassa kimpassa..
Huostaanotto on viimeinen keino, sanoo Nilsen ja muistuttaa silti, että sanana kovalta kalskahtava huostaanottokin voi usein olla kaikille paras ratkaisu..
Systeeminen malli maistuu Johan Nilsenin suussa sanaparina päivä päivältä paremmalta.
–Tykkään työskennellä tällä tavalla. Toki kääntöpuolena on se, että kun tiimimme pääsee keskittymään vain pieneen määrään asiakkaita, kasautuvat työt sitten muille työntekijöille enemmän. Toivon, että apua saataisiin mahdollisimman nopeasti lisärekrytoinneista.
–Suunnitelmana on, että koko lastensuojelu toimisi tulevaisuudessa systeemisellä tavalla avohuollossa ja sijaishuollossa." (Satakunnan Kansa 25.02.2018)
Tiimimallilla tarkoitetaan psykoanalyyttisella orientaatiolla toimivaa asiantuntijavaltaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia eli Hackenyn mallia (Reclaiming Social Work).
Mallia lobbaavat Suomeen Haapasten perheen moniammatillisesta KOSKE- muilutuksesta muistettu Pia Lahtinen ( sijaishuollon perhehoidon edunvalvoja Pesäpuu ry:ssä), Leena Männistö (HUS:n johtava sosiaalityöntekijä ja Talentian ja Helsingin hallinto- oikeusasiantuntija Alpo Heikkisen työpari ja intensiivihoidon asiantuntija), Marketta Raivio (Lastensuojelun käsikirjan toimitusneuvostossa, ”Ajoissa kotiin” -kampanjassa, Perhehoitolain toimeenpanon tuessa, Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikössä, PRIDE- valmentajana ja Varsinais- Suomen Sosiaalipalvelut OY:ssä toimiva lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö, hallinto- oikeus -asiantuntija ja Porin johtava sosiaalityöntekijä) ja Katarina Fagerström (psykoanalyyttispohjaisten perhe- ja gestaltterapioiden terapeutti ja VARPU-asiantuntija ).
Pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär, lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio. Kouluttajana systeemisessä lastensuojelun mallissa Fagerströmin rinnalla toimii nuorisopsykiatrisen poliklinikan psykiatri, hypnoosilääkäri ja NLP- Master Practitioner Pekka Aarninsalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien riippumattoman tutkimustahon varmistamia tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.
Hackneyn mallin juhlinnan keskellä ei ole huomattu tarkistaa, etteivät väitetyt hyvät tulokset eli oletetut vähentyneet huostaanotot ja kustannukset ole vain laskuvirheen tai peräti tarkoituksellisen fabrikoinnin tulosta.
Kukaan ei tiedä onko väitetty syntynyt säästö todellinen vai onko säästöksi laskettu summa vain siirtynyt lastensuojelusta pois siirrettyjen asiakkaiden mukana esim. nuorisopsykiatrian puolelle.
Lokakuun Liike ei ole löytänyt mistään tietoa paljonko Hackneyn mallissa eli lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa huostaanotot vähenivät suhteessa asiakasmäärään.
Asiakasmäärän väheneminen vähentää myös huostaanottoja mutta huostaanottojen määrä asiakaslukuun suhteutettuna on saattanut pysyä ennallaan tai jopa nousta.
Jos ennen Hackneyn mallia esim. Mäntsälässä yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.
Jos lastensuojelun kulut ovat vähentyneet 4,1 miljoonasta eurosta vain 2,9 miljoonaan vaikka asiakkaiden määrä on vähentynyt jopa 75 % niin silloin lastensuojelun kulut ovat suhteessa asiakasmäärään lisääntyneet, eivät vähentyneet, kuten väitetään.
Jos malli on asiakaslähtöinen miksi sitä markkinoidaan viranomaislähtöisesti työntekijöille- ei asiakkaille- aiheutuvilla eduilla: lisääntyvänä alalle hakeutumisella, työssä jaksamisella ja -viihtyvyydellä, urakehityksellä jne?
Työpapereista, joissa asiakaslähtöisyys esiintyy vain päälleliimattuna käsitteenä- saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat mallissa kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
Outoa on varmuus, jolla työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi, panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan jalostuvan tiedon runsautta. Vähälle huomiolle jää myös sinänsä kannatettavien tavoitteiden konkretisoiminen ja operationaalistettavuus.
Asiakkaille pelottavinta on se, että Hackneyn mallissa lastensuojelun sosiaalityö johtaa asiakasprosessia ja sille annetaan leijonanosa resursseista.
Huolestuttavaa on myös, että tiimiläiset saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin. Muu apu on mahdollista hakea vain tiimiläisten kautta, joka takaa sen, että perheen hoitokontaktit muille kuin lastensuojelun valitsemille taholle todennäköisesti estetään.
Luottamusta ei herätä ryhmälle hajautettu vastuu asiakasprosesseista eikä se, että mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä". Epäselväksi jää miten uuden systeemisen ja suhdeperustaisen lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. Asia katsotaan ilmeisesti merkityksettömäksi sillä siitä ei ole mitään mainintaa. Tympeää ylimielisyyttä osoittaa, että valtaisat lastensuojelun rakenteisiin pesiytyneet oikeusturvaongelmat ja johdon jatkuvat väärinkäytökset kuitataan työpaperissa tyhjällä lupauksella paremmasta tulevaisuudesta.
Ihmetystä herättää, miten taataan erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö kun työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia, työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin.
Lokakuun Liike epäili ennen mallin pilotointia että Hackneyn malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa vaan mallista muodostuu - ei perheiden palvelujen kehittämisen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen väline, jonka hyöty asiakkaille jää toteennäyttämättä.
Kuvassa Elena Uusitalo Resurssit asiantuntijoiden sijaan perheille
Lokakuun Liike ennusti, että Hackneyn malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, oikeusturvaongelmia, huostaanottoja ja niitä pohjustavien kalliiden "tukitoimien" esim. perhekuntoutusten määrää.
Liike esitti huolensa myös siitä, että mallin psykoanalyyttinen orientaatio tuottaa sijaishuollon edunvalvontaa, oikeusturvaongelmia, epätieteellisiä arviointeja ja yksilöpsykopatologisointia, lasten neurologisten häiriöiden tulkitsemista vanhempien syyksi ja lasten ja perheiden tuen tarpeisiin vastaamattomia pakkotoimia. Juuri näin näyttääkin käyneen.
Lastensuojeluperheiden tukihenkilö Elena Uusitalo on esittänyt huolensa seuraavista viimeaikaisista muutoksista lastensuojelussa:
"Nyt on satanut yhteydenottoja pilvin pimein ja samoista asioista kaikki. Tällainen piikki yhteydenottojen lukumäärissä on huomattava. Samoin ongelmien yhteneväisyys:
1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään
2. Kaikissa jutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologiasta
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen
Haluaisinkin tietää, onko meneillään jokin perkeleellinen projekti? Hanke? Bisnes? Onko tullut uusia sisäisiä ohjeistuksia rikkoa perheen suojaa tekosyillä? Mitä?
Aluehallintoviraston ruuhkautuminen lastensuojeluasioista kertoo omaa kieltään myös, jos kaikki olisi jees, ei kanteluita satelisi. Tämä on outoa. Tavallisuudesta poikkeavaa."
Uhkakuvat näyttävät siis toteutuneen monilta osin. Mallin pilotoinnin aikana nuorten sijoitukset ovat lisääntyneet mutta lisäys voi johtua Hackneyn mallin sijaan esim. kuntien tarpeesta nostaa valtionosuuksiaan sote- uudistuksen alla. Sijoitusten määrää tai työntekijöiden viihtyvyyttä parempi Hackenyn/systeemisen lastensuojelun mallin onnistumisen mittari olisikin asetettujen perhekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ja lasten ja vanhempien asiakaspalaute, jota ei ole tutkittu.
Lastensuojelussa on aiemminkin tuotettu haluttuja tuloksia lasku- ja tilastointivirheillä tai suoranaisesti manipuloimalla ja väärentämällä tutkimustuloksia. Moni " tutkimus" on pyrkinyt pikemminkin takaamaan lastensuojelun rahoitusta ja vähättelemään asiakkaiden havaitsemia ongelmia kuin aidosti tutkimaan lastensuojelutoiminnan vaikuttavuutta.
Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lastensuojelun kehityshankkeiden ihanteet ja tulokset eivät vastaa toisiaan.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että vuonna 2016 voimaanastunut sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuisi käytännössä. Ongelmista raportoivat leimataan itse ongelmiksi ja heihin kohdistetaan rankaisutoimia.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Lastensuojelun ongelma ei ole liian vähäiseksi arvioitu miljardiresursointi vaan resurssien väärä kohdennus asiantuntijoihin, huostaanottoihin ja sijaishuoltoon ja niitä tukeviin asiantuntijalähtöisiin toimintamalleihin perheiden tarpeiden mukaisen tuen sijaan ja kustannuksella. Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvonta on edesauttanut pahenevaa ongelmaa.
Juuri asiantuntijavaltaista, tutkimatonta, valvomatonta, virheelliseen tietoperustaan uskovaa ja lakeja kunnioittamatonta lastensuojelua resursoimalla on tuotettu nykyinen käsittämätön huostaanottomäärä, lastensuojelun ja perhepalveluiden syvenevä kriisi ja veronmaksajien kasvava kulutaakka.
Pelkästä lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta - tarpeenmukaisen avun saamista.
Laatusuosituksista huolimatta lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEA:n tuella.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua tutkimustietoa koska pelkäävät ikäviä otsikoita.
Kansanedustaja Maria Guzenina on kertonut kuinka sijaishuoltoselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ja miten Juha Rehula esti sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen korvaushankkeen etenemisen.
Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Jostakin syystä erityisesti HS:n toimittajat ovat kuitenkin lähteneet tukemaan sosiaalityöntekijöiden ammatillista edunvalvontaa julkisen vallan valvontatehtävänsä sijaan kuten mm. Kananojan väliraportin uutisointi osoittaa.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina, myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Onko lastensuojelun tiekarttakin vain keino lykätä väistämätöntä reformia ja pelata lisää aikaa sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneen lastensuojelun vallan- ja reviirinlaajennushankkeille?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
Lokakuun Liike ennusti, että Hackneyn malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, oikeusturvaongelmia, huostaanottoja ja niitä pohjustavien kalliiden "tukitoimien" esim. perhekuntoutusten määrää.
Liike esitti huolensa myös siitä, että mallin psykoanalyyttinen orientaatio tuottaa sijaishuollon edunvalvontaa, oikeusturvaongelmia, epätieteellisiä arviointeja ja yksilöpsykopatologisointia, lasten neurologisten häiriöiden tulkitsemista vanhempien syyksi ja lasten ja perheiden tuen tarpeisiin vastaamattomia pakkotoimia. Juuri näin näyttääkin käyneen.
Lastensuojeluperheiden tukihenkilö Elena Uusitalo on esittänyt huolensa seuraavista viimeaikaisista muutoksista lastensuojelussa:
"Nyt on satanut yhteydenottoja pilvin pimein ja samoista asioista kaikki. Tällainen piikki yhteydenottojen lukumäärissä on huomattava. Samoin ongelmien yhteneväisyys:
1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään
2. Kaikissa jutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologiasta
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen
Haluaisinkin tietää, onko meneillään jokin perkeleellinen projekti? Hanke? Bisnes? Onko tullut uusia sisäisiä ohjeistuksia rikkoa perheen suojaa tekosyillä? Mitä?
Aluehallintoviraston ruuhkautuminen lastensuojeluasioista kertoo omaa kieltään myös, jos kaikki olisi jees, ei kanteluita satelisi. Tämä on outoa. Tavallisuudesta poikkeavaa."
Uhkakuvat näyttävät siis toteutuneen monilta osin. Mallin pilotoinnin aikana nuorten sijoitukset ovat lisääntyneet mutta lisäys voi johtua Hackneyn mallin sijaan esim. kuntien tarpeesta nostaa valtionosuuksiaan sote- uudistuksen alla. Sijoitusten määrää tai työntekijöiden viihtyvyyttä parempi Hackenyn/systeemisen lastensuojelun mallin onnistumisen mittari olisikin asetettujen perhekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ja lasten ja vanhempien asiakaspalaute, jota ei ole tutkittu.
Lastensuojelussa on aiemminkin tuotettu haluttuja tuloksia lasku- ja tilastointivirheillä tai suoranaisesti manipuloimalla ja väärentämällä tutkimustuloksia. Moni " tutkimus" on pyrkinyt pikemminkin takaamaan lastensuojelun rahoitusta ja vähättelemään asiakkaiden havaitsemia ongelmia kuin aidosti tutkimaan lastensuojelutoiminnan vaikuttavuutta.
Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Lastensuojelun kehityshankkeiden ihanteet ja tulokset eivät vastaa toisiaan.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että vuonna 2016 voimaanastunut sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuisi käytännössä. Ongelmista raportoivat leimataan itse ongelmiksi ja heihin kohdistetaan rankaisutoimia.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Lastensuojelun ongelma ei ole liian vähäiseksi arvioitu miljardiresursointi vaan resurssien väärä kohdennus asiantuntijoihin, huostaanottoihin ja sijaishuoltoon ja niitä tukeviin asiantuntijalähtöisiin toimintamalleihin perheiden tarpeiden mukaisen tuen sijaan ja kustannuksella. Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvonta on edesauttanut pahenevaa ongelmaa.
Juuri asiantuntijavaltaista, tutkimatonta, valvomatonta, virheelliseen tietoperustaan uskovaa ja lakeja kunnioittamatonta lastensuojelua resursoimalla on tuotettu nykyinen käsittämätön huostaanottomäärä, lastensuojelun ja perhepalveluiden syvenevä kriisi ja veronmaksajien kasvava kulutaakka.
Pelkästä lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.
Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta - tarpeenmukaisen avun saamista.
Laatusuosituksista huolimatta lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEA:n tuella.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua tutkimustietoa koska pelkäävät ikäviä otsikoita.
Kansanedustaja Maria Guzenina on kertonut kuinka sijaishuoltoselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ja miten Juha Rehula esti sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen korvaushankkeen etenemisen.
Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.
Jostakin syystä erityisesti HS:n toimittajat ovat kuitenkin lähteneet tukemaan sosiaalityöntekijöiden ammatillista edunvalvontaa julkisen vallan valvontatehtävänsä sijaan kuten mm. Kananojan väliraportin uutisointi osoittaa.
Miksi järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina, myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?
Onko lastensuojelun tiekarttakin vain keino lykätä väistämätöntä reformia ja pelata lisää aikaa sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneen lastensuojelun vallan- ja reviirinlaajennushankkeille?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
RSS Feed
