Kansanedustaja Maria Guzenina (sd) käynnisti lastensuojelun menneisyyden tutkimuksen, kun hän oli peruspalveluministerinä.
Sijaishuollon järjestelmällisen ja raa´an väkivallan paljastanut menneisyysselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimman sosiaalihallinnon taholta.
Guzenina on pettynyt siihen, että Suomi ei maksa korvauksia lastenkodeissa ja koulukodeissa kaltoinkohdelluksi joutuneille kansalaisille.
- Ajatuksenani oli, että Suomi toimisi selvityksen jälkeen kuten esimerkiksi vertaismaamme Ruotsi ja monet muut, joissa korvauksia on maksettu, Guzenina kertoo.
Valtion anteeksipyyntö oli Guzeninan mielestä tärkeä ele, mutta hänestä sillä ei voi kuitata asiaa loppuunkäsitellyksi.
Juha Rehula (kesk.) ei suostunut ministerinä ollessaan viemään korvausasiaa eteenpäin edes selvityksenä. Kaltoinkohtelun hyvittämisen sijaan sosionomi Rehula livautti kaltoinkohdelluille tyhjän anteeksipyynnön.
Nyt ministeri on vaihtunut ja hallituskautta vielä jäljellä. Katse suuntautuu ministeri Saarikkoon.
Guzenina on tekemässä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.) kirjallisen kysymyksen kaltoinkohdeltujen asiasta.
Heidän kuuluisi saada Guzeninan mielestä rahakorvaus, kuten on tehty muualla Pohjoismaissa.
- En ymmärrä miksi näin ei voisi tehdä myös Suomessa pahan kohteeksi joutuneille, kun muualla on kyetty hoitamaan tämä asia kuntoon.
- Rahallinen korvaus on edes pieni hyvitys niistä hirveyksistä ja traumoista, joita on lapsena joutunut systeemin sisällä kokemaan. Totuushan on, että näiden lasten kaltoinkohtelu tapahtui virallisen systeemin sisällä, eikä siihen puututtu, Guzenina huomauttaa.
Suomi on itse asiassa oman selvityksensä kanssa pahasti jälkijunassa referenssimaihinsa verrattuna. Norjassa raportin julkaisua seurasi jo vuonna 2005 parlamentin päätös maksaa lastensuojelun kaltoinkohtelun uhreille jopa 200 000 kruunun eli 21 000 euron korvaukset Ruotsissa korvauksia ruvettiin maksamaan vuonna 2013. Siellä uhrit saivat 250 000 kruunun eli 27 000 euron hyvitykset.
Guzeninan mukaan lastensuojelun menneisyyden tutkiminen ja tapahtuneiden epäkohtien tunnustaminen on moraalikysymys. Lapset ja nuoret, jotka ovat joutuneet lastensuojelun mielivallan ja kaltoinkohtelun uhreiksi, ansaitsevat saada oikeutta. "Mielestäni valtio ja viranomaiset eivät voi kääntää selkäänsä menneisyydelleen ja vedota esimerkiksi taannoin vallitsevaan ajan henkeen, kun kyse on selkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Lastensuojelun piiriin päätyneet lapset olivat ja ovat erityisen heikossa asemassa ja yhteiskunnalla on erityinen velvollisuus suojella heitä".
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttila teki vuosi sitten hallitukselle aloitteen koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemisesta, mutta aloite ei ole edennyt kertoo Iltalehti.
Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.
Suomessa kärsimyskorvausten maksamisen on estänyt hallituksen vastustuksen lisäksi vanhentunut vahingonkorvauslaki, joka ei tunnista ihmisoikeusloukkausta ja ETENE:N( Eettisten asioiden neuvottelukunta) pelko siitä, että korvausten maksaminen yhdelle kaltoinkohdellulle ihmisryhmälle avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia.
ETENE:n noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivia, usein lastensuojelussa toimivia etiikan asiantuntijoita ja osaajia tuntuu harmittavan, jos saamelaiset, sijaishuollossa kaltoinkohdellut tai lobotomisoidut saisivat muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa /laitoksissa estettiin.
Tutkijat ovat kartoittaneet anteeksipyynnön kuusi ydinelementtiä ja kuvanneet, mitkä niistä vaikuttavat parhaiten. Selkeästi ensimmäiselle sijalle nousi oman vastuun myöntäminen.
Seuraavaksi tärkeimmäksi nousi teon hyvittämisen ilmaiseminen. Anteeksipyyntö tulee vasta hyvityksen jälkeen:
”Puhe on ilmaista, mutta kun sanot, että haluat hyvittää tekosi, velvoitat itsesi tekemään jotain vahingon korvaamiseksi”, Lewicki jatkaa.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että totuuskomissio voisi avata tien kohti parempaa, sovinnollista tulevaisuutta.
Totuuskomissio (Truth and Reconciliation Commission, TRC eli Totuus- ja sovintokomissio) oli Etelä-Afrikassa toiminut oikeusistuimen kaltainen elin, jonka perusti maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia.
Totuuskomissio koostui armahdus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä ihmisoikeusrikkomuskomiteoista. Ihmisoikeusrikkomuskomitea pyrki selvittämään rikkomusten uhrien henkilöllisyyden, nykytilanteen ja heidän kärsimänsä vahingon luonteen ja laajuuden.
Lisäksi komitea pyrki selvittämään oliko ihmioikeusrikkomus valtion tai muun organisaation, ryhmän tai yksilön järjestelmällisen suunnittelun tulosta.
Sijaishuollon järjestelmällisen ja raa´an väkivallan paljastanut menneisyysselvitys kohtasi ankaraa vastustusta Suomen korkeimman sosiaalihallinnon taholta.
Guzenina on pettynyt siihen, että Suomi ei maksa korvauksia lastenkodeissa ja koulukodeissa kaltoinkohdelluksi joutuneille kansalaisille.
- Ajatuksenani oli, että Suomi toimisi selvityksen jälkeen kuten esimerkiksi vertaismaamme Ruotsi ja monet muut, joissa korvauksia on maksettu, Guzenina kertoo.
Valtion anteeksipyyntö oli Guzeninan mielestä tärkeä ele, mutta hänestä sillä ei voi kuitata asiaa loppuunkäsitellyksi.
Juha Rehula (kesk.) ei suostunut ministerinä ollessaan viemään korvausasiaa eteenpäin edes selvityksenä. Kaltoinkohtelun hyvittämisen sijaan sosionomi Rehula livautti kaltoinkohdelluille tyhjän anteeksipyynnön.
Nyt ministeri on vaihtunut ja hallituskautta vielä jäljellä. Katse suuntautuu ministeri Saarikkoon.
Guzenina on tekemässä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.) kirjallisen kysymyksen kaltoinkohdeltujen asiasta.
Heidän kuuluisi saada Guzeninan mielestä rahakorvaus, kuten on tehty muualla Pohjoismaissa.
- En ymmärrä miksi näin ei voisi tehdä myös Suomessa pahan kohteeksi joutuneille, kun muualla on kyetty hoitamaan tämä asia kuntoon.
- Rahallinen korvaus on edes pieni hyvitys niistä hirveyksistä ja traumoista, joita on lapsena joutunut systeemin sisällä kokemaan. Totuushan on, että näiden lasten kaltoinkohtelu tapahtui virallisen systeemin sisällä, eikä siihen puututtu, Guzenina huomauttaa.
Suomi on itse asiassa oman selvityksensä kanssa pahasti jälkijunassa referenssimaihinsa verrattuna. Norjassa raportin julkaisua seurasi jo vuonna 2005 parlamentin päätös maksaa lastensuojelun kaltoinkohtelun uhreille jopa 200 000 kruunun eli 21 000 euron korvaukset Ruotsissa korvauksia ruvettiin maksamaan vuonna 2013. Siellä uhrit saivat 250 000 kruunun eli 27 000 euron hyvitykset.
Guzeninan mukaan lastensuojelun menneisyyden tutkiminen ja tapahtuneiden epäkohtien tunnustaminen on moraalikysymys. Lapset ja nuoret, jotka ovat joutuneet lastensuojelun mielivallan ja kaltoinkohtelun uhreiksi, ansaitsevat saada oikeutta. "Mielestäni valtio ja viranomaiset eivät voi kääntää selkäänsä menneisyydelleen ja vedota esimerkiksi taannoin vallitsevaan ajan henkeen, kun kyse on selkeistä ihmisoikeusloukkauksista. Lastensuojelun piiriin päätyneet lapset olivat ja ovat erityisen heikossa asemassa ja yhteiskunnalla on erityinen velvollisuus suojella heitä".
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttila teki vuosi sitten hallitukselle aloitteen koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemisesta, mutta aloite ei ole edennyt kertoo Iltalehti.
Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.
Suomessa kärsimyskorvausten maksamisen on estänyt hallituksen vastustuksen lisäksi vanhentunut vahingonkorvauslaki, joka ei tunnista ihmisoikeusloukkausta ja ETENE:N( Eettisten asioiden neuvottelukunta) pelko siitä, että korvausten maksaminen yhdelle kaltoinkohdellulle ihmisryhmälle avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia.
ETENE:n noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivia, usein lastensuojelussa toimivia etiikan asiantuntijoita ja osaajia tuntuu harmittavan, jos saamelaiset, sijaishuollossa kaltoinkohdellut tai lobotomisoidut saisivat muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa /laitoksissa estettiin.
Tutkijat ovat kartoittaneet anteeksipyynnön kuusi ydinelementtiä ja kuvanneet, mitkä niistä vaikuttavat parhaiten. Selkeästi ensimmäiselle sijalle nousi oman vastuun myöntäminen.
Seuraavaksi tärkeimmäksi nousi teon hyvittämisen ilmaiseminen. Anteeksipyyntö tulee vasta hyvityksen jälkeen:
”Puhe on ilmaista, mutta kun sanot, että haluat hyvittää tekosi, velvoitat itsesi tekemään jotain vahingon korvaamiseksi”, Lewicki jatkaa.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että totuuskomissio voisi avata tien kohti parempaa, sovinnollista tulevaisuutta.
Totuuskomissio (Truth and Reconciliation Commission, TRC eli Totuus- ja sovintokomissio) oli Etelä-Afrikassa toiminut oikeusistuimen kaltainen elin, jonka perusti maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia.
Totuuskomissio koostui armahdus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä ihmisoikeusrikkomuskomiteoista. Ihmisoikeusrikkomuskomitea pyrki selvittämään rikkomusten uhrien henkilöllisyyden, nykytilanteen ja heidän kärsimänsä vahingon luonteen ja laajuuden.
Lisäksi komitea pyrki selvittämään oliko ihmioikeusrikkomus valtion tai muun organisaation, ryhmän tai yksilön järjestelmällisen suunnittelun tulosta.
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu
"Jos emme yhteiskuntana katso rehellisesti menneisyydessä tapahtuneita vääryyksiä, on vaarana, että hyväksymme myös nykyisyydessä tapahtuvat epäkohdat" Maria Guzenina
Juuri näin näyttää tapahtuneen. Sijaishuoltoselvityksen perusteella tehtiin seuraavat suositukset, joista yksikään ei tällä hetkellä toteudu. Mitään velvoittavia toimia suositusten toimeenpanemiseksi ei ole tehty.
1."Lasta on kuultava ja hänelle on kerrottava mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti
sijoitukseen liittyvistä asioista ja siitä, mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan".
Tutkimustieto osoittaa myös, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015). YK:n Lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa raporteissaan ollut huolissaan siitä, ettei lapsia kuulla riittävästi huostaanottoasioissa.
Lapsia noudetaan edelleen hatarin ja virheellisin syin tehtyjen sijoitusten perusteella poliisisaattueissa kouluista ja päiväkodeista ja pompotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen. Sosiaalityöntekijät toimivat pikemminkin kouluttamiensa sijaisperheiden kuin sijoittamiensa lasten- joita he eivät ole välttämättä edes tavanneet- edunvalvojina. Kukaan ei ole tutkinut mikä yhteys lisääntyneillä kiireellisillä sijoituksilla on lisääntyneiden PRIDE- valmennettujen sijaisperheiden odotusaikakäytäntöön.
2. "Sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön".
Sadoissa verkostoissa sukkulointia - tutkimus osoitti, että sijaishuoltopaikan valinta ei perustu lapsen etuun vaan kuntien ja sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin ja etuun.
Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Suomalainen lastensuojelu ajaa perheitä evakkoon, jopa maanpakoon, ja sijaislasten pahoinpitelyuutisia julkaistaan säännöllisesti.
Lastensuojelutoimien lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita tai läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen tai sijoitetun koulutuksen tai terveydenhuollon varmistamiseen (Hiitola 2009; Pösö & Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013;Ikonen 2013; Syvälä 2013).
3."Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella
tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä."
Sijaishuollon edunvalvojat lobbasivat läpi kansan kahtiajaon tuettaviin, diplomaattista koskemattomuussuojaa nauttiviin sijaishuollon kasvatuskumppaneihin ja epäiltäviin, lainsuojattomiin biovanhempiin ilman asiakkaiden oikeusturvan varmistusta, palvelunkäyttäjien edustusta tai lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä.
Huostaanotot ja "riskiperheet" lisääntyvät kun lastensuojelun asiakkuuskriteerejä ja asiakirjoja fabrikoidaan, lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen, perhearviointi on oikeusturvariski ja perheiden tarpeita vastaamattomat perhepalvelut ja avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja.
Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestään vaikeutunut ja vieraannuttamisesta ja laittomista tapaamisrajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Oikeusasiamiehen huomautuksista huolimatta sosiaalityöntekijät eivät usko, ettei tapaamisrajoituksia saa tehdä vain sijaishuoltoon kiinnittymisen tueksi.
Usein sijaisperhe lakkaa pitämästä yhteyttä sijaislapseensa toimeksiantosopimuksen päätyttyä. Sijaisperheiden heikkolaatuinen valikointi ja valmennus myös lisää sijaishuoltosopimusten purkuja. Tutkimustiedon mukaan sopimusten purkujen syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään- ei biovanhemmista, kuten usein virheellisesti väitetään (Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen 2007).
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Vaikka lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen sen paremmin sijaisperheet kuin sosiaalityöntekijät eivät kunnioita voimassa olevaa lainsäädäntöä. SOS- lapsikylän sijaisvanhempi valisti hiljattain 8- vuotiasta kotiinsa kaipaavaa ja pyytävää lasta, että tämä tulisi asumaan sijaisperheessä täysi-ikäiseksi asti.
4. "Sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kal-
toinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja".
Lastensuojelun puuttumisen kohteeksi valikoituu edelleenkin vähiten väkivallan uhkaa tarjoamaan pystyvä köyhin kiinnisaatava vaikutusvaltaisen ja verkostoituneen väkivallantekijän sijaan.
Sijaishuollon asiakashankinnan edistämiseksi perheille kehitellään epätieteellisiä, runsaasti leimoja ja vääriä löydöksiä tuottavia riskiseuloja ja – listoja, joissa kaltoinkohtelun riskitekijöiksi on virallistettu mm. pienituloisuus, työttömyys, yksinhuoltajuus, monilapsisuus ja tupakointi. Vahvaa poliittista ja hallinnollista tukea nauttivia, salailuun ja manipulointiin tottuneita sijaishuollon kaltoinkohtelijoita arviointityökalut ja riskilistat eivät koske, paljasta eivätkä vastuuta.
Sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä. Bioperheiden oletettujen traumojen etsintä estää sijaishuollon ilmeisen väkivallan tunnistamista ja tunnustamista.
Kaltoinkohtelun tunnistamisen sijaan keskitytään kaltoinkohtelun vähättelyyn ja salaamiseen fabrikoituja asiakassuunnitelmia ja lausuntoja tuottamalla. Lastensuojeluilmoituksen syyksi riittää viranomaisen arvostelu.
Sijaishuollossa esiintyvän kaltoinkohtelun vähättelyn välineeksi on vakiintunut orwellilainen psykokieli, jossa täsmälleen sama biologisten vanhempien kohdalla lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi arvioitu kasvatuskäytäntö muuttuu sijaisvanhempien tapauksessa turvallisiksi rajoiksi ja jämäkkyydeksi.
Sijaisvanhemman väkivaltarikostuomio ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta jopa miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa.
Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään. PRIDE-kouluttajina, jotka ovat pätevöityneet "tunnistamaan sijoitettavan lapsen tarpeet ja toimimaan tiimissä lapsen läheisten kanssa" toimivat ja nostavat palkkaa tälläkin hetkellä mm. Haapasten ja Larsen- Meitan perheiden rusikointiin syyllistyneet sosiaalityöntekijät.
Lape- hankkeen mallinnuksissa lastensuojeluprosessit ja sijaishuoltopaikkojen valvonta jätetään omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Nimeämällä asiakkaiden havainnot myyteiksi ja palaute vihapuheeksi estetään epäkohtien julkitulo ja tutkiminen.
5. "Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen".
Sijaishuoltopaikkoja valvotaan nykyään huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana.
Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken. Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.
Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa. VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan lastensuojelu onkin yksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa.
Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Oulussa isänsä vuosia hyväksikäyttämän tytön hätää ei huomattu, lastensuojelun luottamustehtävissä toiminut sijaisäiti samoin kuin vuoden sijaisperheeksi valittu pariskunta sai pahoinpidellä sijaislapsiaan vuosikaudet, ja pikku Albertti äiteineen sai olla lähes kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojeluasiakkuutensa aikana. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää raju ja pitkäkestoinen lapsiin kohdistuva väkivalta, josta oli runsaasti todisteita. Tapauksia hoitaneet sosiaalityöntekijät kuitenkin mm. kieltäytyivät vastaanottamasta ja kirjaamasta tehtyjä lastensuojeluilmoituksia.
Sen sijaan väsynyt Helen- äiti, uskova Haapasten perhe, suurperheen äiti Silja, erityislapselleen apua hakenut Tiina- äiti ja lastensuojelun ongelmista kirjoittanut Kaisa- äiti joutuivat lastensuojelussa vainoa muistuttavan monivuotisen ajojahdin kohteiksi ja heidät leimattiin valheellisesti mm. perhesurmaajiksi ja psyykkisesti sairaiksi. Koneiston työntekijät kokivat edellämainittujen biologisten vanhempien tapauksessa epäilyttäviksi mm. rukoilemisen ja kirjalliset harrastukset mutta sijaisvanhempien harjoittama alastomien lasten valokuvaaminen, hangessa seisottaminen tai kuristaminen ei aiheuttanut sen paremmin huolta kuin varhaista puuttumista.
6. "Riittävän jälkihuollon ja tuen tarjoaminen on oleellista sijoituksen päättymisen jälkeen".
Tampereella kaapattu ihmiskaupan uhri, Albertin äiti oli käytännössä kadoksissa viranomaisilta neljä vuotta ja seitsemän kuukautta -samaan aikaan kun oli lastensuojelun jälkihuollon asiakkaana. Hänen lapsena oli niinikään kadoksissa lastensuojelulta vuoden ja seitsemän kuukauden ajan eli yhteensä äiti ja poika olivat lastensuojeluasiakkuutensa aikana kadoksissa lastensuojelulta lähes kuusi ja puoli vuotta.
Suomalaisen jälkihuollon arkeen voi tutustua myös tässä jutussa: http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
7. "Lapsuuden traumaattisten kokemusten käsittelemiseksi tulee olla saatavana ammatillista apua ja vertaistukea".
Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä, Viola ry ja muut sijaishuoltopalvelujen tarjoajat ovat hankaloittaneet sijaishuollossa esiintyvän kaltoinkohtelun havaitsemista ja käsittelyä propagandallaan jonka mukaan sen paremmin väkivaltaa kuin traumaattisia kokemuksia ei synny sijaishuollon toimesta eikä aikana.
Sijaishuoltotoimijoiden antama "ammatillinen apu" tähtää usein huostaanoton pidentämiseen ja lastensuojelun järjestämissä vertaistukiryhmissä ohjeistetaan vanhempia ohittamaan sijoitettujen kertomat sijaishuollon kaltoinkohtelusta vain sijaishuoltoon kiinnittymisen normaalina reaktiovaiheena.
Vaikka Lokakuun liike kannattaa kunnallista palvelutuotantoa, palvelut, joissa on toistuvasti todettu vakavia ongelmia esim. lastensuojelu ja lastenpsykiatria tulisi saattaa valinnanvapauden ja palvelusetelin piiriin.
8. "Lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtien korjaamista koskevien suositusten
toteutumista on seurattava säännöllisesti."
Suositukset, jotka laaditaan yksinomaan sijaishuollon ja lastensuojelun työntekijöiden toimesta fabrikoitujen asiakirjojen perusteella eivät ole lastensuojelun kehittämistyötä vaan sen vaarantamista.
Erilaiset laatusuositukset eivät ole auttaneet korjaamaan ongelmia tähänkään mennessä.
Lastensuojelun ja sen sijaishuollon suurimmat epäkohdat ovat puuttuva tutkimustieto, valvonta ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä, riippumattoman tuomioistuinkäsittelyn puuttuminen, fabrikoidut asiakirjat, lasten koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyönti sijaishuollossa ja lastensuojeluprosesseista puuttuva tosiseikkaselvittely, joka tuottaa tuhoisaa ali- ja ylireagointia.
Lokakuun liike samoin kuin Marraskuun liike liki viisikymmentä vuotta sitten ja Pesue ry yli kaksikymmentä vuotta sitten on laatinut useita konkreettisia ja käyttökelpoisia korjaustoimenpiteitä, jotka yhä odottavat toteuttamistaan:
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.pesue.org/menneitauml-artikkeleita/kriittinen-kannanotto-vuodelta-1995
Sijaishuollon puutteiden havaitseminen ja kehittämis- ja korjaamistoimet jäävät käytännössä edelleen kansalaisten ja heidän aktiivisuutensa varaan. Kehotammekin kansalaisia olemaan rahoittamatta lapsibisnestoimijoita ( joita ovat kaikki isot lastensuojelujärjestöt) ja kysymään päättäjiltä ja puolueiden edustajilta:
– Onko sinulla sidoksia lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoihin?
– Tunnetko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa antamat tuomiot?
– Tunnetko YK:n lapsen oikeuskomitean määräaikaisraporttien sisällön?
- Tunnetko suomalaisen sijaishuoltoselvityksen sisällön? Entä VTV:n raportin?
– Mihin toimiin olet ryhtynyt vaikuttaaksesi lastensuojelun ja sen sijaishuollon laatuun?
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2321244
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74821/Rap_2016_22.pdf?sequence=1&isAllowed=y
https://www.slideshare.net/LastensuojelunKeskusliitto/voiko-lastensuojelu-oppia-menneisyydestn
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keskustanaiset-alkaa-lahteko-lapsibisneksen-airuiksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saamelaisveri-viranomaisten-huolena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
RSS Feed
