Sosiaalityön asiakastyössä kertyvän tiedon julkisen välittämisen tarkoituksena on usein yhteiskunnallinen muutospyrkimys. Muutospyrkimykset voidaan määritellä rakenteelliseksi sosiaalityöksi, jonka avulla paljastetaan ja muutetaan ihmisten elämään vaikuttavia yhteiskunnan eriarvoistavia ja syrjiviä rakenteita (Mullaly 2007, 210–215). Rakenteellisessa sosiaalityössä tiedon tuottamiselle ja välittämiselle ominaista on marginalisoitujen näkökantojen esiintuonti ja sosiaalinen raportointi yksittäistapausten pohjalta. Lokakuun Liikkeen toimintaa voi pitää rakenteellisena sosiaalityönä. Liike nostaa esiin marginalisoitujen kokemuksia sekä asenteita ja toimenpiteitä, joita marginalisoituihin kohdistetaan. Se pyrkii kohentamaan sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa ja muuttamaan sosiaalityön eriarvoistavia, syrjiviä ja vahingollisia käytäntöjä ja rakenteita.
Rakenteellinen työ on osa laajempaa radikaalin sosiaalityön liikettä ja kuuluu kriittisiin sosiaalityön teorioihin. Kriittiselle teorialle on Mullalyn (2007, 214) mukaan ominaista kriittinen ja vaihtoehtoinen suhtautuminen perinteiseen, valtavirran sosiaaliteoriaan, filosofiaan sekä tieteeseen. Keskeisintä rakenteellisessa sosiaalityössä on yksinkertaisimmillaan kansalaisten oikeuksien toteuttaminen ja hyvinvoinnin edistämisen mahdollistaminen. Rakenteellinen sosiaalityö on siis olennainen väline demokratian toteutumiselle.
Mahdollisuudet toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä etenkin kunnallisen sosiaalialan kontekstissa on kuitenkin todettu vähäisiksi tai jopa mahdottomiksi. Sosiaalialalla työskentelevät kertovat toistuvasti lastensuojelun ongelmista. He kokevat, että heitä ei kuulla ja heidän esittämänsä kritiikki vaiennetaan. Tutkija Laura Tiitisen mukaan vaientaminen perustellaan esimerkiksi määrittelemällä kansalaisten oikeusturvaan ja palveluiden laatuun liittyvät keskustelut organisaatioiden sisäisiksi keskusteluiksi, pelottelemalla, uhkailemalla viestinnän seurauksista ja kostamalla viestinnän jälkeen. Kaikki tämä tehdään epävirallisesti ja suusanallisesti, jottei rikkomuksen kohteelle jää juuri mahdollisuuksia vaatia itselleen oikeutta.
Julkisuus osana rakenteellista sosiaalityötä
Julkisuus on rakenteellisen sosiaalityön väline ja edellytys. Julkisuutta käytetään sellaisissa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteissa, joihin henkilökohtainen vaikuttaminen ei sovellu tai muut menetelmät eivät ole tuottaneet toivottavaa lopputulosta (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 193). Julkiseen sosiaalityöhön kannustavat ja velvoittavat sosiaalialan ammattilaisen ammattietiikka, lastensuojelulain henki, kuntalaki ja viranomaistoiminnan julkisuusperiaate.
Kirsi Juhilan mukaan sosiaalityöllä on selontekovelvollisuus asiakkaille, ammattietiikalle, työnantajille ja yhteiskunnalle. Asiakaslähtöisyys ja selontekovelvollisuus asiakkaille ovat siis sosiaalityön ammattietiikan mukaan kaiken sosiaalityön lähtökohta (Juhila, 2009, 302). Ammattietiikka neuvoo sosiaalialan ammattilaisia edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja torjumaan syrjintää paitsi asiakkaidensa elämässä, myös koko yhteiskunnassa. Sosiaalialan ammattilaisten velvollisuus on tuoda työnantajansa, yhteiskunnan päätöksentekijöiden ja suuren yleisön tietoon, jos ihmiset elävät köyhyydessä, resurssit ovat riittämättömät tai niiden jakautuminen, politiikka tai toimintatavat ovat syrjiviä, epäoikeudenmukaisia tai haitallisia ihmisten hyvinvoinnille (Jaakkola, 2013, 10-12).
Median tehtävä on julkisen hallinnon ja viranomaisten toiminnan kriittinen arviointi, erilaisten näkökulmien ja kansalaisten kokemusten esittäminen. Kaikkea julkista viranomaistyötä koskee perustuslain 12 §:ään kirjattu julkisuusperiaate. Julkisuuslaki antaa jokaiselle oikeuden saada tietoa viranomaisten julkisista asiakirjoista ja muista tallenteista. Se velvoittaa viranomaiset tiedottamaan toiminnastaan. Riitta Grandfelt väittää, että sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" (Talentia, 2012, 4).
Asiakastiedon keskeisyys lastensuojelua arvioitaessa ja kehittäessä
Elina Pekkarisen mukaan sosiaalityössä on huutava pula juuri asiakastiedosta. Pekkarisen mukaan sosiaalityöstä puuttuu riittävä tekninen ja praktinen tieto ja tarve emansipatoriselle tiedolle on akuutti (Pekkarinen, 2010). Sirkka Rousun mukaan sosiaalityön tuloksellisuutta, jota voisi olla esim. asiakkaiden kokema hyöty ja toimintakyvyn parantuminen, toimivat palveluketjut tai kansalaisoikeuksien toteutuminen, ei tiedetä eikä tutkita (Rousu, 2007) .
Niin sosiaalisessa kuin yhteiskunnallisessa asiantuntijuudessa asiakastiedon hyödyntäminen on keskeistä. Professori Mikko Mäntysaaren mukaan juuri ammatillisuus velvoittaa tietämään, mitä seurauksia asiakkaille on tehdystä työstä (Mäntysaari, 2005, 2). Rousun mukaan oman toiminnan tuloksellisuuden arviointi on osa jokaisen työntekijän työtä, jossa asiakas on tärkein informantti (Rousu, 2007). Eettisesti kestävä ja oikeudenmukainen sosiaalityö on mahdotonta, ellei tiedetä mikä sosiaalityössä toimii ja mikä ei ja minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia sosiaalityöllä on (Pekkarinen, 2011). Palveluiden käyttäjien autenttinen kokemustieto on kuitenkin ollut pitkään hyödyntämättä päätöksenteossa, vaikka se parantaisi rakenteellisen sosiaalityön laatua ja lisäisi sen uskottavuutta sekä lujittaisi demokratiaa (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 202).
Sosiaalityö ja sen julkisuuskuva hyötyisi suuresti asiakastiedon käyttöönotosta ja nopeammasta reagoinnista raportoituihin ongelmiin. Avoin viestintä ja epäkohtiin tarttuminen, moniasiantuntijuus ja menettelytapojen eettisyys ja lakisidonnaisuus loisivat edellytyksiä rakenteelliselle sosiaalityölle ja vahvistaisivat sosiaalityön osaamista, hyvää julkisuuskuvaa, mandaattia ja legitimiteettiä, herättäisivät aitoa turvallisuudentunnetta asiakkaissa, sitouttaisivat työntekijöitä, parantaisivat työilmapiiriä ja säästäisivät inhimillisiä ja taloudellisia resursseja.
Sosiaalityön asiakkaat ovat jo vuosia arvostelleet sosiaalityön epäeettisiä ja -tieteellisiä työ- ja dokumentaatiomenetelmiä ja niistä koituvia oikeusturvaongelmia (asiakaskokemuksista ovat raportoineet mm. Autero, Ikonen, Kajaste, Syvälä, 2013). Esimerkiksi Sweden’s Institute for Evidence-Based Social Work Practice (IMS) pyrkii kehittämään sosiaalityöhön näyttöön perustuvia menetelmiä mielipiteisiin perustuvien menetelmien sijaan ja näkee – toisin kuin monet sosiaalityön tutkimus- ja kehitystahot Suomessa – asiakkaiden ja heidän verkostojensa aktiivisuuden ja palautteen käyttökelpoisena resurssina luotettavampien työmenetelmien kehittämisessä ( Sundell & Soydan & Tengvald & Anttila, 2009, 7).
Eettisyys sosiaalityössä merkitsee kykyä pohtia ja kyseenalaistaa jatkuvasti omaa ammatillista toimintaa ja päätöksentekoa ja kykyä arvioida kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita (Talentia, 2012, 6). Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi.
Rakenteellisen ja eettisesti laadukkaan sosiaalityön, sosiaalityön julkisuuden tai hyvän julkisuuskuvan haasteita eivät ole asiakkaiden some-viestintä tai ongelmista uutisointi vaan sosiaalityön asenteet ja rakenteet; muutospyrkimyksiin kohdistuva vallankäyttö, hiljaisuuden kulttuuri, rakenneongelmien yksilöllistäminen, kova talousajattelu, pirstoutunut ja tsaritistinen hallintokulttuuri, häiriöihin ja korjaaviin toimiin orientoitunut palvelujärjestelmä, sosiaalityön päätöksenteon ja politiikan karkaaminen demokraattisen ja avoimen päätöksenteon ja julkisen valvonnan piiristä ja sosiaalityön eri etiikoiden; kontrollin ja tuen, ammatti- ja virkamiesetiikan, tuloksellisuus- ja säästötavoitteiden, asia- ja yksilöjohtamisen, tasa-arvon ja priorisoinnin/positiivisen syrjinnän periaatteiden jatkuvat yhteentörmäykset.
Karen Healeyn (2010) ja Hille Koskelan (2009) mukaan sosiaalityö onkin uusliberalistisen riskiregiimin myötä muuttumassa ihmisten auttamisesta riskien ja rekistereiden hallinnaksi ja riskibisnekseksi ja -markkinoiksi. Klassisen sosiaalityön ja sen eetoksen vastaisia anti-social work -piirteitä on löydettävissä yhä enemmän sosiaalityön sisältä, ei vain sosiaalityön julkisesta arvostelusta.
Myyrä
Lähteet:
Koskela Hille 2009: Pelkokierre, Gaudeamus.
Mullaly Bob 2007: The new structural social work, Oxford University Press.
Syvälä Maria 2013: Hukassa huostassa, Radium-Kirjat.
Leeni Ikonen 2013: Salassa pidettävä, Radium-Kirjat.
Talentia 2012: Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, Ammattieettinen lautakunta, Helsinki.
Tiitinen Laura & Lähteinen Sanna 2014: Julkisen viestinnän keinoilla toteutetun rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet. Teoksessa: Pohjola, Anneli & Laitinen, Merja & Seppänen, Marjaana (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. UNIpress, 191–2012.
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
______
Rakenteellinen työ on osa laajempaa radikaalin sosiaalityön liikettä ja kuuluu kriittisiin sosiaalityön teorioihin. Kriittiselle teorialle on Mullalyn (2007, 214) mukaan ominaista kriittinen ja vaihtoehtoinen suhtautuminen perinteiseen, valtavirran sosiaaliteoriaan, filosofiaan sekä tieteeseen. Keskeisintä rakenteellisessa sosiaalityössä on yksinkertaisimmillaan kansalaisten oikeuksien toteuttaminen ja hyvinvoinnin edistämisen mahdollistaminen. Rakenteellinen sosiaalityö on siis olennainen väline demokratian toteutumiselle.
Mahdollisuudet toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä etenkin kunnallisen sosiaalialan kontekstissa on kuitenkin todettu vähäisiksi tai jopa mahdottomiksi. Sosiaalialalla työskentelevät kertovat toistuvasti lastensuojelun ongelmista. He kokevat, että heitä ei kuulla ja heidän esittämänsä kritiikki vaiennetaan. Tutkija Laura Tiitisen mukaan vaientaminen perustellaan esimerkiksi määrittelemällä kansalaisten oikeusturvaan ja palveluiden laatuun liittyvät keskustelut organisaatioiden sisäisiksi keskusteluiksi, pelottelemalla, uhkailemalla viestinnän seurauksista ja kostamalla viestinnän jälkeen. Kaikki tämä tehdään epävirallisesti ja suusanallisesti, jottei rikkomuksen kohteelle jää juuri mahdollisuuksia vaatia itselleen oikeutta.
Julkisuus osana rakenteellista sosiaalityötä
Julkisuus on rakenteellisen sosiaalityön väline ja edellytys. Julkisuutta käytetään sellaisissa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteissa, joihin henkilökohtainen vaikuttaminen ei sovellu tai muut menetelmät eivät ole tuottaneet toivottavaa lopputulosta (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 193). Julkiseen sosiaalityöhön kannustavat ja velvoittavat sosiaalialan ammattilaisen ammattietiikka, lastensuojelulain henki, kuntalaki ja viranomaistoiminnan julkisuusperiaate.
Kirsi Juhilan mukaan sosiaalityöllä on selontekovelvollisuus asiakkaille, ammattietiikalle, työnantajille ja yhteiskunnalle. Asiakaslähtöisyys ja selontekovelvollisuus asiakkaille ovat siis sosiaalityön ammattietiikan mukaan kaiken sosiaalityön lähtökohta (Juhila, 2009, 302). Ammattietiikka neuvoo sosiaalialan ammattilaisia edistämään sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja torjumaan syrjintää paitsi asiakkaidensa elämässä, myös koko yhteiskunnassa. Sosiaalialan ammattilaisten velvollisuus on tuoda työnantajansa, yhteiskunnan päätöksentekijöiden ja suuren yleisön tietoon, jos ihmiset elävät köyhyydessä, resurssit ovat riittämättömät tai niiden jakautuminen, politiikka tai toimintatavat ovat syrjiviä, epäoikeudenmukaisia tai haitallisia ihmisten hyvinvoinnille (Jaakkola, 2013, 10-12).
Median tehtävä on julkisen hallinnon ja viranomaisten toiminnan kriittinen arviointi, erilaisten näkökulmien ja kansalaisten kokemusten esittäminen. Kaikkea julkista viranomaistyötä koskee perustuslain 12 §:ään kirjattu julkisuusperiaate. Julkisuuslaki antaa jokaiselle oikeuden saada tietoa viranomaisten julkisista asiakirjoista ja muista tallenteista. Se velvoittaa viranomaiset tiedottamaan toiminnastaan. Riitta Grandfelt väittää, että sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" (Talentia, 2012, 4).
Asiakastiedon keskeisyys lastensuojelua arvioitaessa ja kehittäessä
Elina Pekkarisen mukaan sosiaalityössä on huutava pula juuri asiakastiedosta. Pekkarisen mukaan sosiaalityöstä puuttuu riittävä tekninen ja praktinen tieto ja tarve emansipatoriselle tiedolle on akuutti (Pekkarinen, 2010). Sirkka Rousun mukaan sosiaalityön tuloksellisuutta, jota voisi olla esim. asiakkaiden kokema hyöty ja toimintakyvyn parantuminen, toimivat palveluketjut tai kansalaisoikeuksien toteutuminen, ei tiedetä eikä tutkita (Rousu, 2007) .
Niin sosiaalisessa kuin yhteiskunnallisessa asiantuntijuudessa asiakastiedon hyödyntäminen on keskeistä. Professori Mikko Mäntysaaren mukaan juuri ammatillisuus velvoittaa tietämään, mitä seurauksia asiakkaille on tehdystä työstä (Mäntysaari, 2005, 2). Rousun mukaan oman toiminnan tuloksellisuuden arviointi on osa jokaisen työntekijän työtä, jossa asiakas on tärkein informantti (Rousu, 2007). Eettisesti kestävä ja oikeudenmukainen sosiaalityö on mahdotonta, ellei tiedetä mikä sosiaalityössä toimii ja mikä ei ja minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia sosiaalityöllä on (Pekkarinen, 2011). Palveluiden käyttäjien autenttinen kokemustieto on kuitenkin ollut pitkään hyödyntämättä päätöksenteossa, vaikka se parantaisi rakenteellisen sosiaalityön laatua ja lisäisi sen uskottavuutta sekä lujittaisi demokratiaa (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 202).
Sosiaalityö ja sen julkisuuskuva hyötyisi suuresti asiakastiedon käyttöönotosta ja nopeammasta reagoinnista raportoituihin ongelmiin. Avoin viestintä ja epäkohtiin tarttuminen, moniasiantuntijuus ja menettelytapojen eettisyys ja lakisidonnaisuus loisivat edellytyksiä rakenteelliselle sosiaalityölle ja vahvistaisivat sosiaalityön osaamista, hyvää julkisuuskuvaa, mandaattia ja legitimiteettiä, herättäisivät aitoa turvallisuudentunnetta asiakkaissa, sitouttaisivat työntekijöitä, parantaisivat työilmapiiriä ja säästäisivät inhimillisiä ja taloudellisia resursseja.
Sosiaalityön asiakkaat ovat jo vuosia arvostelleet sosiaalityön epäeettisiä ja -tieteellisiä työ- ja dokumentaatiomenetelmiä ja niistä koituvia oikeusturvaongelmia (asiakaskokemuksista ovat raportoineet mm. Autero, Ikonen, Kajaste, Syvälä, 2013). Esimerkiksi Sweden’s Institute for Evidence-Based Social Work Practice (IMS) pyrkii kehittämään sosiaalityöhön näyttöön perustuvia menetelmiä mielipiteisiin perustuvien menetelmien sijaan ja näkee – toisin kuin monet sosiaalityön tutkimus- ja kehitystahot Suomessa – asiakkaiden ja heidän verkostojensa aktiivisuuden ja palautteen käyttökelpoisena resurssina luotettavampien työmenetelmien kehittämisessä ( Sundell & Soydan & Tengvald & Anttila, 2009, 7).
Eettisyys sosiaalityössä merkitsee kykyä pohtia ja kyseenalaistaa jatkuvasti omaa ammatillista toimintaa ja päätöksentekoa ja kykyä arvioida kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita (Talentia, 2012, 6). Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi.
Rakenteellisen ja eettisesti laadukkaan sosiaalityön, sosiaalityön julkisuuden tai hyvän julkisuuskuvan haasteita eivät ole asiakkaiden some-viestintä tai ongelmista uutisointi vaan sosiaalityön asenteet ja rakenteet; muutospyrkimyksiin kohdistuva vallankäyttö, hiljaisuuden kulttuuri, rakenneongelmien yksilöllistäminen, kova talousajattelu, pirstoutunut ja tsaritistinen hallintokulttuuri, häiriöihin ja korjaaviin toimiin orientoitunut palvelujärjestelmä, sosiaalityön päätöksenteon ja politiikan karkaaminen demokraattisen ja avoimen päätöksenteon ja julkisen valvonnan piiristä ja sosiaalityön eri etiikoiden; kontrollin ja tuen, ammatti- ja virkamiesetiikan, tuloksellisuus- ja säästötavoitteiden, asia- ja yksilöjohtamisen, tasa-arvon ja priorisoinnin/positiivisen syrjinnän periaatteiden jatkuvat yhteentörmäykset.
Karen Healeyn (2010) ja Hille Koskelan (2009) mukaan sosiaalityö onkin uusliberalistisen riskiregiimin myötä muuttumassa ihmisten auttamisesta riskien ja rekistereiden hallinnaksi ja riskibisnekseksi ja -markkinoiksi. Klassisen sosiaalityön ja sen eetoksen vastaisia anti-social work -piirteitä on löydettävissä yhä enemmän sosiaalityön sisältä, ei vain sosiaalityön julkisesta arvostelusta.
Myyrä
Lähteet:
Koskela Hille 2009: Pelkokierre, Gaudeamus.
Mullaly Bob 2007: The new structural social work, Oxford University Press.
Syvälä Maria 2013: Hukassa huostassa, Radium-Kirjat.
Leeni Ikonen 2013: Salassa pidettävä, Radium-Kirjat.
Talentia 2012: Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, Ammattieettinen lautakunta, Helsinki.
Tiitinen Laura & Lähteinen Sanna 2014: Julkisen viestinnän keinoilla toteutetun rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet. Teoksessa: Pohjola, Anneli & Laitinen, Merja & Seppänen, Marjaana (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. UNIpress, 191–2012.
Muita uusia Lokakuun Liikkeen julkaisuja:
Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua
______
Ammattilainen - Ilmoita laiton käytäntö
Toimitko sosiaalialalla? Oletko sitoutunut sosiaalityön eettisiin periaatteisiin? Kouluttauduitko alalle auttaaksesi ihmisiä ja tehdäksesi hyvää, edistääksesi oikeudenmukaisuutta ja korjataksesi epäkohtia? Huolestuttaako huono työn tulos ja sosiaalityön maineen ja oikeutuksen rapautuminen? Kärsitkö siitä, että työpaikkasi toimintakäytännöt eivät noudata ammattieettisiä ohjeita, lakeja tai oikeusperiaatteita muttet tiedä kenelle kertoisit? Onko sinua kielletty kertomasta epäkohdista irtisanomisen uhalla? Pelkäätkö?
Nyt voit tehdä ilmoituksen työpaikkasi epäeettisistä ja laittomista toimintakäytännöistä ja asiakkaiden huonosta kohtelusta suoraan Lokakuun liikkeelle nimettömänä.
Lupaamme tutkia huolellisesti ilmoittamasi asiakastapauksen tai toimintakäytännön, kirjoittaa siitä jutun ja toimittaa ehdotuksen korjaamistoimista niistä päättävälle taholle.
Sosiaalialan ammattilaisen on kyettävä arvioimaan kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita. Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi (Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, 2012, 6).
Nyt voit tehdä ilmoituksen työpaikkasi epäeettisistä ja laittomista toimintakäytännöistä ja asiakkaiden huonosta kohtelusta suoraan Lokakuun liikkeelle nimettömänä.
Lupaamme tutkia huolellisesti ilmoittamasi asiakastapauksen tai toimintakäytännön, kirjoittaa siitä jutun ja toimittaa ehdotuksen korjaamistoimista niistä päättävälle taholle.
Sosiaalialan ammattilaisen on kyettävä arvioimaan kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita. Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi (Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, 2012, 6).
RSS Feed
