Leipäjonouudistus maksaa satoja tuhansia- Helsingin kaupunki Diakonissalaitoksen asiakashankkijana?

16/8/2018

kuvakaappaus Turun Sanomat

Köyhyys ei ole riittävä peruste pakkorekisteröintiin

Helsinkiin kehitetään ruoka-avun mallia, jossa kassijakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja ja hävikkiravintoloita. Mallissa ehdotettiin, että ruoka-avun asiakkaan täytyy uudistuksen jälkeen rekisteröityä asiakasjärjestelmään saadakseen ruoka-apukortin, jolla hävikkiruokaa voi käydä hakemassa ruoka-avun pisteiltä, kertoi IL. Rekisteröitymiseen liittyy asiakkaan haastattelu, jossa kartoitetaan avuntarve.

Helsingin kaupunginvaltuusto tyrmäsi äänin 10-61 Hurstin ruoka-avun turvaavan 50 000 euron anomuksen mutta "ruoka-apu-uudistukseen" ja leipäjonolaisten eettisesti arveluttavaan ja jopa lainvastaiseen rekisteröintiin ollaan valmiita käyttämään 15- kertainen summa.

Ruoka-aputoiminnan uudistuksen taustalla on tiettyjen sote- yrittäjien asiakashankinnan varmistamisen lisäksi matalamielinen kauna kristittyjä ruoka-aputoimijoita ja Perussuomalaisia kohtaan. Saku Timosen mukaan Sinisten ja muun hallituksen kosto entisille puoluetovereille ja hallituskumppaneille kolahtaa kipeimmin leipäjonon asiakkaisiin. Hänelle on samantekevää, kuka leipäjonoja ylläpitää, kunhan vain joku sen tekee.
-Nyt meillä on hallitus, joka näyttää aikovan poistaa leipäjonot tuomatta mitään tilalle.
Kun aiemmin myönnetyillä joululahjarahoilla on saatu kuljetukset ja kylmäketjut toimimaan, niin nyt toiminta vaarantuu. Kyllähän köyhät poistuvat katukuvasta, jos leipäjonot katoavat. Köyhyys ei kuitenkaan katoa, se vain poistuu silmistä."

Hankkeessa on mukana Helsingin kaupunki, Helsingin seurakuntayhtymä ja Helsingin Diakonissalaitos. Aloite ruoka-avun uudistuksesta tuli kaupungilta. Yhteistyötä on tehty myös Sitran kanssa ja on esitetty yhteistyön käynnistämistä Espoon sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.

Köyhyyden vähentämisen tarve ei ole riittävä peruste ihmisten rekisteröimiseen. Henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa.
Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät. Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista.
Varmaa on, että ruoka-avun uudistusta puuhaavat Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja, Kokoomuksen Matti Helin, Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden varapuheenjohtaja, Diakonissalaitoksen DIAK:n neuvottelukunnan Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tietävät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä muuten laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.

"Harva järjestöjen tarjoamaa ruoka-apua tukeva kunta vaatii säännöllistä raportointia tai leipäjonoissa käyvien hyvinvoinnin selvittämistä tai julkisiin palveluihin ohjaamista", Maria Ohisalo paheksuu väitöskirjassaan.

Ohisalon mukaan nykyisen ruoka-avun kokonaissummalla palkkaisi 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi.

Ohisalon ajama sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta-agenda ja usko sosiaalityöntekijöihin ei perustu tutkimustietoon: lisäpanostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön ei ole tähänkään mennessä tuottanut toivottuja tuloksia.

Miksi kukaan ei kysele sitä oikeutusta, jolla tämä jonottava ihmisryhmä aiotaan rekisteröidä?" kysyy Elena Uusitalo.

Sote- yrityksillä on jo tuotteet: vain tarve ja asiakkaat puuttuvat

Miksi ruoka-apua yritetään sitoa väkisin toimimattomiin sote-palveluihin, joiden takia ihmiset ovat alunperin päätyneet ruoka-jonoihin tai joiden raivokasta asiakashankintaa he ovat paenneet ruokajonoihin?

Miksi ruoka-apuun ja sen rinnalle/ehtona suunniteltuun sote-palveluiden asiakashankintaan pitää rakentaa kokonaan uusi ja kallis organisaatio vaikka nykyinen ruoka-apu ja asiakasohjaus toimii aivan kelvollisesti?

Miksi rahaa käytettäisiin hallintoon ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen kun olisi mielekkäämpää käyttää tämä raha köyhien auttamiseen, ruoka-apuun tai täydentävään toimeentulotukeen?

Alan Casselsin tautitehtailun määritelmää voi soveltaa myös sosiaalisiin ongelmiin: ongelmatehtailu tarkoittaa ongelman kriteerien laajentamista niin, että elämän ohimenevistä vastoinkäymisistä fabrikoidaan asiantuntija- ja lääkehoidettavia häiriöitä/sairauksia ja tavallisista ihmisistä tehdään ongelmapalveluja tarvitsevia ongelmaisia.
Toiminnan motiivina on sote-yhtiöiden halu laajentaa tuotteidensa/palvelujensa markkinoita.

Diakonissalaitoksella ja sen yhteistyökumppaneilla on runsaasti valmiita tuotteita ja palveluja; asumispalveluja, koulutus- ja työharjoittelupalveluja, yhteisövalmennusta, mt- ja päihdekuntoutusta, kotouttamista, työvalmennusta, hoivakoteja, mentoreita, vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä, perhehoitoa( sijaisperheitä), perheryhmäkoteja ja lastensuojelulaitospaikkoja.

Onko köyhyydestä asiantuntija-apua vaativaa yksilö-ongelmaa tehtailevan ruoka-apu- uudistuksen todellinen tarkoitus luoda tarve ja toimia asiakashankintana näille Diakonissalaitoksen tutkimattomille ja valvomattomille palveluille, joihin harva menee vapaaehtoisesti?

Onko uuden organisaation tarpeen todellinen syy se, että vanha organisaatio ei tuota riittävästi asiakkaita Vihreiden ja Helsingin kaupungin suosiossa oleville sote- yrittäjille?

Onko ruoka-avun uudistus syrjäytymisdiskursseineen vain räikeä ongelmanlietsontakampanja, joka koettaa uskotella, että rakennetyöttömyys ja elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat yksilöongelmia ja sairauksia, joiden korjaamiseksi hanketoimijat voivat tarjota omia kalliita , tutkimattomia ja tehottomia tuotteitaan ja palveluitaan?

Miksi köyhät asiakkaat halutaan rekisteröidä mutta julkista, valvontaviranomaisten huomautukset sisältävää rekisteriä sote- palvelujen tuottajista ei saada millään aikaiseksi?

Hursti ulos, Helsingin Diakonissalaitos sisään

Leena Luhtasela paljastaa tahattomasti mistä ruoka-jakelun uudistuksessa todellisuudessa on kyse:
Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on tunnistamatta.

-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.

Haastattelujen tarkoitus ei ehkä olekaan selvittää, kenellä on oikeutetusti nälkä tai avuntarve vaan kuka on tarpeeksi heikko ohjattavaksi sote- yritysten ja piiloyrityksiksi muuttuneiden 3. sektorin järjestöjen kallisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin ”palveluihin.”

Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista. Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.

Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen toisi palveluntuottajalle noin 50.000 euroa , yhden nuoren nappaaminen vuodeksi perheryhmäkotiin 93240 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.

Rahastusta helpottaa se, että Suomessa lapsibisnesyrittäjät saavat tehdä vanhemmuudenarviointeja ja huostaanottosuosituksia vaikka lain mukaan arviointien pitäisi olla viranomaistoimintaa.

Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he saamassa lounasta "yhteisestä pöydästä " vai päätymässä lapsineen harvojen ja valittujen lounaaksi. Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.

Historia todistaa, että erilaiset tueksi tai tutkimuksiksi naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.

Mediaa on syytetty väärän tiedon antamisesta ruoka- avun uudistuksesta. Nyt jokainen voi tarkistaa itse Helsingin kaupungin ruoka-aputoiminnan kehityssuunnitelmasta, mikä on totta ja mikä ei:
https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/41/4184d389c6c23927b4155e304174a02b70f711e2.pdf

"Ruoka-apu-uudistus" maksaa satoja tuhansia

Varat valuvat asiantuntijoiden ja työntekijöiden palkkoihin. Mari Rantasen mukaan "nyt keksitään pyörää uudelleen kalliimmalla".
– Aloitetaan homma alusta ja otetaan touhuun mukaan sellaisia tahoja ja ihmisiä, jotka eivät ole olleet toiminnassa mukana. Ja se kyllä näkyy tässä esityksessä. Homma maksaa ensimmäisenä vuonna 781 000 euroa ja seuraavina vuosina yli 300 000 euroa. Sen sijaan, että tämä raha olisi käytetty heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, nyt palkataan väkeä, kummastelee Rantanen.

Helsingin Uutisten mukaan nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtasela sanoo, ettei tarkoitus ole vaatia vaikeassa tilanteessa olevaa esimerkiksi kuitein ja tiliottein todistamaan avun tarvettaan.
– Vaan jos asiakas on perheellinen ja hän tarvitsee enemmän apua, hän voi saada sitä esimerkiksi sosiaaliohjaajaa tapaamalla. Tähän mietitään toimintamallia, Luhtasela avaa.

Tarkoittaako Luhtaselan kryptinen lausunto sitä, että vaikeassa tilanteessa olevien yksinäisten miesten sallitaan vielä hakea ruokaa ilman tunnistusta ja avuntarpeen todistamista mutta perheelliset asiakkaat ohjataan automaattisesti sosiaalivirkailijoille ja Diakonissalaitoksen ja sen kumppaneiden "palveluihin"?

Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan raportoimaan keitä hankkeeseen palkataan työntekijöiksi ja millaisiin ja keiden tuottamiin palveluihin leipäjonoissa seisojia ohjataan. Liike tulee seuraamaan myös palvelujen tuloksia ja analysoimaan asiantuntijalausunnot ja -palkkiot.

Ruoka-avun uudistuksen taustaselvitys on puutteellinen

Hävikkiruokaloiden toiminnan kustannukset kaupungille ensimmäisenä vuonna olisivat peräti 781 000 euroa ja seuraavina 300 000 euroa.

Eniten summasta ensimmäisena vuonna nielisi logistiikkakeskuksen perustaminen. Keskus noutaisi ja varastoisi kaupoilta saadun ylijäämäruoan ja vastaisi sen jakelusta ruokailupisteille. Logistiikkakeskukseen ja toiminnan pyörittämiseen pitäisi palkata useita henkilöitä.

Lautakunnan päätöksestä eriävän mielipiteen jättänyt jäsen Mari Rantanen (ps.) esitti selvitystä palautettavaksi mm. seuraavin perustein:

Selvitys ei ole tuonut varsinaisesti esiin nykyisen järjestelmän vikoja, jonka vuoksi koko ruoka-avun jakaminen tulisi rakentaa lähes kokonaan uudelleen. Esitystekstissä todetaan, että henkilöstöresurssien puute sekä asiakasohjaus on ollut nykyisen järjestelmän heikkous.

Selvitys esittää, että ruoka-avun jakelu organisoidaan kokonaan uudelleen ja tähän perustettaisiin uusi organisaatio sen sijaan, että nykyisen toiminnan puutteita korjattaisiin. Kaupunki on esittämässä uutta organisaatiota ja uusia tehtäviä järjestelmään, joiden kustannusarvio ensimmäisenä vuonna on 781 000 euroa ja seuraavina vuosina yli 300 000 euroa. Sen sijaan, että rahaa käytettäisiin hallinnon ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen, olisi mielekkäämpää käyttää tämä raha köyhien auttamiseen, ruoka-apuun tai täydentävään toimeentulotukeen.

Selvitys ei esitä nykyisten resurssien käyttämistä asiakasohjaukseen vaan kaupunki haluaa rakentaa uuden järjestelmän tähän. Jalkautuva ja etsivä sosiaalityö voisi olla jo olemassaolevana toimintana sopiva tapa.

Selvitys ei ota huomioon sellaisia asiakkaita, jotka eivät halua palveluja tai apua. Vaikka kyseessä on todenäköisesti pieni joukko, tulee ihmisellä olla mahdollisuus valita ruoka-apu ilman tarjottuja palveluja mikäli ihminen näin haluaa. On hyväksyttävä, että kaikki ihmiset eivät halua olla osa yhteisöllistä ruokailua tai osa yhteisöllistä ruoka-apua.

Ruoka-apu ja siihen liittyvä ruoanjakelu tulee jatkossakin olla ilmaista eikä siitä saa periä maksua.

Leipäjonojen poistaminen ulkona jonottamisesta on sinänsä erinomainen tavoite, kunhan ei ole itsetarkoitus siirtää kaupungin heikoimmassa asemassa olevat ihmiset pois kaupunkikuvasta.

Selvityksessä ei saatu ruoka-avun käyttäjiä mukaan kehitystyöhön. Käyttäjien mielipiteet ruoka-avun jakelusta ovat korvaamattomia palveluita kehitettäessä ja niitä olisi kerättävä ennen kuin kaupunki esittää selvityksen hyväksymistä ja toimeenpanoa.

Erilaiset applikaatiot älykännyköihin ja niiden hyödyntäminen juuri heikoimmassa asemassa oleville on kyseenalaista. Mikäli tarkoitus ei ole suunnata ruoka-apua ja hävikkiruokaa aivan muille kuin kaikkein köyhimmille, ruokajakelu ei voi olla kännykkäsovelluksen takana vaan ruoka-avun jakelu tulee olla tiedossa muiden kanavien kautta. Selkeintä on se, että tietyissä paikoissa ruoka-apua on saatavilla joka viikko samaan aikaan.

Ruoka-avun ja sen jakelun osalta lienee hyvä lisätä yhteistyötä eri organisaatioiden kesken ja keskittää esimerkiksi varastointia, mutta tässäkin olisi hyvä käyttää hyödyksi nykyisten toimijoiden kokemusta ja osaamista mikäli toimijoilla ei ole tosiasiallisia ongelmia toiminnassaan tai taloudessaan.

Helsingissä on useita, pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvia elintarvikejakelutoimijoita, kuten esimerkiksi Heikki Hursti, jonka toiminta on rahanpuutteen takia ollut vaakalaudalla useaan otteeseen.

Lainauksia ruoka-aputoiminnan uudesta ja vanhasta kehityssuunnitelmasta:

Uudistuksen tavoite: Luodaan keskitetyn asiakasohjauksen toimintamalli, jossa tietyissä toimipisteissä todetaan asiakkaan ruoka-avun tarve ja määrä (luokittelut esim. äkillinen, tilapäinen, toistuva, pysyvä)sekä tarve selvitetään onko henkilö/perhe tarvitsemiensa yhteiskunnan palvelujen piirissä.

Asiakasohjausta voidaan toteuttaa esim. sosiaalineuvonnan, asukastalojen sosiaaliohjauksen, etsivän lähityön tai seurakunnan diakonian yhteydessä.

Asiakasohjauksen mallin tulisi olla kahdensuuntainen: ruoka- aputoimijat voivat ohjata sote-palveluihin ja sote-palvelut ruoka-apuun.

Hankkeen tavoite: Uuden palvelumallin avulla halutaan saada palveluja tarvitsevat asiakkaat sote-palveluiden piiriin. Näin ollen sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmäärä voi kasvaa.

Uudelta toimintamallilta odotetaan linkittymistä muuhun palvelujärjestelmään. Samoin nousi esiin tarve hyödyntää uusia teknologisia ratkaisuja, digitalisaatiota ja tekoälyä.

Kehitettävä toimintamalli koostuu seuraavista elementeistä:asiakasohjauksesta, logistiikkakeskuksista,ruoan jakelupisteistä, kuljetuksesta, yhteisestä ruokailusta, ruoka-avusta, vertaistuesta, kohtaamisista, toimijoiden yhteistyöverkostosta, työllistämisestä, sosiaaliohjauksesta ja tietoteknisistä ratkaisuista.

Keskitetyn asiakasohjauksen etuna on perhekohtaisten avuntarpeiden parempi tunnistaminen.
Samoin asiakasohjausmalli auttaa toimijoita tunnistamaan paremmin erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita ja ohjaamaan heitä sopivien palvelujen piiriin.

Ruoka-aputoiminnan pyhäpuhetta ekologisuudesta, solidaarisuudesta ja universaalista rakkaudesta pursuava kehittämissuunnitelma ei ota lainkaan huomioon, että asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet on kehitetty tuottamaan usein laittomia huostaanottoja. Mielenterveyshäiriön "löytyminen" tai mt-diagnoosi ei ole hoidon alku vaan sen loppu. Sen jälkeen ei hoideta enää asiakkaan somaattisiakaan sairauksia.

Kuntaliiton raportissa myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.

Köyhä lapsiperhe on unohtunut jonnekin järjestelmien syövereihin, kun eri ammattilaiset ja järjestemän osat vahtivat omia etujaan kehittämällä häiriö-orientoituneita psykoanalyysiin perustuvia arviointi- ja asiakashankintamenetelmiään.

Arvioi itse ruoka-apu- uudistus!

Selvityksessä kerrotaan palvelun hinta osittain mutta ei kaikkien kustannusten osalta. Toimenpiteiden tulevista hyödyistä ei ole mitään näyttöä ja asiakkaille koituvia konkreettisia haittoja ei edes tunnisteta.
Köyhyyden sijaan halutaan lääkitä köyhyyden oiretta ja selvitys uutisointeineen täyttää paikoittain ongelmanlietsonnan kriteerit.
Uudistus on viranomaislähtöinen ja toimii vastoin leipäjonoissa kävijöiden tahtoa, tietoa ja toiveita.

Ruoka-avun selvityksessä ja siitä tehdyissä lehtijutuissa käytetään tietolähteenä pääasiassa ruoka-apu uudistuksen suunnittelijoita ja tuottajia, joiden sidonnaisuuksia ei kerrota.
Ruoka-avun uudistuksesta ei ole tehty tutkimusta, jossa olisi selvitetty esim. palvelunkäyttäjien tarpeet tai toiveet. Osa hankkeen suunnittelijoista on saanut taloudellista hyötyä palveluntuottajilta. Jutuissa usein esiintyvä asiantuntija on palveluntuottajan käyttämä mielipidejohtaja, Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, joka istuu Diakonissalaitoksen DIAK:n neuvottelukunnassa yhdessä Talentian Tero Ristimäen kanssa.

Toisin kuin selvityksessä väitetään, kyse ei ole uudesta palvelusta vaan malli otetaan eriarvoistavaksi kritisoidusta ja berliiniläisten alentavaksi kokemasta yhteinen pöytä( Berliner Tafel) mallista: "Vantaalla muutamia vuosia kokeiltu Yhteinen pöytä -projekti on Helsingin ja Espoon uudistusten lähtökohta.Yhteistyössä Vantaalla ovat kaupunki, seurakuntayhtymä ja kouluja. Mukana on myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Mallia on otettu Berliinistä. " "Yhdessä katettu -toiminnalla ei ole omaa ruoka-avun jakoa. Toimintaidean ydin on mallinnettu vantaalaisesta Yhteinen pöytä -toiminnasta, joka puolestaan pohjautuu Berliner Tafel -konseptiin".

Parhaat ruokalahjoitukset päältä kuorivien hävikkiruokaravintoloiden seurauksena kaikkein vähäosaisimmille ilmaiseksi jaettava ruoka vähenee samalla kun ruokalat tuottavat itse lisää ruokahävikkiä.
Suurelle osalle leipäjonojen asiakkaista yhteiset pöydät ja hävikkiravintolat jäävät myös saavuttamatta mm. etäisyyden, heikon kunnon tai puuttuvien matkarahojen takia.

Kun uutta lääkettä, hoitoa, palvelua tai toimenpidettä mainostetaan uutena, toimittajien ja päättäjien tulee selvittää, mikä siitä tekee uuden. Myös palveluntuottajat ovat taitavia markkinoimaan tuotteitaan ”uusina”, vaikka näin ei aina ole. ”Uutena” markkinoitu palvelu voi olla vain marginaalisesti muunneltu versio tunnetusta palvelukonseptista, eikä sosiaalipalveluissa uusi ole aina vanhaa parempi. Uuden palvelun asettaminen aikaisemman tutkimuksen kokonaisuuteen auttaa ehkäisemään perusteetonta innostusta.

Ongelman lietsonnan raja on usein veteen piirretty viiva, koska ongelman tunne ja oireiden häiritsevyys ovat subjektiivisia. Ongelmille haetaan kuitenkin joskus huomiota kampanjoilla, josta jotkut hyötyvät. Tällaiselle ongelmien lietsonnalle on tyypillistä:

Tapa puhua riskitekijöistä kuten ne olisivat ongelmia (köyhyys = syrjäytyminen, työttömyys = moniongelmaisuus) ja kehotukset lääkitä riskitekijöitä ongelman sijaan.
Normaaliin elämään kuuluvien ilmiöiden ja väliaikaisten häiriöiden patologisointi ja medikalisointi.
Ongelman yleisyyden liioittelu kyselytutkimuksiin perustuvilla tuloksilla.

Uutisten taustalla on usein taloudellisia intressejä. Tietolähteinä käytetyillä asiantuntijoilla on usein sidonnaisuuksia palveluntuottajiin, mikä saattaa vaikuttaa heidän arviointikykyynsä. Ongelman tunnistamiseksi HealthNewsReview tarjoaa seuraavan check-listin:

Onko tutkimus palveluntuottajan rahoittama?
Ovatko tutkijat saaneet taloudellista tukea palveluntuottajilta? Onko heillä muita sidonnaisuuksia palveluntuottajiin?
Onko jutussa esiintyvä asiantuntija palveluntuottajan käyttämä mielipidejohtaja?
Onko tutkijoilla tutkimusaiheeseen liittyviä intressejä?

Comments

Leipäjonouudistus maksaa satoja tuhansia- Helsingin kaupunki Diakonissalaitoksen asiakashankkijana?

LL-Uutiset

Arkisto

Kategoriat