Kuvankaappaus: hel.fi Helsingin lastensuojelun Lassilan lastensuojelun avoyksikön vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen käyttää työmenetelmissään suoraa henkistä väkivaltaa vanhempia kohtaan.
Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen valmisteli Pro Gardun Lastensuojelun asiakassuunnitelma sosiaalityön legitimoinnin välineenä: tutkimus Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä kirjoitetuista asiakassuunnitelmista
Jokisen Pro Gradussa siis todetaan miten asiakassuunnitelmalla oikeutetaan lastensuojelullinen työskentely. Sosiaaliviranomainen voi kirjoittaa mitä vain ja toimia kirjoittelujensa mukaan. Faktan voi muuttaa proosaksi.
Keväällä 2015 Anitta Jokinen valmisteli lapselle toimenpidepäätöstä, jossa lapselle päätettiin antaa Helsingin kaupungin Oulunkylän perhekuntoutukseen perhekuntoutusta isänsä kanssa. Sopimusasiakirjaan mm. kirjautui, että äiti olisi lähettänyt lapselle sopimattomia kirjeitä. Kirjauksessa ei lue tietolähdettä mistä Anitta Jokinen olisi tiedon saanut, joten tiedon tulisi tällöin olla Jokiselle ensikäden tietoa.
Jokinen kirjasi myös paljon muutakin lapsen äidistä keskustelematta ollenkaan väitteistään äidin kanssa ennen tätä. Jokinen oli vasta aloittanut lapsen vastuusosiaalityöntekijänä lapsen asiakkuuden siirryttyä Vuosaaren lastensuojelusta vastuusosiaalityöntekijä Laura Laineelta sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion päätöksellä Lassilan lastensuojeluun luottamuspulan takia.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei tehnyt virallista päätösasiakirjaa päätöksestään siirtää lapsen asiakkuus Vuosaaren lastensuojelusta Lassilan lastensuojeluun, jossa olisi lukenut hallintolain mukainen perustelu päätökselle. Hän ei suostunut tekemään tätä myöskään äidin huomautettua sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolle, että Helsingin kunnan sosiaaliasiamies oli todennut äidille, että sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tulisi tällainen virallinen toimenpide toteuttaa lain mukaan. Tuolloinen Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ei välitäänyt tästä ollenkaan.
Äidin kysellessä saada nähdä kirjeet, jotka vs. sos. Jokinen mainitsi lapselle sopimattomaksi, ilmoitti Jokinen tekstiviestillä ettei hänellä niitä ole ja ettei hän sellaisia ole koskaan nähnyt.
Vaikka äiti valitti kirjauksesta, ei vastuusosiaalityöntekijä Jokinen suostunut toteuttamaan lain mukaista korjausmenettelyä lapsen henkilötietoihin. Lain mukaan Jokisen olisi pitänyt ilman äidin huomauttamista toteuttaa virallinen korjausmenettely jo siinä vaiheessa, kun äiti toi esille, ettei Jokinen todellakaan ollut itse nähnyt koskaan mitään tällaisia lapselle epäsopivia kirjeitä ja siis voi väittää äidin tällaisia lapselle lähettäneen.
Asiakirjahan oli mennyt myös muille tahoille ja Jokisen olisi pitänyt korjata kirjaus ja lähettää korjattu kirjaus kaikille niille tahoille, jonne kirjaus oli mennyt.
Kun äiti tapasi Jokista keväällä 2015, ilmoitti Jokinen äidille:
"Sinä olet kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole arvattavuutta."
Helsingin lastensuojelu ei ole ikinä tavannut äitiä ja lasta yhdessä. Mikään taho ei ole tehnyt tutkimusta siitä, onko äidin kotona lapselle rutiinit. Äidille oli tehty A-klinikan tutkimus kesällä 2014, koska lapsen isän puoliso oli väittänyt äidin olevan lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tutkimuksessa selvisi, että naisen väitteet olivat valheita äidistä kesken huoltajuuskiistan ja vain tarvetta mustamaalata äitiä valheilla lastensuojelulle ja saada äiti voimaan henkisesti pahoin lastensuojelun epäillessä äitiä koko ajan, mutta Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine ei tästä tutkimuksen johtotuloksesta välittänyt.
Selkeästi ei välittänyt myöskään vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinenkaan.
Äiti teki muistutuksen Jokisesta ja ilmoitti todistejakseen ystävänsä, joka oli ollut paikalla todistamassa, että äiti on hyvä äiti, koska äiti oli hoitanut hänenkin kolmea lasta seitsemän viikon ajan alkuvuodesta kuutena päivänä viikosta sekä psykiatrisen sairaanhoitajansa, joka totesi tapaamisen jälkeen, ettei lastensuojelu selkeästi tahdo kuulla ja kuunnella äitiä. Jokinen oli vain papattanut sokeana omaa näkemystään ilman kykyä vuorovaikutukseen äidin kanssa, joka koetti saada oman totuutensa esille.
Sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio vastasi muistutukseen väittäen, ettei Jokinen olisi ollut kutsunut äitiä kuin toipuvaksi nistiksi, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta.
26.10.2015 äiti kysyi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolta, miksi Riitta Vartio ei ottanut huomioon todistajia vastineessaan ja ollut yhteydessä äidin psykiatriseen sairaanhoitajaan ennen vastineensa tekemistä. Vartion kanta oli, että hänen ei tarvitse olla yhteydessä todistajiin, vaan hän voi sokeasti usko alaisiinsa.
Tähän vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen vastasi äidin äidin läsnäollessa mitä törkeimmällä tavalla todeten kaikkien läsnäollessa, että hän tietää äidin kuvitelleen tapahtuman. Jokinen lisäsi perään, että hän on erittäin huolissaan äidin mielenterveydestä, sillä äiti elää kuvitelmissaan. Näin koetti siis vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen saada äidin äidinkin uskomaan, että äiti olisi kenties psykoottinen.
4.12.2015 luovutti äidin äiti vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokiselle luettavaksi kirjallisen lausnnon, jossa todettiin vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen todella väittäneen äitiä ilkeämielisellä päihderiippuvuutta kuvaavalla sanalla äidiksi, jonka kotona ei ole arvattavuutta äidin psykiatrisen sairaanhoitajan kuullen.
Paikalla oli myös sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio.
Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen vastaus sosiaalialan ammattilaisena oli äidin äidille: "En tiedä mitä sanoa tällaisessa tilanteessa."
Äidin äiti totesi:" Meillä päin pyydettäisiin anteeksi."
Äiti ei saanut ikinä vastuusosiaalityöntekijältä anteeksipyyntöä jouduttuaan vakavan henkisen väkivallan kohteeksi. Edes sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei velvoittanut Jokista pyytämään anteeksi äidiltä todella törkeää tekoa äitiä kohtaan.
Myös sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio näyttää olevan sitä mieltä, että vanhemmuutta ei tule lastensuojelun tukea, vaan vanhempiin tulee asiallisten työmenetelmien sijaan kohdistaa henkistä väkivaltaa. Tätä mieltä taitavat olla myös Jokisen lähimmät esimiehet Lassilan lastensuojelussa eli johtavat sosiaalityöntekijät.
Täällä Mieron tiellä muistutan, että sosiaalityöntekijän ajatus on vain ajatus, se ei ole totuus.
Sosiaalityöntekijän huolitunne on vain tunne, se ei ole totuus. Me emme voi luottaa sosiaalityöntekijöihin, jos yksikään työkentällä saa toimia sosiaalityön päällikön luvalla ja hyväksynnällä näin. Jos tämä on sallittua ja hyväksyttävää, mikä ei ole.
Jari Sinkkonenkin on sitä mieltä, että lastensuojelun on opittava anteeksipyyntökulttuuri.
Vastuusosiaalityöntekijä Jokisen on opittava myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Äiti odottaa yhä julkista anteeksipyyntöä. Onko vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisesta toimimaan kuin vastuullinen aikuinen ja pyytämään anteeksi?
Anteeksipyynnön Anitta Jokinen voi toimittaa Lokakuun Liikkelle.
Aiheeseen liittyen:
Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen valmisteli Pro Gardun Lastensuojelun asiakassuunnitelma sosiaalityön legitimoinnin välineenä: tutkimus Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä kirjoitetuista asiakassuunnitelmista
Jokisen Pro Gradussa siis todetaan miten asiakassuunnitelmalla oikeutetaan lastensuojelullinen työskentely. Sosiaaliviranomainen voi kirjoittaa mitä vain ja toimia kirjoittelujensa mukaan. Faktan voi muuttaa proosaksi.
Keväällä 2015 Anitta Jokinen valmisteli lapselle toimenpidepäätöstä, jossa lapselle päätettiin antaa Helsingin kaupungin Oulunkylän perhekuntoutukseen perhekuntoutusta isänsä kanssa. Sopimusasiakirjaan mm. kirjautui, että äiti olisi lähettänyt lapselle sopimattomia kirjeitä. Kirjauksessa ei lue tietolähdettä mistä Anitta Jokinen olisi tiedon saanut, joten tiedon tulisi tällöin olla Jokiselle ensikäden tietoa.
Jokinen kirjasi myös paljon muutakin lapsen äidistä keskustelematta ollenkaan väitteistään äidin kanssa ennen tätä. Jokinen oli vasta aloittanut lapsen vastuusosiaalityöntekijänä lapsen asiakkuuden siirryttyä Vuosaaren lastensuojelusta vastuusosiaalityöntekijä Laura Laineelta sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion päätöksellä Lassilan lastensuojeluun luottamuspulan takia.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei tehnyt virallista päätösasiakirjaa päätöksestään siirtää lapsen asiakkuus Vuosaaren lastensuojelusta Lassilan lastensuojeluun, jossa olisi lukenut hallintolain mukainen perustelu päätökselle. Hän ei suostunut tekemään tätä myöskään äidin huomautettua sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolle, että Helsingin kunnan sosiaaliasiamies oli todennut äidille, että sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tulisi tällainen virallinen toimenpide toteuttaa lain mukaan. Tuolloinen Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ei välitäänyt tästä ollenkaan.
Äidin kysellessä saada nähdä kirjeet, jotka vs. sos. Jokinen mainitsi lapselle sopimattomaksi, ilmoitti Jokinen tekstiviestillä ettei hänellä niitä ole ja ettei hän sellaisia ole koskaan nähnyt.
Vaikka äiti valitti kirjauksesta, ei vastuusosiaalityöntekijä Jokinen suostunut toteuttamaan lain mukaista korjausmenettelyä lapsen henkilötietoihin. Lain mukaan Jokisen olisi pitänyt ilman äidin huomauttamista toteuttaa virallinen korjausmenettely jo siinä vaiheessa, kun äiti toi esille, ettei Jokinen todellakaan ollut itse nähnyt koskaan mitään tällaisia lapselle epäsopivia kirjeitä ja siis voi väittää äidin tällaisia lapselle lähettäneen.
Asiakirjahan oli mennyt myös muille tahoille ja Jokisen olisi pitänyt korjata kirjaus ja lähettää korjattu kirjaus kaikille niille tahoille, jonne kirjaus oli mennyt.
Kun äiti tapasi Jokista keväällä 2015, ilmoitti Jokinen äidille:
"Sinä olet kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole arvattavuutta."
Helsingin lastensuojelu ei ole ikinä tavannut äitiä ja lasta yhdessä. Mikään taho ei ole tehnyt tutkimusta siitä, onko äidin kotona lapselle rutiinit. Äidille oli tehty A-klinikan tutkimus kesällä 2014, koska lapsen isän puoliso oli väittänyt äidin olevan lääkkeiden väärinkäyttäjä. Tutkimuksessa selvisi, että naisen väitteet olivat valheita äidistä kesken huoltajuuskiistan ja vain tarvetta mustamaalata äitiä valheilla lastensuojelulle ja saada äiti voimaan henkisesti pahoin lastensuojelun epäillessä äitiä koko ajan, mutta Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine ei tästä tutkimuksen johtotuloksesta välittänyt.
Selkeästi ei välittänyt myöskään vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinenkaan.
Äiti teki muistutuksen Jokisesta ja ilmoitti todistejakseen ystävänsä, joka oli ollut paikalla todistamassa, että äiti on hyvä äiti, koska äiti oli hoitanut hänenkin kolmea lasta seitsemän viikon ajan alkuvuodesta kuutena päivänä viikosta sekä psykiatrisen sairaanhoitajansa, joka totesi tapaamisen jälkeen, ettei lastensuojelu selkeästi tahdo kuulla ja kuunnella äitiä. Jokinen oli vain papattanut sokeana omaa näkemystään ilman kykyä vuorovaikutukseen äidin kanssa, joka koetti saada oman totuutensa esille.
Sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio vastasi muistutukseen väittäen, ettei Jokinen olisi ollut kutsunut äitiä kuin toipuvaksi nistiksi, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta.
26.10.2015 äiti kysyi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolta, miksi Riitta Vartio ei ottanut huomioon todistajia vastineessaan ja ollut yhteydessä äidin psykiatriseen sairaanhoitajaan ennen vastineensa tekemistä. Vartion kanta oli, että hänen ei tarvitse olla yhteydessä todistajiin, vaan hän voi sokeasti usko alaisiinsa.
Tähän vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen vastasi äidin äidin läsnäollessa mitä törkeimmällä tavalla todeten kaikkien läsnäollessa, että hän tietää äidin kuvitelleen tapahtuman. Jokinen lisäsi perään, että hän on erittäin huolissaan äidin mielenterveydestä, sillä äiti elää kuvitelmissaan. Näin koetti siis vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen saada äidin äidinkin uskomaan, että äiti olisi kenties psykoottinen.
4.12.2015 luovutti äidin äiti vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokiselle luettavaksi kirjallisen lausnnon, jossa todettiin vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen todella väittäneen äitiä ilkeämielisellä päihderiippuvuutta kuvaavalla sanalla äidiksi, jonka kotona ei ole arvattavuutta äidin psykiatrisen sairaanhoitajan kuullen.
Paikalla oli myös sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio.
Vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisen vastaus sosiaalialan ammattilaisena oli äidin äidille: "En tiedä mitä sanoa tällaisessa tilanteessa."
Äidin äiti totesi:" Meillä päin pyydettäisiin anteeksi."
Äiti ei saanut ikinä vastuusosiaalityöntekijältä anteeksipyyntöä jouduttuaan vakavan henkisen väkivallan kohteeksi. Edes sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei velvoittanut Jokista pyytämään anteeksi äidiltä todella törkeää tekoa äitiä kohtaan.
Myös sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio näyttää olevan sitä mieltä, että vanhemmuutta ei tule lastensuojelun tukea, vaan vanhempiin tulee asiallisten työmenetelmien sijaan kohdistaa henkistä väkivaltaa. Tätä mieltä taitavat olla myös Jokisen lähimmät esimiehet Lassilan lastensuojelussa eli johtavat sosiaalityöntekijät.
Täällä Mieron tiellä muistutan, että sosiaalityöntekijän ajatus on vain ajatus, se ei ole totuus.
Sosiaalityöntekijän huolitunne on vain tunne, se ei ole totuus. Me emme voi luottaa sosiaalityöntekijöihin, jos yksikään työkentällä saa toimia sosiaalityön päällikön luvalla ja hyväksynnällä näin. Jos tämä on sallittua ja hyväksyttävää, mikä ei ole.
Jari Sinkkonenkin on sitä mieltä, että lastensuojelun on opittava anteeksipyyntökulttuuri.
Vastuusosiaalityöntekijä Jokisen on opittava myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Äiti odottaa yhä julkista anteeksipyyntöä. Onko vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokisesta toimimaan kuin vastuullinen aikuinen ja pyytämään anteeksi?
Anteeksipyynnön Anitta Jokinen voi toimittaa Lokakuun Liikkelle.
Aiheeseen liittyen:
Lastensuojelun provokaatiot: Oletko a) huora b) hullu vai c) huumehörhö?
- Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
- Vakava varoitus –Helsingin lastensuojelu kostaa vieraannuttamisella
- Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
- Vallanvaihtoa ja mahdollisia muutosten tuulia ilmassa
- Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
- Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
- Kun pakkasen pitää purra huostattua
- Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
- Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta
- Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
- Koulun kiusaama erityisoppilas
- Kun HoivaOnni ei hoivaa tai tuo onnea
- Avoin kirjallinen valitus - puuttumispyyntö
RSS Feed
