vs. sosiaaliohjaajakohtainen työ, stalkkaus, vainoaminen ja valheelliset lausunnot, fallinen käskyttäminen, Hyvä Veli -organisaatio = rakenteellinen väkivalta Lähtökohta on mahtava. Lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle on kaksi ja puoli vuotta tammikuun lopussa 2017 ja yhteistyö äidin sekä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailijan välillä oli toiminut. Alusta asti oli tehty kotiinpäin tehtyä työtä ja vastuusosiaalivirkailija oli puoltanut lapselle koko ajan laajimmat mahdollisimmat kotilomat. Lapsi oli ollut laitoksessa vain välttämättömimmät ajanjaksot. Äiti ei tahdo julkaistavan sosiaalivirkailijan nimeä, mutta toteaa hänen olevan se ainut järkevä, joka heillä on vuosien aikana ollut.
Huostaanoton hetki kaikessa karmeudessaan on vain muisto, joka tosin ei unohdu. 13-vuotiaan pojan läsnäollessa huusi lapsen äidille Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine:
"Etkö sä ymmärrä, että sun poikasi on mieleltään todella vakavasti sairas?"
Äiti oli erimieltä, mutta ei kyennyt vastaamaan huutamiseen ja alkoi itkemään.
Kumma kumma, jo aiemmin surkeissa kynäelmissäni manittu "moniasiantuntija" Laura Laine ilmeni tässäkin asiassa omien harhaisten kuvitelmiensa varassa jopa lapsia mieleterveydeltään diagnosoivana olevansa väärässä, sillä sijaishuollon erityisessä intensiivihoidon yksikössä tuolle pojalle ei tehty koskaan diagnoosia tai yhtäkään lääkereseptiä mielenterveydelliseen hoitoon. Päinvastoin laitoksen yhteenveto psykologin tutkimuksesta suositteli lapselle silmälaseja ja hänen harrastamismieltymyksien toteuttamisen mahdollistamista sekä totesi:
"Pojan erityisenä vahvuutena on asettuminen tärkeiden asioiden pohtimiseen. Minäkuvassa on myönteisyyttä ja hän tunnistaa tärkeitä arvoja. Hänellä on myös vahva orientaatio mieluisaan tekemiseen ja hyvät tiedolliset taidot. Pojan kokonaispäättelysuoriutuminen on keskitasoa, mutta ylittäisi keskitason ellei prosessointinopeus jäisi muita heikommaksi (silmälasien puute). Sekä visuaalinen päättely, että työmuistisuoritus ja kielellinen päättely hyvää keskitasoa."
Lapsi huostaanotettiin koulukiusaamisen vuoksi, jota ei osattu hoitaa Vuosaaren Mustankiven koulussa ja koska Laura Laineesta ei ollut suojelemaan lasta koulukiusaamiselta.
Huostaanoton purkupäivä oli lukkoon lyöty ja sijoituksen siirtämisen kotiin päiväkin oli siis tiedossa. Kaikki yhteistyötahot oli vastuusosiaalivirkailija koordinoinut petaamaan kotiin palaamisen hyvällä suunnitelmalla. Kotiutumista päätettiin yhteisellä päätöksellä turvata Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken uudella palvelulla eli sijaishuollon kotiuttavalla perhetyöllä.
Uunituoreeseen uuteen perhetyön muotoon kotiouttavaan perhetyön yksikköön Sturenkadulle oli palkattu kaksi noin 50-vuotiasta perhetyöntekijää. Äiti oli luonnollisesti kaikesta tuesta ja yhteistyöstä kiitollinen, koska huostaanoton sijoitus oli siirtymässä kotiin "vain" kolmen vuoden laitoselämän jälkeen ja huostaanotto siis oli purkautumassa. Äiti tiesi huostaanoton kestävän tutkitusti keskinmäärin seitsemän vuotta, joten hänen poikansa pääsi helpommalla kuin moni muu. Onhan se voimaannuttavaa keskustella lapsen kotiuttamisesta.
Äiti ehti tavata perhetyöntekijät kahdesti sekä sen viimeisen kerran. Ensimmäisellä kerralla oli kotikäynti ja perhetyön tutustuminen tulevaan työpisteeseen, jossa työt tuli aloittaa hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta lapsen kotilomien aikana. Toinen tapaaminen oli Helsingin Diakonissalaitoksella (HDL) Pitäjänmäen yksikössä, jossa lapsi oli sijoitettuna. Tuo tapaaminen katkaisi lopulta jo ennen alkamistaan perhetyön.
Perhetyön tapaamiselta äiti siirtyi HDL:n sijoitettujen lasten äitien vertais- ja terapiaryhmän tapaamiseen ja matkalla tapaamiseen kävi tervehtimässä lapsen omaa hoitajaa sekä laitoksen johtavaa esimiestä.
Tavattuaan perhetyöntekijät kahdestaan poikansa kanssa sijoituslaitoksessa, muutaman päivän päästä äiti huomasi saaneensa puhelun hänelle tuntemattomasta 09-310 -alkuisesta puhelinnumerosta ja koetti tuloksetta soittaa takaisin. Lopulta sijoituslaitoksesta soitettiin äidille ja ilmoitettiin perhetyöntekijöiden ilmoittaneen lapsen vastuusosiaalivirkailijan esimiehelle Kirsti Myllärille, koska vastuusosiaalityöntekijä oli vuosilomalla, että äiti oli ollut sijoituslaitoksen tapaamisella päihteiden vaikutuksen alaisena. Äidille ilmoitettiin laitokselta tulevan pojan kanssa työntekijän tarkistamaan äidin kunnon, jotta poika voisi jäädä kotilomalle.
Äiti sekä laitoksen työntekijä olivat kummissaan. Kukaan ei ollut kyseisenä perhetyön tapaamispäivänä laitoksella, jolloin äiti osallistui myös jopa laitoksen vertais- ja ryhmäterapiaan, tapasi lapsen omahoitajan sekä laitoksen johtavan esimiehen, havainnut laitoksella äidissä mitään päihtymystilaan viittaavaa. Missään vaiheessa koko huostaanoton aikana ei ollut ollut kertaakaan edes epäilystä, että äiti olisi päihtyneenä joko laitoksen tiloissa tai kotonaan lapsen kanssa. Mutta nyt oli uusi perhetyö ilmoittanut olevansa varmoja, että äiti oli päihtynyt tapaamisessa.
Äiti ja laitoksen hoitaja olivat naureskelleet perhetyölle ja sille turhalle matkalle, jonka laitoksen hoitaja joutui tekemään. Äiti oli tarjonnut mahdollisuutta hoitajalle saada kahvit käynnillään, mutta hoitaja joutui kieltäytymään todeten olevansa töissä ja kiireinen palaamaan takaisin laitokselle, jossa hän on tarpeellisempi.
Seuraavassa ja siinä viimeisessä perhetyön tapaamisessa lapsen vastuusosiaalivirkailija kysyi äidiltä suostuisiko äiti päihdearvioon, sillä huostaanoton perusteisiin oli kaksi ja puolivuotta aiemmin kirjoittanut vs. sos. Laura Laine yhdeksi syyksi EPÄILYN äidin päihteiden käytöstä.
Äiti totesi suostuvansa todeten kyseessä olevan sitten jo kolmas arviointi ja tuoden esille, että kahdessa aiemmassakin on todettu, ettei äidillä ole päihdeongelmaa. Äiti painotti, että Laineen epäilys oli perustunut kaksi ja puolivuotta sitten miltei 10-vuotta vanhoille lastensuojeluilmoituksille, joita äidin mielisairas äiti oli tehtaillut äidistä yhdessä lapsien isän ja jopa isän tädin kanssa, joka ei ollut edes tavannut tuolloin vuosiin äitiä. Äiti totesi poliisin käyneen hänen kotonaan useasti tekemässä sekä sylki- ja puhallustestit ja aina todetun, ettei äiti ollut päihteitä käyttänyt. Äidin äiti oli väittänyt ettei äiti ruoki lapsiaan ja poliisi oli löytänyt lapset syömässä juuri tilattua pizzaa. Lopulta poliisi ravattuaan lasten kotona testailemassa äitiä turhaan, kirjasi tietoihinsa, ettei lähde edes enää kyseisen mummon ilmoituksista liikkumaan mihinkään. Lasten isän tädistä äiti kävi tekemässä rikosilmoituksen, jota ei kuitenkaan viety esitutkintaan, sillä poliisi, jolle äiti teki ilmoitusta, soitti siltä istumalta tuolle tädille ja totesi teon täyttävän jo kaksi rikosnimikettä ja lasten isän täti lupasi lopettaa siihen suoraan turhien ilmoitusten kirjoittelun ja niinhän se loppui. Silti Laine oli kirjoittanut suoraan nuo vanhat jo käsitellyt ilmoitukset syyksi epäillä äidin käyttävän päihteitä, vaikka äiti oli niiden takia käynyt kahdesti A-klinikan päihdearvionkin. Nämä kirjaukset luettuaan perhetyöntekijöillä oli naksahtanut päässä ja tunnetila, oletus, luulo, intuitio, oli muuttunut tiedoksi siitä, että äiti oli ollut varmasti päihtynyt tapaamisella.
Äiti kritisoi perhetyötä siltä istumalta:
"Miten te voitte työskennellä tällaisessa työssä, jos teidän tapa työskennellä on tuollainen? Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota tai mielenkiintoa nähdä teitä koskaan. Enkä pysty teidän kanssa yhteistyöhön, sillä yhteistyötä tulisi tehdä rehellisyyden ja luottamuksen pohjalta."
Äiti ihmetteli, miksi perhetyö tuossa tapaamisessa, jolloin perhetyöntekijät kohtasivat mukamas päihtyneen äidin lapsensa seurassa sijaishuoltolaitoksella, ei ottanut asiaa samantein puheeksi ja lopettanut tapaamista, jossa oli paikalla lapsi, jos äiti mukamas oli tuolloin ollut heidän mielestä päihtynyt. Miksi perhetyöntekijät eivät menneet välittömästi laitoksen johtajan puheille ja tuoneet esille huoltaan, jotta asia olisi voitu selvittää siltä istumalta? Äiti myös ihmetteli miten perhetyöntekijät voivat pitää normaalina tukena sitä, että toinen puhuu ja toinen kirjoittaa kaiken mitä sanotaan, kuin tapaamiset tulisi raportoida sanatarkkaan kuin oltaisiin valvotussa tapaamisessa tarkkailtavana.
Koska Nummikosken upeasti toimivassa sijaishuollon "kotiuttavassa" perhetyössä on jopa kaksi työntekijää, työntekijöitä ei voitu vaihtaa. Muita ei ollut äidin pyytäessä vaihtoa.
Äiti ja vastuusosiaalityöntekijä sekä sijoituslaitoksen johtava esimies päättivät yhdessä siinä samaisessa palverissa, ettei perhetyötä tarvita ja päihdearviossa todettiin äidille mm. että lastensuojelu työllistää heitä kaikkein eniten ja ettei äiti ole päihderiippuvainen.
"Siinähän mä sen A-klinikan vanhemman työntekijän kanssa nauroin, että olenhan mäkin siellä jo kolmatta kertaa arvioitavana samasta asiasta aivan turhaan," kertoi äiti minulle.
Helsingin kunnan verorahoja selkeästi riittää ja resurssipulaa ei ole, kun turhiin tutkimuksiin rahaa toistuvasti käytetään.
Lapsen virallinen sijoituspaikka on nyt koti vielä aprillipäivään 2018 saakka, jolloin huostaanotto, jonka Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalivirkailija Laura Laine aiheutti kesällä 2014, lopulta päättyy.
Äiti kertoi minulle innoissaan kuulleensa, ettei Laura Laine enää työskentele Vuosaaren lastensuojelussa. Äiti ei meinaa pysyä nahoissaan miettiessään missä Laine nykyisin työskentelee ja saiko Laine lopulta potkut Helsingin kunnalta vai tajusiko itse siirtyä pois sosiaalityöstä. Kaikki äidin sanat eivät ole julkaisukelpoista, mutta mainittakoon, että polvilumpiot tuli manittua, sillä sen verran kovasti äiti Lainetta kohtaan tuntee tunteita.
"Siellä (Vuosaaren lastensuojelu) on kaikki ihan pimeitä. Kyllähän siitä (Laine) näki ettei se enää jaksanut. Sen kasvot olivat kyvyttömät peittämään, että hän oli ihan loppu. Sehän punastui jokaisesta vastaväitteestä selkeästi kiukustuen. Varmaan joku burnout. Onneksi päästiin siitä eroon. Lähtiköhän Turkuun takaisin? Se sanoi, että on Turusta kotoisin," äiti puhuu solkenaan kykenemättömänä lopettamaan yhä traumatisoituneena siitä sairaasta kohtelusta mitä saa pahimmillaan lastensuojelulta. Ja tosiaan en ole kirjoittanut kaikkea ja maininnut kuinka äiti löysi kerran effican kirjauksesta väitteen, että äiti salakuljettaa Virosta huumeita Suomeen ja alkoi tivaamaan sosiaalitoimelta tietoa, että mistä kummasta moinen valhe on päässyt kirjauksiin väittämänä, että tällaiselle olisi jopa jokin todiste jollakulla jossain.
Äiti selätti Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken suunnitelman, huostaanoton purun estäjät - perhetyöntekijät, valheineen ja on aloittanut uuden vaiheen. Yksi onnistuminen on poikinut monia onnistumisia mukanaan ja hän on onnellinen vuosien odottamisen jälkeen. Puolen vuoden päästä vuosikausia kestänyt LastenSuojelu-Helvetti on ohitse.
"Kuinka paljon stressittömämpää elämä ilman lastensuojelua olisi ollut! Lastensuojelu on kuormittanut minua ja vienyt minulta valtavan määrän henkisiä voimavaroja. Heistä eroon pääseminen on sama kuin vapautuminen vankilasta, jonne joutui syyttömänä tuomittuna, tosin ilman korvauksia. Kuinka erilaista lapsiemme lapsuus ja elämä olisi ollut ilman lastensuojelua, jonka vuoksi he joutuivat kokemaan ja näkemään valtavan määrän paskaa."
"Silloin kun he kävivät hakemassa lapsia kesken koulupäivän... tyttö katsoi niiden autosta, kun veli ajoi pyörällä karkuun, soitti minulle ja meni mummolaan, isänsä äidille, piiloon pyynnöstäni, kun olin töissä. Ne oli taas niitä Laura Laineen juttuja. Pojan tilanne oli just saatu korjattua, hän oli uudessa koulussa ja kävi siellä ja kaikki oli hyvin koulunkin mielestä ja Laine tiesi mukamas paremmin. Se oli ihan kamalaa. Muisteleminen menee ihan tunteisiin."
Täällä Mieron tiellä halasin onnellisen tuota äitiä ilosta ja jututin poikaa havaiten, että miulla oli hänen ikäisenään samoja kiinnostuksen kohteita, kun hänellä nyt ja sain muistoillani hänet nauramaan. Me olemme samaa horoskooppimerkkiäkin. Mitä kaikkea tuo poika näkikään HDL:n intensiivihoitoyksikössä noiden kolmen vuoden aikana ja miten se eroaa normaalista elämästä kotona? Voin vain kunnioittaa poikaa, joka selviää tuosta kaikesta erittäin herkkänä sairastumatta vakavasti mielenterveydeltään, kun ympärillä on vakavasti huostaanottoon ja surkeaan lastensuojelun avohuoltoon ja väkivaltaiseen sijaishuoltoon oireilevia sekä lääkkeillä doupattuja ja näihin sivuoireilla oireilevia lapsia. Hurjan herttainen nuorimies, äitiäänkin älykkäämpi.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski voisi haastatella itse ja jopa antaa aikaa sijaishuollon kokeneille lastensuojelutyön kokemusasiantuntijoille ja kysyä heiltä: "Miltäs nyt tuntuu?" Sitä voisi sieltä korkeasta norsunluutornista pohtia miten toimii vaikuttajana tässä maailmassa.
Hyvä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailija pelasti sijaishuollon jaloista pois lapsen, jonka elämän koetti tuhota lasta haavoittaen vs. sos. Laura Laine ja lastensuojelun johtaja Nummikosken uudenuutukainen "kotiuttava" perhetyö.
Tutustu myös:
HDL:
https://www.hdl.fi/fi/
Kun pakkasen pitää purra huostattua (LL-Miero-7.1.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kun-pakkasen-pitaa-purra-huo…
Kyllä lapsi leivän pöytään tuo (LL-Miero-17.3.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kylla-lapsi-leivan-poytaan-t…
HKI - Vuosaaren lastensuojelu piinaa nuorta äitiä verraten häntä Eerikan isään (LL-Miero-29.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/hki-vuosaaren-lastensuojelu-…
Lapsiperheiden perhetyö - Tarja Tirkkonen, johtava ohjaaja, Helsinki, 2015:
https://www.youtube.com/watch?v=UOTfZ1f5-_s
Huostaanoton hetki kaikessa karmeudessaan on vain muisto, joka tosin ei unohdu. 13-vuotiaan pojan läsnäollessa huusi lapsen äidille Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine:
"Etkö sä ymmärrä, että sun poikasi on mieleltään todella vakavasti sairas?"
Äiti oli erimieltä, mutta ei kyennyt vastaamaan huutamiseen ja alkoi itkemään.
Kumma kumma, jo aiemmin surkeissa kynäelmissäni manittu "moniasiantuntija" Laura Laine ilmeni tässäkin asiassa omien harhaisten kuvitelmiensa varassa jopa lapsia mieleterveydeltään diagnosoivana olevansa väärässä, sillä sijaishuollon erityisessä intensiivihoidon yksikössä tuolle pojalle ei tehty koskaan diagnoosia tai yhtäkään lääkereseptiä mielenterveydelliseen hoitoon. Päinvastoin laitoksen yhteenveto psykologin tutkimuksesta suositteli lapselle silmälaseja ja hänen harrastamismieltymyksien toteuttamisen mahdollistamista sekä totesi:
"Pojan erityisenä vahvuutena on asettuminen tärkeiden asioiden pohtimiseen. Minäkuvassa on myönteisyyttä ja hän tunnistaa tärkeitä arvoja. Hänellä on myös vahva orientaatio mieluisaan tekemiseen ja hyvät tiedolliset taidot. Pojan kokonaispäättelysuoriutuminen on keskitasoa, mutta ylittäisi keskitason ellei prosessointinopeus jäisi muita heikommaksi (silmälasien puute). Sekä visuaalinen päättely, että työmuistisuoritus ja kielellinen päättely hyvää keskitasoa."
Lapsi huostaanotettiin koulukiusaamisen vuoksi, jota ei osattu hoitaa Vuosaaren Mustankiven koulussa ja koska Laura Laineesta ei ollut suojelemaan lasta koulukiusaamiselta.
Huostaanoton purkupäivä oli lukkoon lyöty ja sijoituksen siirtämisen kotiin päiväkin oli siis tiedossa. Kaikki yhteistyötahot oli vastuusosiaalivirkailija koordinoinut petaamaan kotiin palaamisen hyvällä suunnitelmalla. Kotiutumista päätettiin yhteisellä päätöksellä turvata Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken uudella palvelulla eli sijaishuollon kotiuttavalla perhetyöllä.
Uunituoreeseen uuteen perhetyön muotoon kotiouttavaan perhetyön yksikköön Sturenkadulle oli palkattu kaksi noin 50-vuotiasta perhetyöntekijää. Äiti oli luonnollisesti kaikesta tuesta ja yhteistyöstä kiitollinen, koska huostaanoton sijoitus oli siirtymässä kotiin "vain" kolmen vuoden laitoselämän jälkeen ja huostaanotto siis oli purkautumassa. Äiti tiesi huostaanoton kestävän tutkitusti keskinmäärin seitsemän vuotta, joten hänen poikansa pääsi helpommalla kuin moni muu. Onhan se voimaannuttavaa keskustella lapsen kotiuttamisesta.
Äiti ehti tavata perhetyöntekijät kahdesti sekä sen viimeisen kerran. Ensimmäisellä kerralla oli kotikäynti ja perhetyön tutustuminen tulevaan työpisteeseen, jossa työt tuli aloittaa hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta lapsen kotilomien aikana. Toinen tapaaminen oli Helsingin Diakonissalaitoksella (HDL) Pitäjänmäen yksikössä, jossa lapsi oli sijoitettuna. Tuo tapaaminen katkaisi lopulta jo ennen alkamistaan perhetyön.
Perhetyön tapaamiselta äiti siirtyi HDL:n sijoitettujen lasten äitien vertais- ja terapiaryhmän tapaamiseen ja matkalla tapaamiseen kävi tervehtimässä lapsen omaa hoitajaa sekä laitoksen johtavaa esimiestä.
Tavattuaan perhetyöntekijät kahdestaan poikansa kanssa sijoituslaitoksessa, muutaman päivän päästä äiti huomasi saaneensa puhelun hänelle tuntemattomasta 09-310 -alkuisesta puhelinnumerosta ja koetti tuloksetta soittaa takaisin. Lopulta sijoituslaitoksesta soitettiin äidille ja ilmoitettiin perhetyöntekijöiden ilmoittaneen lapsen vastuusosiaalivirkailijan esimiehelle Kirsti Myllärille, koska vastuusosiaalityöntekijä oli vuosilomalla, että äiti oli ollut sijoituslaitoksen tapaamisella päihteiden vaikutuksen alaisena. Äidille ilmoitettiin laitokselta tulevan pojan kanssa työntekijän tarkistamaan äidin kunnon, jotta poika voisi jäädä kotilomalle.
Äiti sekä laitoksen työntekijä olivat kummissaan. Kukaan ei ollut kyseisenä perhetyön tapaamispäivänä laitoksella, jolloin äiti osallistui myös jopa laitoksen vertais- ja ryhmäterapiaan, tapasi lapsen omahoitajan sekä laitoksen johtavan esimiehen, havainnut laitoksella äidissä mitään päihtymystilaan viittaavaa. Missään vaiheessa koko huostaanoton aikana ei ollut ollut kertaakaan edes epäilystä, että äiti olisi päihtyneenä joko laitoksen tiloissa tai kotonaan lapsen kanssa. Mutta nyt oli uusi perhetyö ilmoittanut olevansa varmoja, että äiti oli päihtynyt tapaamisessa.
Äiti ja laitoksen hoitaja olivat naureskelleet perhetyölle ja sille turhalle matkalle, jonka laitoksen hoitaja joutui tekemään. Äiti oli tarjonnut mahdollisuutta hoitajalle saada kahvit käynnillään, mutta hoitaja joutui kieltäytymään todeten olevansa töissä ja kiireinen palaamaan takaisin laitokselle, jossa hän on tarpeellisempi.
Seuraavassa ja siinä viimeisessä perhetyön tapaamisessa lapsen vastuusosiaalivirkailija kysyi äidiltä suostuisiko äiti päihdearvioon, sillä huostaanoton perusteisiin oli kaksi ja puolivuotta aiemmin kirjoittanut vs. sos. Laura Laine yhdeksi syyksi EPÄILYN äidin päihteiden käytöstä.
Äiti totesi suostuvansa todeten kyseessä olevan sitten jo kolmas arviointi ja tuoden esille, että kahdessa aiemmassakin on todettu, ettei äidillä ole päihdeongelmaa. Äiti painotti, että Laineen epäilys oli perustunut kaksi ja puolivuotta sitten miltei 10-vuotta vanhoille lastensuojeluilmoituksille, joita äidin mielisairas äiti oli tehtaillut äidistä yhdessä lapsien isän ja jopa isän tädin kanssa, joka ei ollut edes tavannut tuolloin vuosiin äitiä. Äiti totesi poliisin käyneen hänen kotonaan useasti tekemässä sekä sylki- ja puhallustestit ja aina todetun, ettei äiti ollut päihteitä käyttänyt. Äidin äiti oli väittänyt ettei äiti ruoki lapsiaan ja poliisi oli löytänyt lapset syömässä juuri tilattua pizzaa. Lopulta poliisi ravattuaan lasten kotona testailemassa äitiä turhaan, kirjasi tietoihinsa, ettei lähde edes enää kyseisen mummon ilmoituksista liikkumaan mihinkään. Lasten isän tädistä äiti kävi tekemässä rikosilmoituksen, jota ei kuitenkaan viety esitutkintaan, sillä poliisi, jolle äiti teki ilmoitusta, soitti siltä istumalta tuolle tädille ja totesi teon täyttävän jo kaksi rikosnimikettä ja lasten isän täti lupasi lopettaa siihen suoraan turhien ilmoitusten kirjoittelun ja niinhän se loppui. Silti Laine oli kirjoittanut suoraan nuo vanhat jo käsitellyt ilmoitukset syyksi epäillä äidin käyttävän päihteitä, vaikka äiti oli niiden takia käynyt kahdesti A-klinikan päihdearvionkin. Nämä kirjaukset luettuaan perhetyöntekijöillä oli naksahtanut päässä ja tunnetila, oletus, luulo, intuitio, oli muuttunut tiedoksi siitä, että äiti oli ollut varmasti päihtynyt tapaamisella.
Äiti kritisoi perhetyötä siltä istumalta:
"Miten te voitte työskennellä tällaisessa työssä, jos teidän tapa työskennellä on tuollainen? Minulla ei ole minkäänlaista motivaatiota tai mielenkiintoa nähdä teitä koskaan. Enkä pysty teidän kanssa yhteistyöhön, sillä yhteistyötä tulisi tehdä rehellisyyden ja luottamuksen pohjalta."
Äiti ihmetteli, miksi perhetyö tuossa tapaamisessa, jolloin perhetyöntekijät kohtasivat mukamas päihtyneen äidin lapsensa seurassa sijaishuoltolaitoksella, ei ottanut asiaa samantein puheeksi ja lopettanut tapaamista, jossa oli paikalla lapsi, jos äiti mukamas oli tuolloin ollut heidän mielestä päihtynyt. Miksi perhetyöntekijät eivät menneet välittömästi laitoksen johtajan puheille ja tuoneet esille huoltaan, jotta asia olisi voitu selvittää siltä istumalta? Äiti myös ihmetteli miten perhetyöntekijät voivat pitää normaalina tukena sitä, että toinen puhuu ja toinen kirjoittaa kaiken mitä sanotaan, kuin tapaamiset tulisi raportoida sanatarkkaan kuin oltaisiin valvotussa tapaamisessa tarkkailtavana.
Koska Nummikosken upeasti toimivassa sijaishuollon "kotiuttavassa" perhetyössä on jopa kaksi työntekijää, työntekijöitä ei voitu vaihtaa. Muita ei ollut äidin pyytäessä vaihtoa.
Äiti ja vastuusosiaalityöntekijä sekä sijoituslaitoksen johtava esimies päättivät yhdessä siinä samaisessa palverissa, ettei perhetyötä tarvita ja päihdearviossa todettiin äidille mm. että lastensuojelu työllistää heitä kaikkein eniten ja ettei äiti ole päihderiippuvainen.
"Siinähän mä sen A-klinikan vanhemman työntekijän kanssa nauroin, että olenhan mäkin siellä jo kolmatta kertaa arvioitavana samasta asiasta aivan turhaan," kertoi äiti minulle.
Helsingin kunnan verorahoja selkeästi riittää ja resurssipulaa ei ole, kun turhiin tutkimuksiin rahaa toistuvasti käytetään.
Lapsen virallinen sijoituspaikka on nyt koti vielä aprillipäivään 2018 saakka, jolloin huostaanotto, jonka Vuosaaren lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalivirkailija Laura Laine aiheutti kesällä 2014, lopulta päättyy.
Äiti kertoi minulle innoissaan kuulleensa, ettei Laura Laine enää työskentele Vuosaaren lastensuojelussa. Äiti ei meinaa pysyä nahoissaan miettiessään missä Laine nykyisin työskentelee ja saiko Laine lopulta potkut Helsingin kunnalta vai tajusiko itse siirtyä pois sosiaalityöstä. Kaikki äidin sanat eivät ole julkaisukelpoista, mutta mainittakoon, että polvilumpiot tuli manittua, sillä sen verran kovasti äiti Lainetta kohtaan tuntee tunteita.
"Siellä (Vuosaaren lastensuojelu) on kaikki ihan pimeitä. Kyllähän siitä (Laine) näki ettei se enää jaksanut. Sen kasvot olivat kyvyttömät peittämään, että hän oli ihan loppu. Sehän punastui jokaisesta vastaväitteestä selkeästi kiukustuen. Varmaan joku burnout. Onneksi päästiin siitä eroon. Lähtiköhän Turkuun takaisin? Se sanoi, että on Turusta kotoisin," äiti puhuu solkenaan kykenemättömänä lopettamaan yhä traumatisoituneena siitä sairaasta kohtelusta mitä saa pahimmillaan lastensuojelulta. Ja tosiaan en ole kirjoittanut kaikkea ja maininnut kuinka äiti löysi kerran effican kirjauksesta väitteen, että äiti salakuljettaa Virosta huumeita Suomeen ja alkoi tivaamaan sosiaalitoimelta tietoa, että mistä kummasta moinen valhe on päässyt kirjauksiin väittämänä, että tällaiselle olisi jopa jokin todiste jollakulla jossain.
Äiti selätti Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken suunnitelman, huostaanoton purun estäjät - perhetyöntekijät, valheineen ja on aloittanut uuden vaiheen. Yksi onnistuminen on poikinut monia onnistumisia mukanaan ja hän on onnellinen vuosien odottamisen jälkeen. Puolen vuoden päästä vuosikausia kestänyt LastenSuojelu-Helvetti on ohitse.
"Kuinka paljon stressittömämpää elämä ilman lastensuojelua olisi ollut! Lastensuojelu on kuormittanut minua ja vienyt minulta valtavan määrän henkisiä voimavaroja. Heistä eroon pääseminen on sama kuin vapautuminen vankilasta, jonne joutui syyttömänä tuomittuna, tosin ilman korvauksia. Kuinka erilaista lapsiemme lapsuus ja elämä olisi ollut ilman lastensuojelua, jonka vuoksi he joutuivat kokemaan ja näkemään valtavan määrän paskaa."
"Silloin kun he kävivät hakemassa lapsia kesken koulupäivän... tyttö katsoi niiden autosta, kun veli ajoi pyörällä karkuun, soitti minulle ja meni mummolaan, isänsä äidille, piiloon pyynnöstäni, kun olin töissä. Ne oli taas niitä Laura Laineen juttuja. Pojan tilanne oli just saatu korjattua, hän oli uudessa koulussa ja kävi siellä ja kaikki oli hyvin koulunkin mielestä ja Laine tiesi mukamas paremmin. Se oli ihan kamalaa. Muisteleminen menee ihan tunteisiin."
Täällä Mieron tiellä halasin onnellisen tuota äitiä ilosta ja jututin poikaa havaiten, että miulla oli hänen ikäisenään samoja kiinnostuksen kohteita, kun hänellä nyt ja sain muistoillani hänet nauramaan. Me olemme samaa horoskooppimerkkiäkin. Mitä kaikkea tuo poika näkikään HDL:n intensiivihoitoyksikössä noiden kolmen vuoden aikana ja miten se eroaa normaalista elämästä kotona? Voin vain kunnioittaa poikaa, joka selviää tuosta kaikesta erittäin herkkänä sairastumatta vakavasti mielenterveydeltään, kun ympärillä on vakavasti huostaanottoon ja surkeaan lastensuojelun avohuoltoon ja väkivaltaiseen sijaishuoltoon oireilevia sekä lääkkeillä doupattuja ja näihin sivuoireilla oireilevia lapsia. Hurjan herttainen nuorimies, äitiäänkin älykkäämpi.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski voisi haastatella itse ja jopa antaa aikaa sijaishuollon kokeneille lastensuojelutyön kokemusasiantuntijoille ja kysyä heiltä: "Miltäs nyt tuntuu?" Sitä voisi sieltä korkeasta norsunluutornista pohtia miten toimii vaikuttajana tässä maailmassa.
Hyvä sijaishuollon vastuusosiaalivirkailija pelasti sijaishuollon jaloista pois lapsen, jonka elämän koetti tuhota lasta haavoittaen vs. sos. Laura Laine ja lastensuojelun johtaja Nummikosken uudenuutukainen "kotiuttava" perhetyö.
Tutustu myös:
HDL:
https://www.hdl.fi/fi/
Kun pakkasen pitää purra huostattua (LL-Miero-7.1.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kun-pakkasen-pitaa-purra-huo…
Kyllä lapsi leivän pöytään tuo (LL-Miero-17.3.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/kylla-lapsi-leivan-poytaan-t…
HKI - Vuosaaren lastensuojelu piinaa nuorta äitiä verraten häntä Eerikan isään (LL-Miero-29.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/hki-vuosaaren-lastensuojelu-…
Lapsiperheiden perhetyö - Tarja Tirkkonen, johtava ohjaaja, Helsinki, 2015:
https://www.youtube.com/watch?v=UOTfZ1f5-_s
RSS Feed
