Kriisiytyneen ja ihmisoikeusongelmaksi nimetyn lastensuojelun työmenetelmät koostuvat nykyisin a) olemattomista tai huostaanottoon johtavista avohuollon tukitoimista ja b) kiireellisistä sijoituksista ja huostaanotoista, jotka eivät täytä lain kriteereitä. Lokakuun Liike on saanut lastensuojelun asiakkailta hyvää palautetta mallintamastaan laittoman sijoituksen prosessista: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
Asiakkaiden mukaan malli kuvastaa hyvin heidän kokemuksiaan.
Keinot laittomien sijoitusten ja huostaanottojen pohjustamiseksi
"Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita" Varatuomari Leeni Ikonen
a) Epätieteelliset ja jäävit arvioinnit ja riskiseulaukset
Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).
Vanhemmuudenarviointeja, riskiseulauksia ja olosuhdeselvityksiä tekevät samat tahot, jotka tarjoavat sijaishuoltopaikkoja.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita".
Lasten oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" on alettu kartoittaa neuvoloissa uudella amerikkalaisella CAP (Child Abuse Potential)- arviointityökalulla tilanteessa, jossa tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien (mm.kiintymyssuhdeteoria) mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista.
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
Toivottavaa olisi, että AVI, Valvira, oikeusasiamies, Psykologiliitto ja Talentia viimeinkin puuttuisivat lastensuojelun arvioinnin nimissä harjoitettavaan puoskarointiin.
b) Fabrikoidut lastensuojeluilmoitukset
Kukaan ei ole tutkinut kuinka suuri prosentti maamme noin sadasta tuhannesta vuosittaisesta lastensuojeluilmoituksesta on tosiasiassa lastensuojelun itsensä tilaamia ja tuottamia. Fabrikoiduilla lastensuojeluilmoituksella lastensuojelu varmistaa alati kasvavan asiakkuuksien määrän, oman mandaattinsa ja usein lakeja ja perheiden tarpeita kunnioittamattoman puuttumisensa.
Oulussa lastensuojeluilmoitukset lisääntyivät 40% kun lastensuojelu teki päätöksen kirjata kaikki asiakkaiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi. Asiakkaiden kotiapupyynnöistä on fabrikoitu lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia Oulun lisäksi ainakin Helsingissä, Vantaalla, Turussa ja Kuopiossa.
Lastensuojelu siis itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi. Se tuottaa itse itselleen valeasiakkaita. Tilanne on sama kuin jos jokainen yhteydenotto poliisiin esim. ajokortin, passin tai arpajaisluvan hankkimiseksi merkittäisiin rikosilmoitukseksi, josta seuraisi automaattisesti esitutkinta muttei välttämättä syytettä.
c) Lastensuojelun perhetyö
Perhetyötä mainostataan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "tukena".
Usein perhetyö on kuitenkin kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttu huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja mielivallan muoto, jossa heikosti koulutetut työntekijät tulevat pareittain asiakkaan kotiin etsimään ja kirjaamaan perheen ja kodin puutteita.
Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty.
Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
d) Lastensuojelun perhekuntoutus
Lastensuojelun perhekuntoutus on usein pakkokuntoutusta, johon perheet painostetaan huostaanotolla uhkaamalla.
Minna Rautio (2016) kertoo tutkimuksessaan, että " lastensuojelullinen perhekuntoutus paikannetaan yleensä lastensuojelun viimesijaiseksi toimenpiteeksi ennen lapsen mahdollista huostaanottoa.
Sosiaalityöntekijät toivovat saavansa kuntoutuksen avulla lisäinformaatiota perheistä arvioinnin ja mahdollisen huostaanottopäätöksen tueksi.
Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta perhekuntoutusjakso voidaankin nähdä joskus enemmän arviointina kuin kuntouttamisena".
Sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan (Rautio, 2016) perhekuntoutuksen pääsyn kriteereinä ovat tällä hetkellä mm. riittävän hyvän suomen kielen taito, pysyvä asunto sekä työssä käyminen eli tavallisia suomalaisia pakotetaan uhkailemalla sanoutumaan irti työpaikoistaan ja muuttamaan laitoksiin saamaan pakkohoitoa, josta puuttuvat perusteet, palvelukriteerit ja tieto "kuntoutuksen" todellisista tavoitteista.
LAPE-hankkeen raportissa Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa (2017, 18-25) myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen.
Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla
Psykoanalyysin viitekehys tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
Mirja Korkiakankaan lisensiaattityö osoittaa kuinka perhetyö ja perhekuntoutus eivät ole koskaan olleet mitään vaihtoehtoja sijaishuollolle vaan alusta asti sijaishuoltoon kiinnittynyttä, siihen johtavaa ja sitä vahvistavaa toimintaa (Korkiakangas, 2005, 6).
e) Lastensuojelun moniammatilliset asiantuntijatyöryhmät
Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle. Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli mukaan pääsevät ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.
Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa.
Sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.
Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että tukiryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä (Salonen, 2007, 49).
Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä. Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
f) Odotusaikakäytäntö
PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä.
Jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
g) Jäävi lainsäädäntötyö ja lastensuojelun "kehittäminen"
Lastensuojelun laittomuudet siunaa sijaishuollon edunvalvojien hallitsema lastensuojelun lainsäädäntötyö ja " kehittäminen ".
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu Maria- Kaisa Aula, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Mitään korjausta vakaviin oikeusturvaongelmiin ei tule niin kauan kun sijaishuollon edunvalvojat ja heidän verkostonsa hallitsevat STM:ää, THL:ää, ETENE:ä ja STEA:n avustusasiain neuvottelukuntaa ja lastensuojelun laatusuosituksia, mallinnuksia, tutkimusta ja kehittämistä.
Asiakkaiden mukaan malli kuvastaa hyvin heidän kokemuksiaan.
Keinot laittomien sijoitusten ja huostaanottojen pohjustamiseksi
"Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita" Varatuomari Leeni Ikonen
a) Epätieteelliset ja jäävit arvioinnit ja riskiseulaukset
Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).
Vanhemmuudenarviointeja, riskiseulauksia ja olosuhdeselvityksiä tekevät samat tahot, jotka tarjoavat sijaishuoltopaikkoja.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita".
Lasten oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" on alettu kartoittaa neuvoloissa uudella amerikkalaisella CAP (Child Abuse Potential)- arviointityökalulla tilanteessa, jossa tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien (mm.kiintymyssuhdeteoria) mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista.
Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa
Toivottavaa olisi, että AVI, Valvira, oikeusasiamies, Psykologiliitto ja Talentia viimeinkin puuttuisivat lastensuojelun arvioinnin nimissä harjoitettavaan puoskarointiin.
b) Fabrikoidut lastensuojeluilmoitukset
Kukaan ei ole tutkinut kuinka suuri prosentti maamme noin sadasta tuhannesta vuosittaisesta lastensuojeluilmoituksesta on tosiasiassa lastensuojelun itsensä tilaamia ja tuottamia. Fabrikoiduilla lastensuojeluilmoituksella lastensuojelu varmistaa alati kasvavan asiakkuuksien määrän, oman mandaattinsa ja usein lakeja ja perheiden tarpeita kunnioittamattoman puuttumisensa.
Oulussa lastensuojeluilmoitukset lisääntyivät 40% kun lastensuojelu teki päätöksen kirjata kaikki asiakkaiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi. Asiakkaiden kotiapupyynnöistä on fabrikoitu lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia Oulun lisäksi ainakin Helsingissä, Vantaalla, Turussa ja Kuopiossa.
Lastensuojelu siis itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi. Se tuottaa itse itselleen valeasiakkaita. Tilanne on sama kuin jos jokainen yhteydenotto poliisiin esim. ajokortin, passin tai arpajaisluvan hankkimiseksi merkittäisiin rikosilmoitukseksi, josta seuraisi automaattisesti esitutkinta muttei välttämättä syytettä.
c) Lastensuojelun perhetyö
Perhetyötä mainostataan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "tukena".
Usein perhetyö on kuitenkin kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttu huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja mielivallan muoto, jossa heikosti koulutetut työntekijät tulevat pareittain asiakkaan kotiin etsimään ja kirjaamaan perheen ja kodin puutteita.
Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty.
Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
d) Lastensuojelun perhekuntoutus
Lastensuojelun perhekuntoutus on usein pakkokuntoutusta, johon perheet painostetaan huostaanotolla uhkaamalla.
Minna Rautio (2016) kertoo tutkimuksessaan, että " lastensuojelullinen perhekuntoutus paikannetaan yleensä lastensuojelun viimesijaiseksi toimenpiteeksi ennen lapsen mahdollista huostaanottoa.
Sosiaalityöntekijät toivovat saavansa kuntoutuksen avulla lisäinformaatiota perheistä arvioinnin ja mahdollisen huostaanottopäätöksen tueksi.
Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta perhekuntoutusjakso voidaankin nähdä joskus enemmän arviointina kuin kuntouttamisena".
Sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan (Rautio, 2016) perhekuntoutuksen pääsyn kriteereinä ovat tällä hetkellä mm. riittävän hyvän suomen kielen taito, pysyvä asunto sekä työssä käyminen eli tavallisia suomalaisia pakotetaan uhkailemalla sanoutumaan irti työpaikoistaan ja muuttamaan laitoksiin saamaan pakkohoitoa, josta puuttuvat perusteet, palvelukriteerit ja tieto "kuntoutuksen" todellisista tavoitteista.
LAPE-hankkeen raportissa Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa (2017, 18-25) myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen.
Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla
Psykoanalyysin viitekehys tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.
Mirja Korkiakankaan lisensiaattityö osoittaa kuinka perhetyö ja perhekuntoutus eivät ole koskaan olleet mitään vaihtoehtoja sijaishuollolle vaan alusta asti sijaishuoltoon kiinnittynyttä, siihen johtavaa ja sitä vahvistavaa toimintaa (Korkiakangas, 2005, 6).
e) Lastensuojelun moniammatilliset asiantuntijatyöryhmät
Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle. Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli mukaan pääsevät ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.
Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa.
Sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.
Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että tukiryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä (Salonen, 2007, 49).
Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä. Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
f) Odotusaikakäytäntö
PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä.
Jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
g) Jäävi lainsäädäntötyö ja lastensuojelun "kehittäminen"
Lastensuojelun laittomuudet siunaa sijaishuollon edunvalvojien hallitsema lastensuojelun lainsäädäntötyö ja " kehittäminen ".
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu Maria- Kaisa Aula, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Mitään korjausta vakaviin oikeusturvaongelmiin ei tule niin kauan kun sijaishuollon edunvalvojat ja heidän verkostonsa hallitsevat STM:ää, THL:ää, ETENE:ä ja STEA:n avustusasiain neuvottelukuntaa ja lastensuojelun laatusuosituksia, mallinnuksia, tutkimusta ja kehittämistä.
2. Keinot laittomien sijoitusten ja huostaanottojen toimeenpanemiseksi
"Lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy" Varatuomari Leeni Ikonen
a) Huostaanotto hoitoonpääsyn ehtona
Hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan huostaanottoa, jossa lasta tai nuorta vaaditaan huostaanotettavaksi hoidon tai hoidontarpeen arvioimiseksi vaikka lastensuojelulakiin kirjatut huostaanoton perusteet eivät täyty ts. vaikka vanhemmissa tai kodin olosuhteissa ei olisi huostaanottoa vaativia tai ylipäätään minkäänlaisia puutteita.
Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos on vaatinut satoja tuhansia maksavan intensiivihoitonsa ehtona kahden vuoden huostaanottoa, vaikka kodin olosuhteet olisivat moitteettomat.
Hoidollinen huostaanotto on lainvastainen ja lapsia ja perheitä syvästi traumatisoiva käytäntö, jolle eduskunta ei ole halunnut tehdä mitään vaikka laittomaan käytäntöön ovat yrittäneet puuttua niin Päivi Lipponen kuin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.
b) Hallinto-oikeusmenettely
Puolueettoman käräjäoikeuden sijaan huostaanotto- oikeudenkäynnit käydään sosiaalityöntekijöiden omissa hallinto- oikeuksissa, joita voi pitää oikeuden irvikuvina. Niissä ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka.
Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.
Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa.
Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
Hallinto- oikeudet ovatkin pelkkiä kumileimasimia sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemuksille. Perhe häviää asiansa noin 94% tapauksia paikkakunnasta ( = työn laadusta) riippumatta.
Hallinto- oikeudessa perhe voi törmätä tuomaroivaan sosiaalityöntekijään tai lastenkodin johtajaan, joka on omassa asiakastyössään syyllistynyt vakaviin väärinkäytöksiin, joista tekijää on lähes mahdotonta saada vastuuseen. Hallinto- oikeuksilla on oikeus itse määrätä asiantuntijansa, jonka takia "oikeuteen" ei koskaan saada puolueettomia toimijoita.
Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet jopa järjestävät sosiaalityöntekijöille koulutusta hallinto- oikeusprosessista. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
"Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille", vaatii varatuomari Leeni Ikonen.
c) Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö
Lastensuojelun moniammatillisen työn uhkakuviksi nimetään usein työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus ja koulutuksen kirjavuus.
Sosiaalityön tutkija Malcom Payne nimeää moniammatillisen yhteistyön ongelmiksi sisäänpäin kääntyneisyyden, liittoutumisen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien vastuunjaon ongelmat (Payne, 2000, 1).
Moniammatillisessa yhteistyössä mitataan usein omaa asemaa suhteissa muihin ja kilpaillaan siitä, kuka on pätevin määrittämään ongelmaa. Lapsen edun ja oikeuden toteuttamisesta tehdään egojen temmellyskenttä, jolla kilpaillaan, kuka määrittelee ja analysoi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.
Myös sitoutumista yhteistyössä vältellään. Kukin säätelee omaa kuormitustaan, mikä saattaa johtaa siihen, että yhteinen asiakas on ei kenekään asiakas. Ne vuorovaikutuskuviot (esim. mielivalta ja käskytys), joita käytetään asiakastyössä pyrkivät toistumaan myös ammattilaisten välillä (Seikkula & Arnkil 2005, 30). Lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että moniammatillisuus nähdään usein tiimin kaltaisena käsitteenä, joka ratkaisee organisaation ongelmat jollain maagisella tavalla vain termejä käyttämällä (Nikander 2003, 279).
Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."
Käytännössä lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä ei kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan. Työskentelyä hallitsee ammattieettisten ohjeiden sijaan heiliöläis- paloniemeläinen riskiregiimi. Perheet tuntuvat olevan pettyneimpiä koulun ja lastenpsykiatrian kasvatuskumppanuuteen ja osuuteen moniammatillisessa yhteistyössä.
Asiakkaiden mukaan moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsuttu toiminta täyttää usein pikemminkin kiusaamisen ja aivopesun kuin auttamisen kriteerit.
Myös Leeni Ikonen varoittaa psykiatrisesta roskien kierrätyksestä viitaten ilmiöön, jossa virkavastuutaan keventävä lastensuojelun työntekijä lähettää terveydenhuollolle ennakkokäsityksiään ja mielen sanojaan huostaanoton tarpeellisuudesta ja saa lääkäriltä "asiantuntijalausunnon", johon ei ole kirjattu lääkärin omia havaintoja tai tutkimustuloksia vaan vain kopio lastensuojelun näkemyksistä.
d) Fabrikoidut lastensuojelulausunnot ja rikosilmoitukset
Leeni Ikonen puhuu kirjassaan Salassapidettävä ”lastensuojelun lausuntotehtailusta ”viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä sijaishuoltoyrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni on epäpätevä ja haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. määrittelemätön lapsuuden tunnehäiriö, psyykkinen pahoinvointi, rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.
Vanhemmat ovat ihmeissään kun tuttu terveyskeskus, päiväkoti tai koulu, joka ei ole aiemmin tuonut esiin mitään huolta lapsesta suostuu kirjoittamaan sosiaalityöntekijän mielen mukaisen lastensuojeluilmoituksen, lausunnon tai lähetteen.
Lausuntotehtailun luonteeseen kuuluu, että asiakasta puoltava tieto ohitetaan ja mitätöidään. Positiivisen lausunnon asiakkaasta antaneiden auktoriteetti kyseenalaistetaan tai asiakasta puoltavat lausunnot jätetään yksinkertaisesti toimittamatta hallinto-oikeudelle.
Ikonen kertoo, kuinka ”eräässä päätöksessä asiallisesti saamaansa sosiaalipalvelua arvioinut vanhempi nimettiin läpitunkevan viranomaisvastaiseksi.
Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua.
Yhdessä tapauksessa tukiperheenä toiminut pariskunta ihastui hoitamaansa yksinhuoltajan lapseen ja keksi samalla keinon, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.
Tukiperhe alkoi tehdä lapsesta lastensuojeluilmoituksia ja laati huostaanottoasiaan yksinhuoltajaäitiä panettelevia kirjoituksia mm: "Äidin taidot eivät riitä vanhemmuuteen, vaan lapsi pitäisi sijoittaa olosuhteisiin, joissa hänellä on vakaat olosuhteet ja mahdollisuus kehittyä normaalisti. Meillä lapselle on tukiperheenä kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde". Kirjoituksia käytettiin hallinto- oikeudessa todistelemaan huostaanoton perusteita ja kodin vakavaa vaaraa lapselle (Ikonen, Salassa pidettävä, 2013, 229).
Tutkija Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Kurheloiden perheen isästä tehtiin rikosilmoitus kun isä julkaisi videon sosiaalityöntekijöiden toiminnasta viimeisenä keinonaan saada oikeutta.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä. Lapset huostaanotettiin 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla (Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen.
Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero.
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa (mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta (mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
Lokakuun Liike on selvittänyt, mitä seuraamuksia viranomaiset saavat valheellisista insestisyytteistä. Rangaistuksia ei tullut vaan kaikki tutkitut ovat jatkaneet viroissaan, saaneet ylennyksiä ja lastensuojelupalkintoja. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu jopa auttaa sosiaalityöntekijöitä rikosilmoitustehtailussa mm. vihapuheesta.
"Lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy" Varatuomari Leeni Ikonen
a) Huostaanotto hoitoonpääsyn ehtona
Hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan huostaanottoa, jossa lasta tai nuorta vaaditaan huostaanotettavaksi hoidon tai hoidontarpeen arvioimiseksi vaikka lastensuojelulakiin kirjatut huostaanoton perusteet eivät täyty ts. vaikka vanhemmissa tai kodin olosuhteissa ei olisi huostaanottoa vaativia tai ylipäätään minkäänlaisia puutteita.
Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos on vaatinut satoja tuhansia maksavan intensiivihoitonsa ehtona kahden vuoden huostaanottoa, vaikka kodin olosuhteet olisivat moitteettomat.
Hoidollinen huostaanotto on lainvastainen ja lapsia ja perheitä syvästi traumatisoiva käytäntö, jolle eduskunta ei ole halunnut tehdä mitään vaikka laittomaan käytäntöön ovat yrittäneet puuttua niin Päivi Lipponen kuin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.
b) Hallinto-oikeusmenettely
Puolueettoman käräjäoikeuden sijaan huostaanotto- oikeudenkäynnit käydään sosiaalityöntekijöiden omissa hallinto- oikeuksissa, joita voi pitää oikeuden irvikuvina. Niissä ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka.
Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.
Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa.
Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.
Hallinto- oikeudet ovatkin pelkkiä kumileimasimia sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemuksille. Perhe häviää asiansa noin 94% tapauksia paikkakunnasta ( = työn laadusta) riippumatta.
Hallinto- oikeudessa perhe voi törmätä tuomaroivaan sosiaalityöntekijään tai lastenkodin johtajaan, joka on omassa asiakastyössään syyllistynyt vakaviin väärinkäytöksiin, joista tekijää on lähes mahdotonta saada vastuuseen. Hallinto- oikeuksilla on oikeus itse määrätä asiantuntijansa, jonka takia "oikeuteen" ei koskaan saada puolueettomia toimijoita.
Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet jopa järjestävät sosiaalityöntekijöille koulutusta hallinto- oikeusprosessista. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
"Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille", vaatii varatuomari Leeni Ikonen.
c) Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö
Lastensuojelun moniammatillisen työn uhkakuviksi nimetään usein työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus ja koulutuksen kirjavuus.
Sosiaalityön tutkija Malcom Payne nimeää moniammatillisen yhteistyön ongelmiksi sisäänpäin kääntyneisyyden, liittoutumisen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien vastuunjaon ongelmat (Payne, 2000, 1).
Moniammatillisessa yhteistyössä mitataan usein omaa asemaa suhteissa muihin ja kilpaillaan siitä, kuka on pätevin määrittämään ongelmaa. Lapsen edun ja oikeuden toteuttamisesta tehdään egojen temmellyskenttä, jolla kilpaillaan, kuka määrittelee ja analysoi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.
Myös sitoutumista yhteistyössä vältellään. Kukin säätelee omaa kuormitustaan, mikä saattaa johtaa siihen, että yhteinen asiakas on ei kenekään asiakas. Ne vuorovaikutuskuviot (esim. mielivalta ja käskytys), joita käytetään asiakastyössä pyrkivät toistumaan myös ammattilaisten välillä (Seikkula & Arnkil 2005, 30). Lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että moniammatillisuus nähdään usein tiimin kaltaisena käsitteenä, joka ratkaisee organisaation ongelmat jollain maagisella tavalla vain termejä käyttämällä (Nikander 2003, 279).
Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."
Käytännössä lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä ei kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan. Työskentelyä hallitsee ammattieettisten ohjeiden sijaan heiliöläis- paloniemeläinen riskiregiimi. Perheet tuntuvat olevan pettyneimpiä koulun ja lastenpsykiatrian kasvatuskumppanuuteen ja osuuteen moniammatillisessa yhteistyössä.
Asiakkaiden mukaan moniammatilliseksi yhteistyöksi kutsuttu toiminta täyttää usein pikemminkin kiusaamisen ja aivopesun kuin auttamisen kriteerit.
Myös Leeni Ikonen varoittaa psykiatrisesta roskien kierrätyksestä viitaten ilmiöön, jossa virkavastuutaan keventävä lastensuojelun työntekijä lähettää terveydenhuollolle ennakkokäsityksiään ja mielen sanojaan huostaanoton tarpeellisuudesta ja saa lääkäriltä "asiantuntijalausunnon", johon ei ole kirjattu lääkärin omia havaintoja tai tutkimustuloksia vaan vain kopio lastensuojelun näkemyksistä.
d) Fabrikoidut lastensuojelulausunnot ja rikosilmoitukset
Leeni Ikonen puhuu kirjassaan Salassapidettävä ”lastensuojelun lausuntotehtailusta ”viitaten käytäntöön, jossa sosiaalityöntekijä tilaa asiakkaasta eri tutkimustahoilta tuhansia euroja maksavia lausuntoja toinen toisensa perään, jotta löytäisi oikeutuksen suunnittelemalleen, usein satoja tuhansia maksavalle huostaanotolle (Ikonen, Salassapidettävä, 2013).
Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä sijaishuoltoyrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni on epäpätevä ja haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi.
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. määrittelemätön lapsuuden tunnehäiriö, psyykkinen pahoinvointi, rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.
Vanhemmat ovat ihmeissään kun tuttu terveyskeskus, päiväkoti tai koulu, joka ei ole aiemmin tuonut esiin mitään huolta lapsesta suostuu kirjoittamaan sosiaalityöntekijän mielen mukaisen lastensuojeluilmoituksen, lausunnon tai lähetteen.
Lausuntotehtailun luonteeseen kuuluu, että asiakasta puoltava tieto ohitetaan ja mitätöidään. Positiivisen lausunnon asiakkaasta antaneiden auktoriteetti kyseenalaistetaan tai asiakasta puoltavat lausunnot jätetään yksinkertaisesti toimittamatta hallinto-oikeudelle.
Ikonen kertoo, kuinka ”eräässä päätöksessä asiallisesti saamaansa sosiaalipalvelua arvioinut vanhempi nimettiin läpitunkevan viranomaisvastaiseksi.
Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua.
Yhdessä tapauksessa tukiperheenä toiminut pariskunta ihastui hoitamaansa yksinhuoltajan lapseen ja keksi samalla keinon, joka mahdollisti toisen vanhemman kotiin jäämisen.
Tukiperhe alkoi tehdä lapsesta lastensuojeluilmoituksia ja laati huostaanottoasiaan yksinhuoltajaäitiä panettelevia kirjoituksia mm: "Äidin taidot eivät riitä vanhemmuuteen, vaan lapsi pitäisi sijoittaa olosuhteisiin, joissa hänellä on vakaat olosuhteet ja mahdollisuus kehittyä normaalisti. Meillä lapselle on tukiperheenä kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde". Kirjoituksia käytettiin hallinto- oikeudessa todistelemaan huostaanoton perusteita ja kodin vakavaa vaaraa lapselle (Ikonen, Salassa pidettävä, 2013, 229).
Tutkija Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen ymmärretään näytöksi syyllisyydestä.
Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Kurheloiden perheen isästä tehtiin rikosilmoitus kun isä julkaisi videon sosiaalityöntekijöiden toiminnasta viimeisenä keinonaan saada oikeutta.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän perättömän syytteen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella. Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä. Lapset huostaanotettiin 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla (Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä analyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen.
Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero.
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa (mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta (mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
Lokakuun Liike on selvittänyt, mitä seuraamuksia viranomaiset saavat valheellisista insestisyytteistä. Rangaistuksia ei tullut vaan kaikki tutkitut ovat jatkaneet viroissaan, saaneet ylennyksiä ja lastensuojelupalkintoja. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu jopa auttaa sosiaalityöntekijöitä rikosilmoitustehtailussa mm. vihapuheesta.
3. Keinot laittomien huostaanottojen ylläpitämiseksi ja pidentämiseksi
"Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. " Perhekotiyrittäjä Kari Björkman
a) Lastensuojelun edunvalvoja
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset onnistuivat RAY:n (nykyinen STEA) rahoituksella lobbaamaan lastensuojelulakiin valtaisaksi oikeusturvaongelmaksi monissa tutkimuksissa osoitetun lastensuojelun edunvalvoja- pykälän, jota käytetään härskisti huoltajien oikeuksien kaventamiseen lainvastaisin perustein.
Lastensuojelun edunvalvontahankkeen perustajat eli Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, SOS-Lapsikylä ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ovat tulleet tunnetuksi huostaanottoja edistavinä sijaishuollon edunvalvojina ja lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvan romuttajina, jotka eivät nauti lastensuojeluperheiden luottamusta. Lastensuojelun edunvalvontapalveluja tarjoavat myös mm. Merikratos Oy ja yksityisiä turvakotipalveluja tarjoava Merituulen tukikoti Oy. Merikratos OY:n lastensuojelun edunvalvojien toiminnasta voi lukea esim. tästä, tästä ja tästä.
Tulkinnanvaraisen lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja huoltajan sijaiseksi, käyttämään lapsen puhevaltaa, jos on perusteltu syy olettaa 1) ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja 2) edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Koska ei ole olemassa tarkkaan rajattuja sääntöjä sille, milloin lain edellyttämät kriteerit edunvalvojan hakemiselle täyttyvät, edunvalvonnan tarpeen arviointi jää lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän subjektiivisen harkinnan varaan.
Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä.
Lain mukaan erimielisyys huoltajan ja lapsen tai huoltajan ja sosiaalityöntekijän välillä ei riitä perusteeksi edunvalvojan määräämiselle, mutta lakia ei noudateta. Hanna Isokankaan tutkimuksessa (2016) lastensuojelun edunvalvojia haettiin kuitenkin enimmäkseen huostaanottoasioihin tapauksissa, joissa oli lapsen edun tulkintaa koskeva ristiriita vanhemman ja viranomaisen välillä.
Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Edunvalvojan ei tarvitse nauttia lapsen eikä huoltajien luottamusta asiassa eikä hänellä ole yhteistyövelvoitetta kumpaankaan. Lastensuojelun edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua. Lastensuojelun edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Palkka on yli 100 euroa tunti. Koska lastensuojelun edunvalvonnasta ei pidetä julkista rekisteriä, ei edunvalvonnan päättymistäkään rekisteröidä. Edunvalvojan vallassa on ilmoittaa lapselle, tämän huoltajille ja sosiaalitoimelle, milloin hän katsoo edunvalvonnan päättyneen ja millä perusteella.
Käytännössä lastensuojelun edunvalvojasta on tullut samanlainen turhake lainvastaisten huostaanottojen aikaansaamiseksi ja pidentämiseksi kuin lastensuojelun moniammatillisesta asiantuntijatyöryhmästä.
b)Fabrikoidut tai puuttuvat asiakassuunnitelmat
Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet,erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle ja hänen huoltajilleen. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta vanhempien ja muiden läheisten kanssa ja miten otetaan lapsen edun mukaisesti huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä (LsL30).
Myös huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, johon kirjataan vanhempien tuen ja avun tarve.
Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakia ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoo PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Pääsihteeri ei kerro, että suunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä.
Asiakassuunnitelmat laaditaan (jos laaditaan) viranomaislähtöisesti ilman, että perhe pääsee vaikuttamaan lapsensa asiaan.
Käytännön pulmana on myös se, ettei perhettä oteta mukaan suunnittelemaan työn tavoitetta vaan sosiaalityöntekijä sanelee niin ongelmat kuin tehtävät toimenpiteet.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että suunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi. Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla (Ikonen, 2014, 136-138).
c) Sijaishuollon edunvalvojien levittämä väärä tieto
Lähes kaksikymmentävuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella (2001) MLL:n Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. LSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä. THL:n suurselvitys vahvisti, että huostaanottoja puretaan ani harvoin ja ne kestävät koko lapsuuden.
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Myös huolestuttvat monet tutkijat pitävät ratkaisuna sijoitettujen koti- ikävään lasten läheissuhteiden tukemisesta luopumista.
d) STEA-rahoitteiset ryhmät laittomien huostaanottojen hyväksymiseksi
VOIKUKKIA- ryhmätoiminta
Voikukkia- ryhmätoiminnan tarkoituksena on saada vanhemmat hyväksymään tapahtunut huostaanotto. Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua avointa (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian nykyinen projektipäällikkö, jonka olisi pitänyt valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
Voikukkia-ohjaajalista paljastaa, että vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.
Voikukkia- ryhmään patisetetun Riikka Kemppisen mukaan ryhmässä annettiin tyhjiä lupauksia ja turhaa toivoa. Ohjaaja toisteli lausetta ”me halutaan vaan auttaa”, muttei kyennyt yksilöimään mitä, miten, missä ja milloin apua järjestyisi.
Viimeinen niitti Kemppiselle oli, kun ohjaaja tonki luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Diakonissalaitoksen HOPE- projekti
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien kaksoisroolia. Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan. Sijaishuoltoprosessi edesauttaa lisätraumatisoitumista panemalla lapsen kiertämään sijoituspaikasta toiseen ilman pysyyvyyttä, estämällä lapsen suhteet biologisiin sukulaisiinsa ja laiminlyömällä lakiin kirjatut perheen jälleenyhdistämisvelvoitteet.
Jani Kaaro kirjoittaa kuinka maahanmuuttajaäiti Esther, jolta oulun lastensuojelu huostaanotti laittomasti kaksi lasta lähetettiin Diakonissalaitoksen HOPE- Hope-palveluun, jossa opetetaan hyväksymään huostaanoton todellisuus ja sopeutumaan tilanteeseen. Estherille ei ole kerrottu, mitä hänen tulee tehdä saadakseen lapsensa takaisin ja millaisia perheenyhdistämistä tukevia palveluja sosiaalitoimella on tarjota.
Pelastakaa Lapset ry:n PERHOS- ja SILTA- ryhmät
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto. Mitä vain kunhan ei anneta perheille yhdessä pysymisen varmistavaa rahaa eikä tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).
Lastensuojelun asiakasperheitä mm. insesti- ja homoseksuaalisuusperiaatteella toimiviksi ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi leimanneeseen tutkimukseen osallistunut Helena Lounavaara on toiminut Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- hankkeessa, jossa lastenkodin johtajan, lastenkodin hoitajan ja lapsen tapaamisia kutsutaan "perheterapiaksi" ja perheterapeuttisena työnä pidetään lastenkodeissa tehtävää lapsen ja omahoitajan suhteen tukemista.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana, asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Suomessa yksi ja sama järjestö/ yritysryväs voi siis käyttää oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti niin lainsäädäntö -, toimeenpano- kuin tuomiovaltaa ja tarjota kovaan hintaan virheellisesti tueksi kutsuttuja huostaanoton pohjustuksen, toteutuksen ja ylläpidon toimia.
Laittomat huostaanotot eivät tule loppumaan niin kauan kuin huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään hallinto- oikeuksissa ja sekä lastensuojelun arviointeja että sijaishuoltopaikkoja tarjoava sijaishuoltoyrittäjä tienaa keskimäärin seitsemän vuotta kestävän huostaanoton aikana perhehoidossa yli 200 000 euroa per lapsi ja ammatillisessa perhekodissa noin 1000 000 euroa per lapsi.
"Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. " Perhekotiyrittäjä Kari Björkman
a) Lastensuojelun edunvalvoja
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset onnistuivat RAY:n (nykyinen STEA) rahoituksella lobbaamaan lastensuojelulakiin valtaisaksi oikeusturvaongelmaksi monissa tutkimuksissa osoitetun lastensuojelun edunvalvoja- pykälän, jota käytetään härskisti huoltajien oikeuksien kaventamiseen lainvastaisin perustein.
Lastensuojelun edunvalvontahankkeen perustajat eli Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, SOS-Lapsikylä ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ovat tulleet tunnetuksi huostaanottoja edistavinä sijaishuollon edunvalvojina ja lastensuojelun asiakasperheiden oikeusturvan romuttajina, jotka eivät nauti lastensuojeluperheiden luottamusta. Lastensuojelun edunvalvontapalveluja tarjoavat myös mm. Merikratos Oy ja yksityisiä turvakotipalveluja tarjoava Merituulen tukikoti Oy. Merikratos OY:n lastensuojelun edunvalvojien toiminnasta voi lukea esim. tästä, tästä ja tästä.
Tulkinnanvaraisen lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja huoltajan sijaiseksi, käyttämään lapsen puhevaltaa, jos on perusteltu syy olettaa 1) ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja 2) edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Koska ei ole olemassa tarkkaan rajattuja sääntöjä sille, milloin lain edellyttämät kriteerit edunvalvojan hakemiselle täyttyvät, edunvalvonnan tarpeen arviointi jää lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän subjektiivisen harkinnan varaan.
Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä.
Lain mukaan erimielisyys huoltajan ja lapsen tai huoltajan ja sosiaalityöntekijän välillä ei riitä perusteeksi edunvalvojan määräämiselle, mutta lakia ei noudateta. Hanna Isokankaan tutkimuksessa (2016) lastensuojelun edunvalvojia haettiin kuitenkin enimmäkseen huostaanottoasioihin tapauksissa, joissa oli lapsen edun tulkintaa koskeva ristiriita vanhemman ja viranomaisen välillä.
Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Edunvalvojan ei tarvitse nauttia lapsen eikä huoltajien luottamusta asiassa eikä hänellä ole yhteistyövelvoitetta kumpaankaan. Lastensuojelun edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua. Lastensuojelun edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Palkka on yli 100 euroa tunti. Koska lastensuojelun edunvalvonnasta ei pidetä julkista rekisteriä, ei edunvalvonnan päättymistäkään rekisteröidä. Edunvalvojan vallassa on ilmoittaa lapselle, tämän huoltajille ja sosiaalitoimelle, milloin hän katsoo edunvalvonnan päättyneen ja millä perusteella.
Käytännössä lastensuojelun edunvalvojasta on tullut samanlainen turhake lainvastaisten huostaanottojen aikaansaamiseksi ja pidentämiseksi kuin lastensuojelun moniammatillisesta asiantuntijatyöryhmästä.
b)Fabrikoidut tai puuttuvat asiakassuunnitelmat
Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet,erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle ja hänen huoltajilleen. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta vanhempien ja muiden läheisten kanssa ja miten otetaan lapsen edun mukaisesti huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä (LsL30).
Myös huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, johon kirjataan vanhempien tuen ja avun tarve.
Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakia ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoo PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Pääsihteeri ei kerro, että suunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä.
Asiakassuunnitelmat laaditaan (jos laaditaan) viranomaislähtöisesti ilman, että perhe pääsee vaikuttamaan lapsensa asiaan.
Käytännön pulmana on myös se, ettei perhettä oteta mukaan suunnittelemaan työn tavoitetta vaan sosiaalityöntekijä sanelee niin ongelmat kuin tehtävät toimenpiteet.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että suunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi. Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla (Ikonen, 2014, 136-138).
c) Sijaishuollon edunvalvojien levittämä väärä tieto
Lähes kaksikymmentävuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella (2001) MLL:n Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. LSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä. THL:n suurselvitys vahvisti, että huostaanottoja puretaan ani harvoin ja ne kestävät koko lapsuuden.
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Myös huolestuttvat monet tutkijat pitävät ratkaisuna sijoitettujen koti- ikävään lasten läheissuhteiden tukemisesta luopumista.
d) STEA-rahoitteiset ryhmät laittomien huostaanottojen hyväksymiseksi
VOIKUKKIA- ryhmätoiminta
Voikukkia- ryhmätoiminnan tarkoituksena on saada vanhemmat hyväksymään tapahtunut huostaanotto. Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua avointa (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian nykyinen projektipäällikkö, jonka olisi pitänyt valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
Voikukkia-ohjaajalista paljastaa, että vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.
Voikukkia- ryhmään patisetetun Riikka Kemppisen mukaan ryhmässä annettiin tyhjiä lupauksia ja turhaa toivoa. Ohjaaja toisteli lausetta ”me halutaan vaan auttaa”, muttei kyennyt yksilöimään mitä, miten, missä ja milloin apua järjestyisi.
Viimeinen niitti Kemppiselle oli, kun ohjaaja tonki luvatta hänen asiakaskirjauksensa. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.
Diakonissalaitoksen HOPE- projekti
Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien kaksoisroolia. Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.
Lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan. Sijaishuoltoprosessi edesauttaa lisätraumatisoitumista panemalla lapsen kiertämään sijoituspaikasta toiseen ilman pysyyvyyttä, estämällä lapsen suhteet biologisiin sukulaisiinsa ja laiminlyömällä lakiin kirjatut perheen jälleenyhdistämisvelvoitteet.
Jani Kaaro kirjoittaa kuinka maahanmuuttajaäiti Esther, jolta oulun lastensuojelu huostaanotti laittomasti kaksi lasta lähetettiin Diakonissalaitoksen HOPE- Hope-palveluun, jossa opetetaan hyväksymään huostaanoton todellisuus ja sopeutumaan tilanteeseen. Estherille ei ole kerrottu, mitä hänen tulee tehdä saadakseen lapsensa takaisin ja millaisia perheenyhdistämistä tukevia palveluja sosiaalitoimella on tarjota.
Pelastakaa Lapset ry:n PERHOS- ja SILTA- ryhmät
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto. Mitä vain kunhan ei anneta perheille yhdessä pysymisen varmistavaa rahaa eikä tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).
Lastensuojelun asiakasperheitä mm. insesti- ja homoseksuaalisuusperiaatteella toimiviksi ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi leimanneeseen tutkimukseen osallistunut Helena Lounavaara on toiminut Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- hankkeessa, jossa lastenkodin johtajan, lastenkodin hoitajan ja lapsen tapaamisia kutsutaan "perheterapiaksi" ja perheterapeuttisena työnä pidetään lastenkodeissa tehtävää lapsen ja omahoitajan suhteen tukemista.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana, asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Suomessa yksi ja sama järjestö/ yritysryväs voi siis käyttää oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti niin lainsäädäntö -, toimeenpano- kuin tuomiovaltaa ja tarjota kovaan hintaan virheellisesti tueksi kutsuttuja huostaanoton pohjustuksen, toteutuksen ja ylläpidon toimia.
Laittomat huostaanotot eivät tule loppumaan niin kauan kuin huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään hallinto- oikeuksissa ja sekä lastensuojelun arviointeja että sijaishuoltopaikkoja tarjoava sijaishuoltoyrittäjä tienaa keskimäärin seitsemän vuotta kestävän huostaanoton aikana perhehoidossa yli 200 000 euroa per lapsi ja ammatillisessa perhekodissa noin 1000 000 euroa per lapsi.
RSS Feed
