Suomalaisilla lastensuojelupäättäjillä ja -vaikuttajilla on vain vähän ja väärää tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä. Marjo Lavikainen ja Annika Juurikko väittävät virheellisiä väittämiä vilisevässä lausunnossaan, että ”Suomessa kohdellaan yhdenvertaisesti kaikkia perheitä ja kansallisuuksia” ja että ”huostaanotto on aina äärimmäinen vaihtoehto. Se voidaan tehdä vain, jos se on aivan välttämätöntä lapsen suojelemiseksi”.
Lavikainen väittää, että "Lasta yritetään aina auttaa niin, että hän voisi asua omassa kodissaan oman perheensä kanssa.. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia ja perustuvat perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön."
Erityisen harhaisia väittämiä sisältyy seuraavaan osioon:
"Jos huostaanotto joudutaan tekemään, sen aikanakin tuetaan lasta ja vanhempia. Ei etsitä syyllisiä, vaan pohditaan miten sosiaalityöntekijät voisivat auttaa. Jos tilanne muuttuu, lapsi voi palata takaisin omaan perheeseen, mikäli se on hänen etunsa mukaista."
Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanoo, että Suomessa ei oteta lapsia huostaan kansalaisuuden perusteella. Tämä on Soinista, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajasta, yksiselitteisen selvä asia.
Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä, kuten ei-valkoihoisia ja aboriginaaleja, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta.
Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan lasten huostaanottopäätökset kohdistuvat tuomioistuimissa tavallista useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Viidesosa Helsingin hallinto-oikeudessa tehdyistä huostaanottopäätöksistä koski sekä vuonna 2009 että vuonna 2008 maahanmuuttajataustaisia perheitä. Hallinto-oikeuden alueeseen kuuluvat Uusimaa ja Itä-Uusimaa.
Yhdenvertaisuuslain mukaan ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Venäjällä esitetyt syytökset Suomen lastensuojelujärjestelmän syrjivyydestä saavat jonkin verran tukea Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa kartoitettiin yli 300 tahdonvastaista huostaanottopäätöstä. Sen mukaan huostaanoton yhdeksi perusteeksi on kirjattu noin kahdessa prosentissa tapauksista perheen kulttuurinen tausta. Syiksi on tilastoitu myös lapsen tai huoltajan fyysinen sairaus, vammaisuus sekä poikkeava seksuaalinen käytös, jolla ei viitata seksuaalisen hyväksikäyttöön.
Mikään näistä sosiaalityöntekijöiden kirjaamista syistä ei ole lainmukainen huostaanoton peruste. Kuitenkin yli 90% sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemuksista hyväksytään hallinto- oikeudessa , jonka menettelytavat eivät tunne fair trial- oikeudenkäyntiä eivätkä täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen kriteereitä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun työntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen, jatkuvasti vaihtuvat työntekijät ja suoranainen lainsäännöksistä piittaamattomuus aiheuttavat vuosittain sekä lapsille että heidän läheisilleen mittaamattomia vaurioita. Yhteydenpidon rajoitukset eli lapsen vieroittaminen suvustaan ovat edelleenkin suomalaisen lastensuojelun nykypäivää. Kiireellisten sijoitusten kasvu liittyy kiinteästi avohuollon tuen piirissä olevien lasten lukumäärän kasvuun (n. 80 000 lasta). Kiireellistä sijoitusta käytetään myös lainvastaisella tavalla kiristyskeinona saada lapsi lastensuojelun asiakkaaksi.”
Toisinaan maahanmuuttajalasten korkeampia huostaanottolukuja selitetään maahanmuuttajaperheiden oletetusti väkivallan hyväksyvillä kasvatuskäytännöillä. THL:n tutkimissa huostaanottohakemuksissa ei kuitenkaan yleensä esitetty todisteita väkivallasta.
Hiitolan ja Heinosen selvityksessä ” kokonaiskuva sosiaalityöntekijöiden hallinto- oikeudelle toimittamista teksteistä jäi väkivaltatilanteiden osalta tarkennuksineenkin varsin hataraksi.” Vaikka välillä tarkennettiinkin esimerkiksi lapsen olleen ”väkivallan uhri”, jätettiin samalla kuitenkin kertomatta, kuka väkivaltaa oli tehnyt.
Väkivallan kokemusten lisäksi haluttiin myös saada selville, millaisiin todisteisiin väkivallasta viitattiin oikeuden perusteluissa. Päätuloksena oli, että todisteisiin ei juuri viitattu, sillä väkivallastakaan ei puhuttu laajalti vanhemmuuden arvioinnin yhteydessä. Silloin kun väkivaltatilanteesta esitettiin jokin todiste, se oli yleisimmin asiantuntijalausunto (18).Lasten tekemäksi väkivallaksi oli laskettu kaikki maininnat lapsen väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Varsinkaan pienten lasten kohdalla ei mainittu, ketä kohtaan lapsi käyttäytyi väkivaltaisesti.. Joissain päätöksissä jopa mainittiin äiti myös tekijänä, koska hän oli ”sallinut” isän tekemän väkivallan. Väkivaltakertomukset eivät kulkeutuneet oikeuden perusteluihin.
Huostaanotot kohdistuvat siis useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin mutta kulttuuritaustaa ei kuitenkaan huomioitu sijaishuoltopaikan valinnassa. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen mukaan ”kulttuurisen taustan huomiointi sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä oli hyvin harvinaista tai ainakaan sitä ei teksteissä mainittu. Tämä on huolestuttavaa, sillä huostaanottoon voidaan lastensuojelulain mukaan ryhtyä vain tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista, ja samoin sijaishuoltopaikan valinnan tulee aina perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Siten on ehdottoman tärkeää, että myös huostaanottopäätöstä tehtäessä tarkastellaan perusteellisesti myös kielellistä, kulttuurista ja uskonnollista taustaa ja niiden asettamia erityisvaateita valittavalle sijaishuoltopaikalle.”
Yhä useampi huostaanotto alkaa kiireellisellä sijoituksella ilman että perheille tai lapsille annettaisiin tarpeenmukaisia tukitoimia huostaanottoa ennen tai sen aikana tai jälkeen.
Lastensuojelun Keskusliiton tutkimuksen mukaan "kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat jäävät lastensuojelussa liian yksin eikä vanhemmille pystytä tarjoamaan heidän tarvitsemaansa tukea. Lasten palaamista biologisten perheidensä luokse estää myös konkreettisten tavoitteiden puuttuminen. Sijaishuollossa yleinen käytäntö rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa viittaa siihen, että perheiden jälleenyhdistämistä ei lain tavoitteista huolimatta tehdä aktiivisesti.
Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että vanhemmat eivät saa sijaishuollon kautta sellaista tukea mitä he tarvitsevat. Vastaavasti avohuollon puolelta riittäviä palveluita ei ole tarjolla, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen."
Lupauksista ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista huolimatta sijoitus ei ole Suomessa väliaikainen vaan jo lähtökohtaisesti pysyvä toimi. Harva huostattu palautetaan takaisin perheeseensä.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen mukaan "Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. "
Heidän mukaansa ”ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan. Lastensuojelussa on mahdollisuuksia tehdä paitsi oikein niin myös väärin..Pahimmillaan elämä sijaishuollossa voi vaurioittaa ja katkaista lapsen olemassa olevia suhteita tuomatta uusia korvaavia suhteita."
Sen paremmin lastensuojelun kuin sijaishuollon prosesseissa tai menettelytavoissa ei ole riittävää valvontaa eikä toimivia valitusreittejä. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ” sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa. Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010
Gilbertin tutkimuksessa päädytäänkin suosittamaan, että ”parantaakseen näyttöön perustuvia lastensuojelukäytäntöjään, hallitusten tulisi edistää anonyymien ja yhdistettyjen lastensuojelun ja terveyspalvelujen aggregaattitasoisten tutkimusaineistojen käyttöä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava trendi vaatisi välitöntä arviointia satunnaistetulla koeasetelmalla. ”
Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72
Oulussa kirkkoturva jutut:
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
Muita Lokakuun liikkeen juttuja:
☞ Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
☞ HYÖKKÄYS NURMIJÄRVELLÄ
☞ Kuvia kameran takaa
☞ Aseena kamera
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture
Lavikainen väittää, että "Lasta yritetään aina auttaa niin, että hän voisi asua omassa kodissaan oman perheensä kanssa.. Avohuollon tukitoimet ovat aina vapaaehtoisia ja perustuvat perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön."
Erityisen harhaisia väittämiä sisältyy seuraavaan osioon:
"Jos huostaanotto joudutaan tekemään, sen aikanakin tuetaan lasta ja vanhempia. Ei etsitä syyllisiä, vaan pohditaan miten sosiaalityöntekijät voisivat auttaa. Jos tilanne muuttuu, lapsi voi palata takaisin omaan perheeseen, mikäli se on hänen etunsa mukaista."
Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanoo, että Suomessa ei oteta lapsia huostaan kansalaisuuden perusteella. Tämä on Soinista, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajasta, yksiselitteisen selvä asia.
Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä, kuten ei-valkoihoisia ja aboriginaaleja, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta.
Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72
Helsingin Sanomien selvityksen mukaan lasten huostaanottopäätökset kohdistuvat tuomioistuimissa tavallista useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Viidesosa Helsingin hallinto-oikeudessa tehdyistä huostaanottopäätöksistä koski sekä vuonna 2009 että vuonna 2008 maahanmuuttajataustaisia perheitä. Hallinto-oikeuden alueeseen kuuluvat Uusimaa ja Itä-Uusimaa.
Yhdenvertaisuuslain mukaan ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Venäjällä esitetyt syytökset Suomen lastensuojelujärjestelmän syrjivyydestä saavat jonkin verran tukea Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, jossa kartoitettiin yli 300 tahdonvastaista huostaanottopäätöstä. Sen mukaan huostaanoton yhdeksi perusteeksi on kirjattu noin kahdessa prosentissa tapauksista perheen kulttuurinen tausta. Syiksi on tilastoitu myös lapsen tai huoltajan fyysinen sairaus, vammaisuus sekä poikkeava seksuaalinen käytös, jolla ei viitata seksuaalisen hyväksikäyttöön.
Mikään näistä sosiaalityöntekijöiden kirjaamista syistä ei ole lainmukainen huostaanoton peruste. Kuitenkin yli 90% sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemuksista hyväksytään hallinto- oikeudessa , jonka menettelytavat eivät tunne fair trial- oikeudenkäyntiä eivätkä täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen kriteereitä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle langettavia tuomioita lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun työntekijöiden heikko ammatillinen osaaminen, jatkuvasti vaihtuvat työntekijät ja suoranainen lainsäännöksistä piittaamattomuus aiheuttavat vuosittain sekä lapsille että heidän läheisilleen mittaamattomia vaurioita. Yhteydenpidon rajoitukset eli lapsen vieroittaminen suvustaan ovat edelleenkin suomalaisen lastensuojelun nykypäivää. Kiireellisten sijoitusten kasvu liittyy kiinteästi avohuollon tuen piirissä olevien lasten lukumäärän kasvuun (n. 80 000 lasta). Kiireellistä sijoitusta käytetään myös lainvastaisella tavalla kiristyskeinona saada lapsi lastensuojelun asiakkaaksi.”
Toisinaan maahanmuuttajalasten korkeampia huostaanottolukuja selitetään maahanmuuttajaperheiden oletetusti väkivallan hyväksyvillä kasvatuskäytännöillä. THL:n tutkimissa huostaanottohakemuksissa ei kuitenkaan yleensä esitetty todisteita väkivallasta.
Hiitolan ja Heinosen selvityksessä ” kokonaiskuva sosiaalityöntekijöiden hallinto- oikeudelle toimittamista teksteistä jäi väkivaltatilanteiden osalta tarkennuksineenkin varsin hataraksi.” Vaikka välillä tarkennettiinkin esimerkiksi lapsen olleen ”väkivallan uhri”, jätettiin samalla kuitenkin kertomatta, kuka väkivaltaa oli tehnyt.
Väkivallan kokemusten lisäksi haluttiin myös saada selville, millaisiin todisteisiin väkivallasta viitattiin oikeuden perusteluissa. Päätuloksena oli, että todisteisiin ei juuri viitattu, sillä väkivallastakaan ei puhuttu laajalti vanhemmuuden arvioinnin yhteydessä. Silloin kun väkivaltatilanteesta esitettiin jokin todiste, se oli yleisimmin asiantuntijalausunto (18).Lasten tekemäksi väkivallaksi oli laskettu kaikki maininnat lapsen väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Varsinkaan pienten lasten kohdalla ei mainittu, ketä kohtaan lapsi käyttäytyi väkivaltaisesti.. Joissain päätöksissä jopa mainittiin äiti myös tekijänä, koska hän oli ”sallinut” isän tekemän väkivallan. Väkivaltakertomukset eivät kulkeutuneet oikeuden perusteluihin.
Huostaanotot kohdistuvat siis useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin mutta kulttuuritaustaa ei kuitenkaan huomioitu sijaishuoltopaikan valinnassa. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen mukaan ”kulttuurisen taustan huomiointi sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä oli hyvin harvinaista tai ainakaan sitä ei teksteissä mainittu. Tämä on huolestuttavaa, sillä huostaanottoon voidaan lastensuojelulain mukaan ryhtyä vain tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista, ja samoin sijaishuoltopaikan valinnan tulee aina perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Siten on ehdottoman tärkeää, että myös huostaanottopäätöstä tehtäessä tarkastellaan perusteellisesti myös kielellistä, kulttuurista ja uskonnollista taustaa ja niiden asettamia erityisvaateita valittavalle sijaishuoltopaikalle.”
Yhä useampi huostaanotto alkaa kiireellisellä sijoituksella ilman että perheille tai lapsille annettaisiin tarpeenmukaisia tukitoimia huostaanottoa ennen tai sen aikana tai jälkeen.
Lastensuojelun Keskusliiton tutkimuksen mukaan "kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat jäävät lastensuojelussa liian yksin eikä vanhemmille pystytä tarjoamaan heidän tarvitsemaansa tukea. Lasten palaamista biologisten perheidensä luokse estää myös konkreettisten tavoitteiden puuttuminen. Sijaishuollossa yleinen käytäntö rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa viittaa siihen, että perheiden jälleenyhdistämistä ei lain tavoitteista huolimatta tehdä aktiivisesti.
Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
– Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että vanhemmat eivät saa sijaishuollon kautta sellaista tukea mitä he tarvitsevat. Vastaavasti avohuollon puolelta riittäviä palveluita ei ole tarjolla, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen."
Lupauksista ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista huolimatta sijoitus ei ole Suomessa väliaikainen vaan jo lähtökohtaisesti pysyvä toimi. Harva huostattu palautetaan takaisin perheeseensä.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen- Korhosen mukaan "Lastensuojeluun liittyvä valta voi johtaa vallan väärinkäyttöön ja alistaviin käytäntöihin. YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on lastensuojelulaitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. "
Heidän mukaansa ”ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, etteikö myös suomalaisessa lastensuojelussa toimittaisi väärin lapsia ja vanhempia kohtaan. Lastensuojelussa on mahdollisuuksia tehdä paitsi oikein niin myös väärin..Pahimmillaan elämä sijaishuollossa voi vaurioittaa ja katkaista lapsen olemassa olevia suhteita tuomatta uusia korvaavia suhteita."
Sen paremmin lastensuojelun kuin sijaishuollon prosesseissa tai menettelytavoissa ei ole riittävää valvontaa eikä toimivia valitusreittejä. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ” sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa. Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010
Gilbertin tutkimuksessa päädytäänkin suosittamaan, että ”parantaakseen näyttöön perustuvia lastensuojelukäytäntöjään, hallitusten tulisi edistää anonyymien ja yhdistettyjen lastensuojelun ja terveyspalvelujen aggregaattitasoisten tutkimusaineistojen käyttöä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kasvava trendi vaatisi välitöntä arviointia satunnaistetulla koeasetelmalla. ”
Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72
Oulussa kirkkoturva jutut:
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
Muita Lokakuun liikkeen juttuja:
☞ Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
☞ HYÖKKÄYS NURMIJÄRVELLÄ
☞ Kuvia kameran takaa
☞ Aseena kamera
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture
RSS Feed
