Kirjoitin 8.2.2016 lastensuojelun johdossa tapahtuneesta vallanvaihdosta. Olen odottanut missä vaiheessa Helsingin lastensuojelun toiminnan epäkohtia raotettaisiin valtamediassakin, joka juuri tuossa muutama viikko sitten julistautui melkein itse Hermes-jumalaksi. Olen odottanut miten avaa Helsingin uusi lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski vuoropuhelunsa kansan kanssa ja tuo esille tapansa johtaa lastensuojeluamme valtiomme pääkaupungissa.
Vihdoin käsitellään valtamediassakin Helsingin lastensuojelun tapaa jättää yhä, lastensuojelun jätettyä Eerika heitteille, lastensuojeluilmoitukset ilman asiamukaista käsittelyä. Eerikan kuolemaa ovat tutkineet monet tutkijat ja se tupsahtelee myös valmistuvien sosiaalivirkailijoiden Pro Gradujen aihelmissa.
Olen itsekin saanut kuulla kuinka vanhemmalle kerrotaan mm. Helsingin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksestä, ettei vanhemmalle, joka ei ole huoltaja, tarvitse ilmoittaa lastensuojeluilmoituksista ja kertoa lapsen tilanteesta, vaikka vanhemmalla olisi tiedonsaantioikeus. Olen joutunut havaitsemaan kuinka Helsingissä ei tarvitse tavata vanhempia tai lapsia kasvotusten ja vanhempia ja lapsia ei tavata yhdessä. Vanhempi, joka ei ole huoltaja syrjäytetään. Kivikon johtavan sosiaalivirkailijan mukaan Helsingin lastensuojelussa ei ole resursseja joita löytyy vaikkapa Lahden lastensuojelusta vanhempien ja lasten tapaamiseen. Lastensuojeluilmoituksia ei kirjata effikaan (salattu ja suojattu tietokanta), vaan erilliseen paperikansioon, jonka kohdalla ei edes tutkita kuka sen sisältöä pääsee tai lähtee tutkimaan. Kansio sitten siirretään jossain vaiheessa johonkin arkistointivarastoon, jonne eivät löydä uudet sosiaalivirkailijat ja kansiota ei sitten tilata tutkittavaksi uusien sosiaalivirkailijoiden työpöydälle.
Helsingissä lapsella voi olla kahden vuoden aikana sukulaissuhteen omaava tarpeenselvittäjä, joka ei jäävää itseään, kolme vastuussoiaalityöntekijää, vastuusosiaalityöntekijöillä useita vaihtuvia työpareja, yliopiston harjoittelijoita, vaihtuvia perhetyöntekijöitä, vaihtuvia perheneuvolatyöntekijöitä, perhekuntoutustyöntekijöitä ja useita johtavia sosiaalityöntekijöitä, vaihtuvia toimialueita luottamuspulan vuoksi sekä yksi ja sama sosiaalityön päällikkö, Riitta Vartio, jonka mielestä Eerikan kuolema-tapauksessa ei tehty yhden yhtään virhettä Helsingin lastensuojelun toiminnassa ja jonka mielestä hänen ei tarvitse asemassaan osata ja tuntea sosiaalihuoltolakia tahi lastensuojelulakia puhumattakaan hallintolaista.
Myös Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken mielestä laki on tulkittavissa sen sijaan, että sitä tulisi toteuttaa. Nummikosken näkemyksenä voimme havaita, että diskurssiivinen ote on hallussa hänellä ja valtaa hän hallinnoi väittelyn keinoin. Niinhän lastensuojelu väitteli Eerikan äidinkin kanssa, tyhjännauroi äidin hulluksi, ja siinä samalla lapsi kuoli. Tämä väljä viitekehys, johon Nummikoski on nyt asettanut johtamisensa ei tule turvaamaan lapsiemme tulevaisuutta.
Helsingin lastensuojelun johtajan Saila Nummikosken kanta oli:
– Meidän tulkintamme mukaan laki ei velvoita kontaktoimaan lasta ja perhettä seitsemän päivän aikana. Käytännössä moneen perheeseen ollaan seitsemän päivän aikana yhteydessä. Lastensuojeluilmoituksen kiireellisyys arvioidaan välittömästi ja tarpeellisiin toimiin ryhdytään, sanoo Saila Nummikoski. (IS 21.3.2016)
Tähän vastakommentin on antanut samassa artikkelissa sosiaalioikeuden emeritusprofessori Pentti Arajärvi Helsingin yliopistosta:
– Seitsemän vuorokauden ajatuksena on katsoa se, kuinka vaarallisissa oloissa lapsi on. Se ei varmaankaan oikein onnistu kontaktoimatta perhettä, Arajärvi sanoo.
Tästä vastakkainasettelusta ei varmaankaan tarvitse sisälukutaitoisille avata sen enempää. Muutoksen tuulet olivat haaveitani ja toiveita paremmasta tulevasta. Me selkeästi tarvitsemme hallituksen kärkihanketta ja Nummikosken kaltaisten johtajien tilalle aitoja johtajia, kapteeneja, jotka osaavat viedä meidän rehellisten hyvien tuulien merelle seilailemaan turvallisiin olosuhteisiin.
Vihdoin käsitellään valtamediassakin Helsingin lastensuojelun tapaa jättää yhä, lastensuojelun jätettyä Eerika heitteille, lastensuojeluilmoitukset ilman asiamukaista käsittelyä. Eerikan kuolemaa ovat tutkineet monet tutkijat ja se tupsahtelee myös valmistuvien sosiaalivirkailijoiden Pro Gradujen aihelmissa.
Olen itsekin saanut kuulla kuinka vanhemmalle kerrotaan mm. Helsingin Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksestä, ettei vanhemmalle, joka ei ole huoltaja, tarvitse ilmoittaa lastensuojeluilmoituksista ja kertoa lapsen tilanteesta, vaikka vanhemmalla olisi tiedonsaantioikeus. Olen joutunut havaitsemaan kuinka Helsingissä ei tarvitse tavata vanhempia tai lapsia kasvotusten ja vanhempia ja lapsia ei tavata yhdessä. Vanhempi, joka ei ole huoltaja syrjäytetään. Kivikon johtavan sosiaalivirkailijan mukaan Helsingin lastensuojelussa ei ole resursseja joita löytyy vaikkapa Lahden lastensuojelusta vanhempien ja lasten tapaamiseen. Lastensuojeluilmoituksia ei kirjata effikaan (salattu ja suojattu tietokanta), vaan erilliseen paperikansioon, jonka kohdalla ei edes tutkita kuka sen sisältöä pääsee tai lähtee tutkimaan. Kansio sitten siirretään jossain vaiheessa johonkin arkistointivarastoon, jonne eivät löydä uudet sosiaalivirkailijat ja kansiota ei sitten tilata tutkittavaksi uusien sosiaalivirkailijoiden työpöydälle.
Helsingissä lapsella voi olla kahden vuoden aikana sukulaissuhteen omaava tarpeenselvittäjä, joka ei jäävää itseään, kolme vastuussoiaalityöntekijää, vastuusosiaalityöntekijöillä useita vaihtuvia työpareja, yliopiston harjoittelijoita, vaihtuvia perhetyöntekijöitä, vaihtuvia perheneuvolatyöntekijöitä, perhekuntoutustyöntekijöitä ja useita johtavia sosiaalityöntekijöitä, vaihtuvia toimialueita luottamuspulan vuoksi sekä yksi ja sama sosiaalityön päällikkö, Riitta Vartio, jonka mielestä Eerikan kuolema-tapauksessa ei tehty yhden yhtään virhettä Helsingin lastensuojelun toiminnassa ja jonka mielestä hänen ei tarvitse asemassaan osata ja tuntea sosiaalihuoltolakia tahi lastensuojelulakia puhumattakaan hallintolaista.
Myös Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken mielestä laki on tulkittavissa sen sijaan, että sitä tulisi toteuttaa. Nummikosken näkemyksenä voimme havaita, että diskurssiivinen ote on hallussa hänellä ja valtaa hän hallinnoi väittelyn keinoin. Niinhän lastensuojelu väitteli Eerikan äidinkin kanssa, tyhjännauroi äidin hulluksi, ja siinä samalla lapsi kuoli. Tämä väljä viitekehys, johon Nummikoski on nyt asettanut johtamisensa ei tule turvaamaan lapsiemme tulevaisuutta.
Helsingin lastensuojelun johtajan Saila Nummikosken kanta oli:
– Meidän tulkintamme mukaan laki ei velvoita kontaktoimaan lasta ja perhettä seitsemän päivän aikana. Käytännössä moneen perheeseen ollaan seitsemän päivän aikana yhteydessä. Lastensuojeluilmoituksen kiireellisyys arvioidaan välittömästi ja tarpeellisiin toimiin ryhdytään, sanoo Saila Nummikoski. (IS 21.3.2016)
Tähän vastakommentin on antanut samassa artikkelissa sosiaalioikeuden emeritusprofessori Pentti Arajärvi Helsingin yliopistosta:
– Seitsemän vuorokauden ajatuksena on katsoa se, kuinka vaarallisissa oloissa lapsi on. Se ei varmaankaan oikein onnistu kontaktoimatta perhettä, Arajärvi sanoo.
Tästä vastakkainasettelusta ei varmaankaan tarvitse sisälukutaitoisille avata sen enempää. Muutoksen tuulet olivat haaveitani ja toiveita paremmasta tulevasta. Me selkeästi tarvitsemme hallituksen kärkihanketta ja Nummikosken kaltaisten johtajien tilalle aitoja johtajia, kapteeneja, jotka osaavat viedä meidän rehellisten hyvien tuulien merelle seilailemaan turvallisiin olosuhteisiin.
Aamulehti 21.3.2016
Valtamedian päätoimittajien julistus luotettavan median puolesta:
http://dynamic.hs.fi/2016/paatoimittajat/
Ilta-sanomien artikkelit Helsingin lastensuojelusta 21.3.2016:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001142383.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001142379.html
Lastensuojeluilmoituksesta Lastensuojelun käsikirjassa:
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
http://dynamic.hs.fi/2016/paatoimittajat/
Ilta-sanomien artikkelit Helsingin lastensuojelusta 21.3.2016:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001142383.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001142379.html
Lastensuojeluilmoituksesta Lastensuojelun käsikirjassa:
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/lastensuojeluilmoitus
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
RSS Feed
