Aino Kääriäinen pohtii rehellisesti sosiaalityön kaksoistandardeja Talentia- lehdessä
Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on harvinainen esimerkki asiantuntijasta, joka ei asetu vallan väärinkäyttäjän puolelle. Pian neljä vuotta Eerikan kuoleman jälkeen Kääriäinen (Talentia- lehti, 2/2016) uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä tapausta tutkineet jo tiesivätkin; salassapitovelvoite ei estänyt viranomaisyhteistyötä tapauksessa.
Kääriäinen sanoo, ettei ole tuomiomateriaalin lukemisen jälkeen löytänyt sieltä sellaista kohtaa, jossa salassapito olisi estänyt asian hoitamisen. Sen taakse ei voi mennä, onhan tässä " toimittu kuitenkin lapsen asialla viranomaisten kesken" (Talentia, 2/2016, 20).
Eerikan kuoleman poliittisiin päämääriinsä esim. yksilösuojan heikentämiseen valjastaneiden asiantuntijoiden ja poliitikkojen vaatimukset asiakkaiden tietosuojan heikentämisestä ovat turhia; niillä ei paraneta sosiaalityön laatua eikä estetä perhetragedioiden syntyä.
Kääriäisen mukaan Eerika tapauksessa tehtiin kohtalokas virhe jo alkumetreillä kun lapsi sijoitettiin kiireellisesti isälle ilman selvitystä isän kodin olosuhteista.
Eerikan perusturvajohtajana toiminut isän äiti keplotteli huoltajuuden Eerikan biologiselta äidiltä pojalleen. Loppuvuonna 2011 Eerikan äiti nosti kanteen tytön huoltajuudesta. Hän teki useita lastensuojeluilmoituksia koskien tytön kohtelua ja isän naisystävää. Kääriäinen arvelee, että työntekijät saattoivat leimata ilmoitukset huoltoriidaksi, joka ei lastensuojelun toimivaltaan kuulu.
Kääriäinen ihmettelee sijoituskriteerien epäsuhtaa: äidin päihdeongelma ja sotkuinen koti riittivät kiireelliseen sijoitukseen, mutta isän kodin ahtaat asumisolot ja toistuvat valheet eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Kääriäinen viittaa omaan tutkimukseensa, joka koskee olosuhdeselvitysten puolelle asettumisen tulkintoja käräjäoikeuden huoltoriitapäätöksissä.
-Tutkimukseni lähti liikkeelle isien esitettyä kritiikkiä siitä, että selvitykset kirjoitetaan äitejä suosiviksi. En artikkelissani voinut vahvistaa isien väitettä. Selvitysten johtopäätöksissä asetuttiin pääasiassa lasten puolelle ja vain alle viidesosassa äitien puolelle.
-Isät selvästi haluttiin myös nähdä myönteisessä valossa, koska tällaista kritiikkiähän on yleisesti esitetty sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Luulen asenteen olleen Eerikan tapauksessakin vaikuttamassa taustalla, vaikka työntekijät eivät sitä tunnistaisikaan( Talentia, 19.)
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87- 89).
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.
Sininauhaliitossa työskentelevä Tarja Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.
– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.
Olennaista ei kuitenkaan ole todistella keitä sosiaalityössä suositaan ja millä perusteella vaan estää sellaisten tilanteiden synty, joissa työntekijä vaarantaa työnsä tarkoituksen ja asiakasturvallisuuden ottamalla puolia ja tulkitsemalla tapahtumia ennakkoluulojensa valossa, olipa ennakkoluulojen kohteena sitten isä, äiti tai lapsi, näiden syntyperä, elämäntapa, terveydentila tai sosiaalinen status.
Salassapito ei estä viranomaisyhteistyötä mutta estää työn puutteiden ilmitulon
Aino Kääriäinen toteaa oikeuden arvioineen käytetyt lastensuojeluasiakirjat huolellisesti laadituiksi ( Talentia, 20). Ongelma ei olekaan niiden kirjoittamisessa vaan siinä, että niitä dokumentteja olisi pitänyt myös itse pysähtyä lukemaan analyyttisesti.
-Pitää kirjoittaa työtä varten ja työn tekemiseksi, Kääriäinen kehottaa.
Blogisti- toimittaja Tuula Malin on arvostellut sosiaalitoimen tapaa tuottaa dokumentteja vastuun siirtämiseksi jollekin jonnekin tulevaisuudessa ja dokumentoinnin vakavia puutteita. "Kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa".
Malinin mukaan salassapito suojaa pääasiassa sosiaalityöntekijää ja tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä oikeasta auttamisesta. "Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin. On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii" ( Malin, Epikriisi-blogi).
Varatuomari Outi Mannonen on työskennellyt lastensuojeluperheiden oikeuksien ajajana. Hänestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana.”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.
Viranomaisten tiedonsaantioikeutta tärkeämpää onkin se, kenen tietoa kuullaan ja mitä tiedoilla tehdään, miten ja miksi.
Aino Kääriäisen mukaan toinen ratkaiseva virhe Eerikan tapauksessa tehtiin kun lastensuojelu olisi halunnut jatkaa sijoitusta perhetukikeskuksessa mutta lapsi kotiutettiin huhtikuussa isän ja isänäidin vaatimuksesta. Sosiaalityöntekijän mukaan isoäiti oli tullut neuvotteluun lakikirja mukanaan ja vakuutteli sukulaisten tukevan hänen poikaansa. Neuvottelun lopputuloksena tyttö kotiutettiin, pari kuukautta ennen kuolemaansa.
Kääriäinen pitää Eerikan sosiaalityöntekijöiden tuomiota huolellisesti laadittuna ja kirjoitettuna. Itse rangaistusta hän pitää asian vakavuuteen nähden aika säyseänä ( Talentia, 16).
Kääriäinen pohtii kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen ( Talentia, 18-20).
Kääriäisen havainnot ovat kriittistä itsereflektiota parhaimmillaan ja tavattoman tärkeitä asiakkaiden oikeusturvan ja sosiaalityön tiedonmuodostuksen ja hyvien käytäntöjen kehittämisen näkökulmasta. Lokakuun liike kiittää tutkijaa ansiokkaasta pohdinnasta ja kriittisestä keskustelunavauksesta mutta toivoo, että kriittiset keskustelut voitaisiin jatkossa käydä oikea-aikaisesti, mieluiten ennen eikä vasta vuosia tragedioiden jälkeen. Kriittistä keskustelua vaientamaan ei myöskään tarvittaisi lastensuojelun virallista liturgiaa ja sen apostoleita, Talentia- lehdessäkään.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on harvinainen esimerkki asiantuntijasta, joka ei asetu vallan väärinkäyttäjän puolelle. Pian neljä vuotta Eerikan kuoleman jälkeen Kääriäinen (Talentia- lehti, 2/2016) uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä tapausta tutkineet jo tiesivätkin; salassapitovelvoite ei estänyt viranomaisyhteistyötä tapauksessa.
Kääriäinen sanoo, ettei ole tuomiomateriaalin lukemisen jälkeen löytänyt sieltä sellaista kohtaa, jossa salassapito olisi estänyt asian hoitamisen. Sen taakse ei voi mennä, onhan tässä " toimittu kuitenkin lapsen asialla viranomaisten kesken" (Talentia, 2/2016, 20).
Eerikan kuoleman poliittisiin päämääriinsä esim. yksilösuojan heikentämiseen valjastaneiden asiantuntijoiden ja poliitikkojen vaatimukset asiakkaiden tietosuojan heikentämisestä ovat turhia; niillä ei paraneta sosiaalityön laatua eikä estetä perhetragedioiden syntyä.
Kääriäisen mukaan Eerika tapauksessa tehtiin kohtalokas virhe jo alkumetreillä kun lapsi sijoitettiin kiireellisesti isälle ilman selvitystä isän kodin olosuhteista.
Eerikan perusturvajohtajana toiminut isän äiti keplotteli huoltajuuden Eerikan biologiselta äidiltä pojalleen. Loppuvuonna 2011 Eerikan äiti nosti kanteen tytön huoltajuudesta. Hän teki useita lastensuojeluilmoituksia koskien tytön kohtelua ja isän naisystävää. Kääriäinen arvelee, että työntekijät saattoivat leimata ilmoitukset huoltoriidaksi, joka ei lastensuojelun toimivaltaan kuulu.
Kääriäinen ihmettelee sijoituskriteerien epäsuhtaa: äidin päihdeongelma ja sotkuinen koti riittivät kiireelliseen sijoitukseen, mutta isän kodin ahtaat asumisolot ja toistuvat valheet eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Kääriäinen viittaa omaan tutkimukseensa, joka koskee olosuhdeselvitysten puolelle asettumisen tulkintoja käräjäoikeuden huoltoriitapäätöksissä.
-Tutkimukseni lähti liikkeelle isien esitettyä kritiikkiä siitä, että selvitykset kirjoitetaan äitejä suosiviksi. En artikkelissani voinut vahvistaa isien väitettä. Selvitysten johtopäätöksissä asetuttiin pääasiassa lasten puolelle ja vain alle viidesosassa äitien puolelle.
-Isät selvästi haluttiin myös nähdä myönteisessä valossa, koska tällaista kritiikkiähän on yleisesti esitetty sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Luulen asenteen olleen Eerikan tapauksessakin vaikuttamassa taustalla, vaikka työntekijät eivät sitä tunnistaisikaan( Talentia, 19.)
Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87- 89).
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.
Sininauhaliitossa työskentelevä Tarja Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.
– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.
Olennaista ei kuitenkaan ole todistella keitä sosiaalityössä suositaan ja millä perusteella vaan estää sellaisten tilanteiden synty, joissa työntekijä vaarantaa työnsä tarkoituksen ja asiakasturvallisuuden ottamalla puolia ja tulkitsemalla tapahtumia ennakkoluulojensa valossa, olipa ennakkoluulojen kohteena sitten isä, äiti tai lapsi, näiden syntyperä, elämäntapa, terveydentila tai sosiaalinen status.
Salassapito ei estä viranomaisyhteistyötä mutta estää työn puutteiden ilmitulon
Aino Kääriäinen toteaa oikeuden arvioineen käytetyt lastensuojeluasiakirjat huolellisesti laadituiksi ( Talentia, 20). Ongelma ei olekaan niiden kirjoittamisessa vaan siinä, että niitä dokumentteja olisi pitänyt myös itse pysähtyä lukemaan analyyttisesti.
-Pitää kirjoittaa työtä varten ja työn tekemiseksi, Kääriäinen kehottaa.
Blogisti- toimittaja Tuula Malin on arvostellut sosiaalitoimen tapaa tuottaa dokumentteja vastuun siirtämiseksi jollekin jonnekin tulevaisuudessa ja dokumentoinnin vakavia puutteita. "Kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa".
Malinin mukaan salassapito suojaa pääasiassa sosiaalityöntekijää ja tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä oikeasta auttamisesta. "Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin. On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii" ( Malin, Epikriisi-blogi).
Varatuomari Outi Mannonen on työskennellyt lastensuojeluperheiden oikeuksien ajajana. Hänestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana.”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.
Viranomaisten tiedonsaantioikeutta tärkeämpää onkin se, kenen tietoa kuullaan ja mitä tiedoilla tehdään, miten ja miksi.
Aino Kääriäisen mukaan toinen ratkaiseva virhe Eerikan tapauksessa tehtiin kun lastensuojelu olisi halunnut jatkaa sijoitusta perhetukikeskuksessa mutta lapsi kotiutettiin huhtikuussa isän ja isänäidin vaatimuksesta. Sosiaalityöntekijän mukaan isoäiti oli tullut neuvotteluun lakikirja mukanaan ja vakuutteli sukulaisten tukevan hänen poikaansa. Neuvottelun lopputuloksena tyttö kotiutettiin, pari kuukautta ennen kuolemaansa.
Kääriäinen pitää Eerikan sosiaalityöntekijöiden tuomiota huolellisesti laadittuna ja kirjoitettuna. Itse rangaistusta hän pitää asian vakavuuteen nähden aika säyseänä ( Talentia, 16).
Kääriäinen pohtii kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen ( Talentia, 18-20).
Kääriäisen havainnot ovat kriittistä itsereflektiota parhaimmillaan ja tavattoman tärkeitä asiakkaiden oikeusturvan ja sosiaalityön tiedonmuodostuksen ja hyvien käytäntöjen kehittämisen näkökulmasta. Lokakuun liike kiittää tutkijaa ansiokkaasta pohdinnasta ja kriittisestä keskustelunavauksesta mutta toivoo, että kriittiset keskustelut voitaisiin jatkossa käydä oikea-aikaisesti, mieluiten ennen eikä vasta vuosia tragedioiden jälkeen. Kriittistä keskustelua vaientamaan ei myöskään tarvittaisi lastensuojelun virallista liturgiaa ja sen apostoleita, Talentia- lehdessäkään.
Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
☞ Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia?
☞ Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen
RSS Feed
