Marraskuussa 2011 saapui Joensuun sosiaaliviranomaiselle lastensuojeluilmoitus, jossa kerrottiin lapsen äidin olleen 1,69 promillen humalassa. Ilmoituksen sosiaalipäivystykseen teki sairaankuljetus. Äiti itse oli soittanut sairaankuljetuksen paikalle huonon olonsa vuoksi. Tilanteessa lapsi oli kertonut peittelevänsä äidin nukkumaan ja huolehtivansa tästä. Asunto oli sotkuinen. Lapsen isä asui tuolloin toisella puolella katua ja oli selvinpäin. Sosiaalipäivystäjä jätti lapsen kuitenkin äidin luokse, koska sairaankuljetus oli arvioinut äidin kykenevän huolehtimaan lapsestaan. Sosiaalipäivystäjän tehtävä on tehdä arviointi siitä, onko lapsen edun mukaista olla jossakin tietyssä tilanteessa. Tämän vastuunsa päivystävä sosiaaliviranomainen siis siirsi sairaankuljetukselle.
Lastensuojeluilmoituksen myötä käynnistettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Isä kutsuttiin paikalle vain kerran, kuuntelemaan äidin puolustelua. Isää ei neuvottu tai oheistettu, miten lapsen kannalta olisi tilanteessa hyvä edetä. Koska isä ei kysynyt. Hallinnossa on olemassa neuvontavelvoite, jonka mukaan asiakasta on oheistettava esittämällä ne vaihtoehdot, joita asiakkaalla on käytössään. Sosiaalitoimi ei vaivautunut moiseen.
Isä otti omatoimisesti yhteyden asianajotoimistoon joulukuussa 2011 saadakseen neuvoja lapsen tilanteeseen. Tammikuussa 2012 lastensuojelun asiakkuus suljettiin. Äiti vakuutti sosiaaliviranomaiset puhumalla. Avohuollon tukitoimia ei aloitettu, lapsen kertomaa siitä, miten hän joutuu äidistään huolehtimaan, ei selvitetty tarkemmin. Jopa lääkärin lausumissa todetaan lastensuojeluilmoitusten syyksi äidin alkoholismi. Asia jätettiin selvittämättä. Ainoaksi perusteeksi lastensuojeluasiakkuuden päättämiseen oli äidin suullinen vakuuttelu asioiden oikeasta laidasta.
Isä vei asian kuitenkin käräjäoikeuteen ja Follo-sovittelussa saatiin aikaiseksi määräaikainen sopimus, joka tuli voimaan maaliskuussa 2013.
Huhtikuulla lapsesta tehtiin jälleen lastensuojeluilmoitus. Ilmoittajatahona oli tällä kertaa koulu. Rehtori ja lapsen luokanvalvoja olivat haistaneet äidin hengityksen haisevan vahvasti alkoholille. Sosiaalitoimi reagoi järjestämällä palaverin toukokuulle. Äiti selitti hajua hengityksessään lääkärin määräämällä, alkoholipitoisella lääkkeellä. Samaan aikaan isä katsoi parhaaksi keskeyttää sovittelut ja viedä asian suoraan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn.
Elokuussa 2012 lapsi otettiin lastensuojelun asiakkaaksi. Jossakin kohdassa asiakirjoja mainitaan toisen vanhemman hankaloittavan tilannetta. Viittaus on epäselvä, ja siitä saa käsityksen, että isän toimet lapsensa edun toteutumiseksi on koettu hankaloittavaksi asianhaaraksi.
Marraskuussa pidettiin käräjäoikeuden pääkäsittelyä edeltävä valmisteluistunto. Isä kertoo tuomarin moittineen tilannetta: Hänen mielestään asia olisi tullut ratkaista jossakin muualla, kuin käräjäoikeudessa. Niin, varmaankin hän tarkoitti sosiaalitoimea.
Oikeus määräsi olosuhdeselvitykset tehtäväksi kolmen kuukauden ajalle. Sosiaalitoimella oli käytettävissään samat asiakirjat, joilla isä oli todentanut tilannetta käräjäoikeudellekkin. Olosuhdeselvittäjät eivät ottaneet kantaa asiakirjoihin millään tavalla. Huhtikuussa 2013 lapsen asuminen siirtyi kuitenkin isälle oikeuden päätöksellä.
Syyskuussa saapui jälleen lastensuojeluilmoitus, tällä kertaa poliisin tekemänä. Äiti oli ollut lapsen seurassa päihtyneenä ja puhaltanut 1,15 promillea. Äiti oli kertonut jonkun puukottaneen häntä ulkona ja hänet oli kuljetettu terveydentilan arviointiin keskussairaalaan. Lapsi oli viety turvaan mummolaan. Samalla käynnillä oli todettu asunnon olevan sotkuinen ja lattian olleen kissan ulosteissa. Haju oli “ runsas”. Herää kysymys, miksi aikaisemmin 1,69 promillea puhaltanut äiti oli huonokuntoisena todettu sosiaalipäivystäjän mukaan kyvykkääksi huolehtimaan lapsestaan, mutta tällä kertaa 1,15 promillea puhaltanut samainen äiti ei sitä ollut? Miksi nyt vietiin lapsi turvaan, mutta edellisellä kerralla ei?
Laissa ei ole määritelty promillerajaa, jonka vaikutuksen alaisena henkilö on lapsenhoitokykyinen. Laissa ei ole erikseen kiellettyä tai sallittua olla humalassa lapsen läsnäollessa. Mutta laissa velvoitetaan viranomainen, lastensuojelija, arvioimaan tilanne tapauskohtaisesti. Tulkitsiko sossu A lakia eri tavoin kuin sossu B? Toisin sanoen, hyväksyikö sossu A lapsen heitteillepanon, jota sossu B ei hyväksynyt?
Asiasta järjestettiin palaveri sosiaalitoimessa, jonne isäkin kutsuttiin. Sovittiin, että lapsen ollessa tapaamisella äitinsä luona, sosiaalitoimi käy puhalluttamassa äidin ja todentamassa äidin tilan.
Toukokuussa 2014 isä tiedusteli sosiaalitoimelta, mikä tilanne mahtaa olla tällä hetkellä? Sosiaalivirkailija kertoi, että äidin päihteettömyys on todennettu kahtena perättäisenä päivänä lapsen ollessa äidillään. Sosiaalipäivystäjän mielestä äidin kunto oli ihan ok, hän oli tarkastanut äidin kunnon puhelinsoitolla. Puhelin tuntuu olevan Joensuussa todentamisväline monenlaisissa asioissa. Sosiaalitoimi oli tehnyt kotikäyntejä sekä ollut puhelimessa äidin kanssa “useasti”. Alkoholin vaikutuksen alaisuudessa oleminen voidaan siis Joensuussa todentaa puhelinsoitolla? Moisesta tekniikasta olisi poliisikin varmasti kiitollinen. Ehkä Joensuun sosiaalivirastosta osataan neuvoa, mistä semmoisia puhelimia saa.
Lastensuojelun asiakkuus päätettiin kesäkuussa 2014.
Isä sai tarpeekseen pompottelusta. Sosiaalitoimi jätti tekemättä sille kuuluvan neuvontavelvoitteen, jonka vuoksi isälle tuli maksettavaksi yli 7 tuhannen euron oikeudenkäyntikulut. Lapsen asuminenhan oli riitauettava oikeudessa, koska sosiaalitoimi ei oheistanut isää lapsen asumisen suhteen.
Isä kanteli aluehallintovirastoon.
Laissa sanotaan, että viranomaisvastuuta ei saa siirtää kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin sillä, jolle vastuu siirretään, tulee olla riittävä koulutus ja ammattitaito. Onko siis sairaankuljetuksella sosiaaliviranomaisen pätevyys? Ilmeisesti Joensuun sosiaalipäivystyksen mielestä on.
Miksi lastensuojeluasiakkuus suljettiin, vaikka näyttöä äidin päihdekäytöstä oli? Vieläpä viranomaistahoilta? Riittääkö asiakkuuden sulkemiseen se, että vanhempi itse vain väittää kaiken olevan okei? Äidin päihdekäyttö jätettiin kokonaan todentamatta. Tukitoimia ei aloitettu. Sosiaalitoimen kootuissa selityksissä esitetään, että tukitoimet ovat vapaaehtoisia. Ketään ei voida pakottaa ottamaan niitä vastaan. Sosiaalitoimen mielestä äidin sanaa päihteettömyydestä oli uskottava, etenkin kun päihdekäyttöä ei oltu voitu toteen näyttää.
Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten. Sosiaalitoimen selitys on itsessään jo naurettava, sillä jokainen lastensuojelun kanssa tekemisissä ollut tietää, kuinka kaukana vapaaehtoisuus tilanteesta oikeasti on.
Toistuva humalatila, ambulanssi paikanpäällä, lapsen vieminen turvaan mummolaan, puukotetun äidin kuskaaminen sairaalaan yhdistettynä sosiaaliviranomaisiin johtaa yleensä kiiresijoitukseen. Välittömästi paikan päältä. Isä asui kadun toisella puolella ja lapsi jätettiin silti humalaisen äidin hoivaan, äidin, jonka lapsi kertoi peittelevänsä nukkumaan. Asiakirjoissa näkyy lääkärin todentama alkoholismi. Dokumenttijälki jää myös sairaankuljetukselta ja poliisilta. Promillet on todennettu. Mitä muuta todennettavaa äidin alkoholismissa vielä oli? Mitä muuta olisi kuulunut näkyä, kuulua, esiintyä, että sosiaalitoimi olisi kyennyt “todentamaan äidin alkoholismia”?
Miksi isää ei vaivauduttu millään tavalla neuvomaan lapsen asiassa? Isä asui lähellä lasta, kadun toisella puolella. Eikö sosiaalitoimelle pälkähtänyt päähän ehdottaa, että asumisen siirtyminen isälle saattaisi helpottaa lapsen tilannetta? Sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä ei kertaakaan esittänyt toivetta asumisen muuttumisesta. Palataan neuvontavelvoitteen tarkoitukseen, joka on nimenomaan neuvoa asiakasta asioissa, joita tämä ei vielä tiedä tai osaa kysyä. Sitä vartenhan koko neuvontavelvoite siellä laissa on!
Isän kokee tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti. Mikäli hän olisi puhaltanut viranomaisten todentamana liki kaksi promillea ja ollut vastaavasti kyvytön huolehtimaan lapsestaan, olisi lapsi varmasti kiiresijoitettu. Jos hän olisi selittänyt juomistaan sillä, että lääkäri määräsi alkoholipitoista lääkettä, häntä tuskin olisi edes kuunneltu saati uskottu.
Isä pohtii ja vertaa koko tapausta rattijuopumukseen. Yhtä hyvin rattijuoppo voisi kieltää olevansa humalassa, vaikka promillemittari näyttäisi kuinka hurjaa lukemaa. Jos kerran äidin sanaan luotetaan vastoin promillemittarin lukemaa, eikö rattijuoponkin sanaa tulisi yhtä lailla uskoa? Lakihan velvoittaa kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti, eli samassa tilanteessa samalla tavalla. Jos rattijuoppo siis sanoisi olevansa selvä ja ajokunnossa, tulisi poliisin toivottaa “hyvää matkaa” ja siinä kaikki. Jos taas ajatellaan sosiaalipäivystäjän ajatelleen, että äiti oli humalatilastaan huolimatta kykenevä huolehtimaan lapsestaan niin yhtä lailla poliisi voisi soveltaa rattijuopon kohdalla seuraavasti:
“ Onhan se päässyt autoon ja saanut auton vielä liikkeellekkin! Joten eiköhän se ole ajokuntoinen.... Pidätetään se sitten, jos se sattuu ajamaan kolarin... “
Laki on lastensuojelussa niin kuin sitä halutaan lukea, isä sanoo. Mutta kun sen lain pitäisi suojella lasta, ei vanhempaa. Joensuun lastensuojelu tuntui viis veisaavan pääasiasta ja keskittyvän äidin paapomiseen lapsen edun kustannuksella.
Tai sitten niillä oli kiire olla huostaamassa joku, jolla oli jalassaan eriväriset sukat.
Aluehallintovirasto ei ole vielä ottanut kantaa tapaukseen. Siihen, onko Joensuu velvollinen korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut ja tehtiinkö sosiaalitoimessa virhe. Viime aikoina lapsia on kuollut, olemme lukeneet uutisia perhesurmista. AVIssa saattaa siis olla kiire. Ehkä siellä on jopa paniikki? Joka tapauksessa siellä sietäisi joka ikisen virkaatekevän miettiä, kuinka todennäköistä tässäkin tapauksessa on ollut lapsen terveyden välitön vaarantaminen.
Vieläpä sosiaalitoimen siunaamana.
Muita uusia LL-julkaisuja:
☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
Lastensuojeluilmoituksen myötä käynnistettiin lastensuojelutarpeen selvitys. Isä kutsuttiin paikalle vain kerran, kuuntelemaan äidin puolustelua. Isää ei neuvottu tai oheistettu, miten lapsen kannalta olisi tilanteessa hyvä edetä. Koska isä ei kysynyt. Hallinnossa on olemassa neuvontavelvoite, jonka mukaan asiakasta on oheistettava esittämällä ne vaihtoehdot, joita asiakkaalla on käytössään. Sosiaalitoimi ei vaivautunut moiseen.
Isä otti omatoimisesti yhteyden asianajotoimistoon joulukuussa 2011 saadakseen neuvoja lapsen tilanteeseen. Tammikuussa 2012 lastensuojelun asiakkuus suljettiin. Äiti vakuutti sosiaaliviranomaiset puhumalla. Avohuollon tukitoimia ei aloitettu, lapsen kertomaa siitä, miten hän joutuu äidistään huolehtimaan, ei selvitetty tarkemmin. Jopa lääkärin lausumissa todetaan lastensuojeluilmoitusten syyksi äidin alkoholismi. Asia jätettiin selvittämättä. Ainoaksi perusteeksi lastensuojeluasiakkuuden päättämiseen oli äidin suullinen vakuuttelu asioiden oikeasta laidasta.
Isä vei asian kuitenkin käräjäoikeuteen ja Follo-sovittelussa saatiin aikaiseksi määräaikainen sopimus, joka tuli voimaan maaliskuussa 2013.
Huhtikuulla lapsesta tehtiin jälleen lastensuojeluilmoitus. Ilmoittajatahona oli tällä kertaa koulu. Rehtori ja lapsen luokanvalvoja olivat haistaneet äidin hengityksen haisevan vahvasti alkoholille. Sosiaalitoimi reagoi järjestämällä palaverin toukokuulle. Äiti selitti hajua hengityksessään lääkärin määräämällä, alkoholipitoisella lääkkeellä. Samaan aikaan isä katsoi parhaaksi keskeyttää sovittelut ja viedä asian suoraan käräjäoikeuden pääkäsittelyyn.
Elokuussa 2012 lapsi otettiin lastensuojelun asiakkaaksi. Jossakin kohdassa asiakirjoja mainitaan toisen vanhemman hankaloittavan tilannetta. Viittaus on epäselvä, ja siitä saa käsityksen, että isän toimet lapsensa edun toteutumiseksi on koettu hankaloittavaksi asianhaaraksi.
Marraskuussa pidettiin käräjäoikeuden pääkäsittelyä edeltävä valmisteluistunto. Isä kertoo tuomarin moittineen tilannetta: Hänen mielestään asia olisi tullut ratkaista jossakin muualla, kuin käräjäoikeudessa. Niin, varmaankin hän tarkoitti sosiaalitoimea.
Oikeus määräsi olosuhdeselvitykset tehtäväksi kolmen kuukauden ajalle. Sosiaalitoimella oli käytettävissään samat asiakirjat, joilla isä oli todentanut tilannetta käräjäoikeudellekkin. Olosuhdeselvittäjät eivät ottaneet kantaa asiakirjoihin millään tavalla. Huhtikuussa 2013 lapsen asuminen siirtyi kuitenkin isälle oikeuden päätöksellä.
Syyskuussa saapui jälleen lastensuojeluilmoitus, tällä kertaa poliisin tekemänä. Äiti oli ollut lapsen seurassa päihtyneenä ja puhaltanut 1,15 promillea. Äiti oli kertonut jonkun puukottaneen häntä ulkona ja hänet oli kuljetettu terveydentilan arviointiin keskussairaalaan. Lapsi oli viety turvaan mummolaan. Samalla käynnillä oli todettu asunnon olevan sotkuinen ja lattian olleen kissan ulosteissa. Haju oli “ runsas”. Herää kysymys, miksi aikaisemmin 1,69 promillea puhaltanut äiti oli huonokuntoisena todettu sosiaalipäivystäjän mukaan kyvykkääksi huolehtimaan lapsestaan, mutta tällä kertaa 1,15 promillea puhaltanut samainen äiti ei sitä ollut? Miksi nyt vietiin lapsi turvaan, mutta edellisellä kerralla ei?
Laissa ei ole määritelty promillerajaa, jonka vaikutuksen alaisena henkilö on lapsenhoitokykyinen. Laissa ei ole erikseen kiellettyä tai sallittua olla humalassa lapsen läsnäollessa. Mutta laissa velvoitetaan viranomainen, lastensuojelija, arvioimaan tilanne tapauskohtaisesti. Tulkitsiko sossu A lakia eri tavoin kuin sossu B? Toisin sanoen, hyväksyikö sossu A lapsen heitteillepanon, jota sossu B ei hyväksynyt?
Asiasta järjestettiin palaveri sosiaalitoimessa, jonne isäkin kutsuttiin. Sovittiin, että lapsen ollessa tapaamisella äitinsä luona, sosiaalitoimi käy puhalluttamassa äidin ja todentamassa äidin tilan.
Toukokuussa 2014 isä tiedusteli sosiaalitoimelta, mikä tilanne mahtaa olla tällä hetkellä? Sosiaalivirkailija kertoi, että äidin päihteettömyys on todennettu kahtena perättäisenä päivänä lapsen ollessa äidillään. Sosiaalipäivystäjän mielestä äidin kunto oli ihan ok, hän oli tarkastanut äidin kunnon puhelinsoitolla. Puhelin tuntuu olevan Joensuussa todentamisväline monenlaisissa asioissa. Sosiaalitoimi oli tehnyt kotikäyntejä sekä ollut puhelimessa äidin kanssa “useasti”. Alkoholin vaikutuksen alaisuudessa oleminen voidaan siis Joensuussa todentaa puhelinsoitolla? Moisesta tekniikasta olisi poliisikin varmasti kiitollinen. Ehkä Joensuun sosiaalivirastosta osataan neuvoa, mistä semmoisia puhelimia saa.
Lastensuojelun asiakkuus päätettiin kesäkuussa 2014.
Isä sai tarpeekseen pompottelusta. Sosiaalitoimi jätti tekemättä sille kuuluvan neuvontavelvoitteen, jonka vuoksi isälle tuli maksettavaksi yli 7 tuhannen euron oikeudenkäyntikulut. Lapsen asuminenhan oli riitauettava oikeudessa, koska sosiaalitoimi ei oheistanut isää lapsen asumisen suhteen.
Isä kanteli aluehallintovirastoon.
Laissa sanotaan, että viranomaisvastuuta ei saa siirtää kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin sillä, jolle vastuu siirretään, tulee olla riittävä koulutus ja ammattitaito. Onko siis sairaankuljetuksella sosiaaliviranomaisen pätevyys? Ilmeisesti Joensuun sosiaalipäivystyksen mielestä on.
Miksi lastensuojeluasiakkuus suljettiin, vaikka näyttöä äidin päihdekäytöstä oli? Vieläpä viranomaistahoilta? Riittääkö asiakkuuden sulkemiseen se, että vanhempi itse vain väittää kaiken olevan okei? Äidin päihdekäyttö jätettiin kokonaan todentamatta. Tukitoimia ei aloitettu. Sosiaalitoimen kootuissa selityksissä esitetään, että tukitoimet ovat vapaaehtoisia. Ketään ei voida pakottaa ottamaan niitä vastaan. Sosiaalitoimen mielestä äidin sanaa päihteettömyydestä oli uskottava, etenkin kun päihdekäyttöä ei oltu voitu toteen näyttää.
Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten. Sosiaalitoimen selitys on itsessään jo naurettava, sillä jokainen lastensuojelun kanssa tekemisissä ollut tietää, kuinka kaukana vapaaehtoisuus tilanteesta oikeasti on.
Toistuva humalatila, ambulanssi paikanpäällä, lapsen vieminen turvaan mummolaan, puukotetun äidin kuskaaminen sairaalaan yhdistettynä sosiaaliviranomaisiin johtaa yleensä kiiresijoitukseen. Välittömästi paikan päältä. Isä asui kadun toisella puolella ja lapsi jätettiin silti humalaisen äidin hoivaan, äidin, jonka lapsi kertoi peittelevänsä nukkumaan. Asiakirjoissa näkyy lääkärin todentama alkoholismi. Dokumenttijälki jää myös sairaankuljetukselta ja poliisilta. Promillet on todennettu. Mitä muuta todennettavaa äidin alkoholismissa vielä oli? Mitä muuta olisi kuulunut näkyä, kuulua, esiintyä, että sosiaalitoimi olisi kyennyt “todentamaan äidin alkoholismia”?
Miksi isää ei vaivauduttu millään tavalla neuvomaan lapsen asiassa? Isä asui lähellä lasta, kadun toisella puolella. Eikö sosiaalitoimelle pälkähtänyt päähän ehdottaa, että asumisen siirtyminen isälle saattaisi helpottaa lapsen tilannetta? Sosiaalitoimi vetosi siihen, että isä ei kertaakaan esittänyt toivetta asumisen muuttumisesta. Palataan neuvontavelvoitteen tarkoitukseen, joka on nimenomaan neuvoa asiakasta asioissa, joita tämä ei vielä tiedä tai osaa kysyä. Sitä vartenhan koko neuvontavelvoite siellä laissa on!
Isän kokee tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti. Mikäli hän olisi puhaltanut viranomaisten todentamana liki kaksi promillea ja ollut vastaavasti kyvytön huolehtimaan lapsestaan, olisi lapsi varmasti kiiresijoitettu. Jos hän olisi selittänyt juomistaan sillä, että lääkäri määräsi alkoholipitoista lääkettä, häntä tuskin olisi edes kuunneltu saati uskottu.
Isä pohtii ja vertaa koko tapausta rattijuopumukseen. Yhtä hyvin rattijuoppo voisi kieltää olevansa humalassa, vaikka promillemittari näyttäisi kuinka hurjaa lukemaa. Jos kerran äidin sanaan luotetaan vastoin promillemittarin lukemaa, eikö rattijuoponkin sanaa tulisi yhtä lailla uskoa? Lakihan velvoittaa kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti, eli samassa tilanteessa samalla tavalla. Jos rattijuoppo siis sanoisi olevansa selvä ja ajokunnossa, tulisi poliisin toivottaa “hyvää matkaa” ja siinä kaikki. Jos taas ajatellaan sosiaalipäivystäjän ajatelleen, että äiti oli humalatilastaan huolimatta kykenevä huolehtimaan lapsestaan niin yhtä lailla poliisi voisi soveltaa rattijuopon kohdalla seuraavasti:
“ Onhan se päässyt autoon ja saanut auton vielä liikkeellekkin! Joten eiköhän se ole ajokuntoinen.... Pidätetään se sitten, jos se sattuu ajamaan kolarin... “
Laki on lastensuojelussa niin kuin sitä halutaan lukea, isä sanoo. Mutta kun sen lain pitäisi suojella lasta, ei vanhempaa. Joensuun lastensuojelu tuntui viis veisaavan pääasiasta ja keskittyvän äidin paapomiseen lapsen edun kustannuksella.
Tai sitten niillä oli kiire olla huostaamassa joku, jolla oli jalassaan eriväriset sukat.
Aluehallintovirasto ei ole vielä ottanut kantaa tapaukseen. Siihen, onko Joensuu velvollinen korvaamaan isän oikeudenkäyntikulut ja tehtiinkö sosiaalitoimessa virhe. Viime aikoina lapsia on kuollut, olemme lukeneet uutisia perhesurmista. AVIssa saattaa siis olla kiire. Ehkä siellä on jopa paniikki? Joka tapauksessa siellä sietäisi joka ikisen virkaatekevän miettiä, kuinka todennäköistä tässäkin tapauksessa on ollut lapsen terveyden välitön vaarantaminen.
Vieläpä sosiaalitoimen siunaamana.
Muita uusia LL-julkaisuja:
☞ Maanpakolainen
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ Miksi huostaanottoliikeyritykset leimaavat huostaanotut lapset psyykkisesti sairaiksi?
☞ Home -ongelmat vallankäytön välineenä
☞ Kynttiläpalkinto Lokakuun Liikkeen blogistille
☞ Stop! Haminan Stoppari
☞ Lastensuojelu "suojeli" perheen evakkoon Kankaanpäässä
RSS Feed
