"Surullista on se, että juuri eniten apua tarvitsevat perheet saattavat kokea kielteisenä ja häpeällisenä lastensuojeluviranomaisten puuttumisen heidän asioihinsa. Vaikea tilanne voi mennä niin pitkälle, ettei nuorta voida enää auttaa. Varsinkin yksinhuoltajat ovat uupuneita ongelmiensa kanssa. Tällainen perhe voisikin hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan apua.”
Kirjoituksen otsikko oli ”Lastensuojeluviranomaiset ansaitsevat kiitoksen”. Nimimerkkinä oli ”Kiitollinen omainen”, minkä jälkeen teksti: ”Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.”
Kaksi päivää tämän jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi lastensuojelua ylistävän kirjoituksen:”Olemme todella haastavan nuoren vanhempia... Ymmärsimme ja uskalsimme hakea apua lastensuojelusta. Siellä meitä kuunneltiin ja ymmärrettiin."
Kirjoituksen otsikko oli ”Lastensuojelu pelasti lapsemme tulevaisuuden”. Nimimerkkinä oli ”Kiitolliset asiakkaat”, minkä jälkeen teksti: ”Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.”
Ihmetystä herättää nimimerkkien samankaltaisuus ja se, miksei "kiitollinen omainen" voi kehua lastensuojelua omalla nimellään. Etenkin aiempi mielipidekirjoitus vaikuttaa tiedottajamaisesti määrämittaan hiotulta ja editoidulta: turhia sanoja ei ole ja jokainen sana on ladattu täyteen merkityksiä, jotta teksti resonoisi myötätuntoisesti suuressa lukijakunnassa. Iskevät lauseet kääntävät julkituodut epäkohdat nurinniskoin lastensuojelumyönteisiksi kokemuksiksi – onnistumisiksi. Sanoma on selkeä: "Lastensuojelu pelastaa."
Molemmissa teksteissä puhutaan lastensuojelutyön raskaudesta ja vähistä resursseista, ja toisaalta työn arvokkuudesta ja hyvyydestä: ”Viranomaiset yrittävät parhaansa ja työskentelevät joskus voimiensa äärirajoilla." Tässä ristiriitaisessa tilanteessa uhriksi nimetään viranomainen: "Lastensuojelu tekee vähillä resursseilla arvokasta ja henkisesti raskasta työtä eikä saa julkisuudessa ansaitsemaansa kiitosta.”
Lisäksi työntekijöille ehdotetaan lisää palkkaa nykyisen 3000 euron mediaanipalkan sijaan: "On ristiriitaista puhua, että lapsissamme on tulevaisuus, jos lastensuojelulle ei anneta riittävästi resursseja eikä työntekijöiden palkkausta korjata. Paljon elämän ongelmia nähneenä arvostan suuresti lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten työtä, koska olen sitä lähipiirissäni itse seurannut.”
Viime vuosina HS on hyllyttänyt monia kriittisiä lastensuojelujuttuja, kuten tämän mielipidekirjoituksen. Toisin kuin esimerkiksi STT, Yle, iltapäivälehdet ja suurimmat päivälehdet, ei Helsingin Sanomat ole ottanut mitään kantaa 4.1.2014 alkaneeseen Oulun huostaanottokohuun. Kohu alkoi, kun isä julkaisi YouTubessa videotallenteen, jossa poliisit sosiaalityöntekijän käskystä raahasivat huostaanotettuja, kotiinsa laitoksesta karanneita 9-vuotiaita kaksospoikia.
Liekö irvokas sattuma vai huonoa makua se, että tammikuussa HS julkaisi sivuillaan koko sivun mainoksen, jossa näkyvät sosiaalityöntekijän ja poliisin selät. Mainoksessa on teksti: ”Juttu, jonka takia päätin halata lastani useammin.” Varsinainen artikkeli, josta mainoskuva oli otettu, ei liittynyt lasten halaamiseen millään tavoin. Se kertoi toimeentulotukihakemusten käsittelystä ja sosiaalityöntekijöiden ajankäyttöön liittyvistä huolista.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, koska HS julkaisee "Kiitollisen kansalaisen" mielipidekirjoituksen: "Epämääräisin syin tehty ja valheellisiin asiakaskirjauksiin perustunut älyvapaa huostaanotto esti viranomaisten mielestä meitä päätymästä mahdolliseen perhesurmaan."