
"Romanit ovat vakiintunut vähemmistö Suomessa ja romanikulttuuri on ollut tärkeä osa suomalaista kansankulttuuria satojen vuosien ajan", toteaa kansatieteen professori Hanna Snellman Helsingin yliopistosta. "Yhdenvertaisuuden nimessä myös romanit ansaitsevat oman päivänsä almanakkaan."
Vuosisatainen vaino
Romanien huono asema Euroopassa on pitkäaikaisen syrjinnän (huonot asunto olot, koulutus ja työllisyyspolitiikka) ja vainon tulosta. Romanien työttömyysaste on useissa Euroopan maissa 70–90 % ja asuntoolot ja koulutus puutteellisia.
Sodan aikana Euroopassa tapettiin satoja tuhansia romanilapsia kehittyneen ilmoitusvelvollisuus ja raportointijärjestelmän avulla. 2. maailmansodan aikana yksi kolmasosa Euroopan romaneista (arviolta 6 00 000–1000 000) tuhottiin keskitysleireissä. Suomessa yli 4 000 ihmistä määrättiin pakkosteriloitaviksi sairautensa tai käytöksensä takia vuosina 1935–1970. Laki nojautui eugeniikkaan eli ihmisrodun pitämiseen puhtaana. Erilaiset ruumiinviat, sairaudet, henkiset tilat tai sosiaalisen käytöksen muodot on rotuhygieniassa ymmärretty ja luokiteltu perinnöllisiksi. Väestön rodunjalostuksen välineeksi muodostui varhainen puuttuminen (Pulma, 2006) ts. lasten siirrot kotoaan lastenkoteihin. Aikakauden romanipolitiikkaa määritti käsitys ihmisten ja rotujen
eriarvoisuudesta ja pyrkimys ratkaista mustalaisongelma "lopullisesti". Kansanhuoltoministeriö ja Mustalaislähetys keräsivät kortistoihinsa tiedot kaikista Suomen romaneista ja Urho Kekkonen ehdotti romaneille eräänlaisia keskitysleirejä v. 1942 (Lind, 2009).
Suomalaiseen romanien sulauttamispolitiikkaan (1600-1970) kuuluivat lasten perusteettomat huostaanotot ja vieraannutusyritykset omasta suvusta ja kulttuurista. Noin joka toinen romanilapsi sijoitettiin lastenkotiin tai sijaiskoteihin. Lasten kohtelu ja kurinpitotoimet jättivät katkeria muistoja lastenkodeissa varttuneille (Lind, Pulma). Lapsista kasvoi kulttuurista erottamisen seurauksena lapsia, jotka eivät kuuluneet mihinkään.
Valtiolähtöinen rotuoppi ja rodunjalostus eivät hävinneet toisen maailmansodan ja natsiSaksan kukistumisen myötä, vaan jatkoivat länsimaissa julkisesti voittokulkuaan aina 1960-70 -luvuille asti, jolloin rodunjalostuksesta tuli kätketympää. ”Rotu” - sana vaihtui 1950-luvulla sanaksi ”perinnöllisyys”. Tästedes tutkittiin perinnöllisyystiedettä, ei rotuoppia ja tavoiteltiin hyvää perimää, ei rodunjalostusta (Teittinen, 2010, 7084).
Lastensuojelutoimia ja huostaanottoja oikeutetaan edelleen ongelmien ylisukupolvisen periytyvyyden ts. pahan perimän perusteella. Vastoin YK:n suosituksia suomalaisista sijoituksista 70% tehdään laitoksiin, joista puuttuu riippumaton valvonta (Rousu, 2012). Myös huostaanottoprosesseista ja päätöksistä puuttuu valvonta, riippumaton tuomioistuin ja fair trial- oikeudenkäynti (mm. Ikonen, Mannonen, Rimpelä, Roos, Suomela).
Vähemmistöön kuuluvat lapset joutuvat helpommin lastensuojelun asiakkaiksi. mm. siksi, että valtakulttuurista erottuvat kasvatustavat tulkitaan helposti lastensuojelullisiksi ongelmiksi.
Toinen syy ovat länsimaiset kehitys ja kiintymyssuhdeteoriat, joissa korostetaan ydinperheen merkitystä lasten kasvatuksessa ja sivuutetaan lapsesta huolehtivan laajan suvun ja perheen merkitys (Yesilova, 2009). Huolimatta sukulaissijoitusten hyvistä tuloksista, niitä ei Suomessa juuri tehdä.
Lastensuojelupalveluissa tulisi ottaa huomioon romanien kulttuuri ja kieli. Romanien asiakielen ymmärtäminen ja luku- ja kirjoitustaito ei virallisessa asioinnissa ole välttämättä samantasoista valtaväestön kanssa, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin molemmin puolin. Monien romanilasten sanotaan olevan ns. ”piilopuolikielisiä”, eli he eivät osaa suomea eivätkä romanikieltä kunnolla. Kielivaikeuksien on katsottu olevan suurimpia syitä koulun keskeytyksiin ja syrjäytymiskehityksen jatkumiseen (Oulun kaupunki, 2006).
Nykyisessä monista aika ja teoriakerrostumista koostuvassa lastensuojelussa voi nähdä jäännöksiä niin esimodernista ja modernista, uuden ajan kovenevan kontrollin periaatteen, jaon ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin (vastuutus, yhteistyövelvoite), kerjuu ja irtolaislainsäädännön köyhien elämäntapavalvontaa ja niin ihmisoikeusargumentteja kuin sosiaalihuollollisia perusteluja (Harrikari, 2014). Leimaamisen, puuttumisen, pahan perimän ja poislähettämisen kulttuureista ja diskursseista ei ole lastensuojelussa vieläkään päästy eroon.
Kohtaa ihminen, älä ongelmia kohti palvelun kulttuuria
Sosiaaliviranomaisen tehtävä on asiakkaiden hyvinvoinnin, oikeusturvan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen ihmis- ja perusoikeusperiaatteita noudattaen. Sosiaalityöntekijän tulee mm. tarjota asiakkaille hyvää palvelua ja kohtelua ilman syrjintää, tukea asiakkaan osallisuutta, omaehtoista selviytymistä, itsemäärämisoikeutta ja sijoitettujenkin lasten siteitä perheisiinsä ja omaan kulttuuriinsa (Talentia).
Jos koko ympäröivä yhteiskunta kohtelee romaniyksilöä kuin rikollista , voi romani alkaa käyttäytyä ympäristön odotusten mukaisesti (itsensätoteuttava profetia).
Valtaväestön negatiiviset asenteet romaneja kohtaan näkyvät edelleen myös sosiaalitoimessa esim. lastensuojeluasiakkaiden asunnottomuutta saatetaan lainvastaisesti käyttää huostaanoton perusteena tai pelotteena. Asunnottomuuden ehkäisyyn ja vähentämiseen on hyvä tarttua mahdollisimman varhain, jotta vältytään lisäongelmilta esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta.
Romanit kokevat usein epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Tämä juontaa juurensa siitä, että juuri viranomaiset, päättäjät ja kirkko ovat sortaneet romaneita menneinä vuosikymmeninä. Romaneilla voikin olla hyvin korkea kynnys pyytää viranomaisilta apua. Ensimmäinen tärkeä askel romanien parissa työskennellessä on luottamuksellisen ja turvallisen suhteen luominen.
Palvelujärjestelmää tulee kehittää yhteisöllisemmäksi niin, että se vastaisi paremmin romanien tarpeisiin. Verkostotyöhön on hyvä ottaa mukaan lähiomaisia.
Viranomaisten tulisi selvittää romaneille heidän oikeutensa ja velvollisuutensa , välttää vaikeiden käsitteiden ja viranomaiskielen käyttöä ja varmistaa, että romaniasiakkaat ymmärtävät tehdyt päätökset. Päätösten ja kirjallisten ohjeiden tulee olla selkeitä ja helposti luettavia.
Puhtaus on romanikulttuurissa hyvin tärkeää. Tiukkojen puhtaussääntöjen ansiosta romanit ovat säästyneet monilta maailmalla myllänneiltä epidemioilta. Romanien kanssa asioivien viranomaisten tulisi tuntea romanikulttuurin puhtaus-, häveliäisyys- ja väistämissäännöt esim. iän, kehon, seksuaalisuuden ja päihteidenkäytön tabuluonne, erillisten saniteettitilojen pakko vanhemmille ja nuoremmille, raskauden ja seurustelusuhteiden salaaminen vanhemmilta, väkivaltakonfliktin tekijän suvun välitön muuttovelvoite paikkakunnalta jne.
Julkisuudessa ollut ihmiskauppatapaus on jälleen lietsonut ennakkoluuloja romaneita kohtaan, vaikka kyseessä on romaniyhteisön tuomitsema hyvin harvinainen yksittäistapaus, jota selittävät pikemminkin tekijöiden yksilöpiirteet ja vakava syrjäytymiskierre kuin etninen tausta. Huomaamatta on jäänyt myös, että ihmiskaupan uhri oli huostaanotettu ja kaappauksen aikana lastensuojelun jälkihuollon asiakkaana ja vastuulla.
Hyvä lastensuojelu ei ole pahan perimän tai riskiryhmien seulomista vaan hyvää kokonaisvaltaista ongelmien ennaltaehkäisyyn panostavaa sosiaalipolitiikkaa eli asumisoloista, perusoikeuksista ja perusturvasta, terveydestä, sosiaalisista suhteista, koulutuksesta, työllisyydestä ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista huolehtimista.
Kirjallisuus:
Harrikari Timo 2014: Lastensuojelun perusteet, Helsingin yliopisto
Lind Tuula , Tanner Riikka 2009: Käheäääninen tyttö. Kaalengo tsaj, Tammi
Oulun kaupunki 2006: Vast vastensa opas romanien kanssa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille,
Pulma, Panu: Suljetut ovet: Pohjoismaiden romanipolitiikka 1500luvulta EUaikaan. Historiallisia tutkimuksia 230. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
Rousu Sirkka 2011: Lastensuojelun valvontajärjestelmä
Talentia 2012: Etiikkaopas
Teittinen Antti 2010: Pois laitoksista, Hakapaino, Helsinki
Yesilova Katja 2009: Ydinperheen politiikka, Gaudeamus, Helsinki
YLE uutiset 2013: Lastensuojelun valvonta retuperällä: "Pelonsekaisella tunteella miettii, mitä kaikkea siellä on"
Muita aiheeseen liittyviä Lokakuun liikkeen julkaisuja:
Ihmiskaupan uhri oli lastensuojelun asiakas
Kaapatut lapset: Viranomaiset ovat jättäneet heitteille äidin ja Ruotsiin kaapatut lapset
Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
KADONNEET LAPSET – Maahanmuuttajaperheen huostaanottotarina
Monikulttuuriperheen umpikuja
Fasismin rippeet kitkettävä pois sosiaalialalta