"Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. / Ne tekevät sen itse." Paavo Haavikko
Kiusaaminen on lastensuojelussakin ryhmäilmiö.
Lastensuojeluprosessi käynnistyy usein fabrikoidulla lastensuojeluilmoituksella, joista siirrytään provokaation (trollaus), mustan PR:n ja maalittamisen kautta huostaanoton varmistaviin fabrikoituihin lastensuojelulausuntoihin, rikosilmoituksiin ja asiakassuunnitelmiin.
Toisin kuin nettikiusaaminen lastensuojelun harjoittama kiusaaminen on elinikäistä, jopa ylisukupolvista. Sosiaalirikosrekisteri ei kuivu koskaan ja ohimenneet ongelmat ja usein asenteelliset, virheelliset ja valheelliset merkinnät vaikuttavat asiakkaan ja tämän lasten kohteluun vuosikymmentenkin kuluttua.
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa huostaanotot käsittelevässä hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen tai sosiaalityöntekijän mutu ymmärretään usein näytöksi asiakkaan syyllisyydestä.
Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Provokaatioilla asiakkaasta saadaan agressiomerkintä
Monet ruotsalaistutkijat ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalitoimen asiakkaiden epäeettiseen ja loukkaavaan kohteluun. Heidän mukaansa asiakkaita ahdistellaan verbaalisesti ja fyysisesti (Tilander 1991), mustamaalataan (Bjur & Gustafson (1994), manipuloidaan ja kohdellaan lainvastaisesti. Heille valehdellaan (Theorin 1996), heitä panetellaan (Wiesel 1997) ja heidän tarpeensa ja näkemyksensä jätetään selvittämättä.
Sosiaalityön tutkija Leslie Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on).
Professori Bo Edvadrsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Tätä väärentämistä, manipulointia ja asiakirjojen tehtailua Edvardsson kutsuu fabrikoinniksi.
Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan. Tyypillisesti asiakasta provosoidaan epäilemällä tai nimittelemällä häntä hulluksi, huoraksi, huumehörhöksi tai kriminaaliksi.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lapsia ja vanhempia viedään päivähoidosta, kouluista tai kodeistaan poliisivoimin rynnäkköoperaatioissa, joissa ei välttämättä ole kyse lainkaan välittömästä vaaratilanteesta kuten laki edellyttää. Näitä noutamisia tapahtuu Suomessa joka toinen tunti. Usein siirroissa on pikemminkin kyse lastensuojeluviranomaisen henkilökohtaisista pyrkimyksistä ja vallankäytöstä.
Lastensuojelujärjestöjen kehittämishankkeista ja uusista toimintamalleista huolimatta- tai kenties juuri niiden ansiosta- kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat jälleen lisääntyneet. Sote:n alla lisäys sijoitusmäärissä takaa kunnille jatkossa isommat valtionosuudet.
Musta PR on disinformaatiota, jolla on tarkoitus vahingoittaa kohteen mainetta
Musta PR on lastensuojelun asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantavaa rutiinia. Parhaillaan Pohjois- Suomessa 7 sosiaalityöntekijää on määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan valheellisten merkintöjensä vuoksi. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa.
Lastensuojeluvirkailijan päätyminen esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Esitutkinnassa olevat sosiaalivirkailijat väittivät äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Äiti onkin tehnyt potilas- ja sosiaaliasiamiehen avustuksella muistutuksen lapsen terveydenhoidosta paikkakunnan sairaalaan. Muistutuksessa korostetaan, että lapsen potilasturvallisuutta on vaarannettu vakavasti hoitamalla lasta puutteellisten ja osin virheellisten, vain sijaisäidin ja aluehallintovirastolta muistutuksen saaneen sosiaaliviranomaisen kertomien esitietojen perusteella.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi monista äideistä, jotka ovat kokeneet mustamaalaaviin äidin seksuaalikäyttäytymisellä spekuloiviin asiakaskirjauksiin pohjautuvan huostaanoton.
– Heidän papereissaan huostaanoton syyksi oli kirjattu muun muassa äidin vaihtuvat miessuhteet sekä toistuvat olin- ja asuinpaikan vaihdokset. Tämä kaikki oli kuitenkin kirjattu väärin eli todellisuudessa asiat eivät pitäneet paikkaansa. Kaikki miespuoliset tuttuni, jopa oma veljeni oli virheellisesti kirjattu ”miesystävikseni”, Leikonniemi suomii.
Leikoniemi kuvailee lastensuojelun asiakaskirjauksia: "Veljeni oli kirjattu huostahakemuksessa myös tehneen polttoitsemurhan. Tämä valhe kumottiin hallinto-oikeudessa virkatodistuksella. Minun väitettiin pitävän ruokatilanteita "lähinnä pikniktyyppisinä", kun kerran oli nähty poikani syövän lasten tv:tä katsoessa omenan paloja, kurkun paloja ja ituja. Sosiaalityöntekijät kirjasivat, että poika on minulle jotenkin näkymätön, joka vain kulkee mukana. Kun kerroin sossulle harrastavani elokuva-avustajana toimimista, se kirjattiin siten, että minä jollakin lailla kuvittelen näytteleväni.”
Turun hallinto-oikeus purki huostaanoton myöhemmin perusteettomana. (Leikonniemi, Lokakuun liike, 25.2.2015)
Varatuomari Outi Mannonen kertoo, kuinka sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana:
”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Viranomaispalavereissa asioita voidaan puida lapsen opettajan kuullen. Sosiaaliviranomainen ei etukäteen selvitä, onko tietopyynnön saaja lastensuojeluperheen tuttava. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”
Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”
Asiakkaan maineen mustaamiseen tähtäävää disinformaatiota keksitään ja levitetään lastensuojelussa tyypillisesti huostaanoton aloittamis- ja lopettamisvaiheessa.
Fabrikoitu huume- tai seksuaalisen hyväksikäytön epäily on tehokas ase niin aloitus- kuin lopetusvaiheessa.
"Näyttönä" insestistä on esitetty mm. päiväkodissa leikittyjä pyllyleikkejä, isän shakinpeluuta, pikkupojan piirtämää hymyilevää mutta liian isoa koirakuvaa, naisen anatomian viittaavaa musteläiskää, liian pitkään jatkunutta imetystä, makuuhuoneesta kuuluneita "outoja" ääniä, lapsen masturbointia sekä kotitaloudessa olleita kumihanskoja, joita lapsi tykkäsi käyttää. Eräässä tapauksessa poika oli unista kertoessaan liittänyt yhteen pyllyn ja sammakon, mistä psykoanalyytikko päätteli anaaliyhdynnän tapahtuneen.
Kaikki tapaukset johtivat lapsen erottamiseen vanhemmistaan. Virkamiesten ja muiden lasten asioita ajaneiden ammattilaisten toimet jättivät paranemattomat traumat perheenjäseniin. Seurauksena oli mm. leimaantuminen yhteisön silmissä, taloudellinen ahdinko ja avioero.
Tuorein havainto lastensuojelun disinformaatiosta tulee Helsingin kotiuttavasta perhetyöstä, jossa perhetyöntekijät keksivät romuttaa hyvin alkaneen kotiuttamisprosessin perättömällä väitteellä , että äiti olisi ollut päihteiden vaikutuksen alaisena palaverissa ja toiminut jopa huumeiden salakuljettajana.
Disinformaation tuottamisen ja levittämisen estämiseksi asiakkaiden tulisi saada tieto heihin kohdistuvista lastensuojelun vakavista syytteistä reaaliaikaisena, eikä vasta oikeudessa jotta heillä olisi mahdollisuus oikeusvaltioperiaatteen mukaiseen puolustautumiseen ja oikaisuun. Lastensuojelun epäilyjen seurauksena tehdyt tutkimukset tulisivat olla myös ilmaisia asiakkaille. Kotiuttavan perhetyön tapauksessa epäilty äiti olisi voinut mennä palaverista suoraan seulaukseen tai toimittaa rikosrekisteriotteen, mikäli hän olisi voinut lukea epäilyistä esim. OmaKantaan reaaliaikaisesti siirtyneistä lastensuojelun asiakaskirjauksista.
Doxaus on ihmisen yksityisten henkilötietojen levittäminen verkossa vastoin tämän tahtoa
Lastensuojelun harjoittama doksaus tapahtuu moniammatillisen yhteistyön nimissä. Tarkastamattomia ja virheellisiä tietoja asiakkaista levitellään perhetyön, koulutoimen, lastensuojelun ja erityissairaanhoidon kesken. Urkinta lastensuojelussa lisääntyy ja lapsista on tullut tarkkailumateriaalia. Nykyään lastensuojelu saa antaa, vastoin huoltajan suostumusta, välttämättömiksi määrittelemiään tietoja muille viranomaisille tai vaikkapa toisen kunnan toimeksiannosta toimivalle yksityiselle lastensuojelulaitokselle.
Ani Leikoniemen mukaan "lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta vaan luottavat sokeasti siihen, että viranomaiset ovat tutkineet perheen tilanteen siten kuin lastensuojelulaki sen määrää tutkittavaksi".
Leikoniemi on kertonut, että vasta oikeudenkäynnissä selvisi huostaanoton todellinen syy.
"Viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihini irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa."
”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
Kun Leikoniemi pyysi tietojaan sosiaalityöntekijältä, tämä vaati yksilöimään halutut paperit. Kuitenkaan lastensuojeluasiakirjoihin ei ollut kirjattu, mitä tietoja sosiaalitoimessa oli.
”Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen varjolla estetään ihmistä näkemästä häntä tai lastaan koskevaa tietoa. Korjaapa sitten siinä virheet."
Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan "sosiaalihuollon asiakaslaki on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat.. Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii".
Asiakkailla ei useinkaan ole luku- ja oikaisu-oikeuksia viranomaisten heistä tuottamiin usein fabrikoituihin ja valheellisiin asiakirjamerkintöihin.
Nykyisin asiakkuudessa/hoidossa huomioitavat tiedot esim. työntekijöiden usein virheelliset ja toisen käden tietoon perustuvat tai omien toimien oikeuttamiseen pyrkivät kirjaukset asiakkaan ominaisuuksista eivät koskaan näy Omakannassa. Tietojen näkyminen ammattilaisille sen sijaan ei esty. Tiedonhallintapalvelu palauttaa potilastietojärjestelmän kautta riskitiedot näkyville toisesta potilastietojärjestelmästä. Potilas ei voi kielloillaan estää riskitietojen(vaikka nämä olisivat vääriä tietoja) näkymistä ammattilaisille.
Hatemob on masinoitu tai joukkoistettu häirikköhyökkäys
Lastensuojelussa häirikköhyökkäyksen toteuttaa moniammatillinen työryhmä. Häirikköhyökkäyksen ja siihen liittyvien mustamaalaavien epäilyjen seurauksena asiakas joutuu usein yhteisönsä leimaamaksi/hylkäämäksi ja käymään turhissa arvioinneissa ja tutkimuksissa, jotka voivat estää hänen vakuutusturvansa ja lainan saamisen.
Sosiaalityöntekijän perhesurmaajaksi lavastama Tiina- äiti kertoo: Sosiaalityöntekijä sekä sosiaalitoimen johtaja olivat suositelleet minulle laajoja psykologisia tutkimuksia, joihin moni jäsenistä yhtyi. Muun muassa oppilashuollon esimiehen ”näkemyksen mukaan äidille tulee tehdä psykologiset tutkimukset ja perheen hoitokontaktin tulee jatkua perheneuvolassa”.
Kirjoitin hänelle jälkeenpäin ja kysyin, mikä on hänen koulutuksensa, jotta hän voi suositella jollekulle tutkimuksia näkemättä. En ole koskaan saanut vastausta.
Konsultoimani lakimies sanoi, että hän ei ole vielä kuullut, että sosiaalityöntekijä tai sosiaalitoimen johtaja pystyisi lähettämään ketään tutkimuksiin. Hän kehotti minua olemaan menemättä, ellen saa lakipykälää, johon perustuen tutkimukset tehtäisiin.
Toimintaterapeutille, jonka kanssa en ollut missään tekemisissä, oli jo ehditty antaa nimeni ja osoitteeni. Hän oli valmis tulemaan kotiini arvioimaan toimintakykyäni.
Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa."
Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut suurperheen äiti Siljasta, joka joutui pitkäaikaisen viranomaiskiusaamisen kohteeksi.
Myös Ylöjärvellä koulu ja lastensuojelu piinasivat perhettä vuosia.
Maalittaminen on sitä, että osoitetaan joukolle kohde, jota vastaan hyökätään
Lastensuojelun harjoittaman maalittamisen sytykkeitä ovat erilaiset epämääräiset moraalista paniikkia lietsovat koulutukset ja hankkeet, joissa yllytetään arvioimaan tai ilmiantamaan usein kuviteltuja ongelmia tai "riskiperheitä". Tyypillisesti maalittaminen alkaa sosiaalityöntekijän keksimästä valheellisesta syytteestä tai epäilystä, jota levitetään kaikille yhteistyötahoille. Perheen leimautumisen seurauksena heistä aletaan etsiä vain valheellista epäilyä vahvistavaa näyttöä ja vastanäyttö esim. epäilyn kumoavat lausunnot ja tutkimustulokset jätetään tahallisesti pois asiakirjoista.
Tilannetta hankaloittaa se, ettei lastensuojelulla ole velvoitetta korjata asiakirjamerkintöjään. Käytännössä mikä hyvänsä vääräksikin todistettu vakava epäily esim. insestistä, huumeista tms. jää elämään papereihin jopa 120 vuodeksi aiheuttaen aikanaan haittaa myös epäillyn lapsille.
Maatalossa asunut ja karjaa pitänyt Haapasten perhe joutui sosiaalityöntekijän masinoiman perättömän insestisyytteen ja maalittamisen kohteeksi lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella.
Sosiaalityöntekijä varusti huostaanotossa konsultoineen moniammatillisen lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän tekemällään rikosilmoituksella mutta ei toimittanut ryhmälle vanhemmat vapauttaneen rikostutkinnan päätöstä.
Lapset huostaanotettiin 102 todistettua virhettä sisältäneillä asiakirjoilla. Virheistä ei suostuttu korjaamaan ainoatakaan.
Perheen äiti pakotettiin peräti kahteen kertaan mielenterveystutkimuksiin, joiden puhtaita tuloksia ei noteerattu. Myös perheen isästä pyydettiin lausuntoa mutta tästä mielenterveystoimisto jo kieltäytyi ( Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana- Vääryyden oikaisu on vaikeaa 31.08.2010 HS).
Samantyyppinen maalittaminen tapahtui Helsingissä lääkärin ja sosiaalityöntekijän yhteistyönä.
”Vastuusosiaalityöntekijä Laine kertoi minulle kirjauksen takia, joka oli tämän sosiaalivirkailijan itsekeksimiä valheita täynnä, että koko lastensuojelun avohuollon 12-päinen työryhmä on 100%:sti varma, että minä käytän seksuaalisesti hyväksi lastamme ja minusta on tehty rikosilmoitus (ei siis tutkintapyyntöä) poliisille. Lastensuojeluilmoitus, jonka oli valhein täyttänyt tämä päivystyspuolen työntekijä lätkäistiin käteeni ja asiaa ei suostuttu käsittelemään kanssani. Vieläkään yli vuoden jälkeen ei tätä ilmoitusta ole käsitelty kanssani, vaikka laki määrää käsittelemään lastensuojeluilmoitukset seitsemässä päivässä”.
Erityislapsensa pahoinpitelystä aiheetta syytetyt Leikmanit yrittivät todistaa syyttömyyttään valokuvilla, jotka osoittivat, ettei lapsissa ollut lastensuojelun väittämiä pahoinpitelyn jälkiä. Lastensuojelu ei kuitenkaan milloinkaan toimittanut todisteita poliisille vaan valokuvat "unohtuivat" sosiaalityöntekijöille (Keskisuomalainen 22.5.2011).
Jorma Heikkinen sai Kaarinan lastensuojelulta häälahjaksi häälauantaita edeltäväksi päiväksi kutsun Kaarinan sosiaalitoimistoon kuulemaan kuinka häntä epäiltiin kiihkouskovaiseksi, huumeita käyttäväksi, lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi mielisairaaksi. TYKS:n laboratoriokoe, erikoislääkärin lausunto ja oikeusrekisterikeskuksen ilmoittamat tiedot eivät riittäneet kumoamaan lastensuojelun uskomuksia.
Maalittamisessa on aste-eroja siinä, kuinka paljon hyökkääjät itse tietävät osallistuvansa esimerkiksi laittomiin uhkauksiin tai kunnianloukkauksiin.
Lastensuojelun työntekijät voivat ladella kunnianloukkauksiaan ja uhkauksiaan melko vapaasti sillä heillä ei ole käytännössä vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään. On erittäin harvinaista, että lastensuojelun työntekijä joutuu juridiseen vastuuseen edes rikoksista, joista on pitävä näyttö.
Lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista. Päättäjä tai tutkija, joka ei tätä ymmärrä on osa kiusaamisen ja vihapuheen levittämisen ongelmaa.
Joskus asiakirjat kertovat myös silkasta pahantahtoisuudesta ja huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”
Asiakkaan vaihtoehdoiksi jää pidättäytyminen kaikista kontakteista, joista seuraa arkistoitavia merkintöjä tai maanpakolaisuus - tai mikäli nämä ovat mahdottomia- yhteydenpidon tallentaminen , jatkuva asiakirjojen tarkistaminen ja valmentautuminen kiusaamiseen.
Professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois.”
On vaikea löytää toista lastensuojelun kaltaista hallinnonalaa, jossa asiakkaan oikeusturva on olematon ja alan keskeiset toimintakäytännöt muodostuvat kaikkialla muualla paheksutuista ja rangaistavista epäeettisistä ja jopa laittomista toimintatavoista.
Sosiaalityöntekijän ”sanoitukset” säveltää poliisi ja sovittaa hallinto-oikeus. Tuottajana häärii voitontavoitteluun tähtäävä sijaishuolto. Niistä muodostuu perheille helvetin portit avaavia tritonuksia.
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko sinusta fabrikoitu lastensuojelussa väärää tietoa? Oletko joutunut lastensuojelussa häirikköhyökkäyksen, doksauksen , maalittamisen tai vihapuheen kohteeksi?
Tiedot asiakirjaotteineen voi lähettää [email protected]
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/some-on-sosiaalityontekijoiden-huoli-ja-vihapuheen-monistamo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus