
Järjestöllä on omat Päihdepäivät , oma päihdeasiamies ja 40 jäsenjärjestön EPT- verkosto, joka välittää tietoa päätöksentekoprosesseihin ja julkiseen keskusteluun ja pyrkii vaikuttamaan päihdepalveluihin ja -politiikkaan.
EHYT ry :n tehokas moniammatillinen verkostoituminen
EHYT ry syntyi 2012 kun Elämäntapaliitto, Terveys ry ja Elämä On Parasta Huumetta ry yhdistyivät.
Ehyt ry:llä on toimisto Helsingin Vallilassa ja sen toiminnan vuosibudjetti on noin 5 miljoona euroa, joka rahoitetaan STEA:n ( entinen RAY) avustuksilla. Ehyt ry:llä on 60-70 työntekijää, joista valtaosa näyttäisi olevan kytköksissä joko puoluekirjan, työhistoriansa tai sukulaissuhteidensa kautta SDP:hen, Vasemmistoliittoon tai kristillisiin piireihin. Voidaan siis puhua aatteellisesti sävyttyneestä kansanterveydellisestä toimijasta.
Suurelle yleisölle EHYT ry lienee tuttu pyrkimyksestään palauttaa keskiolut maitokaupoista Alkoon ja ohjata osa alkoholiveron tuotoista ehkäisevään päihdetyöhön.
EHYT ry pyrkii viranomaisyhteistyön lisäämiseen " hyvinvointiturvallisuuden" ja terveiden elämäntapojen takaamiseksi. Se on ollut niin RAY:n, Lastensuojelun Keskusliiton, Sosiaalialan Työnantajat ryn ja SOSTE:n jäsen. Myös mediavaikuttamiseen pyritään; EHYT on Aikakauslehtiliiton, Mediakasvatusseuran ja Yheiskuntaviestinnän yhdistyksen jäsen.
Opiskelijoiden mielenterveydestä vastaava Nyyti ry ja Nuorten Ystävien yhteistyökumppani Suomen psykologinen instituutti ovat järjestön jäseniä.
Raha-automaattiyhdistys rahoittaa yhteistyössä EHYT ry:n kanssa tuotettuja Helsingin Diakonissalaitoksen päihdetyön neuvontapalveluita, jotka sisältäävät puhelin- ja Internet-neuvontaa sekä kehittämistyötä ja markkinointia. Vuosien 2015–2017 kehittämistyö painottuu palveluihin, joita voidaan hyödyntää päihdeongelmien varhaisen vaiheen puuttumisessa työpaikoilla, työsuojelussa ja työterveyshuolossa.
MLL on mukana EHYT ry:n hallinnoimassa Monikulttuurinen päihdekasvatus – hankkeessa ja A-klinikkasäätiön koordinoimassa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa. Järjestön materiaaleja löytyy Lastensuojelun käsikirjasta. EHYT ry kuuluu myös European Anti Poverty Networkiin. Järjestön työntekijöitä suojataan myötätuntouupumukselta ja sijaistraumatisoitumiselta.

Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.
Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt.
Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana ( lääkärilehti 30.10.2012).
Tiukka alkoholipolitiikka ja runsaat rajoitukset eivät myöskään automaattisesti poista tai vähennä alkoholihaittoja.
Järjestön johtaja Kristiina Hannula toimii tällä hetkellä EHYT ry:ssä johtajana vastaten kouluissa tapahtuvasta ehkäisevästä päihdetyöstä sekä järjestöjen ehkäisevän päihdetyön verkoston toiminnasta.
Lisäksi hän toimii myös EHYT ry:n eurooppalaisten yhteistyöjärjestöjen, Eurocaren ja NordANin, hallituksen jäsenenä. EHYT ry:n johtoryhmään kuuluvat Hannulan lisäksi Antti Hytti, Ilmo Jokinen, Tuula Sundman, Kari Vuorinen ja aiemmin LSKL:n viestintäpäällikkönä toiminut medianomi Päivi Tiittanen.
Toimittaja Peter Tammenheimon mukaan Hannulan näkemykset päihteistä eivät perustu tutkimustietoon ja ovat jyrkkiä ja alkoholihaitoilla pelottelevia, "Hannulan retoriikassa yhdistyivät vanhoillislestadiolainen mustavalkoinen maailmankuva ja Donald Trumpin retoriikka."
Ekonomi Heikki Pursiaisen mukaan EHYT ry käyttää terveyden edistämiseen tarkoitettuja julkisia varoja vaalimainontaan. "Tämä melko uskomaton seikka selviää käymällä EHYT ry:n kotisivuilla tai Twitterissä.
EHYT mainosti verkko- ja sosiaalisen median sivuillaan useita yksittäisiä kuntavaaliehdokkaita. Mainostetut ehdokkaat ovat allekirjoittaneet järjestön vaalilupauksen. Lupauksessa ehdokas sitoutuu aika selkein sanoin edistämään päihdejärjestöjen toimintaa.
Samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveysmenoja yhtäällä leikataan, samoja rahoja käytetään toisaalla mielipiteiltään sopivien kuntavaaliehdokkaiden mainostamiseen. Erilaisia sanoja tulee mieleen, irvokas on niistä painokelpoisimpia.
EHYT ei näe tässä mitään ongelmaa, mikä on sekin yllättävää. Myöskään sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus ei pidä kampanjaa ongelmallisena.
EHYT:n ällistyttävä kampanja on vain yksi esimerkki järjestöjen erikoisesta edunvalvonta- ja kampanjatoiminnasta. Suomessa on useita kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta muistuttaa läheisesti EHYT:iä. Niitä toimii niin sosiaali- ja terveysalalla kuin kulttuurin ja kehitysyhteistyönkin aloilla.
Merkittävä osa näiden järjestöjen toiminnasta on edunvalvontaa. Järjestöt eivät mitenkään edes vaivaudu peittelemään edunvalvontaluonnettaan. Muut järjestöt eivät kenties sentään mainosta tiettyjä ehdokkaita, kuten EHYT. Mutta erityisen kaukana se ei ole. Myös esimerkiksi SOSTE:lla oli omat vaalikampanjasivut.
Käytännössä järjestöjen edunvalvonta tarkoittaa julkisen rahan lobbaamista itselle ja muille järjestöille. Toisin sanoen järjestöt saavat miljoonia julkista rahaa, jota ne sitten käyttävät lobatakseen itselleen lisää julkista rahaa.
Tällainen veronmaksajan kustannuksella pyörivä karuselli ei ole kansalaistoimintaa. Se on julkisten varojen väärinkäyttöä".
Mutta ehkä hyvä tarkoitus pyhittää keinot? Ehkä tehokkaalla verkostoitumisella ja lobbauksella saaduista tukikakuista putoaa muruja myös pöydän alle, syrjäytymisvaarassa oleville nuorille?
Voisi luulla, että STEA:n antelias rahoitus ja järjestön monipuolinen koulutus ja verkostoituminen kouluihin ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöihin tuottaa laadukasta päihdehaittojen ennaltaehkäisyä ja palveluprosesseja nuorille.
Väärin luultu.

Varatuomari Leeni Ikonen on dokumentoinut Juuson tapauksen kirjaansa Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?
Juuson äiti kertoo: ADHD on minulle kuin kirosana, kavala sairaus. Se pilasi Juuso- paran elämän kun siihen ei saatu ajoissa apua. Juuso haluttiin vaan aina siirtää syrjään jonnekin muualle. Yhden alkoholikokeilun takia Juuso vietiin moniongelmaisten lastenkotiin. Siinä jäi 7. luokka kesken, kun Juuso ei saanut käydä lastenkodissa kouluakaan. Juuso eläisi vielä mikäli tuo sairaus olisi todettu ajoissa antaen siihen apua eikä häntä olisi hyljeksitty, erotettu, häpäisty huostaanotolla, viety kotoa pois.
Minulle soitettiin taas työpaikalle eräänä päivänä syksyllä 2007. Juuso oli viety ambulanssilla sairaalaan. Oli tehty kiireellinen huostaanotto kun Juuso oli tuonut koululle viinapullon ja juonut siitä. Lastenlääkäri teki lastensuojeluilmoituksen: Juuso tarvitsee välitöntä lastensuojelun tukea.
En hyväksy alkoholia, mutta tästä kokeilusta ( 0,6%) tuli julma rangaistus. Koulukiusaajat olivat antaneet Juusolle juomat.. Juuso ajatteli, että jos hän juo, hän on kiusaajien suojeluksessa. Tämä kerta on ainoa kun Juuso otti alkoholia.. Sosiaalijohtaja ei ole koskaan ollut meihin missään yhteydessä, ei vastannut soittoihin eikä ole meillä käynytkään. Silloin hän soitti, kun ilmoitti, että Juuso joutuu lastenkotiin.
Juuso vietiin käsiraudoissa kahden poliisin saattelemana lastenkotiin. Juuso kätteli poliiseja ja halusi olla kohtelias, mutta silloin meni viimeinen luottamus viranomaisiin.
Juuson sijaishuoltopaikka esittelee itseään:
Erityisen huolenpidon aikana nuorta ei ”eristetä”, vaan olosuhteet, käytös, ja terveydentila huomioiden nuori hoitaa päivittäisiä askareitaan yleisissä tiloissa. Kaikki toiminta tapahtuu ohjaajan välittömässä läheisyydessä.
Erityinen huolenpito on rajoittavuudessaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittaminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen.”
Juuso kirjoittaa syksyllä 2007:
”Joudun istumaan 2–3 viikkoa puutuolilla katsoen betoniseinään päin. En saa tavata perhettäni yli kuukauteen, en saa soittaa heille. Kaikki väärennetyt paperit pitäisi oikaista. Toivon pääseväni jouluksi kotiin, koska joulu on perhejuhla. Uskomme Jumalaan ja tapanamme on käydä joulukirkossa. Rakastan perhettäni ja uskon oikeuden voittavan.
Minun on paha olla täällä. Tämä on yhtä tuskaa. Minä kuolen tuskiini. Pyysin Jumalalta armoa ja armahdusta. Olen masentunut, väsynyt, ahdistunut, olen lopussa. En jaksa enää. Miksi? Miksi?
Minä pelkään, ahdistaa, surettaa, väsyttää.
Minun ei ole tarvinnut pelätä kotona. Ei tämä ole lapsen elämää. Tämä on kiduttamista. Ihmettelen, mitä pahaa olen voinut tehdä, että minut lähetettiin tänne. Minulta on viety kaikki: ihmisyys, vapaus, perhe, onni ja ilo, turvallinen koti ja olo ja paljon muuta. Miksi? Haluan kotiin, jossa minulle on hyvä ja turvallinen olla.
Surullinen, ahdistunut, väsynyt, ikävöivä Juuso.”
Lastenkoti jatkaa esittelyään:
”Opetusryhmä koostuu peruskoulua suorittavista nuoristamme. Opetuksesta vastaa erityisluokanopettajan työkokemuksen omaava sosionomi.”
Juuso kirjoittaa:
”Miksi en pääse normaaliin kouluun enkä saa opetusta? Joudumme olemaan aina täällä, koska luokkahuone on samassa talossa. En pääse edes ulkoilemaan.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme on erikoistunut erityisesti haastavien ja vaativien nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Tarjoamme sijoitetuille päihteillä oireileville sekä päihdeongelmaisille kuntouttavaa hoitoa.”
Juuso kirjoittaa:
”Eräänä päivänä otin kavereiden yllytyksestä viinapullon kouluun. Kaverit käräyttivät minut ja kertoivat opettajalle, että repussani on pullo. Opettaja otti minut puhutteluun. Lähdin koulusta ja minut löydettiin soramontulta. Olin juonut pullosta, mittari näytti 0,6 promillea.
Tiesin joutuvani pois kotoa. Itkin ja kysyin sosiaalityöntekijältä, miksi hän laittaa minut pois. Hän sanoi minulle: ”En minä vihaa sinua, vaan rakastan niin paljon, että laitan sinut kotoa pois.” Hän vihaa perhettäni. Miksi jonkun pitää olla niin ilkeä?
En jaksa aina siivota, laittaa ruokaa, aina töitä. Siivoan, imuroin, moppaan, pyyhin pölyt, pesen ikkunat, pyykit niin, että selkäni on lopussa. Siivoan portaikon, vessat, peilit, tamppaan matot.
Haluaisin käydä koulua aivan normaalisti. Hoitajat kiroilee, joudumme palvelemaan heitä ja he tekevät rangaistuksiaan ilman syytä. Elämässäni pahinta on ikävä ja etten saa puhua edes puhelimessa 10 minuuttia pitempään. Minulla on paha olla täällä. Miksi minua rangaistaan?
Surullinen, ahdistunut, peloissaan oleva Juuso.”
Lastenkoti kertoo:
”Moniammatillinen työryhmämme, johon kuuluu mm. yhteiskuntatieteiden (sosiaalityö)opiskelijoita, sosionomeja, lasten ja nuorten erityisohjaajia ja vapaa- ajanohjaajia, seuraa nuoren psyykkistä ja fyysistä terveydentilaa reaaliajassa ympäri vuorokauden. Lisäksi käytämme ostopalveluna psykologin ja lääkärin palveluja.”
Juuso kirjoittaa:
”Kävin lääkärissä ja kerroin masentuneeni. Hän kysyi, mikä masentaa. Kerroin tilanteeni ja hän sanoi: ”Kun näet perhettäsi, se helpottaa varmasti.” Hän teki tarkastuksen – kaikki kunnossa paitsi masentunut olo!
Tämä on liikaa. Päässäni liikkuu vain se, miksi minut riistettiin perheeltäni. Tiedän syyn: join kerran alkoholia.”
Juusoa tapaamassa
Lähdin katsomaan Juusoa eräänä talvisena päivänä vuonna 2008. Saavuttuani lastenkodin pihamaalle huomasin rakennuksen olevan vanha remontoitava koulu. Juuso oli sisällä ja tuli minua vastaan hoitajan saattamana – hoikka, kalpea ja väsyneen oloinen nuori mies. Meidät ohjattiin tyhjään luokkahuoneeseen. Luokkahuoneen nurkassa oli videokamera, joka seurasi neuvottelun kulkua.
Juuso kertoi harmistuneena, että sosiaalitarkastaja oli ollut lastenkodissa edellisenä päivänä. Hän oli tullut tapaamaan lyhyesti myös Juusoa. Kun Juuso oli kertonut hänelle oloistaan ja yhden nuoren ahdistelusta, sosiaalitarkastaja totesi hänelle lyhyesti: ”Miksi valehtelet?”
Juuso kirjoittaa myöhemmin tapahtumasta kirjaansa:
”Tämä on ollut liian rankkaa. Tällä hetkellä olen voimaton, ahdistunut, väsynyt, lopussa, masentunut, ikävöivä, surullinen ja kipeä. Selkäni tuli tosi kipeäksi eilisestä siivousoperaatiosta.
Sosiaalitarkastaja oli tosi ilkeä minulle. Hän oli saanut aivan väärää tietoa minusta.
Kuka on valehdellut?
Miksi hän ei uskonut minua?
Miksi hän puhui tästä paikasta kuin tämä olisi joku paratiisi?
Miksi hän sanoi, että tämä on joku hyvä paikka?
Hän puhui hoitajien kanssa noin kolme tuntia.
Hoitajat valehtelivat niin paljon, että tarkastaja uskoi heitä.
Minulla on mennyt luottamus näiden valehtelijoiden takia.
Miksi koulukiusatut aina lähtevät? Miksi opettajat eivät puutu?
Surullinen, lopussa oleva Juuso.”
Juuso kirjoittaa myöhemmin huhtikuussa 2008:
”Onneksi pääsin käymään kotona ja jaksan taas tätä vääryyttä vastaan. Sain kotona nukuttua ja rentoutua, mutta nyt täällä on vain sääntöjä, pelkoa, surua, ikävää, rajoituksia, ahdistusta, aikuiset huutaa ja yksi uusi ahdistelee minua. En saa unta enkä voi syödä. Kunpa tämä jo loppuisi.
Tämä on kuin painajaista. Minulta vietiin kaikki: perhe, kaverit, hyvä elämä, lapsuus, ihmisyys, vapaus. Olen aivan loppu tähän kaikkeen. En ajattele muita kuin rakkaita.
Sosiaalitarkastaja sanoi minulle, että selityksiä maailmaan riittää. Olen niin väsynyt tähän, minua ei uskota, aikuiset valehtelee, minua kohdellaan kuin rikollista. Haluaisin kotiin tai mummolle. Tulen hulluksi täällä. Olen loppu. Peloissaan, väsynyt ja lopussa oleva Juuso.”
Leeni Ikonen kertoo:
Kun olin tavannut Juuson lastenkodissa, kuunnellut häntä, tehnyt havaintoja hänen tilanteestaan ja perehtynyt asiakirjoihin, tein hallinto-oikeudelle kiireellisen täytäntöönpanon keskeytystä koskevan pyynnön pyytäen Juusolle vapautusta hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi. Vetosin siihen, että Juuso voi pahoin eristettynä ja on joutunut turvautumaan kriisiapuun. Juuso oli pyytänyt, että hänet armahdettaisiin.
Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen Juuson vapauttamisesta. Hallinto-oikeus totesi perusteluinaan lyhyesti:
”Lapsen etu vaatii, että hänen olinpaikkaansa ei muuteta asian käsittelyn ollessa kesken hallinto-oikeudessa.”
Juuson äiti kertoo: "Onnettomuus tapahtui aamulla. Poliisi ilmoitti minulle, että paikalla olleet ulkomaiset rakennusmiehet olivat kuvanneet Juuson pelastusyritykset. Sain videon ja katsoimme sen. Kuvassa näkyy, kuinka Juuso lähtee karkuun auttajiaan ja putoaa. Juuso oli joutunut koko elämänsä juoksemaan pakoon eikä tarttunut enää ojennettuun käteen.

Toivoa sopii, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat ottaneet opikseen eikä puuttuminen kevään inspiroimiin nuorten alkoholikokeiluihin johda yhtä tuhoisiin seurauksiin kuin Juuson tapauksessa.